---------------
Evankeliumin kuolinkellot
The Gospel: Going, Going, Going, Goi….
By Orrel Steinkamp, The Plumbline, Volume 15, No. 4, August/September 2010
Juuri eilen menin vuosittaiseen lääkärintarkastukseeni. Odottaen tavanomaista pitkää jonotusta otin mukaani jotakin luettavaa. Se sattui olemaan paljastus IHOP:sta (International House of Prayer, Kansas-profeetta Mike Bickle'n perustama harhaoppinen liike. Suom. huom.). Lopulta tri. Johnson tuli huoneeseen ja kysyi minulta, mitä olin lukemassa. Tri. Johnson on hyvin aktiivinen ja lukenut maallikko konservatiivisesta seurakunnasta. Hänen poikansa on juuri valmistunut collegesta, jolla on pitkä evankelikaalinen perinne ja jonka presidenttinä palveli tri Billy Graham. Poika pyrkii saarnamieheksi, joten vastasin tohtorin kysymykseen, että olin lukemassa IHOP:sta ja lisäsin, että se ei ole mikään kansainvälinen pannukakkutalo (International House of Pancakes). Hän vastasi hyväuskoisesti tietävänsä IHOP:stä Kansas City’ssä, koska hänen poikansa oli hiljattain viettänyt siellä pitkän viikonlopun heidän perinteisen evankelikaalisen seurakuntansa vanhimman suosituksesta. Sanoin sitten niin varovasti kuin osasin, että paperi oli paljastus.IHOP:sta. Tohtori kysyi, että miksi joku halusi tehdä paljastuksen IHOP:sta. Vastasin diplomaattisesti, että Mike Bickle’n koko palvelutyö perustuu Paul Cain’in, Bob Jones’in ja John Paul Jackson’in profeetallisiin sanomiin ja että Cain on pitkäaikainen homoseksuaali ja Jones on myöntänyt olevansa sukupuolirikollinen. Lisäsin sitten, että Raamattu on ainoa opin ja elämän lähteemme ja että sen kaanon on suljettu, vai mitä? Tähän tohtori murahti, että kyllä tietysti tiedän suljetusta kaanonista. Hänen vastauksensa kuitenkin oli siihen suuntaan, että nuoremme tarvitsevat epätoivoisesti tulla tuntemaan Pyhän Hengen todellisen kokemisen jotenkin vihjaten, että se on tärkeämpää kuin Raamattu. Äkkiä tiedostin, että tri Johnson oli A-luokan näyte vilpittömästä evankelikaalista, joka nyt tietämättään kantaa postmodernismin virusta. Postmoderni pluralismi on monille, ei järjellä määritelty asenne, vaan tunnelma (mood). Tiivistäen postmodernismi väittää, että totuus ei ole ehdoton, vaan jokaiselle erilainen. Valitettavasti, jos kaikki on totta joillekin, niin silloin mikään ei ole totta kenellekään.
Evankelikalismista on tullut hengellisten tunteiden siirappista mössöä. Etsijäystävällisen pragmatismin vuodet ovat kypsyttäneet seurakunnan valtavalle joukolle epäraamatullisia ja mystisiä kokemuksia. Päältäpäin katsoen laajemmassa kulttuurissa postmodernit esiintulevat (Emergents) ovat valumassa evankelikaalisiin city-seurakuntiin (City Evangelical). He tulevat kuitenkin valeasussa, koska evankelikaalit ja raamatusta tinkivät evankelikaalisten city-seurakuntien kaupunkiasukkaat toivottavat heidät tervetulleiksi kaupungin porttien kautta, varsinkin kun Christianity Today-lehti kirjoittaa heistä myönteisesti. Kourallinen vartijoita antaa hälytyksen, vain tullakseen sysätyksi syrjään. Heti esiintulevien takana ovat kontemplatiiviset, joiden mietiskelymenetelmät johtavat usein tietoisuuden muutostiloihin. He esiintyvät myös evankelisissa päällysvaatteissa suosituksin kuuluisilta ja vaikutusvaltaisilta evankelikaaleilta. Kontemplatiivisia mainostavat Richard Foster, Dallas Willard jne. Lähetyssaarnaajaystäväni, joka joutui voimakkaan painostuksen alaiseksi, kääntyi edesmenneen papin, Henri Nouwen’in, kirjoituksiin, joiden itämainen muutostilan mystiikka lopulta vei hänet itään, jossa hän kuoli buddhistisessa luostarissa. Kuinka voi seminaarikoulutettu evankelikaalinen lähetyssaarnaaja kääntyä mantra-mietiskelyn kristilliseen muotoon? Onneksi on olemassa muutamia usein mustamaalattuja arvostelujärjestöjen verkkosivustoja, jotka ovat seuranneet kontemplatiivisten jokaista liikettä, kuten Brennan Manning’in, kirjan ”Ragamuffin Gospel” tekijän ja Leonard Sweet’in ynnä muiden. Kaikki tämä on kuitenkin kääntänyt monien arvostelujärjestöjen huomion pois toisesta sisäisestä väärästä opetuksesta. Seurakunta ollaan valtaamassa toisella poikkeavalla opetuksella. Käytännössä yksikään arvostelujärjestöjen verkkosivuista ei ole kiinnittänyt paljonkaan huomiota toiseen väärään opetukseen aivan edessämme – nopeasti etenevään luopumiseen evankeliumista. NAR ja sen apostolit ja profeetat hallintavaltuutuksineen ovat kyenneet ajamaan ”Save America, Tea Party” –junassa täydelliseen ja laajaan hyväksymiseen kristillisen oikeiston (Christian Right) aktivistien ja kuuluisien evankelikaalisten johtajien keskuudessa. Dobson’it ja Franklin Graham’it ovat omaksuneet ”Kulttuurin 7 vuorta”, apostolisten/profeetallisten dominionistien agendan. Peter Wagner kuuluu neuvonantajakuntaan. Itseasiassa 7 vuoren dominionistien mandaatti on jo nyt asetettu tulemaan osaksi koko tulevaa konservatiivisen kristillisen oikeiston poliittista agendaa. Newt Gingrich on ottanut Jim Garlow’in, monien dominionistien konferenssien puhujan, uskonnon neuvonantajakseen. Apostoleilla ja profeetoilla on nyt agendansa valmiina käynnistymään poliittisesti. Poliittinen sitoutuminen on päivän sana. Dobson ja NAR-apostoli Lou Engle ovat liittäneet Charles Colson’in roomalaiskatolisuuteen nojaavan palvelujärjestön apostolien ja profeettojen 7 vuoren hallintasuunnitelmaan yhdistettynä poliittisena/teologisena yrityksenä. Lukijat tulevat tietämään, että NAR:in apostolit ja profeetat ovat tunnistaneet kulttuurin seitsemän sfääriä ja nimenneet ne kulttuurin 7 vuoreksi [Vrt. Ilm. 17:9 ja "seitsemän vuorta, joiden päällä portto istuu". "Nokialainen" huom.]. He suunnittelevat, että radikaalit hengellisen sodankäynnin menetelmät asettavat apostolit hallitusvaltaan maailmanlaajuisesti. Toisaalta siis postmodernit esiintulevat (Emergents) ovat tulossa porteista ja apostolit ja profeetat ovat menneet politiikkaan lopultakin ottaakseen maailman hallinnan ja vallan. Ja kas kummaa, evankelikaalinen potilas, joka on todella sairas ja kuihtunut 42-kiloiseksi siitä huolimatta pullistelee lihaksiaan, kuin ruipelo vahva mies, kehuskellen, että he ovat luomassa kolmannen suuren herätyksen. Postmodernit esiintulevat näkevät uuden aikakauden koiton ekumeenisen muinaistulevan (ancient future) pluralistisen seurakunnan muodossa. Uusluostarilaiset (http://en.wikipedia.org/wiki/New_Monasticism) esittelevät Jumalan läheisyyden tietoisuudenmuutostilojaan itämaisen mystiikan malliin. Kristillisen oikeiston poliittiset evankelikaalit syöttävät ja juottavat apostoleja ja näkevät sen askeleena kohti kristillistä maailmanvaltaa, joka istuu kulttuurin 7 vuorella täydellisessä poliittisessa vallassa. Tänä päivänä mainostetaan vain näitä virtauksia. Jeesuksen, Paavalin ja todellisten apostolien evankeliumi on pantu yhden menun takapuolelle yli 50 menun joukossa.
Sain juuri kuukausittaiset kirjani IVF-kirjakerhosta. Saamani kirja oli Fil Anderson'in ”Breaking the Rules (Sääntöjä rikkoen)”. Alaotsikko kuuluu: ”Trading Performance for Intimacy with God (Kauppaa Jumalan läheisyyden esityksillä)”. Esipuhe on Brennan Manning'ilta. Manning ei ole edes evankelikaali, vaan virkaheitto roomalaiskatolinen pappi. Hän opettaa selkeästi kontemplaation ”keskittyvää rukousta (centering prayer)”, jossa valittua mantra-sanaa toistetaan loputtomasti, kunnes tietoisuudenmuutostila Jumalan kanssa saavutetaan. IVF on historiallinen evankelikaalinen kustannustalo. He kyllä edelleen pitävät raamatullisia nimikkeitä, mutta niitä harvoin pidetään esillä ja ne luokitellaan luettelossa häntäpään sivuille. Näiden evankeliumin uusien reseptien myötä tulee hämmennystä ja kilpailevia hengellisiä tiekarttoja. Seuraus on, että evankeliumista tulee jotakin muovailusaven kaltaista ja ihmiset voivat luoda oman evankeliuminsa ja siitä tulee henkilökohtaisten mieltymysten ja hyvän mainostamisen kysymys. On ainakin kaksi olennaista ainesosaa, jotka useimmiten laiminlyödään tässä nykyisessä evankeliumisekoituksessa. Ne ovat: Ihminen on äärimmäisen syntinen ja Jumala on äärimmäisen pyhä ja vanhurskas. Kuinka pyhä Jumala hyväksyy syntisen ihmisen ja silti säilyttää olennaisen pyhyyden luonteensa?
Ihminen on äärimmäisen syntinen ja Jumala äärimmäisen pyhä
Jumala suunnitteli evankeliumin sellaiseksi, että se sallisi Hänen säilyttää pyhyytensä tahrattomana ja samalla rangaista oikealla tavalla kaikkien ihmisten syntistä tottelemattomuutta, jotta syntinen ihminen voitaisiin hyväksyä suhteeseen Jumalan kanssa. Tämä pelastuksen suunnitelma on Hänen luomistekonsa ja se keskittyy synnittömään Jumalan Poikaan, joka sijaiskuolemalla maksaa synnin rangaistuksen Jumalalle. Tämä oli Paavalin evankeliumin ydin ja se ennallistettiin uskonpuhdistuksessa. Sitä kutsutaan rangaistukselliseksi sijaissovitukseksi (engl. Penal Substitutionary Atonement = PSA). PSA:n kieltäminen ei ole mitään uutta. Charles Finney, 19. vuosisadan evankelista, kielsi sen jo yli 100 vuotta sitten, mutta viime aikoina yhä useammat evankelikaalit ovat hyljänneet tämä evankeliumin keskeisen asian (Korostus suomentajan). Joel Green Fuller'in seminaarista ja Mark D. Baker vihjasivat harhaanjohtavalla otsikolla ”Recovering the Scandal of the Cross (Toipuminen ristin skandaalista)”, että PSA perustuu väärään käsitykseen Jumalan vihan käsitteestä. He sanoivat, että sellainen sovituksen malli on rinnastettavissa lapsen hyväksikäyttämiseen.
Ihmisen täydellinen turmelus ei siis enää ole evankelikaalien ensisijainen näkemys. Jotkut hylkäävät sen ilman muuta ja julkisesti. Toiset yksinkertaisesti ohittavat sen, tai hyllyttävät vanhana asiana. Syy evankeliumin välttämättömyydelle oli ihmiskunnan täydellinen syntisyys. Nykyinen tilanne on kuin, jos lääkäri tekisi väärän diagnoosin. Me kaikki tiedämme, että lääketieteen kannalta diagnoosi on ehdottoman tärkeä, koska ilman oikeaa diagnoosia onnistunut hoito on mahdoton. Kun siis evankeliumia saarnataan, niin ihmisen syntisyyden diagnosoiminen on ehdottoman tärkeää. Se on evankeliumin lähtökohta. Ellei ihminen ole syntinen, hän ei todella tarvitse pelastajaa. Jos ihminen voi käsitellä omat vajavaisuutensa lain pitämisellä ja mystisten hengellisyyksien oikoteillä, niin hän voi pelastaa itsensä vähäisellä Jumalan avulla.
Kääntäen monet nykyajan uudet evankelikaaliset evankeliumit ja hengellisyydet ovat alentaneet Jumalan ehdottoman pyhyyden. Hän on lempeä vanha herrasmies, joka antaa syntiselle ihmiskunnalle kulkuluvan ollenkaan ajattelematta pyhyyttään. Ihmisen synti ei todellakaan ole niin suuri este Jumalalle. Hän on suurempi ja rakastavampi, kuin että sallisi ihmisen synnin olla minkäänlainen este rakkaudelliselle suhteelle. Lopussa syntinen ihminen ja pyhä Jumala voivat päästä neuvotteluratkaisuun. Ilmeisesti Jumala hyväksyy syntisen ihmisen luovat uudet hengellisyydet ja sallii ihmisen tehdä hengellisiä oikoteitä ja ketunlenkkejä Jumalan vihan ja Hänen pyhyytensä kiertämiseksi.
Kontemplatiiviset eivät yksinkertaisesti tunnusta syntiä ongelmaksi lainkaan. Kontemplatiivisille jokainen ihminen on loppujen lopuksi osa jumalallista perusolemusta. Jokainen ihminen itseasiassa sisältää jumaluuden osan sisäisessä olemuksessaan. Syy siihen, että ihmisillä on ongelmia ja he tuntevat olevansa erossa Jumalasta, on, että sisäinen ihminen on mennyt sekaisin ja tukkoon kaikenlaisista häiriötekijöistä. Nämä häiriötekijät on poistettava ja niin voidaan päästä sisäiseen jumalalliseen liekkiin ja kuulla sitä. Mieli on siis hiljennettävä, koska se on talletuspaikka kaikille niille asioille, jotka peittävät ja kätkevät sisäisen jumaluuden. Siksi tuotetaan menetelmiä mielen hiljentämiseksi, mutta mieli ei niin vain hiljene, joten käytetään mielenselvitysmenetelmää (engl. mind clearing procedure). Valittua sanaa (mantra) täytyy toistaa uudelleen ja uudelleen (joskus jopa 20 minuuttia), kunnes mieli hiljenee ja tietoisuuden muutostila saavutetaan. Nyt sitten helposti kuullaan ja hyväksytään muka Jumalan ääniä. Tämä on se tietoisuuden muutostila, jota kutsutaan Jumalan ”läheisyydeksi”. Kaksi käsitettä ovat koodisanoja kontemplatiiviselle kokemukselle. Ensimmäinen on ”Spiritual Formation (hengellinen muodostaminen” ja toinen ”Intimacy (läheisyys)”. Tässä suunnitelmassa Jeesusta ei tarvita pelastajana, vaan Hän on rauhan ja väärän eksistentiaalisen ilon itämainen guru.
Uusi Apostolinen Uskonpuhdistus (NAR) tarjoaa pelastusta ympäröivästä synnin ja pahuuden kulttuurista. He antavat ymmärtää, että hallitusvalta pahan ylitse voisi parantaa sen. Heidän ratkaisunsa on eliminoida meitä ympäröivä syntinen kulttuuri epäraamatullisilla hengellisen sodankäynnin menetelmillä. Risti vastauksena syntikysymykseen nähdään valmistavana, mutta ei lopullisesti tehoavana. Ympäröivä synti kulttuurissa täytyy eliminoida ja hiljattain voidelluista vääristä apostoleista ja profeetoista täytyy tulla kulttuurillisia hallitsijoita. Kulttuuri tulee enemmän tai vähemmän pyhäksi ja kristityt voivat elää hyvää elämää, kunnes Jeesus palaa toteamaan, että apostolit/profeetat ja hengelliset soturit ovat poistaneet pahuuden. Vaikeus on vain siinä, että Jeesuksen mukaan ulkopuoliset asiat eivät saastuta meitä, vaan ennemmin sisäinen pahuus, josta kaikki pahuuden muodot nousevat.
Syntisellä ihmisellä on kolme hengellistä hätätilaa.
- Me ansaitsemme kuoleman synnin rangaistuksena.
- Me ansaitsemme Jumalan vihan.
- Syntimme erottavat meidät pyhästä Jumalasta.
Jeesuksen täydellinen elämä lasketaan syntisen tilille ja syntinen ihminen on kelvollinen Pyhälle Jumalalle.
Uskovat ovat sovitettuja Jumalan kanssa ja heille on annettu lupaus ikuisesta elämästä.
Rev. Orrel Steinkamp, Master of Divinity, and Doctor of Ministry, (Theology)
Plumbline Ministries, 74425 Co. Rd. Renville, MN 56284... orrelsteinkamp@hotmail.
ORREL STEINKAMP on Plumbline Ministries'in johtaja ja julkaisee uutiskirjettä Plumbline (luotilanka). Hän on palvellut lähetyssaarnaajana Vietnamissa, professorina ja pastorina Australiassa ja viimeksi AoG:n helluntaikirkon pastorina USA:n Minnesota'n Redwood Falls'issa. Hän sai oppiarvonsa (MDiv, master of divinity ja DMin, doctor of ministry) Bethel Theological Seminary'sta Minnesota'n StPaul'issa. Hän on kirjoittanut monia artikkeleita, jotka käsittelevät laajaa aihepiiriä, kuten ennallistetut apostolit ja profeetat, petolliset merkit ja ihmeet, evankelisaatio poliittisella vallalla ja lihan töiden karkottaminen. Hänen tärkein keskittymisalueensa on uudet opit, jotka ovat muotoutuneet 1950-luvun Latter Rain-liikeestä ja ryömineet karismaattiseen liikkeeseen, sitten helluntailaisiin kirkkokuntiin ja nyt viimeksi laajempien evankelikaalisten piirien sisäpuolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti