Sivuja

Donald Trumpista artikkeleita ja sivustoja

Pastori J.D. Farag'in profetiapäivityksiä vuosilta 2014-20

perjantai 7. tammikuuta 2011

Jesuiitat -- Paavinvallan salainen armeija

Tässä hyvä artikkeli jesuiitoista, jotka todellisuudessa ohjaavat Rooman kirkkoa johtajansa "mustan paavin" alaisuudessa. Tämä salainen järjestö toimii kulisseissa Paavin valtaistuimen takana ja on historian saatossa ollut vastuussa lukuisista veritöistä ja saanut aikaan sotia ja hallitusten vaihdoksia. He ovat myös pala palalta tuhonneet protestanttisen uskon soluttautumalla protestanttisiin kirkkoihin. Kaikki tähtää Uuteen Maailmanjärjestykseen, jossa uskonnollinen keskus (suuri Babylon) luodaan Roomaan katolilaisen Äitikirkon hallitessa sen helmaan palanneita tyttäriä. Rooman kirkko on kaikkien porttojen äiti (Ilm. 17) ja sen johtaja on Ilmestyskirjan väärä profeetta (Ilm. 13:11-18). Huomautettakoon vielä, että Illuminati-järjestön perustaja Adam Weishaupt oli baijerilainen jesuiitta-pappi, joka v. 1776 Saksan Ingolstadtin kaupungissa perusti valaistuneiden järjestön salaisissa menoissa kumppaniensa kanssa vappupäivänä 1.5.1776. Tämän artikkelin suomensi: Samuel Korhonen

--------------------------------------

JESUIITAT


Paavinvallan salainen armeija


by Shaun Willcock

Jesuiitta: Roomalaiskatolisen Ignatius Loyola'n ja kumppanien perustaman (1534) järjestön Jeesuksen Seuran (Society of Jesus) jäsen; teeskentelevä (dissembling) henkilö, välttelijä (equivocator). – Sanakirja Concise Oxford Dictionary

Kun kaksi jesuiittaa kohtaa, paholainen on aina kolmantena. – vanha ranskalainen sananlasku.

Johdanto

Roomalaiskatolinen Jesuiittajärjestö (Jesuit Order), joka röyhkeästi kutsuu itseään nimellä “Jeesuksen Seura (Society of Jesus)”, on tänä päivänä vähän tunnettu ja paljon vähemmän ymmärretty. Ja kuitenkaan siitä ei ole kauan, kun tämä järjestö oli niin hyvin tunnettu, että sana ”jesuiittamainen” oli mitä halventavin sana; järjestö oli kielletty melkein jokaisessa roomalaiskatolisessa valtiossa ja kaikkien valistuneiden maiden asukkaat pelkäsivät ja inhosivat sitä.

Miksi näin oli? Mitä halpamaisia oppeja tämän järjestön jäsenet kannattivat ja mitä pahoja tekoja he harjoittivat, että saivat aikaan sellaisia yleisiä reaktioita heitä vastaan? Ja lisäksi: Jesuiitat ovat edelleen täällä; he ovat edelleen voimissaan; he eivät ole muuttaneet oppejaan eivätkä katuneet pahoja tekojaan – itseasiassa he syyllistyvät niihin jatkuvasti; he ovat edelleen se, mitä ovat aina olleet – ”paavinvallan salainen armeija”, häikäilemättömästi antautunut roomalaiskatolisen uskonnon edistämiseen ja protestantismin täydelliseen tuhoamiseen! He ovat vaarallisin pappien järjestö roomalaiskatolisessa uskonnossa ja todellakin vaarallisin ihmisten järjestö, mitä maailma on koskaan tuntenut.

Jokaisen kristityn, kuten myös jokaisen roomalaiskatolisen, pitäisi olla hyvin perillä Jesuiitoista ja heidän tekemisistään; kristittyjen, koska Jesuiitat ovat Kristuksen evankeliumin ja elävän Jumalan seurakunnan (ja siten myös itse Kristuksen, sillä Seurakunnan vainoaminen on Kristuksen vainoamista – Apt. 9:5) vannoutuneita vihollisia; ja roomalaiskatolisen, koska se on hänen ”kirkkonsa” (niin sanottu), roomalaiskatolinen ”kirkko”, joka suojelee tätä perkeleellistä järjestöä ja joka siunaa sen ponnisteluja sen suorittaessa iljettävää työtään ja näin ollen roomalaiskatolisuus ei voi olla Jeesuksen Kristuksen seurakunta, sillä kuten tulemme näkemään, niin Jesuiittajärjestön teot ovat täysin Kristuksen evankeliumin vastaisia ja yksikään ”kirkko”, joka hyväksyy ne, ei voi olla Kristuksen seurakunta.

Sekulaari historioitsija Edmond Paris kirjoittaen teoksessaan, The Secret History of the Jesuits, esittää seuraavat osuvat huomautukset: ”On toinen syy [kirjoittaa Jesuiittoja vastaan]… Samaan aikaan, kun uudet lukijasukupolvet tulevat, uudet Jesuiittojen sukupolvet tulevat valoon ja ne työskentelevät tänä päivänä samoilla kiemuraisilla ja peräänantamattomilla menetelmillä, jotka historiassa niin usein käynnistivät valtioiden ja hallitusten puolustautumisreaktiot. Loyola’n pojat ovat tänä päivänä – ja sallittakoon meidän sanoa: enemmän kuin koskaan – Rooman kirkon etummainen siipi. Yhtä hyvin, elleivät paremminkin naamioituneina, kuin muinoin, he ovat edelleen etevimmät ”ultramontanistit”, Vatikaanin hillityt, mutta tehokkaat agentit kaikkialla maailmassa, sen politiikan naamioidut mestarit, ’paavinvallan salainen armeija’. Tästä syystä Jesuiittoja koskeva aihe on ehtymätön ja samalla, kun heitä koskeva kirjallisuus on niin rikas [vaikka kuten Paris sanoo samalla sivulla: ”Useimpia Jesuiittain historiaa jäljittäviä varhaisia kirjoja ei voida enää löytää], niin jokaisella aikakaudella on velvollisuus lisätä siihen muutamia sivuja, kirjaamaan tämän neljä vuosisataa sitten käynnistetyn okkulttisen systeemin jatkuvuus ’Jumalan suuremmaksi kunniaksi,’ mutta tosiasiassa paavin kunniaksi.” [1]

Tämä lyhyt artikkeli on tarkoitettu “lisäämään muutamia sivuja” Jesuiittoja koskevaan kirjallisuuteen aikana, jolloin heistä niin vähän tiedetään ja kuitenkin niin paljon pitäisi tietää. Tämä on tarkoitettu laajaan levittämiseen ja kirjoittajan rukous on, että jos Herra tahtoo, sillä olisi laaja levikki näinä ekumenian ja luopumuksen kammottavina päivinä.

Jesuiittojen synty

Jesuiittajärjestö, joka on tuonut niin paljon verenvuodatusta ja kärsimystä maailmalle, sai alkunsa miehestä nimeltä Ignatius de Loyola, joka syntyi vuonna 1491. Loyola oli espanjalainen baski, josta tuli fanaattinen roomalaiskatolinen elettyään sotilaana irstailevaa elämää. Keskellä paljoa paastoamista ja itsekidutusta hän väitti saaneensa monia näkyjä Jumalasta ja Mariasta, roomalaiskatolisesta jumalattaresta. Hän tutki roomalaiskatolista teologiaa ja kirjoitti kirjan nimeltä Hengellisiä harjoituksia. Siitä tuli myöhemmin Jesuiittajärjestön oppikirja.

Loyola perusti niin sanotun “Jeesuksen Seuran” vuonna 1534 pienen ystäväporukan kanssa ja vuonna 1540 luonnosteltiin Jesuiittojen ”perustuslaki”. Paavi Paavali III antoi bullan hyväksyen (ja siten virallisesti ”perustaen”) Jesuiitat roomalaiskatolisen kirkon uskonnollisena järjestönä. Tässä kuitenkin täytyy huomioida eräs mitä tärkein tosiasia, sillä se heittää sellaista valoa seuran todelliseen luonteeseen: Loyola perusti seuran ennen, kuin se sai paavillisen hyväksynnän! Pieni miesten porukka, joka muodosti seuran sen syntyessä vuonna 1534, vannoi tottelevansa Loyola’a järjestön kenraalina, ennenkuin menivät paavin luokse! Loyola’n alkuperäinen tarkoitus ei ollut alistaa seuraansa paaville, vaan ainoastaan itselleen sen kenraalina. Hänellä oli omat tavoitteensa. Loyola’lla oli tarkoitus hakea paavillinen hyväksyntä seurallensa vain, jos havaitsisi sen ehdottoman välttämättömäksi.

Tätä tosiasiaa tukee roomalaiskatolinen kirjailija, Alban Butler, joka kirjoittaa: “Vuonna 1534... pyhä Ignatius ja kuusi kumppania... vannoivat valan Montmartre’ssa käyvänsä Pyhällä Maalla ja yhdistävänsä ponnistelunsa uskottomien käännyttämiseksi; tai, jos tämä ei osoittautuisi toteuttamiskelpoiseksi, niin heittäytyvänsä paavin jalkojen juureen ja tarjoavansa palveluksiaan, missä vain tämä katsoisi sopivaksi käyttää heitä.” [2]

Tämä niin usein läpi sormien katsottu tosiasia on suunnattoman merkityksellinen. Totuus on, että kun Loyola ja hänen pieni ryhmänsä eivät onnistuneet aloittamaan työtä Palestiinassa ja käänsivät katseensa kohti Eurooppaa toimintakenttänä, niin vasta silloin Loyola lähestyi paavia saadakseen paavillisen hyväksynnän – tietäen sen tehdessään, että Euroopassa oli jo niin monta uskonnollista järjestöä, ettei voisi toimia siellä ilman sellaista hyväksyntää.

Tämä merkitsee, että aina perustamisestaan saakka Seura on täysin omistautunut ennen kaikkea, ei paaville, vaan Jesuiittojen kenraalille. Jesuiitat ovat laki itsellensä. Samalla kun näennäisesti tunnustavat Rooman paavin auktoriteetin, he todellisuudessa ovat Jesuiittojen kenraalin alamaisia. Kaikki määräykset tulevat kenraalilta; paavinkin käskyjä noudatetaan vain, jos kenraali näkee sen sopivaksi. Ei ole yllättävää, että Jesuiittojen kenraali tuli tunnetuksi ”mustana paavina.” [3]

On aivan luonnollista, että kun Loyola lähestyi Paavali III:ta, niin tämä suhtautui hyvin varauksellisesti. Ei ollut vaikeaa havaita, että kenraalilleen ehdotonta uskollisuutta vannovat miehet olisivat paavinvallasta riippumattomia ja näin ollen vaara sille, vaikka tunnustivatkin olevansa sille alamaisia. Loyola ehdotti ovelasti, että Jesuiitat vannovat kuuliaisuuden valan myös paaville mennä mihin ikinä hän heidät lähettää. Tähän Paavali III suostui ja valtuutti Seuran. [4]

Käytännössä jesuiitat eivät kuitenkaan ole milloinkaan mitenkään huomioineet tätä valaa. Paavia totellaan vain silloin, kun se heille sopii.

Heidän päämääränsä

Mikä on Jesuiittajärjestön päämäärä? Miksi se on olemassa?

Se on varsin yksinkertainen: Jesuiitat pyrkivät käännyttämään maailman roomalaiskatolisuuteen. [5] Ja tämän päämäärän saavuttaakseen he eivät ole epäröineet käyttää kaikkia keinoja – sekä oikeita, että likaisia – ja varsinkin likaisia. He eivät ole epäröineet tarvittaessa valehdella, pettää, tehdä murhia, tai käyttää vallankumousta päämääriensä edistämiseksi. Kuten kohta näemme, niin tärkeysjärjestyksessä aivan huipulla heillä on aina ollut protestanttisuuden tuhoaminen. Tässä kaikessa täytyy nähdä hengellinen konflikti: Saatanan ikiaikainen sota elävän Jumalan seurakuntaa vastaan (Ilm. 12.) Vuosisatojen ajan Rooma on ollut Saatanan hyökkäyksen keskus Jumalan pyhiä vastaan (Ilm. 13:7; 17:1-6; 18:24; Dan. 7:25). Inkvisition ja muiden keinojen kautta paholainen pyrki tekemään selvää Kristuksen seurakunnasta. Sitten Jesuiittajärjestön muodostamisen myötä 16. vuosisadalla luotiin uusi ja tappava ase käytettäväksi raamatullista kristinuskoa vastaan.

Heidän opetuksensa

Mainitsimme edellä Loyolan kirjoittaman kirjan nimeltä “Hengellisiä harjoituksia”. Tätä ja kirjaa “Perustuslait (Constitutions)”, käytetään jesuiitta-alokkaiden valmistamiseen tehtäväänsä.

“Hengellisiä harjoituksia” toimii ehdokkaan mielikuvituksella ”ohjaajan” avustamana. Eri Raamatun tapahtumat pannaan ”elämään uudelleen” hänen edessään, kauniit ja pelottavat vuorotellen. Hänen huokauksensa, hengenvetonsa, hengittämisensä ja hiljaiset jaksonsa kaikki kirjataan. Kun tätä on jatkunut useita viikkoja, hän on valmis opetettavaksi. [6]

Kuuliaisuus on ehdottoman tärkeää Jesuiittajärjestölle. Jokaisen Jesuiitan täytyy olla täysin kuuliainen ylemmälleen totellen tätä kyselemättä. Järjestön Perustuslaeissa toistetaan noin 500 kertaa, että Jesuiitan täytyy nähdä kenraalissa, ei erehtyvä ihminen, vaan itse Kristus! Tämän sanoi eräs roomalaiskatolisen teologian professori. [7] Ignatiuksen sanoin: “Meidän täytyy nähdä musta valkoisena, jos kirkko sanoo niin.”

Perustuslaki vaatii jesuiittakokelasta olemaan kuin ruumis, jota voidaan siirtää mihin suuntaan tahansa (Osa IV, Luku 1), joka pyrkii saavuttamaan oman tahtonsa ja arvostelunsa täydellisen alistamisen ja kieltämisen (Osa III, Luku 1). [8] Perustuslain mukaan (Osa IV, Luku 5) jesuiitta voi jopa tehdä syntiä, jos ylempi käskee siihen – sillä synti ei sellaisessa tapauksessa ole syntiä! [9]

”Jeesuksen Seurassa” on suurempi auktoriteetti, kuin paavi ja suurempi auktoriteetti, kuin itse Jumala – ja tämä auktoriteetti on kenraali, sillä mitä Jumala on julistanut olevan syntiä, sen kenraali voi perua. Jesuiitat luopuvat helposti Jumalan laeista, jos se heille sopii. ”Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!” (Jes. 5:20).

Täsmälleen tällainen iljettävä oppi on se, joka on tehnyt Jesuiitoille mahdolliseksi tehdä murhia, panna viralta kuninkaita, tuhota hallituksia ilman mitään pelkoa jumalallisesta rangaistuksesta. ”Tarkoitus pyhittää keinot”, on Jesuiittajärjestön perustava, vaikkakin kirjoittamaton sääntö. [10]

Maan päällä ei milloinkaan ole ollut fanaattisempaa ja voimakkaampaa Seuraa.

Jesuiittamoraali

Samalla kun roomalaiskatolisella instituutiolla ei koskaan ole ollut mitään tunnontuskia “uudelleentulkita”, tai jopa kokonaan luopua Jumalan käskyistä – niin paavinvallasta on profetoitu, että se “pyrkii muuttamaan ajat ja lain” (Dan. 7:25) – Jesuiitat ovat mestareita erityisesti tässä. Tällä tavalla he ovat usein tehneet itsensä ihmisille rakkaiksi ja varsinkin ylemmille luokille, joita he aina ovat pyrkineet valvomaan. Olemalla lempeitä rippituolissa, määräämällä pieniä rangaistuksia synneistä, tai jopa oikeuttamalla synnin, milloin se vain heille sopi, heistä tuli monissa maissa rikkaiden ja mahtavien suosituimpia rippi-isiä – ja edelleen ovat. Ja on luonnollista, että kun heidän suosionsa rippi-isinä kasvoi, niin myös heidän vaikutusvaltansa yläluokkiin kasvoi ja sen seurauksena heidän hallitusten valvontansa. Sillä on ymmärrettävä, että roomalaiskatolisen teologian mukaan syntien tunnustaminen papille on pelastumisen kannalta ehdottoman tärkeää: roomalaiskatolisen täytyy ripittäytyä papille ja tuon papin täytyy päästää katuva synnistä. [11] Tämä ei ole Jumalan Sanan opetus, joka julistaa, että synnit täytyy tunnustaa Jumalalle, jolla yksin on valta antaa ne anteeksi (Ps. 32:5; Lk. 11:4).

Seuraavassa joitakin esimerkkejä heidän oveluudestaan ja pahuudestaan:

Mitä tulee käskyyn: ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi” (2. Moos. 20:16), Jesuiitat opettivat avion rikkovia naisia, että jos heidän miehensä kysyvät heiltä, ovatko he rikkoneet avioliittosopimuksensa, niin he voivat vastata kieltävästi, koska liitto on edelleen olemassa. Voi vain kuvitella, kuinka sellainen opetus vetoaa avionrikkojanaiseen, joka tulee rippituoliin – ja kuinka Jesuiitan vaikutusvalta häneen vahvistuu.

He ovat opettaneet, että palvelija, joka auttaa isäntäänsä viettelemään tytön, ei tee kuolemansyntiä, jos palvelijan kieltäytyessä auttamasta hänen isäntänsä pahoinpitelee hänet, ja että, jos nuori tyttö on raskaana, niin voidaan aiheuttaa keskenmeno, jos hänen raskautensa tuo häpeää hänelle itselleen tai papille. [12]

He ovat helposti luopuneet Jumalan laeista suojellakseen itseään. Eräs jesuiitta nimeltä L’Amy opetti, että: ”Munkki tai pappi saa tappaa ne, jotka ovat valmiita herjaamaan häntä, tai hänen yhteisöään” ja ”Jos Isä [pappi] antaessaan periksi kiusaukselle käyttää hyväksi naista ja tämä julkistaa tapahtuneen ja sen vuoksi häpäisee hänet, niin tämä samainen Isä voi tappaa naisen häpeän välttämiseksi!” [13] Onko mikään ihme, että Jesuiitat ovat usein turvautuneet murhaan?

Jesuiittateologit ovat toistuvasti kirjoituksissaan oikeuttaneet valehtelemisen, jos se on Seuralle edullista. [14] Raamattu sanoo, että “ kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa" (Ilm. 21:8), mutta puolustamalla ”kaksimielisyyttä” ja ”henkistä varausta” Loyola’n opetuslapset ovat vakuuttaneet itselleen, että tietyt valheet eivät ole valheita, kun tarkoitus pyhittää keinot.

Mitä tulee kuninkaiden ja hallitsijoiden murhiin, niin ne on usein oikeutettu Jesuiittojen kirjoituksissa. Esimerkiksi jesuiitta nimeltä Juan Marina opetti hyvin yksityiskohtaisesti hallitsijoiden murhaamisen laillisuutta niin kaukana historiassa, kuin vuonna 1599 ja hänen kirjallaan oli Jesuiittajärjestön virallinen hyväksyntä, imprimatur – järjestö antoi sille julkaisuluvan, kun ”oppineet ja huomattavat” jesuiitat olivat aikaisemmin hyväksyneet sen opit. [15] Mitä tulee jokaiseen paavin kirkonkiroukseen julistamaan ruhtinaaseen tai kuninkaaseen, niin Jesuiittaopin mukaan on itseasiassa ansiokasta tappaa hänet. [16]

Viimeisten neljän vuosisadan historia on täynnä dokumentoituja esimerkkejä tämän saatanallisen järjestön toteuttamista hallitsijoiden murhista.

Protestantismi on kuitenkin se, jota vastaan Jesuiitat erityisesti ovat suunnanneet kaiken myrkkynsä, sillä yli neljä vuosisataa he ovat työskennelleet väsymättä sen tuhoksi ja he ovat pyrkineet käyttämään jokaista hallussaan olevaa menetelmää tämän suorittamiseksi, kuten että pyrkivät murhaamaan ”reformoitujen kirkkojen tohtorit [opettajat]”. [17]

Edetkäämme nyt tarkastelemaan, mitä Jesuiitat itseasiassa ovat tehneet, sekä poliittisesti, että uskonnollisesti, pitäen mielessä, että järjestön lopullinen päämäärä on tuhota kaikki, mikä tunnetaan “protestantismina”, johon tietysti kuuluu raamatullinen kristinusko (nämä kaksi eivät ole sama asia kaikissa tapauksissa: samalla, kun raamatullinen kristinusko on aivan varmasti protestanttinen, niin ei suinkaan kaikkea, mitä sanotaan protestanttiseksi, voi rinnastaa raamatulliseen kristinuskoon) ja alistaa maailma paavinvallalle.



Jesuiittojen lyhyt historia
by Shaun Willcock

Paavin hyväksyttyä järjestön jesuiitat eivät tuhlanneet aikaa osallistuakseen kaikkeen: nuorten kasvatukseen, rippien kuuntelemiseen, lähetystyöhön, saarnaamiseen. He ryhtyivät työhönsä fanaattisella innolla.

Kasvatuksen kautta he tähtäsivät yhteiskunnan tulevien johtajien valvomiseen. Erityisesti he pyrkivät saamaan poliittisten johtajien ja muiden vaikutusvaltaisten ihmisten lasten kasvatuksen valvonnan yläluokissa. Lempeytensä kautta rippituolissa, kuten edellä mainitsimme, he luikertelivat rikkaiden ja mahtavien tunteisiin. Lähetysten kautta he pyrkivät käännyttämään maailman roomalaiskatolisuuteen. Saarnaamalla he taistelivat paavin arvovallan ja muiden roomalaiskatolisten oppien puolesta, siten vahvistaen paavinvaltaa aikana, jolloin se oli toipumassa uskonpuhdistuksen tuhoisista vaikutuksista. Tämä tunnettiin vastauskonpuhdistuksena ja Trenton kirkolliskokous 1540-luvulla oli Rooman vastaus uskonpuhdistukselle – ja se oli Jesuiittojen hallitsema.

Paavit totesivat pian, että Jesuiitat olivat käyneet välttämättömiksi koko paavinvallan eloonjäämiselle. He kirjaimellisesti luovuttivat roomalaiskatolisen instituution jesuiittojen käsiin. Paavinvalta palkittiin siitä teosta: jesuiitoista tuli sen väsymättömiä puolustajia ja se alkoi jälleen edetä kauhistuttavan takaiskunsa jälkeen 16. vuosisadalla, mutta hinta oli kallis, sillä ”mustasta paavista” ja hänen opetuslapsistaan tuli valta paavin valtaistuimen takana. He ovat sitä edelleen.

Askel askeleelta heidän vaikutusvaltansa kasvoi maailman valtioissa. Paavit antoivat heille aina vain suurempia etuoikeuksia ja valtuuksia.

Gregorius XIII antoi heille oikeuden mennä kauppaan ja pankkitoimintaan, oikeuden, jota he tulisivat innokkaasti käyttämään edessä olevina vuosina. [18]

Vuoden 1556 vaiheilla he olivat aktiivisesti taistelemassa protestantismia vastaan Ranskassa, Saksassa, Portugalissa, Espanjassa, Italiassa ja Englannissa ja heidät tultaisiin myös löytämään kovassa työssä Intiassa, Kiinassa, Japanissa ja Uudessa Maailmassa.

Työskennellessään protestantismin kitkemiseksi jesuiitat käyttivät kahta ensisijaista taktiikkaa. Päästyään vaikuttamaan poliittisesti jonkin maan hallitsijaan, tai hallitsijoihin, he ajoivat heidät vainoamaan protestantteja ja uskonnollisesti he itseasiassa soluttautuivat protestanttisiin kirkkoihin ja uskonsuuntiin ja toimivat sisältä käsin heikentääkseen niitä.

Paljon voitaisiin kirjoittaa heidän pimeistä töistään eri maissa, kuten Saksa, Ranska, Italia, Portugal, Espanja, Puola yhtä hyvin, kuin heidän hirmuteoistaan Intiassa, Japanissa, Kiinassa ja Etelä-Amerikassa 16. ja 17. vuosisadoilla, mutta tila ei sitä salli. Meidän täytyy rajoittaa huomiomme maahan, jossa protestantismi juurtui vahvimmin em. vuosisadoilla ja josta Kristuksen evankeliumi vietiin maapallon kaukaisiin kolkkiin: Britanniaan. On luonnollista, että jesuiitat suuntasivat voimakkaimmat ponnistelunsa Britanniaa vastaan.

Heidän juonensa englantilaista protestantismia vastaan 16. ja 17. vuosisadoilla

Vain joitakin lyhyitä vuosia järjestön perustamisen jälkeen jesuiitat olivat perustaneet seminaareja Euroopan mannermaalla tarkoituksella kouluttaa nuoria englantilaisia aatelismiehiä roomalaiskatolisiksi lähetyssaarnaajiksi. Kun näiden miesten koulutus oli saatettu päätökseen, heidät lähetettiin takaisin Britanniaan maanpettureina uudelleen alistamaan maa Rooman paaville.

Vuonna 1551 Trenton kirkolliskokous lähetti salaisia ohjeita Pariisin jesuiitoille kuinka heikentää ja tuhota ”Englannin kirkko”. Eräästä saarnatuolista löydettiin vuonna 1568 jesuiittapapin vahingossa sinne pudottama kopio. Ohjeet olivat nämä: ”Teidän ei tule kaikkien saarnata samalla tavalla, vaan huomioikaa se paikka, johon tulette. Jos vallalla on luterilaisuus, niin saarnatkaa kalvinismia; jos kalvinismi, niin luterilaisuutta; jos olette Englannissa, niin jompaakumpaa, tai John Huss’in mielipiteitä, anabaptismia, tai mitä tahansa, joka on Paavinistuinta vastaan, jonka vuoksi teidän toimintaanne ei epäillä ja silti voitte edelleen toimia Äitikirkon eduksi, koska ei ole, kuten Kirkolliskokous on todennut, mitään parempaa keinoa tuhota tuo harhaoppinen kirkko (Englannin Kirkko), kuin oppien sekoituksen kautta ja lisäämällä seremonioita yli sen, mitä nykyisin sallitaan. Muutamat teistä, jotka ryhdyitte olemaan tämän lajin harhaoppinen episkopaalinen yhteisö, tuokaa se niin lähelle Äitikirkkoa, kuin voitte; sillä silloin luterilainen puolue, kalvinistit, anabaptistit ja muut hereetikot ovat sille vastahakoisia ja siten tehkää episkopaalinen harhaoppi vastenmieliseksi näille kaikille ja keinoksi alistaa kaikki aikanaan Äitikirkolle.” [19]

Tämä dokumentti paljastaa, kuinka jesuiitat soluttautuvat ja siten pyrkivät tuhoamaan protestanttiset uskonsuunnat ja kirkot. Oli jesuiittoja, jotka olivat kaksoisagentteja teeskennellen olevansa protestanttisia saarnamiehiä, mutta palvelivat Vatikaanin etuja. On täysin varmaa, että tällaisia kaksoisagentteja on edelleen tänä päivänä. Tämä on sopusoinnussa Paavalin profetian kanssa Apt. 20:29, että ”Minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä.” On aina ollut ja tulee aina olemaan vääriä sananpalvelijoita, Saatanan palvelijoita, jotka teeskentelevät olevansa vanhurskauden palvelijoita (2. Kor. 11:13-15). On myös tärkeää huomata, että se, mitä he pyrkivät tekemään näillä keinoin, on suurelta osin toteutunut: Anglikaanisuus on oppien sekoitus, oikeiden ja väärien, ja täynnä epäraamatullisia seremonioita. Itseasiassa se ei ole muuta kuin roomalaiskatolisuuden muunnelma.

Mannermaalla koulutetut jesuiittavakoojat levittäytyivät Elisabethin aikana vaivihkaa kaikkialle Britanniaan, erilaisissa valeasuissa, kuvitteellisin nimin, saarnaten, kuunnellen rippejä, pitäen messuja. He myös painoivat ja jakelivat salaa kuningattaren ja anglikaanisen instituution vastaisia pamfletteja. He syyttivät Elisabeth’ia eri synneistä ja suunnittelivat myös hänen salamurhaansa ja kaatamistaan. [20]

Erilaiset jesuiittojen juonet kuningatar Elisabeth I:tä vastaan on kaikki perusteellisesti dokumentoitu. [21] Aineisto Lontoon Public Record Office’ssa paljastaa, että paavi Gregorius oikeutti salamurhan ja että jesuiitat tekivät kaikkensa sen toteuttamiseksi. He olivat 1580-luvulla myös syvällä mukana roomalaiskatolisen Espanjan Englannin valloitussuunnitelmissa.

Vuosina 1584-1585 Englannissa säädettiin “Laki jesuiittoja, seminaaripappeja ja muita sellaisia tottelemattomia henkilöitä vastaan”, joka määräsi kaikki jesuiitat lähtemään maasta 40 päivän sisällä heidän kapinoidensa vuoksi ja varsinkin heidän salajuonensa vuoksi tappaa Elisabeth! [22]

Jesuiitat eivät kuitenkaan luovuttaneet. He jatkoivat kuningattaren salamurhan suunnittelua ja Englannin valtaamista Espanjan toimesta. Tila ei salli kaikkien juonien yksityiskohtaista tarkastelua. Riittäköön, kun sanomme, että Herra ei sallinut heidän onnistua, kuten historia paljastaa.

Kuitenkaan edes espanjalaisen Armadan tappio ei kääntänyt jesuiittoja heidän päämäärästään. Niin myöhään kuin vuonna 1594 ainakin seitsemän jesuiittaa suunnitteli Elisabeth’in murhaa. Jotkut heistä tunnustivat salajuonen. Vuonna 1597 jesuiittavakoojia oli itse Englannin hallituksessa. [23]

Kun Jaakko I tuli valtaistuimelle, jesuiitat suunnittelivat vuonna 1605 jotakin sellaista, joka tunnetaan ruutisalaliittona kuninkaan räjäyttämiseksi. Heidän työkalunsa oli Guy Fawkes. Suurin osa jesuiitoista tämän likaisen teon takana pidätettiin, kun salajuoni keksittiin ja heidät hirtettiin. [24]

Vuonna 1628 Englannissa säädettiin laki, joka kielsi lähettämästä ketään mannermaalle ”paavin kouluun (to be Popishly bred)”. Tämän lain tarkoitus oli saada esiin kaikki englantilaiset, jotka olivat jesuiittojen vakoojia. [25] James Wadsworth oli eräs englantilainen, joka oli koulutettu jesuiittakoulussa Espanjassa Englannin käännyttämiseksi takaisin paavilliseen uskoon. 17. vuosisadalla julkaistussa kirjassaan hylättyään jesuiitat ja roomalaiskatolisuuden hän kertoo, kuinka opiskelijat koulussa lauloivat vespereitä ja litanioita ”Marialle” Englannin ”kääntymyksen” vuoksi. [26]

Kuningas Charles II (1660-1685) oli salainen katolilainen, jolla oli monia katolisia oikeudessa ja hänen seuraajansa, Jaakko II (1685-1688), oli avoimesti katolinen, jonka salainen neuvonantaja oli jesuiittapappi ja katolisia oli tärkeissä viroissa. [27]

Ja niin voisimme jatkaa. Todistusaineisto on saatavissa, faktaa faktan päälle, todistetta todisteen päälle, ”paavin salaisen armeijan” jatkuvista synkistä juonista protestantismin tuhoksi. Siirtykäämme nyt kuitenkin 18. vuosisadalle, sillä tällä vuosisadalla itse Rooman paavi tukahdutti Jesuiittajärjestön.

Jesuiittojen tukahduttaminen 18. vuosisadalla

Suuri Jesuiittajärjestön inho oli kehittynyt lähes kaikkialla. Jesuiittojen synnit olivat niin suuria ja niin tunnettuja, että jopa roomalaiskatoliset maat pyrkivät hävittämään heidät. 18. vuosisadan puolivälissä heidät oli karkotettu noin 30 paikasta, mutta he palasivat aina. Uusi hyökkäys oli kuitenkin alkamassa.

Vuonna 1757 Portugalin pääministeri kielsi jesuiittoja saarnaamasta, poisti kuninkaallisen perheen jesuiittarippi-isät ja lopulta karkotti Seuran kaikilta Portugalin hallitsemilta alueilta. Tämä oli Seuralle monumentaalinen isku, sillä se sävähdytti Eurooppaa ja muut maat seurasivat esimerkkiä. Ranskassa annettiin vuonna 1762 ”pidätysjulistus”: ”Kyseessä olevaa instituutiota ei voida hyväksyä missään sivistyneessä valtiossa, koska sen luonne on vihamielinen kaikelle hengelliselle ja ajalliselle arvovallalle…poliittinen yhteisö, joka työskentelee väsymättömästi kaiken käskyvallan anastamiseksi kaikilla epärehellisillä, salaisilla ja kieroilla keinoilla…” Jesuiitat karkotettiin Ranskasta, elleivät luopuneet valoistaan. Espanjassa kaikki jesuiittojen laitokset lakkautettiin. Heidät karkotettiin Napolista, Parmasta ja Maltalta.

Kaikki nämä maat lähettivät jesuiitat takaisin Italiaan. Seuraava on, mitä katolilainen nimeltä Cormenin lausui heistä: ”Italian maaperä saastui tästä saastaisesta limasta, jonka valtiot olivat hyljänneet ja jonka ne lähettivät takaisin Roomaan, kaiken turmeluksen lähteeseen.” [28]

Paavi Clement XIII:ta painostettiin tukahduttamaan koko Jesuiittajärjestö. Vuonna 1769, edeltävänä iltana, kun hänen oli määrä tehdä se, hän äkisti kaatui ja huusi: ”Minä kuolen!” Hän kuoli ja epäilemättä se oli jesuiittojen työtä. [29] Kuten historia todistaa he helposti suostuvat murhaamaan paaveja ja kuninkaita, jos se heille sopii.

Lopulta vuonna 1773 paavi Clement XIV allekirjoitti purkamisasiakirjan ja jopa vangitutti jesuiittojen kenraalin! Voi vain kuvitella, kuinka vastenmieliseksi tämä Seura oli käynyt, kun jopa Rooman paavi roomalaiskatolisten valtioiden painostuksesta pakotettiin kääntymään heitä vastaan! Mutta Clement maksoi sen hengellään, kuten tiesi tulevan käymään: ”Tämä tukahduttaminen tulee tappamaan minut”, hän sanoi. Hänen palatsinsa seinille ilmestyi julisteita, joissa oli seuraavat kirjaimet: ISSSV. Clement tiesi, mitä ne tarkoittivat: “In Settembre, Sara Sede Vacante” (Syyskuussa paavinvirka on auki). Hänet myrkytettiin syyskuun 22. päivänä 1774. [30]

Vaikka heidät oli tukahdutettu, he jatkoivat olemassaoloaan useissa roomalaiskatolisissa maissa, mutta salaisesti. Virallisesti heidät oli lakkautettu 41 vuoden ajan, kunnes paavi Pius VII vahvisti heidät uudelleen vuonna 1814. Useat katoliset maat kuitenkin jatkoivat heidän karkotustaan 19. vuosisadalla. Kaikesta huolimatta he jatkoivat vaikutusvaltansa laajentamista kaikkialla – mukaan lukien sellaiset ei-katoliset maat, kuten Britannia, jossa he työskentelivät taukoamatta protestantismin tuhoksi ja muuttaakseen uskonpuhdistuksen poliittiset vaikutukset päinvastaisiksi.

19. vuosisadan puolivälin vaiheilla heitä oli Englannissa hyvin paljon. Italialainen valtiomies, Marquis d’Azeglio, varoitti Shaftesbury’n kreiviä vuonna 1859: ”Olemme Italiassa päässeet irti jesuiitoista niin pitkälle kuin inhimillisin voimin voi päästä, mutta Englanti kuhisee heitä ja ennen pitkää tulette tuntemaan heidän läsnäolonsa vaikutukset.” [31] Kuinka tosiksi hänen sanansa ovatkaan osoittautuneet!

Abraham Lincoln’in salamurha

Amerikan Yhdysvallat uskonnonvapauden linnnoituksena (mitä Rooma ei voi suvaita) oli luonnollisesti erityinen Jesuiittojen toiminnan kohde. He pyrkivät tukahduttamaan protestantismin ja muuttamaan USA:n roomalaiskatoliseksi maaksi. Vuonna 1865 he lisäsivät presidentti Abraham Lincoln’in murhan kauhistuttavaan murhien luetteloonsa. Että tämä salamurha oli jesuiittojen työkalu, sen osoitti Charles Chiniquy, entinen pappi ja rohkea kristitty saarnamies, joka oli ollut Lincoln’in henkilökohtainen ystävä. ”Mutta kuka oli salamurhaaja? Booth oli vain jesuiittojen työkalu. Se oli Rooma, joka ohjasi hänen kättänsä turmeltuaan hänen sydämensä ja kadotettuaan hänen sielunsa…. Ja 20 vuotta kestäneiden jatkuvien ja vaikeiden tutkimusten jälkeen tulen tänä päivänä pelkäämättä amerikkalaisten eteen sanomaan ja todistamaan, että Rooman papit ja jesuiitat salamurhasivat presidentti Aabraham Lincoln’in.” [32] Chiniquy hankki laajan todistusaineiston, kuten myös monet muut. [33]

Jesuiitat ja maailmansodat

Entä 20. vuosisata? Tällä vuosisadalla, ei yhtään vähemmän kuin millään toisella järjestön perustamisen jälkeen, jesuiitat ovat olleet äärimmäisen aktiivisia, tavallisesti salaisesti kulissien takana etenkin (vaikka tämä kammottava totuus on äärimmäisen hyvin salattu) kummassakin maailmansodassa!

Jesuiittojen neuvosta paavi tuki ensimmäisessä maailmansodassa Saksaa ja Itävalta-Unkaria, toivoen voivansa käyttää näitä valtoja rankaisemaan Ranskaa, tuhoamaan venäläisen ortodoksisen instituution ja lyömään Englannin. [34] Jesuiitat Irlannissa, Intiassa, Espanjassa ja Australiassa työskentelivät ankarasti Englannin kaatamiseksi. [35] Kun liittoutuneiden voitto teki tyhjäksi paavilliset suunnitelmat, niin jesuiitat alkoivat valmistautua toiseen maailmansotaan.

Todistusaineisto roomalaiskatolisesta osallistumisesta yleensä ja varsinkin jesuiittojen osallistumisesta toiseen maailmansotaan on musertava. Jälleen tila ei tässä salli asian laajempaa käsittelyä ja seuraavat tosiasiat riittäkööt. Ne ovat vain jäävuoren huippua.

Vuonna 1939 Hitler asetti Jesuiitan nimeltä Tiso Slovakian tasavallan johtoon. Tiso julisti, että roomalaiskatolisuus ja natsismi ”työskentelevät käsi kädessä maailman uudistamisessa”. Hän teki parhaansa protestanttien ja juutalaisten eliminoimiseksi Slovakiasta lähettäen heidät keskitysleireille.

Roomalaiskatolisessa Kroatian nukkenatsivaltiossa jesuiitta nimeltä, Stepinac, tuki täysin Kroatian johtajaa, kun tämä teurasti satojatuhansia serbejä ja juutalaisia. Ja monet katolisen kroatialaisen Ustashis’in johtajista, jotka toteuttivat kauhistuttavia surmaamisia, olivat jesuiitta- ja fransiskaanipappeja! [36]

Hitler itse julisti: “Minä olen oppinut paljon jesuiittajärjestöstä.” Natsi Walter Schellenberg sanoi: “S.S.–järjestö on muodostettu jesuiittajärjestön periaatteiden mukaan.” Ja Hitler sanoi Himmler’istä: ”Voin nähdä Himmler’in omana Ignatius Loyola’namme.” SS:n keskusturvallisuuspalvelussa huippuviroissa olivat papit, erityisesti jesuiitat. [37]

Siitä ei ole pienintäkään epäilystä, että jesuiittajärjestön käsiä tahraa miljoonien veri.

Jesuiitat ja “vapautuksen teologia”: “katolinen kommunismi”

Sodanjälkeisenä aikana kommunismin nousun ja yleisen laajenemisen myötä jesuiitat ovat olleet aktiivisia tavanomaisella väsymättömyydellään edistäessään uskonnollista marxismin lajia, joka on aiheuttanut sanomatonta kärsimystä ja verenvuodatusta, varsinkin latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa. Sitä kutsutaan ”vapautuksen teologiaksi.”

Papit latinalaisessa Amerikassa, erityisesti Jesuiitat, alkoivat kuvailla Kristusta vallankumouksellisena, joka ”vapauttaa” ”sorretut” väkivallan keinoin. Jesuiitat kirjoittivat marxismin innoittamia käsikirjoja, jotka väänsivät Raamattua siten, että se näytti tukevan heidän uutta ”teologiaansa” ja on surullista, että hartaat latinalaisen Amerikan roomalaiskatoliset, Raamatusta tietämättöminä, uskoivat heitä. [38]

Kaikkialla latinalaisessa Amerikassa “sissipapit” suuresti lisääntyivät taistellen vallankumouksellisten rinnalla, tappaen ja joutuen tapetuiksi kahakoissa hallituksen joukkojen kanssa ja jatkuvasti kannattaen väkivaltaa.

Jesuiitta nimeltä Luis Pellecer sanoi vuonna 1981: “Jokainen jesuiitta Keski-Amerikassa palvelee aktiivisesti, ei Jumalaa, vaan marxismia ja vallankumousta.” [39] Eräs toinen jesuiitta, Ernesto Cardenal, tuli Nicaraguan kulttuuriministeriksi, kun marxistit tulivat siellä valtaan (jesuiitat todella ovat miehittäneet muutamia huippuvirkoja latinalaisen Amerikan hallituksissa).

Jesuiitat eivät ole muuttuneet. Tänä päivänä he ovat politiikassa yhtä aktiivisia, kuin aina ovat olleet, työskennellen taukoamatta suuren päämääränsä, Roomasta käsin valvotun maailman, hyväksi. Eivätkä he välitä, kuinka paljon verta täytyy vuodattaa, kuinka monta sotaa käynnistää, kunhan vain saavuttavat päämääränsä.

Jesuiitat ja 20. vuosisadan protestantismi

He eivät ole 20. vuosisadallakaan olleet jouten työskennellessään protestantismin tuhoksi. Voimme olla siitä täysin varmoja, että tänä päivänä protestanttisten instituutioiden sisällä on jesuiittojen agentteja, jotka epäilemättä miehittävät niiden korkeimpia asemia kaikkialla maailmassa ja on kolme hyvää syytä, että voimme olla siitä varmoja. Ensiksikin historia paljastaa, että he ovat soluttautuneet protestanttisiin instituutioihin melkein perustamisestaan saakka, eikä ehdottomasti ole mitään syytä epäillä, etteivätkö he tekisi sitä edelleen, sillä miksi he olisivat lopettaneet, kun se kannattaa? Siten heidän ansioluettelonsa vakuuttaa meille, että he tekevät sitä edelleen. Toiseksi (ja tästä hyvin harvat ovat tietoisia), vaikka vuonna 1990 oli virallisesti melkein 24000 jesuiittaa, jotka toimivat 113 maassa, [40] järjestöllä on aina ollut “salaisia apujoukkoja” vaikutusvaltaisissa asemissa: Seuran virallisia jäseniä – mutta salaisia! Historioitsija Paris kirjoittaa: “Samoin on tänä päivänä; Seuran 33000 virallista jäsentä toimivat kaikkialla maailmassa sen henkilökunnan ominaisuudessa, todella salaisen armeijan upseereita, jonka riveihin kuuluu poliittisten puolueiden johtajia, korkea-arvoisia upseereita, kenraaleja, tuomareita, lääkäreitä, tiedekuntien professoreita jne.” [41] Kymmeniä tuhansia Seuran salaisia jäseniä, jotka miehittävät vaikutusvaltaisia virkoja, ilman että kukaan on tietoinen heidän todellisesta identiteetistään!

Hän olisi voinut lisätä: “protestanttisia saarnamiehiä”, sillä on olemassa historiallista todistusaineistoa heidän soluttautumisestaan protestantismiin. Kolmanneksi, että he ovat todella menestyksellisesti tunkeutuneet protestantismiin maailmanlaajuisesti, siitä on olemassa kova todistusaineisto kaikkien nähtävänä: protestantismi maailmanlaajuisesti on epäjärjestyksessä ja perääntymässä, opillisesti sekava, tärkeiltä osatekijöiltään romahtamassa ja syöksymässä päätäpahkaa yhteyteen roomalaiskatolisen instituution kanssa. Koska tätä ei voida kiistää, meille jää johtopäätös, että tietäen kuinka he ovat työskennelleet ja minkä päämäärän hyväksi aina perustamisestaan saakka, niin he ovat aivan ilmeisesti olleet äärimmäisen menestyksellisiä vuosisataisen päämääränsä saavuttamisessa. Lukuunottamatta aivan pientä todella raamatullisten protestanttien jäännöstä, joka seisoo erossa yleisestä “ekumeenisesta liikkeestä” ja säilyttää evankeliumin totuuden todistuksen, protestantismi on kuollut. Protestantismin tuho ei kuitenkaan vain “tapahtunut”: se pantiin tapahtumaan. Ja mikä on se järjestö, joka kaikista järjestöistä, joita on ollut maan päällä menneiden neljän vuosisadan aikana, on toiminut sellaisella häikäilemättömällä ovelalla ja väsymättömällä innolla protestantismin tuhoksi? Jesuiittajärjestö. Ja kuten tämä järjestö on valvonut paavinvaltaa vuosisatoja, se pitää yhtä profeetallisen Sanan kanssa, joka julistaa, että se Suuri Portto, paavillinen Antikristus, on aina ollut raamatullisen kristinuskon suurin olemassaoleva vihollinen (Ilm. 17; Ilm. 19; 2. Ts. 2; Dan. 7). Ennen Jesuiittajärjestöä Rooma käytti muita keinoja sotiakseen Jumalan pyhiä vastaan, mutta viimeiset neljä vuosisataa jesuiitat ovat olleet Rooman voimakkain ase. Siten me näemme, että Jumalan profeetallinen Sana ja historian todistus pitävät yhtä (kuten ne aina pitävät) ja tuomitsevat Jesuiittajärjestön.

Johtopäätös

Tämän lyhyen kirjoituksen tarkoitus on olla dokumentoitu yleiskatsaus, tämän synkän ja saatanallisen järjestön suppea paljastus. Se lähetetään eteenpäin rukouksin, että se valistaisi monia. Pastorien täytyy varoittaa laumojaan evankeliumin ja Kristuksen seurakunnan vihollisista (Apt. 20:28-31). Kristittyjen täytyy olla varuillaan, koetellen henget (1. Joh. 4:1), koetellen kaiken kuulemansa Jumalan Sanalla ja tutkien niiden valtakirjat, jotka sanovat olevansa Kristuksen, tai jotka sanovat olevansa hänen apostolejaan (Ilm. 2:2), eivätkä ole. Tällä en tahdo sanoa, että jokainen esiintuleva väärä opettaja olisi Jesuiitta! Olemme tavanneet muutamia, jotka näyttävät ajattelevan siten ja he saavat aikaan enemmän vahinkoa kuin hyvää villeillä ja perustelemattomilla syytöksillä. Kristittyjen täytyy kuitenkin olla tietoisia isommasta kuvasta: että joukkoja on työssä pahan “tämän maailman jumalan” ohjauksessa (2. Kor. 4:4) käyden sotaa Kristuksen seurakuntaa ja aitoa evankeliumia vastaan, että roomalaiskatolisuus, “porttojen Äiti” (Ilm. 17:5), on aina ollut seurakunnan ja evankeliumin suurin vihollinen ja että jesuiitat ovat siksi Saatanan päämäärien keskipisteessä, sillä he hallitsevat paavillista järjestelmää. Todistusaineisto puhuu puolestaan: kristityt ottakoot vaarin. Ja astukoon jokainen uskova, uskon kautta kaikkivaltiaaseen Herraansa, eteenpäin hänen palveluksessaan tietäen varmasti, että päivä on tulossa, jolloin kaikki Herran Kristuksen ja hänen seurakuntansa viholliset kohtaavat hänen vihansa ja silloin: “kuka voi kestää?” (Ilm. 6:17). Silloin kaikki hänen vihollisensa heitetään tuliseen järveen; kaikki “velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät” (jesuiitat ovat olleet ja ovat syyllisiä kaikkiin näihin synteihin) suljetaan ikuisesti ulos Herran läsnäolosta (Ilm. 22:15).

----------------------------------------------

LÄHDEVIITTEET

[1]       The Secret History of the Jesuits, by Edmond Paris, pgs.7,8.  Chick Publications. Translated from the French 1975.
[2]       Lives of the Saints, by Alban Butler, Vol. XII, article “St. Francis Xavier”, December 3, pg.603.  Quoted in Footprints of the Jesuits, by R.W. Thompson, pg.41.  1894.
[3]       Occult Theocracy, by Lady Queenborough, pg.311.  The Christian Book Club of America.  Reprinted 1980.
[4]       Footprints of the Jesuits, by R.W. Thompson, pgs.42-48.  1894.
[5]       The Secret History of the Jesuits, pg.24.
[6]       The Secret History of the Jesuits, pgs.21,22.
[7]       Les Jesuites, by J. Huber, pgs.71,73.  Sandoz et Fischbacher, Paris, 1875.  Quoted in The Secret History of the Jesuits, pg.26.
[8]       Footprints of the Jesuits, pg.51.
[9]       Footprints of the Jesuits, pgs.57-59.
[10]       Fourteen Years a Jesuit, by Count Paul von Hoensbroech, Vol.1, pg.117, and Vol.2, pg.320. Footprints of the Jesuits, pg.61.
[11]       The Code of Canon Law, Canons 959 and 989.  See also the Council of Trent, 14th Session, “Doctrine on the Sacrament of Penance.”
[12]       Les Jesuites, by H. Boehmer, pg.238.  Armand Colin, Paris, 1910.  Quoted in The Secret History of the Jesuits, pg.65.
[13]       The Secret History of the Jesuits, pg.65.
[14]       Fourteen Years a Jesuit, pgs.301-319.
[15]       Fourteen Years a Jesuit, pgs.327,328.
[16]       The English Spanish Pilgrime, or, A new Discovery of Spanish Popery, and Jesuitical Stratagems, by James Wadsworth (ex-Jesuit), pg.77.  Printed at London by T. Cotes.  Second Edition, 1630.
[17]       The Memoires of Mr. James Wadsworth, a Jesuit that Recanted, pg.62.  Printed by Henry Hills for Henry Brome, London, 1679.
[18]       The Secret History of the Jesuits, pg. 29.
[19]       Jesuit Plots from Elizabethan to Modern Times, by Albert Close, pg.157.  The Protestant Truth Society.
[20]       Footprints of the Jesuits, pgs.132-141; and The Secret History of the Jesuits, pgs.42,43.
[21]       Jesuit Plots from Elizabethan to Modern Times, pgs.65-73,88-95.
[22]       Jesuit Plots from Elizabethan to Modern Times, pgs.104,105.
[23]       Jesuit Plots from Elizabethan to Modern Times, pgs.136-143.
[24]       Jesuit Plots from Elizabethan to Modern Times, pgs.143-145.
[25]       Jesuit Plots from Elizabethan to Modern Times, pg.149.
[26]       The Memoires of Mr. James Wadsworth, a Jesuit that Recanted, pgs.3-8.
[27]       Jesuit Plots from Elizabethan to Modern Times, pgs.160,161.
[28]       Footprints of the Jesuits, pg.222.
[29]       The Secret History of the Jesuits, pgs.68-70.
[30]       The Secret History of the Jesuits, pgs.70,71.
[31]       Jesuit Plots from Elizabethan to Modern Times, pgs.18,19.
[32]       Fifty Years in the Church of Rome, by Charles Chiniquy, pg.512.  The Protestant Literature Depository, 1886.
[33]       Rome’s Responsibility for the Assassination of Abraham Lincoln, by Thomas M. Harris.  Williams Publishing Company, 1897.  Also The Suppressed Truth about the Assassination of Abraham Lincoln, by Burke McCarty.
[34]       The Secret History of the Jesuits, pgs.116-122.
[35]       Jesuit Plots from Elizabethan to Modern Times, pgs.52-64.
[36]       The Vatican Against Europe, by Edmond Paris.  The Wickliffe Press, 1988.  Also Convert or Die! by Edmond Paris.  Chick Publications.  And The Secret History of the Jesuits, by Paris, pgs.143-154.
[37]       The Secret History of the Jesuits, pgs.164,167,168.
[38]       The Vatican Moscow Washington Alliance, by Avro Manhattan, pgs.268,269.  Chick Publications, 1982.
[39]       The Vatican Moscow Washington Alliance, pg.323.
[40]       Time, December 10, 1990.
[41]       The Secret History of the Jesuits, pgs.29,30.



Shaun Willcock is a minister of the Gospel. He lives in South Africa and runs Bible Based Ministries. For other pamphlets (which may be downloaded and printed), as well as details about his books, audio messages, news articles, etc., please visit the Bible Based Ministries website, or write to the address below. If you would like to be on Bible Based Ministries’ electronic mailing list, please send your details.



Bible Based Ministries
info@biblebasedministries.co.uk
www.biblebasedministries.co.uk


Contending for the faith Ministries
(Distributor for Bible Based Ministries)
42055 Crestland Drive
Lancaster, CA 93536
United States of America


This pamphlet may be copied for free distribution if it is copied in full



LOPPUKANEETTI
(lainauksia sivulta http://www.laverdaduniversal.org/kandidaatit.html)

"Musta Paavi", Jesuiittojen Kenraali

Tällä hetkellä (19.1.2008 lähtien) titteliä pitää Adolfo Nicolás Pachón. Sanotaan että hänellä on todellinen valta Vatikaanissa.(?)

Eräs lainaus:

"Jesuiitat on sotilaallinen, ei uskonnollinen, organisaatio. Heidän johtajansa on armeijan kenraali, ei pelkkä apotti isä luostarista. Tämän organisaation tavoite on: VALTA. Hirmuvalta äärimmäisessä merkityksessään. Absoluuttinen valta, universaali valta, valta kontrolloida koko maailmaa yhden miehen tahdosta. Jesuiittalaisuus on hirmuvalloista absoluuttisin: ja samalla suurin ja mahtavin väärinkäyttö..."
"Jesuiittojen kenraali vaatii olla isäntä, suvereeni, suvereenien suvereeni. Missätahansa missä jesuiitat hyväksytään he ovat isäntiä, maksoi mitä maksoi. Heidän yhdistyksensä on luonteeltaan diktatuurinen, ja sen vuoksi se on kaiken kansanvallan leppymätön vihollinen. Jokainen teko, jokainen rikos, hirvittävinkin, on ansiokas, jos se tehdään Jesuiittojen järjestön edun nimissä tai Kenraalin käskystä". [teoksesta: Fifty Years In The Church Of Rome, Charles Chiniquy, 1968, reprinted from the 1886 edition, quoting Memorial Of The Captivity Of Napolean At St. Helena"]

"Toisen maailmansodan jälkeen jesuiittojen poliittinen toiminta on aktivoitunut uudelleen, erityisesti EU:n perustamisen jälkeen. Nykyisin jesuiitat toimivat myös Venäjällä. Luterilainen kirkko on jo jesuiittojen ruodussa, samoin Suomen suurimpien kustantajien uskonto-aiheinen kirjallisuus. Brasiliassa jesuiitat käyvät omaa sotaansa maan noin 20 miljoonaa raamattukristittyä vastaan ja YK:ssa jesuiitat ja sosialistit ovat yhdistäneet voimansa. Ilmestyskirjan tapahtumain näyttämö alkaa olla kirkon osalta valmis. Purppuraan puettu ratsastaja on valmis nousemaan punaisen pedon selkään."
myös täällä aiheesta englanniksi.




2 kommenttia:

  1. Erinomaista kun otit jesuiittojen petoksen esille, ihmisten tulee saada tietää. Raamatunkin valossa katolinen kirkko kuvataan järjestönä joka "Portto ratsastamassa tulipunaisella pedolla" joka kuvaa maallista ja kirkollista valtaa, kuvataan Danielin- ja Ilmestyskirjassa.

    Yhteen asiaan soisin myös puututtavan. N.300-luvulla katolinen kirkko turmeli apostolisen uskon sekoittamalla siihen Babylonin viiniä. He muuttivat sapatin koskemaan sunnuntaita (pakanallinen auringon päivä) ja asettaneensa sen omaksi merkikseen eli sinetikseen, valtansa merkiksi, muuttamalla kymmenen käskyn lain (II Moos. 20:1-17) jota myös protestantit kunnioittavat. He eivät kumarra Herraamme Jeesusta, niinkuin monet luulevat, vaan paavin asettamaa sinettiä joka perimmältään on saatanan kumartamista, koska paavi on saatanan edustaja maan päällä. t. Paavo Virtaniemi!

    VastaaPoista
  2. Haluaisin ystävällisesti korjata virheen. joka oli tekstin alussa. Siinä sanottiin"...ja sen johtaja on Ilmestykirjan väärä profeetta".

    Ilmestyskirjan väärä profeetta on uskonpuhdistajien mukaan katolisen kirkon tyttäret, protestantit ja erityisesti Amerikan protestantit, jotka tulevat tekemään "pedon kuvan", siis saman hallintomallin. Katolinen kirkko johtaa heitä ekumenian kautta ja soluttajien kautta. Obama on miehittänyt hallintonsa jesuiitoilla tai katolisilla. Se on sama asia, katolinen on aina ennenkaikkea muuta katolinen. Paavinvalta pilkkaa Taivaan Jumalaa "muuttaessaan ajat ja lain".
    t. Paavo Virtaniemi!

    VastaaPoista