Tässä pastori Bill Perkins'in tuoreehkossa artikkelissa käsitellään fyysisen kuoleman merkitystä uskovalle unohtamatta tietenkään sitä mahdollisuutta, että uskova pääsee Taivaan kirkkauteen tempauksessa (rapture), joka tapahtuu silloin kun Jumala päättää seurakuntakauden ja suuri Ahdistus alkaa maan päällä. Raamattu ja varsinkin Uusi Testamentti puhuvat uskovien fyysisestä kuolemasta vain porttina parempaan paikkaan, jossa ei enää kipua ja kärsimystä ole. Toisin on uskomattomien laita, jotka eivät uskoneet Jeesukseen ajoissa pelastuakseen. Tämän tärkeän artikkelin suomensi: Samuel Korhonen
---------------------------
Kun uskova kuolee
by Bill Perkins, Compass
May, 2015
”Hyvä nimi on parempi kuin kallis öljy, ja kuolinpäivä parempi kuin syntymäpäivä.” (Snl. 7:1)
Kuolema on kaikille ihmisille yhteinen asia. Noin 150 000 ihmistä kuolee päivittäin, 107 minuutissa. Useimmilta meistä on kuollut läheisiä perheestä tai ystävistä. Kohdatkaamme se; loppujen lopuksihan me kaikki teemme kuolemaa – joillakin se tapahtuu nopeammin kuin toisilla.
Täällä Compass'issa saamme usein yhteydenottoja ihmisiltä, joilla on kuolemaan johtava sairaus ja jotka etsivät raamatullista tietoa siitä, mitä tapahtuu uskovan kuollessa. Tämä artikkeli on siis tarkoitettu tiivistetyksi esitykseksi niistä tärkeistä Raamatun jakeista, jotka käsittelevät uskovan siirtymistä maan päältä Taivaaseen.
Kuolema on varma
Vain Eenok on päässyt kuolemaa pakoon (1. Moos. 5:24). Elia otettiin ylös tulisissa vaunuissa (2. Kun 2:11), mutta palaa ja kuolee toisena Ahdistuksen ajan kahdesta todistajasta (Mal. 4:5). Minä uskon ja opetan, että Johanneksen on vielä kuoltava* (Joh. 21:20-23), kun hän vihdoin kuolee Ahdistuksessa toisena todistajana (Ilm. 11:3,7).
Joten eräänä päivänä sinä kuolet, ellei Jeesus tule ja tempaus tapahdu sitä ennen. Mitä sitten tapahtuu kuollessasi? Raamattu antaa joitakin kiehtovia oivalluksia siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Luukkaan evankeliumi kertoo todellisen tapauksen, ei vertauksen, kahdesta ihmisestä, jotka kuolevat ennen ristiä. Toinen mies menee Paratiisiin, paikkaan, johon kuolleet uskovat menivät odottamaan Messiasta joka maksaa heidän syntinsä, jotta voisivat mennä Taivaaseen.
Toinen mies meni Tuonelaan. Siellä hänellä oli ruumis, hän oli täysin tajuissaan, saattoi ajatella, järkeillä, puhua ja tuntea tuskaa. Hänen sanansa ovat hyytävät.
”Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'” (Lk. 16:23-24)
Onneksi niille meistä, jotka ovat uudestisyntyneet, jotka uskovat evankeliumiin, hyvään uutiseen Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, syntejämme ei lueta meille ja eräänä päivänä menemme suoraan Taivaaseen.
”... antaen meille anteeksi kaikki rikokset ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.” (Kol. 2:13) (kaikki menneessä aikamuodossa...)
”...mutta nyt ilmisaatettu meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta.” (2. Tim. 1:10)
Taivas on oleva perinpohjainen yllätys!
Raamattu sanoo, että Taivas on parempi, kuin voit kuvitellakaan:
”vaan, niinkuin kirjoitettu on:
'MITÄ SILMÄ EI OLE NÄHNYT EIKÄ KORVA KUULLUT, MIKÄ EI OLE IHMISEN SYDÄMEEN NOUSSUT JA MINKÄ JUMALA ON VALMISTANUT NIILLE, JOTKA HÄNTÄ RAKASTAVAT.'” (1. Kor. 2:9)
Minulla on aika vilkas mielikuvitus. Silti vaikka osaisin kuvitella jonkin olevan ihmeellisen uskomatonta Taivaassa, se on vielä parempaa!
Mutta ennenkuin kuolemme, me elämme elämämme muukalaisina Saatanan kaappaamalla planeetalla. Hän on ”tämän maailman jumala” (2. Kor. 4:4) ja vihamielinen uskovia kohtaan.
Joten uskovat elävät tätä elämää odottaen tulevaa.
”Sillä meidän kansalaisuutemme on taivaassa, josta myös innokkaasti odotamme Vapahtajaa, Herraa Jeesusta Kristusta” (Fil. 3:20, NASB:n mukaan)
”For our citizenship is in heaven, from which also we eagerly wait for a Savior, the Lord Jesus Christ.” (Phil. 3:20; NASB, New American Standard Bible)
Syntymämme ja kuolemamme välisen hyvin lyhyen ajan pituudesta puhutaan vain ”usvana”.
”Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu.” (Jaak. 4:14, RK 38)
”Se on löyhkä, joka vähäksi (hetkeksi) näkyy, mutta sitte katoo.” (Jaak. 4:14, RK 1776)
”You are just a vapor (usva, sumu) that appears for a little while and then vanishes away.” (Jaak. 4:14b, NASB)
Ollessamme maan päällä Jumala antaa meille monia siunauksia, mutta ketään ei siunata kaikella hyvällä, eikä ketään kirota kaikella pahalla. Joskus koemme täydellisen ilon aikoja ja toisinaan on vaikeaa ja tuskallista, mutta pitämällä katseemme kohotettuna ikuiseen päämääräämme, olemme kiitollisia hyvistä ajoista, samalla kun kärsimme huonoja.
”Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.” (Kol. 3:2)
Olemme kiitollisia kaikista hyvistä ajoista maallisessa elämässämme, koska Herra sallii ne. Jos se riippuisi Saatanasta, niin koko maallinen elämämme ei olisi muuta kuin kauhua ja epätoivoa.
Kuolema poistaa pahan
Johtuen kaikesta Saatanan pahasta vaikutuksesta maailmassa olemme taipuvaisia määrittelemään elinikämme siinä tapahtuvan pahan perusteella...s.o. säätuhojen, tulvien, maanjäristysten, sotien, sairauksien, avioerojen jne.
Tosiasiassa on kuitenkin niin, että Jumalan kiitosten pitäisi määritellä elinikämme,
asioiden, joita emme ansaitse, mutta jotka Jumala on armollisesti antanut meille. Ja kaikesta, mitä Jumala on meille antanut, kirsikka kakun päällä on kuolema.
Useimmat ihmiset eivät ajattele kuolemaa hyvänä asiana. Kuitenkin uskoville kuolema on Jumalan keino poistaa kaikki paha ja sairaus elämästämme.
Kun Aadam ja Eeva tekivät syntiä, Jumala esti heitä syömästä elämän puusta, sillä jos he olisivat syöneet siitä, niin koko ihmisrodun olisi elettävä ikuisesti tuossa hirvittävässä syntisessä tilassa.
”Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!"” (1. Moos. 3:22)
”Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä.” (1. Moos. 3:24)
Jumala salli kuoleman, jotta meidät voitaisiin lunastaa. Jumala jopa puhuu uskovan siirtymisestä tulevaan elämään nuhtelemalla kuolemaa:
”KUOLEMA, MISSÄ ON SINUN VOITTOSI? KUOLEMA, MISSÄ ON SINUN OTASI?” (1. Kor. 15:55)
Jumala sanoo kuoleman olevan myönteinen asia
On merkillepantavaa, että Jumala puhuu kuolemasta hehkutellen.
”Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema.” (Ps. 116:15)
Toisessa kirjeessään korintolaisille Paavali kertoo, että hänet vietiin taivaaseen hetkeksi näkemään tulevaa elämää ja se muutti hänet. Hän halusi kiihkeästi palata taivaaseen, mutta antoi meille esimerkin tyytymällä elämään Jumalan suunnitelmassa (2. Kor. 12:2-10).
Seuraavassa kirjeessään Paavali kirjoittaa Rooman kristityille ja sanoo:
”Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (Room. 7:24)
Myöhemmin Paavali kirjoittaa Filippin kristityille olevansa ahtaalla kahden välissä, kuollako vai jäädä maan päälle.
”Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa, niin siitä koituu hedelmää työlleni ja silloin en tiedä, minkä valitsisin. Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi; mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi.” (Fil. 1:22-24)
Korinton kristityille hän sanoi mieluummin kuolevansa, koska olisi silloin välittömästi Herran tykönä.
”Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta; sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.” (2. Kor. 5:6,8)
Kuolema on voitto
Paavali jopa puhuu kuolemasta ”voittona”.
”Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: KUOLEMA ON NIELTY ja voitto saatu.” (1. Kor. 15:53-54)
Pelkäätkö kuolemaa? Jeesus sanoo, että Hänen kuolemansa teki paholaisen voimattomaksi, joten voit elää luottavaisena tässä elämässä ilman pelkoa.
”...että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.” (Hepr. 2:14-15)
Uskoville kuolema on siis päivitys parempaan. Se on jotakin sellaista, jota tulee odottaa suurella arvostuksella, koska tuolla hetkellä me voitamme! Yhdessä hetkessä me menemme tästä maasta Taivaan kirkkauteen.
”...ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.” (Ps. 23:6)
Joten jos olemme realistisia, niin Jumala sanoo, että kuolema uskoville ei ole jotakin pelottavaa, vaan sellaista, josta tulee olla kiitollinen; kiitollinen, kun saa vapautua tästä syntisestä ruumiista, eikä enää tarvitse käsitellä silmien pyyntöjä, lihan himoa, elämän korskaa.
Uusi astiamme
Kun kuolemme, panemme pois väliaikaisen maallisen astian ja saamme uuden ikuisen astian asunnoksi hengellemme, joka on ainoa säilyttämisen arvoinen asia. Paavali sanoo sen näin:
”Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty. Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme.” (2. Kor. 5:1-2)
Ja tämä Jumalan henkemme asunnoksi rakentama ikuinen astia näyttää samanlaiselta, kuin Jeesuksen ruumis ylösnousemuksen jälkeen.
”...ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi...” (Fil. 3:20,21)
Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus käveli, söi ja joi. Meidän uusi ruumiimme on oleva samanlainen kuin Hänen ylösnoussut ruumiinsa – lihaa ja luuta.
”Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan.” (Lk. 24:39)
Meille siis annetaan uusi ruumis, jossa on kädet, jalat, silmät jne. ja me tunnemme toisemme, mutta ilman niitä heikentäviä vaikutuksia, joita synti tuo.
Vielä ihmeellisempää on, että voimme liikkua ajatuksen nopeudella, kuten Jeesus ilmestyi ja katosi halutessaan. Hän meni myös läpi seinien. Me tulemme tekemään samoin. Uudessa ruumiissamme voimme syödä ja juoda, niinkuin Jeesuskin ylösnousemuksensa jälkeen.
”Totisesti minä sanon teille: minä en juo enää viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa.” (Mk. 14:25)
Uskovat, jotka olivat vammaisia tässä elämässä, eivät enää kärsi rajoituksistaan. Niillä, jotka olivat vuoteenomia tässä elämässä, on täydellinen liikkumisen vapaus – ja ilman kipua.
Niille, jotka ovat sokeita tämän maan päällä, annetaan täydelliset ja ikuiset silmät, joilla nähdä, eikä mikään sairaus ikinä enää koske meihin. Minkäänlainen sydänsuru ei tunkeudu tietoisuuteemme.
”ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” (Ilm. 21:4)**
Sairaudesta kärsivät parannetaan välittömästi... kuolema on lopullinen parantumisen muoto! Emmekä enää tee työtä, raada elatukseksemme.
Uskovat eivät kuole
Uskovat eivät todellisuudessa kuole siinä mielessä, että olisivat kuolleita tai lakkaisivat olemasta. Kun jätämme tämän maan, olemme elävämpiä kuin koskaan. Kun vedämme viime henkäyksemme, menemme välittömästi Herran luokse. Ei odottamista. Ei kokeita. Ei arviointia. Ei tuomiota. Jeesus maksoi sen kaiken, joten kun kuolemme, menemme Hänen luoksensa.
”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.” (Room. 8:1)
Johanneksen evankeliumi sanoo, että tämä uskomaton asema ilman tuomiota saadaan heti, kun uskomme evankeliumin.
”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” (Joh. 5:24)
Jumala päättää milloin kuolemme
On myös huomionarvoista, että Jumala on päättänyt aikamme tällä planeetalla ENNEN syntymäämme:
”Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.” (Ps. 139:16)
”Kaikella on määräaika ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla.” (Srn. 3:1-2)
Jumala myös sanoo meille, että kuoleman murehteminen on hyödytöntä.
”Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?” (Lk. 12:25)
Joten Jumala päättää, kuinka kauan elämme. Se ei tarkoita, että heittäisimme varovaisuuden yli laidan ja leikkisimme liikenteessä. Me emme laita Herraa typeryyskokeeseen, mutta me elämme Hänelle ja tiedämme, että kun kuolemme, niin se on vieläkin parempaa.
”Sillä elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto.” (Fil. 1:21)
Jos kuolema on voitto, niin eikö uskovien pitäisi odottaa tätä siirtymistä? Jumala käskee odottamaan innokkaasti ruumiimme lunastusta!
”...odottaen innokkaasti lapseksiottamistamme, ruumiimme lunastusta.” (Room. 8:23, NASB:in mukaan suomennettu)
”...waiting eagerly for our adoption as sons, the redemption of our body.” (Rom. 8:23, NASB)
Uskovien pitäisi ajatella kuolemaa korkeimpana ja turvallisimpana asiana. Paratiisi odottaa meitä!
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten...” (1. Piet. 1:3-4)
Paikkamme on siis ”säilytettynä” ja odotamme Jumalan ajoitusta siirtymisellemme.
”Jeesus sanoi hänelle: 'Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?'” (Joh. 11:25-26)
Voimme siis rohkeasti elää tätä elämää tietäen, että Jumala valvoo kuolemaamme ja kohtaloamme. Vaikka näemmekin kuoleman lähestyvän, olemme lohdutettuja siitä, mitä Jumala lupaa olevan tulossa.
”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.” (Ps. 23:4)
Tempauksen mahdollisuus
On mahdollisuus, ehkä hyväkin, että elät tempaukseksi kutsutun suuren uskovien eksoduksen päivinä. Kaksi tärkeintä tempausta käsittelevää jaetta ovat:
”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.” (1. Kor. 15:51-53)
”Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” (1. Ts. 4:15-17)
Tempaus on välttämättömyys, koska uskovia ei ole määrätty Jumalan vihaan.
”Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” (1. Ts. 5:9)
”... Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta.” (1. Ts. 1:10)
”Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.” (Room. 5:9)
Siksi kristityt, jotka ovat elossa seurakunta-ajan lopussa, muutetaan ja temmataan yläilmoihin kohtaamaan Jeesusta. Tämä uskovien poistaminen maan päältä valmistaa tien 7-vuotiselle ahdistukselle, jolloin Jumalan viha vuodatetaan niiden päälle, jotka jätetään maan päälle.
 |
Tulevassa ahdistuksessa Jumalan viha päästetään valloilleen laimentamattomana. |
”…Jumalan viha ...” (Ilm. 15:1)
”...seitsemän kultaista maljaa, täynnä Jumalan vihaa...” (Ilm. 15:7)
”...seitsemän Jumalan vihan maljaa...” (Ilm. 16:1)
”...vihansa kiivauden viinimaljan.” (Ilm. 16:19)
Jos olet uskova, elossa sillä hetkellä, kun Jumala lopettaa seurakunta-ajan, sinä pääset tempaukseen, joka on aika hätkähdyttävä tapaus! Sinä et kuole luonnollista kuolemaa, mutta tulos on sama...sinä katoat välittömästi maan päältä ja olet Herran Jeesuksen luona ikuisesti.
Kuinka meidän sitten pitäisi elää tietäessämme, mitä uskovilla on edessään tulevaisuudessa tempauksen tai kuoleman kautta? Me elämme katsellen ylöspäin, ei alas. Raamattu tiivistää sen näin:
”Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.” (Room. 14:7-8)
Käytä meitä, Herra!
BP
* Jos haluat lisätietoa Johanneksesta, joka ei ole vielä kuollut, niin lataa ILMAINEN DVD "Steeling Studies, Vol 1" CLICK HERE
** Ilm. 21:4 tapahtuu Millenniumin jälkeen, kun uudet taivaat ja uusi maa tulevat.
