---------------------------
Viisi syytä miksi Saatana vihaa tempausta
By Jonathan Brentner, August 31, 2018
Saatana vihaa oppia ennen Ahdistusta tapahtuvasta tempauksesta ja kautta kirkkohistorian on pyrkinyt joko hautaamaan sen väärien opetusten kerrosten alle, tai tekemään epäilyttäväksi. Tänä päivänä se on totta enemmän kuin koskaan. Hänen vihamielisyytensä sitä kohtaan kuitenkin alkoi jo aivan seurakunnan alkuaikoina.
Ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessä Paavali lupasi lukijoilleen, että he eivät tulisi näkemään Herran ”vihaa”. (1. Tess. 1:10, 5:9-10) Uskon, että ”viha” näissä kohdissa tarkoittaa Ahdistuksen tuomioita, joista Vanha Testamentti puhuu ”Herran päivän” alkamisena. Jakeen 1. Tess. 5:2 perusteella on selvää, että Paavali kirjoittaa ”Herran päivän” tuomioista, eikä helvetistä.
Muste oli tuskin kuivunut hänen ensimmäisen kirjeensä pergamentissa, kun jo väärät opettajat väänsivät ensimmäisen kirjeen sanoman uskoville väittäen, että Herran päivä on jo alkanut. Vaikka se oli ristiriidassa sen kanssa, mitä Paavali oli aiemmin kirjoittanut heille, se synnytti huomattavaa paniikkia näiden uusien Kristuksen seuraajien keskuudessa, jotka luulivat, että Ahdistus oli alkanut (2. Tess. 2:1-2).
Näetkö, mitä tapahtui? Saatana välittömästi torjui apostolin rauhoittavan sanoman Ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessä, että Jeesus tulee heille ennen tätä vihan aikaa. Vastaukseksi Paavali kirjoitti Toisen Tessalonikalaiskirjeen vakuuttamaan heille, että Herran päivä ei ollut vielä alkanut.
Miksi Saatana vihaa tempausta? Raamattu antaa siihen useita syitä.
1. Tempaus tekee meidät kykeneviksi seisomaan lujinaEnsiksikin paholainen vihaa sitä, koska toivo Jeesuksen läheisesta paluusta kannustaa meitä pysymään lujina uskossamme raivokkaasta vastustuksesta huolimatta.
Kirjoitettuaan Jeesuksen ilmestymisestä ja ”alennustilamme ruumiin” muuttamisesta hänen ”kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi” (Fil. 3:20-21) Paavali (heti seuraavassa jakeessa) sanoo näin: ”Sentähden, rakkaat ja ikävöidyt veljeni, te minun iloni ja kruununi, seisokaa näin Herrassa lujina, rakkaat!” (Fil. 4.1). Apostoli perustaa kehotuksensa tässä toivoomme kirkastetusta ruumiista Jeesuksen palatessa. (Onkohan vihtahousun karvainen peukalo kolmannen ja neljän luvun välissä erottamassa jakeen 4:1 eri kontekstiin? Suom. kommentti.)
Paavalin aikana ”seisoa lujana” tarkoitti seisomista vahvana taistelussa; sana kuvasi sotilasta, joka pitää asemansa vihollisen hyökätessä. Meille se merkitsee pysymistä raamattukeskeisessä vaelluksessa Herran kanssa maailmassa, joka on vihamielinen kaikelle, mitä uskomme ja pidämme kalliina – varsinkin toivoamme Jeesuksen läheisestä paluusta.
Paavali käyttää samaa sanaa jakeessa Fil. 1:27 kuvailemaan uskovia ”pysyvinä samassa hengessä ja yksimielisinä taistelemassa minun kanssani evankeliumin uskon puolesta” vastustuksen edessä. Sellainen rohkea asenne, hän sanoo, ”on heille kadotuksen, mutta teille pelastuksen merkki, merkki Jumalalta” (jae 28). Toivomme tempauksesta vahvistaa meitä vainon edessä.
2. Tempaus on vaikutin puhtauteenKohdassa 1. Joh. 3:2-3 luemme tämän koskien tempausta: ”Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on. Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.” Tässä apostoli Johannes tunnistaa puhtauden tulokseksi keskittymisestä Jeesukseen ja Hänen välittömään ilmestymiseensä.
Jos vaellamme siinä todellisuudessa, että milloin tahansa, voimme huomata olevamme Vapahtajan läsnäolossa, niin sillä on puhdistava vaikutus sekä käytökseemme että ajatuselämäämme.
Jakeessa 1. Joh. 2:28 apostoli kehottaa meitä: ”Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.” Tämä varoitus koskee uskovia, jotka eivät enää kykene näkemään Jeesuksen välitöntä ilmestymistä ja ajautuvat pois pysymästä Kristuksesta. Kerran Vapahtajan läsnäolossa heidän elämäntapansa tuolloin saa heidät kavahtamaan (NASB: shrink away) Hänen loistoaan ja vanhurskauttaan.
Salli minun tehdä selväksi, etten lainkaan väitä, että vain ne, jotka odottavat (watch for) tempausta, pysyvät Jeesuksessa; väitän kuitenkin, että niillä, jotka innokkaasti odottavat sitä, on lisäkannustin pysyä Hänessä ja sitä paholainen vihaa ja pyrkii eliminoimaan.
3. Tempaus kannustaa järkähtämättömään palvelemiseenRakastan Paavalin tapaa päättää tulevan ylösnousemusruumiimme käsittely 1. Kor. 15. luvussa: ”Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa” (1. Kor. 15:58).
Huomaa yhteys Herralle tekemämme työn ja tempauksen välillä. Kuolemattoman ruumiimme, jonka saamme Jeesuksen ilmestymisessä, odottaminen kannustaa meitä ”järkähtämättömään” Herran palvelemiseen. Tämä odotus ei ainoastaan tee meitä kykeneviksi pysymään lujina, vaan myös innoittaa meitä olemaan sitkeitä työssämme Herralle.
Menneet 34 vuotta olen kirjoittanut aikuisten pyhäkoulun opetuskurssia David C. Cook'ille. Vaikka kymmenettuhannet opiskelevat jokaisen oppituntini, voin laskea yhden käden sormilla ne kerrat, kun olen kuullut ihmisiltä, että he ovat lukeneet niitä. Se, mikä merkitsee, ei kuitenkaan ole saamani palaute, vaan varmuus, että Herra näkee kaiken, mitä teen ja tullessaan palkitsee minut sen mukaan.
4. Tempaus lohduttaa meitä surussaTessalonikan juutalaiset eivät vain ajaneet Paavalin ja Silasin pois kaupungista, vaan myös vainosivat nuorta seurakuntaa. Sen lisäksi kaupungin uskovat olivat murheissaan, kun muutamat heistä olivat kuolleet.
Vastauksena Paavali antoi heille lisää opetusta koskien tempausta kehottaen heitä kahdesti ”rohkaisemaan toisiaan” hänen opetuksellaan siitä (1. Tess. 4:18, 5:11). Toivo Jeesuksen paluusta seuraajilleen oli jotakin, jota nuorten uskovien tuli käyttää lohduttaessaan ”toisiaan”.
Siitä riippumatta kohtaammeko vainoa, vai menetämmekö läheisen Kristuksessa, niin tempaus muistuttaa meitä, että parempi aika on tulossa ja ehkä hyvin pian. Tämä toivo lohduttaa meitä ajoista pahimmassa.
5. Tempaus auttaa meitä säilyttämään terveen näkökulmanVaikka jaetta Kol. 3:4 ei yleensä yhdistetä tempaukseen, niin se puhuu ajasta, jolloin yhtäkkiä huomaamme olevamme kirkkaudessa: ”Kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.” Kuvittele käveleväsi jonakin päivänä jalkakäytävällä ja seuraava askelesi on taivaassa Vapahtajasi läsnäolossa! Tämä jae puhuu äkillisestä siirtymisestä tästä elämästä iankaikkisuuteen!
Aiemmin Kol. 3. luvussa Paavali kehottaa meitä ”etsimään sitä, mikä on ylhäällä” ja keskittymään ”siihen, mikä on ylhäällä, eikä siihen, mikä on maan päällä”, sillä ”elämämme on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa” (Kol. 3:1-3). Kuinka säilytämme tällaisen näkökulman? Kun muistamme, että jonakin päivänä Jeesus tulee hakemaan meitä ja välittömästi käymme Hänen rinnallaan uudessa kuolemattomassa ruumiissamme!
Paavali kirjoitti myös tämän terveellisen tulevaisuudennäkymän kohdassa 2. Kor. 4:17-18, jossa hän sanoo, että ”näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” Minä tykkään kutsua sitä kahden maailman näkökulmaksi, jossa arvostamme ikuisia todellisuuksia tämän elämän väliaikaisuuden asemesta.
Vaimoni osti hiljattain hibiscus-kasvin, jolla on isot, kauniit vadelmanpunaiset kukat, vähintäänkin silmäänpistävät. Valitettavasti kukat kestävät vain päivän, tai korkeintaan kaksi, ennenkuin niiden upeus kuihtuu.
Eikö elämämme maan päällä ole juuri tällainen? Herra antaa meille monia hyviä asioita nautittavaksi tässä elämässä, mutta kuten hibiskuksen kukat, ne ovat väliaikaisia. Me nauramme ja nautimme hyvistä asioista, joita Hän lähettää tiellemme, ottaen huomioon, että ne ovat väliaikaisia eivätkä lopullinen toivomme. Kestävä ilomme on odotuksessamme paremmasta ajasta, joka ylittää kaikki maahansidotut unelmamme ja siunauksemme.
Lisäksi Jeesuksen ilmestymisen odotuksemme antaa meille myös rohkeuden kestää koettelemuksia ja surun aikoja tietäessämme, että tämä elämä on vain sumua verrattuna siihen iloon, jota koemme iankaikkisuudessa.
Onko mikään ihme, jos ottaa huomioon kaikki tempauksen innokkaan odottamisen edut, että vihollisemme vihaa sitä ja tekee kaikkensa kääntääkseen katseemme pois siitä? Hän ei takuulla halua meidän odottavan mitään, mikä lisää keskittymistämme Jeesukseen ja riippuvuuttamme Hänestä.
Viime aikoina olen tuntenut vähän masennusta opetuksista, jotka kieltävät, ei vain tempauksen, vaan myös Jeesuksen loistavan paluun perustamaan valtakuntansa maan päälle. Näissä aatoksissa minua on lohduttanut se, että tämä väärä opetus on jälleen yksi merkki uskosta luopumisesta, jonka Paavali sanoi tapahtuvan viimeisinä päivinä (1. Tim. 4:1-5).
Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan. Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan; sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella. (1. Tim. 4:1-5).
Jonathan C. Brentner
Jonathanbrentner@yahoo.com
https://jonathanbrentner.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti