------------------------------------
Krislam? Kristillinen Palestinianismi?
Chrislam? Christian Palestinianism??
McMahon, T.A.
January 2012
Aina, kun raamatullisina kristittyinä luulemme, että asiat kristikunnassa eivät enää tästä voi käydä järjettömämmiksi, niin meidän täytyy muistaa Raamattua, joka kertoo, että tulee aika, jolloin kristityt eivät kärsi tervettä oppia ja monet turmelevat Jumalan Sanan (2. Tim. 4:3; 2. Kor. 2:17; 2 Peter 3:16). Apostoli Paavali julistaa edelleen Timoteukselle, että ne, jotka tuovat sellaisia oppeja, kääntävät ihmiset pois totuudesta taruihin, se on, itse keksimiinsä myytteihin (2. Tim. 4:4; Tiitus 1:14). Tänä päivänä sellaiset opetukset ja käytännöt lisääntyvät hurjaa vauhtia – käytännöt, jotka vaihtelevat selvästi mielettömästä salakavalaan, jopa uhkaavan vaaralliseen, sekä hengellisesti, että fyysisesti.
Krislam? Tuo yritys yhdistää Kristinusko ja Islam yhteisessä palvontamenossa olisi huono vitsi, jos se olisi vitsailun aihe, mutta se on siitä kaukana. Kuten minä sen ymmärrän, tämä opetus alkoi tapana yrittää pysäyttää kansanmurha ja tuoda rauha muslimien ja kristittyjen välille Afrikassa. Se on epäilemättä vilpitön huolessaan, silti vilpittömästi väärässä. Muslimit, jotka todella seuraavat Koraania ja kristityt, jotka uskovat, mitä Raamattu esittää, pitävät Krislamia uskonsa rienaavana loukkauksena.
Miksi? Eroja, jotka ovat hyvin ilmeisiä, ei voi sovittaa. Allah on ihmisen tekemä väärä jumala eikä ole mitenkään Raamatun Jumalan kaltainen, joka lähetti Poikansa Jeesuksen maksamaan täyden rangaistuksen maailman synneistä (Joh. 3:16). Allahilla ei ole poikaa ja hän tuomitsee kaikki ne, jotka sanovat, että hänellä on (Suura 18:4-6; 23:91). Allah on yksi olento (Suura 4:171); Raamatun Jumala on kolmiyhteinen: yksi Jumala – kolme Persoonaa. Koraanin Isa (Jeesus) ei ole Jumala; hän on yksinkertaisesti Allahin profeetta (Suura 4:171). Raamatun Jeesus on Jumala, joka tuli Ihmiseksi (Joh. 1:1-4; Joh. 10:33). Allah panettelee juutalaisia (Suura 5:59-60); Jumala viittaa Israelin lapsiin ”silmäteränään” (5. Moos. 32:9-10). Hadith (Muhammedin sanomiset, jotka hän muka sai Allahilta) julistaa, että Allahin tuomiopäivä ei tule ennenkuin kivet ja puut huutavat muslimeja tappamaan juutalaiset, jotka piilottelevat niiden takana (Sahih Muslim Book 041, Number 6981-4). Tätä on antisemitismi pahimmillaan.
Islamin ja Kristinuskon perusopetukset eivät salli mitään kompromissia. Kukin voi tietysti uskoa, tai muodostaa, mitä haluaa koskien Islamia ja Kristinuskoa, mutta kukaan ei voi tehdä niitä yhteensopiviksi toistensa kanssa kummankaan pyhien tekstien perusteella. Siitä huolimatta tuo este ei pidättele suuria joukkoja, jotka sallivat toiveidensa rynnätä järjen edelle. Lisäksi sellaista järjettömyyttä hyödyntävät ne, joilla on ohjelmanaan: ”Yhteinen usko.”
Näyttää, että luopumus (raamatullisen uskon heikentäminen tien raivaamiseksi Antikristuksen uskonnolle) kehittyy hurjaa vauhtia ja sitä autetaan monilla erilaisilla epäraamatullisilla ohjelmilla (ks. TBC 4/86, 5/90, 8/90, 1/95, 2/00, 2/05, 3/05, 9/08, 4/09, 2/08, 3/10). Erääseen, joka on erityisen aggressiivinen ja kiero hyökkäyksessään raamatullista kristinuskoa vastaan, viitataan ”Kristillisenä Palestinianismina” (KP). Termin kehitti Paul Wilkinson kirjassaan, For Zion's Sake (ks. TBC:n resurssit), joka esittää raamatulliset syyt, miksi kristittyjen täytyy tukea modernin Israelin valtion ennallistamista, pyrkimystä, joka tunnetaan ”Kristillisenä Siionismina.” Tuon pyrkimyksen vihollinen on Kristillinen Palestinianismi, joka sisältää paljon enemmän, kuin vain huolta ns. palestiinalaisten ahdingosta (ks. Dave Hunt, Judgment Day, TBC:n resurssisivut).
Seuraavassa on lainauksia kolmesta Kristillisen Siionismin vastaisesta lähteestä, jotka luonnehtivat liikettä:
”On....pelastuksen kertomuksen täydellinen väärin ymmärtäminen ja Jumalan suunnitelman turmeleminen, että kristityn täytyisi haluta uudelleen perustaa juutalaisvaltio poliittisena entiteettinä...Kristillisen omantunnon pitäisi aina erottaa, mikä on juutalaisen kansan oikea kutsumus ja mikä on mitalin toinen puoli, se on, rasistinen Israelin valtio.” (The Institute for Palestine Studies, 1970)”Voi, nyt me näemme apartheidin Israelissa.” Tämä viimeinen lainaus palestiinalaisten asian tueksi on arkkipiispa Desmond Tutu'lta, joka vertaa olosuhteita ”Hitlerin, Mussolinin, Stalinin, Pinochet'in, Milosevic'in ja Idi Aminin” hallituksiin (Tutu, Foreword, Speaking the Truth, Michael Prior, ed., 2005).
”Hylkäämme ehdottomasti Kristillisen Siionismin opit vääränä opetuksena, joka turmelee raamatullisen sanoman rakkaudesta, oikeudenmukaisuudesta ja sovinnosta....Varoitamme vakavasti, että Kristillinen Siionismi ja sen liittolaiset oikeuttavat, kolonialismin, apartheidin ja imperiumin rakentamisen.” ("The Jewish Declaration on Christian Zionism", 2006)
”Kristillisen Siionismin maailmankuvalla on katastrofaaliset seuraukset uskonnollisesti yhtenäiselle ja kestävälle rauhalle Palestiinassa/Israelissa.” (General Assembly of the Church of Scotland, 2007)
Tarjoamassamme kirjasessa nimeltä Prophets Who Prophesy Lies in My Name--Christian Palestinianism and the Anti-Israel Crusade (Profeetat, jotka ennustavat valheita minun nimessäni – Kristillinen Palestinianismi ja Israelin vastainen ristiretki), Paul Wilkinson aloittaa lainaamalla, mitä Herra puhui Jeremialle koskien niitä, jotka profetoivat sellaista, joka oli vastoin Hänen Sanaansa: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta....Minä en ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat. Minä en ole puhunut heille, mutta kuitenkin he ennustavat....Katso, minä käyn niiden kimppuun, jotka ennustavat valheunia, sanoo Herra, ja kertovat niitä ja eksyttävät minun kansaani valheillansa” (Jeremia 23:16-32).
Järkyttävin puoli siinä, mistä Wilkinson kirjoittaa, ei ole vain se tosiasia, että nämä nykyajan ”profeetat” opettavat, että ”Jumala on hyljännyt Israelin ja korvannut sen kirkolla”, tai että he yrittävät koota joukkoja kirkon kautta Israelia vastaan poliittisesti, taloudellisesti ja teologisesti; vaan se, että monet ovat suuresti arvostettuja kristillisiä johtajia, jotka tunnustavat olevansa evankelikaaleja, s.o. Raamattuun uskovia kristittyjä!
Suurimmaksi osaksi nämä väärät ”profeetat” esittävät peitteeksi raamatullisia opetuksia, mutta heitä harvoin haastetaan, kun menevät hakoteille, koska tämän päivän evankelikaalinen kristikunta on lähes täysin vailla raamatullista arvostelukykyä, kiitos (tai mieluummin ei kiitos) vuosikymmeniä kestäneelle valmistamiselle etsijäystävällisten seurakuntakasvun markkinointitaktiikoiden kautta. Tuo lähestymistapa ”seurakunnattomien (unchurched)” ja pelastumattomien vetämiseksi seurakuntaan siirsi Raamatun toisarvoiseen asemaan, jos sitä toteutettiin yleensä lainkaan. Synnintunto ja muut raamatulliset opetukset, jotka voisivat torjua uudet kävijät, korvattiin ”positiivisilla saarnoilla” ja viihteellä nuorille ja vanhoille yhtälailla. Tulos oli kokonaisvaltainen raamatullisen erottamisen turtuminen ja nyt Kristuksen ruumis korjaa sen traagisia seurauksia.
Wilkinson esittää esimerkiksi pitkän luettelon Raamattua koskevia harhoja, joita opettavat ne, jotka mainostavat Kristillistä Palestinianismia, joka kaikkien uskovien pitäisi tunnistaa helposti ja hyljätä: ”Kaikki Kristillisen Siionismin eskatologian elementit on käännetty päinvastaisiksi, niin että Raamattu nähdään kristillisenä eikä juutalaisena, Raamatun maa on Palestiina eikä Israel, Jumalan Poika on palestiinalainen eikä juutalainen, holokaustia paheksutaan eikä muisteta, vuosi 1948 on katastrofi eikä ihme, juutalaiset ovat miehittäjiä eivätkä oikeita omistajia ja Raamatun profetia on moraalinen manifesti eikä tienviitta Toiseen Tulemukseen” (Wilkinson, Prophets, p. 51).
Ei jokainen Kristillistä Palestinianismia kannattava kristillinen johtaja kannattaisi kaikkia em. käsityksiä, mutta he kaikki edistävät sitä yleisesti ja vastoin sitä, mitä Raamattu julistaa profeetallisesti. Tämän liikkeen epävirallinen johtohahmo on anglikaanipappi nimeltä Stephen Sizer, jonka seurakunta on Evangelical Alliance'n ja kirkkojen Willow Creek Association'in jäsen (Lynne Hybels, Willow Creek Community Church'in pastorin vaimo, on Sizer'in tukija. Hän hylkää modernin Israelin valtion profetian täyttymyksenä). Sizer'in ensimmäinen kirja, Christian Zionism: Road-map to Armageddon? (Kristillinen Siionismi: Tiekartta Harmageddonille?), sai lukuisia suosituksia evankelikaalisilta johtajilta. Wilkinson sanoo, että arvostelijat ylistivät sitä ”tähän mennessä tärkeimpänä ja kattavimpana aiheesta” ja ”tieteellisenä hoitona torjumaan raivotautista profetiapakettia” (kursiivi lisätty) tuomiten Kristillisen Siionismin ”turmiollisena”, ”täysin epäraamatullisena uhkana”, ”väkevänä voimana, joka edistää miljoonien ihmisten tuhoa” ja ”yhtenä maailman vaarallisimmista ja harhaoppisimmista liikkeistä, jotka ruokkivat arabien ja israelilaisten välistä konfliktia” (Prophets, p. 10).
Sizer tiivistää käsityksensä, jotka on esitetty kirjassa Christian Zionism: "Aina on ollut vain yksi Jumalan kansa koko historiassa – 'Kirkko (Seurakunta)'; Kaikki raamatulliset liitot on sisällytetty yhden armon liiton alle; Juutalaiset etnisenä kansana ovat toteuttaneet historiallisen roolinsa, joka oli valmistaa tie kirkolle/kristikunnalle; Kirkko on uusi Israel, laajennettu Kristuksen kautta käsittämään kaikki ihmiset.” Sizer'in toinen kirja, Zion's Christian Soldiers? (Siionin kristityt sotilaat)?, sisältää evankelikaalisen oppineen, John Stott'in, saarnan, joka luonnehtii Kristillistä Siionismia ”raamatullisesti ottaen kirouksena kristilliselle uskolle.”
Vaikka Sizer'in kirjat ovat vain muutamia nopeasti lisääntyvien Israelia ja Kristillistä Siionismia vastustavien nimikkeiden joukossa, ne ovat kyltti, joka paljastaa niiden hyvin vaikutusvaltaisten evankelikaalien käsitykset, jotka ovat suositelleet hänen kantaansa ja kirjoituksiaan. Keitä he voisivat olla? Hank Hanegraaff on tuttu tuhansille evankelikaaleille raamatullisen uskonpuolustusjärjestön, Christian Research Institute, johtajana ja kansallisen radio-ohjelman, Bible Answer Man, isäntänä. Hän kirjoittaa: ”Sizer'in Kristillinen Siionismi osoittaa dramaattisesti, kuinka politisoitu uskonnollinen liike, jolla on kyseenalainen sukupuu, on resepti katastrofiin. Arabien karrikoimisesta Harmageddonin lietsomiseen Kristillisen Siionismin käsitykset ja käytös ovat raamatullisen kristinuskon vastakohta” (Prophets, p. 11).
Hanegraaff''in näkökulma on tuskin kovin uusi. Aikaisemmin hän oli yhdistynyt D. James Kennedy'iin Coral Ridge'n presbyteerisestä kirkosta. Sen seminaarin eskatologia näkyi selvästi vuonna 2001, kun sen opettajakunta, yhdessä sen perustajan, kanslerin, presidentin ja evankelioinnin professorin (Kennedy) kanssa, antoi julkilausuman "Avoin kirje evankelikaaleille ja muille kiinnostuneille: Jumalan kansa, Israelin maa ja evankeliumin puolueettomuus (An Open Letter to Evangelicals and Other Interested Parties): The People of God, the Land of Israel, and the Impartiality of the Gospel." Tämä lausunto kielsi, että Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin fyysisillä jälkeläisillä (s.o. juutalaisilla) olisi mitään erityisiä siunauksia, tai paikkaa profetiassa, paljon vähemmän mitään oikeutta Israelin maahan. Alunperin sen allekirjoitti 71 evankelikaalista johtajaa, joukossaan R. C. Sproul ja Michael S. Horton. Tämä asiakirja julistaa:
Kohta VI: Perintölupaukset, jotka Jumala antoi Aabrahamille...eivät koske mitään erityistä etnistä ryhmää, vaan Jeesuksen Kristuksen kirkkoa, tosi Israelia...Kohta IX: Minkään etnisen, tai uskonnollisen ryhmän oikeutta ”Pyhäksi Maaksi” kutsuttuun alueeseen Lähi-Idässä, ei voida perustella Raamatulla. Itseasiassa Israelia koskevat [seurakuntaa tarkoittavat] maalupaukset toteutuivat Joosuan alaisuudessa.Gilbert Bilezikian oli yksi Willow Creek Community Church'in perustajista (Bill Hybels'in kanssa). Tämä on hänen Sizer'in kirjan suosituksensa: ”Jotkut teologiat, jotka tekevät Israelin keskeiseksi Jumalan tarkoituksille ja historian prosesseille, alentavat Kirkon jalkavaimon asemaan, samalla kun Israelista tulee Morsian. Sizer'in teos tarjoaa ajankohtaisen muistutuksen, että Uuden Testamentin mukaan Jumalan kansa tulee tunnistaa armon eikä rodun perusteella” (Prophets, p.11).
Tony Campolo on tunnettu baptistipastori, evankelikaalinen nuorisokonferenssipuhuja ja sosiologian professori Pennsylvanian itäisessä yliopistossa. Hän ylistää Sizer'in kirjaa ”kattavana tutkimuksena, joka kuvailee, kuinka kristityt ovat omaksuneet teologisen näkökulman, joka on edistänyt oikeudenmukaisuutta juutalaisille, mutta on myös johtanut palestiinalaisen kansan sortoon ja maailmanlaajuisesti äärimmäiseen vihamielisyyteen kristittyjen ja muslimien välillä” (Prophets, p.11). Toisessa paikassa hän kirjoittaa, ”Vakavimmat uhat palestiinalaisten hyvinvoinnille yleensä ja kristityille palestiinalaisille erityisesti eivät tule juutalaisilta, vaan Kristillisiltä Siionisteilta täällä USA:ssa. Tässä teologiassa nimeltä, 'Dispensationalismi', he väittävät, että heidän Genesis 15:18-21 tulkintansa mukaan Pyhä Maa kuuluu yksinomaan juutalaisille. He väittävät, että koko tämä maa on se, mitä luvattiin Aabrahamin siemenelle...”
Brian McLaren, Esiintulevan Kirkon liikkeen vaikutusvaltaisin kirjoittaja, jonka tausta on Plymouth-veljet, on ilmeisesti hyljännyt varhaisten päiviensä uskon, koska hän julistaa ”tarvetta vastustaa kauheaa, tappavaa, vääristynyttä, silti suosittua teologiaa, joka liittyy Kristilliseen Siionismiin ja deterministiseen dispensationalismiin”, jotka ”käyttävät näennäistä maailmanlopun skenaariota luomaan eräänlaisen kuolemantoiveen kolmannesta maailmansodasta, joka – ellemme me muut vastusta sitä jämäkämmin – voisi liiankin helposti luoda itsensä toteuttavan profetian” (Prophets, p. 42).
Entinen presidentti Jimmy Carter ei ehkä tunnu olevan kotonaan tässä esitettyjen evankelikaalisten teologien keskuudessa, jotka kannattavat Kristillistä Palestinianismia, mutta asia ei ole niin. Hänen kirjassaan, Palestine: Peace Not Apartheid (Palestiina: Rauha, ei apartheid), ruumiillistuu kaikki se, mitä em. muut edustavat Israelin ja Jumalan Sanan vastustamisessaan. Lisäksi hänellä on tilaisuus levittää petollisia käsityksiään vieläkin useampien evankelikaalien keskuudessa, koska hän hiljattain allekirjoitti sopimuksen kolmesta kirjasta evankelikaalisen kustantajan Zondervan'in kanssa.
Nämä väärät opetukset eivät ole epäselviä eivätkä uusia. Sellaiset miehet, kuin Augustinus (AD 354-430), Martti Luther (1483-1546) ja John Calvin (1509-1564) ovat olennaisesti edistäneet sellaisia epäraamatullisia käsityksiä. Se, mikä on uutta, on se uskomaton vauhti, jolla niitä ollaan omaksumassa. Kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta Hänen tulemustaan edeltävistä päivistä, Hän luonnehti niitä suuren eksytyksen aikana (Matteus 24). Näemme juuri sitä ajassamme ja siksi meidän täytyy ottaa vaari Hänen sanoistaan. Myös Paavalin varoitus Efeson vanhimmille (Apt. 20:28-31) on ajankohtainen: ”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut. Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.”
Tärkein estävä keino aikamme lisääntyvän petoksen uhriksi joutumista vastaan on Jumalan Sanan tutkimisen ja todeksi elämisen kurinalainen elämä. Herra auttakoon meitä siihen. TBC
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti