--------------------------------------
Israel ja profeetallinen todistus Osa 2
Israel and Prophetic Proof Part 2
Hunt, Dave
June 2009
Israel on Raamatun profetian tärkeä aihe, mainittu yli 2900 kertaa, lähes kaksi kertaa useammin kuin Messiaansa. Ilman Israelia ei olisi mitään Messiasta eikä pelastusta yhdellekään juutalaiselle tai pakanalle. Ensimmäinen maininta Hänen tulemuksestaan on, kun Jumala nuhtelee syyllisiä osapuolia ihmisen lankeemukseen Eedenissä: käärmettä (joka on Saatanan identiteetti Genesiksestä Ilmestyskirjaan) ja Aadamia ja Eevaa. Raamatun selostus ei ole myytti vaan historiaa. Monin paikoin ympäri maailman arkeologit löytävät jatkuvasti muinaisia esityksiä kolmesta hahmosta, jotka esiintyvät yhdessä: nainen, käärme ja puu.
Jumala ennustaa käärmeen ja Messiaan välisen pitkän konfliktin ja jälkimmäisen lopullisen voiton, joka tulisi esiin tavalla, jota Saatana ei ikinä olisi osannut kuvitella. Vanha virsi kertoo sen kauniisti:
In weakness like defeat, (Heikkoudessa kuin tappiossa)Jumalan julistus kolmelle syylliselle osapuolelle on yksinkertainen ja ytimekäs. Käärmeelle Hän sanoi: ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” (1. Moos. 3:15).
He won the victor's crown; (Hän sai voittajan kruunun)
Trod all our foes beneath His feet (Polki kaikki vihollisemme jalkainsa alle)
By being trodden down. (Olemalla alas poljettu)
He Satan's power laid low; (Hän Saatanan vallan pani matalaksi)
Made sin, He sin o'er threw; (Synniksi tehtynä synnin kaatoi)
Bowed to the grave, destroyed it so, (Kumartui hautaan, hävitti sen niin)
And death, by dying, slew. (Ja kuoleman kuolemalla löi)
Se tosiasia, että Jumala ei sano ”sinun siemenesi ja Aadamin siemenen”, täytyy osoittaa, että siihen ei sisältyisi yksikään mies. Tuosta hetkestä Saatana odotti innokkaasti tätä neitseellistä syntymää tappaakseen lapsen. Seuraten tarkasti tilanteen kehittymistä Saatana saa tietää, että Messias on oleva Aabrahamin siementä. Ismael (Arabien isä) on Aabrahamin esikoinen, mutta Haagarista, Saaran piiasta (1. Moos. 16). Lopulta Aabrahamille annetaan toinen poika vaimostaan. Hän on Iisak, ”lupauksen poika”. Se näyttää ihmeeltä, koska 90 vuotta Saara on ollut hedelmätön, vaikkakaan ei neitsyt. Saatana katselee ja odottaa.
Sekä Ismael, että Iisak, syntyivät ”Kanaanin maalla” kanaanilaisten keskuudessa, jotka olivat eläneet siellä vuosisatojen ajan (1. Moos. 11:31; 12:5-6; 13:7, jne.). Siellä ei ollut sellaista paikkaa kuin ”Palestiina” eikä mitään kansaa nimeltä ”palestiinalaiset”. Mitään arabeja ei eläisi ns. Palestiinassa, ennen kuin julma islamilainen maailmanvalloitus alkaisi seitsemännellä vuosisadalla eivätkä he sanoisi polveutuvansa ”alkuperäisistä palestiinalaisista”, ennen kuin 1950-luvulla. Jokainen, joka esittää sellaisen väitteen polveutumisen kautta Ismaelista, on perinteen pettämä. Ismaelin isä (Aabraham) oli kaldealainen (1. Moos. 11:31; 15:7) ja hänen äitinsä (Haagar) oli egyptiläinen (16:1).
Presidentti Obama painostaa jatkuvasti Israelia kohtelemaan ”palestiinalaisia” oikeudenmukaisesti. Hän pyytää näitä väärännimisiä ihmisiä lopettamaan väkivaltansa Israelia kohtaan. Hänen täytyy tietää, että se on kuin anoisi armoa hurrikaanilta, koska kauan ennen Arafat'in ja hänen kumppaninsa Mahmoud Abbas'in päiviä PLO:n peruskirjan vaatimus tuhota Israel on ollut jokaisen islamilaisen hallituksen vannoma päämäärä kuuliaisuudessa Muhammedille ja sitä on toistettu satoja kertoja kautta muslimimaailman.
Kuten Mortimer Zuckerman lehtensä, U.S. News and World Report, pääkirjoituksessa 9.6.2009 hiljattain muistutti maailman johtajia, jotka vaativat Israelia tekemään ”rauhan” palestiinalaisten kanssa, siitä, että jälkimmäisten väkivaltaa ruokkii ”taukoamaton vihan sylkeminen Israelia vastaan kouluissa, moskeijoissa ja mediassa, varsinkin TV:ssä. Tämä uuden sukupolven mielen myrkyttäminen ei ole vain Hamasin ja Hizbollahin keino, vaan myös Fatahin valvomien koulujen ja median, jotka raportoivat suoraan Abbas'ille.”
Tosiasioista huolimatta poliittiset ja seurakunnan johtajat itsepintaisesti välttävät mitenkään mainitsemasta Islamia, tai muslimeja, viitatessaan heidän väkivaltaansa. Siitä syytetään aina ”ääriaineksia”. Tosiasiassa Muhammed itse aloitti tämän kuoleman reitin ja hänen seuraajansa ovat totelleet, kuten Koraani todistaa. YK ja melkein koko maailma, seurakunta mukaanlukien ja mikä surullista, oma presidenttimme, ovat lakaisseet syrjään yksinkertaisen historian totuuden.
Maailman jatkuvasti tuomitsemana yrityksistä puolustautua itsemurhapommittajien hyökkäyksiä vastaan, jotka vaativat satojen israelilaisten elämän, mukaanlukien naisia ja lapsia, Israelin ainoa vaihtoehto oli rakentaa este, joka estäisi hyökkääjiä tulemasta sen kotimaahan. Maailman mielipide ilmaisi raivoa. Kansainvälinen tuomioistuin päätti äänin 14-1, että rakentaminen täytyy lopettaa välittömästi ja kaikki pitää purkaa ja maksaa korvauksia palestiinalaisille. YK:n yleiskokous hyväksyi päätöslauselman 20.7.2001 äänin 150-6 vaatien Israelia kunnioittamaan kansainvälisen oikeuden tuomiota. Vain USA, Israel, Australia, Micronesia, Marshallin saaret ja Palau äänestivät päätöslauselmaa vastaan. Israel hylkäsi maailman mielipiteen ja olosuhteiden pakosta on jatkanut rakentamista. Vaikka muuri ei ole vieläkään valmis, se on lähes täydellisesti lopettanut terroristien soluttautumisen.
Myöhemmin Israel ”palautti” Gazan, joka on historiallisesti kuulunut sille. Se jätti toimiviksi valtavat kasvihuoneet, jotka olivat ruokkineet Israelia ja suurta osaa Euroopasta tuoreilla vihanneksilla ja olisivat voineet tehdä samaa myös uusien ”omistajien” kohdalla. Sen sijaan nämä uudet omistajat repivät rakennelmat hajalle ja porukka vei pois materiaalit omaan käyttöönsä siten menettäen mahdolliset vientitulot, joita Israel oli saanut, kuten myös kyvyn ruokkia itseään.
Palatkaamme historiaan. Vuonna 135 jKr. roomalaiset tuhosivat 1000 juutalaista kylää, tappoivat 500 000 juutalaista ja ottivat tuhansia orjiksi. Raivoissaan, että olivat pakotettuja tuomaan lisää legioonia tukahduttamaan kapinaa, roomalaiset antoivat uuden nimen sellaiselle, joka yli 1500 vuoden ajan oli tunnettu Israelina. He antoivat sille nimen, Provincia Palestina, filistealaisten, Israelin muinaisten vihollisten mukaan. Siellä asuvat tulivat tunnetuiksi ”palestiinalaisina.” Keitä siellä sitten asui? Juutalaisia! Niinpä juutalaiset, niin ironista kuin se onkin, olivat ensimmäiset ”palestiinalaiset.” Niin heitä kutsuttiin (sekä monilla muilla pilkkanimillä, jotka ovat seuranneet heitä, kun heitä on ajettu takaa maasta maahan). Vasta 1950-luvulla saadakseen maailmanlaajuista myötätuntoa terroriteoilleen arabit alkoivat kutsua itseään ”palestiinalaisiksi”, vaikka YK:n painostus puristi Israelin yhä ahtaampaan nurkkaan sen tuhoamisen helpottamiseksi. (Todistamme tämän kaiken ja paljon muuta kirjassa, Judgment Day.)
Vuodesta 1948 Israel on aseistautunut ja taistellut. Sen lupaus, ”ei koskaan enää”, tulee toteutumaan, mutta ei ennen kuin juutalaiset maailmanlaajuisesti kärsivät historiansa suurimman kauhun. Maailman kaikkien armeijoiden hyökkäyksen kohteena (Sak. 12:3; 14:2; Joel 3:2, Hes. 38:8,9 jne.) Israel kutsuu Messiasta ja Hän pelastaa sen. Israelin muinaiset profeetat julistavat sen kaiken selvästi Vanhassa Testamentissa.
Herran on täytynyt käyttää monta vuotta ja monenlaisia olosuhteita avaamaan silmäni näille profetioille. Se kaikki oli siellä Hänen Sanassaan, mutta minä vain en ymmärtänyt. Kuinka sokea olinkaan!
Vuosina 1966-67 vaimoni ja minä neljän lapsemme kanssa asuimme pienen 17. vuosisadalta olevan linnan kolmannessa kerroksessa Sveitsissä. Tuon vuoden tuli olla tehokasta yliopistojen opiskelijatyön aikaa, mutta Jumalalla oli mielessä jotakin hyvin erilaista. Yhtäkkiä valtava hätä rukoilla Israelin puolesta tuli päälleni lähestyttäessä vuoden 1966 loppua. Jopa kiittäessäni Jumalaa ennen aterioita minun oli pakko sisällyttää tämä rukous: ”Oi Herra, minä rukoilen, että lyöt, häpäiset, hämmennät ja turhautat kaikki ne, jotka vehkeilevät Israelin tuhoa; käännä heidän neuvonsa typeryydeksi ja suojele muinaista kansaasi heidän pahoilta tarkoituksiltaan. Jeesuksen nimessä. Aamen!”
Tuolla hetkellä en ymmärtänyt tuota rukousta, mutta sinisilmäisyyteni haihtui pian. Menin Kairossa Egyptissä matkatoimistoon ja kysyin: ”Kuinka voin päästä Israeliin?” Minua odottava mies vei minut syrjään ja kuiskasi: ”Jos vielä mainitsette tuon [kirotun] sanan tässä maassa, ne tappavat teidät!” Olin järkyttynyt. Tunsin Raamatun hyvin, mutta en koskaan tajunnut Psalmin 83 merkitystä: ”...sinun vihollisesi…sinun vihaajasi... Heillä on kavalat hankkeet sinun kansaasi vastaan... He sanovat: 'hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta'”. Tämä tuhoaminen on ollut Islamin määrätietoinen tavoite siitä saakka, kun Muhammed sen perusti.
Muslimit taistelevat Jumalaa vastaan, joka Raamatussa kutsuu itseään ”Israelin Jumalaksi” 203 kertaa. Mikä häpeä se olisikaan, jos Israel voitaisiin tuhota! Se ei voi milloinkaan tapahtua, sillä tuo teko tuhoaisi myös ”Israelin Jumalan”. Hän ei tule sallimaan sitä.
Toimien vuorovaikutuksessa hyvin ystävällisten ihmisten kanssa, joita perheemme kohtasi ajellessamme pitkin ja poikin Egyptiä VW-minibussissamme toukokuun lopulla 1967 kuulimme tuon tuostakin sanat: "19-vuotinen sota." Mikä sota tämä on? Kesti jonkin aikaa, ennen kuin tuo arvoituksellinen lause upposi tylsään tajuntaamme. Niin sanotusta vihollisuuksien lakkaamisesta vuonna 1948 vuoteen 1967 oli 19 vuotta. Vaikka tunnustivat rauhan, niin kuitenkin Egyptin diktaattorin Gamal Abdul Nasser'in innoittamana 40 miljoonaa muslimia Israelin ympärillä olivat taukoamatta aseistautuneet saavuttaakseen Israelin tuhon. Nasser oli vannonut johtavansa arabimaailman kunniakkaaseen voittoon. Arabiarmeijoiden nöyryyttävä tappio vuoden 1967 ”kuuden päivän sodassa” lopetti Nasser'in mahtipontisen kerskailun, että hän tuhoaisi Israelin. Myöhemmin hänellä oli hermoromahdus, josta ei koskaan toipunut.
Toukokuussa 1948 Israel julistautui itsenäiseksi ja 40 miljoonaa arabia/muslimia ympärillä hyökkäsivät välittömästi sen kimppuun. Tämä pikkuinen 600 000 asukkaan valtio, jolla oli kiireellä koottu, pikaisesti koulutettu ja kehnosti varustettu 60 000 miehen armeija Tshekkoslovakiasta salakuljetetuin asein (Ranska, Britannia, Amerikka ym. eivät halunneet myydä heille mitään) taisteli eloonjäämisestään vihollista vastaan, joka oli vannonut sen täydellistä tuhoa. He ”murskasivat neljän arabiarmeijan 600 000 sotilasta, hyvin koulutettuja ja raskaasti aseistettuja [tankein ja lentokonein, joita Israelilla ei ollut lainkaan], joita vahvistamassa oli yksikköjä seitsemästä muusta arabimaasta mainitsematta brittien aktiivista apua.” Tämä on lainaus pitkähköstä israelilaisen evp. kenraalin suosituksesta kirjalle Judgment Day.
Kolme kertaa Jumala kutsuu Israelia ”silmäteräkseen” ja varoittaa: ”Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä” (Sak 2:8; 5. Moos. 32:10; Val. 2:18). Lausunnot, joita Barack Obama jatkuvasti antaa Islamin hyväksi eivät ole vain hälyttäviä hänen itsensä vuoksi ja USA:n vuoksi, vaan ovat läimäys vasten Israelin Jumalan kasvoja. Voin vain varoittaa häntä sanoilla, jotka Jumala itse puhui Aabrahamille koskien tämän jälkeläisten myöhempää pahoin kohtelemista: ”Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” (1. Moos. 12:3).
Hotellihuoneessa Tyyrossa Libanonissa kesäkuun 3. päivän iltana perheemme rukoili ohjausta Jumalalta. Meillä oli viisumit ajaa Syyrian läpi Jordaniaan ja sitten palata samaa reittiä. Sanomalehdet seuraavana aamuna antoivat vastauksen selvästi. Välittömästi suuntasimme pohjoiseen Syyrian kautta ja olimme, Jumalan armosta, tuskin päässeet rajan yli Turkkiin, kun sota puhkesi.
Huolimatta sadoista hyvin selvistä julistuksista juutalaisilta profeetoilta ja Jumalan kansalleen antamista lupauksista, noin 30% tämän päivän israelilaisista sanoo olevansa ateisteja. Hän tahtoo siunata ja suojella heitä, mutta kuinka Hän voi, kun he jatkuvasti hylkäävät Hänet? Seuraava on vain näyte siitä, mitä Jumala on toistuvasti sanonut kansalleen: ”niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan... Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta... Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.” (Ps. 81:11-16).
Israel on Jumalan tuomion alla, koska jatkuvasti hylkää Israelin Jumalan, mutta samaan aikaan Jumala ei ole hyljännyt sitä ja voi niitä, jotka ottavat Jumalan tuomion omiin käsiinsä!
Sillä välin maailman kansat jatkavat tulemistaan osapuoleksi Islamin petokseen yrittämällä pakottaa Israelin johonkin sellaiseen, joka voi olla vain väärä ”rauha.” Se, mitä Islamilla on mielessä, ei ole se, mitä rauhantekijät sinisilmäisesti tarkoittavat. Sitä kutsutaan nimellä hudna, ”rauha”, jonka Muhammed teki mekkalaisten kanssa kymmeneksi vuodeksi. Paljon aikamäärän täyttymistä ennen, tekosyyllä, muslimit hyökkäsivät ja valtasivat tuon ”pyhän” kaupungin, joka niin kauan oli ollut hajj'in (jota useimmat arabiheimot harjoittivat kauan ennen Muhammedin syntymää) päämäärä. Muslimit ovat tietysti ottaneet tämän muinaisen tavan käyttöön yhdessä muiden tapojen kanssa, kuten Ramadan-juhlan. Siten historia on vääristelty, että näyttäisi, kuin ne aina olisivat olleet islamilaisia tapoja.
Ramadanista oli sopimus vuosisatojen ajan sotivien arabiheimojen kesken, että se on 30 päivän rauha. Juuri oikeaan aikaan sallimaan hänen hyökätä ohikulkevan karavaanin kimppuun Muhammed sai ”uuden ilmoituksen,” että muslimit voivatkin taistella tuona aikana. Ramadanista on tullut tappavimpien shiiojen tekemien iskujen aika sunneja vastaan (osoittaako se maailmalle, että ”Islam on rauha?”).
Nämä profetiat ovat hyvin tärkeitä oman uskomme vahvistamiselle, mutta entä niiden, joita me tahdomme tuoda Israelin Jumalan uskoon? Meidän täytyy antaa jokaiselle, jonka kanssa puhumme (kuten usein teen niille, joiden kanssa Herra asettaa minut kosketuksiin kaikkialla, mutta varsinkin lentokoneissa) ennen kaikkea todistus Jumalan olemassaolosta. Kuinka sen paremmin voisi tehdä kuin ottamalla Zinzendorf'in lähestymistapa Ruotsin kuninkaaseen, kuten kerroimme tämän artikkelin ensimmäisessä osassa, käyttäen Raamatun profetioita Israelista?
Voimme puhua toisille Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, mutta kun sanomme ”Jumala”, niin mitä me tarkoitamme? Jonkinlaista ”korkeampaa voimaako”? Meidän on oltava varmoja, että ne, joita tahdomme tutustuttaa Israelin Jumalaan, ymmärtävät, kuka Hän on, miksi me uskomme Häneen ja miksi me ajattelemme, että älykkäin ratkaisu, minkä myös he voivat tehdä, on uskoa Häneen. TBC