--------------------------
Kerran pelastettu, aina pelastettu?
Once Saved, Always Saved?
by Dave Hunt
Kysymys ”uskovan ikuisesta turvallisuudesta” on vuosisatojen ajan ollut paljon kiistelyn aihe seurakunnassa—ja edelleen aiheuttaa hämmennystä ja ahdistusta monille kristityille. On liikaa odottaa, että tämä ongelma poistuisi kokonaan kaikilta tällä lyhyellä traktaatilla, mutta ehkä voimme ainakin auttaa siihen suuntaan. Ne, jotka uskovat ”luopumukseen”, syyttävät ”ikuiseen turvallisuuteen” uskovia ”halvan armon” mainostamisesta. Vaikka se ehkä on kätevä ilmaus, niin jälkimmäinen sanonta on tietysti epäraamatullinen. Sanoa sitä ”halvaksi” on todellisuudessa armon kieltämistä, koska se sisältää, että on maksettu liian pieni hinta. Armon kuitenkin on oltava täysin ilmainen ja ihmisen osalta ilman mitään hintaa, kun taas Jumalan osalta se hinta, jonka Hän maksoi, oli ääretön. Siten se, mikä halventaa armon ja devalvoi tämän äärettömän lahjan inhimillisen ponnistuksen tasolle, on se, kun ihminen luulee, että hänen tekonsa voivat näytellä jotakin osaa joko hänen pelastuksensa ansaitsemisessa, tai säilyttämisessä. Puhuminen ”armosta lankeamisesta” sisältää saman harhan. Koska ensinnäkään teoillamme ei ollut mitään tekemistä armon ansaitsemisen kanssa, niin ei ole olemassa mitään, mitä voisimme tehdä, joka saisi aikaan sen, ettemme enää ansaitsisi sitä ja siten ”lankeaisimme” siitä. Teot määräävät palkan, tai rangaistuksen—eivät ihmisen pelastusta, joka tulee Jumalan armosta. Ongelman ydin on sekaannus koskien armoa ja tekoja.
Armon ymmärtäminen
1. Meille täytyy olla ehdottoman selvää, että nämä kaksi eivät milloinkaan voi sekoittua. Paavali julistaa: ”Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo” (Room. 11:6). Pelastus ei voi olla osaksi teoista ja osaksi armosta.
2. Meidän täytyy olla ehdottoman varmoja siitä, että teoilla ei ole mitään tekemistä pelastuksen kanssa. Piste. Raamattu sanoo selvästi: ”Sillä armosta te olette pelastetut...ette tekojen kautta” (Ef. 2:8-10). Uskollisina sellaisille raamatunkohdille evankelikaalit julistavat voimakkaasti, ettemme voi mitenkään ansaita pelastusta. Ikuinen elämä täytyy vastaanottaa Jumalan armon ilmaisena lahjana, tai muuten emme voi saada sitä.
3. Emme voi ostaa pelastusta edes osaksi, koska se vaatii maksua synnistä—suoritusta, johon emme pysty. Jos joku saa ylinopeussakon, niin ei ole mitään hyötyä sanoa poliisille: ”Olen monesti ajanut alle sataa. Varmasti monet hyvät tekoni korvaavat yhden pahan.” Ei myöskään auttaisi sanoa: ”Jos päästät minut tämän kerran, lupaan etten koskaan enää riko lakia.” Poliisi vastaisi: ”Laki vaatii, ettei sitä enää koskaan rikota. Teille ei tule siitä mitään ylimääräistä etua. Rangaistus lain rikkomisesta on eri asia ja täytyy maksaa.” Siten Paavali kirjoittaa: ”...sen tähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista...” (Room. 3:20).
4. Jos pelastusta Jumalan lakien rikkomisen rangaistuksesta ei voida ansaita hyvillä teoilla, niin sitä ei voida menettää pahoilla teoilla. Tekomme eivät voi näytellä mitään osaa pelastuksen ansaitsemisessa eivätkä sen säilyttämisessä. Jos voisivat, niin taivaaseen pääsevät voisivat kerskata, että vaikka Kristus pelasti heidät, niin hyvällä elämällään he säilyttivät pelastuksen. Siten Jumalalta riistettäisiin mahdollisuus saada kaikki kunnia ikuisuudessa.
5. Pelastus voidaan antaa meille ilmaisena lahjana vain, jos rangaistus on täysin maksettu. Olemme loukanneet ääretöntä Oikeudenmukaisuutta, joka vaatii äärettömän rangaistuksen. Olemme rajallisia olentoja emmekä voisi maksaa sitä: meidät erotettaisiin Jumalasta ikuisesti. Jumala on ääretön ja voisi maksaa äärettömän rangaistuksen, mutta se ei olisi oikeudenmukaista, koska Hän ei ole meidän rotumme jäsen. Siksi rakkaudessa ja armossa, neitseellisen syntymän kautta, Jumala tuli ihmiseksi, niin että saattoi maksaa synnin velan koko ihmisrodun puolesta!
Se on täytetty!
Kreikankielellä Kristuksen huuto ristiltä: ”Se on täytetty!” on kirjanpidollinen termi, joka tarkoittaa, että velka on maksettu kokonaan. Oikeus on tyydytetty sen määräämän rangaistuksen täydellä suorituksella ja siten Jumala voi ”olla vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen”
(Room. 3:26). Tältä pohjalta Jumala tarjoaa ikuista elämää ilmaisena lahjana. Hän ei voi pakottaa sitä kenellekään, koska silloin se ei olisi lahja. Ei myöskään olisi oikeudenmukaista antaa anteeksi ihmiselle, joka hylkää vanhurskaan pohjan anteeksisaamiselle ja tarjoaa tilalle toivottoman riittämätöntä suoritusta—tai tekojaan edes ”osasuorituksena”.
Pelastus on täysi anteeksiantamus armosta kaikesta synnin rangaistuksesta, menneestä, nykyisestä ja tulevasta; iankaikkinen elämä on ylimääräinen bonus. Kieltäen tämän kardinaalitotuuden kaikki kultistit, kuten esim. Jehovan todistajat, hylkäävät pelastuksen armosta ja väittävät, että se täytyy ansaita omilla hyvillä teoilla. He syyttävät evankelikaaleja opetuksesta, että kaikki, mitä meidän tarvitsee tehdä, on uskoa Kristukseen ja sitten me voimme elää niinkuin huvittaa mitä karkeimmissa synneissä ja silti olla varmoja taivaasta. Evankelikaalit eivät ollenkaan opeta tätä; silti ne, jotka uskovat ”luopumukseen”, esittävät samankaltaisen valituksen. He sanovat, että ”kerran pelastettu, aina pelastettu”-oppi rohkaisee elämään synnissä, koska jos tiedämme, ettemme voi joutua kadotetuksi, niin meillä ei ole mitään kannustinta elää pyhää elämää. Asia on päinvastoin. Rakkaus siihen Yhteen, joka pelasti meidät, on suurin ja ainoa hyväksyttävä kannustin elää pyhää elämää; ja varmasti mitä suuremman pelastuksen joku on saanut, sitä enemmän siinä on rakkautta ja kiitollisuutta. Siis sen tietäminen, että on ikuisesti turvattu, kannustaa enemmän pyhään elämään, kuin pelko pelastuksen menettämisestä, jos tekee syntiä!
Vaikka ne, jotka uskovat ”lankeamiseen armosta”, tekevät selväksi, että hyvät teot eivät voi ansaita pelastusta, he opettavat, että pelastus säilytetään hyvillä teoilla. Siten ihminen pelastuu armosta, mutta sen jälkeen pelastus voidaan menettää tekojen kautta. Opettaa, että hyvät teot säilyttävät pelastuksen, on melkein sama harha, kuin sanoa, että hyvät teot ansaitsevat pelastuksen. Armo kielletään, jos sanotaan, että kun olen pelastunut armosta, niin sen jälkeen minun täytyy säilyttää itseni pelastettuna hyvillä teoilla.
Hepr. 6:4-9 mukaan sellainen opetus, sen sijaan, että kirkastaisi Kristusta, jälleen kerran asettaa Hänet häpeään ja naurunalaiseksi maailman silmissä kahdestakin syystä: jos me voimme menettää pelastuksemme, niin (1) Kristus olisi ristiinnaulittava uudelleen pelastamaan meidät uudelleen; ja (2) Häntä pilkattaisiin, että Hän kuoli ostaakseen pelastuksen, mutta ei tehnyt tarpeeksi sen säilyttämiseksi—antoi arvokkaan lahjan niille, jotka vääjäämättä menettäisivät sen. Jos Kristuksen kuoleminen meidän asemestamme syntiemme tähden ja nousemisensa jälleen ei ollut riittävä säilyttämään meidät pelastettuina, niin silloin Hän on tyhmästi tuhlannut aikansa. Ellemme voisi elää kyllin hyvää elämää ansaitaksemme pelastuksen, on varmaa, ettemme voi elää kyllin hyvää elämää sen säilyttämiseksi! Tehdä hankkimansa pelastus lopulta riippuvaiseksi meidän teoistamme olisi äärimmäisen mieletöntä.
“Luopumuksen (falling away)” oppi asettaa meidät huonompaan asemaan pelastumisemme jälkeen kuin sitä ennen. Ennen kääntymistä me ainakin voimme pelastua, mutta sen jälkeen, kun olemme pelastuneet ja menettäneet pelastuksemme (jos voisimme), emme voi pelastua uudelleen, vaan olemme ikuisesti kadotettuja. Hepr. 6:4-6 julistaa: ”Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia ja sitten ovat luopuneet (KJV: If they shall fall away) - taas uudistaa parannukseen.” On selvää, että ”luopuminen” on olettamus: ”Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi - vaikka puhummekin näin” (jae 9). Kirjoittaja osoittaa, että jos voisimme menettää pelastuksemme, emme koskaan voisi saada sitä takaisin ilman, että Kristus uudelleen kuolisi puolestamme ristillä. Sellainen ajatus on mieletön! Hänen olisi kuoltava äärettömän monta kertaa (s.o. joka kerran, kun kuka tahansa kerran pelastettu tekee syntiä ja tahtoo ”pelastua uudelleen”). Siten ne, jotka hylkäävät, että ”kerran pelastettu on aina pelastettu”, voivat sanoa, että ”kerran kadotettu on aina kadotettu!”
Jumalan vakuutus
Johannes vakuuttaa: ”Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne [nykyinen tieto], että teillä on [nykyinen omistus] iankaikkinen elämä...” (1. Joh. 5:13). Kutsua sitä iankaikkiseksi elämäksi olisi pilkantekoa, jos sen saanut henkilö voisi menettää sen ja kärsiä ikuisen kuoleman. Päinvastoin, iankaikkiseen elämään liittyy lupaus, että ihminen ei voi hukkua—selvä vakuutus ”ikuisesta turvallisuudesta” eli ”kerran pelastettu on aina pelastettu”. Joh. 3:16 lupaa niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen, että he ”eivät hukkuisi, vaan heillä olisi iankaikkinen elämä”. Joh. 5:24 edelleen sanoo: ”...sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi...” Ei voisi pyytää selvempää ja suurempaa vakuutusta, kuin Jeesuksen sanat: ”Ja minä annan heille [minun lampailleni] iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku” (Joh 10:28). Jos saatuamme iankaikkisen elämän voisimme menettää sen ja hukkua, niin se tekisi Kristuksesta valehtelijan.
Jos synti aiheuttaa pelastuksen menettämisen, niin millaista syntiä ja kuinka paljon se vaatii? Raamatussa ei ole jaetta, joka sanoisi sen. Meille sanotaan, että jos me tunnustamme syntimme, niin Hän on uskollinen ja vanhurskas antaen meille anteeksi ja puhdistaen meidät kaikesta vääryydestä—joten ilmeisesti minkä tahansa synnin voi saada anteeksi. Jopa ne, jotka opettavat luopumusta, harvoin, jos koskaan sanovat ”pelastuneensa uudelleen”. Sen sijaan he tunnustivat syntinsä ja saivat anteeksi. Hepr. 12:3-11 sanoo, että jokainen kristitty tekee syntiä ja pelastuksen menettämisen asemesta synti tuo päällemme Jumalan kurituksen Hänen lapsinaan. Jos syntiä tehtyämme lakkaisimme olemasta Hänen lapsiaan, Hänellä ei olisi ketä rangaista— silti hän ”ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.” Kuritus on todellakin merkki siitä, että olemme Jumalan lapsia, ei, että olisimme menettäneet pelastuksemme: ”Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.”
Ei teoilla
Jotkut opettavat, että pelastuakseen täytyy olla kastettu; toiset, että täytyy ”puhua kielillä”, Molemmat ovat tekojen kautta pelastumisen muotoja. Joiltakin puuttuu pelastusvarmuus, koska eivät ole ”puhuneet kielillä”, toiset luottavat pelastuneensa, koska luulevat, että ovat puhuneet. Molemmat ovat niiden kaltaisia, jotka sanovat: ”Herra, Herra, emmekö me... sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?” (Mt 7:21-23). He luottavat Jumalan armon asemesta tekoihinsa osoittaakseen, että ovat pelastuneet. Jeesus ei myöskään sano: ”Te olitte kerran pelastuneita, mutta menetitte pelastuksenne.” Hän sanoo: ”Minä en ole koskaan teitä tuntenut.”
Tässä on suuri ero. Ne, jotka uskovat ”luopumukseen” sanoisivat tunnustavasta kristitystä, joka on kieltänyt uskon ja elää katumattomassa synnissä, että hän on ”langennut armosta” ja ”menettänyt pelastuksensa”.
Sen sijaan ne, jotka uskovat ”ikuiseen turvallisuuteen”, vaikka eivät ole yhtään suvaitsevaisempia sellaista käytöstä kohtaan, sanoisivat samasta henkilöstä, että Kristus luultavasti ”ei ole koskaan häntä tuntenut”—hän ei ole koskaan ollutkaan kristitty. Meidän täytyy antaa Raamatun lohdutus ja vakuutus niille, jotka ovat pelastettuja, mutta samalla me emme saa antaa väärää ja epäraamatullista lohdutusta niille, jotka vain sanovat olevansa pelastettuja, mutta elämällään kieltävät sen, mitä suullaan tunnustavat.
Emmekö silloin pelastu tekojemme kautta? Emme todellakaan! Jakeissa 1. Kor. 3:12-15 jokaisen uskovan teot koetellaan tulella ”Kristuksen tuomioistuimella”, jonka eteen ”meidän pitää ilmestymän” (2. Kor. 5:10). Hyvät teot tuovat palkan; niiden puuttuminen ei aiheuta pelastuksen menettämistä. Ihminen, jolla ei ole yhtään hyvää tekoa (kaikki hänen tekonsa palavat) silti ”pelastuu, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi” (1. Kor 3:15). Me luulimme, ettei sellainen ihminen ollut lainkaan pelastettu. Kuitenkin se, joka on todella vastaanottanut Herran Jeesuksen Kristuksen Vapahtajanaan, mutta jolla ei ole mitään hyviä tekoja todisteena ja voi päältä päin näyttää, ettei ole kristitty, ”on pelastuva ikäänkuin tulen läpi” eikä tekojen puutteestaan huolimatta koskaan huku.
Rohkaisemmeko silloin kristittyjä, koska ”kerran pelastettu on aina pelastettu”, ”tekemään syntiä, että armo suureksi tulisi?” Tähän sanomme Paavalin kanssa: ”Pois se!” Emme tarjoa mitään lohdutusta ja varmuutta synnissä eläville. Me emme sano, kaikki on hyvin, koska kerran teit ”ratkaisun Kristuksen puolelle”. Sen sijaan me varoitamme: ”Ellet halua juuri nyt elää täysin Kristukselle elämäsi Herrana, niin kuinka voit sanoa, että olit todella vilpitön, kun muka annoit itsesi Hänelle joskus menneisyydessä?” Ja kaikille me julistamme Paavalin kanssa: ”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne” (2. Kor. 13:5).
Luottamuksemme iankaikkisuutta ajatellen lepää Hänen muuttumattomassa rakkaudessaan ja armossaan ja sen riittävyydessä, mitä Jumala on hankkinut meille Kristuksessa—ei omassa arvossamme, tai suorituskyvyssämme. Vasta kun tämä on selvää, meillä on rauha Jumalan kanssa. Vasta silloin voimme todella rakastaa Häntä ja elää Hänelle kiitollisuudesta siitä iankaikkisesta elämästä, jonka Hän on antanut meille ilmaisena armonsa lahjana—lahjana, jota Hän ei ota pois ja varmistaa, ettei sitä koskaan voi menettää!
—Dave Hunt
8/06
TR106
For more information contact
THE BEREAN CALL
PO Box 7019 • Bend OR 97708-7019
www.thebereancall.org • Orders only: 1-800-937-6638
Tämä kysymys on askarruttanut monsti ja sydämessäni on tullut samaan ajatukseen kuin kirjoittaja, muuten on vaikea asiaa ymmärtää.
VastaaPoistaEsipuheen selitys kymmenestä neitsyestä kuitenkin ihmetytti, kirjoittaja (Olli-R?) kun käsitykseni mukaan antaa ymmärtää, että osa uudestisyntyneistä kristityistä jää tempauksen ulkopuolelle. Itse en ole lainkaan vakuuttunut, että kyse on tempauksen ajankohdasta ja että tyhmät neitsyet olisivat uudestisyntyeitä. Astiassa, joka mielestäni kuvaa ihmisen sisintä, ei ollut öljyä, Pyhää Henkeä. Toiseksi kuvaisivatko neitsyt kuitenkaan millään tavalla morsiusseurakuntaa, ehkä kyse onkin ajasta kun ylkä saapuu maan päälle, jossa käsittääkseni yleinen häidenvietto alkaa ja 7-vuotinen morsiamen ja yljän taivaassaolo kuvaisi kammioaikaa. Tästä vertauksesta on esitetty niin monenlaisia selityksiä, itse en voi uskoa, että esim. sanat "Minä en tunne teitä" voitaisiin selittä, että Ylkä olisi heidät joskus tuntenut.
JVH
Kysymys on valvomisesta ja kilvoituselämästä ystävä hyvä. Jeesus kehottaa meitä valvomaan ja tarkkailemaan aikainmerkkejä ennen Hänen paluutaan. Ei Jeesus muuten varoittaisi tai kehottaisi, jos se ei olisi tärkeää. Monet takertuvat tämän elämän asioihin ja huoliin ja heiltä loppuu öljy astiasta kesken kaiken. Ei olla enää niin palavia Jeesuksen tulemukselle kuin ehkä ennen oltiin. Ollaan luovuttu siitä autuaallisesta toivosta joka ennen oli tärkeää. Ilmestyskirjan seurakuntakirjeiden lopussa sanotaan jokaisessa että "se joka voittaa, saa palkan". Kaikki eivät selviä voittajina kilvoituselämästä, vaan pelastuvat ikäänkuin tulen läpi viimeisellä tuomiolla. Heidän tekonsa palavat. Kuitenkin heillä on Pyhän Hengen sinetti sydämessään ja he eivät voi joutua kadotukseen. Uudestisyntymistä ei voi perua. Kun Jeesus tulee hakemaan morsiusseurakuntansa, niin vain ne, jotka saavat palkan Kristuksen Bema-tuomioistuimella, pääsevät tempaukseen (huom. Filadelfian seurakunta). Muut jäävät ahdistukseen (huom. Laodikean seurakunta). Kaikki kymmenen neitsyttä ovat kerran uudestisyntyneitä, joka käy ilmi termeistä, joita käytetään 10 neitsyen vertauksessa. Neitsyt tarkoittaa uudestisyntynyttä kristittyä ja "taivasten valtakunta" vihjaa, että heidät on (kerran) otettu Jumalan valtakunnan kansalaisiksi (Matt. 25:1). He kaikki lähtivät Ylkää vastaan alussa, mutta toiset luopuivat.
VastaaPoista1 "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.
Mitä tulee siihen, kuvaavatko neitsyet morsiusseurakuntaa tai muita, niin olen kirjoittanut tästä aikoinaan Pasi Toivosen nettisivuille (Cutting Edge Finland) selityksen. Kirjoitus löytyy osoitteesta http://cuttingedgefinland.tripod.com/kirje43.html
Lainaus:
"Matt.25:1-12, jossa on ns. 10 neitsyen vertaus, sopisi minun mielestä paremmin näihin morsiusneitoihin ja kutsuvieraisiin, sillä siinähän puhutaan nimenomaan neitsyeistä, jotka Korkeassa Veisussakin kuvataan morsiamen palvelijoiksi ja ystäviksi. Kuitenkin jos kyseisessä kohdassa neitsyeillä tarkoitetaan kerran uudestisyntyneitä kristittyjä, niin kyseinen kohta soveltuu myös morsiusseurakuntaan. Tyhmät neitsyet ovat mielestäni eräänlaisia luopiokristittyjä, jotka alussa lähtivät Ylkää vastaan, mutta ajan kuluessa pensistyivät ja luopuivat Kristuksen takaisintulon odottamisesta, ks. Matt.24:48-51 ja "paha palvelija". En kuitenkaan tuomitse näitä tyhmiä neitsyeitä kadotukseen, vaan he joutuvat kuollessaan Tuonelaan ja pelastuvat viimeisellä tuomiolla (Ilm.20:11-15) kadotustuomiosta ikäänkuin tulen läpi (1 Kor.3:12-15). Heidän nimiään ei pyyhitä elämän kirjasta (toinen kirja), kuten Ilm. 3:5 lupaa voittajille (kerran uudestisyntyneille). Ensimmäisestä kirjasta eli Karitsan elämän kirjasta heidän nimensä toki pyyhitään, koska Jeesus sanoo ettei tunne heitä (Matt.25:11,12), eivätkä he näin pääse pyhään kaupunkiin eli uuteen Jerusalemiin (Ilm.21:27) iankaikkisuudessa (uusi maa ja uusi taivas)."
Tuossa pitää tarkentaa, että tyhmien neitsyeiden nimet (ne jotka eivät voittaneet) pyyhitään nimenomaan toisesta elämänkirjasta eli tekojen kirjasta (Ilm. 20:12), ei ensimmäisestä elämänkirjasta, joka on teurastetun Karitsan elämänkirja hamasta maailman perustamisesta (Ilm. 13:8). Olet oikeassa siinä, että 10 neitsyen vertaus sopisi paremmin koskemaan häävieraita eli aikaa, jolloin Jeesus tulee maan päälle. Morsian tuskin voi luopua.
Vastasit, että heiltä loppuu öljy astiasta kesken kaiken, millähän perusteella väännät Raamatun selvää sanaa. Matt. 25:3 "Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa." Ystävä hyvä, sanotaanko tässä että ottivat öljyä astioihinsa vähän, mutta ei tarpeeksi? Ei. Eivät ottaneet öljyä mukaansa.Ei se siis voinut loppua astioista kun sitä ei ollut mukana ollenkaan.Heillä oli lamppu, Jumalan Sana, mutta ei Pyhää Henkeä sisimmässään, astioissa, eikä myöskään tekemässä Sanaa eläväksi, lampuissa. Ehkä olivat juuri noita Laodikean "kristittyjä", jos tämä vertaus nyt kuvaa tempausajankohtaa. Aika kummallisiin tulkintoihin joudutaan kun pidetään näitä tyhmiä uudestisyntyneinä yksilökristittyinä.
VastaaPoista"Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut..."
2. Kor. 5:17
Miten voisi ylkä, Kristus, sanoa uudestisyntyneille: "menkää pois, minä en tunne teitä" ???
"Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut,..."
Joh. 10:14
Dave Huntin teksti ei ihmetyttänyt, esipuhe ja vastauksesi vieläkin ihmetyttää!
JVH
Onko muuten mielestäsi Herran kuritus sama kuin Herran viha. Minusta ne ovat kaukana toisistaan, kuritushan lähtee nimenomaan rakkaudesta.
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että Leo Mellerin, jota parjasit linkkisivullasi, opetus on selkeämpää kuin esittämäsi. Mielenkiinnolla kuitenkin silloin tällöin olen sivuillasi käynyt.
Kaikkea hyvää sinulle t. JVH
Kuulehan sinä melkein Jumalana esiintyvä nimimerkki (JHVH=Jahve), minä en ole vääntänyt Raamatun sanaa minnekään. Tämä sanonta: "Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa" on vertauskuvallinen eikä se suinkaan tarkoita sitä, ettei heillä ollut sisimmässään Pyhän Hengen sinettiä eli että he eivät olleet uudestisyntyneitä. Tuo kohta tarkoittaa kilvoituselämää. Lamppu kuvaa Raamattua, Jumalan Sanaa, ja tyhmätkin neitsyet tutkivat sitä myös. Mutta kuten sanoin, niin he eivät ottaneet profetian sanasta vaarin ja luopuivat maailmallisuuteen Herran viipyessä (kaikille muuten tuli uni, mutta viisaat pitivät toista silmää auki). Kyllä tuossa kohdassa tarkoitetaan nimenomaan sitä, ettei heillä (tyhmillä neitsyillä) ollut tarpeeksi öljyä astioissaan. Tämän tekee selväksi Matt. 25:8.
VastaaPoista8 Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat'.
Siis heidän lamppunsa olivat sammumassa. Heidän lamppunsa paloi jonkun aikaa Pyhän Hengen voimasta, mutta he eivät kuitenkaan valvoneet ja rukoilleet tarpeeksi.
Älä tule sinä "JVH" neuvomaan minua miten Raamattua tulisi tulkita, kun itse väännät kieroon selvää Jumalan sanaa. Ja Leo Melleristä puheen ollen, niin hän on väärä opettaja, joka on kalvinisti ja susi lammasten vaatteissa. Minulla on oikeus sanoa mielipiteeni. Taidat olla joku Mellerin opetuslapsi, mikä on sääli. Ja ei tietenkään Herran kuritus ole samaa kuin Herran viha, enhän ole noin koskaan väittänytkään ystävä hyvä. Jeesus rakastaa joitakin laodikelaisia, joista eräät pääsevät toiseen tempausvaiheeseen Ahdistuksen jälkeen (Ilm. 3:19).
19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.
Okei, en tule neuvomaan, toki minullakin on oikeus mielipiteeseeni. En jatka tästä tämän enempää, yhden kohdan kuitenkin laitan kalvinismista (wikipedia), joka on mielestäni kovin yhtenevä Dave Huntin kirjoituksen kanssa, muuten en rupea väittelemään kalvinismista tai Leo Melleristäkään. Nimimerkkinä JVH toivon toki tulevani Hänen kaltaisekseen, yksin armosta.
VastaaPoistaJVH
Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.
1. Joh. 3:2
P = Perseverance of the saints (ehdoton pelastusvarmuus). Isän valitsemat, Pojan sovittamat ja Pyhän Hengen uudestisynnyttämät ovat kolmiyhteisen Jumalan ikuisen rakkauden ja huolenpidon kohteita. Aidot uskovat ovat siirtyneet kuolemasta elämään, he kuuluvat Jumalan perheväkeen, heidän ikuinen kohtalonsa on Jumalan varmoissa käsissä ja he voivat asettaa luottamuksensa siihen, ettei Hän jätä työtänsä kesken.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalvinismi
Kyllähän tietyt kalvinismin piirteet joiltakin osin sopivat Dave Huntiin, en kiellä sitä, kun on kyse valittujen pelastusvarmuudesta ja huolenpidosta, mutta Hunt kieltää olevansa varsinainen kalvinisti (tai reformoitu) toisin kuin Leo Meller. Seuraavassa artikkelissa, jonka on kirjoittanut Hunt, tämä käy ilmi.
VastaaPoistahttp://p4.foorumi.info/ilosamoma/viewtopic.php?p=17467&sid=a49448365f7d672afc559d56c8a8c72b
”Tässä meidän on pakko olla eri mieltä kalvinismin väitteen kanssa, että kaikki, mitä tapahtuu—jokainen tragedia ja pahuus—on täsmälleen sitä, mitä Jumala tahtoi ikuisuudesta saakka.”
"Yksinkertainen vastaus on tietysti, että paha ei ole Jumalan syytä, vaan ihmisen, mutta Jumala kyllä sallii pahan. Onko se yhtään parempi, kuin sen aiheuttaminen? On selvää, että siinä on valtava ero. Vain yksi selitys tämän maailman kauhealle tilalle kelpaa omalletunnolle ja sitä julistetaan Raamatussa (tässä jälleen huomaamme olevamme sukset ristissä kalvinistiystäviemme kanssa). Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon, jotta voisimme vapaaehtoisesti ja ymmärryksellä rakastaa Häntä ja toisiamme eikä olla vaiston hallitsemia petoja, tai mikä vielä pahempaa, pelkkiä sätkynukkeja Jumalan vedellessä naruista."
Dave Hunt kannattaa muuten ei-kalvinistista iankaikkisen pelastusvarmuuden käsitystä. Minä olen samoilla linjoilla Lutherin sidotun ratkaisuvallan kanssa jota Hunt puolestaan kritisoi, ihme kyllä. Seuraavalla sivulla täydellinen selostus kalvinismin harhaopista.
http://www.arvioikaa.com/prede.html
Lainauksia:
Kalvinistinen oppi
Tässä ei ole tilaa syvällisemmälle Calvinin armoa koskevan opin analyysille. Sitä on käsitellyt asiantuntevasti Dave Hunt kirjassaan What Love is This? Calvinism's Misrepresentation of God (Sisters, OR: Loyal Publishing, Inc., 2002) [ja suomeksi Markus Kirla teoksessaan Diatribi. Predestinaation & vapaan ratkaisuvallan osuudesta pelastumisessa Högfors, Tampere, 2002. ISBN 952-91-4618-3. Tilaukset ja kyselyt: Markus Kirla, Urheilutie 10 D 32, 40800 Vaajakoski, puh. 040-7533087 Suom. huom.] Vaikka emme olekaan samaa mieltä Huntin ei-kalvinistisesta iankaikkisen pelastusvarmuuden käsityksestä, suosittelemme silti lämpimästi tätä kirjaa niille, jotka haluavat päästä täyteen selvyyteen kalvinismin harhaopista. Tässä artikkelissa esitämme yleiskatsauksen kalvinismin eri opeista ja niiden suhteesta armoon. Näin tehdessämme kutsumme niitä kalvinistisiksi opeiksi eikä Calvinin opeiksi, koska hänen seuraajansa ovat systematisoineet niitä enemmän vuosisatojen kuluessa kuin itse Calvin.
Ehdoton valinta
Tällaista termiä ei Raamatussa ole, vaan se on tehty selittämään kalvinismin uskomusta, ettei kukaan ihminen voi valita Jumalaa; Jumala valitsee jokaisen, joka pelastuu ja määrää kaikki muut kiroukseen. Paljastaessaan kalvinismin todellisen luonteen Dave Hunt lainaa Dortin kaanoneita, jotka selittävät tämän opinkappaleen "Jumalan muuttumattomana tarkoituksena, jolla Hän jo ennen maailman perustamista on pelkästä armosta oman tahtonsa suvereenista mielihalusta valinnut koko ihmissuvusta...tietyn määrän henkilöitä pelastukseen Kristuksessa..."1
Tämä oppi sotii Jumalan luonnetta vastaan, joka on rakkaus ja kaikkia niitä raamatunkohtia vastaan, jotka kertovat Jumalan rakkaudesta koko ihmiskuntaa kohtaan (Joh.3:16). Kalvinisti tekee Joh.3:16:n tyhjäksi selittämällä, että Jumala rakastaa ainoastaan koko valittujen maailmaa. Tutkimme tätä harhaoppia myöhemmin.
jatkuu...
jatkoa...
VastaaPoistaLeo Mellerin ristiriitaisesta kalvinilaisesta opista esimerkki seuraavassa:
”Kalvinismin mukaan ihmisen teot todistavat hänen valinnastaan. Jos jonkun teot kestävät ajan koetuksen ja hän on elänyt elämänsä Jumalan määräämiä hyviä töitä tehden, hän on todistanut olevansa valittu. Näin ollen ei kukaan kalvinisti voi olla täysin varma pelastuksestaan, koska se selviää vasta, kun hän on elänyt elämänsä ja voidaan nähdä, todistiko hänen elämänsä hänen valinnastaan. Siten pelastus riippuukin kalvinismissa ihmisen teoista, vaikka kalvinistit itse miten väittäisivätkin muuta. Niinpä vaikka kalvinistit kannattavatkin iankaikkista pelastusvarmuutta, heillä ei todellisuudessa ole mitään todellista varmuutta pelastuksestaan.”
Siispä Meller tosiasiassa opettaa tekoja pelastuksen ehdoksi (kuin Paavi). Lopuksi kanta, jota Dave Hunt ei ota huomioon, vaan yleistää kaikki kristityt samaksi joukoksi. Minun mielestä Karitsan morsian on ehdoton valittu (ennaltamäärätty, ei voi luopua lopullisesti), mutta häävieraat Karitsan hääaterialle, joita on monin verroin enemmän, ovat kutsuttuja, jotka voivat kieltäytyä pelastustarjouksesta (Matt. 22).
2 "Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa.
3 Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.
8 Sitten hän sanoi palvelijoillensa: 'Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia.
9 Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.'
14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."