Joonan kirja

Tässä Jakob Prasch'in saarnan, The Book of Jonah, transkription suomennos. Sisältää hyvää profeetallista raamattuopetusta koskien myös meidän aikaamme, kun tuomiot lähestyvät. Transkription suomentaja: Samuel Korhonen


Joonan kirja
The Book of Jonah

by James Jacob Prasch

http://www.moriel.org/Teaching/Sermons.html


Ennen kuin menemme Joonan kirjaan, menemme hyvin lyhyesti Apostolien Tekojen jakeisiin 2:24 ja 2:27.

"Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää."

Jakeessa 27 meillä on lainaus Jesajan ja Psalmien kirjasta:

"..sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta."

Oli mahdotonta, että kuolema olisi voinut pitää Jeesusta vallassaan. Se oli teologinen, hengellinen ja looginen mahdottomuus.

Meille kerrotaan Heprealaiskirjeessä, että Aabraham oli valmis uhraamaan ainoan poikansa – Kristuksen esikuvana – koska hän tiesi, että silloinkin Jumala voisi herättää hänen poikansa kuolleista toteuttaakseen tarkoituksensa (Hepr. 11:17). Se on esimerkki siitä, kuinka Jumala panee jonkun “kuoleman tilanteeseen” varmana siitä, että Hänen ylösnousemusvoimansa löytyy siinä.

Nämä asiat näköpiirissä lähde kanssani profeetta Joonan kirjaan.

"Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana: "Nouse, mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sitä vastaan; sillä heidän pahuutensa on noussut minun kasvojeni eteen". Mutta Joona nousi paetaksensa Tarsiiseen Herran kasvojen edestä ja meni alas Jaafoon ja löysi laivan, joka oli lähtevä Tarsiiseen. Ja hän suoritti laivamaksun ja astui siihen mennäkseen heidän kanssansa Tarsiiseen, pois Herran kasvojen edestä. Mutta Herra heitti suuren tuulen merelle, niin että merellä nousi suuri myrsky ja laiva oli särkymäisillään. Niin merimiehet pelkäsivät ja huusivat avuksi itsekukin jumalaansa. Ja he heittivät mereen tavarat, mitä laivassa oli, keventääkseen sitä. Mutta Joona oli mennyt alas laivan pohjalle ja pannut maata, ja hän nukkui raskaasti. Niin laivuri tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: "Mitäs nukut? Nouse ja huuda jumalaasi. Ehkäpä se jumala muistaa meitä, niin ettemme huku." Ja he sanoivat toisillensa: "Tulkaa, heittäkäämme arpaa, saadaksemme tietää, kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut". Mutta kun he heittivät arpaa, lankesi arpa Joonalle."

(Snl. 16:33 sanoo: "Helmassa pudistellen arpa heitetään, mutta Herralta tulee aina sen ratkaisu.")

"Niin he sanoivat hänelle: "Ilmoita meille, kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut. Mikä on toimesi ja mistä tulet? Mikä on sinun maasi ja mistä kansasta olet?" Hän vastasi heille: "Minä olen hebrealainen, ja minä pelkään Herraa, taivaan Jumalaa, joka on tehnyt meren ja kuivan maan."

Niin miehet peljästyivät suuresti ja sanoivat hänelle: "Miksi olet tehnyt näin?" Sillä miehet tiesivät, että hän oli pakenemassa Herran kasvojen edestä; hän oli näet ilmaissut sen heille. He sanoivat hänelle: "Mitä on meidän tehtävä sinulle, että meri tulisi meille tyveneksi?" Sillä myrskysi myrskyämistänsä. Hän vastasi heille: "Ottakaa minut ja heittäkää minut , niin meri teille tyventyy. Sillä minä tiedän, että tämä suuri myrsky on tullut teille minun tähteni." Miehet soutivat päästäkseen jälleen kuivalle maalle, mutta eivät voineet, sillä meri myrskysi vastaan myrskyämistänsä. he huusivat Herraa ja sanoivat: "Voi, Herra, älä anna meidän hukkua tämän miehen hengen tähden äläkä lue syyksemme viatonta verta, sillä sinä, Herra, teet, niinkuin sinulle otollista on"

Sitten he ottivat Joonan ja heittivät hänet mereen, ja meri asettui raivostansa. Ja miehet pelkäsivät suuresti Herraa, uhrasivat Herralle teurasuhrin ja tekivät lupauksia. Mutta Herra toimitti suuren kalan nielaisemaan Joonan. Ja Joona oli kalan sisässä kolme päivää ja kolme yötä."

Meille ei kerrota, että se olisi ollut valas. Juutalaiset kääntävät tämän kirjaimellisesti nykyhepreassa leviatan’iksi. Valaat eivät tavallisesti kuulu Välimeren luontoon, joten emme tiedä millainen kala se oli. Me vain oletamme, että se oli valas (Tarkasti ottaen valas on tietysti nisäkäs eikä kala – sillä ei ole kiduksia).

"Ja Joona rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisässä ja sanoi:

"Minä huusin ahdistuksessani Herraa,
ja hän vastasi minulle.
Tuonelan kohdussa minä huusin apua,
ja sinä kuulit minun ääneni.
Sinä syöksit minut syvyyteen,
merten sydämeen,
ja virta ympäröitsi minut,
kaikki sinun kuohusi ja aaltosi vyöryivät minun ylitseni.
Minä ajattelin: Olen karkoitettu pois sinun silmiesi edestä.
Kuitenkin minä saan vielä katsella sinun pyhää temppeliäsi.
Vedet piirittivät minut aina sieluun asti,
syvyys ympäröitsi minut,
kaisla kietoutui päähäni.
Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti,
maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti.
Mutta sinä nostit minun henkeni ylös haudasta, Herra, minun Jumalani.
Kun sieluni nääntyi minussa,
minä muistin Herraa,
ja minun rukoukseni tuli sinun tykösi,
sinun pyhään temppeliisi.
Ne, jotka kunnioittavat vääriä jumalia,
hylkäävät armonantajansa.
Mutta minä tahdon uhrata sinulle
kiitoksen kaikuessa.
Mitä olen luvannut, sen minä täytän.
Herrassa on pelastus."

Sitten Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle.

Joonalle tuli toistamiseen tämä Herran sana: "Nouse ja mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sille se saarna, minkä minä sinulle puhun." Niin Joona nousi ja meni Niiniveen Herran sanan mukaan. Ja Niinive oli suuri kaupunki Jumalan edessä: kolme päivänmatkaa. Ja Joona käveli kaupungissa aluksi yhden päivänmatkan ja saarnasi sanoen: "Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään." "

Tässä käytetään hävittämisestä sanaa nechpakeh. Se on sama sana, jota Genesis käyttää Sodoman hävityksestä, hirvittävin tuho ja tuomio kaupungille, mitä juutalaisilla on kirjattuna Toorassa. Nimenomaan tämän sanan nechpakeh käyttäminen tuo mieleen näkyjä siitä, mitä Jumala teki Sodomalle ja Gomorralle. - -

"Niin Niiniven miehet uskoivat Jumalaan, kuuluttivat paaston ja pukeutuivat säkkeihin, niin suuret kuin pienet. Ja kun tieto tästä tuli Niiniven kuninkaalle, nousi hän valtaistuimeltaan, riisui yltään vaippansa, verhoutui säkkiin ja istui tuhkaan. Ja hän huudatti Niinivessä: "Kuninkaan ja hänen ylimystensä määräys kuuluu: Älkööt ihmiset älköötkä eläimet - raavaat ja lampaat - maistako mitään, käykö laitumella tai vettä juoko. Verhoutukoot ihmiset ja eläimet säkkeihin, huutakoot väkevästi Jumalaa ja kääntykööt itsekukin pois pahalta tieltänsä sekä väkivallasta, mikä heidän käsiänsä tahraa. Ehkäpä Jumala jälleen katuu ja kääntyy vihansa hehkusta, niin ettemme huku."

Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, niin Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä.

Mutta Joona pahastui tästä kovin, ja hän vihastui. Ja hän rukoili Herraa ja sanoi: "Voi Herra! Enkö minä sitä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ehätin pakenemaan Tarsiiseen. Sillä minä tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen ja armosta rikas, ja että sinä kadut pahaa.Ja nyt, Herra, ota minun henkeni, sillä kuolema on minulle parempi kuin elämä." Mutta Herra sanoi: "Onko vihastumisesi oikea?"

Niin Joona lähti kaupungista ja asettui kaupungin itäpuolelle. Hän teki itsellensä sinne lehtimajan ja kävi istumaan sen alle varjoon, kunnes näkisi, miten kaupungin oli käyvä. Mutta Herra Jumala toimitti risiinikasvin kasvamaan Joonan pään ylitse, varjostamaan hänen päätänsä ja päästämään häntä hänen mielipahastaan. Ja Joona iloitsi suuresti risiinikasvista. Mutta seuraavana päivänä, aamun sarastaessa, Jumala toimitti madon kalvamaan risiinikasvia, niin että se kuivui. Ja auringon noustua Jumala toimitti tulikuuman itätuulen, ja aurinko paahtoi Joonaa päähän, niin että häntä näännytti. Niin hän toivotti itsellensä kuolemaa ja sanoi: "Parempi on minulle kuolema kuin elämä".

Mutta Jumala sanoi Joonalle: "Onko vihastumisesi risiinikasvin tähden oikea?" Tämä vastasi: "Oikea on vihastumiseni kuolemaan asti". Niin Herra sanoi: "Sinä armahdat risiinikasvia, josta et ole vaivaa nähnyt ja jota et ole kasvattanut, joka yhden yön lapsena syntyi ja yhden yön lapsena kuoli. Enkö siis minä armahtaisi Niiniveä, sitä suurta kaupunkia, jossa on enemmän kuin sata kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka eivät vielä tiedä, kumpi käsi on oikea, kumpi vasen, niin myös paljon eläimiä?" "

Ymmärrä, että siellä oli hyvin kuiva ilmasto – ei ollut minkäänlaista ilmastointia – se oli näännyttävä tilanne.

Heprealaisen tekstin ajatus, etteivät he tienneet eroa oikean ja vasemman käden välillä, on tämä: meillä on sana “yao”, oikea käsi on “yeman”, kuten lauseessa: “Jos minä unhotan sinut, oi Jerusalem, niin unhottukoon minulta oikea käteni.” Im eshcacak yerushalim tishcah yemani (KJV kääntää sen väärin: "my right hand forget her skill (oikea käteni unhottaa taitonsa)" – se ei ole, mitä siinä hepreaksi sanotaan).

Herran oikea käsi Raamatussa

“Herra tuo pelastuksen oikealla kädellään.” Jesaja puhuu samasta asiasta: 'Kenelle Herran käsivarsi – sama heprean sana yad – ilmoitetaan?' Vanhassa Testamentissa oikea käsi on esikuva Jeesuksesta. Se, mitä tässä pohjimmiltaan sanotaan, on, että “nämä pakanat eivät tunne pelastuksen tietä, he eivät tunne eroa oikean ja vasemman käden välillä, eivätkä tiedä kuinka pelastua.” Herran oikea käsi on se, joka tuo pelastuksen. Tämä on heprealaisen käsitteen, oikea käsi, sisältö.

Melkoinen tarina! Se kirjoitettiin todennäköisesti Jerobeamin hallinnon aikana joskus 814 – 783 eKr. Tiedämme myös historiasta, että siellä oli assyyrialainen kuningas, josta tuli monoteisti ja hänen nimensä oli Adad-Nirari III, joka hallitsi noin vuosina 810 – 782 (oli itseasiassa eräs egyptiläinen faarao, josta tuli monoteisti ja siellä oli pari Babylonin kuningasta, joista tuli monoteisteja – katso Daniel). Se on voinut olla tämä kuningas, joka kääntyi oikean Jumalan puoleen.

Juutalaisia on aina kutsuttu olemaan valona pakanoille – jo Vanhassa testamentissa. He eivät tehneet sitä samalla tavalla, kuin me teemme sitä nyt, mutta jos pelastuksen oli määrä tulla juutalaisista, kuten Jeesus sanoi Johanneksen 4. luvussa, niin heidän silti tuli olla todistajia näille kansoille ja osoittaa heille tosi Jumalaa. Tänä päivänä rabbit valittavat “kristityistä”, jotka käännyttävät juutalaisia unohtaen, että juutalaisten itsensä, perustuen siihen, mitä Mooses oli alunperin säätänyt, oletettiin yrittävän voittaa ihmisiä uskomaan tosi Jumalaan! Juuri se tosiasia, etteivät he sitä tee, osoittaa, etteivät he enää harjoita oikeaa juutalaisuutta.

Kertomus Joonasta

Hän oli vastahakoinen menemään Niinivehen, eikä syyttä. Ihmiset siellä eivät olleet ihan maailman mukavimpia; he olivat “pahoja ihmisiä”. He olivat täysiä pakanoita! Raamattuun uskovana juutalaisena hänen on täytynyt lukea edeltäjänsä profeetta Aamoksen profetioita ja nähdä, mitä Jumala oli Aamoksen kautta määrännyt ja ennustanut Niinivestä. Niinpä hänellä olisi ollut jopa raamatullinen syy haluttomuudelleen mennä sinne. Eikä hän tiennyt ainoastaan, että Jumala säälisi heitä, vaan että he voisivat myös tappaa hänet. Hän tiesi, että näin ollen heidät oli määrätty tuomioon, kuten profeetta Naahum oli ennustanut (ja se tapahtuikin myöhemmin, kun he kääntyivät takaisin pakanallisiin tapoihinsa). Hänellä oli hyvä syy olla menemättä.

Aloittakaamme kuitenkin Joonan nimestä. “Yonah” merkitsee hepreankielessä “kyyhkynen”. Mitä kuvia tämä tuo mieleen? Eräs on Joh. 2:16. Jeesus ajoi kyyhkysten myyjät ulos temppelistä. (Tämä tulee kolmannen Mooseksenkirjan luvusta 14. Kyyhkynen oli sopiva uhrieläimeksi ja sellaisena se oli Kristuksen esikuva – kuten kaikki nämä eläimet.) Korkeaveisu 1:15:ssa ylkä sanoo morsiamelle, että tämän silmät ovat kuin kyyhkyset. “Silmät”, koska kyyhkyset ovat yksiavioisia lintuja ja niillä on suhde vain partnerinsa kanssa, eivätkä ne lisäänny muiden kyyhkyjen kanssa. Niin myös Genesiksen luvussa 8 Nooa lähettää ensin ulos linnun, jonka Toora myöhemmin julistaisi olevan “unkosha” – korppi, mutta toinen lintu, jonka hän lähettää, onkin kyyhkynen. Kaikki nämä kuvat olisivat voineet tulla juutalaisten mieleen. Uudessa Testamentissa jakeessa Matteus 3:16 Pyhä Henki laskeutuu Jeesuksen päälle kyyhkysenä. Kaikki nämä kuvat voivat korostaa jotakin puolta Joonassa ja hänen luonteessaan, mutta todennäköisesti tärkein löytyy Daavidin psalmista 55, jakeista 4-6:

"Sydämeni minun rinnassani vapisee,
kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni.
Pelko ja vavistus valtaa minut,
pöyristys peittää minut.
Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä,
niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon!"

Ajatus on tämä: halu paeta onnettomuutta, joka on tullut päälle ja Joona todella oli mies, joka tahtoi paeta.

Entä sitten tämä onnettomuus? Mitä se merkitsee meille? Se, mitä meidän on ymmärrettävä Joonasta, on tärkein asia, joka meidän on ymmärrettävä kaikista heprealaisista profeetoista. Joka ainut heprealainen profeetta on Jeesuksen esikuva, Messiaan esikuva, jokainen heistä enteilee Häntä, kuka hän tulisi olemaan ja mitä tekemään. Ei ole yhtään heprealaista profeettaa, jonka elämä ei enteilisi, tai olisi esikuva Messiaasta, joka tulisi heidän jälkeensä tuomaan Lunastuksen, jota he profetoivat.

Tarkastelkaamme Joonaa Jeesuksen esikuvana.

Lue kanssani 2. Kun 14:25. Se on ensimmäinen kohta, jossa Joona mainitaan Raamatussa.

"Hän palautti entiselleen Israelin alueen, siitä, mistä mennään Hamatiin, aina Aromaan mereen saakka, sen sanan mukaan, jonka Herra, Israelin Jumala, oli puhunut palvelijansa, profeetta Joonan, Amittain pojan, kautta, joka oli kotoisin Gat-Heeferistä."

Pane merkille, että Joona lähetettiin ensin oman kansansa, juutalaisten, pariin. Vasta sen jälkeen hänet lähetettiin pakanoiden pariin. Jakeesta Matteus 15:24 luemme seuraavaa:

"Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö." "

Jeesus lähetettiin ensin oman kansansa pariin ja vasta myöhemmässä vaiheessa Hänet lähetettiin ei-juutalaisille. Meille kerrotaan, että Joona oli kotoisin tältä nimenomaiselta Gat-Heeferin alueelta, joka on kävelymatkan päässä Nasaretista. Tässä suhteessa Joonassa oli jotakin ainutlaatuista.

Lue kanssani Joh. 7:52 – siinä on jotakin, jota Sanhedrin ei huomannut!

"He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Oletko sinäkin Galileasta? Tutki ja näe, ettei Galileasta nouse profeettaa." " (tai kuten he sanovat saman luvun jakeessa 41) “Ei suinkaan Kristus tule Galileasta?”

Galileasta ei nouse profeettaa? He olivat väärässä. Joona oli kotoisin Galileasta! Hän oli Jeesuksen lisäksi ainoa profeetta, joka oli Galileasta kotoisin.

Jakeissa Joona 1:4-6 tulee hirveä myrsky ja UT:n kreikankielessä sana tuuli on “pneuma” ja hepreankielessä se on “ruach”, mutta molemmissa se on myös “Henkeä” tarkoittava sana. Tässä Jumalan lähettämässä myrskyssä Joona nukkuu myrskyn aikana laivassa ja siksi muut hiillostuvat: “Kuinka sinä voit nukkua laivassa myrskyn aikana?”

[Meillä on tästä nauha, nimittäin laivoista Raamatussa Markuksen luvuissa 4 ja 6, jossa me selitämme laivojen typologiaa syvällisemmin.]

Tarkastelkaamme kuitenkin hyvin lyhyesti jakeita Markus 4:37-38.

"Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät venheeseen, niin että venhe jo täyttyi. itse hän oli peräkeulassa ja nukkui nojaten päänaluseen. Ja he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: "Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?" "

Se, mitä tapahtuu Joonalle, on esikuva siitä, mitä tulee tapahtumaan Herralle Jeesukselle. Joonasta tulee Kristuksen esikuva.

Ymmärtäkäämme tätä hieman enemmän. Joona 1:12: "Ottakaa minut ja heittäkää minut mereen, niin meri teille tyventyy." Joona oli valmis vapaaehtoisesti luovuttamaan oman elämänsä tuodakseen pelastuksen toisille, joihin kuului pakanoita. Joh. 10:17-18:

"Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni."

Joona oli valmis luovuttamaan elämänsä tuodakseen pelastuksen ja vapautuksen toisille, niin myös Messias, jonka esikuva Joona on, oli valmis luovuttamaan oman elämänsä, jotta pelastus tulisi toisille.

Lue kanssani Luukas 11:30:

"Sillä niinkuin Joonas tuli niiniveläisille merkiksi, niin Ihmisen Poikakin on oleva merkkinä tälle sukupolvelle."

Tiedämme Kuningasten kirjasta, että Joona oli Amittain poika. Hän profetoi Jerobeamien hallituskausilla ja kumpikin heistä oli hyvin paha mies ja paha kuningas. Oli kaksi Jerobeamia, toinen yhtä paha kuin toinenkin. Joonan saarnasta pakanat tekivät parannuksen, kun taas juutalaiset eivät. Jeesuksen saarnasta pakanat vastaanottivat, mitä Hän sanoi, samalla kun useimmat juutalaiset eivät. Eivät kaikki juutalaiset hyljänneet Häntä – eivät kaikki juutalaiset hyljänneet Joonaa ja pakanat, eivätkä juutalaiset, olivat niitä, jotka katuivat Jeesuksen päivinä.

Joona 2:1 kertoo meille tämän: Herra toimitti suuren kalan.

Herra lähetti myrskyn jakeessa 2:2:

"Ja Joona rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisässä ja sanoi: "Minä huusin ahdistuksessani Herraa, ja hän vastasi minulle", jne."

Herra toimitti myrskyn, Herra toimitti suuren kalan. Tämä oli “kuoleman kokemus”. Jotkut perustelevat heprean tekstistä sanan “Sheol” merkityksistä, että Joona on itse asiassa voinut kuolla biologisesti. Varmasti kuitenkin sen merkitys tässä on “kuoleman paikka”. Se oli Herra, joka määräsi Joonan kuoleman paikkaan. Herra määräsi hänet siihen.

Luemme Apt. 2:23:

"...hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan..."

Jes. 53:10 mukaan oli Herran tahto lyödä Häntä. Joona luovutettiin Jumalan edeltätietämyksen kautta tuhon paikkaan ja Jeesus luovutettiin Jumalan edeltätietämyksen kautta tuhon paikkaan. Joona “kuoli” meressä. Hän kuoli, ikään se todella olisi ollut – hänen kuolinkokemuksensa. (Ihmiset voivat väitellä, että kuoliko hän vai ei, mutta hänen kuolinkokemuksensa tapahtui meressä.)

Lue kanssani Psalmia 69. Tämä on tietysti Daavidin psalmi, joka on messiaaninen profetia heprealaisen runouden kirjallisuuslajissa. Tästä psalmista luemme esim. jakeesta 22: “Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä” … siitä, mitä tapahtuisi, kun Herra Jeesus oli ristillä. Kuitenkin tämä psalmi, joka katsoo eteenpäin Jeesuksen kuolemaan, alkaa:

"Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti."

Jeesuksen kuolema siis esitetään heprealaisessa profetiassa vertauskuvallisesti hukkumiskokemuksena.

Lauloimme juuri tätä ihanaa laulua: "When peace like a river attended my soul; when sorrows like sea billows roll (Kun rauha kuin virta valtasi sieluni; kun surut kuin meren aallot vyöryvät)." Sen kirjoitti herra Stockwood, mutta mitä monikaan ei tiedä ja jota itsekään en tiennyt, ennen kuin kuusi vuotta sitten, on, että hän sävelsi sen vasta sen jälkeen, kun hänen perheensä oli hukkunut, paikassa, jossa amerikkalaisen siirtokunnan hotellin rakennus seisoo nyt Jerusalemissa.Vasta perheensä kuoltua hän itse asiassa kirjoitti sen Jerusalemissa.

Ajatus, että “meren aallot vyöryvät“, on se hukkumiskokemus, joka kohtasi hänen perhettään, mutta myös raamatullisessa typologiassa ja varsinkin Psalmeissa voimme nähdä, että kun ihmiset ovat tällaisen kuoleman kokemuksen alla, siihen viitataan hukkumisena ja se osoittaa Jeesukseen.

Mutta sekä ihmiset että eläimet katuivat säkissä ja tuhassa (Joona 3:8), kun Joona oli sanonut heille: “Tehkää parannus, tehkää parannus, tehkää parannus, 40 päivän kuluttua Jumala hävittää tämän kaupungin.”

Ja hän jatkaa sanoen:

"Ehkäpä Jumala jälleen katuu ja kääntyy vihansa hehkusta, niin ettemme huku." (Joona 3:9)

(Valitettavasti näissä Jaakobin saarnojen transkriptioissa on luvattoman paljon virheellisiä raamattureferenssejä ja epäloogisuuksia. Seuraavassa edellä olevan sinisellä korostetun tekstin alkuteksti punaisella. Suom. huom.)

Jonah 3:8,

"But both man and beast in sack cloth and ashes repented after Jonah had told these people, "Repent, repent, repent, God will destroy this city in forty days." "

And he goes on to say,

"perhaps if you repent God may turn back - (in verse 8) he may relent."

Hiljattain todella sain pitkän sähköpostin joltakin henkilöltä, joka yritti puolustaa ihmisiä, jotka ennustavat asioita, jotka eivät toteudu. Hän yritti puolustaa Rick Joyner'ia, Gerald Coates'ia ja kumppaneita sanoen: “Oliko Joona väärä profeetta? Katsokaa, mitä Joona ennusti, eikä se toteutunut.” Se oli hänen argumenttinsa oikeuttaa nämä väärät profeetat! Joonan kirjan teksti tekee kuitenkin hyvin selväksi, että se oli ehdollinen profetia, joka sanoo: “Ellette tee parannusta, niin näin tulee käymään.” Hän ei koskaan sanonut, että se tapahtuu piste. Se oli ehdollinen. Se on sopimaton vertailu, mutta heidän on aina vääristeltävä Raamattua ulkopuolella kontekstin.

Siitä huolimatta näemme, että Joona antoi suoran kehotuksen “parannukseen, koska tuomio oli tulossa”. Jakeessa Matteus 4:17 Jeesus alkoi saarnata: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle." Joona saarnasi parannusta, jotta tuomio voitaisiin välttää, niin myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa: “Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.”

Joona 2:4:

"Minä ajattelin: Olen karkotettu pois sinun silmiesi edestä.”

Hepreankieli tarkoittaa, että Joona karkotettiin Jumalan läsnäolon edestä. Jumala ei voinut katsoa häneen, Jumala ei halunnut katsoa häneen, Hänet heitettiin pois Jumalan silmien edestä. Luemme pyhän Matteuksen evankeliumista Mt. 27:46: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Joona heitettiin pois Jumalan näköpiiristä, Jumala ei halunnut katsoa Joonaan, samoin Jumala ei halunnut katsoa Jeesukseen.

Hän oli kolme päivää ja kolme yötä suuren kalan vatsassa (Joona 1:17), kuten Jeesus kertoo meille jakeessa Mt.12:40, joka on kuva ylösnousemuksesta. Kuten Joona oli kolme päivää suuren kalan vatsassa, niin myös Jeesus olisi kolme päivää haudassa. Joona on, kuten kaikki Israelin profeetat, esikuva Jeesuksesta. Hän opettaa Messiaasta, joka tulisi hänen jälkeensä ja niin tekee jokainen heprealainen profeetta. Kun luet heidän elämästään tarkkaavaisesti, he opettavat jotakin Messiaasta, eikä Joona ole poikkeus.

Joona pannaan tähän kuoleman kokemukseen, mutta Joonan elämässä oli asioita, jotka estivät häntä suostumasta siihen, mitä Jumala tahtoi hänen olevan.

Hän vastusti Jumalan tahtoa. Hän ei tahtonut tehdä, mitä Jumala tahtoi hänen tekevän eikä taaskaan syyttä. Hän tiesi, mitä Aamos oli sanonut tästä kansasta, jonka tykö hänet oli lähetetty. Hän tiesi, että nämä ihmiset olivat pahoja. Kuka tahtoisi tulla lähetetyksi sellaiseen paikkaan, jossa voi joutua tapetuksi?

Toiseksi häneltä puuttui Jumalan sääli. Hän ymmärsi Jumalan tuomion ja vihan, mutta häneltä puuttui Jumalan sääli ja hän oli hyvin etevä sellaisessa, josta jiddishinkielessä käytämme sanaa treching, valittaminen. Trech, trech, trech, valittaja, valittaja, valittaja. Sellainen, joka ilman pätevää syytä ei tahdo tehdä, mitä Jumala tahtoisi hänen tekevän. Se, mitä Jumala pyysi häntä tekemään, oli hyvin vaikeaa, mennä kansan tykö, josta hän ei edes pitänyt, kansan, joka vihasi häntä, koska hän ei kuulunut heihin. Nykyajan käsittein hän oli Lännestä, he Idästä.

Juuri sen hyveellisen tosiasian vuoksi, että hän oli heprealainen, oikeaan Jumalaan uskova – ei mikään pakana – ja että hän oli silloin tunnetun maailman Lännestä ja he olivat Idästä, mikä teki hänestä maalin vain menemällä sinne. Hänen valittamisensa ei ollut ilman pätevää syytä. Inhimillisesti ajatellen ne asiat, joista hän oli huolestunut, olivat hyvin perusteltuja. Hänestä oli vaikeaa ymmärtää, kuinka Jumalalla voisi olla sellainen sääli sellaisia barbaareja kohtaan.

Minulle se olisi, kuin että pitäisi mennä fundamentalistimuslimien tykö, jotka asettivat pommin lentokoneeseen Lockerby'ssa tai jotka tahtovat tappaa israelilaisen perheeni, tai ehkä kuin juutalaiselle, joka lähetetään evankelistaksi saksalaisten sukupolvelle, joka suoritti Holokaustin.

Inhimillisesti ajatellen oli päteviä syitä, miksi hän ei voinut tuntea eikä kokea Jumalan sääliä näiden ihmisten vuoksi. Nämä olivat pahoja ihmisiä.

Joona meissä

Kerrotaan, että Herran sana tuli Joonalle kaksi kertaa. Hepreankielessä sana “sana” on “davar”, mutta kreikaksi se on “logos”. Se ei tarkoita niinkään sanomaa kuin persoonaa. Vanhassa Testamentissa Jeesus on logos/davar.

Vanhassa Testamentissa Pyhä Henki oli vain tietyillä ihmisillä tiettyinä aikoina, ylimmäisillä papeilla, kuninkailla ja profeetoilla, mutta Pyhä Henki silti välitti Jeesusta heille samoin kuin meille. Vain Jeesuksen identiteetti puuttui, mutta se oli silti Hän: “sana tuli”, se tarkoittaa “Herra Jeesus tuli”. Se oli kristologinen kohtaaminen Kristuksen kanssa Vanhan testamentin ilmaisuin. Edelleen, kun Aadam kuuli Jumalan käyskentelevän paratiisissa, niin se oli Jeesus. Kun Jaakob painiskeli Metatronen (Jumalan enkelin) kanssa, niin se oli Jeesus. Jeesus oli Vanhassa Testamentissa sama kuin Uudessa. Kun Herran sana tuli, niin se oli kohtaaminen Kristuksen kanssa.

Kun Herra pyytää sinua ja minua tekemään asioita, joita emme halua tehdä, tai kun minun luonteessani tai sinun luonteessasi on asioita, jotka estävät sen, mitä Jumala tahtoo, niin Herra ei anna sinulle vain sanomaa, vaan Hän tulee tykösi. Jeesus tulee ja seisoo edessäsi ja sinä “näet” Hänet. Sanoma on silloin selvä, kun Hän tulee ja sinä tiedät, mikä sinussa on väärää! Se on kohtaaminen persoonan kanssa, ei vain sanan tai sanoman tai kirjeen tai sähkösanoman, faksin, sähköpostin – se on persoona. Kun Jeesus tulee tykömme, me tiedämme, missä me seisomme, kun seisomme Hänen edessään.

Nimi Joona

Tämän päivän heprealaisessa maailmassa juutalaiset tavallisesti antavat lapsilleen nimen kuolleitten esi-isiensä mukaan, mutta Raamatussa he nimesivät heidät Raamatun henkilöiden mukaan Israelin historiassa. Heprealaisessa ajattelussa “jonkun poika” ei tarkoita vain jälkikasvua -- biologista jälkeläistä tai sukupuuta – se tarkoittaa “jonkun luonnetta”. Lue kanssani Matteus 16:17. Jeesus sanoi : ”Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika” – se on tietysti arameaa eikä hepreaa. Hepreaksi pitäisi olla “ben Jonah”. Miksi Jeesus kutsuu häntä sekä suku- että etunimeltä? On totta, että hänen isänsä nimi oli Joona, mutta siihen sisältyy enemmän: on kohtalonomaista, että Pietarin nimi oli 'Joonaan poika'. Hän on Joonaan luonnetta – ja niin olet sinä ja niin olen minä.

Tässä he tulevat Filippuksen Kesarean tienoille, paikkaan, jossa kreikkalaiset kumarsivat Pan'ia ja roomalaiset keisari Augustusta. Joona ei tahtonut mennä pakanoiden tykö, vai tahtoiko? Ei tahtonut Pietarikaan – Joonan luonnetta kun oli. Apostolien Tekojen 10. luvun kertomuksessa Korneliuksesta ja “non-kosher”-ruuasta Pietari ei tahtonut mennä pakanoiden tykö aivan kuin Joona. “Sinä olet Joonaan poika”: “Pietari, sinä olet Joonaan luonnetta, sinä et pidä näistä kreikkalaisista ja roomalaisista, sinä olet Joonan luonnetta, hänkään ei pitänyt pakanoista, sinä olet Joonan luonnetta. Hän ei tahtonut mennä sinne, minne tahdoin hänen menevän.”

Lue Johannes 21:18:

"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo."

Pietari oli Joonan luonnetta, joka ei tahtonut mennä.

Lue kohta Gal. 2:11-12. Joonalla oli asenne...

”Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja.”

Joona ei tahtonut joutua tekemisiin näiden pakanoiden kanssa eikä Pietarikaan poikennut Joonasta, mitä tulee haluun olla tekemisissä pakanoiden kanssa!

On paljon ihmisiä, joiden kanssa en halua olla tekemisissä. Nuorena uskovana kävin läpi kauheita, kauheita vihan kamppailuja ja tarkoitan vihaa. Muistan, kun näin Corrie ten Boom'in filmin Kätköpaikka ja mitä natsit tekivät näille kristityille, näille Hollannin uskoville, jotka suojelivat juutalaisia: kuinka he murhasivat vanhan miehen ja raiskasivat naisia jne. -- ja minä olin niin vihainen. Aloin kiittää Jumalaa siitä, että hän ei luonut helvettä vain natseille vaan myös saksalaisille – vihasin saksalaisia. Kun viemme ryhmiämme Israeliin ja menemme Yad Vashem'iin [Holokaustin muistopaikka], minä jään bussiin. En voi mennä sinne. Muistan, kun kerran kävin natsien kuolemanleirillä Dachau'ssa, jossa saksalaiset tekivät kokeita juutalaisilla lapsilla. Ajattelen omia lapsiani. Ajattelen jopa sitä pientä tyttöä, joka piileskeli elokuvassa Schindler'in Lista. Voisin kuvitella oman poikani Elin tuossa tilanteessa. Minä taistelin saksalaisia kohtaan tuntemaani vihaa vastaan.

Isäni oli toisessa maailmansodassa amerikkalaisessa sotaväessä. Hänen perheensä oli Merseyside'sta. Hänen äitinsä oli sieltä. (Hän lähti ennen sotaa ja palasi sodan jälkeen.) Kun isäni tuli amerikkalaisen laivaston mukana, hän näki, mitä saksalaiset tekivät Liverpool'issa, kuinka he tuhosivat kaiken, mukaan lukien alueen, josta hänen äitinsä oli kotoisin. Ja minulla oli tämä saksalaisten viha. Minulta meni kauan aikaa, kun Herra toi elämääni saksalaisia – joita rakastan ja jotka ovat uskovia – päästä irti tästä vihasta.

Siellä oli joitakin ihmisiä, jotka vihasivat romaaneja: “Nämä ihmiset olivat kelmejä, he olivat juonittelijoita”, mutta siellä oli joku tien varressa, jolla oli Herran sääliä romaaneja kohtaan ja nyt he ovat UK:n nopeimmin kasvava seurakunta ja heidän elämänsä on muuttunut radikaalisti.

Toinen esimerkki: Muslimit ovat hyökänneet minua vastaan jopa Englannissa – minun kimppuuni on käyty Lontoon puhujan kulmalla, kun olen saarnannut evankeliumia ja se ei ole rotukysymys. Minä rakastan aasialaisia kristittyjä. He ovat suurenmoisia. Mutta kun kuulen, mitä muslimit tekevät kristityille Pakistanissa, tai mitä he tekevät kristityille Saudi-Arabiassa, niin tulen vihaiseksi. Minä katson Amnesty International'in verkkosivua ja tulen vain niin vihaiseksi. Yksi elämäni suurista siunauksista, yksi elämäni sykähdyttävimmistä kokemuksista oli, kun puhuin Islamista Uuden Seelannin Auckland'issa ja muutamat iranilaiset shiiamuslimit, jotka olivat juuri tulleet Uuteen Seelantiin Iranista, katuivat ja vastaanottivat Jeesuksen ja hylkäsivät Muhammedin ja Koraanin ja tulivat uskoon. Tiedän ihmisiä, jotka ennen pelastumistaan olivat antisemitistisiä. Joku kiero juutalainen maanomistaja teki 30 vuotta sitten jotakin heidän Milly-tädilleen ja he alkoivat vihata juutalaisia, mutta kun he pelastuivat, niin Herra antoi heille rakkauden ja kuorman juutalaisista, jota he eivät osanneet selittää, eivätkä edes voineet ymmärtää.

Meissä on asioita, asioita, jotka eivät ole järjettömiä, asioita, joilla on jokin looginen perussyy – joskus jopa selvä raamatullinen pohja. Oli olemassa syitä, miksi Joona ei pitänyt näistä ihmisistä. Hän oli lukenut, mitä Aamos sanoi heistä, hän oli lukenut, mitä Jumala aikoi tehdä, joten se ei ollut täysin järjetöntä. Itse asiassa se oli täysin järkevää. Inhimillisesti ajatellen oli hyviä, järkeviä syitä.

Hän ei kuitenkaan voinut nähdä eikä ymmärtää Jumalan sääliä. Siitä riippumatta, kuinka pahoja nämä ihmiset ovat, niin kun Herran sana tulee meille ja seisomme Jeesuksen edessä, me näemme, että siitä riippumatta kuinka pahoja he ovatkaan (meihin verrattuna), me kaikki olemme äärettömän pahoja verrattuna Jeesukseen.

"Yksinäiset äidit kunnallisissa taloissa varokaa! Teillä on viisi lasta kolmen öykkärin kanssa ja meidän on elätettävä niitä. Miksi minun täytyy maksaa veroja ja elättää perheeni? Maksaa näiden lasten vuoksi? Miksi eivät nämä öykkärit, jotka te löydätte ravintolasta, elätä omia lapsiaan? Miksi minun pitäisi tehdä se?” Se on järkevää, mutta missä on Jeesuksen sääli näitä yksinäisiä äitejä kohtaan? Kun näen heitä uutisissa tekemässä näitä asioita, heittelemässä pulloja jalkapallo-otteluissa, he eivät välitä jalkapallosta – he välittävät vain juopumisesta ja pullojen heittelemisestä. Se on hengenheimolaisuutta (tribalism). "Please beat their heads in, that's me!" Ei täysin järjetöntä, mutta missä on Jeesuksen sääli? Tiedän pelastuneita öykkäreitä, tiedän pelastuneita muslimeja ja tiedän pelastuneita prostituoituja ja tiedän pelastuneita narkomaaneja – minä olin yksi! Missä on Jeesuksen sääli?

Niin Joona sitten hukutetaan, Jumala tekee myrskyn, Jumala määrää kuoleman ja sieltä hän löytää itsensä haudattuna kalan suolissa Välimeren pinnan alla jossakin Turkin ja Tel-Aviv'in välillä. Tämä kokemus nimenomaan on Raamatussa yksi niistä asioista, jotka teologisesti opettavat kuolemanjälkeisestä elämästä, mutta se on myös yksi niistä asioista, jotka ilmoittavat jotakin siitä, mitä tapahtuu Jeesukselle, kun Hän kuoli ristillä syntiemme tähden, kun Hänen Isänsä ei voinut katsoa Häntä, kun Hänen Isänsä ääni meni Sheolin syvyyksiin ja nosti Hänet kuolleista. Apt. 2.24 kertoo, että itse kuolema ei voinut pitää Jeesusta Kristusta, hauta ei ollut kyllin vahva pitämään Häntä, itse kuolema ei ollut kyllin vahva vartioimaan Jeesusta tai pidättämään Häntä.

Lue kanssani 2. Kor. 4:8-14:

"Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin. Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä. Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: "Minä uskon, sentähden minä puhun", niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme, tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne."

Kuten profeetta Hoosea sanoo sen jakeessa 6:2, niin Herran Jeesuksen ylösnousemus on meidän ylösnousemuksemme, koska hänen kuolemansa on meidän kuolemamme. Katso, mitä Hoosea sanoo:

”Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä.”

Koska Jeesuksen kuolema on meidän kuolemamme, niin Hänen ylösnousemuksensa on meidän ylösnousemuksemme. Pystyikö kuolema pitämään Jeesuksen. Ei! Voiko kuolema pitää sinut ja minut? Jeesuksen tähden, ei! Minun elämässäni ei ole puutetta asioista, jotka estävät minua olemasta, mitä Jumala tahtoo minun olevan eikä puutetta asioista, jotka estävät minua todella tekemästä sitä, mitä Jumala tahtoo minun tekevän. Joskus minusta tuntuu, kuin minua tapettaisiin, kun valitan niskaani, tai kun valitan sitä, että populaari seurakunta niin suurelta osin hylkää minut, koska en tahdo mennä mukaan kaikkeen siihen, mitä on käynnissä. Sitten saan veli Andreaksen uutiskirjeen ja luen kristityistä, jotka elävät lähes epäinhimillisessä köyhyydessä, vangittuina ja perheet kyvyttöminä elättämään itseään. Minun lapsillani on katto päänsä päällä – mitä valittamista minulla on? Niskaani kyllä särkee, mutta minulla on pillereitä. On ihmisiä, joiden niskaa särkee eikä heillä ole rahaa pilleriin. Minulla on pilleri taskussani sitä varten, että jos niskaani alkaa kouristaa. Pidän sitä aina mukana. Kaikki se ahdistaa minua. Miksi minua tapetaan?

Miksi on niin, että totuutta opettavat palvelujärjestöt saavat aina taistella rahasta, mutta ne, jotka ovat korruptoituneita, haalivat sitä? Koska he myös taistelevat rahasta, niin vain he laajentavat korruptiotaan! Rehelliset palvelujärjestöt pyrkivät laajentamaan totuutta. Heidän on taisteltava ja luotettava Jumalaan. Kuolema tekee työtään minussa. Miksi Herra, jos kerran opetan totuutta?

Kuolema tekee työtä minussa. Miksi Herra, jos kerran opetan totuutta? Korotin vain Kolminaisuutta ja kuitenkin Morieliin kuuluvat ihmiset alkoivat joitakin viikkoja sitten käyttää minun nimeäni suositellakseen ihmisiä, jotka kieltävät sen. Kun puolustauduin, he herjasivat minua ja sanoivat, että olen henkisesti tasapainoton autokolaristani johtuen. Kuka tätä tarvitsee? Se, mitä nuo ihmiset tekivät, oli pahaa, mutta todellinen kysymys on, että miksi Jumala salli sen. Mitä Jumala tahtoo sanoa minulle tällä? Jumala hoitaa heidät, mutta mitä hän sanoo minulle? Kun niskaani särkee sillä lailla kuin tänään (aion ottaa pillerin aika pian!), niin mitä Jumala sanoo minulle? Mitä Jumala sanoo sinulle, kun olet kalan suolissa? Muista, että Jeesus sanoi olevansa Joonan kaltainen. Näyttää, kuin Jumala itse karkottaisi meidät läsnäolostaan. Me käyttäydymme, kuten luulemme olevan järkevää ja se on vähintäänkin järjetöntä. Meillä oli järkisyy puolellamme, mutta me olemme tässä pahassa tilanteessa. Joskus viheliäinen työpaikka, joskus työttömyys, rahavaikeuksia, terveysongelmia, ongelmia seurakunnassa, ongelmia saarnavirassa, ongelmia perheessä, ongelmia avioliitossa – ongelmia, ongelmia, ongelmia. Näyttää kuin Herra olisi karkottanut meidät läsnäolostaan. Hän pani meidät hautaan. Voi! Hän jätti meidät hautaan, ei niiniveläisiä, ei mormoneja, ei muslimeja, ei prostituoitujen öykkäreitä! Hän panee hautaan meidät.

Hän karkotti meidät näköpiiristään, mutta kuolema ei voinut pitää Jeesusta eikä kuolema voi pitää sinuakaan. Olen sanonut tuhannen kertaa, että tosi kristityn tuntomerkki ei ole vapaus koetuksista. Päinvastoin, ellei sinulla ole koetuksia, et ole kristitty. Maailmassa teillä on ahdistus. Kristityn tuntomerkki ei ole se, että hän ei joudu kalan suoliin. Koetuksen koetus on, mitä tapahtuu, kun olet siellä.

Lue kanssani jakeet Ps. 18:5-7. Psalmeissa on suoria yhtymäkohtia siihen, mitä tapahtui Joonalle kalan suolissa.

”Kuoleman paulat piirittivät minut,
turmion virrat peljästyttivät minut.
Tuonelan paulat kietoivat minut,
kuoleman ansat yllättivät minut.
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa
ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä,
ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.”

Meidät on ehkä karkotettu Hänen näköpiiristään, mutta ei Hänen korvistaan.

Psalmi 42:7:

"Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni."

Aivan kuin Joonan kohdalla.

Psalmi 116:3-9:

"Kuoleman paulat piirittivät minut,
tuonelan ahdistukset kohtasivat minua;
minä jouduin hätään ja murheeseen.
Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä:
"Oi Herra, pelasta minun sieluni!"
Herra on armollinen ja vanhurskas,
meidän Jumalamme on laupias.
Herra varjelee yksinkertaiset;
minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua.
Palaja, sieluni, takaisin lepoosi,
sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.
Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta,
minun silmäni kyynelistä,
jalkani kompastumasta.
Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä
elävien maassa."

Vaikka kuolisit, niin on ylösnousemus, on tuhatvuotinen valtakunta. Jae 15:

”Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema.”

Vaikka kuolisimme, niin me näemme Hänet, emme kuolleiden maassa, vaan elävien. Mitä Job sanookaan? (Job. 19:25-27)

"Mutta minä tiedän lunastajani elävän,
ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu
ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet - eikä vieraana.
Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni."

Vaikka kuolisimme, niin me näemme Hänet elävien maassa. "Syvyydestä minä huudan sinua, Herra", kirjoitti Daavid. (Ps. 130:1)

Kun olet syvyyksissä, niin sinut on karkotettu Jumalan läsnäolosta. Sinun perustelusi ovat järkeviä – ainakin omasta mielestäsi ne ovat loogisia ja jopa jossakin määrin raamatullisia. Siellä sinä olet kalan vatsassa, aallot ovat peittäneet sinut, et ole vain hukkumassa vaan ehkä jo hukkunut. Tuonelan salvat eivät anna sinulle mitään ulospääsytietä, etkä voi edes nähdä Herraa. Hän on karkottanut sinut läsnäolostaan, mutta nämä Psalmit eivät sanokaan, että Hän katsoo meitä, vaan ne sanovat, että Hän kuulee. Sitten ja vasta sitten kala oksentaa Joonan rannalle. Hänen on täytynyt näyttää törkyiseltä ja haista kamalasti, mutta nyt hän oli valmis työhön! Kun sinä käyt läpi tämän kaltaisen sotkun, et ehkä näytä niin hyvältä. †††

Joona ja valas

Rauhan tervehdys!

Joonan kirja on Raamatun kirjoista ehkä se, jonka todenperäisyyttä on eniten epäilty. On olemassa hyvin tunnettu ja dokumentoitu tapaus, jossa mies joutui valaan nielemäksi, oli valaan vatsassa yli puoli vuorokautta ja selvisi sieltä vahingoittumattomana kertomaan kokemuksistaan. Tunnettu englantilainen rakennusinsinööri ja urakoitsija, Sir Francis Fox, on sisällyttänyt vuonna 1924 julkaistuun muistelmateokseensa tämän tapauksen, koska hänellä oli siitä erinomaiset tiedot. Liitteessä "Joona ja Valas" on suomennettuna tätä aihetta koskeva luku hänen kirjastaan Sixty Three Years of Engineering, Scientific and Social Work.

Bileamin Aasi (Samuel Korhonen)

---------------------------

Katkelma englantilaisen rakennusinsinööri Sir Francis Fox'in kirjasta "Sixty Three Years of Engineering, Scientific and Social Work" (Kust. John Murray 1924)

Kirjan teksti kokonaisuudessaan on luettavissa osoitteesta:
http://www.archive.org/stream/sixtythreeyearso00foxf/sixtythreeyearso00foxf_djvu.txt


LUKU XXVI

JOONA JA VALAS

Kertomus “Joonasta ja valaskalasta” on yksi niistä, joka on ollut kompastuskivi monille. Seuraava tapaus, joka tapahtui syksyllä 1914, voi kiinnostaa sellaisia epäilijöitä.

Eräs ystäväni, edesmennyt pastori D. MacCalman, matkusti höyrylaivalla Ison-Britannian pohjoisimpaan osaan ja aterioilla hän istui vastatusten noin 75-80 vuoden ikäisen vanhan herrasmiehen kanssa, jolla oli kauniit hopeanvalkoiset kiharat hiukset. Hän aloitti keskustelun sanoen:

"Olette varmaan pappi?"

"Kyllä olen."

"Siksi varmaan uskotte Raamattuun ja sen ihmeisiin?"

"Varmasti."

"Siihenkin, jossa kerrotaan Joonasta ja valaskalasta?"

"Varmasti, vaikka todella käytetyt sanat ovat kyllä 'suuri kala'.”

"Se on pelkkää satua, koska valas syö pieneliöitä ja sillä on niin ahdas kurkku, että miehen nieleminen on mahdottomuus.”

“Tuohon en osaa sanoa mitään, mutta koska Herramme itse lainasi tapausta, niin se riittää minulle.”

Seuraavana päivänä aamiaisella ja jälleen lounaalla “Joona ja valas” pulpahtivat taas esille ja ystävämme sanoi olevansa jo vähän väsymässä aiheeseen.

Matkattuaan 48 tuntia alus saapui määränpäähänsä, pieneen kaupunkiin, jossa oli yksi vaatimaton hotelli ja siellä sen oli määrä viipyä 36 tuntia.

Seuraavana aamuna herra MacCalman ilmoitti kanssamatkustajilleen juuri keksineensä, että siellä oli valaanpyyntiasema mailin päässä ja he sopivat lähteä kävelylle katsomaan sitä. Johtaja, hieno pitkä mies näytti heille ystävällisesti koko laitoksen ja he näkivät veneitä ja harppuunoita, pyssyjä ja pommeja, liukuradan, jota pitkin saalis vedettiin sisään, keittimet valaanrasvan sulattamiseksi ja kaikki pakkaus- ja tynnyröintilaitteet.

Vanha herra kysyi, kuinka montaa valaslajia pyydettiin lisäten oman tietonsa, että ne söivät pieneliöitä. Johtaja vastasi, että siellä oli neljää lajia: sillivalaita, nokkavalaita, sinivalaita ja kaskelotteja. “Mutta mitä pieneliöiden syömiseen tulee, ne ovat melkoisen kookkaita, kuten voimme todeta leikkaamalla vatsan auki”, hän sanoi. Kysyttäessä, mikä oli suurin löytynyt esine, hän sanoi; “16 jalkaa pitkä hain luuranko.” Vanha herra vastusti, koska valaan kurkku on niin ahdas, että niin suuren esineen on mahdotonta mennä läpi. Johtaja kuitenkin vain hymyili ja sanoi: “Ahdasko? Kaskelotin kurkusta mahtuu läpimitaltaan kahdeksan jalan ruokakimpale.”

Pastori kysyi sitten johtajalta uskoiko tämä kertomukseen “Joonasta ja valaasta” ja hän vastasi:

“Varmasti. Se oli tietysti ihme, kuinka hän pysyi hengissä kalan sisällä, mutta mitä tulee mahdollisuuteen tulla niellyksi, niin sitä ei voida epäillä.”

Paluumatkalla hotelliin vanha herra oli hyvin vaitelias ja sitä jatkui päivällisellä. Hän näytti masentuneelta. Syötyään he erosivat ja menivät huoneisiinsa hyvästeltyään toisensa, koska laivan oli määrä lähteä seuraavana aamuna kello kuusi ja ystävämme menisi sen mukana.

Juuri, kun herra MacCalman oli alkamassa riisuutua, ovelta kuului hiljainen koputus ja vanha herra tuli sisään. Hän istahti hiljaisesti pöydän ääreen ja sanoi: “Herra MacCalman, ennenkuin lähden, haluan sanoa teille jotakin. Se, mitä olemme tänään nähneet, on ollut minulle täydellinen silmienavaaja. Minua kasvatettiin poikana ja nuorena miehenä agnostikkoperheessä ja opetettiin pilkkaamaan Raamattua ja sen ihmeitä. 'Joona ja valaskala' olivat usein hauskanpidon ja epäuskomme aiheita. Sitten menin Saksaan lääketieteen opiskelijana ja osallistuin tietyille luennoille, jotka eivät liittyneet ammattiini ja jotka horjuttivat uskoani Jumalaan. Olen siitä saakka ollut surullinen ja tyydyttämätön. Nyt olen jo vanha mies ja on melkein liian myöhäistä muuttua.” Niin sanoen hän hautasi päänsä käsiinsä käsivarret pöydällä kauniit hopeiset hiuskiharat valuen kasvoille ja käsille. Mitä sitten seurasi, sitä ei voi kertoa.

Lisään tähän toisen luonteeltaan aika erilaisen kertomuksen. Minulla on ollut ilo saada yksityiskohtaista tietoa viimeaikaisesta hyvin tunnetusta tapauksesta miehestä, jonka valas nieli ja joka pelastettiin elävänä oltuaan lukuisia tunteja sen vatsassa.

Tapauksesta on annettu kaksi erillistä selostusta, toinen ilmeisesti valaanpyyntialuksen kapteenilta ja toinen luultavasti yhdeltä laivamiehistä (officer). Tapausta tutki tarkasti kaksi tiedemiestä, joista toinen oli edesmennyt M. de Parville, lehden Journal des Debuts of Paris, tiedetoimittaja. Valitettavasti hän kuoli viime sodan aikana. Siksi pyysin tietoja lehden uudelta toimittajalta, herrasmieheltä, jota arvostettiin ystävällisyydestään ja kyvyistään. Hän vastasi, että koska hän oli kiinni sodassa, hän ei päässyt käsiksi papereihin, mutta kun hän palaisi Pariisiin, hän etsisi niitä, koska hyvin muisti, että niistä oli puhuttu M. de Parville'n eläessä. Yli 12 kuukautta myöhemmin marraskuun 2. päivänä 1919 hän kirjoitti minulle seuraavaa:

“Heureka ! . . . Käytyäni läpi hyvin suuren määrän dokumentteja, minulla on ollut onni löytää se yksi, jonka haluatte ja jopa jotakin parempaa kuin odotin ... englantilainen käännös, jota M. de Parville itse käytti.”

Selostus on lyhyesti seuraava:

Helmikuussa 1891 valaanpyyntialus, Star of the East, oli Falkland'in saarten läheisyydessä ja tähystäjä huomasi suuren kaskelotin kolmen mailin päässä. Laskettiin kaksi venettä ja pian yksi harppuunamiehistä onnistui keihästämään valaan. Toinen vene kävi valaan kimppuun, mutta sai iskun valaan pyrstöstä ja yksi mies hukkui ja toinen, James Bartley, katosi, eikä löytynyt. Valas tapettiin muutamassa tunnissa ja suuri ruho kellui laivan sivulla miehistön ahkeroidessa kirvein ja lapioin poistaen rasvaa. He työskentelivät koko päivän ja osan yötä. Seuraavana aamuna he kiinnittivät köysiä vatsaan, joka hinattiin kannelle. Merimiehiä hatkähdytti siinä jokin, joka antoi kouristelevia elonmerkkejä ja sisältä löytyi puuttuva mies kaksinkerroin ja tajuttomana. Hänet laskettiin kannelle ja pestiin merivedellä, mikä kohta elvytti hänet, mutta hänen järkensä oli sekaisin ja hänet pantiin kapteenin hyttiin, jossa hän viipyi kaksi viikkoa riehuen kuin hullu. Kapteeni ja laivamiehet hoitivat häntä lempeästi ja huolella ja vähitellen hän sai takaisin järkensä. Kolmannen viikon lopulla hän oli kokonaan toipunut shokista ja palasi töihinsä.

Ollessaan valaan vatsassa Bartley'n ihoalueet, jotka altistuivat ruuansulatusnesteille, muuttuivat silmäänpistävästi. Hänen kasvonsa, kaulansa ja kätensä kalpenivat kuoleman valkoisiksi ja muuttuivat kuin pergamentiksi. Bartley sanoo, että hän todennäköisesti olisi elänyt lihaisan talonsa sisällä, kunnes olisi kuollut nälkään, sillä hän menetti tajuntansa pelosta eikä ilman puutteesta. Hän sanoo muistavansa tunteen, että hänet heitettiin veneestä mereen ja putoamisen veteen. Sitten oli pelottava kohiseva ääni, jonka hän uskoo tulleen siitä, kun valaan pyrstö pieksi vettä. Sitten hänet ympäröi suuri pimeys ja hän tunsi liukuvansa pitkin jonkinlaista pehmeää käytävää, joka tuntui liikkuvan ja kuljettavan häntä eteenpäin. Tätä tunnetta kesti vain lyhyen ajan ja sitten hän totesi, että hänellä oli enemmän tilaa. Hän tunsi ympärillään ja hänen kätensä tulivat kosketuksiin periksiantavan limaisen aineen kanssa, joka tuntui kutistuvan hänen kosketuksestaan. Lopulta hänelle valkeni, että hän oli joutunut valaan nielemäksi ja siinä vaiheessa kauhu valtasi hänet. Hän pystyi helposti hengittämään, mutta kuumuus oli kauhea. Se ei ollut luonteeltaan korventavaa eikä tukahduttavaa, mutta se tuntui avaavan hänen ihonsa huokoset ja imevän ulos hänen elinvoimansa.
Hän kävi hyvin heikoksi ja vatsasairaaksi. Hän tiesi, että hänen oudosta vankilastaan ei ollut mitään toivoa päästä pois. Kuolema tuijotti häntä silmiin. Hän yritti katsoa sitä urheasti, mutta kauhea hiljaisuus, pimeys ja kuumuus, yhdistettynä hirvittävään tietoon ympäristöstään, voittivat hänet. Seuraava, mitä hän muistaa, on, että hän on kapteenin hytissä.

Tietojen mukaan hänen kasvojensa ja käsiensä iho ei koskaan toipunut luonnollisen näköiseksi, mutta miehen terveyteen hänen kauhea kokemuksensa ei näytä vaikuttaneen. Hän oli loistavan hyväntuulinen ja nautti täysin siemauksin elämän siunauksista, joita tuli hänen tielleen. Valaanpyyntialusten kapteenit sanovat käyvän säännöllisesti niin, että miehiä joutuu valaiden nielemiksi, kun harppuunoiden aiheuttama tuska saa ne raivostumaan ja käymään veneiden kimppuun, mutta he eivät koskaan ennen ole tunteneet miestä, joka olisi käynyt läpi Bartley'n koettelemuksen ja tullut ulos elävänä.

Sanotaan, että laivan paluumatkalla Englantiin Bartley meni lontoolaiseen sairaalaan hoidattamaan ihovammojaan, mutta mitä tapahtui, sitä ei ole kirjattu. Hänet tunnettiin yhtenä kaikkein kovakuntoisimmista valaanpyytäjistä.

M. de Parville, yksi Euroopan huolellisimmista ja tunnontarkimmista tiedemiehistä, päätti tutkimuksensa ilmoittamalla käsityksensä: “että englantilaisen valaanpyyntialuksen kapteenin ja miehistön antama selonteko on uskottava. On monia raportteja tapauksista, joissa valaat kuolemantuskansa raivossa ovat nielleet ihmisiä, mutta tämä on ensimmäinen nykyajan tapaus, jossa uhri on selvinnyt turvaan terveenä. Tämän nykyajan tapauksen kuvauksen jälkeen minä lopetan uskoen, että Joona todella tuli ulos valaasta elävänä, kuten Raamattu kertoo.”

Vastauksena esittämääni kysymykseen valaan veren lämpötilasta erään suuren museon intendentti sanoi sen olevan noin 2.5 °C ihmisen ruumiin lämpötilan yläpuolella, mikä vastaa korkeaa kuumetta. Tämä epäilemättä siksi, että nämä nisäkkäät pystyisivät vastustamaan napamerien kylmyyttä.

Koska kertomus Joonasta on usein hauskanpidon aihe joillekin ja vaikea kysymys useammille, niin näyttää vain oikealta osoittaa, että kertomus ei välttämättä ole absurdi. Ei pitäisi unohtaa, että sillä on sinetti ja lopullinen hyväksyntä, ei yhtään vähäisemmältä auktoriteetilta, kuin Herraltamme itseltään. “Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.” (Mt. 12:40) Jos, kuten jotkut väittävät, tämä viittaus Joonaan, on vain vertauskuvallinen, niin luonnollinen seuraus siitä on, että viittaus meidän Herraamme on myös vertauskuvallinen ja se ei ole sellainen johtopäätös, jonka voisi hyväksyä.

Jos joku lukijoista haluaa testata lausunnon tarkkuuden koskien valaan nielemiskykyä, niin hänen on vain käytävä luonnonhistorian museossa ja pyydettävä tietoja johtavilta valasosaston virkailijoilta.

Lopuksi esittäisin kysymyksen eikö olisi jo aika ottaa joitakin luonteeltaan kansainvälisiä askeleita ylikalastuksen ja näiden suurenmoisten luontokappaleiden sukupuuton estämiseksi? Nykyisin purjeilla kulkevien valaanpyyntialusten asemesta varustetaan 7000 tonnin höyrylaivoja kelluviksi työpajoiksi, joissa on kaikki laitteet, mitä kuvitella voi merten tyhjentämiseksi valaista. Teollisuus pitäisi panna asianmukaiseen valvontaan. Nyt jo uskotaan, että jotkut lajit ovat kuolleet sukupuuttoon ja sama kohtalo tulee olemaan muillakin, ellei ryhdytä toimiin niiden säilyttämiseksi.

Lähetetty eksytys

Tässä hyvää jatkoa edelliseen äsken julkaistuun artikkeliin, joka koskee seurakunnan neutralisoimista. Tämä voi tapahtua myös eksytysten kautta. Jeesus puhui maailmanlaajuisesta eksytyksestä, joka tulee Hänen tulemuksensa aattopäivinä. Jeesus varoitti peräti neljä kertaa Öljymäen puheessaan opetuslapsia eksymisestä, enemmän kuin mistään muusta (Matt. 24: 4, 5, 11, 24). Seurakunnan olisi siis hyvä pysyä valppaana kaikenlaisten virtausten suhteen, joita kristillisellä kentällä liikkuu (huom. uuskarismaattisuus eritoten). Artikkeli on julkaistu Philip Powell'in lehdessä Contend Earnestly For the Faith (CETF). Suomentajana uskollinen Samuel Korhonen.


Lähetetty eksytys
Sent Delusions

by Don Shoots

"Niin minäkin valitsen heidän vaivaamisensa ja annan heille tulla sen, mitä he pelkäävät, koska ei kukaan vastannut, kun minä kutsuin, koska he eivät kuulleet, kun minä puhuin, vaan tekivät sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsivat sen, mikä ei ole minulle otollista." (Jesaja 66:4)

”Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen.” (2.Tess. 2:11)

Yllä olevissa Raamatun jakeissa Jumala kahdesti tutustuttaa meidät yhteen suurista ja vakavista teoistaan, jotka tuottavat sen jatkuvan uskonnon madaltumisen, jota tänä päivänä todistamme. On hyvin raskasta tuoda näitä asioita esille, koska siihen sisältyy ihmisiä, seurakuntia ja jotkut eivät voi sietää sellaisia asioita. Elämme edelleen pahenevassa ajassa – suuren luopumuksen ajassa (2. Tess. 2:3).

Tämä on Jumalan puolelta viimeinen teko ihmiskunnan käsittelyssä. Eksytys ei ole uutta. Opimme Roomalaiskirjeen luvusta yksi, että ihmiskunnalle on mahdollista elää, kävellä, hengittää, toimia, shoppailla, työskennellä, lomailla ja jopa istua pyhäkössä ja koko ajan uskoa valheeseen. Pysähdy ja mieti vain hetken ajan, mitä se merkitsee, jos kaikki se, minkä hyväksyt totuutena ja johon uskot, onkin valhetta?

Tosiasia on, että ihmiset kaikilta elämän aloilta – älyköt, korkeammista opinahjoista valmistuneet jne. -- eivät enää osaa tehdä eroa oikean ja väärän välillä. Älykkäälle ihmiselle on mahdollista toimia ja elää yhteiskunnan vaatimusten kanssa vailla ymmärrystä.

Room. 1:31 ... vailla ymmärrystä

”Minä, Nebukadnessar, nostin silmäni taivasta kohti, ja minun järkeni palasi.” (Daniel 4:34)

Eksytys ei ole epätavallinen eikä niin eriskummallinen, kuin miksi yritämme sen tehdä. Nebukadnessar ei menettänyt vain ymmärrystään vaan myös kykynsä päätellä. Tänä aikana monilla ihmisillä on sokaistu järki. He voivat ajaa uudella autolla, tai omistaa kodin, mutta he ovat sokeita. Jotkut ovat hyvin älykkäitä ja silti sokeita.

” ... joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.” (2. Kor. 4:4)

Epäilemättä tämä sokeus merkitsee puuttuvaa erottamisen kykyä, kyvyttömyyttä ymmärtää.

Tämä Jesajan ja Paavalin ennustama eksytys on Jumalan lähettämä eksytys. Jumala on rakkaus ja kaikki Hänen suvereenit tekonsa perustuvat Hänen ikuiseen rakkauteensa, kun Hän käsittelee kadotettua ihmiskuntaa. Silti Hän kurittaa ja nuhtelee niitä, joita Hän rakastaa (Ilm. 3:19). Kun ihmiset osoittavat aina vain jatkuvaa herkkäuskoisuutta ja jopa tahallista mukautumista pahaan, niin täytyy vain ihmetellä, mikä on todella sen kaiken perussyy? Onko se tietämättömyys? Onko se välinpitämättömyys? Kenties se on henkilökohtainen kunnianhimo? Ehkä mukavuuden rakkaus?

On toinen mahdollisuus, joka se voisi olla ja johon todellisuuteen Jumalan lähettämästä jumalallisesta eksytyksestä yhteiskunnalle sinä ja minä olemme heräämässä ajan loppuhetkinä. Tämä voisi olla vastaus siihen madaltumiseen, jota olemme nähneet kaikkialla maapallolla. Aika, jolloin ihmiset eivät enää ymmärrä ja ovat kadottaneet päättelykykynsä – haparoiden pimeyden maailmassa, sokeina ja erottamiskykynsä kadonneena; kyvyttöminä toimimaan elävän Jumalan valtapiirissä.

Eksyttäminen tarkoittaa vakuuttamista, että jokin väärä on totta. Se on pettämistä... harhaanjohdetun mielen vaikutus. Ei ole pahempaa syöpää kuin se! Kun olemuksesi koko liikkeellepaneva voima ei enää tiedä totuutta ja on nyt niin eksytetty, että se koko ajan vie sinua harhaan, niin sinulla ei ole perustusta, jolla seisoa. Se on ohi!

Me olemme hetkessä, jolloin valon enkeli on tullut vanhurskauden sanoman kanssa. Tuhansilla älykkäillä ihmisillä ei ole erottamis- eikä päättelykykyä ymmärtääkseen, mitä on tapahtumassa.

Olemmeko tekemisissä Kristusta ja totuutta vastustavan selvän kapinan kanssa? Vai onko lopullinen eksytys tullut, minkä vuoksi ihmiset eivät enää voi toimia vuorovaikutuksessa pyhän Jumalan kanssa? Ihmiset ovat kykenemättömiä istumaan kirkossa ja kuulemaan, kun Jumalan Henki puhuu pehmeästi heidän korviinsa. He voivat nyt istua Herran läheisyydessä tietämättä sitä ja käsittämättä Jumalan puhtautta ja pyhyyttä. Voisiko se olla lopullinen eksytys?

Time-lehden vuoden 2007 heinäkuun 7. päivän numerossa oli artikkeli Harry Potter'ista. Otsikko oli: ”Miksi me rakastamme maailmaa, jossa lohikäärmeet lentävät ja uskonto on mielikuvitusta”. Siinä juuri me olemme yhteiskunnassamme, joka ei tiedä totuutta ja silti haluaa ja kaipaa väärää luullen sitä totuudeksi. Kuinka voi olla näin?

Eksytys on valtaamassa tämän maailman ja Jumala saa sen aikaan. Ihmiset ovat lätränneet hänen pyhillä asioillaan ja menneet liian pitkälle. He ovat leikkineet pyhyydellä ja poistaneet alttarit pyhäköistä. He ovat lisänneet Jumalan Sanaan ja ottaneet siitä pois. He ovat tahrineet Hänen ainosyntyisen Poikansa todistuksen ja murehduttaneet Pyhän Hengen. Nyt Hän on lähettänyt eksytyksen, niin että he eivät enää voi tunnistaa totuutta.

Ainoa syy, että yhteiskunta joutuu tämän tasoiseen turmeltuneisuuteen, on koska edessä häämöttää jotakin, joka on suurempi, kuin vain kapina Jumalaa vastaan. Se on suurempaa kuin vain totuuden vastustaminen. Sinä 20 vuoden aikana, jona olen tehnyt havaintoja kaupungissa, jossa asun, täyden evankeliumin sanoman voima on haihtunut. Todistus on tässä: eksytys on tullut. Monet ovat luopumassa, samalla kun jäännösseurakunta valmistautuu näkemään Jeesuksen Kristuksen. Time-lehden artikkeli Harry Potter'ista jatkuu näin: ”Jos tahdot tietää, kuka kuolee, niin siihen on helppo vastata: Jumala.” Tämä on se maailma, jossa elämme. Harry Potter on yksi suosituimmista tämän ajan taruhahmoista, jonka koulusysteemit ovat innokkaasti vastaanottaneet ja tuhannet kodit kutsuneet. Tämä lukemisto on täynnä kuolemaa, vanhaa magiaa, loitsuja, pimeää taidetta, uhreja, velhoja, noitia ja manaajia. Se on Saatanan manifestaatiota selvimmässä muodossaan; saalistamista viattomilla. Britanniassa on lyöty kuusi Harry Potterin kuvilla varustettua kolikkoa. Miksi koko maailmanjärjestelmämme toivottaisi tervetulleeksi sellaisen roskan, joka kertoo pienille lapsille, että Jumalaa ei ole? Kuinka voisivat älykkäät vanhemmat ja viranomaiset ruokkia lapsia tappavalla myrkyllä? Kuinka tämä voi tapahtua muuten kuin lähetetyn eksytyksen vuoksi?

Niiden 26 vuoden ajan, jotka olen ollut neuvojana ja pastorina, olen käsitellyt ihmisiä, jotka eivät halunneet tietää totuutta, vaikka se tuijotti heitä kasvoihin. Olen neuvonut heitä tuntikausia, saarnannut Jumalan sanaa, eivätkä he koskaan saaneet kuvaa. He eivät koskaan näe totuutta. Olen sanonut: ”Mikä on väärin?” Vastaus on eksytys, tila, jossa mies tai nainen ei enää osaa erottaa eikä päätellä. He ovat nyt vakuuttuneita, että jokin väärä on totta.

Olen hämmästellyt, että Jumala ei ole sallinut aiheutettujen asioiden kuolla pois. Hän johtaa tätä koko maailmaa niin pikkutarkasti. Hän olisi voinut antaa keltakuumeen tuhota yhteiskunnan. Hän olisi voinut sallia Adolf Hitlereiden ja Nerojen tuhota ihmiskunnan. Hänen johtaessaan tätä maailmaa on ollut lukuisia kertoja, jolloin Hän olisi voinut sallia meidän kaikkien kuolla sodissa, ydinpommeista, tai taudeista, tai tuhoisasta säästä, mutta Hän ei ole sallinut. Luojana Jumala loi meille vapaan tahdon ja antaa meidän valita ja uskoa, mitä tahdomme. Kaivattuamme ja haluttuamme Hänen totuutensa vastakohtaa Jumala ainakin nyt antaa meidän uskoa, mitä haluamme. Hän lähettää eksytyksen.

Jesajan 66. luvun eksytys aiheutettiin, koska he olivat kansa, joka valitsi oman tiensä.

”Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.” (2. Kor. 11:3)

Sana ”turmeltuu” tässä tarkoittaa kuihtumista. Mielelle on mahdollista kuihtua ja veltostua pois, koska se on kapinoinut sellaisella röyhkeydellä Luojaansa vastaan. Kuihtunut mieli ei voi enää olla Kristuksen mieli, koska se on hyväksynyt Jumalaa vastustavan kapinan ja on nyt suostunut väkevään eksytykseen.

Olen katsonut heidän silmiinsä ja kuunnellut heidän sanojaan ja tunnistanut, ettei heillä enää ollut ymmärrystä Jumalan asioista. Heidän mielensä on ollut turmeltunut ja veltostunut.

Kristuksen mieli ristillä oli: ”ei minun tahtoni”. Jos et ole oppinut rukoilemaan sitä, tai jos olet lyönyt sen laimin, niin tee ensin parannus ja sitten ala rukoilla siten. ”Tapahtukoon, ei minun, vaan sinun tahtosi.”

Israel valitsi oman tiensä ja Jumalan tahto ei enää ollut tärkeä. Sitten he alkoivat iloitella epäpyhillä asioilla. Jos kolhit varpaasi, etkä tunne kipua, niin ole varovainen. Jos teet virheen, etkä tunne pistoa sydämessäsi, ole varuillasi. Älä yritä laillistaa sitä. Jumala on seurannut, kun voimakkaat ja arvovaltaiset miehet muuttavat Hänen totuutensa harhaksi ja saarnaavat väärää oppia. Vaikutusvaltaiset miehet, jotka seisovat saarnatuoleissaan, sanovat ihmisille, että teidän ei tarvitse tehdä parannustaja että risti ja veri eivät ole välttämättömiä. He sanovat, että itselleen kuoleminen on vanhanaikaista. He ovat saarnanneet omanarvon evankeliumia, joka korostaa omia tarpeita ja kehottaa itsensä tyydyttämiseen. Olemme olleet kansa, joka rakasti syntiä enemmän kuin Jumalan Sanaa. Kaikkivaltiudessaan Jumala on puhunut: ”Minä en lopeta kaikkea, mutta minä lähetän tuomion kaikille asioille. Te voitte nyt uskoa, mitä haluatte uskoa.”

Toisessa Tessalonikalaiskirjeessä on vain yksi syy: ”etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen”. Voitko havaita sen tarkentumisen? Vanhassa Testamentissa oli neljä syytä ja Uudessa Testamentissa vain yksi, mikä vie meidät lähemmäksi Ilmestyskirjaa ja tämän ajan loppua. Voivatko ihmiset täyttää mielensä jokaisella synnistä sairaan maailman pahuudella ja silti pysyä pyhinä? Tämä on sanoman ydin. Meidän yleinen uskonnollinen maailmamme sanoo ”kyllä” ja Jumala sanoo ”ei!”.

Lue tämä jae Vanhan Testamentin viimeisestä kirjasta huolella:

"Te väsytätte Herran puheillanne. Mutta te sanotte: "Miten väsytämme?" Siten, että sanotte: "Jokainen, joka pahaa tekee, on hyvä Herran silmissä, ja niihin hänellä on mielisuosio"; tahi: "Missä on tuomion Jumala?" " (Malakia 2:17)

Yhteiskunnan suhtautuminen Malakiaan toi 400 hiljaista vuotta Malakiasta Matteukseen. Heidän mielentilansa poisti kaikki avoimet Jumalan lisäilmoitukset ja katkaisi taivaan vuorovaikutukset.

Se on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, ettet voi enää sanoa, että ihminen rakastaa syntiä enemmän kuin Jumalaa. Nykyisin se on vielä syvempää! Ihmiset ovat kävelleet kirkkoon ja nyt he eivät tiedä, mikä on oikein ja he luulevat väärää oikeaksi!

Tätä tietä kävelee Antikristus ja ne, jotka eivät tunne Kristusta, seuraavat häntä, koska heillä on sama henki. Heidän henkensä on sukua hänen henkensä kanssa. Eräässä uutisraportissa USA:n presidentinvaalista sanottiin: ”Me toivoimme, että näissä vaaleissa kyky ja kokemus ratkaisisivat, mutta jälleen näyttää, että suosio ja karisma ovat se, joka ottaa viran.” Tätä on eksytys. ”Sillä ei ole väliä, kuka olet, jos sinulla vain on karismaattinen persoonallisuus, niin me seuraamme sinua!” He tahtovat, että Antikristus tulee. He viittoilevat Harry Potter'ia tulemaan. Kuinka näin voi olla? On väkevä eksytys!

”Ihmiset pitävät parempana uskoa siihen, mitä he pitävät parempana totuutena.” (People prefer to believe what they prefer to be true.) (Sir Francis Bacon)

Paavali sanoi, että ne, jotka eivät uskoneet totuuteen, joutuisivat kadotukseen (2. Tess 2:12). Hän asettaa eteemme kolminkertaisen totuuden hylkäämisen. Se koski heidän sydäntään siinä, että he EIVÄT rakastaneet totuutta. Se koski heidän järkeään, koska he EIVÄT uskoneet totuuteen. Se koski heidän tahtoaan, koska he olivat mielistyneet vääryyteen. Apostoli Paavali sanoo nyt, että melkein kaikki on menetetty. Ihmiskunta valitsi oman tiensä ja iloitteli epäpyhillä asioilla.

Jumala kutsui, eikä kukaan vastannut, Jumala puhui, eikä kukaan kuullut. Eksytys tuli, koska he eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen. Tämä viimeinen hetki on paljastanut sukupolven, joka pitää valhetta totuutta parempana. Olemme tulleet Jumalan viimeiseen vastaukseen niille, jotka ovat valinneet olla vastaanottamatta Häntä. Tämä viimeinen teko tuo meidät varmuuteen ajan loppumisesta. Jos voit vielä tuntea suloisen Pyhän Hengen tuomitsemisen, niin ensin iloitse ja sitten tee parannus ja pyri tulemaan vedetyksi lähemmäksi Häntä. Totuus tekee edelleen miehiä ja naisia vapaiksi! (Joh. 8:32)


DON SHOOTS has been the se­nior pastor of Central Pentecostal Ministries located in Florida USA for twenty-six years. He is also chairman of Central Pentecostal Ministries Fellowship which is made up of full gospel ministers and ministries. He was credentialed with AG-USA as an ordained minister for several years. On ac­count of an obvious decline in crucial areas, he was compelled some years ago to move into another direction.

Seurakunnan neutralisoiminen

Tässä käsitellään paradigman muutosta seurakunnassa, kun antikristilliset voimat pyrkivät vesittämään alkuperäisen kristinuskon ja sen käytännöt. Artikkeli on julkaistu Philip Powell'in lehdessä Contend Earnestly For the Faith (CETF). Artikkelin on suomentanut uskollinen kääntäjämme Samuel Korhonen ("ymmärtäväinen palvelija", Matt. 24:42-47).



Seurakunnan neutralisoiminen
valmistautumisena Antikristuksen tulemukseen

The neutralisation of the church in preparation for the coming antichrist

By Gregory R. Reid

Kirjoittajan huomautus:
Jotkut näistä varoituksista olivat ensimmäisen kerran artikkelissani ”The Trojan Horse” [http://www.gregoryreid.com/id180.htm]. Tämä artikkeli on päivitetty käsitykseni, joka perustuu nykyisiin olosuhteisiin (2007) evankelikaalisessa seurakunnassa läntisessä maailmassa – Gregory Reid

Jeesus sanoi, että helvetin portit eivät voita seurakuntaa. Seurakunta ovat ne, jotka kokoontuvat yhteen Hänen nimessään tekemään Hänen tahtoaan ja levittämään Hänen evankeliumiaan. Ja se seurakunta ei todellakaan epäonnistu, mutta silloin sen täytyy merkitä, että suurin osa siitä, mitä näemme evankelikaalisissa, postmoderneissa, esiintulevissa uskonnollisissa piireissä, ei ole ”seurakunta”, vaan ennemmin uskonnon muoto, jolla on seurakunnan ulkoiset merkit, mutta ei sitä voimaa, eikä valtakirjaa, eikä arvovaltaa, joka tulee vain Jumalan Sanasta ja Pyhän Hengen voimasta.

Se on vain kadotetuista ihmisistä koostuva fyysinen kuori, jotka jostakin syystä on vedetty yhteen uskonnolliseen paikkaan ja uskonnollisiin ideoihin, mutta heitä ei ole vedetty täydelliseen antautumiseen Jeesukselle eikä alistumaan Hänen täydelliseen herruuteensa. He ovat niitä, joista Paavali puhuu, että heillä on ”jumalallisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman” (2. Tim. 3:5).

Siksi Paavali kehottaakin meitä, ”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa” (2. Kor. 13:5), koska on ilmeistä, että voidaan olla SEURAKUNNASSA olematta USKOSSA. Sitten hän antaa kriteerin: ”Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.” Toisin sanoen, ellei Jeesus elä sinussa, et ole Hänen omansa. Sinun elämäsi täytyy kuulua Herralle Jeesukselle Kristukselle – kaikkineen.

Jeesuksen ”vastaanottaminen (engl. accepting)” on nykyajan keksintö. Keith Green'illä oli tapana huomauttaa, että Jeesuksella ei ole ongelmaa minä-kuvan suhteen, joten Hän ei tarvitse meidän ”hyväksymistämme (engl. accept)”. Me tarvitsemme, että hän hyväksyy meidät ja Hän tekee sen, kun tulemme ristin luokse ja luovutamme ”vanhan elämämme” kuolemalle ja ”uuden elämämme” Hänelle.

Pelkään, että nykyajan seurakunta on suurimmaksi osaksi ryhmä mukavia ihmisiä, jotka ovat viehättyneet mukaviin ideoihin Jeesuksesta, perheestä ja seurakunnasta, mutta eivät koskaan ole olleet alttarilla, eivätkä huutaneet Hänen armoaan ja anteeksiantamusta synneistään, eivätkä luovuttaneet elämäänsä Hänen herruuteensa. Ja se, rakkaat ystävät, on sitä, mitä ”kristittynä” oleminen todella on.

Nykyajan seurakuntasekoitus koostuu monista ihmisistä, jotka on vedetty seurakunnan ideoihin ja ulkoisiin merkkeihin, mutta jotka eivät ole Herran Jeesuksen antautunutta omaisuutta, ynnä niistä, jotka OVAT antautuneet Jeesukselle jossakin vaiheessa, mutta ovat väsyneet hyvän tekemiseen ja lakanneet olemasta vartijoita ja ovat yksinkertaisesti sallineet kaikkien uusien muutosten ”seurakunnassa” tulla sisään tutkimatta niitä, vastustamatta niissä olevaa väärää ja asettumatta vastustamaan lisääntyvää okkulttisten New Age'n valheiden soluttautumista, koska he ovat....väsyneet.

Kolmantena on pieni ryhmä, jotka tietävät, mitä on tulossa ja joita marginalisoidaan, koska he nostavat varoitushuudon.

Jotta maailmanjärjestys/maailmanuskonto voisi onnistua ja valmistaa tien antikristuksen valtaannousulle, niin ensimmäinen ryhmä on tunnustettava ”seurakunnaksi,” toinen todellisten uskovien ryhmä täytyy neutralisoida, nukuttaa tai väsyttää liian heikoksi taistelemaan ja kolmas täytyy marginalisoida, kritisoida, pilkata ja hylätä, niin että he eivät enää kuulu esiintulevaan ”seurakuntaan,” vaan heidän katsotaan olevan hylkiöitä, ekstremistejä ja kummajaisia.

Tämä tehdään seuraavasti:

1. He muuttavat seurakunnan sanaston

Paljolti kuin Orwellilaisessa hengellisessä painajaisessa seurakunnan ”antiikkinen ja vieraannuttava” kieli korvataan kokonaan uudella iskulauseiden sanakirjalla, viehkeillä ja sointuvilla tyhjänpäiväisyyksillä, vinkeillä ja lausahduksilla, kuten myös new-age-ystävällisillä ja -vaihtokelpoisilla sanoilla ja lauseilla. Kelpaamattomia ovat sanat ”synti, parannus, Jeesuksen toinen tulemus, ahdistus, taivas, ikuinen elämä, tuomio, risti, Jeesuksen veri, kärsimys, nuhteleminen, Herra Jeesus”.

Sen sijaan uusi sanasto on lauma-ajattelun messu, sopulimaisia seuraavia moderneja sanoja ja sanontoja, joiden tarkoitus on aivopestä ja saada meidät kaikki ”samalle sivulle” (käyttääkseni erästä uuspuheen sanontaa) sisältäen nämä heikot ja voimattomat korvikkeet ”tuolle vanhan ajan uskonnon” puheelle: paradigman muutos, esiintuleva, valaistus, transformaatio (= muutos), etsijäystävällinen, vuoropuheleminen, pyhät heimot (= kultit, noidat, pakanat, saatanistit), Jeesus johtajana ja ohjaajana (ei Herrana), valtakunta nyt, valtakunta tulkoon, kuten ylhäällä niin alhaalla (as above so below = okkulttinen termi, suom. huom.), maailman muuttajat, unelman etsijät (dream seekers), vision casting (näyn valaminen), suunnan tai ajattelutavan muuttaminen (katumisen asemesta), keskittyminen (centering), kontemplatiivinen (mietiskelevä) rukous, unelman pyydystäjät (dream catchers), uudistus (reformation) jne.

Kun kaikki ne sanat, jotka aina ovat määritelleet ja vahvistaneet evankeliumin, ei vain sanoina vaan voimana, on eliminoitu, niin silloin tämä uusi sanasto tulee ikäänkuin poissulkevaksi kieleksi, joka saa ”vanhan puhujat” näyttämään vanhentuneilta (outdated), ”valaistumattomilta” ja pysähtyneiltä hengellisiltä entisajan reliikeiltä vähemmän ”transformoidulta” ajalta.

Koska New Age'n sanakirja on malli kaikelle uudelle esiintulevalle ”seurakuntapuheelle”, niin kaikki uudet ”esiintulevat (emergents)” todellakin ovat ”samalla sivulla” -- suoraan Saatanan käsikirjasta ”seurakunnan” absorboimiseksi ja neutralisoimiseksi. Se tekee tuosta seurakunnasta yhtä voimattoman kuin hampaaton puudeli.

2. He perkaavat Jumalan Sanan voiman

Tätä ollaan tekemässä monilla hyvin harkituilla keinoilla. Ensiksi, he ovat kyllästämässä kristilliset markkinat uusilla raamatunkäännöksillä, joista useimmat perustuvat väärään tekstiin, jota on vuosisatojen ajan pidetty virheellisenä, jonka sitten kaksi englantilaista spiritualistia (1) (Westcott & Hort – tarkista käännöksesi ja voit nähdä siinä heidän nimensä) työstivät uudelleen ja se on ollut teksti, jota on ajettu siksi tekstiksi, johon melkein KAIKKI uudet raamatunkäännökset perustuvat NIV:istä New Century:iin. Sitten he heittävät sekaan valtavat määrät Raamatun ”translitterointeja,” jotka eivät ole käännöksiä, vaan vain henkilön idea siitä, mitä hän luulee sen tarkoittavan, kuten The Message (Sanoma). Kun kerran luotettavasta KJV-käännöksestä tulee reliikki, joka ei ole tervetullut ”esiintulevassa kirkossa,” niin Saatana iloitsee nähdessään hämmentyneen katseen ihmisten kasvoilla, kun yhtä jaetta näytetään powerpointilla ja kymmenellä ihmisellä on kymmenen erilaista käännöstä, jotka eivät ole lähelläkään videotykillä näytettyä – ja he päättelevät hiljaa: ”Tämä on hämmentävää. Minä kyllä lopetan oman lukemiseni.” Tämän vuoksi niin harvat lapset koskaan tulevat seurakuntaan Raamattu mukanaan ja vain luottavat siihen, että mitä tahansa videokankaalta näytetään, on ok.

Koska sadat viittaukset Jeesuksen herruuteen, ristiin, syntiin ja Jeesuksen vereen on rutiininomaisesti (ja useinkin sattumanvaraisesti perustuen translitteroijan näkemykseen) poistettu, niin kohta Jumalan Sanan voima ja arvovalta otetaan pois seurakunnasta ja jätetään vain niille harvoille, jotka uskaltavat todella uskoa sen olevan Jumalan täydellinen Sana. Tämä uusi ”seurakunta” ja uusi ”nuorison paradigma” tulee olemaan sellainen, joka käyttää Raamattua vain ”hyödyllisenä oppaana”. Lapsia ei enää kehoteta ”osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää” (2. Tim. 2:15), vaan sen sijaan syötetään ”kokemusta” tärkeämpänä kuin Raamattua. Saarnaamisen ja opettamisen voimaa – ja tärkeyttä – vähätellään ja jopa pilkataan. Tämä ”kokemuksen” etsiminen tulee olemaan portti massiiviseen petokseen, koska yksi kokemus avaa tien uudelle. Niitä, jotka haastavat kokemukset, jos ne eivät ole sanan linjoilla, kutsutaan Raamatulla takojiksi, ekstremisteiksi, fariseuksiksi ja Pyhän Hengen rajoittajiksi.

Kun vanhemmat ja seurakunnan johtajat lakkaavat pitämästä tärkeimpänä Jumalan Sanaa, niin lapsetkaan eivät enää ota sitä vakavasti. Kehotuksesta ”hiljaiseen hetkeen” tulee vähän enemmän kuin Raamatun puraisu (scripture bite) ”kontemplatiivisten” toimien, ”henkäysrukousten” ja muiden hinduvetoisten temppujen kanssa. Raamattu tulee merkityksettömäksi tai enintään mukavaksi oppaaksi parempaan elämään.

Kuinka kaukana tämä onkaan siitä pyhästä Jumalan Sanasta, joka vuosisatojen aikana on maksanut MILJOONILLE uskoville heidän HENKENSÄ siksi, että he omistivat siitä vain OSANKIN!

On vaikea uskoa, että tulee päivä, jolloin käsitys Jeesuksesta, kuka Hän oli ja on, on niin uudelleenmääritelty ja muutettu, että ”rauhan mies” tulee ja monet 'esiintulevan' kirkon uskovat sanovat: ”Me käsitimme sen väärin! Hän on tullut takaisin, mutta ei ihan niin kuin luulimme! Hän on tullut takaisin ihmisenä ja hänellä on rakkaus ja ihmeet ja voima todistaa se! Ja siten petos on oleva täydellinen.

Sen jälkeen, kun riittävä määrä uusia raamatunkäännöksiä on täyttänyt seurakunnan, niin että samalla, kun me kaikki olemme ”samalla sivulla,” KUKAAN ei ole oikealla sivulla, koska sivut ja sanat ovat niin erilaisia ja kun riittävästi ”inklusiivista” kieltä on pantu uusiin Raamattuihin korvaamaan vanhaa, niin sitten tulee ”new age'n” versio, jonka jopa hindut, buddhistit, wiccalaiset ja pakanat voivat hyväksyä. Ja minä uskon, että se on jo tätä kirjoittaessani tekeillä. Silloin, kun sitä julkaistaan ja ylistetään inklusiivisena kaikkien aikojen lopullisena Raamattuna, niin ne, jotka puolustavat Jumalan Sanan puhtautta ja arvovaltaa, tulevat olemaan niin pilkattuja ja hyljättyjä, että he ovat näille uusille ”new age-uskoville” vain vitsi ja ärtymyksen aihe.

3. Heidän täytyy tuoda seurakunta pakanuuteen synkretismin kautta

Tämä on jopa nyt käynnissä oleva ohjelma, jossa me vähitellen ”madallamme totuuden kynnystä” antaaksemme seurakunnattomien (unchurched) ihmisten päästä sisälle – ei Jumalan valtakuntaan – vaan tähän uuteen seurakuntaan.

Tässä seurakunnassa ei puhuta okkultismista eikä okkulttisista harjoituksista ”pahana”, ei muista uskonnoista pahana, ei Jeesuksesta AINOANA tienä. Se tulee olemaan seurakunta, joka painottaa positiivista ja poistaa negatiivisen ja se tulee kasvamaan eksponentiaalisesti, koska noidat, okkultistit, homot, radikaalit feministit, sosialistit, huorintekijät ja pedofiilit tiedostavat, että tämä on seurakunta, joka ei esitä mitään kysymyksiä, ei aseta mitään mallia, eikä vaadi katumusta. Uusi viiri: ”Tule sellaisena kuin olet”, ei koskaan tule saamaan lisäystä: ”Mene äläkä enää syntiä tee.” Siellä ei ole mukavuuden puutetta, ei haastetta, ei tuomitsemista. Tämä seurakunta on oleva suuri teoissa ja siitä tulee täydellinen ”malli” maailmanjärjestykselle, joka pakottaa ihmiset ”parantamaan maailman” ennemmin kuin valmistautumaan Kristuksen paluuta varten. Se on oleva sosialistinen klubi, joka suutelee buddhistipapin poskea, kun he vajoavat ikuiseen helvettiin, ottaa saarnapöntössä kädestä homo pastoria, joka menee ja kihlaa nuo samat kädet vastenmielisessä ja kielletyssä perversiossa ja he kutsuvat häntä ”hurskaaksi” ja siten täyttävät Babylonin porton rienauksen ja uudelleen perustavat Baalin profeetat ja homoseksuaaliset prostituoidut Jumalan huoneeseen.

Kun seurakuntaa viedään pois odottamasta ”tempausta” ja viedään kohti sosialistista tekoihin suuntautunutta uskontoa, joka tulee ottamaan yhteiskunnallisten ohjelmien paikan, niin se tulee siirtymään täsmälleen siihen asemaan, johon ne, jotka valvovat lusiferistista ohjelmaa, sen tarkoittivat. He eivät kuitenkaan tahdo eliminoida evankelikaalista seurakuntaa, vaan neutralisoida, valita kumppaniksi ja absorboida sen. Sillä tämä lusiferistinen järjestys ei halua tuhota maailmaa, vaan tehdä siitä TÄYDELLISEN – vapaan taudeista, vapaan köyhyydestä, vapaan sodasta – yksin Lusifer jumalana, eikä Jeesus kaiken Herrana. Esiintulevan kirkon kannalta liike tulla työnnetyksi kohti ”maailman korjaamista” ja olla vastustamattomasti sekaantunut yhteiskunnallisiin ja poliittisiin rientoihin on kaikki osa suunnitelmaa.

4. Valheelliset merkit ja ihmeet ovat tulleet

Kun totuuden muuri on revitty alas ja ”uusi totuuden ymmärtämisen ja tulkitsemisen muuri” on pystytetty polttamattomalla laastilla, niin minä näen valtavan halkeaman eli aukon seurakunnan peräseinässä. Tämän seurakunnnan keskellä on oleva tuskaa tuntevia sieluja, jotka kaipaavat Jumalan yliluonnollista voimaa – kuten meidän kaikkien pitäisi. Mutta siellä on valtava joukko niitä, jotka EIVÄT ole harjoitettuja Jumalan Sanassa erottamaan totuutta harhasta. Heille ei ole opetettu, eivätkä he sitä harjoita, kuinka ”koetella henget, ovatko ne Jumalasta” (1. Joh. 4:1). He etsivät kokemusta Jumalan kanssa (kuten meidän pitäisi!), mutta totuuden rajaa ei ole vahvistettu vuosien sitoutumisella kirjoitettuun, oksastettuun Sanaan, joten se ei ole siellä varjelemassa heitä. Tämä väistämättä tarjoaa hengellisen halkeaman, joka sallii yliluonnollisten tapahtumien pisaroimisen, sitten virran, sitten tulvan täyttää tämän uuden seurakunnan. Olen murheellinen ja epäröin sanoa, mutta minä uskon, että paljon tästä on jo tapahtunut uuden ns. ”profeetallisen” liikkeen kautta. Halkeama on jo ammottava aukko ja tulva on alkanut (Tätä saamme todistaa Suomessakin ainakin TV7:n ohjelmassa ”Yliluonnollista.” Suom. huom.)

Kuulkaa nyt minua – olin hengellisesti kasvatettu helluntailainen, minä uskon kaikkiin Pyhän Hengen lahjoihin ja ilmiöihin ja minä uskon, että tarvitsemme niitä nyt enemmän kuin koskaan historiassa. Minä olen sekä esirukoilija että vartija. Minä uskon, minä uskon, MINÄ USKON! -- KOKO Jumalan Pyhän Hengen ihmeitä tekevään voimaan! Ja minä KAIPAAN sitä kaikkea.

Minä olen kuitenkin myös entinen okkultisti ja olen taistellut noita voimia vastaan koko ikäni. Ja voin kertoa teille Jumalan edessä, että Saatana osaa matkia sitä KAIKKEA. Olen kuullut kielilläpuhumista ja profetoimista ja kuullut evankeliumivirsiä ja kuoroja spiritualistiseurakunnassa. Olen nähnyt demonisia parantumisia ja valheellisia merkkejä ja ihmeitä, jotka saisivat hiuksenne nousemaan pystyyn.

Ja minä kerron teille, että niin paljon kuin näenkin profeetallisuuden tarpeellisuuden ja uskon, että aito on Jumalasta, niin minä näen, että suuri osa siitä on toisesta lähteestä. On niin paljon arvaamista, spekuloimista, taitavaa sanailua, jota ei koetella. Raamattu ei voisi sanoa selvemmin: ”Älkää jokaista henkeä uskoko” (1. Joh. 4:1). Olen huolestunut, koska sukupolvi, joka on kasvatettu ja totutettu ja okkultismiin median ja kirjojen kautta, ei osaa luonnostaan erottaa toisistaan okkulttista toimintaa ja aitoa Pyhän Hengen ilmenemistä!

Ovi on avattu ”tyydyttämään” ”yliluonnollisen etsijät”, jotka eivät erota, koska heitä ei ole opetettu, kuinka ”koetella henget”. Heitä ei käsketä koettelemaan henkiä, etteivät he ”epäilisi Jumalaa” ja ”rajoittaisi Henkeä. Tämä halkeama totuudessa antaa tietä ”valheellisille merkeille ja ihmeille”, ”pyhitetylle” henkien manaamiselle eli nekromantialle (sitä jo tapahtuu), tyhjänpäiväisille ihmeille (mitä tarkoitusta kultapöly palvelee?) ja suoralle ”profetialle” valhehengiltä. ”Kaikelle avoin” seurakunta onjoutumassa kaiken saaliiksi.

Minä uskon Jumalan todelliseen voimaan ja yliluonnollisiin ihmeisiin enemmän nyt kuin koskaan olen uskonut. Siitä syystä annan tämän varoituksen. KAIKKI, MIKÄ KIILTÄÄ, EI OLE JUMALASTA! Koetelkaa se kaikki!

Viimeinen askel: Poistakaa apokalyptinen

Mikään New Age'n ohjelmassa eikä maailmanuskonnossa voi onnistua, ellei poisteta suurinta estettä evankelikaalisesta seurakunnasta sellaisena kuin se nyt seisoo, nimittäin Herran Jeesuksen Kristuksen paluu pilvissä, tuleva ahdistus ja kaiken loppu.

Ahdistus, vaino, ilmestys, toinen tulemus, tempaus, kaikki täytyy eliminoida ”esiintulevan kirkon” sanastosta, saarnasta ja opetuksesta, jos he aikovat onnistua evankelikaalisen seurakunnan viettelemisessä. Ja olemme jo nyt melkein siinä pisteessä. Juuri tänä aamuna luin nämä pelottavat sanat eräästä ”profeetallisesta” konferenssista: ”Meidän täytyy lopettaa harhainen luulottelu pakenemisesta tempauksella. Tehkäämme siitä parannus! Seurakunta on VUOKRALLA asumisen kannalla, mutta Jumala haluaa omistaa koko asian (maan)!”

Tässä me näemme tämän uuden ajattelun villakoiranytimen: ”Valtakunta nyt”, ”valtakunta on teissä ja keskuudessanne”, ”tapahtukoon Sinun tahtosi maan päällä ... nyt”-sanoman. Tunnustan, että Jeesus todella puhui ”nykyisestä” (evankeliumin) valtakunnasta, josta Hän sanoi, ettei se tule ”julkisesti” ja joka on ”keskuudessamme” (s.o. sydämissämme (teissä) ja keskellämme) – vrt. Luukas 17:21. Kuitenkin Hän puhui myös tulevasta ”valtakunnan tulemisesta”, jonka ajan ja paikan tietäminen ei kuulu meille, vrt. Apt. 1:6-7. ”Valtakunta nyt” on oksymoron (itseristiriita) jopa niille, jotka sitä kannattavat, sillä he sanovat, että me ”seurakunta” tuomme valtakunnan, joten he tunnustavat, että se tapahtuu tulevaisuudessa. He ovat tietysti väärässä, koska Raamattu sanoo, että Kristus tuo palatessaan valtakunnan. Harha sisältää lähes aina jonkin verran totuutta – kun totuus viedään äärimmäisyyksiin, siitä tulee aina harhaa.

Ja se tulee lähettämään valtaisan joukon sinisilmäisiä ja erottamiskyvyttömiä uskovia luulottelun ansaan, että he muka tulisivat hallitsemaan maan päällä, mutta sen sijaan he kohtaavatkin uskovien vangitsemisen ja vainon, jonka kaltaista maailma ei koskaan ole nähnyt. Tätä en ole sanonut minä, vaan Jeesus. Lue Matteuksen luku 24.

Uuden Testamentin perinpohjainen ja rehellinen lukeminen tekee ylenmäärin selväksi, että Hän tulee takaisin pilvissä ja että seurakunnan tulee odottaa Hänen Tulemustaan – kirjaimellisesti ”rakastaa Hänen ilmestymistään” (2. Tim. 4:8). Viimeisiä päiviä koskevat profetian sanat ovat ylenpalttiset ja lukuisat.

Miksi on sitten niin, että tälle sukupolvelle tämä kaikki on täysin outoa? Milloin viimeksi kuulit sanoman Jeesuksen tulemuksesta, tai viimeisten päivien tapahtumista, tai valmistautumisesta?

Pelkään, että mitä tahansa hyvää ”Left Behind”-kirjat (2) saivatkin aikaan, niin vahinko voi olla vielä suurempi, koska nyt se kaikki on tarua – pelkkiä tarinoita, tai jopa fantasiaa.

Jotta tulevan antikristuksen ohjelma onnistuisi, hänellä täytyy olla seurakunta, joka sanoo: ”Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta” (2. Piet. 3:4).

Emmekö ole jo siinä? Eikö ne, jotka saarnaavat Jeesuksen pikaista paluuta, jotka varoittavat tulevasta ahdistuksesta ja tuomiosta, olekin luokiteltu ja hyljätty ”tuomiopäivän saarnaajina,” ihmisinä, joita tulee nauraa ja pilkata, tai vähintäänkin, ovatko ihmiset lempeästi kääntäneet silmänsä heihin huvittuneina ja säälien?

Tarkkaile sitä, että ”esiintuleva kirkko” nopeasti uudelleen määrittelee, selittää pois ja muuttaa kaikkien niiden kirjoitusten merkityksen, jotka koskevat profetiaa ja viimeisiä päiviä. Ja koska suurin osa uuden ”seurakunnan” väkeä ei itse lue oikeaa Raamattua, niin kysymystä harvoin edes tiedostetaan.

Sen sijaan, että olisivat pyhiinvaeltajia ja muukalaisia, joiden koti on taivaassa, jotka uskovat, että ”olla Kristuksen kanssa olisi monin verroin parempi” (Fil. 1:23), jotka tietävät, että valtakunta on näkymätön ja jotka tietävät, ettemme ole täällä ”parantamassa maailmaa”, vaan kutsumassa jokaista ihmistä parannukseen, tästä uudesta seurakunnasta tulee vähän enemmän kuin sosiaaliaputoimisto tälle tulevalle antikristuksen maailmanjärjestelmälle ja se antaa heille väärän uskonnollisen tunteen ”tarkoituksesta” ja ”päämäärästä” ja ”hyvien tekojen tekemisestä”, kun he kadottavat oikean valtuutuksensa: saarnata Jeesuksen tulista evankeliumia, koska tietävät, että ”kaiken loppu on lähellä” (1. Piet. 4:7).

On vaikea uskoa, että tulee päivä, jolloin käsitys siitä, kuka Jeesus oli ja on, tulee olemaan niin vääristetty, että ”rauhan mies” tulee ja monet näistä ”esiintulevan” seurakunnan uskovista sanovat: ”Me käsitimme sen väärin! Hän on tullut takaisin, vaan ei ihan niin kuin luulimme! Hän on tullut takaisin ihmisenä ja hänellä on rakkaus ja ihmeet ja voima osoittaa se!” Ja siten petos – ja tie – asioiden lopulle – on oleva täydellinen ja valmis aloittamaan lopullisen lähtölaskennan.

En pysty lopettamaan tätä positiiviseen huomautukseen, etten vähentäisi sen vakavuutta, mitä olen kirjoittanut ja osoittanut.

Haluan vain sanoa niille, joilla on korvat kuulla, että säilyttäkää asemanne; olkaa vahvoja; käyttäytykää kuin elävän Jumalan miehet ja naiset; pukeutukaa koko sota-asuunne, valvokaa ja kilvoitelkaa vakavasti sen uskon puolesta, joka teille annettiin; pitäkää laukkunne pakattuna ja pitäkää vain kevyesti kiinni käsissänne olevasta; saarnatkaa tinkimätöntä sanaa, joka saa ihmiset hikoilemaan, vihastumaan ja lähtemään pois, tai sitten katumaan ja itkemään ja pelastumaan; älkää sovitelko; valmistautukaa vaikeisiin aikoihin ja nostakaa katseenne ja ILOITKAA, koska teidän lunastuksenne lähestyy!

Miehittäkää etulinjan asemat! Pidä linjat. Ole soturi. Älä peräydy. Seiso lujana totuudessa ja helvetin portit EIVÄT VOITA niitä, jotka seisovat ja taistelevat loppuun asti!

Viitteet:

1. Molemmat uskoivat olevan mahdollista kommunikoida kuolleiden kanssa ja tekivät monia yrityksiä tehdä juuri sitä organisoimansa yhteisön kautta, jolle antoivat nimen ”The Ghostly Guild (Aavekilta)” http//www.chick.com/reading/books/158/158_44.asp

2. Tämä on viittaus suosittuun Tim LaHaye'n ja Jerry B. Jenkins'in kirjasarjaan, jotka suomeksi on julkaissut Aikamedia Oy – ks. http://en.wikipedia.org/wiki/Left_Behind

Daniel: Vihattu kirja

Seuraavassa Tri. David R. Reagan tarkastelee VT:n Danielin kirjaa, joka aiheuttaa kiistelyä uskovienkin piirissä, kun liberaaliteologia on vallannut alaa seurakunnissa eikä Raamatun profetioita oteta enää vakavasti. Artikkelin kääntäjä: Samuel Korhonen

----- Original Message -----
From: Revelation Files - John Terry
To: Revelation Files - John Terry
Sent: Monday, November 09, 2009 4:42 PM
Subject: [revfiles] Daniel: A Hated Book

Daniel: Vihattu kirja

http://bible-prophecy-today.blogspot.com/2009/11/daniel-hated-book.html

By Dr. David R. Reagan

Kun ajattelen Danielin kirjaa, mieleeni tulee aina kokemus, joka minulla oli vuonna 1983, kolme vuotta Lamb & Lion Ministries'in perustamisesta.

Se lähti käyntiin puhelinkeskustelusta erään henkilön kanssa Ft. Worth'in ja Dallas'in väliseltä kaupunkialueelta. Hän kertoi olevansa senaikaisen radio-ohjelmani säännöllinen kuuntelija. Hän tahtoi tietää haluaisinko tulla puhumaan Raamatun profetiasta hänen seurakuntaansa sunnuntai-iltana. Sanoin, että tulisin mielelläni, jos hänen pastorinsa kutsuisi minut.

“Siinä se ongelma onkin”, hän vastasi. “Pastorini näet ei pidä Raamatun tutkimuksista ja hän pitää parempana viihdettä sunnuntai-iltoina – kuten suosittuja laulajia ja tanssijoita. Ei tule olemaan helppoa puhua hänelle teidän kutsumisestanne, joten voisitteko antaa minulle jonkin repäisevän aiheen.”

“Repäisevä aihe” pulpahti heti mieleeni. “Annetaan sille nimi 'Entinen suuri planeetta Maan tulevaisuus'.” (Noihin aikoihin oli ilmestynyt Hal Lindsey'n kuuluisa kirja “Maa entinen suuri planeetta”, Suom. huom.)

“Hei! Se on todella repäisevää”, hän vastasi. “Rukoilkaa, että onnistuisin suostuttelemaan hänet.”

Seuraavana päivänä iltapäivällä mies soitti minulle ja oli niin innoissaan, että tuskin olisi tarvinnut puhelinta. “Ylistys Herralle”, hän huusi. “Pastorini suostui kutsumaan teidät ilman, että meidän edes tarvitsi väitellä siitä. Minun tarvitsi vain mainita hänelle aihe ja hän sanoi: 'Kutsu hänet!'”

Se, mitä mies ei tiennyt ja minkä me molemmat tulimme tietämään vasta myöhemmin esiintymiseni jälkeen, on, että kun pyyntö esitettiin pastorille, hän istui pöytänsä ääressä lukemassa kirjaa, jonka nimi oli "The Future of the Late Great Planet Earth (Entinen suuri planeetta Maan tulevaisuus)". Se oli kiukkuinen hyökkäys Hal Lindsey'tä vastaan ja se oli Raamatun profetian kieltäminen. Pastori luuli, että koska olin valinnut kirjan nimen esitykseni aiheeksi, olisin samalla kannalla, kuin kirjan tekijä! (Jumalalla on suurenmoinen huumorintaju!)

Kun tuli aika minun puhua, minulta ei mennyt paljon aikaa havaita, että olin pulassa. Pastori esitteli minut “Raamatun profetian asiantuntijana, joka selittää teille, ettei Raamatussa ole sellaista asiaa kuin profetia ja osoittaa teille, miksi Hal Lindsey on hullu”. Ei tarvitse sanoa, että olin tyrmistynyt esittelyn vuoksi.

Nousin pönttöön, taputin pastoria olkapäähän ja kuiskasin: “Pelkään, että on tapahtunut kauhea erehdys. Minä näet uskon Raamatun profetiaan ja uskon, että Hal Lindsey on oikeassa. Pitäisiköhän minun unohtaa puhuminen ja mennä kotiin?”

Pastori mietti hetken ja sanoi sitten: “Ei, sinä jatkat ja puhut, mutta lyhyesti.”

Kämmenet hiessä ja suu kuivana nousin mikrofonin eteen ja sanoin: “Pyydän teitä avaamaan Raamattunne Apostolien Tekojen luvusta 2.” Halusin osoittaa heille, kuinka ensimmäinen koskaan saarnattu evankeliumin saarna – apostoli Pietarin saarna Helluntaina – oli Raamatun profetian tarkastelua alusta loppuun ja osoitti, kuinka Jeesus toteutti monia messiaanisia profetioita.

Ennen kuin aloin lukea Apostolien Tekojen toista lukua, katsoin yleisöön ja huomasin, ettei kenelläkään ollut Raamattua! Pyysin heitä avaamaan penkeissä olevat Raamatut. Eräs henkilö sanoi: “Meillä ei tässä seurakunnassa ole mitään penkkiraamattuja.” Pyysin sitten muutamia miehiä menemään rakennuksen koulutussiiven läpi ja keräämään Raamatut luokista. Heidän palattuaan yksi heistä ilmoitti: “Emme löydä yhtään Raamattua tästä kirkosta!”

Tuossa vaiheessa pastori ilmoitti, että hän voisi tuoda muutamia Raamattuja toimistostaan. Hän palasi mukanaan kuusi ja jakeli ne 200:lle läsnä olevalle.

Ja taas minä pyysin heitä avaamaan Apt.2. Sivut alkoivat rapista – ja se jatkui ja jatkui, koska kukaan ei löytänyt Apostolien Tekoja! Niinpä tartuin tilaisuuteen tutustuttaa heitä Raamattuun. Selitin eron Vanhan ja Uuden Testamentin välillä. Osoitin, minkä tyyppisiä kirjoja on kummassakin testamentissa ja sitten johdin heidät löytämään Apostolien Teot.

Esitettyäni kantani Pietarin saarnasta Apt. 2. luvussa pyysin heitä avaamaan Vanhasta Testamentista Danielin kirjan. Äkkiä pastori nousi seisomaan ja sanoi: “Anteeksi, mutta minä en salli, että Danielin kirjaa luetaan tässä seurakunnassa.”

Kun kysyin, että miksi, hän vastasi: “Ette ilmeisesti ole valmistunut seminaarista, koska jos olisitte, niin tietäisitte sen tosiasian, että Daniel on petoskirja. Se kirjoitettiin profetian kaltaiseksi, mutta tosiasiassa se kirjoitettiin kauan siinä profetoitujen tapahtumien jälkeen.”

Olin tyrmistynyt, mutta päätin, etten antaisi nuhteen mennä ohi ilman vastausta. Aloin esittää perusteluja toinen toisensa jälkeen Danielin kelpoisuuden puolesta ja joka kerran pastori vain naurahti minulle halveksivasti. Lopulta kysyin: “Tahdotko, että menen kotiin?”

“En, älä vain lainaa Danielin kirjaa”, hän vastasi.

Seisoin siinä hetken, edelleen shokkitilassa. Sitten jatkoin pyytämällä seurakuntaa avaamaan 1.Moos. 3:15. “Haluan osoittaa teille aivan ensimmäisen messiaanisen profetian Raamatussa.” Mutta ennen kuin ehdin lukea sitä, pastori keskeytti minut jälleen.

Hän hyppäsi pystyyn ja sanoi: “Anteeksi, mutta en voi sallia teidän lukea tuota jaetta, koska tiedän, että aiotte väittää sen olevan profetia neitseellisestä syntymästä ja tässä seurakunnassa me emme usko neitseelliseen syntymään!”

Tämä kaikki tapahtui eräässä päälinjan protestanttisessa kirkkokunnassa.

Pastorin asenne, jonka koin tuona iltana, on tavanomainen tämän päivän kristikunnassa. Daniel on Raamatun kiistellyin kirja. Liberaalit vihaavat sitä, koska eivät usko Kirjoitusten jumalalliseen innoitukseen ja Danielin kirja on suuri todistus siitä. Se johtuu siitä, että se sisältää muutamia Raamatun merkittävimpiä profetioita, profetioita, jotka ovat sisällöltään yksityiskohtaisia ja ajallisesti laajoja ulottuen Danielin ajasta Messiaan toisen tulemuksen päivään. Kuten eräs henkilö sen ilmaisi: “Daniel kirjoitti historiaa tarkemmin etukäteen, kuin kukaan on koskaan kirjoittanut jälkikäteen.”

Tehdäkseen kirjan epäilyttäväksi liberaalit ovat yrittäneet perustella, että sen kirjoitti joku, joka otti hänen henkilöllisyytensä, kauan Danielin ajan jälkeen. Tavallisesti he ajoittavat sen kirjoittamisen noin vuoteen 100 eKr. He ovat päättäneet ajoittaa sen kreikkalaisen tyrannin Antiokus Epifanes'in (175-164 eKr.), jälkeiseen aikaan. Syy tähän heidän päättäväisyyteensä on, koska Danielin kirja ennusti Antiokuksen hallinnon yksityiskohtaisesti, mukaan lukien ne hirmuteot, jotka hän suorittaisi juutalaisia vastaan.

Liberaalien yritykset tehdä kirjasta roskaa ovat kuitenkin olleet turhia. Yksi vahvimpia vastatodisteita on se tosiasia, että Danielin kirja kuului Heprealaisten Kirjoitusten Septuaginta -käännökseen. Se on meidän Vanhaksi Testamentiksi kutsumamme tekstin käännös hepreasta kreikaksi. Sen tekivät 70 hengen ryhmä heprealaisia oppineita Aleksandriassa Egyptissä noin vuonna 280 eKr. – paljon ennen Antiokus Epifanes'in aikaa.

Myös Josefus, ensimmäisen vuosisadan juutalainen historioitsija, kertoo, että kun Aleksanteri Suuri tuli Jerusalemiin vuonna 333 eKr., niin ylimmäinen pappi näytti hänelle, missä hän ja hänen valtakuntansa oli ennustettu Danielin kirjassa ja hän oli niin vaikutettu, että jätti kaupungin hävittämättä.

Tärkein todistus kirjan autenttisuudesta löytyy kuitenkin Uudesta Testamentista jakeesta Matteus 24:15, jossa Jeesus itse lainaa Danielin profetioita ja siten henkilökohtaisesti tunnustaa kirjan luotettavuuden.

-----------------------------

Lopuksi lisämausteena Korhosen lähettämä pilapiirros.

Köydenvedossa: Obama (USA:n presidentti), Javier Solana (EU:n ulkopoliittinen edustaja), Ban Ki-moon (YK:n pääsihteeri), Ahmadinejad (Iranin presidentti) VS. Benjamin Netanyahu (Israelin pääministeri) + JUMALA