-------------------------
The Plumbline, Volume 20, No. 2, March/April 2015
Jos pidät maailmaa kädestä kyllin kauan niin älä ylläty jos alat kuulua siihen
Viime Plumbline'n numerossa minä ja muut selostivat kuinka uusevankelikaalinen kokeilu, nyt jo yli 50 vuotta vanha, on valitettavasti saanut aikaan sen, että kulttuurillinen ajattelu ja käytäntö ovat soluttautuneet evankeliumiin tavoilla, joita varmasti ei osattu ennustaa silloin, kun uusevankelikaalista kokeilua aloitettiin. Varmasti oli tarve uudelle avoimuudelle kulttuuriin sen saavuttamiseksi. 30- ja 40-lukujen fundamentalistit olivat tulleet tarpeettoman poissulkeviksi ja jopa separatistisiksi. Se, mitä tarvittiin, oli siirtyminen esittämään evankeliumi avoimesti ja häpeilemättä. Fundamentalistinen legalismi huulipuna- ym. kieltoineen oli liian separatistinen ja legalistinen. Uusevankelikaalinen liikehdintä avata raamatullisia ja evankelikaalisia seminaareja täytti suuren tarpeen, mutta kun uusevankelikaalinen liike eteni, puhe selvästi kävi sekavaksi kulttuuriin liittymisen myötä. Minun mielestäni liike kuitenkin meni ystävällisestä keskustelusta dialogiin pyrkien mukautumaan. Charles Colson'in aloittama liike, ”Evankelikaalit ja katoliset yhdessä (ECT), oli minulle jonkinlainen käännekohta, joka sai aikaan suuren halun yhdistää ja sovittaa saarnaamamme evankeliumi Rooman sanomaan, jossa ei ole pelastavaa sanomaa. Tämä lopulta avasi oven uudelle Fransiskus-paaville tunteellisesti vedota karismaattisten pastorien konferenssiin kännykän kautta, minkä innokkaasti toivotti tervetulleeksi Kenneth Copeland, uskonsanaliikkeen nimellinen johtaja, satojen läsnäolevien pastorien hurratessa. Myöhemmin James Robison/Beth Moore ym. kuuntelivat tätä samaa paavi Fransiskuksen tunteellista ekumeenista vetoomusta ja myös reagoivat siihen ilolla.
Joten se, minkä uusevankelikaalisen liikkeen muodostajat aloittivat 50-luvulla sen maailman tunnustamisena, jossa elämme, on nyt jatkunut avoimeen flirttiin maailmallisen kulttuurin kanssa. Ilmeisesti Promise Keepers -liikkeestä, jolla oli suuri päämäärä, tuli paljon enemmän, kun katolisia ja mormonikulttia kutsuttiin ”rakkaiksi veljikseni.” Maailma näki ja evankelikaalit arvioivat katolisten ja mormonien olevan täysin osallisia evankeliumissa. Tämä oli enemmän kuin tiedonvälittämistä. Se oli kertomista tarkkailevalle maailmalle, että olemme yhtä. Eikö tämä ole julkista flirttailemista tarkoituksella kihlautua?
Alunperin ei ollut tarkoitus, että evankeliumi avoimesti mukautuisi kulttuuriin ja että sen menestys tai epäonnistuminen riippuisi kulttuurista. Jos mukaudut kulttuuriin (ja postmoderni kulttuuri vaatii sitä) muka soluttautuaksesi ja omaksuaksesi sen, sinun on mukautettava esitystäsi ja sensijaan, että vahvistat evankeliumia, sinä heikennät sitä. Kulttuuri näkee sen näin. Postmodernin kulttuurin täytyy kasvaa ja evankeliumin täytyy vähentyä. Näin ollen tämän salliminen ei ole rohkeaa evankelioimista. Paavali ei milloinkaan nähnyt ympäröivää kulttuuria tasavertaisena voimana. Ei! Raamatussa saarnattu ja selitetty evankeliumi todella nähtiin ainutlaatuisena Jumalan ”dunamis” -voimana pelastukseksi. Todellakin, meidän täytyy rohkeasti ja suurella armollisuudella ja nöyryydellä esittää kristillisen evankeliumin täyteys seurauksista välittämättä. Se ei ole meidän evankeliumimme. Se on Jumalan evankeliumi. Sen trimmaaminen sopimaan kulttuurin villityksiin osoittaa vain, että häpeämme Hänen evankeliumiaan. Ei! Meidän täytyy kylvää evankeliumin ”hyvä siemen.” 20-luvun fundamentalistit todella tunnistivat selvästi evankeliumin sanoman. Heidän julkaisunsa viidestä perusasiasta oli ja on edelleen erinomainen kirja. Se on perustava ja helppo lukea. Meidän ei tarvitse ladata siihen maailmallisia lisukkeita ja sitten kehuskella oveluudellamme.
Evankeliumin hyvän siemenen saarnaamisella on oma jumalallinen vakuuttava voimansa, nimittäin Pyhä Henki. Sitten, kun evankeliumiin vastataan, niin tiedämme, että se oli Jumala eikä meidän älykäs sanoman uudistamisemme, joka sai aikaan muutoksen, ettemme kerskaisi kulttuurisesta asiantuntemuksestamme. Meidän ei tarvitse yrittää soluttautua eikä mukautua kulttuuriin, sillä se edellyttää evankeliumin hyvän siemenen täyteyden trimmaamista. Meidän täytyy levittää evankeliumia laajalti ja aktiivisesti ja antaa Jumalan valmistaa hyvä maaperä, joka tuottaa satakertaisesti. Se on Jumalan elo eikä meidän ja Hän on se joka antaa kasvun. Postmoderni kulttuuri on voimakas omissa puitteissaan ja jos räätälöimme oman sanomamme postmoderneilla ehdoilla, niin kulttuuri jyrää meidät ja trimmattu evankeliumimme vain pienenee ja heikkenee.
Minulla on mielikuva paraatista, jossa esiintyy postmoderni peräkärry viettelevänä... Mutta pitäen kiinni tästä postmodernista peräkärrystä ovat evankeliumin pyöräilijät ottamassa ilmaista kyytiä ja muistuttavat postmodernia kärryä mukautumalla sen väreihin jne. Ja minne postmoderni kärry vain menee, sinne evankeliumin pyöräilijöiden on mentävä. Jos postmoderni kärry muuttaa perusesitystapaansa, evankeliumin pyöräilijöiden on muutettava yhtä lailla.
Evankeliumi ansaitsee oman kärrynsä kulttuuriparaatissa.
Pitäisi olla hyvin tarkka siitä, että evankeliumin kärry esittää tarkasti evankeliumin voiman pelastukseksi. Menestystä on, kun ”Jumala antaa kasvun”.
Varastiko New Age oman ”tavaransa” alunperin seurakunnasta?
Apostoli Bill Johnson* Kalifornian Redding'in Bethel -seurakunnasta on esittänyt uuden oikeutuksen kaikille niille epäraamatullisille fyysisille manifestaatioille, jotka ovat hänen Bethel -liikkeensä käyntikortteja. Tämä oikeutus on hänen yrityksensä puolustaa niitä outoja ilmiöitä, jotka muka nykyisin ilmaisevat Jumalan Valtakuntaa maan päällä. Apostoli Bill Johnson on kuitenkin paljon enemmän, kuin paikallinen pastori. Hän johtaa kansainvälistä liikettä, joka saavuttaa koko maailman. Hänellä on joka vuosi tuhansittain nuoria monista maista osallistumassa yliluonnollisen palvelutyön kurssille. Hiljattain häntä kunnioitettiin jäsenyydellä kansainvälisessä helluntailaisessa komiteassa, joka esittää historiallisen helluntain 2000-vuotislavastuksen Jerusalemissa myöhemmin tänä vuonna**. Johnson ja hänen porukkansa eivät ole vain myrsky vesilasissa. Johnson, hänen vaimonsa Beni sekä Judy Franklin, hänen henkilökohtainen avustajansa ja joukko ”näkijäprofeettoja”, ovat kirjoittaneet kirjan nimeltä ”The Physics of Heaven (Taivaan fysiikka)”. Tässä kirjassa he väittävät, että tuntemattomassa menneisyydessä New Age varasti eri manifestaatioita seurakunnalta ja että nyt on aika vaatia ne takaisin. Tässä teoksessa ”näkijäprofeetta” Jonathan Welton väittää löytäneensä ainakin 75 esimerkkiä asioista, jotka New Age salaa kaappasi Raamatusta ja seurakunnalta. Welton väittää edelleen: ”Joka kerran, kun New Age'n väärennetty merkki esiintyy, ota se Herran antamana tilaisuutena vaatia takaisin seurakunnan varastettu omaisuus.” Tämä itseasiassa vain edistää yleistä temppua ja selitystä uusille manifestaatioille merkki-/lahjaliikkeen taholta. Tietyt ultrakarismaattiset mediapastorit ovat ehdottaneet tätä aikaisemmin, mutta Bethel ja kumppanit ovat päättäneet ajaa asiaansa pitemmälle. He väittävät, että Saatana on kykenemätön luomaan mitään ja osaa vain matkia Jumalaa. Näin ollen jokaiselle New Age'n merkille ja ihmeelle täytyy olla vastaava Jumalan teko. New Age (uusi aika) on kuitenkin todellisuudessa väärien valheihmeiden vanha aika. Paavali ei koskaan harkinnut henkioppaita eikä auroja työkalupakkiinsa. Johnson muka yrittää kaapata ne takaisin New Age'ltä. Johnson ja toiset merkki-/lahjaintoilijat ovat itseasiassa pelkistäneet asiansa loogiseen syllogismiin seuraavasti:
Peruslähtökohta: Saatana on avuton luomaan merkin tai ihmeen ja osaa vain matkia Jumalaa.
Vähemmän tärkeä lähtökohta: Saatana ja demonit tekevät merkkejä ja ihmeitä.
Johtopäätös: Jokainen demoninen merkki, tai ihme, on Jumalan merkin ja ihmeen matkimista, joka meidän pitäisi kaapata takaisin. Kuitenkin missä tahansa syllogismissa, jos loogisen syllogismin jokin osa on väärä, niin koko syllogismi on väärä ja voidaan unohtaa. Ottakaamme jokin historiallinen merkki ja ihme. Eräiden keskiajan nunnien esimerkiksi tiedetään ihmeenomaisesti riippuneen puista kuin lepakot. Kuitenkin jo toisen vuoden logiikkaopiskelija osaisi mitätöidä edellä sanotun. Perusolettamus on väärä ja todistamaton. Itseasiassa tästä tulee valtava avoin ovi laajentaa Bethel'in ynnä muiden tarjoamien väärien ihmeellisten tarjousten päälle lainaamalla avoimesti ja suoraan New Age'stä mielin määrin. Ennemminkin em. perusolettamus voitaisiin paremmin ilmaista, että Johnson ja kumppanit valmistautuvat varastamaan New Age'stä /okkultismista ja esittämään ne seurakunnalle takaisinsaatuna omaisuutena.
Larry DeBruyn on työskennellyt erään kirja-arvostelusarjan kimpussa ja ollut teologisessa vuorovaikutuksessa em. kirjan ”The Physics of Heaven” kanssa. Tämä arvostelu antaa lukijalle täydellisen kuvauksen uskomattomasta yrityksestä hankkia nykyisiä opetuksia ja käytäntöjä New Age'stä ja esittää niitä seurakunnalle. Tämä edelleen kutsuu avoimesti New Age'ä seurakuntaan. Kirjan ”The Physics of Heaven” arvostelut löytyvät täältä: http://herescope.blogspot.com/
Orrel Steinkamp, email: orrelsteinkamp@hotmail.com
Suomentajan kommentit:
*) Bill Johnson on TV7:n suosikki ja he ovat julkaisseet myös hänen kirjojaan, ei vielä kuitenkaan kirjaa ”The Physics of Heaven.”
**) Tämän komitean jäsenluettelo löytyy täältä: http://empowered21.com/about/leadership/
Se näyttää olevan varsinainen huru-ukkojen mitä-missä-milloin. Sieltä löytyy Johnsonin lisäksi sellaisia nimiä kuin: E.A. ADEBOYE, LISA BEVERE, REINHARD BONNKE, KENNETH COPELAND, ARTO HÄMÄLÄINEN, JACK HAYFORD, MARILYN HICKEY, BRIAN HOUSTON, CINDY JACOBS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti