Christianity Today -lehden antikristillisyys tänään

Tässä ote tämän päivän luopumuksesta kristillisessä maailmassa. Jotkin kristityt vaikuttajat ovat menneet kirjoituksillaan niin pitkälle, ettei heitä erota enää Jumalaa pilkkaavista ateisteista ja humanisteista. Tuomio on tulossa kristikunnan päälle, sanotaanhan näin että Herran tuomiot alkavat Hänen huoneestaan. Billy Graham ja hänen lehtensä ovat ensiluokkainen esimerkki evankelikaalisen kristillisyyden rappiosta nykypäivänä. Tämän artikkelin suomensi: Samuel Korhonen

----------------------------

Christianity Today -lehden antikristillisyys tänään
Christianity Today's Anti-Christianity Today

T. A. McMahon


(Christianity Today (Kristikunta tänä päivänä) on Billy Graham'in perustama maailman ehkä suurin ja ainakin arvovaltaisin ”kristillinen” julkaisu. Suom. huom.)

Verkkotietosanakirja Wikipedian mukaan "Christianity Today [CT] on evankelikaalinen kristillinen aikakauslehti, jonka kotipaikka on Carol Stream, Illinois. Se on emoyhtiönsä Christianity Today International'in lippulaivajulkaisu, jolla on 290 000 lukijaa. Perustaja Billy Graham, sanoi, että hän halusi 'pystyttää evankelikaalisen lipun keskelle tietä omaksuen konservatiivisen teologisen kannan, mutta selvästi liberaalin lähestymistavan yhteiskunnallisiin ongelmiin."

"Tänä päivänä se ja sen 13 sisarjulkaisua saavuttavat reilusti yli kaksi miljoonaa lukijaa perinteisessä paperiin sidotussa muodossaan ja yli 10 miljoonaa kävijää kuukaudessa internetsivuillaan."

Kohta, kun minusta tuli uudestisyntynyt kristitty yli 30 vuotta sitten, törmäsin ensimmäiseen Christianity Today -lehteeni. Roomalaiskatoliseksi kasvaneena ruokahaluni kaikelle evankelikaaliselle oli valtava. Silti jopa noina uskonelämäni alkuvuosina luin tuosta lehdestä asioita, jotka vaivasivat minua. Tunnistin Billy Graham'in omin sanoin ”selvästi liberaalin lähestymistavan yhteiskunnallisiin ongelmiin” ”kristillisen” psykologisen neuvonnan mainostamisessa (ks. TBC, heinäkuu 1999).

Vieläkin huolestuttavampia olivat kuitenkin artikkelit, jotka selvästi suosivat roomalaiskatolisuutta. Tämä oli hämmentävää sellaisesta, joka oli hiljattain vapautunut Rooman väärän evankeliumin orjuudesta. Muistin myös lukeneeni vanhan lainauksen Billy Graham'ilta, jonka hän oli puhunut 10 vuotta, ennenkuin käynnisti CT:n. Hän julisti, että: ”Kolme suurinta uhkaa oikeaoppiselle kristinuskolle ovat kommunismi, roomalaiskatolisuus ja muhamettilaisuus” (Plains Baptist Challenger, March 1984). On uskomatonta, että vuosia myöhemmin CT:n avustavien toimittajien ja kirjoittajien joukossa oli roomalaiskatolisia, mukaan lukien katolinen pappi Richard John Neuhaus. Se oli Neuhaus, joka yhdessä CT:n toimittajien Chuck Colson, J. I. Packer, Timothy George, Thomas Oden, Richard Mouw ja Mark Noll ym. kanssa muotoili asiakirjan "Evangelicals and Catholics Together: The Christian Mission in the Third Millennium (Evankelikaalit ja katoliset yhdessä: Kristillinen lähetystyö kolmannella vuosituhannella)" ja oli sen mainostaja ja/tai allekirjoittaja. Heidän uutisointinsa julisti: ”Johtavat katoliset ja evankelikaalit pyytävät laumoiltaan merkittävää uskon askelta: lopultakin hyväksyä toisensa kristittyinä.... Evankelikaalit, mukaan lukien Pat Robertson ja Charles Colson, liittyivät tämän päivän konservatiivisiin roomalaiskatolisiin johtajiin puolustamaan uskon siteitä, jotka yhdistävät heitä.... He kehottivat katolisia ja evankelikaaleja... lopettamaan toistensa laumojen agressiivisen käännyttämisen.”

CT:n katolisuusmyönteisyys heijastuu Graham'in ristiretkien toimintamenetelmässä: Jokainen katolinen hiippakunta, missä ristiretkiä pidetään, on mainostanut ja tukenut niitä ja tekee sitä edelleen. Lisäksi ristiretkillä on jatkuvasti katolisia neuvonantajia, jotka ohjaavat ”esille tulevat” katoliset palaamaan paikallisiin katolisiin seurakuntiinsa. CT:n ylistämien katolisten kuuluisuuksien luetteloon kuuluvat paavit Benediktus XVI ja Johannes Paavali II (Graham kertoi Larry King'ille, että hän ja paavi ovat ”samaa mieltä lähes kaikesta”), Äiti Teresa, piispa Fulton J. Sheen, Buddhisti/katolinen munkki Thomas Merton ja mystikko katolinen pappi Henry Nouwen. Katolista mystiikkaa mainostaa lisäksi CT:n avustava toimittaja Richard Foster, joka on modernin kontemplatiivisen/mystisen (lue itämaisen) liikkeen kummi evankelikaalisessa kristikunnassa.

Näyttää, ettei yksikään harhaoppia edistävä ääni puutu CT:n avustavien toimittajien ja kirjoittajien luettelosta: Ron Sider, presidentti Obama'n vasemmistolainen teologi; Notre Dame'n professori Mark Noll; Eugene Peterson (kirjoitti oman raamattunsa nimeltä The Message); kreikkalaiskatolisuuden kannattajat Frederica Mathewes-Green ja Bradley Nassif; entinen toimittaja Terry Muck (kirjoittaa rakkaudestaan Buddhaan); Leith Anderson (mainostaa kokemuksellista ilmoitetun yli, s.o., että esiintuleva kokemus on oppia parempi); ja psykologian ja Raamatun yhdistäjä Eric L. Johnson, vain joitakin mainitakseni.

Kaikki tämä johtaa meidät Christianity Today'n vanhempaan johtavaan toimittajaan ja Mark Galli'in ja hänen artikkeliinsa heinäkuun 15. päivältä 2010 otsikolla "Divine Drama Queen (Jumalallinen näytelmäkuningatar)", joka on hänen luonnehdintansa Raamatun Jumalasta. Olemme liittäneet tähän kattavia otteita CT:n Jumalaa halventavasta/ihmistä koroittavasta artikkelista (vaikkakin huonosta sisällöstä johtuen vastahakoisesti) lisätodisteena tämä ”evankelikaalisen” lehden luisusta viimeisten päivien eksytykseen. Se, mitä Galli kirjoittaa, on CT:n viimeisin suoritus uskon turmelemisessa, joka on seurausta vuosikymmeniä kestäneestä Jumalan Sanan epäilemisestä ja Raamatun Jumalan vääristämisestä. Toimittaja Galli tekee tämän niin selväksi, että se, mitä hän kirjoittaa, ei juuri vaadi kommentteja minulta. Siitä huolimatta hänen kirjoituksensa on kursiivilla ja minun kommenttini näkyvät hakasuluissa ja normaalifontilla:

Minä pidän tyynestä, vakaasta, johdonmukaisesta ja itsensä hillitsevästä Jumalasta, Jumalasta, joka ei polta päreitään pienimmästä provokaatiosta, Jumalasta, joka elää askelen verran tappelun yläpuolella, Jumalasta, joka hillitsee tunteensa, kun tuho häämöttää.

Kuitenkin lukiessani Raamattuani törmään jatkuvasti erilaiseen Jumalaan enkä ole tyytyväinen. Tämä Jumala sanoo ”vihaavansa” syntiä. Niin, Hän yleensä huutaa sen. Lue profeettoja. Se on juhlallinen vuodatus toisensa jälkeen, kaikki korkeilla desibeleillä. Ja kun huuto on ohi, sitten alkaa murjotus.

Ottakaamme esimerkiksi Hänen keskustelunsa Hoosean kanssa.... Hän käskee Hooseaa ottamaan porton vaimoksi; hänestä tulee symboli Israelin uskottomuudelle Jumalaa kohtaan. Tämä ei ole mikään kovaonninen kultasydäminen portto, joita niin usein kuvaillaan elokuvissa. Tämä on joku inhottava nainen, joka, vaikka saakin tilaisuuden säädylliseen elämään, jatkaa ”huoraamista”.

Sitten Jumala käskee Hooseaa tekemään lapsia tämän naisen kanssa. Kun lapset ovat syntyneet, hän käskee Hooseaa nimittämään ensimmäistä Jisreeliksi selittäen: ”Ja sinä päivänä minä särjen Israelin jousen Jisreelin laaksossa.” Toista Jumala kutsuu nimellä Ei Armoa, ”sillä en minä enää tästedes armahda Israelin heimoa, niin että antaisin heille anteeksi.” Kolmatta hän kutsuu nimellä Ei Minun Kansani, ”sillä te ette ole minun kansani, enkä minä tahdo olla teidän omanne” (Hoosea 1:1-9).

Tämä Jumala on kuin oikukas italialainen nainen, joka havaittuaan miehensä uskottomuuden huutaa ja viskelee lautasia, kieltäytyy nukkumasta samassa sängyssä eikä puhu tälle 40 päivään ja 40 yöhön.

[Kun luin tätä artikkelia ensimmäisen kerran, niin tähän kohtaan saakka pidättäydyin tekemästä johtopäätöksiä, koska epäilin, että Galli osoittaisi oman väärän käsityksensä Jumalasta. Arvasin väärin. Tämä on sellaista rienausta, jota voisi odottaa sotaisilta ateisteilta ja humanisteilta, kuten Richard Dawkins, tai törkysuisilta Kristusta pilkkaavilta koomikoilta, kuten Bill Maher. Se on täydellistä rienausta – väärä luonnehdinta Jumalasta, kuten myös Hänen täydellisesti pyhän luonteensa häpäisy.]

Voimme ajatella tätä karkeana kuvauksena, mutta sitä paitsi Jeesus – Jumala kanssamme – näyttää kärsivän samasta emotionaalisesta tasapainottomuudesta. Hän pauhaa fariseuksista ja kirjanoppineista – eli ”käärmeistä” ja ”ulkokullatuista”, kuten hän heitä kutsuu. Niin raivostunut on hän pyhäinhäväistyksestä temppelissä, että kaataa pöydät ja ajaa ihmiset ulos ruoskalla. Ja sitten löydämme hänet valittamassa: ”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi!' (Matteus 23:37-38). Tämä Jumala ei tiedä mitään tyynenä läsnäolona olemisesta Tämä on todella hyvin kärsimätön (anxious) Jumala.

[Tässä on vaikea hillitä kiukkua. Maailmankaikkeuden Luoja, Jumalan Uhrikaritsa, joka maksoi syntiemme täyden rangaistuksen ja Hänen Isänsä, joka lähetti Hänet ristille meidän tähtemme – hekö kärsivät ”emotionaalisesta tasapainottomuudesta”?! Hekö – joiden Sana käskee meitä olemaan murehtimatta mistään – hekö ovat kärsimättömiä?]

Haluan mieluummin Jumalan, joka ottaa synnin menettämättä tasapainoaan. Miksi hän ei voi rentoutua ja tunnustaa, että erehtyminen on inhimillistä. Tarkoitan, ettet voi nähdä meidän viallisten ihmisten polttavan päreitään toistensa synneistä. Et näe meitä vihaisina, närkästyneinä etkä murjottavina. Miksi ei Jumala kaikkivaltias rauhoitu ja totea, että mehän olemme vain inhimillisiä?

[Onko Galli saanut lukijan hahmottamaan omat samankaltaiset ajatuksensa Jumalasta? Korjaako lukija nyt käsityksensä?]

Se on pieni lause, ”mehän olemme vain inhimillisiä”, mutta se voi olla hankaus Jumalan kanssa. Synti näyttää olevan iso juttu Jumalalle. Tuo pieni lause ”mehän olemme vain inhimillisiä” viestii, että me emme ehkä ole yhtä iso juttu itsellemme.... Jumala uskoo, että olla inhimillinen on olla määrätty kirkkauteen. Kuten Pietari sen ilmaisi: Hän on ”kutsunut meidät omaan kirkkauteensa ja täydellisyyteensä”, että me ”tulisimme jumalallisesta luonnosta osallisiksi” (2. Piet. 1:3-4).

[Sen verran Isäjumalan ja Poikajumalan maineen tuhoamisen katumisen puolesta. Sen sijaan Galli edistää ihmiskunnan omakuvaa riiputtaen edessämme ihmiskunnan ”kirkkautta”. Sitten hän johtaa lukijan seuraavaan askeleeseen, itsensä jumalallistamiseen – samaan valheeseen, jota Saatana tarjosi Eevalle Eedenin paratiisissa (Genesis 3:5).]

Se on oikein: hän [Jumala] ajattelee, että ”vain ihmiset” voivat tulla, ei sen vähemmiksi, kuin jumaliksi. Ei olentoina, joita pitäisi palvoa, vaan olentoina, jotka ovat tulleet täydellisimmässä mielessä Luojansa kuvan ja kaltaisuuden kantajiksi.... Hän loi olentoja, joilla on syvä tietoisuus itsestään ja Luojastaan, jotka voivat visualisoida täydellisiä korkeuksia, joihin voisivat nousta ja täydellistä rakkautta, josta voisivat nauttia ja jotka tiesivät, että heillä voisi olla kaikki tämä aina ja ikuisesti....

[Missään Raamatussa ei löydy sanaa ”jumala” (pienellä g:llä) käytettynä viittaamaan hurskaaseen ihmiseen tai yhteisöön.]

...Ja silti Jumala pelasi uhkapeliä. Hän on pannut kaiken tähän suureen yritykseen. Hän ei tehnyt näiden olentojen luomisesta väistämätöntä loppua tai kompromissia, vaan elämän tai kuoleman kysymyksen. Kaikki oli tämän arpakuution heiton varassa. Voittaminen merkitsi näille olennoille autuutta, jota vain Jumala tuntee. Häviäminen merkitsi kuolemaa ja ikuista tuhoa. Ei ollut mitään mahdollisuutta vetäytyä. Jumala aikoi tehdä ihmisen kirkkaudesta voittaja saa kaiken -proposition vaikka se tappaisi hänet.

[Jumalako pelasi uhkapeliä? Tarkoittaako hän, että Jumala ei tiedä, kuinka asiat tulevat päättymään? Tämä on avoimen teismin harhaoppia, joka kieltää Jumalan kaikkitietävyyden – kieltää, että Hän on profetian Jumala, kuten Hän julistaa jakeissa Jesaja 46:9-10: ”Muistakaa entisiä ikiajoista asti, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole; minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani. Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut....”]

Niinpä, kun asiat alkavat mennä päin prinkkalaa, me näemme hänen viskelevän lautasia ja paiskovan ovia.... Jumala rähisee meille kuin olympiaurheilija itselleen epäonnistuessaan keskittymään kilpailun ratkaisevassa vaiheessa, tai kuten romaanikirjailija rankaisee itseään laiskasta kirjoittamisesta. Hurskaalle perfektionistille (versus neuroottiselle perfektionistille) jokainen yksityiskohta on tärkeä. Jumala ei halua mitään vähemmän kuin täydellisyyttä, koska hän tietää, että täydellisyys on ainoa tie meille tulla siksi, miksi hän loi meidät tulemaan: jumalan kaltaisiksi.

[Galli'lla täytyy olla muistikuvia college-aikansa kreikkalaisen mytologian kursseilta. Ainakin toivon, että hän voisi puolustautua sillä. Hän voisi tietysti vedota myös mielenvikaisuuteen. Voisiko kukaan olla järjettömämpi, kuin se, joka olettaa, että ”hurskas perfektionisti” viskelee lautasia, paiskoo ovia, rähjää ja kiroilee itseään. Sanon uudelleen, tämä on häpeämätöntä rienausta. Se on antikristillisyyttä lehdeltä, jonka nimi on Christianity Today.]

Kun panokset ovat niin korkeat, niin epäonnistumisen seuraukset tietenkin jopa pienimmässäkin yksityiskohdassa ennustavat tuhoa. Se on kuin avaruussukkula – eräs monimutkaisimmista ja ihmeellisimmistä koneista – joka murskautui maahan viallisen öljyrenkaan vuoksi. Kun Jumala näkee avaruussukkulan syöksyvän kohti tuhoaan, hän itkee, hän räyhää, hän kiskoo hiukset päästään. Ja jotakin kuolee hänen sisällään. Meidän Jumalamme välittää meistä hauraista, häilyvistä, heikoista ihmisolennoista, koska hän tietää jotakin, minkä me usein unohdamme: me emme ole ”vain inhimillisiä”. Hän tekee mitä hyvänsä saadakseen meidät käsittämään ja elämään kirkkauttamme, vaikka se tappaisi hänet.
[Meidän kirkkautemme? Entä Jumalan kirkkaus, jota Galli on raahannut pakanallisen mielikuvituksensa katu-ojassa?]

Juuri siksi Raamattu käyttää niin dramaattista kieltä. Siinä ei ole mitään varovaista, huolellista tai järkevää koskien ihmisen yritystä. Se koskee sitä, onko kadotettu vai pelastettu. Elääkö pimeydessä vai valossa. Tunteeko epätoivoa vai onko täynnä toivoa. Kuolema tai elämä. Raamattu ei ole kiinnostunut uskonnosta, joka vain parantaa ihmisen tilaa, tai tekee elämän hallittavaksi. Se ei koske menestystä eikä onnellisuutta eikä auta meitä kaikkia selviämään. Nämä ovat mitättömiä halajamisia. Ei, se, mitä Jumala haluaa, on herättää kuolleet ja tehdä syntisistä jumalia.

[Ei! Sanon jälleen, tuo oli Saatanan päämäärä.]

Niinpä meillä siis, vasta- ja myötämäessä, on melodramaattinen Jumala. Hän huutaa ja viskelee lautasia ja ottaa pois ärtyneenä paiskaten oven kiinni takanaan – ja sitten hän kääntyy ympäri ja antaakin henkensä puolestamme. Ennustuksessa Jeesuksesta hän sanoo Israelille Hoosean kautta: ”Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim, heittäisin sinut, Israel? .... Sillä minä olen Jumala enkä ihminen, olen Pyhä sinun keskelläsi; en tule minä vihan tuimuudessa” (Hoosea 11:8-9). Hän on kaikkea muuta kuin tyyni ja maltillinen, rauhoittava ja järkevä. Hän on yhtä oikullinen kuin jumalat yleensä.

Jumala on kuin hullu setä perheessä. Jossakin tilanteessa sinun on annettava ystäviesi tietää hänestä, mutta samalla haluat välttää hänen esittelemistään.

Minä pidän paljon parempana järkevää uskontoa, jolla on järkevät odotukset ja Jumalaa, joka ei joka kerran tule ulos nahoistaan, kun hänen ihmisensä mokaavat. Mutta sitten jälleen, minä en rakasta, kuten Jumala rakastaa. En Jumalaa. En toisia. En itseäni.

[Tuleeko meidän siis olettaa, että Galli vain yrittää saada huomiomme rienauksillaan tehdäkseen vaikutuksen? Käsitämmekö väärin hänen ”kirjallisen älykkyytensä”? Ei. Se, mitä hän näyttelee edessämme, on jumalanpilkkaa, joka on sukua sille, mitä Jeesus kärsi niiltä, jotka kokoontuivat katselemaan Hänen ristiinnaulitsemistaan ja johon jokainen Jumalaa vihaava humanisti on siitä saakka yhtynyt.]

Tie helvettiin on päällystetty järkevällä uskonnolla, jossa on ei-kiivas jumala. Useimmiten olen kohtalaisen tyytyväinen ajaessani tuota tietä alaspäin, mutta jatkuvasti törmään tähän Hulluun Kaveriin tien varrella. Kaikissa liikennevaloissa hän hyppii ylös ja alas saadakseen huomioni. Hän takoo ikkunaani kysyen minne ihmeessä olen menossa. Hän seisoo etupuskurilla huutaen minulle, että käänny takaisin. Kun mikään muu ei auta, hän heittäytyy auton eteen. Hän on sellainen näytelmäkuningatar (drama queen).

[Onko Galli ”kohtalaisen tyytyväinen” ajaessaan alaspäin tietä helvettiin? Jumalako näytelmäkuningatar? Minulla on kaksi ehdotusta: 1) Lähetä reaktiosi Galli'n artikkeliin CT:n perustajalle ja kunniapuhennjohtajalle Billy Graham'ille, huomauttaen jostakin sellaisesta, joka näyttää olevan hänen perustamansa lehden lopullinen degeneroituminen. 2) Rukoile Mark Galli'n puolesta, että hän katuisi. ”Synti sanoo jumalattomalle: minun sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmäinsä edessä.” (Ps 36:1).] TBC (The Berean Call)

Billy Graham'in osoite:
BGEA
1 Billy Graham Parkway
Charlotte, NC 28201