Maski putoaa – Venäjä paljastaa itsensä Israelin vihollisena – Googin sota lähellä

Tässä jatkoa eiliseen artikkeliini Venäjän ja Israelin kiristyvistä suhteista tänä syksynä suomentamassani raportissa ProphecyNewsWatch -sivustolta, jossa kerrotaan lisää venäläisen Iljushin-20 -tiedustelukoneen syyskuussa 2018 tapahtuneen alasampumisen seurauksista, jotka selvästi luovat profeetallisen taustan koko episodille. Tätä profeetallisuutta varten kannattaakin lukea edellinen suomentamani ProphecyNewsWatch -artikkeli viime heinäkuulta, jossa puidaan Googin sodan läheisyyttä viimeaikaisten Lähi-idän geopoliittisten tapahtumien ja taivaanmerkkien valossa. Artikkelin voi klikata tästä.

------------------------

Maski putoaa: Venäjä paljastaa itsensä Israelin vihollisena

http://www.prophecynewswatch.com/article.cfm?recent_news_id=2619



BY YIGAL CARMON/JNS.ORG  OCTOBER 08, 2018

Vuosi sitten, Venäjän maski koskien ei-vihamielisyyttä Israelia kohtaan oli vielä paikoillaan, strategisen koordinoinnin muodossa Israelin kanssa, kun kyse oli jälkimmäisen pommituksista Syyriassa. Tämä mahdollisti Venäjän peittää se tosiasia, että se oli täysin asettunut Israelin vihollisten, Syyrian ja Iranin, puolelle.

Vaikka Venäjä pidättyi siitä, että se yrittäisi pysäyttää Israelin pommittamasta Iranin kohteita Syyriassa – ikään kuin se olisi voinut estää tämän – se oli samaan aikaan mahdollistamassa ja sponsoroimassa Iranin levittäytymistä osaksi Syyriaa.

Artikkeli, jonka kirjoitin vuosi sitten, esitteli peittelemättömiä tosiasioita Venäjän tuesta Iranin ekspansiolle Syyriassa Israelin kansallisen turvallisuuden kustannuksella. Se väitti, että Iranin joukkojen läsnäolo Syyriassa muodosti eksistentiaalisen uhan Israelille.

Siinä lisäksi selitettiin, että niiden ihmisten hyväksi, jotka eivät voineet kuvitella Putin'ia niin Israel-vastaisena loppujen lopuksi, hän oli tehnyt Israelin pääministeri Netanyahu'sta kunniavieraan Moskovan voitonpäivän paraatiin Punaisella torilla toukokuussa, ja että tällä ei ollut mitään henkilökohtaista Israelia vastaan, vaan, kuten he sanovat mafiassa, vain liiketoiminta kytkeytyi Venäjän kilpailuun Yhdysvaltojen kanssa.

Todellisuudessa, strateginen Israelin ja Venäjän välinen koordinointi koskien Israelin pommituksia Syyriassa palveli venäläisten etuja: Israel ilmoitti jatkavansa pommituksia riippumatta siitä mitä seuraisi, ja Israelin ja Venäjän sotilaallinen eskalaatio voisi vain vetää Yhdysvallat osaksi nujakkaa ja paljastaa Venäjän olevan pelkkä alueellinen valta, joka ei vedä vertoja Yhdysvalloille.

Syyskuun 18. päivänä tapahtuneen Iljushin-20 -sotilaskoneen pudottamisen Syyrian ohjuksilla jälkeen, Venäjän maski putosi, ja sen politiikan todelliset Israel-vastaiset kasvot paljastuivat täysin. Todellakin, Putin yritti aluksi kätkeä ne pidättäytymällä syyttämästä Israelia kokonaan murhenäytelmästä. Mutta pian hän liittyi alaisiinsa syyttämällä Israelia ja ilmoitti, että Venäjä varustaisi Syyrian S-300 -ohjusjärjestelmällä, joka muun muassa suojelisi Iranin joukkoja Syyriassa Israelin hyökkäyksiltä.

Nyt kuva on kristallinkirkas: Venäläiset, jotka alun perin sallivat ja sponsoroivat Iranin levittäytymisen Syyriaan Yhdysvaltojen vastaisena toimenpiteenä, nyt myös suojelevat Iranilaisia ​​Syyriassa Israelin hyökkäyksiltä. Tämä on julistamaton sotatoimi Israelia vastaan vihollisen eli Venäjän taholta – koska ne eivät ole syyrialaisia, jotka operoivat S-300 -ohjuspattereilla israelilaisia lentokoneita vastaan, sillä heillä on vielä pitkä oppimiskäyrä tämän tekemiseksi – ja toimijat tulevatkin olemaan venäläisiä upseereja määräämättömän ajan.

Mutta sen myötä, että Venäjä varustaa Syyriaa S-300 -ohjuspattereilla, ja kun niiden operointi tapahtuu väistämättömästi venäläisten upseerien toimesta Israelin lentokoneita vastaan, venäläisiä uhkaa suuri sotilaallinen ja teknologinen fiasko. He oppivat, jos he eivät ole jo tehneet sitä Iljushin -tragediasta käsin, että israelilais-amerikkalainen teknologia on huomattavasti parempi kuin Venäjän vastaava – ja se ei koske pelkästään S-300 -ohjuspattereita, joita ollaan nyt kuljettamassa syyrialaisille, vaan myöskin niitä S-300 ja S-400 -ohjusjärjestelmiä, joita Venäjällä on jo paikoillaan Syyriassa sen omaa puolustusta varten. Kenties vain sisäinen Venäjän armeijan tutkimus voi osoittaa, mitä nämä järjestelmät tekivät, kun Iljushin ammuttiin alas.

Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu torjuu Israelin version tapahtumista, jonka mukaan israelilaiset hävittäjäkoneet olivat jo palanneet takaisin Haifan ylle, kun Iljushin ammuttiin alas. Venäläiset väittävät, että tutkakuva osoitti israelilaisen hävittäjän käyttävän Iljushin'ia kilpenään. Mahdollinen selitys tälle, jonka paljasti israelilainen päivittäislehti Haaretz, on se, että venäläisten käytettävissä oleva tutkakuva ei ollut todellinen, vaan se oli Israelin elektronisen sodankäynnin tuote.

Edellyttäen että tällainen tulee edelleen olemaan osa mitä tahansa Israelin tulevaa pommitusta, kehittyneitä venäläisiä ilmapuolustusjärjestelmiä ei tulla enää esittämään kysyttyinä. Ehkä tämän vuoksi venäläiset, ilmoittaessaan aikovansa toimittaa S-300 -ohjuspattereita Syyrialle, ilmoittivat samanaikaisesti olevansa halukkaita neuvottelemaan Yhdysvaltojen kanssa tästä toimituksesta, jotta voitaisiin välttää mahdolliset yhteentörmäykset Israelin kanssa ja niiden seuraukset.

Venäjän todelliset kasvot on paljastettu paitsi sotilaallis-strategisessa ympäristössä – antamalla S-300 -ilmapuolustusjärjestelmän Syyrialle – niin myös sen paluulla vanhaan Venäjän/Neuvostoliiton aikaiseen antisemitismiin, jota ei edes Venäjän presidentti Putin'in ”erityissuhde” Chabad'in kanssa voi naamioida. Entinen Israelin Venäjän-suurlähettiläs Zvi Magen totesi: ”Media syytti Israelia kriisipäivänä hyvin ajoitetulla orkestroidulla tavalla, joka oli täynnä antisemitistisiä elementtejä. Tämä ei ollut odottamatonta.” Kun otetaan huomioon Venäjän todellinen politiikka Israelia kohtaan, tämän ei pitäisi olla yllättävää.

Originally published at JNS.org - reposted with permission.