Joonan kirja

Tässä Jakob Prasch'in saarnan, The Book of Jonah, transkription suomennos. Sisältää hyvää profeetallista raamattuopetusta koskien myös meidän aikaamme, kun tuomiot lähestyvät. Transkription suomentaja: Samuel Korhonen


Joonan kirja
The Book of Jonah

by James Jacob Prasch

http://www.moriel.org/Teaching/Sermons.html


Ennen kuin menemme Joonan kirjaan, menemme hyvin lyhyesti Apostolien Tekojen jakeisiin 2:24 ja 2:27.

"Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää."

Jakeessa 27 meillä on lainaus Jesajan ja Psalmien kirjasta:

"..sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta."

Oli mahdotonta, että kuolema olisi voinut pitää Jeesusta vallassaan. Se oli teologinen, hengellinen ja looginen mahdottomuus.

Meille kerrotaan Heprealaiskirjeessä, että Aabraham oli valmis uhraamaan ainoan poikansa – Kristuksen esikuvana – koska hän tiesi, että silloinkin Jumala voisi herättää hänen poikansa kuolleista toteuttaakseen tarkoituksensa (Hepr. 11:17). Se on esimerkki siitä, kuinka Jumala panee jonkun “kuoleman tilanteeseen” varmana siitä, että Hänen ylösnousemusvoimansa löytyy siinä.

Nämä asiat näköpiirissä lähde kanssani profeetta Joonan kirjaan.

"Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana: "Nouse, mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sitä vastaan; sillä heidän pahuutensa on noussut minun kasvojeni eteen". Mutta Joona nousi paetaksensa Tarsiiseen Herran kasvojen edestä ja meni alas Jaafoon ja löysi laivan, joka oli lähtevä Tarsiiseen. Ja hän suoritti laivamaksun ja astui siihen mennäkseen heidän kanssansa Tarsiiseen, pois Herran kasvojen edestä. Mutta Herra heitti suuren tuulen merelle, niin että merellä nousi suuri myrsky ja laiva oli särkymäisillään. Niin merimiehet pelkäsivät ja huusivat avuksi itsekukin jumalaansa. Ja he heittivät mereen tavarat, mitä laivassa oli, keventääkseen sitä. Mutta Joona oli mennyt alas laivan pohjalle ja pannut maata, ja hän nukkui raskaasti. Niin laivuri tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: "Mitäs nukut? Nouse ja huuda jumalaasi. Ehkäpä se jumala muistaa meitä, niin ettemme huku." Ja he sanoivat toisillensa: "Tulkaa, heittäkäämme arpaa, saadaksemme tietää, kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut". Mutta kun he heittivät arpaa, lankesi arpa Joonalle."

(Snl. 16:33 sanoo: "Helmassa pudistellen arpa heitetään, mutta Herralta tulee aina sen ratkaisu.")

"Niin he sanoivat hänelle: "Ilmoita meille, kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut. Mikä on toimesi ja mistä tulet? Mikä on sinun maasi ja mistä kansasta olet?" Hän vastasi heille: "Minä olen hebrealainen, ja minä pelkään Herraa, taivaan Jumalaa, joka on tehnyt meren ja kuivan maan."

Niin miehet peljästyivät suuresti ja sanoivat hänelle: "Miksi olet tehnyt näin?" Sillä miehet tiesivät, että hän oli pakenemassa Herran kasvojen edestä; hän oli näet ilmaissut sen heille. He sanoivat hänelle: "Mitä on meidän tehtävä sinulle, että meri tulisi meille tyveneksi?" Sillä myrskysi myrskyämistänsä. Hän vastasi heille: "Ottakaa minut ja heittäkää minut , niin meri teille tyventyy. Sillä minä tiedän, että tämä suuri myrsky on tullut teille minun tähteni." Miehet soutivat päästäkseen jälleen kuivalle maalle, mutta eivät voineet, sillä meri myrskysi vastaan myrskyämistänsä. he huusivat Herraa ja sanoivat: "Voi, Herra, älä anna meidän hukkua tämän miehen hengen tähden äläkä lue syyksemme viatonta verta, sillä sinä, Herra, teet, niinkuin sinulle otollista on"

Sitten he ottivat Joonan ja heittivät hänet mereen, ja meri asettui raivostansa. Ja miehet pelkäsivät suuresti Herraa, uhrasivat Herralle teurasuhrin ja tekivät lupauksia. Mutta Herra toimitti suuren kalan nielaisemaan Joonan. Ja Joona oli kalan sisässä kolme päivää ja kolme yötä."

Meille ei kerrota, että se olisi ollut valas. Juutalaiset kääntävät tämän kirjaimellisesti nykyhepreassa leviatan’iksi. Valaat eivät tavallisesti kuulu Välimeren luontoon, joten emme tiedä millainen kala se oli. Me vain oletamme, että se oli valas (Tarkasti ottaen valas on tietysti nisäkäs eikä kala – sillä ei ole kiduksia).

"Ja Joona rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisässä ja sanoi:

"Minä huusin ahdistuksessani Herraa,
ja hän vastasi minulle.
Tuonelan kohdussa minä huusin apua,
ja sinä kuulit minun ääneni.
Sinä syöksit minut syvyyteen,
merten sydämeen,
ja virta ympäröitsi minut,
kaikki sinun kuohusi ja aaltosi vyöryivät minun ylitseni.
Minä ajattelin: Olen karkoitettu pois sinun silmiesi edestä.
Kuitenkin minä saan vielä katsella sinun pyhää temppeliäsi.
Vedet piirittivät minut aina sieluun asti,
syvyys ympäröitsi minut,
kaisla kietoutui päähäni.
Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti,
maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti.
Mutta sinä nostit minun henkeni ylös haudasta, Herra, minun Jumalani.
Kun sieluni nääntyi minussa,
minä muistin Herraa,
ja minun rukoukseni tuli sinun tykösi,
sinun pyhään temppeliisi.
Ne, jotka kunnioittavat vääriä jumalia,
hylkäävät armonantajansa.
Mutta minä tahdon uhrata sinulle
kiitoksen kaikuessa.
Mitä olen luvannut, sen minä täytän.
Herrassa on pelastus."

Sitten Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle.

Joonalle tuli toistamiseen tämä Herran sana: "Nouse ja mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sille se saarna, minkä minä sinulle puhun." Niin Joona nousi ja meni Niiniveen Herran sanan mukaan. Ja Niinive oli suuri kaupunki Jumalan edessä: kolme päivänmatkaa. Ja Joona käveli kaupungissa aluksi yhden päivänmatkan ja saarnasi sanoen: "Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään." "

Tässä käytetään hävittämisestä sanaa nechpakeh. Se on sama sana, jota Genesis käyttää Sodoman hävityksestä, hirvittävin tuho ja tuomio kaupungille, mitä juutalaisilla on kirjattuna Toorassa. Nimenomaan tämän sanan nechpakeh käyttäminen tuo mieleen näkyjä siitä, mitä Jumala teki Sodomalle ja Gomorralle. - -

"Niin Niiniven miehet uskoivat Jumalaan, kuuluttivat paaston ja pukeutuivat säkkeihin, niin suuret kuin pienet. Ja kun tieto tästä tuli Niiniven kuninkaalle, nousi hän valtaistuimeltaan, riisui yltään vaippansa, verhoutui säkkiin ja istui tuhkaan. Ja hän huudatti Niinivessä: "Kuninkaan ja hänen ylimystensä määräys kuuluu: Älkööt ihmiset älköötkä eläimet - raavaat ja lampaat - maistako mitään, käykö laitumella tai vettä juoko. Verhoutukoot ihmiset ja eläimet säkkeihin, huutakoot väkevästi Jumalaa ja kääntykööt itsekukin pois pahalta tieltänsä sekä väkivallasta, mikä heidän käsiänsä tahraa. Ehkäpä Jumala jälleen katuu ja kääntyy vihansa hehkusta, niin ettemme huku."

Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, niin Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä.

Mutta Joona pahastui tästä kovin, ja hän vihastui. Ja hän rukoili Herraa ja sanoi: "Voi Herra! Enkö minä sitä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ehätin pakenemaan Tarsiiseen. Sillä minä tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen ja armosta rikas, ja että sinä kadut pahaa.Ja nyt, Herra, ota minun henkeni, sillä kuolema on minulle parempi kuin elämä." Mutta Herra sanoi: "Onko vihastumisesi oikea?"

Niin Joona lähti kaupungista ja asettui kaupungin itäpuolelle. Hän teki itsellensä sinne lehtimajan ja kävi istumaan sen alle varjoon, kunnes näkisi, miten kaupungin oli käyvä. Mutta Herra Jumala toimitti risiinikasvin kasvamaan Joonan pään ylitse, varjostamaan hänen päätänsä ja päästämään häntä hänen mielipahastaan. Ja Joona iloitsi suuresti risiinikasvista. Mutta seuraavana päivänä, aamun sarastaessa, Jumala toimitti madon kalvamaan risiinikasvia, niin että se kuivui. Ja auringon noustua Jumala toimitti tulikuuman itätuulen, ja aurinko paahtoi Joonaa päähän, niin että häntä näännytti. Niin hän toivotti itsellensä kuolemaa ja sanoi: "Parempi on minulle kuolema kuin elämä".

Mutta Jumala sanoi Joonalle: "Onko vihastumisesi risiinikasvin tähden oikea?" Tämä vastasi: "Oikea on vihastumiseni kuolemaan asti". Niin Herra sanoi: "Sinä armahdat risiinikasvia, josta et ole vaivaa nähnyt ja jota et ole kasvattanut, joka yhden yön lapsena syntyi ja yhden yön lapsena kuoli. Enkö siis minä armahtaisi Niiniveä, sitä suurta kaupunkia, jossa on enemmän kuin sata kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka eivät vielä tiedä, kumpi käsi on oikea, kumpi vasen, niin myös paljon eläimiä?" "

Ymmärrä, että siellä oli hyvin kuiva ilmasto – ei ollut minkäänlaista ilmastointia – se oli näännyttävä tilanne.

Heprealaisen tekstin ajatus, etteivät he tienneet eroa oikean ja vasemman käden välillä, on tämä: meillä on sana “yao”, oikea käsi on “yeman”, kuten lauseessa: “Jos minä unhotan sinut, oi Jerusalem, niin unhottukoon minulta oikea käteni.” Im eshcacak yerushalim tishcah yemani (KJV kääntää sen väärin: "my right hand forget her skill (oikea käteni unhottaa taitonsa)" – se ei ole, mitä siinä hepreaksi sanotaan).

Herran oikea käsi Raamatussa

“Herra tuo pelastuksen oikealla kädellään.” Jesaja puhuu samasta asiasta: 'Kenelle Herran käsivarsi – sama heprean sana yad – ilmoitetaan?' Vanhassa Testamentissa oikea käsi on esikuva Jeesuksesta. Se, mitä tässä pohjimmiltaan sanotaan, on, että “nämä pakanat eivät tunne pelastuksen tietä, he eivät tunne eroa oikean ja vasemman käden välillä, eivätkä tiedä kuinka pelastua.” Herran oikea käsi on se, joka tuo pelastuksen. Tämä on heprealaisen käsitteen, oikea käsi, sisältö.

Melkoinen tarina! Se kirjoitettiin todennäköisesti Jerobeamin hallinnon aikana joskus 814 – 783 eKr. Tiedämme myös historiasta, että siellä oli assyyrialainen kuningas, josta tuli monoteisti ja hänen nimensä oli Adad-Nirari III, joka hallitsi noin vuosina 810 – 782 (oli itseasiassa eräs egyptiläinen faarao, josta tuli monoteisti ja siellä oli pari Babylonin kuningasta, joista tuli monoteisteja – katso Daniel). Se on voinut olla tämä kuningas, joka kääntyi oikean Jumalan puoleen.

Juutalaisia on aina kutsuttu olemaan valona pakanoille – jo Vanhassa testamentissa. He eivät tehneet sitä samalla tavalla, kuin me teemme sitä nyt, mutta jos pelastuksen oli määrä tulla juutalaisista, kuten Jeesus sanoi Johanneksen 4. luvussa, niin heidän silti tuli olla todistajia näille kansoille ja osoittaa heille tosi Jumalaa. Tänä päivänä rabbit valittavat “kristityistä”, jotka käännyttävät juutalaisia unohtaen, että juutalaisten itsensä, perustuen siihen, mitä Mooses oli alunperin säätänyt, oletettiin yrittävän voittaa ihmisiä uskomaan tosi Jumalaan! Juuri se tosiasia, etteivät he sitä tee, osoittaa, etteivät he enää harjoita oikeaa juutalaisuutta.

Kertomus Joonasta

Hän oli vastahakoinen menemään Niinivehen, eikä syyttä. Ihmiset siellä eivät olleet ihan maailman mukavimpia; he olivat “pahoja ihmisiä”. He olivat täysiä pakanoita! Raamattuun uskovana juutalaisena hänen on täytynyt lukea edeltäjänsä profeetta Aamoksen profetioita ja nähdä, mitä Jumala oli Aamoksen kautta määrännyt ja ennustanut Niinivestä. Niinpä hänellä olisi ollut jopa raamatullinen syy haluttomuudelleen mennä sinne. Eikä hän tiennyt ainoastaan, että Jumala säälisi heitä, vaan että he voisivat myös tappaa hänet. Hän tiesi, että näin ollen heidät oli määrätty tuomioon, kuten profeetta Naahum oli ennustanut (ja se tapahtuikin myöhemmin, kun he kääntyivät takaisin pakanallisiin tapoihinsa). Hänellä oli hyvä syy olla menemättä.

Aloittakaamme kuitenkin Joonan nimestä. “Yonah” merkitsee hepreankielessä “kyyhkynen”. Mitä kuvia tämä tuo mieleen? Eräs on Joh. 2:16. Jeesus ajoi kyyhkysten myyjät ulos temppelistä. (Tämä tulee kolmannen Mooseksenkirjan luvusta 14. Kyyhkynen oli sopiva uhrieläimeksi ja sellaisena se oli Kristuksen esikuva – kuten kaikki nämä eläimet.) Korkeaveisu 1:15:ssa ylkä sanoo morsiamelle, että tämän silmät ovat kuin kyyhkyset. “Silmät”, koska kyyhkyset ovat yksiavioisia lintuja ja niillä on suhde vain partnerinsa kanssa, eivätkä ne lisäänny muiden kyyhkyjen kanssa. Niin myös Genesiksen luvussa 8 Nooa lähettää ensin ulos linnun, jonka Toora myöhemmin julistaisi olevan “unkosha” – korppi, mutta toinen lintu, jonka hän lähettää, onkin kyyhkynen. Kaikki nämä kuvat olisivat voineet tulla juutalaisten mieleen. Uudessa Testamentissa jakeessa Matteus 3:16 Pyhä Henki laskeutuu Jeesuksen päälle kyyhkysenä. Kaikki nämä kuvat voivat korostaa jotakin puolta Joonassa ja hänen luonteessaan, mutta todennäköisesti tärkein löytyy Daavidin psalmista 55, jakeista 4-6:

"Sydämeni minun rinnassani vapisee,
kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni.
Pelko ja vavistus valtaa minut,
pöyristys peittää minut.
Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä,
niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon!"

Ajatus on tämä: halu paeta onnettomuutta, joka on tullut päälle ja Joona todella oli mies, joka tahtoi paeta.

Entä sitten tämä onnettomuus? Mitä se merkitsee meille? Se, mitä meidän on ymmärrettävä Joonasta, on tärkein asia, joka meidän on ymmärrettävä kaikista heprealaisista profeetoista. Joka ainut heprealainen profeetta on Jeesuksen esikuva, Messiaan esikuva, jokainen heistä enteilee Häntä, kuka hän tulisi olemaan ja mitä tekemään. Ei ole yhtään heprealaista profeettaa, jonka elämä ei enteilisi, tai olisi esikuva Messiaasta, joka tulisi heidän jälkeensä tuomaan Lunastuksen, jota he profetoivat.

Tarkastelkaamme Joonaa Jeesuksen esikuvana.

Lue kanssani 2. Kun 14:25. Se on ensimmäinen kohta, jossa Joona mainitaan Raamatussa.

"Hän palautti entiselleen Israelin alueen, siitä, mistä mennään Hamatiin, aina Aromaan mereen saakka, sen sanan mukaan, jonka Herra, Israelin Jumala, oli puhunut palvelijansa, profeetta Joonan, Amittain pojan, kautta, joka oli kotoisin Gat-Heeferistä."

Pane merkille, että Joona lähetettiin ensin oman kansansa, juutalaisten, pariin. Vasta sen jälkeen hänet lähetettiin pakanoiden pariin. Jakeesta Matteus 15:24 luemme seuraavaa:

"Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö." "

Jeesus lähetettiin ensin oman kansansa pariin ja vasta myöhemmässä vaiheessa Hänet lähetettiin ei-juutalaisille. Meille kerrotaan, että Joona oli kotoisin tältä nimenomaiselta Gat-Heeferin alueelta, joka on kävelymatkan päässä Nasaretista. Tässä suhteessa Joonassa oli jotakin ainutlaatuista.

Lue kanssani Joh. 7:52 – siinä on jotakin, jota Sanhedrin ei huomannut!

"He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Oletko sinäkin Galileasta? Tutki ja näe, ettei Galileasta nouse profeettaa." " (tai kuten he sanovat saman luvun jakeessa 41) “Ei suinkaan Kristus tule Galileasta?”

Galileasta ei nouse profeettaa? He olivat väärässä. Joona oli kotoisin Galileasta! Hän oli Jeesuksen lisäksi ainoa profeetta, joka oli Galileasta kotoisin.

Jakeissa Joona 1:4-6 tulee hirveä myrsky ja UT:n kreikankielessä sana tuuli on “pneuma” ja hepreankielessä se on “ruach”, mutta molemmissa se on myös “Henkeä” tarkoittava sana. Tässä Jumalan lähettämässä myrskyssä Joona nukkuu myrskyn aikana laivassa ja siksi muut hiillostuvat: “Kuinka sinä voit nukkua laivassa myrskyn aikana?”

[Meillä on tästä nauha, nimittäin laivoista Raamatussa Markuksen luvuissa 4 ja 6, jossa me selitämme laivojen typologiaa syvällisemmin.]

Tarkastelkaamme kuitenkin hyvin lyhyesti jakeita Markus 4:37-38.

"Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät venheeseen, niin että venhe jo täyttyi. itse hän oli peräkeulassa ja nukkui nojaten päänaluseen. Ja he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: "Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?" "

Se, mitä tapahtuu Joonalle, on esikuva siitä, mitä tulee tapahtumaan Herralle Jeesukselle. Joonasta tulee Kristuksen esikuva.

Ymmärtäkäämme tätä hieman enemmän. Joona 1:12: "Ottakaa minut ja heittäkää minut mereen, niin meri teille tyventyy." Joona oli valmis vapaaehtoisesti luovuttamaan oman elämänsä tuodakseen pelastuksen toisille, joihin kuului pakanoita. Joh. 10:17-18:

"Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni."

Joona oli valmis luovuttamaan elämänsä tuodakseen pelastuksen ja vapautuksen toisille, niin myös Messias, jonka esikuva Joona on, oli valmis luovuttamaan oman elämänsä, jotta pelastus tulisi toisille.

Lue kanssani Luukas 11:30:

"Sillä niinkuin Joonas tuli niiniveläisille merkiksi, niin Ihmisen Poikakin on oleva merkkinä tälle sukupolvelle."

Tiedämme Kuningasten kirjasta, että Joona oli Amittain poika. Hän profetoi Jerobeamien hallituskausilla ja kumpikin heistä oli hyvin paha mies ja paha kuningas. Oli kaksi Jerobeamia, toinen yhtä paha kuin toinenkin. Joonan saarnasta pakanat tekivät parannuksen, kun taas juutalaiset eivät. Jeesuksen saarnasta pakanat vastaanottivat, mitä Hän sanoi, samalla kun useimmat juutalaiset eivät. Eivät kaikki juutalaiset hyljänneet Häntä – eivät kaikki juutalaiset hyljänneet Joonaa ja pakanat, eivätkä juutalaiset, olivat niitä, jotka katuivat Jeesuksen päivinä.

Joona 2:1 kertoo meille tämän: Herra toimitti suuren kalan.

Herra lähetti myrskyn jakeessa 2:2:

"Ja Joona rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisässä ja sanoi: "Minä huusin ahdistuksessani Herraa, ja hän vastasi minulle", jne."

Herra toimitti myrskyn, Herra toimitti suuren kalan. Tämä oli “kuoleman kokemus”. Jotkut perustelevat heprean tekstistä sanan “Sheol” merkityksistä, että Joona on itse asiassa voinut kuolla biologisesti. Varmasti kuitenkin sen merkitys tässä on “kuoleman paikka”. Se oli Herra, joka määräsi Joonan kuoleman paikkaan. Herra määräsi hänet siihen.

Luemme Apt. 2:23:

"...hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan..."

Jes. 53:10 mukaan oli Herran tahto lyödä Häntä. Joona luovutettiin Jumalan edeltätietämyksen kautta tuhon paikkaan ja Jeesus luovutettiin Jumalan edeltätietämyksen kautta tuhon paikkaan. Joona “kuoli” meressä. Hän kuoli, ikään se todella olisi ollut – hänen kuolinkokemuksensa. (Ihmiset voivat väitellä, että kuoliko hän vai ei, mutta hänen kuolinkokemuksensa tapahtui meressä.)

Lue kanssani Psalmia 69. Tämä on tietysti Daavidin psalmi, joka on messiaaninen profetia heprealaisen runouden kirjallisuuslajissa. Tästä psalmista luemme esim. jakeesta 22: “Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä” … siitä, mitä tapahtuisi, kun Herra Jeesus oli ristillä. Kuitenkin tämä psalmi, joka katsoo eteenpäin Jeesuksen kuolemaan, alkaa:

"Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti."

Jeesuksen kuolema siis esitetään heprealaisessa profetiassa vertauskuvallisesti hukkumiskokemuksena.

Lauloimme juuri tätä ihanaa laulua: "When peace like a river attended my soul; when sorrows like sea billows roll (Kun rauha kuin virta valtasi sieluni; kun surut kuin meren aallot vyöryvät)." Sen kirjoitti herra Stockwood, mutta mitä monikaan ei tiedä ja jota itsekään en tiennyt, ennen kuin kuusi vuotta sitten, on, että hän sävelsi sen vasta sen jälkeen, kun hänen perheensä oli hukkunut, paikassa, jossa amerikkalaisen siirtokunnan hotellin rakennus seisoo nyt Jerusalemissa.Vasta perheensä kuoltua hän itse asiassa kirjoitti sen Jerusalemissa.

Ajatus, että “meren aallot vyöryvät“, on se hukkumiskokemus, joka kohtasi hänen perhettään, mutta myös raamatullisessa typologiassa ja varsinkin Psalmeissa voimme nähdä, että kun ihmiset ovat tällaisen kuoleman kokemuksen alla, siihen viitataan hukkumisena ja se osoittaa Jeesukseen.

Mutta sekä ihmiset että eläimet katuivat säkissä ja tuhassa (Joona 3:8), kun Joona oli sanonut heille: “Tehkää parannus, tehkää parannus, tehkää parannus, 40 päivän kuluttua Jumala hävittää tämän kaupungin.”

Ja hän jatkaa sanoen:

"Ehkäpä Jumala jälleen katuu ja kääntyy vihansa hehkusta, niin ettemme huku." (Joona 3:9)

(Valitettavasti näissä Jaakobin saarnojen transkriptioissa on luvattoman paljon virheellisiä raamattureferenssejä ja epäloogisuuksia. Seuraavassa edellä olevan sinisellä korostetun tekstin alkuteksti punaisella. Suom. huom.)

Jonah 3:8,

"But both man and beast in sack cloth and ashes repented after Jonah had told these people, "Repent, repent, repent, God will destroy this city in forty days." "

And he goes on to say,

"perhaps if you repent God may turn back - (in verse 8) he may relent."

Hiljattain todella sain pitkän sähköpostin joltakin henkilöltä, joka yritti puolustaa ihmisiä, jotka ennustavat asioita, jotka eivät toteudu. Hän yritti puolustaa Rick Joyner'ia, Gerald Coates'ia ja kumppaneita sanoen: “Oliko Joona väärä profeetta? Katsokaa, mitä Joona ennusti, eikä se toteutunut.” Se oli hänen argumenttinsa oikeuttaa nämä väärät profeetat! Joonan kirjan teksti tekee kuitenkin hyvin selväksi, että se oli ehdollinen profetia, joka sanoo: “Ellette tee parannusta, niin näin tulee käymään.” Hän ei koskaan sanonut, että se tapahtuu piste. Se oli ehdollinen. Se on sopimaton vertailu, mutta heidän on aina vääristeltävä Raamattua ulkopuolella kontekstin.

Siitä huolimatta näemme, että Joona antoi suoran kehotuksen “parannukseen, koska tuomio oli tulossa”. Jakeessa Matteus 4:17 Jeesus alkoi saarnata: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle." Joona saarnasi parannusta, jotta tuomio voitaisiin välttää, niin myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa: “Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.”

Joona 2:4:

"Minä ajattelin: Olen karkotettu pois sinun silmiesi edestä.”

Hepreankieli tarkoittaa, että Joona karkotettiin Jumalan läsnäolon edestä. Jumala ei voinut katsoa häneen, Jumala ei halunnut katsoa häneen, Hänet heitettiin pois Jumalan silmien edestä. Luemme pyhän Matteuksen evankeliumista Mt. 27:46: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Joona heitettiin pois Jumalan näköpiiristä, Jumala ei halunnut katsoa Joonaan, samoin Jumala ei halunnut katsoa Jeesukseen.

Hän oli kolme päivää ja kolme yötä suuren kalan vatsassa (Joona 1:17), kuten Jeesus kertoo meille jakeessa Mt.12:40, joka on kuva ylösnousemuksesta. Kuten Joona oli kolme päivää suuren kalan vatsassa, niin myös Jeesus olisi kolme päivää haudassa. Joona on, kuten kaikki Israelin profeetat, esikuva Jeesuksesta. Hän opettaa Messiaasta, joka tulisi hänen jälkeensä ja niin tekee jokainen heprealainen profeetta. Kun luet heidän elämästään tarkkaavaisesti, he opettavat jotakin Messiaasta, eikä Joona ole poikkeus.

Joona pannaan tähän kuoleman kokemukseen, mutta Joonan elämässä oli asioita, jotka estivät häntä suostumasta siihen, mitä Jumala tahtoi hänen olevan.

Hän vastusti Jumalan tahtoa. Hän ei tahtonut tehdä, mitä Jumala tahtoi hänen tekevän eikä taaskaan syyttä. Hän tiesi, mitä Aamos oli sanonut tästä kansasta, jonka tykö hänet oli lähetetty. Hän tiesi, että nämä ihmiset olivat pahoja. Kuka tahtoisi tulla lähetetyksi sellaiseen paikkaan, jossa voi joutua tapetuksi?

Toiseksi häneltä puuttui Jumalan sääli. Hän ymmärsi Jumalan tuomion ja vihan, mutta häneltä puuttui Jumalan sääli ja hän oli hyvin etevä sellaisessa, josta jiddishinkielessä käytämme sanaa treching, valittaminen. Trech, trech, trech, valittaja, valittaja, valittaja. Sellainen, joka ilman pätevää syytä ei tahdo tehdä, mitä Jumala tahtoisi hänen tekevän. Se, mitä Jumala pyysi häntä tekemään, oli hyvin vaikeaa, mennä kansan tykö, josta hän ei edes pitänyt, kansan, joka vihasi häntä, koska hän ei kuulunut heihin. Nykyajan käsittein hän oli Lännestä, he Idästä.

Juuri sen hyveellisen tosiasian vuoksi, että hän oli heprealainen, oikeaan Jumalaan uskova – ei mikään pakana – ja että hän oli silloin tunnetun maailman Lännestä ja he olivat Idästä, mikä teki hänestä maalin vain menemällä sinne. Hänen valittamisensa ei ollut ilman pätevää syytä. Inhimillisesti ajatellen ne asiat, joista hän oli huolestunut, olivat hyvin perusteltuja. Hänestä oli vaikeaa ymmärtää, kuinka Jumalalla voisi olla sellainen sääli sellaisia barbaareja kohtaan.

Minulle se olisi, kuin että pitäisi mennä fundamentalistimuslimien tykö, jotka asettivat pommin lentokoneeseen Lockerby'ssa tai jotka tahtovat tappaa israelilaisen perheeni, tai ehkä kuin juutalaiselle, joka lähetetään evankelistaksi saksalaisten sukupolvelle, joka suoritti Holokaustin.

Inhimillisesti ajatellen oli päteviä syitä, miksi hän ei voinut tuntea eikä kokea Jumalan sääliä näiden ihmisten vuoksi. Nämä olivat pahoja ihmisiä.

Joona meissä

Kerrotaan, että Herran sana tuli Joonalle kaksi kertaa. Hepreankielessä sana “sana” on “davar”, mutta kreikaksi se on “logos”. Se ei tarkoita niinkään sanomaa kuin persoonaa. Vanhassa Testamentissa Jeesus on logos/davar.

Vanhassa Testamentissa Pyhä Henki oli vain tietyillä ihmisillä tiettyinä aikoina, ylimmäisillä papeilla, kuninkailla ja profeetoilla, mutta Pyhä Henki silti välitti Jeesusta heille samoin kuin meille. Vain Jeesuksen identiteetti puuttui, mutta se oli silti Hän: “sana tuli”, se tarkoittaa “Herra Jeesus tuli”. Se oli kristologinen kohtaaminen Kristuksen kanssa Vanhan testamentin ilmaisuin. Edelleen, kun Aadam kuuli Jumalan käyskentelevän paratiisissa, niin se oli Jeesus. Kun Jaakob painiskeli Metatronen (Jumalan enkelin) kanssa, niin se oli Jeesus. Jeesus oli Vanhassa Testamentissa sama kuin Uudessa. Kun Herran sana tuli, niin se oli kohtaaminen Kristuksen kanssa.

Kun Herra pyytää sinua ja minua tekemään asioita, joita emme halua tehdä, tai kun minun luonteessani tai sinun luonteessasi on asioita, jotka estävät sen, mitä Jumala tahtoo, niin Herra ei anna sinulle vain sanomaa, vaan Hän tulee tykösi. Jeesus tulee ja seisoo edessäsi ja sinä “näet” Hänet. Sanoma on silloin selvä, kun Hän tulee ja sinä tiedät, mikä sinussa on väärää! Se on kohtaaminen persoonan kanssa, ei vain sanan tai sanoman tai kirjeen tai sähkösanoman, faksin, sähköpostin – se on persoona. Kun Jeesus tulee tykömme, me tiedämme, missä me seisomme, kun seisomme Hänen edessään.

Nimi Joona

Tämän päivän heprealaisessa maailmassa juutalaiset tavallisesti antavat lapsilleen nimen kuolleitten esi-isiensä mukaan, mutta Raamatussa he nimesivät heidät Raamatun henkilöiden mukaan Israelin historiassa. Heprealaisessa ajattelussa “jonkun poika” ei tarkoita vain jälkikasvua -- biologista jälkeläistä tai sukupuuta – se tarkoittaa “jonkun luonnetta”. Lue kanssani Matteus 16:17. Jeesus sanoi : ”Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika” – se on tietysti arameaa eikä hepreaa. Hepreaksi pitäisi olla “ben Jonah”. Miksi Jeesus kutsuu häntä sekä suku- että etunimeltä? On totta, että hänen isänsä nimi oli Joona, mutta siihen sisältyy enemmän: on kohtalonomaista, että Pietarin nimi oli 'Joonaan poika'. Hän on Joonaan luonnetta – ja niin olet sinä ja niin olen minä.

Tässä he tulevat Filippuksen Kesarean tienoille, paikkaan, jossa kreikkalaiset kumarsivat Pan'ia ja roomalaiset keisari Augustusta. Joona ei tahtonut mennä pakanoiden tykö, vai tahtoiko? Ei tahtonut Pietarikaan – Joonan luonnetta kun oli. Apostolien Tekojen 10. luvun kertomuksessa Korneliuksesta ja “non-kosher”-ruuasta Pietari ei tahtonut mennä pakanoiden tykö aivan kuin Joona. “Sinä olet Joonaan poika”: “Pietari, sinä olet Joonaan luonnetta, sinä et pidä näistä kreikkalaisista ja roomalaisista, sinä olet Joonan luonnetta, hänkään ei pitänyt pakanoista, sinä olet Joonan luonnetta. Hän ei tahtonut mennä sinne, minne tahdoin hänen menevän.”

Lue Johannes 21:18:

"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo."

Pietari oli Joonan luonnetta, joka ei tahtonut mennä.

Lue kohta Gal. 2:11-12. Joonalla oli asenne...

”Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja.”

Joona ei tahtonut joutua tekemisiin näiden pakanoiden kanssa eikä Pietarikaan poikennut Joonasta, mitä tulee haluun olla tekemisissä pakanoiden kanssa!

On paljon ihmisiä, joiden kanssa en halua olla tekemisissä. Nuorena uskovana kävin läpi kauheita, kauheita vihan kamppailuja ja tarkoitan vihaa. Muistan, kun näin Corrie ten Boom'in filmin Kätköpaikka ja mitä natsit tekivät näille kristityille, näille Hollannin uskoville, jotka suojelivat juutalaisia: kuinka he murhasivat vanhan miehen ja raiskasivat naisia jne. -- ja minä olin niin vihainen. Aloin kiittää Jumalaa siitä, että hän ei luonut helvettä vain natseille vaan myös saksalaisille – vihasin saksalaisia. Kun viemme ryhmiämme Israeliin ja menemme Yad Vashem'iin [Holokaustin muistopaikka], minä jään bussiin. En voi mennä sinne. Muistan, kun kerran kävin natsien kuolemanleirillä Dachau'ssa, jossa saksalaiset tekivät kokeita juutalaisilla lapsilla. Ajattelen omia lapsiani. Ajattelen jopa sitä pientä tyttöä, joka piileskeli elokuvassa Schindler'in Lista. Voisin kuvitella oman poikani Elin tuossa tilanteessa. Minä taistelin saksalaisia kohtaan tuntemaani vihaa vastaan.

Isäni oli toisessa maailmansodassa amerikkalaisessa sotaväessä. Hänen perheensä oli Merseyside'sta. Hänen äitinsä oli sieltä. (Hän lähti ennen sotaa ja palasi sodan jälkeen.) Kun isäni tuli amerikkalaisen laivaston mukana, hän näki, mitä saksalaiset tekivät Liverpool'issa, kuinka he tuhosivat kaiken, mukaan lukien alueen, josta hänen äitinsä oli kotoisin. Ja minulla oli tämä saksalaisten viha. Minulta meni kauan aikaa, kun Herra toi elämääni saksalaisia – joita rakastan ja jotka ovat uskovia – päästä irti tästä vihasta.

Siellä oli joitakin ihmisiä, jotka vihasivat romaaneja: “Nämä ihmiset olivat kelmejä, he olivat juonittelijoita”, mutta siellä oli joku tien varressa, jolla oli Herran sääliä romaaneja kohtaan ja nyt he ovat UK:n nopeimmin kasvava seurakunta ja heidän elämänsä on muuttunut radikaalisti.

Toinen esimerkki: Muslimit ovat hyökänneet minua vastaan jopa Englannissa – minun kimppuuni on käyty Lontoon puhujan kulmalla, kun olen saarnannut evankeliumia ja se ei ole rotukysymys. Minä rakastan aasialaisia kristittyjä. He ovat suurenmoisia. Mutta kun kuulen, mitä muslimit tekevät kristityille Pakistanissa, tai mitä he tekevät kristityille Saudi-Arabiassa, niin tulen vihaiseksi. Minä katson Amnesty International'in verkkosivua ja tulen vain niin vihaiseksi. Yksi elämäni suurista siunauksista, yksi elämäni sykähdyttävimmistä kokemuksista oli, kun puhuin Islamista Uuden Seelannin Auckland'issa ja muutamat iranilaiset shiiamuslimit, jotka olivat juuri tulleet Uuteen Seelantiin Iranista, katuivat ja vastaanottivat Jeesuksen ja hylkäsivät Muhammedin ja Koraanin ja tulivat uskoon. Tiedän ihmisiä, jotka ennen pelastumistaan olivat antisemitistisiä. Joku kiero juutalainen maanomistaja teki 30 vuotta sitten jotakin heidän Milly-tädilleen ja he alkoivat vihata juutalaisia, mutta kun he pelastuivat, niin Herra antoi heille rakkauden ja kuorman juutalaisista, jota he eivät osanneet selittää, eivätkä edes voineet ymmärtää.

Meissä on asioita, asioita, jotka eivät ole järjettömiä, asioita, joilla on jokin looginen perussyy – joskus jopa selvä raamatullinen pohja. Oli olemassa syitä, miksi Joona ei pitänyt näistä ihmisistä. Hän oli lukenut, mitä Aamos sanoi heistä, hän oli lukenut, mitä Jumala aikoi tehdä, joten se ei ollut täysin järjetöntä. Itse asiassa se oli täysin järkevää. Inhimillisesti ajatellen oli hyviä, järkeviä syitä.

Hän ei kuitenkaan voinut nähdä eikä ymmärtää Jumalan sääliä. Siitä riippumatta, kuinka pahoja nämä ihmiset ovat, niin kun Herran sana tulee meille ja seisomme Jeesuksen edessä, me näemme, että siitä riippumatta kuinka pahoja he ovatkaan (meihin verrattuna), me kaikki olemme äärettömän pahoja verrattuna Jeesukseen.

"Yksinäiset äidit kunnallisissa taloissa varokaa! Teillä on viisi lasta kolmen öykkärin kanssa ja meidän on elätettävä niitä. Miksi minun täytyy maksaa veroja ja elättää perheeni? Maksaa näiden lasten vuoksi? Miksi eivät nämä öykkärit, jotka te löydätte ravintolasta, elätä omia lapsiaan? Miksi minun pitäisi tehdä se?” Se on järkevää, mutta missä on Jeesuksen sääli näitä yksinäisiä äitejä kohtaan? Kun näen heitä uutisissa tekemässä näitä asioita, heittelemässä pulloja jalkapallo-otteluissa, he eivät välitä jalkapallosta – he välittävät vain juopumisesta ja pullojen heittelemisestä. Se on hengenheimolaisuutta (tribalism). "Please beat their heads in, that's me!" Ei täysin järjetöntä, mutta missä on Jeesuksen sääli? Tiedän pelastuneita öykkäreitä, tiedän pelastuneita muslimeja ja tiedän pelastuneita prostituoituja ja tiedän pelastuneita narkomaaneja – minä olin yksi! Missä on Jeesuksen sääli?

Niin Joona sitten hukutetaan, Jumala tekee myrskyn, Jumala määrää kuoleman ja sieltä hän löytää itsensä haudattuna kalan suolissa Välimeren pinnan alla jossakin Turkin ja Tel-Aviv'in välillä. Tämä kokemus nimenomaan on Raamatussa yksi niistä asioista, jotka teologisesti opettavat kuolemanjälkeisestä elämästä, mutta se on myös yksi niistä asioista, jotka ilmoittavat jotakin siitä, mitä tapahtuu Jeesukselle, kun Hän kuoli ristillä syntiemme tähden, kun Hänen Isänsä ei voinut katsoa Häntä, kun Hänen Isänsä ääni meni Sheolin syvyyksiin ja nosti Hänet kuolleista. Apt. 2.24 kertoo, että itse kuolema ei voinut pitää Jeesusta Kristusta, hauta ei ollut kyllin vahva pitämään Häntä, itse kuolema ei ollut kyllin vahva vartioimaan Jeesusta tai pidättämään Häntä.

Lue kanssani 2. Kor. 4:8-14:

"Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin. Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä. Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: "Minä uskon, sentähden minä puhun", niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme, tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne."

Kuten profeetta Hoosea sanoo sen jakeessa 6:2, niin Herran Jeesuksen ylösnousemus on meidän ylösnousemuksemme, koska hänen kuolemansa on meidän kuolemamme. Katso, mitä Hoosea sanoo:

”Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä.”

Koska Jeesuksen kuolema on meidän kuolemamme, niin Hänen ylösnousemuksensa on meidän ylösnousemuksemme. Pystyikö kuolema pitämään Jeesuksen. Ei! Voiko kuolema pitää sinut ja minut? Jeesuksen tähden, ei! Minun elämässäni ei ole puutetta asioista, jotka estävät minua olemasta, mitä Jumala tahtoo minun olevan eikä puutetta asioista, jotka estävät minua todella tekemästä sitä, mitä Jumala tahtoo minun tekevän. Joskus minusta tuntuu, kuin minua tapettaisiin, kun valitan niskaani, tai kun valitan sitä, että populaari seurakunta niin suurelta osin hylkää minut, koska en tahdo mennä mukaan kaikkeen siihen, mitä on käynnissä. Sitten saan veli Andreaksen uutiskirjeen ja luen kristityistä, jotka elävät lähes epäinhimillisessä köyhyydessä, vangittuina ja perheet kyvyttöminä elättämään itseään. Minun lapsillani on katto päänsä päällä – mitä valittamista minulla on? Niskaani kyllä särkee, mutta minulla on pillereitä. On ihmisiä, joiden niskaa särkee eikä heillä ole rahaa pilleriin. Minulla on pilleri taskussani sitä varten, että jos niskaani alkaa kouristaa. Pidän sitä aina mukana. Kaikki se ahdistaa minua. Miksi minua tapetaan?

Miksi on niin, että totuutta opettavat palvelujärjestöt saavat aina taistella rahasta, mutta ne, jotka ovat korruptoituneita, haalivat sitä? Koska he myös taistelevat rahasta, niin vain he laajentavat korruptiotaan! Rehelliset palvelujärjestöt pyrkivät laajentamaan totuutta. Heidän on taisteltava ja luotettava Jumalaan. Kuolema tekee työtään minussa. Miksi Herra, jos kerran opetan totuutta?

Kuolema tekee työtä minussa. Miksi Herra, jos kerran opetan totuutta? Korotin vain Kolminaisuutta ja kuitenkin Morieliin kuuluvat ihmiset alkoivat joitakin viikkoja sitten käyttää minun nimeäni suositellakseen ihmisiä, jotka kieltävät sen. Kun puolustauduin, he herjasivat minua ja sanoivat, että olen henkisesti tasapainoton autokolaristani johtuen. Kuka tätä tarvitsee? Se, mitä nuo ihmiset tekivät, oli pahaa, mutta todellinen kysymys on, että miksi Jumala salli sen. Mitä Jumala tahtoo sanoa minulle tällä? Jumala hoitaa heidät, mutta mitä hän sanoo minulle? Kun niskaani särkee sillä lailla kuin tänään (aion ottaa pillerin aika pian!), niin mitä Jumala sanoo minulle? Mitä Jumala sanoo sinulle, kun olet kalan suolissa? Muista, että Jeesus sanoi olevansa Joonan kaltainen. Näyttää, kuin Jumala itse karkottaisi meidät läsnäolostaan. Me käyttäydymme, kuten luulemme olevan järkevää ja se on vähintäänkin järjetöntä. Meillä oli järkisyy puolellamme, mutta me olemme tässä pahassa tilanteessa. Joskus viheliäinen työpaikka, joskus työttömyys, rahavaikeuksia, terveysongelmia, ongelmia seurakunnassa, ongelmia saarnavirassa, ongelmia perheessä, ongelmia avioliitossa – ongelmia, ongelmia, ongelmia. Näyttää kuin Herra olisi karkottanut meidät läsnäolostaan. Hän pani meidät hautaan. Voi! Hän jätti meidät hautaan, ei niiniveläisiä, ei mormoneja, ei muslimeja, ei prostituoitujen öykkäreitä! Hän panee hautaan meidät.

Hän karkotti meidät näköpiiristään, mutta kuolema ei voinut pitää Jeesusta eikä kuolema voi pitää sinuakaan. Olen sanonut tuhannen kertaa, että tosi kristityn tuntomerkki ei ole vapaus koetuksista. Päinvastoin, ellei sinulla ole koetuksia, et ole kristitty. Maailmassa teillä on ahdistus. Kristityn tuntomerkki ei ole se, että hän ei joudu kalan suoliin. Koetuksen koetus on, mitä tapahtuu, kun olet siellä.

Lue kanssani jakeet Ps. 18:5-7. Psalmeissa on suoria yhtymäkohtia siihen, mitä tapahtui Joonalle kalan suolissa.

”Kuoleman paulat piirittivät minut,
turmion virrat peljästyttivät minut.
Tuonelan paulat kietoivat minut,
kuoleman ansat yllättivät minut.
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa
ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä,
ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.”

Meidät on ehkä karkotettu Hänen näköpiiristään, mutta ei Hänen korvistaan.

Psalmi 42:7:

"Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni."

Aivan kuin Joonan kohdalla.

Psalmi 116:3-9:

"Kuoleman paulat piirittivät minut,
tuonelan ahdistukset kohtasivat minua;
minä jouduin hätään ja murheeseen.
Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä:
"Oi Herra, pelasta minun sieluni!"
Herra on armollinen ja vanhurskas,
meidän Jumalamme on laupias.
Herra varjelee yksinkertaiset;
minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua.
Palaja, sieluni, takaisin lepoosi,
sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.
Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta,
minun silmäni kyynelistä,
jalkani kompastumasta.
Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä
elävien maassa."

Vaikka kuolisit, niin on ylösnousemus, on tuhatvuotinen valtakunta. Jae 15:

”Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema.”

Vaikka kuolisimme, niin me näemme Hänet, emme kuolleiden maassa, vaan elävien. Mitä Job sanookaan? (Job. 19:25-27)

"Mutta minä tiedän lunastajani elävän,
ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu
ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet - eikä vieraana.
Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni."

Vaikka kuolisimme, niin me näemme Hänet elävien maassa. "Syvyydestä minä huudan sinua, Herra", kirjoitti Daavid. (Ps. 130:1)

Kun olet syvyyksissä, niin sinut on karkotettu Jumalan läsnäolosta. Sinun perustelusi ovat järkeviä – ainakin omasta mielestäsi ne ovat loogisia ja jopa jossakin määrin raamatullisia. Siellä sinä olet kalan vatsassa, aallot ovat peittäneet sinut, et ole vain hukkumassa vaan ehkä jo hukkunut. Tuonelan salvat eivät anna sinulle mitään ulospääsytietä, etkä voi edes nähdä Herraa. Hän on karkottanut sinut läsnäolostaan, mutta nämä Psalmit eivät sanokaan, että Hän katsoo meitä, vaan ne sanovat, että Hän kuulee. Sitten ja vasta sitten kala oksentaa Joonan rannalle. Hänen on täytynyt näyttää törkyiseltä ja haista kamalasti, mutta nyt hän oli valmis työhön! Kun sinä käyt läpi tämän kaltaisen sotkun, et ehkä näytä niin hyvältä. †††