--------------------------------
 |
| December 12, 2011 |
Riding the Wave of World Change
By Carl Teichrib - http://www.forcingchange.org/
Volume 5, Issue 11
Niin paljon ”globaalia muutosta” tapahtuu ja sellaisella voimalla, että on mahdotonta pysyä kärryillä. Olemme muutoksen tsunamin aallonharjalla – pitkän aallon, jonka juuret alkavat syvältä ja sitten kasvavat sellaiseksi, jota ei voi pysäyttää. Missä, milloin ja miten aalto rantautuu, siitä edelleen väitellään, mutta ne monet järistykset, jotka ovat vapauttaneet sen energian, jotkut historiallisia ja toiset nykyajassa, ovat kiistattomia. Kuuntele vain uutisia. Kuitenkin se, mikä puuttuu valtavirran uutisista, on yhtä tärkeää, ehkä vieläkin tärkeämpää.
Tämä Forcing Change'in numero tarkastelee joitakin menneiden muutamien kuukausien tapahtumia, mukaanlukien tarinoita, joita lyhyesti välähti tietotutkan näytöllä. Käsittelemme myös laajempaa aihetta Euroopan yhdistymisestä, koska Eurooppa on ollut polttopiste maailman silmissä. Artikkeli Euroopasta ei kuitenkaan ole arvio sen nykyisistä ongelmista, vaan ennemminkin se on aikajana tarkoitettu osoittamaan tärkeä jatkumo. Sillä näkemättä isompaa kuvaa löydät itsesi eksyksissä uutistarinoiden ja ristiriitaisten raporttien sokkelossa.
Tässä artikkelissa tutkimme neljää erilaista, joskin toisiinsa lukittua kehityskulkua:
1. Vatikaanin hiljattainen suositus maailman poliittisesta auktoriteetista (world political authority = maailmanhallitus) .
2. Maailman uskontojenväliset aktiviteetit.
3. Mihail Gorbachov’in puhe Lafayette College'ssa.
4. Sinun ”oikeutesi” sosiaaliseen demokraattiseen maailmanhallitukseen.
Maailman poliittinen auktoriteetti globaaliin rahoituskriisiin
Vatikaanin paavillinen oikeudenmukaisuuden ja rauhan neuvosto (Vatican’s Pontifical Council for Justice and Peace) julkaisi 24.10.2011 asiakirjan otsikolla Towards Reforming the International Financial and Monetary System in the Context of a Global Public Authority. [Huom: Paavillisesta asiakirjasta otettuja lainauksia löytyy kaikkialla tässä artikkelissa eikä niitä ole lueteltu alaviitteissä toistamisen välttämiseksi.]
Tämä viimeisin tarjonta Vatikaanista väittää, että: ”jokainen yksilö ja yhteisö osallistuu ja on vastuussa yhteisen hyvän edistämisestä.” Tämä epämääräinen lause johtaa pohtimaan tarkemmin; asiakirja kysyy ”onko ihmisperheellä hallussaan riittävät keinot saavuttaa globaali yhteinen hyvä.” [Presidenttiehdokas Sauli Niinistö, NWO-mies, käyttää paljon tätä termiä "yhteinen hyvä". Se on globalistien, uuden Baabelin tornin rakentajien, tunnusomaista kieltä. "Nokialainen" huom.]
Sellainen lausunto herättää joitakin kysymyksiä; kuka määrittelee yhteisen hyvän, kuinka se toteutetaan ja mikä instituutio tarjoaa ohjauksen ja varmistaa tottelemisen? Eikö tämä ole maailmanhallituksen alaa? Perustuen paavien Johannes XXIII ja Benediktus XVI menneisyyden suosituksiin ”maailman poliittinen auktoriteetti” on täsmälleen se, mitä tarvitaan paavillisen oikeudenmukaisuuden ja rauhan neuvoston mukaan. ”Maailman poliittisen auktoriteetin perustamista pitäisi edeltää alustava kuulemisvaihe, josta legitiimi instituutio tulee esiin ja sillä on asema olla tehokas ohjaaja”, selittää asiakirja.
“Maailmassa, joka on tiellään nopeaan globalisaatioon, viittauksesta maailman Auktoriteettiin (world Authority) tulee ainoa näköala, joka on yhteensopiva aikamme realiteettien ja ihmiskunnan tarpeiden kanssa.”Selitettiin, että tämän ”maailman auktoriteetin” estämiseksi tulemasta vaaralliseksi byrokratiaksi toissijaisuuden periaate ”hallitsisi suhdetta” globaalin auktoriteetin ja alueellisten/kansallisten kokonaisuuksien välillä. Kansalaisyhteiskunta, joka tunnetaan myös kansalaisjärjestöinä tai painostusryhminä, jo vahva voima globaaleissa asioissa, olisi yksi linkki tässä maailmanlaajuisessa toissijaisuuden systeemissä.
Niille, joille toissijaisuuden idea ei ole tuttu, sanomme, että se voidaan tiivistää tähän: Missä asiat voidaan hoitaa paikallisella, valtiollisella/maakunnallisella, tai kansallisella tasolla, hoidettakoon ne niissä piireissä.
Sitä vastoin, jos asiat ovat globaaleja eikä niitä voida riittävästi huomioida alemmilla tasoilla, tarvitaan maailman auktoriteetti. Toissijaisuus sallii myös ruohonjuuritason päättämisen ja itseohjautuvuuden, mutta se on osana laajempaa näkökulmaa – se pyrkii syntetisoimaan ”yksilön edut yhteiskunnan etujen kanssa.” [1]
Toissijaisuus turvana kuulostaa hyvältä, mutta se on harhakuvitelma. Itsehallinto on olemassa toissijaisuuden systeemissä niin kauan, kuin se toimii kohti määriteltyä yhteistä hyvää. Ja kuka asettaa tuon normin?
Kuten on jo huomautettu, paavillisen neuvoston mukaan ”maailman poliittinen Auktoriteetti” tarvitaan määräämään yhteinen hyvä. Pohjimmiltaan toissijaisuus takaa vallan pyramidihierarkian.
Jurgen Appelo, hollantilainen kirjoittaja ja luennoitsija johtamismenetelmissä, tunnistaa toissijaisuusperiaatteen rakenteen. Yllä oleva herra Appelo'n antama kaavio vetää tämän vallanhallintakonseptin yhteen. Appelo huomauttaa: ”Olemme käsittelemässä auktoriteettien hierarkiaa, kullakin erilainen soveltamisala ja kukin valvoen alempia auktoriteetteja.” [2] [korostus alkuperäinen].
Sitten hän kommentoi kaaviota muistuttaen, että ”todellinen idioottien (Idiots), konnien (Crooks); apinoiden (Monkeys) järjestys voi vaihdella...”
Toissijaisuus ei välttämättä ole väärin, kuten Appelo itse osoittaa johtamiskäytäntöjen tutkimuksessaan. Organisaatiomallina sillä on etuja; idea, että kukin johtamisen taso toimii määritellyn roolin sisällä, koska se liittyy määriteltyyn tavoitteeseen. Kuitenkin on naurettavaa, jos väitetään, kuten paavillinen neuvosto, että toissijaisuus on suojana ”maailman poliittista auktoriteettia” vastaan, ettei siitä tule paisunut, keskitetty byrokratia. Sensijaan toissijaisuus antaa rakennerungon, josta paisuneiden byrokratioiden monet tasot voivat riippua. Pidä mielessäsi, että YK ja EU ovat suunniteltuja toissijaisuusperiaatteen ympärille. [3]
Kuitenkin, kuten paavillinen neuvosto kirjoittaa koskien ”julkisen Auktoriteetin (public Authority), jolla on yleinen tuomiovalta, luomista...”
“Näyttäisi loogiselta uudistusprosessille edetä YK:n kanssa sen referenssinä, johtuen sen velvollisuuksien maailmanlaajuisesta vastuualueesta, sen kyvystä tuoda yhteen maailman valtiot sekä sen ja sen erityisjärjestöjen tehtävien moninaisuudesta.”Vatikaanin mukaan YK on lähtökohta ”maailman poliittiselle Auktoriteetille.” Lisäksi neuvosto selvittelee tarvetta globaaliin taloudelliseen rakennemuutokseen. Erityistä huomiota pitäisi kiinnittää kansainvälisen rahasysteemin uudistukseen ja erityisesti sitoutumiseen luoda jonkinlainen globaali rahajohtaja (monetary manager).
“Itseasiassa voi nähdä esiin nousevan vaatimuksen yksiköstä, joka suorittaa jonkinlaisen 'maailman keskuspankin' toimintoja...”Paavillinen asiakirja ehdottaa sitten, että taloudelliseen prosessiin täytyy sisällyttää alueellisten pankkien vahvistaminen, ”kuten Euroopan keskuspankin (EKP)”. Se ei kuitenkaan voi tapahtua tyhjiössä. Se vaatisi poliittisen sitoutumisen ”taata yhteisten päätösten yhtenäisyys ja johdonmukaisuus.”
Toisin sanoen Euroopan valtioiden täytyy luopua enemmästä kuin rahallisesta itsenäisyydestä euron ja EKP:n alaisina. Niiden täytyy myös luovuttaa finanssipolitiikkansa, joka luonteeltaan on pääosin poliittista, yhdistävälle auktoriteetille. [HUOM: Väitän, että tässä on eurokriisin perusrunko – viimeinen todellinen kilpailu eurooppalaisen nationalismin ja eurooppalaisen supervaltion välillä EKP:n kautta].
”Maailman poliittisesta auktoriteetista” – s.o. maailmanhallituksesta – uuteen kansainväliseen rahasysteemiin
– ”maailman keskuspankkiin”, alueellisen pankkitoiminnan hallinnan toteuttamiseen, ehdotukset, jotka ovat peräisin tästä arvovaltaisesta Vatikaanin yksiköstä, ovat luonteeltaan pahaenteisiä. Se tuo mieleen nuo kuuluisat sanat historioitsijalta ja katolilaiselta lordi Acton'ilta: ”Valta pyrkii turmelemaan ja täydellinen valta turmelee täydellisesti.” [4]
Maailman uskontojenvälinen kehitys
Merkittäviä uskontojenvälisiä tapahtumia toteutui menneenä syksynä. Seuraavassa kaksi erityisen huomattavaa.
1. Assisi'n 25. vuosijuhla
Lokakuun 27. päivänä 2011 kolmesataa hengellistä johtajaa kokoontui Italian Assisi'ssa paavi Benediktus XVI:n kutsumina. Tämä tapahtuma merkitsi paavi Johannes Paavali II:n historiallisen uskontojenvälisen kokouksen 25. vuosijuhlaa ja uskollisena muodolle Benediktuksen kokous veti yhteen uskontojen poikkileikkauksen. Se käsitti 60 roomalaiskatolista, 60 ortodoksista ja protestanttista johtajaa, 65 muslimia, 65 budhistia, kahdeksan judaistista johtajaa, seitsemän hindua, kuusi shintolaisuuden seuraajaa, viisi sikhien edustajaa, neljä ”ei-uskovaa,” kolme konfutselaista, kolme taolaista, yksi jainilainen, yksi Bahai-uskosta ja yksi ainoa zoroasterilaisuuden seuraaja. [5]
Esiintuleva teema oli maailman uskontojen tarve ”tulla yhteen tekemään rauhaa.” Tähän pääsemiseksi annettiin lupaus:
“Me sitoudumme kasvattamaan ihmisiä molemminpuolisesti kunnioittamaan toisiaan auttaaksemme tuomaan rauhanomaisen ja veljellisen rinnakkaiselon ihmisten välille erilaisista etnisistä ryhmistä, kulttuureista ja uskonnoista.” [6]Tätä lupausta oli tekemässä paavi Benediktus, joka lisäsi: ”Jumalan nimessä tuokoon jokainen uskonto maan päälle oikeudenmukaisuuden ja rauhan, anteeksiantamuksen ja elämän, rakkauden!” Eräs sikhivaltuutettu kuvaili sitä ”tärkeänä maamerkkinä uskontojenvälisessä harmoniassa, jossa me sitoudumme uudelleen rauhaan ja oikeudenmukaisuuteen...” [7]
2. Saudien uskontojenvälinen keskus
Saudi-Arabian ulkoministeri prinssi Saud al-Faisal, Espanjan ulkoministeri Trinidad Jimenez ja Itävallan varakansleri Michael Spindelegger allekirjoittivat sopimuksen lokakuun 13. päivänä 2011. Päämäärä: luoda ja sijoittaa uusi kansainvälinen järjestö Wieniin, joka on omistettu yhdistämään maailman uskonnot kulttuurillisen ymmärryksen ympärille. Tämä instituutio, kuningas Abdullah'in ja prinssi Saud al-Faisal'in idea, tulee olemaan pääasiassa saudi-hallitusten rahoittama. [8]
Kaksi edustajaa Vatikaanin paavillisesta uskontojenvälisen vuoropuhelun neuvostosta osallistuivat allekirjoitusseremoniaan, kardinaali Jean-Louis Taura ja arkkipiispa Pier Luigi Celata. [9]
Valmistuttuaan kuningas Abdullah Bin Abdulaziz'in uskontojen ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun kansainvälinen keskus (King Abdullah Bin Abdulaziz International Center for Interreligious and Intercultural Dialogue) majoittaa 12 edustajan ryhmän suurista uskonnoista: Islam, kristinusko, buddhismi, hinduismi ja judaismi. Lisäksi sadasta eri uskontojen edustajista koottu kuulemisryhmä tukee kahdentoista työtä. [10]
Tämä kehitys ei ole sujunut ilman kiistoja. Vienna Review huomautti, että paljon dollareita on sidottu tähän yritykseen ja vihjaa, että saudi-hallitus lahjoo wahhabi-islamilaisuuden haaraansa. Se huomautti myös, että allekirjoitusseremonia tapahtui Sukkottina (lehtimajanjuhlan aikaan), jolloin ”tuskin yhtään juutalaista vierasta oli läsnä”. [11]
Gorbatshovin Uusi Maailman Järjestys
Mihail Gorbatshov oli lokakuun 19. päivänä Lafayette College'ssa (Easton, Pensylvania) mainostamassa tarvetta uudelle internationalismille. Puhuen 3600 hengen yleisölle Allan P. Kirby Field House'ssa Gorbatshov avoimesti yhdisti itsensä paavi Johannes Paavali II:een vaatiessaan ”globaalia hallintoa”.
“Paavi Johannes Paavali II, jota pidin ystävänäni – olimme hyvin läheiset – sanoi kerran: 'Me tarvitsemme uuden maailmanjärjestyksen, sellaisen, joka on vakaampi, humaanimpi ja oikeudenmukaisempi.' Hän sanoi sen parhaiten; kukaan ei ole kyennyt parantamaan tuota luonnehdintaa uudesta maailmanjärjestyksestä. Silti meillä edelleen on edessämme ongelma rakentaa sellainen maailman järjestys.Lafayette College'n seurantakertomuksessa, joka oli osuvasti otsikoitu: ”Mihail Gorbatshov sanoo kansannousujen ennakoivan esiintulevaa uutta maailman järjestystä”, hänen globaali näkynsä yhdistettiin Occupy Wall Street -liikkeeseen – etupäässä siinä mielessä, että ”Amerikka tarvitsee oman perestroikansa”. [13]
Meillä on kriisejä: meillä on edessämme ympäristöongelmia, takapajuisuutta ja köyhyyttä, ruokapulaa. Kaikki nämä ongelmat ovat olemassa, koska meillä ei ole globaalin hallinnon systeemiä. Me elämme globaalissa maailmassa. Poliittiset edellytykset globaalille maailmalle ovat kyllä olemassa, ne on luotu, mutta me emme olleet valmiita ja meidän on edelleen opittava elämään globaalissa maailmassa. Tämä on ongelma numero 1 ja paljon riippuu siitä, kuinka sellaiset maat kuin USA toimii, kuinka Eurooppa käyttäytyy, kuinka Venäjä käyttäytyy.” [12]
On mielenkiintoista, että entinen neuvostojohtaja asetti paljon luennostaan historialliseen kylmän sodan kontekstiin muistellen Ronald Reagan'ia ja heidän ensimmäistä huippukokoustaan. Hän puhui myös Neuvostoliiton perestroikasta, glasnostista ja 19. puoluekokouksen seurauksista. Puhuen tästä koko liiton konferenssista Gorbatshov kertoi yleisölle, että vapaus oli sen päätavoite:
“Me julistimme liikettä kohti puheen vapautta ja uskonnon vapautta ja poliittisen valinnan vapautta – kaikkia vapauksia. Kansan täytyy olla vapaa...Me päätimme myös, että itseasiassa muuttaisimme koko systeemin ja rakentaisimme systeemin vapaata maata varten, poliittisen demokratian systeemin...” [14]Enemmistö Lafayette College'n oppilaista ei luultavasti ollut vielä syntynyt tämän uraauurtavan kokouksen aikaan, kun Neuvostoliiton kommunistisen puolueen 19. koko liiton kokous pidettiin kesäkuun 28. päivästä heinäkuun 1. päivään vuonna 1988. Siitä huolimatta Gorbatshovin puhe globaalista hallinnasta, vapauden kaipuusta ja tarpeesta muuttaa maailma, on täytynyt olla kuin karkkia heidän korvilleen: Perestroika (“rakenneuudistus”), glasnost (“avoimuus”) ja uusi maailman järjestys - “globaali hallinta.” Nyt on Amerikan vuoro osallistua.
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen 19. kokouksen käsittäminen on hyödyllistä sen ymmärtämiselle, mistä tässä ”uudessa maailman järjestyksessä” on kyse. Se kuitenkin vaatii jonkin verran niiden valmisteluasiakirjojen, puheiden ja päätösten tutkimista, joista 19. kokous muodostui. Markkinoiden valinta oli kyllä tutkittu – luultavasti suurin tekijä tässä kokouksessa – ja ”vapaudesta” keskusteltiin, mutta aika suljetussa merkityksessä. Valmistautuessaan tähän kokoukseen Neuvostoliiton johtaja tarkasteli ”vapautta” puheessaan 11.5.1988:
“Tarvitsemme perestroikan puolustamisessa uusia lähestymistapoja, uusia menetelmiä, uusia löytöjä. Muistakaamme Leninin sanat: Älkää yrittäkö ratkaista uusia ongelmia vanhoilla menetelmillä...Tästä meidän täytyy johtaa uusien menetelmien etsintä...Enemmän sosialismia, enemmän demokratiaa, enemmän leninismiä, enemmän internationalismia; enemmän muutosta. Kuten eräs toinen Neuvostoliiton johtaja selitti vauhdinoton aikana 19. kokoukseen: ”Kansojen yhteen vetäminen on kyllä pitkä dialektinen prosessi...” [16]
...Siksi toistan, että meidän, ottaen huomioon nykyisen tilanteemme, pitäisi omaksua Leninin käsitys sosialistisesta yhteiskunnasta soveltaaksemme sitä luovasti...
...ottaen huomioon historiamme seitsemän vuosikymmenen aikana kertyneen taloudellisen, älyllisen ja kulttuurillisen potentiaalin meidän pitäisi soveltaa nyky-yhteiskuntamallia, joka varmistaa kaikille jäsenilleen säädyllisen elintason ja monipuoliset tilaisuudet täyttää hengelliset ja kulttuurilliset tarpeet, valinnan ja mielipiteiden ilmaisemisen vapauden. Tämä kaikki pitäisi kuitenkin toteuttaa sosialistisen valintamme puitteissa, sosialistisen demokratian ja moraalin puitteissa. Tämä yhteiskunta on väistämättä oleva monikerroksisempi, mutta se tulee pysymään sosialistisena eikä se tule hylkäämään yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, toveruuden ja internationalismin periaatteita vähäisimmässäkään määrässä. Miksi mainitsen tämän? Yleisesti ottaen, koko yhteiskuntamme on sosialismin kannalla...” [15]
Oikeus demokraattiseen maailmanhallitukseen
Sarja päätöslauselmia annettiin YK:n ihmisoikeusneuvoston 18. istunnon aikana viime syyskuussa. Eräs teksti, agenda numero 3, demokraattisen ja tasapuolisen kansainvälisen järjestyksen julistus (Promotion of a Democratic and Equitable International Order), antoi tunnustuksen YK:lle maailman hallinnan tärkeimpänä elimenä.
Tämän päätöksen esipuheessa ihmisoikeuksien neuvosto painottaa, että:
“vastuu hoitaa maailmanlaajuisia taloudellisia ja sosiaalisia kysymyksiä, kuten myös uhkia kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle täytyy jakaa maailman valtioiden kesken ja sitä pitäisi harjoittaa monenkeskisesti ja että tässä suhteessa YK:n täytyy näytellä keskeistä roolia universaaleimpana ja edustavimpana järjestönä maailmassa.”Tunnustaen globaalin taloudellisen stressin, luonnonkatastrofit ja monet sosiaaliset haasteet teksti esitti vaatimuksen demokraattisesta uudesta maailman järjestyksestä:
“Päättäneenä tehdä kaikkensa valtuuksiensa puitteissa turvatakseen demokraattisen ja tasapuolisen kansainvälisen järjestyksen...vahvistaa, että jokainen on oikeutettu demokraattiseen ja tasapuoliseen kansainväliseen järjestykseen...”Asiakirja vahvistaa sitten joukon sosialistisia periaatteita: ”oikeudenmukaisuuteen perustuva kansainvälinen taloudellinen järjestys”, ”kansainvälinen solidaarisuus”, ja luonnonvarojen kansallistaminen ”kansojen ja valtioiden oikeuksien varjolla pysyvään suvereniteettiin luonnonvarojensa yli”.
Näitä päämääriä varten YK:n ihmisoikeuksien neuvosto päätti perustaa kansainvälisten asiantuntijoiden kolmivuotisen työryhmän. Heidän hommansa on tunnistaa ”mahdollisia esteitä,” ”parhaita menetelmiä...kohti demokraattista ja oikeudenmukaista kansainvälistä järjestystä paikallisella, kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla,” työskennellä kansallisten hallitusten kanssa kehitettäessä ”konkreettisia ehdotuksia parantamaan alueellista ja kansainvälistä yhteistyötä” ja kohottamaan tietoisuutta oikeudesta ”demokraattiseen ja oikeudenmukaiseen kansainväliseen järjestykseen.”
Siinä se on. Sinulla on oikeus demokraattiseen sosialistiseen maailman hallinnan systeemiin. Ja ryhmä vaaleilla valitsemattomia ”kansainvälisiä asiantuntijoita” kertoo meille, kuinka tämä päämäärä saavutetaan. FC
--------------------------------------
Carl Teichrib is editor of Forcing Change, a monthly online publication detailing the changes and challenges impacting the Western world.
FC is a monthly, online publication dedicated to documenting and analyzing the socio-religious transformations now sweeping our Western world.
Forcing Change is a membership subscription service, with an annual fee of $54.95 US. Membership in Forcing Change allows access to the full range of FC publications, including special reports, audio and media presentations, FC back issues, expert documents, and more. FC receives neither government funding nor the financial backing of any other institutions; rather, FC operates solely on subscription/membership support. To learn more about Forcing Change, including member benefits, go to http://www.forcingchange.org/.
Note from Berit Kjos: May I suggest you subscribe to this great online magazine. This vital information will help us prepare for the challenges we will be facing in the years ahead.
--------------------------------------------------------------------------------
Benefits of Forcing Change membership...
- Access to every issue of Forcing Change, our fully documented monthly publication.
- Membership-only admittance to a large assortment of source documents, including many rare items, all in downloadable PDF.
- Access to specialized e-reports such as The Power Puzzle: A Compilation of Documents on Global Governance.
- Direct access to media files, reading lists, audio features, and more!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti