-------------------------
News from Hal Lindsey Media Ministries
January 26, 2018 by Hal Lindsey
Vau! Minkä eron vuoden vaihtuminen tekeekään.
Vain muutama kuukausi sitten palestiinalaishallinnon presidentti Mahmoud Abbas seisoi Valkoisessa talossa ja ylisti presidentti Donald Trumpin johtajuutta ja neuvotteluvalmiuksia. Hän pursui intoa: ”Nyt, herra presidentti, meillä on toivoa kanssanne.”
Viime viikolla herra Abbas piti kahden tunnin saarnan Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) johdolle. Siinä hän raivosi presidentti Trumpia vastaan ja jopa julisti hänelle vanhan arabialaisen kirouksen: ”Yakhrab baytu!” Käännettynä: ”Tuhoutukoon hänen talonsa.”
Koska Trump asuu nyt Valkoisessa talossa, ja se on ”kansojen talo”, on loogista, että Abbasin kirous soveltuu myös Yhdysvaltoihin. Hieman kuin sylkemistä lippuumme.
Mikä sai PA:n johtajan muuttamaan äänensävyään niin radikaalisti viime kuukausina?
No, pari asiaa tulee nopeasti mieleen. Ensinnäkin presidentti Trump tunnusti virallisesti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi. (Ja tällä viikolla varapresidentti Pence kertoi Israelin Knessetille, että suurlähetystömme siirrettäisiin Jerusalemiin vuoden 2019 loppuun mennessä.)
Sitten presidentti Trumpin inho palestiinalaishallintoa (PA) vastaan sai lopulta otteen hänestä, ja hän twiittasi: ”Me maksamme palestiinalaisille SATOJA MILJOONIA DOLLAREITA vuosittain ja emme saa mitään kunnioitusta tai arvostusta. Ja rauhansopimus Israelin kanssa on myöhässä.”
Hänen äskettäinen kritiikkinsä PA:sta ja Abbas'ista, että nämä edistävät terrorismia käyttämällä amerikkalaista rahaa terroristien, jotka tappavat israelilaisia, palkitsemiseksi, on ärsyttänyt palestiinalaisia. Tämän seurauksena herra Trump uhkasi katkaista PA:n rahoituksen.
Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu tarjosi selityksensä Abbasin järkyttävän kuuloisesta julkisesta paasauksesta: ”Maailma on hemmotellut palestiinalaisia eikä kertonut heille totuutta, ja luulen, että Abbas reagoi. Ensimmäistä kertaa joku kertoo heille totuuden.”
Ja tämä joku on Donald Trump.
Te tiedätte, Mahmoud Abbas ei ole ainoa, joka vihaa Donald Trumpia ja Yhdysvaltoja. Ihmeellistä kyllä, saattaa kuitenkin olla niin, että on enemmän amerikkalaisia kuin ei-amerikkalaisia, jotka vihaavat Donald Trumpia! Ainakin, jos on uskominen valtavirran mediaan.
Jos jätetään laskuista hänen ilmeinen jyrkkyytensä ja kiihkeytensä, hänen taipumuksensa ampua lonkalta, ja lisäksi hänen haukkumanimien käyttönsä identifioimaan määrääviä piirteitä hänen vastustajistaan, niin mikä juttu se itseasiassa on, joka niin ärsyttää tätä oppositiota? Varsinkin Yhdysvaltain vasemmistoa!
Vihaan sanoa tätä, mutta mielestäni se on hänen intensiivinen halunsa nähdä Amerikka palaamassa suuruutensa päiviin ja aitoon maailman johtajuuden asemaansa. Ja jos häntä vihataan tämän vuoksi, niin se tarkoittaa silloin sitä, että ne, jotka vihaavat häntä, haluavat todellakin nähdä Amerikan heikkona ja tyytymään siihen, että maa laimentuu takaisin joukkoon muita keskinkertaisia kansoja ja yhteiskuntia.
Donald Trump haluaa niin paljon Amerikan paluuta suuruuteen, että vuonna 2012 hän tuotti tavaramerkkimäisen iskulauseen, ”Make America Great Again! (Tehdään Amerikasta jälleen suuri!)” Vuonna 2016 tämä tunteilu lopulta resonoi amerikkalaisten äänestäjien enemmistön keskuudessa.
Uskon, että amerikkalaisilla on laaja tuntemus siitä, että olemme jättäneet jotakin taakse - jotain ratkaisevaa. Mutta mitä? Mikä teki Amerikasta niin menestyneen, vauraan, turvallisen, voimakkaan ja toivottavan?
Kuulemme alinomaa, että kyse oli ”amerikkalaisista arvoista”. Mutta mitä ovat ”amerikkalaiset arvot”? Määritelmä, jonka kuulisit noin 20-vuotiaalta nuorelta vuonna 2018 olisi hyvin erilainen kuin kaksikymppisen vastaus vuonna 1958.
”Amerikkalaiset arvot” muuttuvat sukupolvien mukana.
George W. Bush ja Barack Obama uskoivat, että ”amerikkalaiset arvot” muuttaisivat islamilaisia valtioita. Bush kokeili kansakunta-rakentamista Afganistanissa ja Irakissa. Obama tyrkytti Arabikevättä.
Kummankin yrityksen täydellinen epäonnistuminen olisi oltava opetus, josta pitäisi ottaa oppia. Amerikan suuruus ei tullut sen menestyksellisestä demokratiasta ja perustuslaillisesta hallinnosta. Pikemminkin sen onnistunut demokratia ja perustuslaillinen hallinto tulivat sen suuruuden tuloksena.
Katsos, totuus on, että Amerikan suuruudella on vähän tekemistä ”amerikkalaisten arvojen” kanssa. Se kaikki suuruus perustuu ”juutalaiskristillisiin arvoihin”!
Itseasiassa amerikkalaiset arvot ovat parhaimmillaan, kun ne heijastavat juutalaiskristillisiä uskomuksia. Ja se ei ole totta vain Amerikan tapauksessa. Kun kristinusko kukoistaa, ihmiset kukoistavat. Humanitaarisuus, tiede, taidekäsityö ja demokratia – kaikkia näitä on runsaasti yhteiskunnissa, jotka pyrkivät sopeutumaan raamatulliseen moraalisuuteen.
Yksi käytännön syy on, että lapset kasvavat kristillisessä ympäristössä. Se on täynnä rakkautta ja kuria. Se kannustaa ja vakauttaa perheitä – perusta mille tahansa yhteiskunnalle.
Raamatun moraali ja Raamatun arvot saavat myös liiketoiminnan menestymään. Niiden mukana omistajat ja työntekijät arvostavat yhtälailla rehellisyyttä, vastuuta, kunnioitusta, kovaa työtä, myötätuntoa ja oikeudenmukaisuutta.
Jopa hallitus toimii paremmin, kun ihmisillä on yleinen sopimus raamatullisista arvoista. Lisää Raamattua tarkoittaa vähemmän korruptiota ja enemmän yhteistyötä.
Nyt kahden vuosisadan ajan, me Amerikassa olemme olleet näiden siunausten vastaanottajia.
Tämä ei tarkoita sitä, ettemme ole koskaan epäonnistuneet moraalisesti. Omistaa ideat ja elää täydellisesti niiden mukaan ovat kaksi eri asiaa.
Kamppailemme yhä toisinaan elääksemme yhteiskuntamme perustavanlaatuisimman lähtökohdan mukaisesti, eli että ”kaikki ihmiset ovat luotuja tasa-arvoisiksi”. (Tämä lähtökohta, muuten, kuvastaa suoraan Raamatun oppia.) Ja arvostelijamme ovat nopeita huomauttamaan epäonnistumisistamme. Mutta ”luotuna tasa-arvoisiksi” -perustan kanssa ollen Pohjantähtenämme, Amerikasta tuli maailmanhistorian turvallisin, oikeudenmukaisin ja vaurain yhteiskunta.
Valitettavasti kaikki tämä on alkamassa kadota. Talous kukoistaa, mutta ilo on poissa. Turmellus leviää. Liian montaa pienokaista laiminlyödään ja kohdellaan huonosti. Miljoonia tapetaan ennen heidän syntymäänsä!
Kuinka näin pääsi tapahtumaan? Mihin se johtaa?
Uskon, että anti-Jumala -liike, joka näyttää olevan tärkein motivoiva voima Amerikassa nykyään, tavoittelee kristillisen opetuksen rakkautta ja ystävällisyyttä, mutta ilman Jumalaa, joka inspiroi siihen – tai Raamattua, jossa Hän opettaa siitä. He ovat työskennelleet vuosikymmeniä rakentaakseen kristillisen yhteiskunnan, mutta ilman Kristusta.
Se on kuin puun transplantoimista katkaisemalla se poikki maanpinnan tasolla. Ilman sen juuria, puu kuolee. Joten meidän ei pitäisi olla yllättyneitä, kun näemme, että vapauden puu kuihtuu ja kuolee meidän päivinämme. Amerikka katkaisee juurensa irti.
Kun raamatullisia periaatteita noudatetaan – kuten kymmentä käskyä ja kultaista sääntöä (rakkauden kaksoiskäsky) – niin se tekee kansat ja ihmiset suuriksi. Mutta kun he lakkaavat uskomasta itseensä Jumalaan, ne ovat yleensä vain sukupolvi tai kaksi, jotka sanoutuvat irti näistä Raamatun periaatteista. (Kuulostaako tutulta?)
Sen jälkeen vaurauden ja vapauden menetys on väistämätöntä.
Lopuksi, mikään ei ole kuvailevampaa koskien morsiusseurakunnan salaisuutta kuin kristillisen avioliiton ja seurakuntakauden uskovien ja Herran välillä solmittavan avioliiton ylevä vertailu. Erityisesti kun tarkastellaan avioliiton käytäntöjä sinä aikana, jolloin Apostoli Paavali kuvailee sitä.
Avioliiton ”prosessi” noina aikoina erosi kovasti nykyisestä. Tällä viikolla aion käydä läpi tätä prosessia vaiheittain, osoittaakseni, kuinka kauniisti se kuvaa sitä ”prosessia”, joka on meidän liitollamme Jeesuksen Kristuksen kanssa. Etenemme kihlauksesta morsiamen kiidättämiseen pois sulhasen toimesta avioliiton gaalajuhlallisuuksiin ja ”elämään onnellisesti keskenään elämän loppuun saakka”!
Saatat olla yllättynyt siitä, missä vaiheessa olemme tänään tuossa kauniissa skenaariossa.
Älä missaa tämä viikon raporttia täällä (Lindsey'n verkkosivut).
God Bless,
Hal Lindsey
