------------------------------
Kuten viime viikolla pohdiskelin, ruoka ja aineelliset siunaukset ovat osa tunnetuista tarpeista ja poliittinen vaikutusvalta on toinen osa. Ihmisillä, jotka elivät Israelissa Jeesuksen aikana oli kaksi painopistealuetta. Ensimmäinen oli aineellinen toimeentulo ja toinen oli poliittinen uudistus ja vapautuminen Roomalaisten yliherruudesta. Talous ja politiikka liittyvät läheisesti toisiinsa ja kumpikin vaikuttavat toiseensa.
Jeesus kyllä kohtasi ihmisten tarpeet ja useissa tilanteissa ruokki suuria joukkoja ihmeellisesti, mutta selostuksessaan viidentuhannen ruokkimisesta Johannes mainitsee miehiä, jotka kansanjoukon ruokkimisen seurauksena tahtoivat ottaa Jeesuksen väkisin voidellakseen Hänet kuninkaakseen (Joh. 6:14-15).
Tämä oli luonnollinen reaktio siihen, että Jeesus täytti heidän tarpeensa ja osoittaa ihmisten tunnettuihin tarpeisiin vetoamisen vaaran. Tänä päivänä monet perustelevat, että on hyvä ja oikein, kun ihmiset tahtovat tehdä Jeesuksen kuninkaaksi, koska Hän täyttää heidän tunnetut tarpeensa. Tutkikaamme tätä kuitenkin vähän tarkemmin.
Ihmisten halussa kruunata Jeesus oli kaksi ongelmaa. Molemmat ovat ongelmia edelleen tänä päivänä. Ensimmäinen oli, että silloin ei ollut Jumalan aika. Toinen oli heidän tarkoituksensa: he eivät halunneet Jeesuksen olevan heidän Kuninkaansa tullakseen Hänen valtansa alle, vaan ennemminkin, että voisivat käyttää Häntä ilmaisen ruuan lähteenä tai saadakseen poliittista valtaa. Eräänä päivänä Jeesus kruunataan kuningasten Kuninkaaksi ja herrojen Herraksi, mutta Jumala on määrännyt hyvin täsmällisen ajan, milloin sen tulee tapahtua. Me emme voi pakottaa ohjelmaamme Jumalalle. Jumala on kaikkivaltias ja on edeltämäärännyt menetelmän ja ajan, jolloin Jeesuksen kuninkuudesta tulee fyysinen todellisuus. Ihmisten on turha luulla voivansa manipuloida Jumalaa tekemään, mitä he haluavat.
Jotkut ovat ehdottaneet, että syy siihen, että Juudas kavalsi Jeesuksen, oli yrityksessä pakottaa Jeesuksen käsi vahvistamaan aineellinen valtakunta. Jokainen yritys kiirehtiä Jumalan suunnitelmaa on kapina Hänen kaikkivaltiasta hallintoaan vastaan. Menestyksen sanoman ytimessä on käsitys, että Jumala on siellä meitä varten käytettäväksi, kun tarvitsemme Häntä, tai kun tarvitsemme jotakin Häneltä. Tämä on täysin päinvastoin kuin totuus. Hän ei ole siellä meitä varten, vaan me olemme Häntä varten. Kaikkivaltias Jumala ei ole meidän palvelijamme. Hän on Kuningas ja me olemme Hänen palvelijoitaan. ”Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen” (Room. 11:36).
Kautta Jeesuksen 3-vuotisen palvelutyön hänen opetuslapsensa ja häntä seuranneet kansanjoukot odottivat Hänen perustavan aineellisen, poliittisen valtakunnan. On todennäköistä, että monet kahdestatoista seurasivat Jeesusta tämän odotuksen vuoksi. Useat heistä olivat puolueesta nimeltä ”Kiivailijat”. Simonia erityisesti nimetään Kiivailijaksi (Lk. 6:15). Lisäksi on todisteita, että Simon Pietari, Johannes, Jaakob ja Juudas (Iskariot) olivat kaikki Kiivailijoita. Josefuksen, ensimmäisen vuosisadan juutalaisen historioitsijan mukaan Kiivailijat olivat yksi tuon ajan poliittisista puolueista. (Muut olivat Fariseukset, Saddukeukset ja Essealaiset – Kiivailijat olivat irtautuneet Fariseuksista.) Kiivailijat olivat poliittisen kirjon äärioikeisto ja heitä kutsuttiin Kiivailijoiksi kiivautensa vuoksi valtiollisen Israelin puolesta ja vihansa vuoksi roomalaista hallintoa kohtaan.
Kautta Jeesuksen palvelutyön on todisteita, että ne kaksitoista odottivat Hänen perustavan aineellisen valtakunnan heti: ”...he luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä” (Lk. 19:11). Vastauksessaan Jeesus kertoo vertauksen jalosukuisesta miehestä, joka meni pois saamaan kuninkuuden, osoittaen siten, että Hänen oli mentävä pois saamaan oma valtakuntansa ja sitten palattava (Lk. 19:12-27). Jaakobin ja Johanneksen pyyntö äitinsä kautta saada poliittisen vallan toinen ja kolmas asema valtakunnassa (Mt. 20:21) perustui myös välittömän, kirjaimellisen valtakunnan odotukseen.
Jeesus yritti tuon tuostakin jarrutella kahtatoista ja muitakin luulemasta Valtakuntaa kirjaimelliseksi ja aineelliseksi. Joskus Hän teki sen päättelyn kautta opettaen, että Valtakunta koostui nöyristä ja että suurimpia Valtakunnassa olivat pienet lapset, mutta osoitti myös yksiselitteisesti, ettei ollut tullut poistamaan roomalaisia. Tämän Hän teki maksamalla veroja ja opettamalla tottelevaisuutta roomalaisille (Mt. 5:41) jopa sallien heidän ristiinnaulita Hänet. Jeesus opetti kuitenkin hyvin selvästi, että Valtakunta otettaisiin juutalaisilta ja annettaisiin toisille (Mt. 21:43), siten poistaen kaikki luulot Israelin valtion elpymisestä.
Vastauksessaan Fariseusten kysymyksiin koskien Valtakunnan tulemisen ajankohtaa Jeesus sanoi: ”Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä” (Lk. 17:20-21). Toisin sanoen, Valtakunta ei ole näkyvä eikä aineellinen, vaan hengellinen ja sen kansalaisten sydämissä; eikä se ole välitön.
Kun Pilatus kyseli Jeesukselta Hänen Valtakunnastaan, Hän nimenomaan sanoi, että Hänen Valtakuntansa ei ollut fyysinen: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä” (Joh. 18:36). Voisiko sanoa selvemmin, ettei Valtakunta ole poliittinen eikä maallinen. Ne, jotka opettavat aineellista Valtakuntaa Millenniumia lukuunottamatta, ovat selvässä ristiriidassa Raamatun kanssa.
Ristin ja ylösnousemuksen jälkeen tärkein kysymys opetuslasten mielissä oli edelleen: ”Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?” (Apt. 1:6). Itseasiassa tämä oli heidän viimeinen kysymyksensä ennen Hänen taivaaseen astumistaan. Jeesus ei näyttänyt välittävän vastata kysymykseen, vaan kertoi vain heille, että he saisivat voiman olla Hänen todistajiaan (Apt. 1:8).
Niinpä huolimatta Jeesuksen hyvin selvästä opetuksesta, että Valtakunta ei ollut nyt eikä ollut aineellinen, Hänen seuraajiensa odotus ei muuttunut. Tätä taustaa vasten Hän ratsasti Jerusalemiin neljä päivää ennen ristiinnaulitsemistaan.
Valtava joukko oli kokoontunut ja he alkoivat riisua päällysvaatteitaan ja katkoa palmunoksia laittaakseen niitä pölyiselle kadulle, jotta Jeesus voisi ratsastaa Jerusalemiin kuninkaalliseen tyyliin. Tämä vastasi nykyajan tapaa laittaa punainen matto arvohenkilölle. Jokainen tiesi, että tämä oli Kuningas ja että he olivat toivottamassa Hänet tervetulleeksi heidän kuninkaanaan. Ongelma kuitenkin oli, että he etsivät vääränlaista kuningasta väärään aikaan.
Tämä oli selvää, kun he huusivat messiaanisen Psalmin sanoja: ”Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!” (Matteus 21:9; Psalmi 118:24-26)
Sana ”hosanna” on kahden sanan yhdistelmä, jotka tarkoittavat ”pelasta” ja ”nyt”. He sanoivat kirjaimellisesti ”pelasta (meidät) nyt”. Jos katsot viittausta jakeissa Ps. 118:24-26, huomaat, että psalmista sanoi: ”Pelasta nyt, minä rukoilen, oi Herra.” Tuon ajan poliittisen ilmaston valossa käy selväksi, että he näkivät Jeesuksen kuninkaana, joka pelastaisi heidät roomalaisista ja että he näkivät pelastuksen aineellisena ja poliittisena. Tämä on identtistä tämän päivän vapautusteologian ja dominionismin kanssa, jotka näkevät pelastuksen poliittisena ja aineellisena.
Jeesus oli todella tullut pelastamaan kansansa. Hänen nimensä ”Jeesus” tarkoittaa ”Jahve on pelastus”, tai ”Jumala pelastaa”. Mutta kun enkeli ilmoitti Joosefille, että Hänen nimensä olisi Jeesus, hän määritteli hyvin tarkoin, että ”sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä” (Matteus 1:21). Jeesus oli kyllä tullut pelastamaan kansansa (ja meidät), mutta ei roomalaisista eikä köyhyydestä, vaan heidän SYNNEISTÄÄN. Pelastus on hengellinen eikä poliittinen.
Koska Jeesus ei suostunut heidän poliittiseksi pelastajakseen, kansa kääntyi Häntä vastaan. Muutamia päiviä myöhemmin samat ihmiset, jotka tahtoivat tehdä Hänet kuninkaaksi, huusivat: ”Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet!” Pilatus sanoi heille: ”Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?” Ylipapit vastasivat: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari”. (Joh. 19:15). On hämmästyttävää, kuinka nopeasti ihmiset kääntyivät Häntä vastaan, kun Hän ei tehnyt, mitä he tahtoivat.
Mikään ei ole muuttunut
Mikään ei ole muuttunut. Jumalan suunnitelma ihmiselle on edelleen sama ja syntisen ihmisen esityslista Jumalalle on edelleen sama.
Jumalan suunnitelma on pelastaa kadotettu (Lk. 19:10) ja mukauttaa pelastettu Poikansa kuvaksi (Room. 8:29). Kaikki muu on alistettu näille kahdelle Jumalan päämäärälle. Hän siunaa tai pidättää siunauksen saavuttaakseen nämä päämäärät ihmisten elämässä. Aineellisella tai poliittisella asemallamme on vain vähän, tai ei mitään merkitystä Jumalan korkeampien päämäärien, meidän pelastamisemme ja täydelliseksi saattamisemme, valossa. Hän ei poikkea siitä.
Jumalan suunnitelma maailmalle on täsmennetty: Edeltämäärättyyn aikaan Jeesus tulee ja perustaa tuhatvuotisen valtakuntansa. Ensimmäistä kertaa Jumalan Valtakunta on silloin kirjaimellinen, aineellinen ja poliittinen. Hän hallitsee maailmaa Daavidin valtaistuimelta Jerusalemissa. Siihen saakka Hänen valtakuntansa on hengellinen ja Hänen kansansa sydämissä. Me emme voi saada sitä aikaan poliittisen toiminnan kautta, emmekä voi manipuloida Jumalaa muuttamaan ajoitustaan.
Syntinen ihminen ei ole muuttunut. Ihminen tahtoo edelleen käyttää Jumalaa itsekkäisiin päämääriinsä. Ihminen luulee edelleen voivansa pakottaa, manipuloida ja kiristää Jumalaa tekemään hänen tahtonsa ja suostumaan hänen ahneuteensa ja himoonsa. Ja aivan kuten Kiivailijat, ihminen luulee edelleen voivansa saada aikaan aineellisen Jumalan Valtakunnan poliittisen toiminnan kautta.
Seurakunnan on aika linjautua Jumalan päämääriin ja lakata yrittämästä pakottaa Jumala ihmisten linjoille.
”Mutta hän sanoi: kuka sinä olet, Herra? Ja Herra sanoi: minä olen Jesus, jota sinä vainoot: työläs on sinun potkia tutkainta vastaan. Niin hän vapisi, hämmästyi ja sanoi: Herra, mitäs minua tahdot tekemään? Ja Herra sanoi hänelle: nouse ja mene kaupunkiin; siellä sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän” (Apt. 9:5-6, KR 1776).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti