Näkyykö sinun eskatologiasi? -- Seurakunnan tempauksen odottaminen

Tässä artikkelissa painotetaan eskatologian, eli sen mitä Raamattu opettaa profeetallisesti viimeisistä päivistä, tärkeyttä uskovan kilvoituselämässä näinä koettelevina aikoina. Tärkeää on myöskin se, minkälainen meidän eskatologinen tulkintamme on, ettei tämä johtaisi hedelmättömiin ja hengellisesti tuhoisiin tekoihin. Raamatun profetia pitää ottaa sellaisena kuin se on kirjoitettu, eikä pidä hengellistää sitä johonkin "korkeampaan" merkitykseen omien oppimieltymysten mukaiseksi. Surullista on varsinkin kirkkohistorian yleinen eskatologinen opetus että Kristuksen tuhatvuotista valtakuntaa ei pidä ottaa kirjaimellisesti, vaan että Jeesus hallitsisi jo nyt taivaasta käsin delegoiden valtaansa maanpäällisille kirkoille. Tämä oppi tunnetaan amillennialismina, jonka oppi-isä on kirkkoisä Augustinus. Tähän liittyy keskeisesti ns. korvausteologia, jossa seurakunta on ottanut Israelin paikan ja sille profetoidut siunaukset unohtaen kokonaan kiroukset. Amillennialismi-opin takia mm. Martti Luther hylkäsi käsityksen Israelin hallitsemasta tuhatvuotisesta valtakunnasta maan päällä Jeesuksen toisen tulemuksen jälkeen. Tämä poikikin huonoa hedelmää Lutherin elämässä, kun hän säälimättömästi kirjoitti juutalaisista ja heidän valheistaan. Kristillinen rekonstruktionismi eli pyrkimys Jumalan valtakunnan pystyttämiseen maan päälle nyt ihmisten itsensä toimesta sivuaa amillennialismia, mutta sen kannattajat ovat yleensä premillennialisteja, jotka odottavat maailmanlaajuista herätystä, jonka turvin he uskovat tuovansa Jeesuksen takaisin maan päälle. Tämä oppi on saanut suosiota varsinkin helluntailaiskarismaattisissa piireissä ja USA:n uskonnollisessa oikeistossa. Kirjoittaja esittelee tässä eri liikkeitä ja tahoja, jotka kannattavat tätä Myöhäissateen (Latter Rain) valtakunta-dominionismia. Nämä dominionistit eivät puhu tempauksesta eli Kristuksen morsiamen ylösotosta mitään, vaikka sen pitäisi olla jokaisen kristityn "autuaallinen toivo" maailman muuttamisen sijaan. Eskatologiamme pitää näkyä kiinnostuksena Raamatun profetioihin. Artikkelin suomensi: Samuel Korhonen

-----------------------------------------

Näkyykö sinun eskatologiasi?
Is Your Eschatology Showing?

T. A. McMahon
TBC:n (The Berean Call) lokakuun 2011 uutiskirjeestä

Kun tulin uskoon, niin tuon ajan suosituin kristillinen kirja oli Hal Lindsey'n, Maa entinen suuri planeetta. Se herätti paljon mielenkiintoa Raamatun profetiaan ja varsinkin oppiin seurakunnan tempauksesta. Profetia ja tempaus olivat kaksi teologista käsitettä, jotka olivat vieraita minun kaltaiselleni, joka olin kasvatettu roomalaiskatolisessa kirkossa. En voinut selvittää, mitä kumpikaan niistä koskivat, tai mitä tekemistä niillä oli kristinuskon kanssa.

Kun ymmärrykseni Raamatusta kasvoi, aloin kuitenkin kovasti innostua kummastakin opista. Ajatus, että Jeesus voisi olla tulossa takaisin milloin tahansa viemään minut luoksensa taivaaseen, oli todella autuas toivo (Tiitus 2:12-13). Silti vain joitakin vuosia myöhemmin huomasin, että muutamat evankelikaalisista ystävistäni (ja itseasiassa kristityt yleensä) eivät jakaneet innostustani – tai ainakin mielenkiinto siihen näytti olevan hiipumassa.

Innostuneisuus näytti hiipuvan ikävystyneeksi asenteeksi koskien Jeesuksen läheistä paluuta morsiamelleen. Suuri odotus näivettyi osittain hämmentyneeksi asenteeksi: ”Hän voisi palata ennen suurta ahdistusta”, tai ”Hän voi tulla takaisin hakemaan meitä puolivälissä ahdistusta”, tai ”kenties ahdistuksen lopussa”. Ettei siitä tulisi väittelyn aihe evankelikaalien keskuudessa, jotkut käyttivät itsestään nimitystä ”pan-tribbers”, tarkoittaen pre-trib, mid-trib, post-trib – mikä tahansa vain onnistuisi (engl. pan out = onnistua) oli hyvä heille.

Monet asiat edistivät tuota asennetta. Tunnistettiin, että tempauksen ajoittaminen ei ollut oppi, joka on olennainen pelastumisen kannalta eikä usko siihen ollut kriittisen tärkeä. Se tapahtuisi niille, jotka ovat todella uudestisyntyneitä – uskoivatpa tai eivät, että se tapahtuisi ja siitä riippumatta, milloin he uskoivat sen tapahtuvan. Siten monien keskuudessa kasvoi tunne, ettei se ollut iso juttu, mitä uskoi.

Joitakin myös pelotti, kun nousi tempausta vastustavia opettajia, jotka olivat aika sotaisia ja hyökkääviä yrityksissään todistaa, että oppi ei ollut Raamatussa, tai jopa, että se oli harhaoppi. Ongelma näiden vastaväitteiden kanssa on, että ne heijastavat ihmisten ajattelua, ennemmin kuin Jumalan opetusta, jotakin, joka on aina resepti vakaville ongelmille (Snl. 14:12; 16:25). Tämä myös herättää kysymyksen (joka useimmille evankelikaaleille ei näyttänyt merkitykselliseltä 30 vuotta sitten, mutta joka tänä päivänä kerjää vastausta), joka on aika merkittävä: Näkyykö sinun eskatologiasi?

Eskatologia on sen tutkimista, mitä Raamattu opettaa lopunajoista. Se pohtii tapahtumia, jotka tapahtuvat liittyen Jeesuksen Kristuksen toiseen tulemukseen: mitä edeltää Hänen paluutaan, mitä tapahtuu hänen paluunsa aikana ja mitä tapahtuu senjälkeen, kun Hän tulee takaisin maan päälle. Ilmeisesti, koska Hän ei vielä ole palannut (vaikka jotkut kiistävät sen), kaikki siihen liittyvät opetukset muodostavat Raamatun profetian. Siis eskatologia käsittelee sitä, mitä Raamattu opettaa profeetallisesti viimeisistä päivistä.

Mitä sitten tarkoitan kysymyksellä: ”Näkyykö sinun eskatologiasi?”

Raamattu sanoo, että vanhurskas (s.o. vanhurskautetut uskovat) on elävä uskosta (Hab. 2:4, Room. 1:7, Gal. 3:1, Hepr. 10:38). Se tarkoittaa, että se, mitä uskomme, täytyy tulla eletyksi, jotta elämämme olisi hedelmällinen ja miellyttäisi Herraa. Jos ymmärryksemme siitä, mitä Jumalan Sana sanoo tapahtuvan tulevaisuudessa, ei ole Kirjoitusten mukainen, niin tuohon väärinymmärrykseen perustuvat toimemme ovat hedelmättömiä ja jopa hengellisesti tuhoisia. Olen edellä antanut joitakin syitä, miksi ihmiset karttavat eskatologisia kysymyksiä ja voisin lisätä, että jotkut katsovat niiden olevan liian kaukana tulevaisuudessa, että niillä olisi mitään käytännöllistä merkitystä, tai arvoa, heidän elinaikanaan. Näin ei koskaan ole ollut ja eskatologisten käsitysten käytännölliset realiteetit käyvät päivä päivältä yhä ilmeisemmiksi.

Yleisimmät eskatologiset opetukset kirkkohistoriassa ovat premillennialismi ja amillennialismi. Premillennialismi on käsitys, että Jeesus Kristus palaa maan päälle tapahtumassa, joka tunnetaan Toisena Tulemuksena, joka on Hänen Jerusalemista tapahtuvan tuhatvuotisen hallintansa alussa. Sitten on amillennialismi. Amillennialistit eivät usko Jeesuksen kirjaimelliseen hallintaan maan päällä; sen sijaan Hänen sanotaan ottaneen maan hallinnan heti ylösnousemuksensa jälkeen ja nyt Hän hallitsee taivaasta käsin.

Jossain määrin sukulaisnäkemys on postmillennialismi, joka julistaa, että Kristuksen Toinen Tulemus tapahtuu Hänen taivaasta käsin tapahtuvan kuvaannollisen tuhatvuotisen hallintansa jälkeen.

Näkyykö amillennialistinen eskatologinen näkemys? Kyllä, ja on näkynyt jo vuosituhannen ajan alkaen neljännellä vuosisadalla. Augustinuksen, roomalaiskatolisen kirkon tärkeimpien oppien pääarkkitehdin, ansioksi luetaan amillennialismin esitteleminen kirjassaan, Jumalan kaupunki.

Säilyttääkseen vähän raamatullisen totuudenmukaisuuden ulkonäköä amillennialistien täytyy hengellistää profeetallisista kirjoituksista lähes kaikki Israeliin ja millenniumiin liittyvä, koska kirjaimellinen tulkinta on täysin ristiriidassa heidän eskatologiansa kanssa. Hengellistäminen on tulkintaprosessi, joka sivuuttaa tekstin tavallisen merkityksen varmistaakseen ”korkeamman” merkityksen, varsinkin sellaisen, joka vahvistaa omaa opillista kallistuneisuutta. Tuolla lähestymistavalla tulkita Jumalan Sanaa on kuitenkin ollut hirveän tuhoisia seurauksia. Amillennialistit ovat esimerkiksi hengellistäneet ne profeetalliset kirjoitukset, jotka viittaavat Israeliin, koskemaan seurakuntaa. Tuo väärä oppi tunnetaan korvausteologiana, vaikka korvatessaan Israelin seurakunnalla ne, jotka opettavat sellaisia asioita, keskittyvät siunauksiin ja harvoin, jos koskaan, soveltavat seurakuntaan Israelille suunnattuja kirouksia.

Roomalaiskatolisuus laittoi amillenniaalisen pallon pyörimään ja sitä jatkoivat uskonpuhdistajat, kuten Martti Luther ja John Calvin, sillä erotuksella tietysti, joka oli heidän uskomuksensa, että protestanttinen kirkko, ennemmin kuin Rooman kirkko, oli korvannut Israelin. Muiden ongelmiensa lisäksi korvausteologialla on ollut keskeinen asema antisemitismin siemenien kylvämisessä kristikunnan sisällä. Katolinen kirkko julkaisi yli sata antisemitististä dokumenttia kuudennen ja kahdennentoista vuosisatojen välillä (ks. kirja A Woman Rides the Beast, kirj. Dave Hunt).

Luther erityisesti oli antisemitismin esimerkki uskonpuhdistajien keskuudessa. Säälimättömät vuodatukset hänen kirjoituksissaan, kuten, Juutalaisista ja heidän valheistaan, vaikka eivät perustukaan yksin hänen amillennialismiinsa, olivat varmasti siitä riippuvaisia.

Calvin'in amillennialismi oli pohja hänen yritykselleen luoda Geneven kristillinen utopia-kaupunki, jota hän valvoi. Amillennialismi oli 16. ja 17. vuosisadoilla kutupohja preterismille. Vastauskonpuhdistuksen aikana jesuiittapappi Luis de Alcasar tulkitsi Ilmestyskirjan profetioita toteutuneina jo ensimmäisellä vuosisadalla jälkeen Kristuksen. Kuitenkin vasta 18. vuosisadalla preterismi, joka opettaa, että useimmat, elleivät kaikki, Raamatun profetiat ovat toteutuneet, alkoi olla protestanttien hyväksymä.

Se oli tietysti silloin – mutta entä nyt? Amillennialismi on yleisin eskatologinen käsitys tunnustavien kristittyjen keskuudessa. Se on roomalaiskatolisten, kreikkalaisten ja venäläisten ortodoksisten kirkkojen, luterilaisten, presbyteerien, anglikaanien, episkopaalien, Kristuksen kirkon (Church of Christ), joidenkin riippumattomien baptistien ja useimpien kalvinistien (muutamin huomattavin poikkeuksin) näkemys. Viimeisen neljännesvuosisadan aikana amillennialismi on poikinut kristillisen rekonstruktionismin/teonomian (http://fi.wikipedia.org/wiki/Teonomia), lopunajan yrityksen vastaten Calvin'in epäonnistunutta kokeilua pystyttää ”Jumalan kaupunki” Geneveen.

Tänä päivänä päämäärä on kuitenkin paljon kunnianhimoisempi, koska se pyrkii ottamaan hallinnan koko maailman yli. Rekonstruktionistit eli teonomistit ovat kokonaan antautuneet pystyttämään Jumalan valtakuntaa maan päälle Vanhan ja Uuden Testamentin lakien ja periaatteiden toteuttamisen kautta. Rekonstruktionismin sivuverso (USA:ssa) on Coalition On Revival (Herätyksen koalitio) eli COR. Se on liike, joka eteni jonkin verran 90-luvulla johtavien evankelikaalien tuella ja uskonnollisen oikeiston poliittisen toiminnan kautta.

Sen strategia on tehdä kristillinen maailmankatsomus vallitsevaksi kaikissa ”yhteiskunnan sfääreissä (engl. spheres)”: kasvatus, tiede, politiikka, taiteet, armeija jne. Kuten nimi enemmän kuin vain vihjaa, niin COR:n eskatologia on keskittynyt tuomaan maailmanlaajuisen herätyksen, jotakin, jota useimmat kristityt pitäisivät hyvin suotavana. Se voi olla syy, että jotkut hyvin näkyvät evankelikaaliset johtajat, jotka eivät kannata amillenniaalista teologiaa – eikä sen sivuversoa – allekirjoittivat alkuperäisen COR:n manifestin. Kuten voi odottaa, COR on ehdottomasti profetian ja tempauksen vastainen. Raamatulliset opit profetiasta ja tempauksesta eivät tue amillennialismi-vetoisten COR:n kannattajien ohjelmia ja tavoitteita.

Vaikka kristillinen rekonstruktionismi ja COR näyttävät sivuuttaneen vaikutuksensa huipun kristikunnassa, niin muutamat pitävät niitä vain ohimenevänä trendinä. Olen eri mieltä. Sellaiset trendit, kuin Jumalan Ilmestyslapset (Manifest Sons of God = MSOG), Paimennusliike (Shepherding Movement), uskonsanan opetukset, seurakuntakasvu, Esiintulevan Kirkon liike (Emerging Church Movement) jne. tulevat paljolti aaltoina, kuin valtameren aalto, joka lähestyy rantaa, harjautuu ja sitten sortuu hiekalle, jättäen kaiken mukanaan tuomansa roinan. Aallon tuoma joskus tarttuu hiekkaan, kun taas muu ajelehtiva hylkytavara katoaa takaisin ulos merelle. Näin on myös epäraamatullisten oppien ja trendien laita, jotka ovat houkutelleet kristittyjen suuria joukkoja kautta kirkkohistorian.

Myöhäissateen (Latter Rain) valtakunta-dominionismi, MSOG-liike, jonka mainitsin aikaisemmin, on klassinen esimerkki. Se käynnistyi Kanadassa 1940-luvun puolivälissä ja on laskenut ja noussut kautta kristikunnan erityisesti helluntailaisten ja karismaatikkojen keskuudessa. Voit nähdä sen harhaoppisten opetusten heijastuvan tänä päivänä ns. hengellisissä herätyksissä ja liikkeissä, kuten Toronton Siunaus, Pensacolan herätys, Kansas City'n profeetat, International House of Prayer (IHOP) ja Uusi Apostolinen Uskonpuhdistus (New Apostolic Reformation = NAR).

Kristillisen rekonstruktionismin vaikutukset ja COR:n käsitteet ovat myös tekemässä vaatimatonta, silti tehokasta paluuta. On olemassa Focus on the Family'n tuottama uskonpuolustussarja nimeltä, The Truth Project (ks. TBC 31/8/11), joka on vanginnut nuorten aikuisten evankelikaalien sydämiä ja mieliä kautta maan. Esiin nousee kuitenkin merkittäviä opillisia ongelmia, koska sarjan tärkein ”hengellinen maailmankatsomus”, vaikkakin määrittelemätön, on amillennialismi. Muutamat tärkeimmät opettajat ovat kalvinisteja. Rekonstruktionismia ei koskaan mainita; siitä huolimatta keskeiset rekonstruktionismin ja teonomian opetukset ovat ilmeisiä.

Raamattu hylkää selvästi amillennialismin. Raamattu ennustaa, että seurakunnan läheinen tempaus, Suuri Ahdistus, Toinen Tulemus, Kristuksen tuhatvuotinen hallinta, nykyisten taivaiden ja maan hajoaminen ja Uuden Taivaan ja Uuden Maan luominen kaikki tapahtuvat tässä järjestyksessä. Tämä raamatullisprofeetallinen skenaario ei kuitenkaan sovi amillennialismiin (eikä postmillennialismiin) eikä mihinkään muuhunkaan yritykseen tuoda Jumalan Valtakunta (Katso: Whatever Happened to Heaven? TBC Resource Pages).

Aito raamatullinen näkemys on, että ne raamatulliset tapahtumat, jotka edellä luettelin, tapahtuvat kirjaimellisesti ja täytyy huomioida koskien kaikkia ihmisten, tai järjestöjen suunnitelmia, tai ohjelmia. Meidän ei pitäisi odottaa maailmanlaajuista herätystä eikä globaalia kristillistä transformaatiota – ei, se on, vasta kunnes saavumme Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotiseen hallintaan, koska Raamattu julistaa, että viimeisille päiville on tunnusomaista suuri hengellinen petos maailmassa ja luopumus seurakunnassa. Tarkoittaako se, että meidän ei pitäisi pelastaa maailmaa? Ei. Ei kuitenkaan ole raamatullista pohjaa uskoa, että maailma muutetaan, tai voitaisiin muuttaa raamatullisen lain, tai raamatullisten periaatteiden kautta.

Pitäisi olla selvää, että amillenniaalisilla käsityksillä on käytännölliset seuraukset jokaiselle, joka elää noita oppeja elämässään. Sama pätee kuitenkin niihin, jotka sanovat olevansa premillennialisteja, jotka uskovat, että Jeesuksen täytyy palata alkaakseen kirjaimellisen tuhatvuotisen hallintansa tämän maan päällä.

Mitä Raamattu sanoo koskien premillenniaalisen eskatologian elämistä? Ennen kaikkea oppia luonnehditaan ensisijaisesti uskovan ”autuaallisena toivona”: ”ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tiitus 2:12-13). Jae 12 osoittaa, millainen elämämme pitäisi olla ”odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä”: ”…ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa;” Johannes, se rakastettu ja todennäköisesti viimeisenä Herran luokse mennyt apostoli, antaa meille seuraavan kehotuksen, jonka hän epäilemättä itse eli: ”Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on. Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas” (1. Joh. 3:2-3).

Jeesus sanoi: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani” (Joh. 14:23). Ja jakeessa Lk. 6:46 Jeesus esitti tämän kysymyksen: ”Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon?” Meidän täytyy tutkia itseämme nähdäksemme olemmeko siinä uskossa, joka kertakaikkiaan on pyhille annettu.

Paavali ei vain välittänyt joitakin latteuksia, tai ota-tai-jätä-ehdotuksia nuorelle Timoteukselle kirjoittaessaan: ”Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta. Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä. Jumalan edessä . . . minä kehotan sinua, että tahrattomasti ja moitteettomasti pidät käskyn meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka” (1.Tim. 6:11-14).

Odottaessamme Kristuksen ilmestymistä elämämme täytyisi heijastaa sitä, mistä Paavali kirjoitti. Siihen Johannes lisää: ”Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkotettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan” (1. Joh. 2:28). Pietari ei ainoastaan paketoi sitä meille, vaan mainitsee siihen sisältyvät vaikeudet ja sitten painottaa, missä sydäntemme täytyisi olla odottaessamme tapahtumaa, joka on paljon jännittävämpi, kuin kukaan meistä osaa kuvitella. Hän julistaa: ”Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi, kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen” (1. Piet. 1:6-9).

Minä toivon ja rukoilen, että aito raamatullinen eskatologiamme näkyisi. Maranata!  TBC