Yksi maailma, yksi raha -- lähitulevaisuutta

Tässä artikkeli globaalin maailmanvaluutan tulosta lähiaikoina jonkin kriisin kautta. Sisältää paljon lainauksia eri taloustieteilijöiltä ja muilta henkilöiltä. Artikkelin suomensi: Samuel Korhonen

----------------------

Yksi maailma, yksi raha
One World, One Money

By Carl Teichrib, Chief Editor

Forcing Change: http://www.forcingchange.org/.

---

Huomautus: Tämä artikkeli on tiivistetty versio pitemmästä raportista, joka on julkaistu Forcing Change 'n joulukuun 2007 numerossa, joka sisältää laajennetun historiallisen yleiskatsauksen – sisältäen IMF:n vararahaston roolin – ja Globaalin keskuspankin skenaarioiden tarkastelun.

Note: this article is a condensed version of a longer report published in the December 2007 edition of Forcing Change, which contains an expanded historical overview – including the role of Special Drawing Rights – and an examination of Global Central Bank scenarios.

---

“Globaali talous vaatii globaalin valuutan.”
— Paul Volcker, USA:n keskuspankin entinen johtaja.[1]

---

“Kannatan täysin globaalia yhtenäisvaluuttaa.”

Tyrmistyneenä odotin selitystä.

“Sillä tavalla viljelijät Afrikassa saavat saman palkan kuin viljelijät Pohjois-Amerikassa ja työntekijät Aasiassa saavat saman kuin heidän kollegansa Euroopassa ja muualla.”

Hmmm…mielenkiintoinen näkökulma. Kysyin lounaspöydän toisella puolella istuvalta herrasmieheltä: ”Oletteko koskaan vakavasti tutkinut pankkitoimintaa tai rahan historiallista roolia?”

Hänen kieltävä vastauksensa ei yllättänyt minua; palkkatasa-arvo ja tuotanto-arvot eivät luonnostaan ole valuuttakysymyksiä, vaikka valuuttakysymykset kyllä näyttelevät osaansa. Suuri osa lounasaikaamme käytettiin siksi arvioimaan suhdetta rahan, pankkitoiminnan ja vallan välillä.

Tämä provokatiivinen keskustelu, josta nautittiin höyryävän soppakulhon äärellä, käytiin erään kristillisen, vuosibudjetiltaan monimiljoonaisen avustusjärjestön vuosikokouksessa ja henkilö, jonka kanssa lounastin, ei ollut vain kiinnostunut osallistuja; hän oli johtokunnan jäsen edustaen tämän järjestön merkittävää alueellista haaraa. Myönnettäköön, että hän oli vain yksi mies suuressa hallintorakenteessa, mutta hänen ratkaisunsa – yhdistettynä toisten johtokunnan jäsenten kanssa – vaikuttavat projekteihin kaikkialla maapallolla, mutta silti hän ei ymmärtänyt, mitä asiaa ajoi.

Lounasaikamme kuluessa kävi selväksi, ettei hänellä ollut mitään käsitystä siitä käsittämättömästä vallansiirrosta, joka tapahtuisi sellaisen suunnitelman puitteissa – siirrosta, joka tehokkaasti loisi koskemattoman globaalin herran. Kaikki, mitä hän voi nähdä, oli kansainvälisesti mitoitettu laastariratkaisu, “globaali yhtenäisvaluutta”, kiinnittämään huomio maailman köyhyysongelmaan.

Kertasin keskustelua palattuani kotiin sen helppouden hämmentämänä, jolla oikeilla vaikuttimilla varustettu henkilö oli valmis omaksumaan niin vaarallisen globaalin uhkayrityksen. Kääntyen kirjastoni pankkitoiminnan ja taloustieteen osaan selailin läpi kokoelman kirjoja ja asiakirjoja yrittäen päästä ajatuksissani käsiksi tähän kinkkiseen asiaan. Useita mielenkiintoisia lainauksia hypähti esiin sivuilta.

“Historian suuri taistelu on ollut siitä, kuka valvoo rahaa. On lähes tautologista julistaa, että valvoa rahan tuottamista ja jakamista on sama kuin valvoa maailman varallisuutta, resursseja ja ihmisiä.”
— Jack Weatherford, antropologi ja kirjailija.[2]

“Rahan ja luototuksen valvonta iskee suoraan kansallisen itsenäisyyden sydämeen.” — A.W. Clausen, Bank of America'n presidentti, vastauksessa ehdotukseen globaalista keskuspankista [Clausen'ista tuli myöhemmin maailmanpankin (World Bank) presidentti].[3]

“Aina, kun valtio menettää valuuttansa ja luototuksensa valvonnan, on sama kuka tekee tuon valtion lait.”
— W.L. Mackenzie King, [Kanadan entinen pääministeri].[4]

Kaikki tämä nostaa esiin mielenkiintoisen kysymyksen: Tarvitseeko maailma globaalia keskuspankkia? Jos halutaan yhtenäinen maailmanvaluutta, se vaatii kansainvälisen pankkitoiminnan rakenteen, jolla on aseenaan rahapolitiikka planeetaarisessa mittakaavassa. Olennainen edellytys globaalille yhtenäisvaluutalle on pankki, jolla on valta yli kaikkien maiden, heimojen ja kielten. Entinen kanadalainen parlamentin, jäsen Paul Hellyer, arvosteli tätä kehitystä vuonna 1994 sanoen, että sellaisen globaalin valuutta-/pankkisysteemin ”yksittäisten maiden kansalaisten etujen täytyy olla toisarvoisia... verrattuna kansainvälisen rahoituksen etuihin.”[5]

“…[maat] eivät enää voisi tavoitella minkäänlaista itsenäistä politiikkaa. Totaalinen valta voimakkaimpiin kaikista talouden työkaluista annettaisiin kansainväliselle hirviölle... maailmanpankille, jota johtavat kansainväliset valtuutetut, jotka eivät kollektiivisesti ole tilivelvollisia kenellekään? Taivaallisia aikoja!”[6]

Lounaskumppanini tietämättä ideaa globaalista yhtenäisvaluutasta on hiljaisuudessa palloteltu pankkiiri- ja ekonomistipiireissä aina toisen maailmansodan päättymisen ajoista..[7] Vuosien saatossa tämä kutsu on voimistunut. Ajattele seuraavia lainauksia:

1969: “Salli minun kääntyä oppositiossa tonkimisesta johonkin positiivisempaan ja aloittaa parhaalla ja pahimmalla kansainvälisistä rahasysteemeistä. Kaikkein paras arvioni mukaan on maailmanraha, jolla on maailman rahavalta.”[8] — Charles P. Kindleberger, [Taloustieteen professori MIT], puheessa Bostonin keskuspankin konferenssissa.(Federal Reserve Bank of Boston conference)].

1984: “Olen esittänyt kaikille teollistuneille demokratioille radikaalin vaihtoehtoisen suunnitelman ensi vuosisadalle: yhteisen valuutan luomiseksi, johon liittyy yhteinen rahapolitiikka ja yhdistetty Bank of Issue päättämään rahapolitiikasta. …Tämä ehdotus on aivan liian radikaali lähitulevaisuudelle, mutta se voisi tarjota 'vision' eli päämäärän, joka voi ohjata välivaiheen askelia...”[9] — Richard N. Cooper [Harvardin professori] puheessa Bostonin keskuspankin konferenssissa (Federal Reserved Bank
of Boston conference).

1998: “…siirtyminen koko maailman yhtenäisvaluuttaan voisi tulla nopeudella, joka voisi olla monille yllätys. Maailma voisi helposti siirtyä tämän päivän lähes 200 valuutasta yhteen vuosikymmenessä ja 25 vuoden kuluttua nykyhetkestä historioitsijat vain ihmettelisivät, miksi vei niin kauan eliminoida se valuuttojen Baabel, joka oli olemassa 20. vuosisadalla.” — Bryan Taylor, pääekonomisti Global Financial Data'lla.[10]

2001: “Kun VISA perustettiin 25 vuotta sitten, perustajat näkivät maailman tarvitsevan globaalin yhtenäisvaluutan vaihtoa varten. Kaikki, mitä olemme tehneet globaalista näkökulmasta on koskenut yrittämistä panna paikalleen yksi palikka toisen jälkeen globaalin näyn toteuttamiseksi.”[11] — Sarah Perry, VISA:n strategisen investointiohjelman johtaja.

2004: “…jos globaalin markkinatalouden on määrä menestyä edessäolevina vuosikymmeninä, niin globaali valuutta on looginen seuraus.” — Martin Wolf, Financial Times'in taloustieteen pääkommentaattori, maailmanpankin entinen vanhempi ekonomisti.[12] Vuonna 2007 CFR (Council on Foreign Relations) ajoi ideaa planeetanlaajuisesta valuutan uudelleen järjestämisestä julkaisemalla
lehdessään, Foreign Affairs, artikkelin otsikolla “The End of National Currency (Kansallisen valuutan loppu).” [Huom.: Tämän Foreign Affairs'in kannessa artikkeli on otsikoitu, ”One World, Too Many Monies.”]

Benn Steil, kansainvälisen taloustieteen johtaja CFR:ssä, kirjoitti, että kansalliset rahasysteemit pitäisi hyljätä, ”koska taloudellinen kehitys globalisaation prosessin ulkopuolella ei enää ole mahdollinen…”[13] Sanottuna vieläkin täsmällisemmin: ”Monetaarinen nationalismi on kertakaikkiaan yhteensopimaton globalisaation kanssa.”[14] Ja: ”Jotta globalisaatio olisi turvallinen, valtioiden pitäisi hyljätä monetaarinen nationalismi ja romuttaa tarpeettomat valuutat…”[15]

Tämä on melkoinen hyppy. Ansiokseen Steil paikallistaa maailmantaloudessa mahdollisen halkeaman, joka voisi johtaa meidät kohti uutta rahajärjestelyä: USA:n dollarin heikkenevän aseman globaalilla tasolla.

Vuosikymmenten saatossa USA:n dollarista on tullut kiistaton globaali valuutta, kun valtioita kaikkialla maailmassa vaaditaan pitämään dollariseteleitä ostaakseen ja myydäkseen eri kansainvälisillä markkinoilla, varsinkin raakaöljykaupassa. Steil kirjoittaa:

“…dollarin etuoikeutettu asema tämän päivän globaalina rahana ei ole taivaan lahja. Dollari on lopultakin vain eräs raha, jota tukee vain usko, että toiset ovat valmiita hyväksymään sen tulevaisuudessa korvauksena samanlaisista arvokkaista asioista, joita sillä maksettiin ennenkin. Tämä panee suuren kuorman USA:n hallituksen instituutioille tämän uskon oikeuttamiseksi. Ja nämä instituutiot ovat valitettavasti epäonnistumassa tuon kuorman kantamisessa. Holtiton USA:n budjettipolitiikka on viemässä pohjan dollarin asemalta, aikkakin valuutan rooli globaalina rahana on laajenemassa.”[16]

Tunnustaen mahdollisen dollariarvoskenaarion Steil viittaa kasvavaan huoleen Kiinasta ja muista ”dollari-rikkaista keskuspankeista.” Muista, että vain Kiinalla on hallussaan yli biljoonan (miljoonan miljoonan) dollarin varannot ja jyrinät Idästä USA:n dollarin likvidoimiseksi ovat alkaneet aiheuttaa liikehdintää.

Vaikka Steil ei esitäkään kysymystä, se käy piinallisen ilmeiseksi: Mitä tapahtuu, jos Kiina ja muut valtiot ”pelkäävät omistustensa kestämätöntä köykäisyyttä”? Miten käy maailmantaloudelle, jos keskuspankit nopeasti dumppaavat USA:n dollarin?

Kaikki tämä painottaa strategista todellisuutta, joka voidaan tiivistää kolmeen sanaan: Kriisi on tilaisuus. Kuten pankkipohatta A.W. Clausen kerran sanoi: ”Uudet kokonaisvaltaiset poliittistaloudelliset systeemit kansojen kesken nousevat melkein aina vaikeuden voittamisesta tai yleisestä kriisistä…”[17]

Robert Mundell, “euron isä” ja eräs maailman kunnioitetuimmista ekonomisteista näkee myös kriisin lähtökohtana muutokselle. Toukokuun 2007 luennossa Mundell sanoi: ”Kansainvälinen rahauudistus yleensä tulee mahdolliseksi vain reaktiossa tunnettuun hätään ja globaalin kriisin uhkaan.”

Tämä Nobel-palkinnon voittaja osoitti sormellaan myös mahdollista laukaisevaa tapahtumaa sanoen, että ”myös dollarin olisi kuuluttava globaaliin kriisiin” ja että maailman valuutta pitäisi nähdä ”mahdollisena seurauksena” globaalista dollarikatastrofista.[18] Mielessään samanlainen kriisi Benn Steil tarjoaa jotakin sellaista, joka näyttää olevan epäitsekäs ratkaisu. Kriisin torjumiseksi kaikki, mitä valtioiden tarvitsee tehdä, on luopua itsenäisyydestä, ennen kuin ongelma käy ylipääsemättömäksi.

“Hallitusten täytyy luopua pitäytymästä tappavaan käsitykseen, että valtiona oleminen edellyttää niiltä alueellaan käytetyn rahan valmistamista ja valvontaa. Kansalliset valuutat ja globaalit markkinat eivät kertakaikkiaan sekoitu; yhdessä ne saavat aikaan valuuttakriisin ja geopoliittisen jännityksen tappavan keitoksen ja luovat valmiita verukkeita vahingoittavalle protektionismille.”[19]

Kuinka siis monetaarinen riippumattomuus pitäisi raakata? Steil väittää tosissaan, että maailman täytyy uudelleen ryhmittäytyä kolmeksi alueelliseksi monetaariseksi yksiköksi: dollarin, euron ja uuden aasialaisen valuutan.[20] Tämä ehdotus peilaa Robert Mundell'in työtä, joka on matkustellut maapalloa luennoiden uudesta kansainvälisestä rahayksiköstä, joka perustuu USA:n dollariin, euroon ja jeniin. Mundell'in suunnitelman mukaan nämä valuutat muotoilisivat ”maailmanvaluuttayksikön” pohjan, josta käytetään nimitystä DEY ja kansainvälinen valuuttarahasto (International Monetary Fund = IMF) olisi sen manageri.[21]

Mundell'in suunnitelman toteuttaminen ei ehkä ole kovin kaukana, koska tärkeät valuuttaryhmittymät Euroopan euro-menestyksen johtamina, ovat muotoutumassa maapallon eri osissa. Etelä-Amerikka, Kaakkois-Aasian valtiot ja Afrikka ovat kääntämässä kiinnostuksensa alueellisten valuuttavyöhykkeiden luomiseen. Myös Lähi-Itä kulkee tällä tiellä. Itse asiassa vuonna 2010, jos kaikki menee suunnitelman mukaan, GCC:llä (Gulf Cooperation Council) – joka koostuu joukosta Lähi-Idän valtioita, kuten Kuwait ja Saudi-Arabia – tulee olemaan oma alueellinen rahasysteeminsä ja maailman nopeimmin kasvava kaupunki, Dubai, sijaitsee GCC:n tärkeässä jäsenvaltiossa, UAE:ssa (United Arab Emerites.)[22]

Myös Pohjois-Amerikka on omaksumassa valuuttaintegraation. Vuosien ajan käsite Pohjois-Amerikkalaisesta rahasysteemistä on pulpahdellut pintaan keskuspankkipiireissä Amero ehdotettuna nimenä uudelle kontinentaaliselle valuutalle.[23] [Ks. julkaisun Forcing Change heinäkuun 2007 numerosta 19-sivuinen raportti tästä kehityksestä]. Ja ellei amerosta, niin jotkut uskovat, että USA:n dollarista pitäisi tulla kolmen valtion yhteinen tekijä.

Toukokuussa 1999 ekonomisti Judy Shelton ehdotti Pohjois-Amerikan dollarisoimista Yhdysvaltain edustajainhuoneen pankkitoiminta- ja rahoituspalvelukomitealle (US House Committee on Banking and Financial Services).[24] Toiset ovat samoin tutkineet mantereen valuuttavaihtoehtoja ja paine kohti uutta alueellista taloudellista systeemiä, joka sitoo Kanadan, USA:n ja Meksikon, on voimistunut.

Mutta kuinka alueelliset raharyhmittymät sitten pelittävät globaalin yhtenäisvaluutan kanssa? Morrison Bonpasse, SGCA:n (Single Global Currency Association = Globaalin yhtenäisvaluutan yhdistys, joka on maailmanvaluutan hyväksi toimivien ekonomistien ryhmä) presidentti, vastaa tähän kysymykseen: ”21. vuosisadan rahaunionit ja ne, jotka selvisivät 20. vuosisadasta, ovat kilometripylväitä tiellä tulevaisuuteen ja globaaliin rahaliittoon.”[25]

Bonpasse täsmentää tässä vaiheessa pitemmälle:

“Kiitokset Euroopan ja muiden rahaliittojen menestykselle, tiedämme nyt, kuinka luoda ja ylläpitää kolmea G:tä: Globaali rahaliitto, johon kuuluu Globaali keskuspankki ja globaali yhtenäisvaluutta.”[26]

“Maailma on valmis alkamaan valmistautua globaaliin yhtenäisvaluuttaan, aivan kuten Eurooppa valmistautui euroon ja kuten Persianlahden arabivaltiot ovat valmistelemassa yhteistä valuuttaansa. Sen jälkeen, kun ne maat, jotka edustavat merkittävää osuutta maailman kansantulosta (GDP), ovat vahvistaneet päämääräksi globaalin yhtenäisvaluutan, projektia voidaan viedä eteenpäin, kuten sen alueellisia edeltäjiä.[27]

Alueellisesta mallista tulee yksinkertaisesti askelkivi maailmanvaluuttaan. Nationalismin ongelma kuitenkin edelleen jatkuu. Tästä ongelmasta Bonpasse kirjoittaa:

“Tehtävä voidaan määritellä aivan yksinkertaisesti: Kuinka siirtyä nykyisistä 147 valuutasta yhteen. Poliittisen tahdon kehittäminen nationalismin jäljellä olevan voiman voittamiseksi on tärkein haaste 3-G:n liikkeelle. Kuten euron toteuttamisessa rahaliiton taloustiede ja politiikka ovat erottamattomasti sidotut yhteen ja kummankin logiikkaa osoittaa kohti 3-G-maailmaa.

Nyt ei ole kysymys siitä, että ottaako maailma käyttöön globaalin yhtenäisvaluutan, vaan siitä, milloin se tapahtuu ja kuinka pehmeä, halpa ja suunnitemallinen TAI sitten karkea, kallis ja sekasortoinen tuo matka on oleva?”[28] [Kursiivi ja kapitaalit ovat alkuperäistekstissä]

Internationalistille kansallinen itsenäisyys on kaikkein suurin este. Jotta globaali keskuspankki ja maailmanvaluutta voivat olla olemassa, joitakin muita poliittisia järjestelyjä on suoritettava. Robert Mundell ymmärsi tämän poliittisen ongelman luennoidessaan vuonna 2003 aiheesta: “The International Monetary System and the Case for a World Currency (Kansainvälinen rahasysteemi ja kysymys maailmanvaluutasta).” Hänen reaktionsa oli suora: ”Globaaliin yhtenäisvaluuttaan ei voida päästä ilman globaalia hallitusta. Globaalin yhtenäisvaluutan pakottamiseen sisältyisi suuria organisatorisia ongelmia.”[29]

Tämä todellisuus ei kuitenkaan ole pysäyttämässä SGCA:ta ja muita samanmielisiä uudistuksen suunnittelussa. Kuten Bonpasse julistaa: ”Nyt on aika vakavasti pyrkiä globaalin yhtenäisvaluutan päämäärään globaalin keskuspankin johtamana globaalissa rahaliitossa.”[30]

SGCA:lla on mielessään jo ajankohta: vuosi 2024. Mitä tulee globaalin keskuspankin päämajaan, Bonpasse ehdottaa Baselia, Zurich'ia tai Geneveä. ”Sveitsi on kuuluisa terveestä rahastaan ja GCB:n sijoittaminen Sveitsiin voisi olla tarpeellinen kimmoke tuolle maalle liittyä globaaliin rahaliittoon jäsenenä.”[31]

“GCB:n hallintorakenne pitäisi olla suhteellisen helppo suunnitella, ottaen huomioon saatavissa olevat menestykselliset mallit USA:n keskuspankista, Euroopan keskuspankista, kansainvälisestä valuuttarahastosta (IMF), maailmanpankista, YK:sta ja siihen liittyvistä organisaatioista, kuten maailman terveysjärjestö (WHO). Eivät kaikki ole tyytyväisiä noiden organisaatioiden rakenteeseen, mutta sehän on poliittinen neuvottelukysymys...”[32]

Hän on oikeassa: Se on poliittinen kysymys. Tämä oli ilmeistä Richard Cooper'ille, kun hän toi esiin idean globaalista keskuspankista ja valuutasta vuonna 1984 USA:n keskuspankin konferenssissa Bretton Woods'issa, New Hampshire'ssa. ”Idea on tällä hetkellä niin kaukana poliittisesta toteutettavuudesta – että se vaatii monia vuosia pohtimista ennen kuin ihmiset tottuvat ajatukseen.”

Kuitenkin jo silloin Cooper edisti erityistä aikataulua alkaa ottaa tämä ajatus vakavasti: ”Tämä yhden valuutan hallinto (regime) on aivan liian radikaali ajateltavissa lähitulevaisuuteen, mutta ei ole liian radikaalia kuvitella sitä toteutettavaksi 25 vuotta nykyhetkestä...”[33]

Jälkikäteen Cooper'in ajoitus näyttää kohtalaisen tarkalta: 25 vuotta vuodesta 1984 tuo meidät vuoteen 2009 ja tänä päivänä idea globaalista yhtenäisvaluutasta on alkamassa saada vetoa SGCA:n kaltaisten organisaatioiden ja Robert Mundell'in kaltaisten tärkeiden kannattajien kautta. Lisäksi Bank for International Settlements (BIS) – joka nähdään maailman keskuspankkiirien keskuspankkina – on julkisesti pohtinut mahdollisuutta maailmanvaluutaksi, joka rakentuisi alueellisten ryhmittymien ympärille.[34]

Mutta auttaako tämä ”viljelijää Afrikassa”, tai tuoko se palkkatasa-arvon maailman työläisille?

Todennäköisesti ei: se kuitenkin antaa kansainväliselle pankkikartellille ennenkuulumattomat valtuudet, jollaisia ei koskaan ennen ole nähty eikä koettu. Kuten eräs globaalin pankkitoiminnan arvostelija kirjoitti: ”Raha on rahaa ja pankkitoiminta on pankkitoimintaa eikä kumpikaan tunnusta mitään velvotteita, jotka eivät tuota korkoa korolle.”[35]

Carl Teichrib, Kanadassa asuva globalisaation tutkija ja kirjoittaja on julkaisun Forcing Change päätoimittaja. Se on kuukausittain ilmestyvä tiedustelulehti (intelligence journal) joka analysoi ja dokumentoi globaaleja taloudellisia, poliittisia ja yhteiskunnallisuskonnollisia trendejä. www.forcingchange.org


Viitteet:

[1] As quoted by Morrison Bonpasse, The Single Global Currency (Single Global Currency Association, 2006), p.264.
[2] Jack Weatherford, The History of Money (Crown Publishers, 1997), p.246.
[3] A.W. Clausen, in a 1979 interview with the Freeman Digest, “International Banking,” p.21.
[4] William Lyon Mackenzie King, in a radio address, August 2, 1935. Quote printed in Walter Stewart’s book, Bank Heist (HarperCollins, 1997), p.71.
[5] Paul Hellyer, Funny Money (Chimo Media, 1994), p.57.
[6] Ibid, pp.57-58.
[7] Paul Volcker raises this point in his co-authored book, Changing Fortunes: The World’s Money and the Threat to American Leadership (Times Books, 1992), p.9. Volcker’s co-author was Toyoo Gyohten.
[8] Charles P. Kindleberger, speaking at a Federal Reserve conference. The International Adjustment Mechanism, Federal Reserve Bank of Boston, 1969, Conference Series 2, p.105.
[9] Richard N. Cooper, “Is there a Need for Reform?” Speech given at a Federal Reserve Bank of Boston conference, May 1984. See, The International Monetary System: Forty Years After Bretton Woods
(Federal Reserve Bank of Boston, 1984), pp.37.
[10] Quoted in The Single Global Currency, p.230.
[11] Sarah Perry, Director of VISA’s Strategic Investment Program, as reprinted in The Single Global Currency (Single Global Currency Association, 2006), p.7.
[12] Martin Wolf, writing for the Financial Times, August 3, 2004. Also quoted in The Single Global Currency, p.216. Wolf also stated, “This is a world I am unlikely ever to see. But maybe my children or grandchildren will do so.”
[13] Benn Steil, “The End of National Currency,” Foreign Affairs, May/June 2007, p.95.
[14] Ibid. p.89.
[15] Ibid. p.84.
[16] Ibid. p.93.
[17] A.W. Clausen, in a 1979 interview with the Freeman Digest, “International Banking,” p.23.
[18] Robert Mundell, “A Decade Later: Asia New Responsibilities in the International Monetary System,” presentation given in Seoul, South Korea, May, 2-3, 2007.
[19] Benn Steil, “The End of National Currency,” Foreign Affairs, May/June 2007, p.84.
[20] Ibid. p.95.
[21] Robert Mundell, “A Decade Later: Asia New Responsibilities in the International Monetary System,” presentation given in Seoul, South Korea, May, 2-3, 2007.
[22] For more information on the formation of regional blocks, see the Bank for International Settlement report, Regional Currency Areas and the Use of Foreign Currencies, September, 2003.
[23] See my article in the Fall 2007 issue of Hope for the World Update on the formation of a North American monetary union. For more information on this topic, check out the July, 2007 issue of Forcing Change (www.forcingchange.org).
[24] See the Testimony of Judy Shelton before The United States House of Representatives Committee On Banking And Financial Services, Hearing on Exchange Rate Stability in International Finance, May 21, 1999.
[25] Morrison Bonpasse, The Single Global Currency (Single Global Currency Association, 2006), p.134.
[26] Ibid. p.229.
[27] Ibid. p.281.
[28] Ibid. p.229.
[29] Robert A. Mundell, “The International Monetary System and the Case for a World Currency,” Leon Kozminski Academy of Entrepreneurship and Management and TIGER, Distinguished Lectures Series Number 12, Warsaw, Poland, 23 October 2003.
[30] The Single Global Currency, p.282.
[31] Ibid. p.294.
[32] Ibid. p.295.
[33] Richard N. Cooper, “Is there a Need for Reform?” Speech given at a Federal Reserve Bank of Boston conference, May 1984. See, The International Monetary System: Forty Years After Bretton Woods (Federal Reserve Bank of Boston, 1984), p.34.
[34] See the BIS 75th Annual Report, page 151.
[35] Cliff Ford, Blood, Money, and Greed (Western Front, 1998), p.50.