Petolliset taivaskokemukset Raamatun ulkopuolella -- pelkkää sielunvihollisen syötettä?

Tässä varoittava artikkeli niille, jotka ovat ottaneet todesta joidenkin kertomukset henkilökohtaisista taivasvierailuistaan tai -näyistään. Kirjoittaja tekee selväksi että näiden kokemusten aitous täytyy testata tutkimalla Kirjoituksia ja ovatko ne uskollisia Jumalan Sanan koko neuvolle. Miten niiden sanoma täsmää Raamatun evankeliumiin ja muihin opetuksiin, paljastaa sen onko taivaskokemusten tarkoituksena pettää maailma uskomaan "toiseen Jeesukseen". Kristikunta ja länsimainen yleisö on nyt New Age -aikakaudella alttiina suurelle petokselle, kun muutaman vuoden ikäisten lapsien kuvaamia kertomuksia "taivaskäynneistään" painetaan bestseller-kirjoiksi suurien kustantajien toimesta. Nämä kirjat kuitenkin jakavat uskovien mielipiteet, sillä kokemuksille ei ole pohjaa Raamatussa. Ei-uskovat etsijät ja vastauskoontulleet nielevät ruumiistapoistumistarinat ja näyt helpoimmin, koska heillä ei ole riittävää erottamiskykyä. Kirjoittaja on hyvinkin sitä mieltä että Raamatun kaanonin valmistumisen ensimmäisellä vuosisadalla A.D. jälkeen taivaskäynnit eivät ole enää päteviä, vaan ne ovat lopunajan eksytystä, josta Jeesus varoitti Öljymäen puheessaan (Matt. 24:4,23). Tämän artikkelin suomensi: Samuel Korhonen

---------------------------------------

Onko ”Taivas on totta” totta? Harjoitus erottamisessa
Is "Heaven Is for Real" for Real?: An Exercise In Discernment

May 2011
T. A. McMahon

On ilmestynyt koko joukko kirjoja ihmisiltä tai ihmisistä, jotka väittävät henkilökohtaisesti vierailleensa taivaassa. Jotkut näistä kirjoittajista tunnustautuvat kristityiksi, samalla kun toiset eivät. Heidän kokemustensa kuvaukset vaihtelevat koskien sellaisia asioita, kuin tulemista häikäisevän valkoiseen valoon pimeän tunnelin päässä ja edesmenneiden sukulaisten tervehtimistä, tai olemista Jumalan läsnäolossa ja karisseiden enkelten höyhenten näkemistä täplittämässä Hänen valtaistuinsalinsa valtavaa lattiaa. Monet heidän kertomuksistaan sisältävät tietoa, joka näyttäisi olevan tuolla puolen heidän kykynsä tietää tuohon aikaan – tai ollenkaan.

Vaikka nämä henkilöt tarjoavat paljon tietoa, niin sisältö herättää monia kysymyksiä. On selvää, että kaikki, mitä he sanovat, ei voi olla totta, koska osa yhden kirjan sisällöstä on ristiriidassa sen kanssa, mitä on kirjoitettu toisissa. Mistä tiedämme, kuka antaa meille tarkan ja todenmukaisen selostuksen?

Raamatullinen kristitty sanoisi, että hän vertaisi heidän sanomaansa siihen, mitä Raamattu sanoo taivaasta. Jos se pitää yhtä Jumalan Sanan kanssa, niin sen täytyy olla totta. No, kyllä ja ei. Kyllä, sen täytyy olla uskollinen Raamatulle. Se, mitä on esitetty, ei varmaankaan voi olla ristiriidassa sen kanssa, mitä Raamattu opettaa taivaasta. Siitä huolimatta, vaikka se vastaakin Raamattua, se ei todista, että henkilön julistus, tai kokemus taivaassa käynnistä todella tapahtui.

Tiedän paljon taivaasta oman raamatuntutkimiseni perusteella. Jos kertoisin sinulle, että olen hiljattain vieraillut siellä ja kertoisin vain sen, minkä tiedän olevan siitä Raamatussa, niin et voisi väittää sanomaani vastaan sillä perusteella, että olen raamatullisesti epätarkka. Tarkkuus ei kuitenkaan ole ainoa kriteeri raamatulliselle erottamiselle. On monia muita ohjeita ja esimerkkejä, jotka meidän täytyy ottaa harkintaan. Apostoli Paavali esimerkiksi kertoo 2. Kor. 12. luvussa ”miehestä Kristuksessa” (epäilemättä Paavali itse), joka temmattiin taivaaseen. Tuohon aikaan hän ei tiennyt oliko se kokemus, jossa hänen henkensä jätti hänen ruumiin, vai näky, jonka aikana hänen henkensä pysyi ruumiissa. Siitä huolimatta hän sanoo, että siitä, mitä hän näki ja kuuli paratiisissa, ei ollut ihmisen lupa puhua. Paavalin kokemusta seurasi nöyryyttävä heikkous, josta hän sanoo, että Jumala antoi hänen kärsiä, ”ettei kukaan ajattelisi minusta enempää, kuin mitä näkee minun olevan, tai mitä hän minusta kuulee. Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi...” (2. Kor. 12:6-7). Näin ei aina ole Raamatussa. Apostoli Johannekselle Ilmestyskirjassa ilmeisesti annettiin lupa julistaa, mitä hän näki taivaassa. Tämä näyttäisi sopivan myös Jobin kirjan kirjoittajaan. Voimmeko kuitenkaan olla varmoja, että näiden kirjoittajien näyt ja omakohtaiset kokemukset ovat aitoja? Ehdottomasti – koska heidän sanansa löytyvät Raamatusta. Psalmista kirjoittaa Jumalan Sanasta: ”Sinun sanasi on kokonansa totuus...”, ja Jeesus sanoi: ”...sinun sanasi on totuus” (Ps. 119:160; Joh. 17:17). Se on lopullinen vahvistus, että näiden Jumalan miesten kokemukset todella tapahtuivat, niin kuin he kuvailevat. Sitäpaitsi, koska Raamatun kaanoni suljettiin ensimmäisellä vuosisadalla A.D., niin kukaan sen jälkeen ei voi saada väitettyä näkyään tai taivaskäyntiään samalla tavalla pätevöidyksi.

Jeesus antoi meille uutta ymmärrystä auttamaan erottamistamme kertoessaan Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä. Rikas mies, joka oli kuollut, oli paikassa, jossa häntä vaivattiin ja kärsi katumuksesta. Silti hän kerjäsi Aabrahamia lähettämään jonkun varoittamaan veljiään, etteivät he päätyisi hänen kanssaan ”tähän vaivan paikkaan”. Aabrahamin vastaus oli: ”Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä.” Ja edelleen: ”Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös” (Lk. 16:19-31).

Aseistettuna em. Raamatun opetuksilla erottamisen tarkoituksia varten soveltakaamme näitä ja muita Raamatun varoituksia ja kriittisiä kysymyksiä kirjaan, joka on vaikuttamassa kristikuntaan ja amerikkalaiseen (ja suomalaiseen) yleisöön. Kirja ”Heaven Is for Real” julkaistiin vuonna 2010 ja pääsi New York Times'in bestseller-listalle. Se on ollut myös kiistan aihe joissakin seurakunnissa, koska uskovat ovat jakautuneet kannatuksessaan ja väittelyssään kirjan todenperäisyydestä.

Kirja, Heaven Is for Real, on tosikertomus, joka dokumentoi kolmevuotiaan pojan kokemuksen, jossa hän uskoo käyneensä taivaassa. Tarinan kertoo pojan isä, evankelikaalinen pastori. Hän ja hänen vaimonsa näyttävät aluksi olleen melko säikähtäneitä poikansa ilmoituksista, joita hän kertoo noin kolmen vuoden ajalta. Siinä ei ole mitään sellaista, ettei tästä kristitystä perheestä voisi pitää ja paljon sellaista, joka on varsin ihailtavaa. Pieni poika on tyypillinen kolme- tai nelivuotias – tuskin pikkuvanha, mutta suhtautuu yksinkertaisesti tosiasioina siihen, mitä näyttää kokeneen.

Tuo kokemus tapahtui, kun kolmevuotias Colton oli läpikäymässä hätäleikkausta puhjenneen umpisuolen vuoksi. Ei kovin kauan jälkeenpäin hän kertoi vanhemmilleen nähneensä heidän rukoilevan leikkaussalin ulkopuolella. Kun he kysyivät, kuinka hän tiesi, mitä he tekivät, hän sanoi: ”Koska saatoin nähdä teidät....Menin ylöspäin ulos ruumiistani ja katselin alas ja saatoin nähdä lääkärin työskentelevän ruumiini päällä. [Raamattu kertoo, että kuolema tapahtuu, kun henki jättää ruumiin. Colton'in leikkauksen aikana ei kuitenkaan ollut mitään lääketieteellistä raporttia kliinisestä kuolemasta.] Ja minä näin sinut ja äidin. Sinä olit pienessä huoneessa yksinäsi rukoillen ja äiti oli eri huoneessa ja hän rukoili ja puhui puhelimeen.” Colton'in paljastuksen tarkkuus järkytti hänen vanhempiaan syvästi, mutta se oli vasta alkua ilmoituksille, jotka suuresti uhmaavat luonnollisia selityksiä.

Colton'in muita ilmoituksia olivat: enkelit lauloivat hänelle ”Jeesus mua rakastaa”; hän istui Jeesuksen sylissä; tapasi Johannes Kastajan ja enkeli Gabrielin; taputteli Jeesuksen sateenkaarenväristä hevosta; hänen kuvauksensa Jeesuksen haavoista ja puvusta, johon kuului kruunu ja vaaleanpunainen timantti, joita Jeesus piti päässään; lasten yleisyys taivaassa; hänen kuvauksensa, että kaikilla siellä oli siivet, kuten enkeleillä – kaikilla paitsi Jeesuksella; hänen isoisänsä isä, joka kuoli kymmeniä vuosia ennen Colton'in syntymää, tunnisti hänet; ja kuvaus Jumalasta ”todella, todella isona”.

Vaikka useimmat Colton'in havainnoista taivaassa eivät ole mahdollisuuksien piirin ulkopuolella, että ne todella olisivat voineet tapahtua siellä, niin siitä huolimatta ne ovat Raamatun ulkopuolisia käsityksiä ja tietoa, jotkut enemmän problemaattisia kuin toiset. Colton esimerkiksi selittää, että ”kaikki taivaassa näyttävät enkeleiltä” komeillen siivillä (joiden koko riippuu henkilön koosta) ja sädekehällä (halo). Koska uskovien muutettujen fyysisten ruumiiden ylösnousemus on vielä tapahtumatta, niin heidän nykyinen muotonsa taivaassa täytyy olla vailla fyysisiä ominaisuuksia. Siitä johtuen siipien tarpeessa koosta riippumatta ei ole mitään järkeä. Sitäpaitsi enkeleitä, jotka ilmestyvät ihmiskunnalle, ei koskaan kuvailla siivellisinä, lukuun ottamatta kuvaavia näkyjä kerubeina ja serafeina tunnetuista taivaallisista olennoista ja koristekuvioita temppelissä ja armoistuimen päällä.

Monet kirjan kannattajat väittävät, että kaikki mahdolliset vastaväitteet kalpenevat sen yliluonnollisen tiedon edessä, jota Colton paljastaa – asioita, jotka inhimillisesti olivat hänelle mahdottomia tietää. Hän esimerkiksi sanoi, että oli tavannut toisen sisarensa taivaassa. Kun hänen äitinsä kertoi, että Cassie oli hänen ainoa sisarensa, hänen järkyttävä vastauksensa oli: ”Ei....minulla on kaksi sisarta. Teillä oli kuollut vauva sinun masussasi, eikö ollutkin?” Colton'ille ei koskaan ollut kerrottu tuosta keskenmenon ”tuskallisesta tapauksesta” eivätkä hänen vanhempansa koskaan saaneet tietää sikiön sukupuolta. Colton lisäsi: ”Taivaassa tämä pieni tyttö juoksi luokseni eikä olisi halunnut lakata halaamasta minua....Hän sanoi, että tuskin jaksaa odottaa sinua ja isiä taivaaseen.” Tuo ilmoitus näytti olevan kaikkein vakuuttavin Colton'in vanhemmille, että heidän poikansa todellakin oli käynyt taivaassa: ”Olimme halunneet uskoa, että syntymätön lapsemme oli mennyt taivaaseen. Vaikka Raamattu yleensä vaikenee kysymyksessä, niin me olimme hyväksyneet sen uskossa, mutta nyt meillä oli silminnäkijätodistaja: tytär, jota emme koskaan olleet tavanneet, odotti innokkaasti meitä iankaikkisuudessa.”

Oliko Colton todella silminnäkijä taivaassa kaikelle kuvailemalleen? Paljon siitä on aika häkellyttävää siitä tosiasiasta huolimatta, että se kaikki on ulkopuolella Raamatun. Silti se tarjoaa väitettyjä oivalluksia taivaasta; esim. tyttö kuolee sikiönä, kasvaa pieneksi tytöksi taivaassa ja sitten odottaa innokkaasti vanhempiensa tuloa. Entä, jos toinen, tai molemmat vanhemmat hylkäävät evankeliumin? Olisiko silloin täydellisen autuuden paikassa pettymys?

Ajattele, kuinka Colton'in isä mainitsi, että ”Raamattu yleensä vaikenee” tietyssä kysymyksessä. Se vaikenee myös täysin tietyissä Colton'in paljastamissa asioissa. Tämä herättää kysymyksen siitä, miksi Jumala jättäisi pois jotakin meille arvokasta erehtymättömästä Sanastaan, joka annettiin meille Hänen profeettojensa kautta, jotka ”ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” (2. Piet. 1:21) – vain paljastaakseen sen myöhemmin pienen pojan kautta (kuten myös monien muiden kautta, jotka esittävät samanlaisia väitteitä). Kirjan takakannesta luemme: ”Kirja, Heaven Is for Real, muuttaa lopullisesti sen, mitä ajattelet iankaikkisuudesta tarjoten mahdollisuuden nähdä ja uskoa, kuin lapsi.”

Raamattu on Jumalan tarkka, ehdoton ja ikuinen tiedonvälitys ihmiskunnalle (Lk. 21:33; Hepr. 4:12). Se ei tullut ihmisen mielikuvituksen, tai tahdon kautta eikä myöskään jätetty niiden varaan (2. Piet. 1:20). Paavali kirjoittaa: ”Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte” (1.Ts. 2:13). Uskomme voi olla lapsen kaltaista, mutta se on uskoa Jumalan Sanaan eikä jonkun muka ”silminnäkijän” selostukseen, olkoon sitten lapsi, tai aikuinen. Pietari oli silminnäkijä uskomattomalle tapahtumalle. Hän näki, kuinka Jeesus yliluonnollisesti kirkastui hänen silmiensä edessä ja kuuli Jumalan äänen. Voimme olla varmoja, että se omakohtainen kokemus, joka hänellä oli, oli aito, koska se on kerrottu Raamatussa. Siitä huolimatta hän sanoo, että hänen omakohtainen kokemuksensa (eikä kenenkään toisen) ole yhtä luotettava, kuin Jumalan Sana: ”Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin” (2. Piet. 1:19).

Colton'in kokemuksen aikaan ja sitä seuranneina vuosina hänen isänsä oli hyvin kiinnostunut saamaan hänet kuvailemaan Jeesusta. Hän kirjoitti, että pastorina päädyin viettämään paljon aikaa sairaaloissa, kristillisissä kirjakaupoissa ja muissa seurakunnissa – kaikki paikkoja, joissa on paljon piirustuksia ja maalauksia Kristuksesta....Kun törmäsimme kuvaan Jeesuksesta, kysyimme Colton'ilta: ”Entä tämä? Näyttääkö Jeesus tällaiselta?” Kerran toisensa jälkeen Colton hylkäsi kymmeniä vääriä esityksiä. Sitten lähes kolme vuotta Colton'in leikkauksen jälkeen, hänelle näytettiin Jeesuksen muotokuvaa, jonka oli maalannut nuori tyttö nimeltä Akiane, joka myös väittää käyneensä taivaassa alkaen neljän vuoden iässä. Colton'in reaktio oli: ”Isi, tuo on oikea.” Hänen vahvistuksensa vakuutti hänen isänsä: ”Tietäen, kuinka monta kuvaa Colton oli hyljännyt, Sonjasta [hänen äitinsä] ja minusta lopulta tuntui, että Akiane'n muotokuvassa me olimme nähneet Jeesuksen kasvot. Tai ainakin hätkähdyttävän samankaltaisuuden.”

Toisessa Mooseksenkirjassa löydämme selvän lausunnon jokaista vastaan, joka yrittää tehdä Jumalan kuvan (2. Moos. 20:4-5). Se koskee Jeesuksen kuvia, joko patsaita, tai uskonnollisia maalauksia, tai valkokangasta. Yksi monista ongelmista on, että ne väistämättä johtavat idolatriaan, joka vuorostaan synnyttää taikauskoa ja okkultismia. Toinen siihen liittyvä ongelma on, että niiden kaikkien täytyy olla vääriä esityksiä, koska niillä ei ole mitään pohjaa Raamatussa – muuta kuin, että ne tuomitaan. Jeesus ei siksi voinut kehottaa nuorta tyttöä maalaamaan muotokuvansa.

Ne, jotka uskovat, että Hän todella kehotti Akiane'a (koska hän silloin saattoi osoittaa ihmisiä Hänen tykönsä hämmästyttävien taidekykyjensä ja Häntä koskevan todistuksensa kautta) täytyy verrata Raamattuun sitä, mitä hän 16 vuoden iässä sanoo Jeesuksesta: ”Jeesus kertoi meille: 'Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän tykö, muuten kuin minun kauttani.' Minusta tuntuu, että hän kutsui meitä osallistumaan jumaluuteen. Jokainen meistä on ainutlaatuinen alkuperäinen polku totuuden ja valon tielle (Each of us is one of kind [sic] original path to the way of truth and light) ja ilman yksilöllistä rakkauttamme ja pyrkimystämme me emme voi ymmärtää emmekä saavuttaa Jumalaa” (http://akiane.com/blog/?tag=akiane). Hänen tulkintansa hylkää Jeesuksen ainoana tienä ihmiskunnalle olla sovinnossa Jumalan kanssa. Se vastustaa sitä, mitä Jeesus opetti sen hyväksi, mitä Saatana lupasi Eevalle jumaluudesta (1. Moos. 3:5). Akiane'n maalaukset ja sanat heijastavat selvästi ”toista Jeesusta”.

Se, mikä minua askarruttaa, on, että mistä Colton, kokemuksensa aikaan kolmevuotias, voi saada tietoa, josta suurin osa oli täysin vierasta hänelle hänen nuorella iällään. Hänen vanhempansa eivät tiedä varmasti, mutta uskovat, että heidän poikansa sai taivaskäynnin lahjaksi Jumalalta. Heidän ”uskollaan”, vaikka kuinka vilpittömällä ja pientä poikaansa puolustavalla, ei ole Raamatun tukea. Kuinka sitten hän pystyi kuvailemaan tekemäänsä ilman vaikutteita todellisesta taivaassa olemisesta? Kukaan ei pysty sanomaan varmasti – ei edes pikku Colton. Hän oli leikkaushuoneessa osallistuvan lääkintähenkilökunnan ympäröimänä nukutuksen tuoman tietoisuuden muutostilan vaikutuksen alaisena.

Se, mitä todella tiedämme tästä ja muista lääkkeiden aiheuttamista mielentiloista (jopa unitilat, meditaatio ja ylirasitettu mielikuvitus), on, että suuret joukot ihmisiä ovat kertoneet kokemuksista, jotka näyttävät pätevöivän kaiken kliinisen kuoleman-, tai lähes kuolemantapauksista aina matkoihin menneeseen elämään ja sieppauksiin UFO:ille. Ne myös paljastavat tietoa, johon heillä ei ollut tietopohjaa ennen kokemuksiaan. Voi olla, että tietoisuuden muutostila luo tilan, jossa mieli on kuin tyhjä valkokangas ja avoin ulkopuoliselle syötteelle. Henkiolennoilla, joiden päämäärä on heikentää Jumalan Sanaa ja pettää maailma, voisi olla tuo kyky ohjelmoida tyhjä valkokangas ja voisivat siksi käyttää hyväksi jokaista sellaisessa hyvin alttiissa tilassa olevaa (ks. Dave Hunt, Occult Invasion, sivut 187-190). Kukaan ei kuitenkaan varmasti tiedä, kuinka sellaiset asiat tapahtuvat.

Kriittinen kysymys erottamiselle ei ole ”kuinka se toimii”, vaan ”mitä viestitetään”. Kaikki, mitä Raamattuun uskova kristitty voi tehdä totuuden selvittämisessä, on olla valpas ”tutkimalla Kirjoituksia” nähdäkseen onko se, mitä esitetään uskollinen Jumalan Sanan koko neuvolle (Apt. 17:11). Ellemme tee sitä, olemmepa sitten nuoria uskovia, tai kypsiä uskossa, niin olemme aivan yhtä haavoittuvia väärille opetuksille, kuin ne, joiden olosuhteet ovat suoraan avanneet heidät petollisille kokemuksille.

Uskovan elämää Kristuksessa muovaavat hyvin monet kokemukset, joita Herra sallii kasvaaksemme Hänessä. Se alkaa sillä, että hän uskoo evankeliumin, johon lisätään terve oppi. Kun pysymme Kristuksen opetuksissa, erottamiskykymme kasvaa ja varjelee meitä ”ajelehtimasta kaikissa opintuulissa” (Ef. 4:14). Ottakaamme siis sydämeemme Paavalin varoitus: ”Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa” (1. Kor. 3:10).  TBC


"Nokialaisen" kommentti: Itse en ehkä ole noin jyrkän kielteinen nykyisten taivaskokemusten suhteen kuin artikkelin kirjoittaja, vaan pidän mahdollisena että kokemuksista 10 % on oikeita ja loput 90 % vääriä. Poikkeuksia siis voi olla. Ratkaisevaa on miten kokijan kertomukset ja sanoma tukevat Raamattua. Jos pienikin eroavaisuus havaitaan, niin taivaskokemus on hylättävä.