------------------------
Troijan uudet hevoset
The Trojan's New Horses
By Hal Lindsey
http://www.hallindsey.com/ww-5-8-2017/
Onko amerikkalainen tietokonevirus vastuussa monista epäonnistuneista Pohjois-Korean ohjuskokeista? New York Times raportoi maaliskuussa: ”Kolme vuotta sitten presidentti Barack Obama kehotti Pentagonin viranomaisia tehostamaan kyberiskujaan Pohjois-Korean ohjusohjelmaa vastaan, toivoen sabotoivansa koelaukaisuja niiden alkusekunneissa.”
Pohjois-Korean ohjusohjelma alkoi yllättävän menestyksekkäästi. Mutta viimeisten kolmen vuoden aikana, riippumatta siitä, aiheutuivatko ne USA:n tietokonesabotoinnista vai ei, heillä on ollut ällistyttävä määrä koelaukaisuepäonnistumisia.
Asiantuntijat sanovat, että Pohjois-Korean tiedemiehet oppivat jokaisesta epäonnistumisesta. Vaikka tämä on tavallisesti totta, se ei ole tässä tapauksessa välttämättä niin. Tiedemiehet saattavat jo tuntea ongelman. Voi olla, että heidän harkitsematon nuori ”korkein johtajansa”, Kim Jong-un, painaa liian kovaa päälle, antamatta heille tarvitsemaansa aikaa työn tekemiseen. Jos näin on, kysymys ei ole siitä, että tiedemiehet saisivat oppitunnin, mutta painostaako Kim liikaa?
Kim voi myös sabotoida itseään toisella tavalla. Hänellä on maine improvisoitujen teloitusten ja vankeusrangaistusten suhteen. Hän saattaa tuhlata lahjakkuusaluetta, jota hän tarvitsee saadakseen ohjukset toimimaan.
Presidentti Obaman vuoden 2014 määräykseen sabotoida ohjuskokeita sisältyy tekniikoita, joita kutsutaan ”Left of launch” -ohjelmiksi. Tämä tarkoittaa, että ne alkavat vaikuttaa ennenkuin ohjukset lähtevät maasta, tai pian lentoonlähdön jälkeen.
Alaskan ja Kalifornian ohjuspuolustusjärjestelmien tukemiseksi presidentti George W. Bush käytti myöskin ”Left of launch” -ohjelmien lähestymistapaa käsitellessään Pohjois-Koreaa. Hän määräsi, että ohjusosien toimitusketjua sabotoitaisiin, jotta lopputuote olisi täynnä vikoja.
Toimitusketjut raketeille ulottuvat vuosien taakse. Esimerkiksi kaksi pienehköä virhettä aiheuttivat Apollo 13:n läheltä-piti-onnettomuuden vuonna 1970. Molemmat virheet sattuivat vuosia ennen varsinaista avaruuslentoa. Toisin sanoen Pohjois-Korean äskettäiset koelaukaisuepäonnistumiset saattavat johtua Obaman, Bushin, tai molempien, presidentillisistä määräyksistä.
Viimeisimmissä testeissä, jotka epäonnistuivat, pohjoiskorealaiset yrittivät tehdä jotain suhteellisen yksinkertaista. Se on yhä rakettitiedettä, mutta aseen laukaiseminen Korean niemimaalta Japaninmerelle pitäisi olla melko rutiininomaista.
Monet Pohjois-Korean tiedemiehistä työskentelivät kerran Neuvostoliitolle – kansakunnalle, joka laittoi ensimmäisen miehen avaruuteen ja jolla oli pitkä historia mannertenvälisistä ballistisista ohjuksista. Tällaisten osaavien ihmisten käyttäminen johti ennennäkemättömään menestykseen Pohjois-Korean ohjelman alkuvaiheessa.
Yleensä ohjustekniikan testaus näyttää parantuvan ajan myötä. Mutta Pohjois-Korean suhteen se on ollut alamäkeä, etenkin viime vuosina.
Pinnalta katsoen tämä voi tuntua ilahduttavalta amerikkalaisille. Mutta katso vähän syvemmälle. Miljardien dollarien puolustusmenoista huolimatta Yhdysvallat on alttiina samankaltaiselle kiusanteolle, joka aiheuttaa tuhoa Pohjois-Koreassa.
Kenelläkään ei ole rahaa kilpailla Yhdysvaltain sotilasbudjetin kanssa, mutta tietokonevirusten ja troijalaisten hevosten luominen ei vie paljon rahaa. Se vaatii lahjakkuutta ja halua. Tietotekniikan tutkijat, ohjelmistoinsinöörit ja hakkerit ovat halpoja verrattuna lentotukialuksiin, risteilyohjuksiin ja huippuluokan sotilaslentokoneisiin. Silti kaikki nämä kustannuksia vaativat laitteistojen osaset ovat alttiita tietotekniikan tutkijoille, ohjelmistoinsinööreille ja hakkereille.
Kaksikymppinen luonnonlahjakkuus voisi mahdollisesti vammauttaa kokonaisen laivaston.
Elämme uudessa sodankäynnin aikakaudessa. Raskaan tykistön lihaksilla on edelleen paikkansa, mutta kyseisen tykistön hallintaan ja valvontaan tarvittavan tietokonekoodin olisi parempi olla luodinkestävä. Ongelmana on, että kukaan ei voi koskaan tietää varmuudella, että se on todella turvallinen, kunnes sitä käytetään menestyksekkäästi.
Näiden tosiasioiden pitäisi poistaa se illuusio, että amerikkalainen sotilasvoima tekee siitä hyökkäyksille haavoittumattoman. Yhdysvallat on nykyään yhtä haavoittumaton kuin Titanic oli uppoamaton. [Tästä Yhdysvaltojen haavoittumattomuudesta tulee mieleen Ilmestyskirjan luku 18, jossa puhutaan Suuren Babylonin kukistumisesta. Katso erityisesti jae 7, jossa Babylon (Amerikka) huokuu itsevarmuutta: ”Koska hän sanoo sydämessään: 'Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä'.” Suom. huom.]
Mutta se on aina ollut totta. Psalmi 33:12 sanoo, ”Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on.” (KR 33/38) Siinä puhutaan pääasiassa Israelista kuningas Daavidin valtakaudella, mutta totuus, joka sisältyy noihin sanoihin, pätee kaikkiin kansoihin kaikkina aikoina – myöskin Yhdysvaltoihin tänäpäivänä.
Psalmi 127:1 sanoo, ”Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.” (KR 33/38) Joka hetkellä tuhannet nuoret miehet ja naiset ympäri maailmaa vartioitsevat Amerikan Yhdysvaltoja. Monet heistä ovat kaukana kotoa, tehden työtä aivan liian vähin kiitoksin. En voi kertoa, kuinka paljon arvostan heitä jokaista.
Silti, näiden pyhien kirjoitusten ja muiden mukaan, jos Amerikka ei käänny Jumalan puoleen, meidän sotureidemme sankarilliset ponnistelut päätyvät olemattomiksi. Nämä ovat päiviä, jolloin meidän pitäisi nöyrtyä ja rukoilla. Nämä eivät ole rehentelyjuhlien päiviä, vaan nöyrtymyksen päiviä Jumalan edessä, joka loi kaiken.
----------------------------------------
Suomeksi tästä Yhdysvaltojen suorittamasta kybersabotaasista on kirjoittanut mm. Helsingin Sanomat 7.-8.3.2017:
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005117915.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti