Kreikan taloudellinen romahdus leviää globaaliksi kriisiksi?

PÄIVITETTY 2.6.2012 (Matti Pesosen kommentti Kreikan ja maailman tilanteeseen lopussa)

Tässä artikkelissa messiaanisjuutalainen Raamatun profetioiden tutkija maalailee katastrofaalista taloudellista tilannetta koko maailmaa varten jos Kreikka joutuu jättämään euroalueen. Globaali talous voisi saada kuoliniskun (Huom. Ilmestyskirjan “musta hevonen” ja hyperinflaatio, Ilm. 6:5-6), mutta sitä käytettäisiin Illuminatin taholta vain keinona syventää EU:n talousunionia, josta ensin revitään rikkaruohot pois, ja sitten muodostetaan EU:n liittovaltio. Raamatun profetiassa sanotaan että Antikristus eli ”pieni sarvi” repäisee kolme sarvea pois tieltään kun hän nousee (Dan. 7:8,20,24). Lue hyvä Jan Rossin kirjoitelma EU-komission vastikään kaavailemasta pankkiunionista ja tiiviimmästä talousunionista tästä. Illuminati käyttää globaaleja kriisejä omien päämääriensä toteuttamiseksi ja nousu globaalista kriisistä kuuluisi Kaaoksesta Järjestys (Order of Chaos) -konseptiin, jossa markkinoille luodaan tiukemmat pelisäännöt ja kansojen välille tiiviimmät taloudelliset siteet. Kreikassa järjestetään 17. kesäkuuta 2012 uudet parlamenttivaalit, jotka käytännössä ratkaisevat sen pysyykö Kreikka edelleen euroalueessa. Jos suosittu vasemmistolainen Syriza-puolue voittaa vaalit, voi edessä olla Kreikan lähtö rahaliitosta kun puolue vastustaa kansainvälisten rahoittajien edellyttämää säästöohjelmaa. Kreikka tullaan yksinkertaisesti heittämään ulos euroalueesta. Artikkelin suomensi: Samuel Korhonen

--------------------------------------

---------- Forwarded message ----------
From: Revelation Files - John Terry <john@revelationfiles.com>
Date: 2012/5/17
Subject: [revfiles] Rosenberg: Greece on Edge of Economic Collapse & Civil War – Will Contagion Spread to EU and US?
To: Revelation Files - John Terry <john@revelationfiles.com>




Kreikka taloudellisen romahduksen & sisällissodan partaalla – Leviääkö tartunta EU:iin ja Yhdysvaltoihin?

By Joel Rosenberg
Tuesday, May 15, 2012

http://www.bibleprophecyblog.com/2012/05/greece-on-edge-of-economic-collapse-and.html

Huippujohtajien mukaan Kreikan ja Euroopan Unionin sisällä Kreikka on taloudellisen romahduksen ja sisällissodan partaalla. Kreikkalaisten johtajien tulevina päivinä ja viikkoina tekemät päätökset voivat johtaa katastrofaalisiin seurauksiin. Mikä vielä enemmän, niin asiantuntijat ovat huolestuneita, että Kreikan luhistumisen, jos se tapahtuu, laukaisema sosiaalinen tartunta voisi levitä koko Euroopan Unioniin, Yhdysvaltoihin ja kaikkialle maailmaan erittäin suuresti toinen toisestaan riippuvaisessa globaalissa taloudessa.

Kreikka hoipertelee musertavan julkisen velan määrän alla. Poliitikot ja kansalaiset ovat riippuvaisia käsistä karanneista julkisista menoista, mutta Kreikan kansa vastustaa massiivisia budjettileikkauksia ja muita luhistumisen välttämiseksi tarvittavia uudistuksia. Se vastustaa uudistuksia, joita EU:n johto vaatii, jotta Kreikka voisi vastaanottaa uusia ruiskeita EU:n hätärahoitusta ja pääsyn hätälainoihin. Kreikkalaiset johtajat sen sijaan harkitsevat vakavasti euroalueen systeemistä luopumista välttääkseen säästötoimenpiteet, joita EU-johtajat—Saksan liittokansleri Angela Merkel'in johtamina—vaativat.

Euroalueen jättäminen kuitenkin todennäköisesti pahentaisi suuresti asioita katkaisten tai vakavasti rajoittaen Kreikan pääsyä pääomamarkkinoille ja mahdollisesti johtaen hyvin korkeisiin korkoihin, hyperinflaatioon, massiivisiin yritysten konkursseihin ja huikeaan työttömyyteen. Jos Kreikka jättää eurosysteemin, se myös vakavasti vaikuttaisi muuhun Eurooppaan. Pankit, joilla on suuria sijoituksia Kreikassa, pelkäävät, ettei niitä koskaan makseta takaisin, mikä uhkaisi noiden pankkien terveyttä. Pankkivirkamiehet kaikkialla maailmassa puolestaan hilaisivat korot ylös muille kamppaileville Euroopan maille—kuten muiden muassa Espanja, Italia ja Portugal—peläten, että ne myös ehkä pelastetaan oikeudellisilla ja taloudellisilla sopimuksilla, jotka ovat osa EU-sopimusta ja tekevät niistä suurempia riskejä laiminlyömään lainojensa takaisinmaksun. Yritykset kaikkialla Euroopassa voisivat sitten olla vaikeuksissa saamaan pääomaa, mikä saattaisi johtaa hirvittävään lisäkonkurssien sykliin ja nopeasti kohoavaan työttömyyteen. Ottaen huomioon sen, että Eurooppa on suurin Yhdysvaltojen kauppakumppani ja sen tosiasian, että monet amerikkalaiset pankit ovat haavoittuvia Euroopan tilanteelle, vaikutus voi olla vakava myös Amerikan taloudelle.

Ajattele viimeisintä kehitystä:

• ”Lähtevä kreikkalainen ministeri varoitti, että maa voisi ajautua 'sisällissotaan' keskellä eurosta lähdön kaaosta”, raportoi the London Telegraph. 'Jos Kreikka ei pysty täyttämään velvoitteitaan ja hoitamaan velkaansa, kipu on suuri'. Michalis Chrysohoidis'in sanottiin kertoneen paikallisella radioasemalla. 'Valtaan jäävät aseistetut jengit Kalashnikovein ja se, jolla on eniten Kalashnikoveja, pärjää ... päädymme sisällissotaan.'
• Eurooppalaiset johtajat ja rahamarkkinat valmistautuivat Kreikan lähtöön eurosta: Paluu drakmaan lähestyy poliittisen umpikujan keskellä Ateenassa ja avaa keskustelun Brysselissä mahdollisesta yhtenäisvaluutan lopusta.—otsikko sanomalehdessä, The (UK) Guardian
• Kreikka kilpailee ajan kanssa muodostaakseen hallituksen—otsikko sanomalehdessä, Agence France Presse
• ”Ei juuri ole epäilystä tilanteen vakavuudesta sekä Kreikalle, jos sen on jätettävä euroalue, että sen kumppaneille, jotka voivat menettää miljardeja sen sekasortoisessa vetäytymisessä blokista”, raportoi Agence France Presse. ”Ranskalla olisi edessään 50 miljardin lasku, jos Kreikka pakotettaisiin eroamaan, lähtevä Ranskan valtiovarainministeri Francois Baroin varoitti tiistaina. 'Jos Kreikka jättää euron, jos sen taloudellinen malli romahtaa eikä siellä ole enää pankkijärjestelmää, niin se maksaisi meille 50 miljardia euroa nettona ynnä ne varat, jotka pankeilla ja vakuuttajilla on kirjoissaan', hän sanoi. Charles Dallara, joka kansainvälisen rahoituslaitoksen johtajana auttoi neuvottelemaan yksityisten velkojen arvonalennuksen, varoitti, että epäonnistumisen hinta olisi liian suuri kestettäväksi. 'Uskon, että hinta Kreikalle, hinta Euroopalle ja hinta koko globaalille taloudelle voi silti olla riittävä saamaan kreikkalaiset poliitikot ja eurooppalaiset poliitikot pitämään tauon ennen kuin vetävät liipaisinta Kreikan lähdössä.'”

Jos tämä kaikki ei olisi tarpeeksi vakavaa, niin Kreikan kriisi tarjoaa varoituksen amerikkalaisille politiikan tekijöille, jotka myös ovat ylikulutuksen ja massiivisen velan koukussa. USA on jo velkaa yli 15 biljoonaa (miljoona miljoonaa) dollaria ja lisäksi 65 biljoonaa rahoittamattomissa erääntyvissä veloissa. Ellemme nopeasti tee dramaattisia kurssin korjauksia, voimme löytää itsemme rahoitukselliselta Titanic'ilta, joka on kykenemätön välttämään törmäystä suoraan edessämme olevaan velkajäävuoreen ennen kuin on liian myöhäistä.

-----------------------------------

PÄIVITYS 2.6.2012

Tässä erään lukijan kommentti Samuelin suomentamaan artikkeliin jossa lisävalaisua Kreikan tilanteeseen sekä lyhyt visio lähitulevaisuudesta.


---------- Edelleenlähetetty viesti ----------
Lähettäjä: Matti Pesonen
Päiväys: 28. toukokuuta 2012 5.40
Aihe: VS: [revfiles] Rosenberg: Greece on Edge of Economic Collapse & Civil War - Will Contagion Spread to EU and US?
Vastaanottaja: Samuel Korhonen <smlkorhonen@gmail.com>


Tervehdys!

Nämä Kreikka-uutiset eivät ole Jumalalle yllätyksiä. Vuoden 2008 lopulla Radio Dein "Taivaan ja maan väliltä"-ohjelmassa Leo Meller referoi David Wilkersonin tuoretta profetiaa. Meller ei sen enempää kommentoinut Wilkersonin profetiaa, ilmoitti vain tuttuun hieman provosoivaan tapaansa, että hänellä on järisyttävä aivan tuore uutinen kuulijoille. Sitten hän luki profetian ja asia taisi jäädä silloin siihen. Yritin noin vuosi sitten löytää ohjelman Radio Dein nettiarkistosta, mutta en onnistunut. Kyselin sitä myös sähköpostitse, mutten saanut vastausta. Taitaa olla poliittisesti liian arkaluontoista materiaalia...

Vuoden 2008 loppupuolella Wilkerson ennusti jonkin Välimeren maan menevän konkurssiin, jonka seurauksena on kaaos. Muistan Wilkersonin maininneen, että pian konkurssin julistamisen jälkeen julistetaan maailmanlaajuinen "banking holiday", jolloin maailman kaikki pankit pannaan kiinni, eikä kukaan saa enää pankista rahaa ulos. Wilkerson myös jätti julkaisematta profetian joitain yksityiskohtia tuolloin, ja sanoi tallettaneensa sanoman loppuosan pankkiholviin, josta se on lupa tuoda julkisuuteen, kun Välimeren maan konkurssi on toteutunut.

Tulkitsen asian niin, että tuo pankkien sulkeminen on pakko tehdä, kun ensin Euroopassa ja sitten muualla kaikki alkavat paniikissa nostaa tilejään tyhjäksi, minkä seurauksena pankeilta loppuu raha. Rahaliikenne pysähtyy, ja maailmantalous romahtaa totaalisesti. No, tämähän on suunniteltu juttu. Se ei ole yllätys Jumalalle eikä valvoville uskoville. Maailmantalouden lankoja käsissään pitävät demoniset piirit ovat ajaneet maailmantaloutta tähän suuntaan tietoisesti, jotta saadaan totaalinen kaaos aikaan, ja maailma pakotettua antikristilliseen totalitarismiin. Jotta talouteen tulisi jokin tolkku, kehitetään tilanteen haltuun ottamiseksi systeemi ilman käteistä rahaa, ja pian voikin ostaa ja myydä vain se, joka ottaa pedon merkin. Kolmas maailmansota on sekin ovella, ja se alkaa Lähi-idästä, kun Israelin kimppuun käydään. Arabimaiden kuohunta, viimeisimpänä Syyriassa tapahtuvat kauheudet, ovat alueen tapahtumille vasta alkusoittoa. Suomen kohtalo on Jumalan käsissä, uskon että shokeeraavia, mielenkiintoisia ja isoja asioita tulee tapahtumaan. Uskon myös, että nykyinen presidenttimme on Jumalan tarkoittama edessä olevia vaiheita ajatellen. Hänellä ei tule olemaan helppoa. Rukoillaan maamme koko johdon puolesta. Elämme jännittävää aikaa.

Toivossa eteenpäin!

Terveisin
Matti Pesonen

Alfakurssit, menestysevankeliumi ja roomalaiskatolisuus yhdessä

Tässä eräs kristitty vaikuttaja kertoo tarinansa entisestä kotiseurakunnastaan jossa tuli uskoon 1980-luvulla, mutta käytyään seurakunnan järjestämiä alfa-kursseja uskonelämänsä alkutaipaleella ja huomattuaan kurssien ja hengellisen johdattajansa tai oppaansa epäraamatullisen opin helvetistä, parannussaarnojen puutteen ja veljeilyn roomalaiskatolisen evankeliumin kanssa kirjoittaja selittää miten vieraat ja väärät opit pyrkivät viettelemään nykyseurakuntia, jotka ulkonaisesti kyllä näyttävät kristillisiltä, mutta muuttavat evankeliumin perustotuuden tekojen uskonnoksi. Kirjoittaja teki lopullisen pesäeron kotiseurakuntaansa 1990-luvun puolivälissä kun ns. 'Toronton Siunaus' vyöryi sinne. Nyt tämä kyseinen seurakunta Britanniassa on mennyt luopumuksessaan niin pitkälle, että on kutsunut tilaisuuksiinsa roomalaiskatolisen paavin saarnaajan, joka julistaa vesikastetta pelastuksen ehtona. Myöskin seurakunta on tehnyt yhteistyötä australialaisen Hillsong’in seurakunnan ja sen johtajan Brian Houstonin kanssa, joka saarnaa menestysevankeliumia. Johtopäätöksenä tästä artikkelista on se, että saatana pyrkii kaikin tavoin turmelemaan kelvollisin perustein toimivia seurakuntia, jotka pelastavat kadotettuja, ja ovat aloittaneet työnsä hyvin kääntyen kuitenkin lopulta vieraisiin ja vaarallisiin oppeihin. Silmiinpistävää tässä eksytyksessä on ekumeeniseen yhteistyöhön saattaminen Rooman kirkon kanssa ja saada palvomaan taloudellista menestystä Jumalan siunauksen tuloksena. Artikkelin suomensi: Samuel Korhonen

-------------------------------------------





Kun Alfan koti, menestysevankeliumi ja Rooma kohtaavat
When the Home of Alpha the Prosperity Gospel and Rome Meet

”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.” (Mt. 7:15).

By Mark L.R. Mullins
Tuesday, 13 March 2012 17:16

”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” – 2. Tim. 3:1-5 [1].

Kävin Holy Trinity Brompton'issa (HTB) uskonelämäni ensimmäiset 10 vuotta. Uskon, että se oli paikka, jossa Herra tahtoi minun olevan, mutta nyt ymmärrän, että näin oli huolimatta opillisista harhoista, jotka jo silloin olivat ryömineet sisälle. Ollessani siellä kohtasin esimerkiksi pariskunnan, jotka opettivat minulle helvetin todellisuutta ja iankaikkisuutta ja toisilta opin Kristuksessa pysymisen tärkeydestä.

Minun täytyy myös tunnustaa, että kun minusta tuli kristitty Durham -yliopistossa, niin se oli Nicky Lee, silloinen teologian opiskelija ja nykyinen apupappi HTB:ssa, joka oli avainasemassa auttamassa minua ottamaan ensimmäiset horjuvat askeleeni kristittynä. Todellakin, ellei Nicky olisi seisonut takanani, kun vastasin kutsuun tulla esille siinä missiokokouksessa, johon osallistuin helmikuun 14. päivänä 1984, en ehkä koskaan olisi aloittanut kristillistä elämää lainkaan. Sitä aikaa ja vaivaa, jonka hän ja hänen vaimonsa Sila uhrasivat minun vuokseni, en unohda, vaikka nyt pelkäänkin heitä.

Tullessani uskoon HTB:ia esiteltiin seurakuntana, jossa Jumala todella toimi enkä voinut odottaa sinne pääsemistä itse nähdäkseni. Mikä erotti HTB:n muista evankelikaalisista seurakunnista, oli se, että Hengen lahjoja opetettiin ja tunnustettiin avoimesti. Osallistuin ensimmäiselle alfa-kurssilleni luullakseni vuonna 1988 ja sen jälkeen vielä neljälle. Vuonna 1989 tein HTB:n kotiseurakunnakseni, jossa kävin aina, kun olin Englannissa, vaikka siinä oli usein katkoja, koska aina vuoteen 1993 olin usein sijoitettuna ulkomaille armeijan mukana. Kolme seikkaa alfa-kurssissa kuitenkin vaivasi minua; parannuksen tekemistä ei lainkaan painotettu; opetus helvetistä puuttui: muistan, että yhdessä tilanteessa Nicky Gumbel pyrki vakuuttamaan minulle, että helvetti oli tuhoamisen paikka eikä ikuisen tietoisen piinan paikka. En voinut olla samaa mieltä hänen kanssaan. Lopulta Nicky ei tehnyt eroa alfa-kurssilla opetetun evankeliumin ja Rooman opettaman evankeliumin välillä väittäen, että se, mikä meillä oli yhteistä (tunnustus) oli paljon suurempi kuin se, mikä meitä erotti (että Raamattu on lopullinen auktoriteettimme ja pelastus on yksin armosta yksin uskon kautta Kristukseen vastakohtana pelastukselle tekojen kautta).

Nämä heikkoudet melkein varmasti versoivat Nicky Gumbel'in tarkoituksesta (joka tiedettiin hyvin HTB:ssa tuohon aikaan) pakata evankeliumi uudelleen sen tekemiseksi houkuttelevammaksi tämän ajan sukupolvelle. Anglikaanisuudessa oli epäilemättä tyhjän muodollisuuden elementti, joka tarvitsi haastamista, mutta ei muuttamalla perustavia evankeliumin totuuden maalitolppia.

Heinäkuussa 1994 läksin rukouskokouksesta HTB:lla ajatellen itsekseni, etten voisi koskaan kuvitella olevani jossakin toisessa seurakunnassa, koska olin siellä niin onnellinen. Se tuuli, joka oli pyyhkäisevä minut HTB:sta, oli jo kuitenkin alkanut puhaltaa Ellie Mumford'in vieraillessa HTB:ssa tuomassa ns. 'Toronton Siunausta.' En ollut tuossa tilaisuudessa, mutta sen sijaan aiemmassa ehtoollistilaisuudessa, jossa löysin itseni itkemässä, vaikka en osannut selittää, miksi. Tapahtumien, niin uskon, tuli paljastaa syy. Seuraavan tilaisuuden jälkeen Toronto-kokemus hallitsi kaikkea, mitä tehtiin tulevien kuukausien ajan ja minua surettaa sanoa, että minut temmattiin siihen pyörremyrskyyn. Elokuussa minulla alkoi olla epäilyksiä Toronton suhteen. Eräs ystävistäni oli mennyt Torontoon eikä paluunsa jälkeen ollut lakannut vapisemasta siinä määrin, että kuusi viikkoa myöhemmin hänelle tuli suolirepeämä, minkä hän kirjasi johtuvan vapinastaan. Toista ystävää, joka auttoi lasten työssä, oli hillittävä holtittomassa elehdinnässään lasten edessä ja yhdelle konferenssipuhujista, joka oli ollut armeijassa, kehittyi tahatonta lihasten nykimistä näkyen hänen puhuessaan. En halunnut itse mennä samaa rataa. Seurauksena erään ystävän neuvosta, joka nyt on Herran luona ja lisäopetuksesta rukous- ja raamattuviikolla elokuun lopussa, vakuutuin, että Toronto-kokemus ei ollut raamatullinen, vaan sen sijaan tuli toisesta hengestä, aivan kuten Paavali varoittaa kohdassa 2.Kor. 11:1-4. Palattuani HTB:iin tunsin, kuin olisin ollut täysin vieras ja tiesin, etten voisi jatkaa siellä.

Seuraavana viikonloppuna osallistuin rukouspäivään maan puolesta, joka pidettiin Stroud Green'in kristillisessä seurakunnassa (Stroud Green Christian Assembly) Finsbury Park'issa. Huomasin, että pastorin vävy oli luennoitsija lakimieskoulussa, Inns of Court School of Law, johon aioin mennä ja olin innokas tapaamaan hänet. Sovittiin, että menisin tilaisuuteen ja lounastaisimme yhdessä. Kohta tilaisuuteen saavuttuani tiesin tulleeni hengelliseen kotiini. Jumalanpalvelus oli yksinkertainen ja sydämellinen ja saarna sisälsi oivalluksia Jumalan Sanasta, jotka innoittivat minua suuresti.

Seuraavana aamuna pohtiessani tilannettani päivittäinen Raamatun lukemiseni oli Hesekielin 12. luku, jossa Hesekieliä käsketään erottautumaan Israelin uppiniskaisesta suvusta merkkinä heille. Minulle kirkastui äkkiä, että tämä oli se, mitä minun pitäisi tehdä HTB:n suhteen. Siksi kirjoitin pastori Sandy Millar'ille ja myöhemmin menin tapaamaan häntä. Keskustelumme lopussa hän pyysi minua rukoilemaan seurakunnan puolesta ja heti mieleeni tulivat sanat: ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” - Hepr. 13:8. Siksipä rukoilinkin, että HTB olisi uskollinen tuolle samalle Jeesukselle. Kotiin palattuani katsoin jaetta Raamatusta ja hämmästyksekseni luin jakeen, joka seurasi tätä suurenmoista Herramme Jeesuksen muuttumatonta luonnetta koskevaa lausuntoa: ”Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä” - Hepr. 13:9.

HTB on muuttunut paljon siitä, kun jätin sen vuonna 1994 ja alfa-kurssista on tullut maailmanlaajuinen. On murheellista, että 1990-luvun alun ongelmia ei koskaan ole korjattu ja Toronto-kokemuksen hedelmä on ollut lisääntyvä erottamisen puute ja valmius hyväksyä vääriä opettajia.

Raniero Cantalamessa – paavin saarnaaja

Tämänvuotisessa HTB:n ulkopuolisessa viikon kestävässä tapahtumassa, nimeltä Focus, puhujien kokoonpanoon kuuluu Raniero Cantalamessa, paavin saarnaaja Vatikaanissa, joka vuonna 2007 itse asiassa saarnasi pelastusta kasteen kautta HTB:n saarnatuolista (Tämä sama herrasmies oli Nokiamission vieraana 31.12.2009. Suom. huom.). Viittaan kirjoittamaani artikkeliin julkaisussa CETF 42, jossa kiinnitin huomiota seuraavaan katkelmaan hänen ensimmäisestä saarnastaan: [2]

"Hän löysi meidät synnissä – kadotettuina. Kristuksen, Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta hän pelasti meidät. Kasteen kautta hän asetti meidät pelastukseen."

Meidän ei pitäisi hämmästyä, että Raniero Cantalamessa opettaa tätä, koska tämä on klassinen roomalaiskatolinen oppi, joka sisältyy roomalaiskatolisen kirkon katekismukseen kappaleessa 1212:

"Kasteen kautta olemme vapautettuja synnistä ja uudestisyntyneitä Jumalan lapsina; meistä tulee Kristuksen jäseniä, meidät otetaan Kirkkoon ja tehdään osallisiksi sen tehtävästä: Kaste on veden ja sanan kautta uudestisyntymisen sakramentti."

Tämä ei kuitenkaan ole evankeliumi. Ironia on tässä: kun Nicky Lee selitti minulle evankeliumin helmikuun 14. päivänä 1984, niin seuraavat jakeet avasivat silmäni:

”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” - Ef. 2:8-9.

Se oli ensimmäinen kerta, kun tajusin, että pelastusta ei ansaita, vaan se on lahja. Jos kuitenkin pelastus alkaa vain kasteessa, niin pelastus ei ole armon kautta, se on sen teon kautta, että olen kastettu ja uskostani Kristuksen kuolemaan tulee vain yksi pelastuksen puoli, eikä koko pelastus. Paavali varoittaa galatalaiskirjeessä sellaisesta tekojen opista, jossa sen sijaan, että kasteesta tehtäisiin pelastuksen edellytys, kuten roomalaiskatolisuudessa, juutalaistajat olivat tehneet ympärileikkauksesta edellytyksen, mutta vaikutus on sama: siitä tulee toinen evankeliumi, joka ei ole evankeliumi lainkaan. Meitä käsketään: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja” - Mt. 7:15. Emme voi liittyä heihin evankelioimisessa, saati sitten, että sallisimme heidän saarnata Herran lampaille, jotka Hän ”omalla verellänsä on itselleen ansainnut” – Apt. 20:28.

Brian Houston – Hillsong Sydney'n pääpastori

Koska HTB ei korosta parannusta ja haluaa näyttää relevantilta nuorille, ei ole yllätys, että he ryhtyvät yhteistyöhön Hillsong'in Brian Houston'in kanssa, joka on vieraileva puhuja Focus-tapahtumassa vuonna 2012. Itsekin helluntailaisena minulle on suuri murhe, etten voi kannattaa tämän miehen palvelutyötä. Sillä on ollut lähes pandeeminen (viral) vaikutus seurakuntiin Australiassa, Uudessa Seelannissa, UK:ssa, Ranskassa, Ukrainassa, USA:ssa ja Etelä-Afrikassa. Hillsong vetää puoleensa nuoria ammattilaisia ja sen sanoma on menestyksen väärä sanoma tässä elämässä ja taivas tulevassa. (Hillsong London -ylistysryhmä vieraili Suomessa kesällä 2011 Lahden kirkkopäivillä ja helluntailaisten Iso Soitto festivaalissa Keuruulla. Suom. huom.)

Brian Houston on myös antautunut paineelle toivottaa roomalaiskatolisuus avosylin tervetulleeksi. Australian helluntaiseurakuntien (Assemblies of God) kansallisena presidenttinä Brian Houston antoi lehdistötiedotteen, joka sisälsi seuraavan Roomaa koskevan harhaanjohtavan lausunnon: [3]

"Me myös rukoilemme, että tämän paavin hallinnolle, kuten sitä edeltäville, olisi leimallista sitoutuminen siihen, että kristillinen sanoma menee jatkuvasti eteenpäin ja ihmiset muuttuvat evankeliumin totuuden voimasta. On selvää, että protestantteina näkemyksemme monissa kysymyksissä ovat huomattavasti erilaiset kuin paavilla, mutta kuitenkin meillä on yhteinen halu korottaa Kristusta ja palvella yhteisöämme parhaan kykymme mukaan."

Brian Houston ei osoita, että roomalaiskatolisuuden evankeliumi ei ole Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Rooma uskoo tekojen evankeliumiin eikä evankeliumiin yksin armosta, yksin uskon kautta ja yksin Kristuksessa. Tämä on ollut Rooman historiallinen kanta, mikä aiheutti pelottavan vainon niitä vastaan, jotka vastustivat sen väärää pelastuksen sanomaa kautta vuosisatojen.

Darlene Zschech, silloinen ylistyspastori Hills'in kristillisessä keskuksessa Sydney'ssä yhdessä Hillsong'in ylistysryhmänsä kanssa esiintyi roomalaiskatoliselle maailman nuorison päivälle (World Youth Day) Sydney'ssä heinäkuun 18. päivänä 2008. Paavi Benediktus oli läsnä ja komeilun viimeisenä päivänä piti paavillisen messun. Roomalaiskatolisen opin mukaan messu on Kristuksen uhrin jatkuminen. Väitetään, että pyhitetystä ehtoollisleivästä tulee itse Kristus ja siksi sitä palvotaan, kun se on laitettu öylättiastiaan (monstrance) [4] ja sitten omaan pieneen tabernaakkeliinsa. Hillsong esiintyi Zschech'in johdolla ristin asemien (Stations of the Cross) jälkeen. Neljäntoista aseman väitetään kuvailevan Kristuksen koettelemusta ja ristiinnaulitsemista. Sen tosiasian lisäksi, että tämä ei ole uskomista vaan näkemistä ja että kuvat Jeesuksesta ovat fiktionaalisia ja Raamatun kieltämiä, useat ”asemat” ovat puhdasta legendaa. Jeesus muka kaatui kolmesti, kohtasi Marian matkalla ristille, Veronika-niminen nainen pyyhki hänen kasvonsa ja hänet otettiin alas ristiltä ja laskettiin Marian käsivarsille. Raamattu ei tue mitään tästä. Paavi lupasi täyden aneen (plenary indulgence) kaikille maailman nuorison päivään (World Youth Day) osallistuville. Tämä on tietyistä synneistä johtuvan tilapäisen rangaistuksen (liittyen rangaistukseen, joko maan päällä, tai kiirastulessa) anteeksiantamus ja jälleen korostaa sitä tekoihin perustuvaa evankeliumia, jota Rooma opettaa. Hillsong'in kompromissi edustaa sen uskon kavaltamista, ”joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu.” – Juuda 3 [5]

Brian Houston ja hänen väärä menestysevankeliuminsa

Brian Houston on kirjoittanut kirjan nimeltä, ”You need more Money: Discovering God’s Amazing Financial Plan for Your Life (Tarvitset lisää rahaa: Löydä Jumalan hämmästyttävä taloudellinen suunnitelma elämällesi)”. Tuossa kirjassa hän kirjoittaa: ”Menestys on ehdottomasti seurausta Jumalan Sanan soveltamisesta elämääsi. Miksi Hän lupaisi varallisuutta ja menestystä, jos katsoisi paremmaksi, että pysymme köyhinä?” [6]. Kirjan osiossa kaksi hän lisää: ”Jumalan tahto sinulle on, että menestyt.” [7]. Puhesarjansa, “Prosperity on Purpose (Menestystä tarkoituksella)”, toisessa puheessa hän sanoo, että jos kirjoittaisi kirjansa uudelleen, hän muuttaisi sen nimen, mutta sanoma olisi sama.

Tämä nimi ei ainakaan jätä epäilyksiä sanoman suhteen ja se on häpeämättömästi viesti, joka kannustaa ihmisiä tavoittelemaan taloudellista hyvinvointia. Brian Houston'in mukaan ero maailman varallisuuden tavoittelemiseen verrattuna on, että varallisuuden tavoitteleminen Jumalalle on erilaista ja ilmeisen oikeutettua.

Tämä ei kuitenkaan ole se, mitä Raamattu opettaa. Herra Jeesus sanoo meille, ettemme voi palvella sekä Jumalaa että rahaa ja niinpä siinä lukee, että meidän tulee etsiä ensin Jumalan Valtakuntaa ja meille annetaan, mitä tarvitsemme – (Mt. 6:24,33) ja että missä aarteemme on, siellä on myös sydämemme – (Mt. 6:21). Brian Houston'in opetuksen vaikutus uskovaan on, että hän odottaa menestyvänsä taloudellisesti uskollisuuden palkkana ja saa heidät rakastamaan tätä maailmaa. Varallisuuden tarkoitus on, että Jumalan Valtakunta menee eteenpäin. Tämä on puolitotuus. Jumala kyllä siunaa kansaansa, mutta siihen ei sisälly mitään aineellisen menestyksen odotusta. Yksi niistä selvistä kohdista, josta tämä käy ilmi, on kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta.

Lasarus vietti elämänsä kerjäläisenä omistamatta mitään ja silti hänellä oli pelastava usko ja hän meni taivaaseen, jossa sai palkkansa (ks. Lk. 16). Rikkaalla miehellä oli tässä elämässä kaikki, mutta hän käytti rikkauttaan itsensä hemmottelemiseen.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja esittää luvussa 11 meille suuret uskonsankarit esimerkkinä ja kannustuksena. Yhteenveto heidän kärsimyksistään on sisällytetty jakeisiin 35-38, joihin kuuluu ”oleminen puutteenalaisina” – (Hepr. 11: 35-38).

Raamatullisen uskollisuuden merkki on usein köyhyys. John Cook oli juuri sellainen mies. Hän syytti kuningas Charles I:tä ja nousi kansainyhteisön alaisuudessa korkeimman oikeuden presidentiksi Irlannissa, jossa hän toi oikeutta ja armoa monille köyhille vuokraviljelijöille, joita heidän rikkaat vuokraisäntänsä sortivat. Oikeudenmukaisten tuomioidensa seurauksena hän sai monia vihollisia. Juuri ennen monarkian palauttamista tämä uskollinen kristitty kavallettiin, vangittiin, teloitettiin ja hänen maansa pakko-otettiin. Tämä on ollut monen kristityn arpa. Meidän tarvitsee vain tarkastella kristittyjen oloja sellaisissa maissa kuin Afganistan, Pakistan, Irak, Iran, Laos ja Nigeria, mainitakseni vain muutamia, joissa puutteenalaisuus ja kuolema ovat hyvin tavallisia kristityille. Köyhyys voi tuntua hyvin kaukaiselta Lännen kristityistä, mutta täälläkin kristillinen uskollisuus usein tulee esiin taloudellisen menestyksen kustannuksella.

Tammikuun 30. päivänä 2003 julkaistun Sydney Morning Herald'in artikkelin mukaan Brian Houston elää reilusti leveämmin kuin useimmat seurakuntapastorit: ”Hän omistaa valtavan suuren talon, josta on näkymä pensastoa kasvavaan laaksoon, Glenhaven'issa, joka on muiden valtavan suurten talojen lähiö. Hän omistaa myös viehättävän tilan Hawkesbury -joella Windsor'in lähellä Sydney'stä länteen, saa komeaa palkkaa puheistaan ulkomailla ja osallistuu kiinteistökehitysbisnekseen (is a property developer. Hänellä on myös mm. Harley Davidson Fatboy ja Porsche. Suom. lisäys).”

Voisi näyttää moukkamaiselta arvioida ihminen pelkästään talonsa koon perusteella, vaikka voisikin kyseenalaistaa esimerkin, jonka sellainen varallisuuden näyttö asettaa hänen laumalleen. Vuosien mittaan on kuitenkin ollut monta hienoa kristittyä, joilla on ollut suuri varallisuus, jota he ovat käyttäneet Jumalan Valtakunnan hyväksi. Todellinen ongelma on, että saman artikkelin mukaan ”ylivoimaisesti suurin osa” Brian Houston'in rahoista tulee puhujavastuista ulkomailla muissa karismaattisissa seurakunnissa, kuten myös tekijänoikeuskorvauksista ”kristillisistä resursseista,” joita esitellään kirkon etuosassa kooten valtavan varallisuuden tekijänoikeuskorvauksista ja muista osakkuuksista. Tämä viittaa vahvasti siihen, että Brian Houston on käyttänyt asemaansa kristillisessä johdossa valtaisaksi henkilökohtaiseksi voitokseen. Jae 2. Piet. 2:3 nimenomaan varoittaa meitä vääristä profeetoista, jotka hyväksikäyttävät Jumalan kansaa omiin tarkoituksiinsa.

Paavali neuvoi Timoteusta vetäytymään niistä, jotka opettavat, että voitto on jumalisuus (KJV: gain is godliness. Suom. huom.) ja ”pakenemaan näitä asioita” - (1. Tim 6:11) ja sen sijaan kehottaa meitä olemaan tyytyväisiä jumalisuuden kanssa, joka on todella suuri voitto. On totta, että puhesarjassaan, Prosperity on Purpose, Brian Houston tunnustaa rikkauden vaarat ja että on mahdollista olla köyhä ja onnellinen (kuten Makedonian seurakunnan kohdalla jakeessa 2. Kor. 8:2). Kuitenkaan hän ei näytä tunnustavan näiden käsitysten ilmeistä ristiriitaisuutta ja on ehkä anteeksiannettavaa ajatella, että hän mainitsee ne raamatunkohdat, jotka ovat ristiriidassa hänen filosofiansa kanssa, että Jumala tahtoo tehdä kansansa rikkaaksi, vain koska hänellä ei ole vaihtoehtoa, mutta ei muuttaakseen kokonaissanomaansa, joka on, että Jumalan tarkoitus on, että Hänen kansansa menestyy taloudellisesti tässä elämässä. Totuus on, että kalliin helmen löytäminen vaatii, että luovumme kaikesta voidaksemme omistaa sen (Mt. 13:46).

Minulle olisi yllätys, jos Nicky Gumbel menisi Brian Houston'in mainostamaan menestysevankeliumiin, mutta epäilen, että Hillsong'in ilmeinen menestys läntisessä maailmassa on ehkä häikäissyt hänet. Kutsuessaan Brian Houston'in puhumaan tapahtumassa, Focus 2012, Nicky Gumbel kutsuu väärän opettajan.

Loppuvaroitus

On hyvin murheellista, että Nicky Gumbel on petetty ja sen seurauksena hän jatkaa pettämällä toisia aivan kuten Paavali varoittaa: ”Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen.” – 2. Tim. 3:13. On hyvin vakava läksy, että Nicky Gumbel'in kaltaiset viehättävät ja hyvää tarkoittavat miehet pitää tuomita pahoiksi, koska tuovat seurakuntaan väärää opetusta. Raamatussa on kuitenkin voimakkaita varoituksia, mitä tulee evankeliumin ehtojen muuttamiseen. Ajattele Ilm. 22:18-19: ”Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.”

Nicky Gumbel on päästänyt seurakuntaansa opettajia, jotka roomalaiskatolisen opin mukaisesti määrittelevät, että pelastuksen keinoon kuuluu luottaa hyviin tekoihin (kuten kaste, synnintunnustus ja messu) ja siten lisäten Jumalan Sanaan. Hän on myös yhdessä John Stott'in ym. kanssa uudelleen määritellyt helvetin annihilaation eli tuhoamisen paikaksi, eikä ikuisen tietoisen piinan paikaksi ja siten vähentäneet Jumalan Sanasta. Olen hyvin peloissani hänen puolestaan. Samaan aikaan on suuri tarve saavuttaa tämän ajan nuoriso ja HTB:ia ja Hillsong'ia on kiitettävä heidän huolestaan nuorten, vankien, kolmannen maailman ja kaikkien muiden puolesta, joita yrittävät saavuttaa.

Huoli HTB:n suhteen ei koske kadotettujen saavuttamista Kristukselle, mikä on ihailtavaa ja hurskasta. Nicky Gumbel'in pyrkimykset esittää sanoma ajanmukaisella tavalla ovat kiitettäviä edellyttäen, että itse sanoma pysyy muuttumattomana. Todellisuus on kuitenkin, että heidän tuomansa sanoma on turmeltu evankeliumi, jonka vaikutus on kielteinen, koska ilman todellista parannusta kuolleista teoista ei ole pelastusta. Älkäämme unohtako, että enkelit taivaassa iloitsevat yhdestä syntisestä, joka TEKEE PARANNUKSEN – (LK. 15:4-10). Katumuksen myötä tulee tiedostaminen, että vain kuolemalla vanhalle luonnolle ja pukeutumalla Kristukseen voimme elää hurskasta elämää ja se on jokapäiväinen uhri, jonka vuoksi meistä tulee tässä maailmassa muukalaisia ja pyhiinvaeltajia, jotka odottavat paremman kaupungin tulemista.

Sanoman niille, jotka suunnittelevat menoa tapahtumaan, Focus 2012, täytyy olla, että ajattelevat uudelleen uskonelämänsä suuntaa ja palaavat Jumalan Sanan puhtaan maidon pariin liittymällä niiden yhteyteen, jotka saarnaavat totuutta ja vakavasti kilvoittelevat sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu - (Juuda 3). Jakeet 2. Kor. 14-16 ovat tässä kontekstissa tärkeitä, sillä ne neuvovat tosi uskovia erottautumaan niistä, joilla on sovitteleva usko. Meidän täytyy muistaa rukoilla vakavasti Nicky Gumbel'in, Brian Houston'in, Raniero Cantalamessa'n ja niiden monien puolesta, jotka heidän väärät puheensa ovat pettäneet.

Lopuksi meidän pitäisi rukoilla toistemme puolesta, että kun esitämme kantaamme, meiltä ei jäisi huomaamatta malka omassa silmässämme, emmekä kaatuisi, juuri kun luulimme seisovamme.


Kirjoittajasta:

Mark Mullins on toimiva asianajaja Englannin ja Wales'in asianajajakunnassa, jota BBC ja muutkin silloin tällöin kutsuvat edustamaan kristillistä kantaa väittelyssä ja keskustelussa mediassa. Mark on jättänyt SGCA:n (Stroud Green Christian Assembly) vanhemmiston siirtyäkseen Watford'in Gospel Hall'iin auttamaan työn elvyttämisessä siellä. SGCA:lla on ollut yhteyksiä CWM:n kanssa sen perustamisesta saakka. (http://www.sgca-online.org/).




Viitteet:

[1] All Bible quotations, unless otherwise annotated, are taken
from the King James Version – KJV.
[2] http://cetf.co/wHBkyc
[3] A small receptacle into which the communion bread is
placed.
[4] The original letter is filed at our CWM Office.
[5] I am grateful to David Cloud for permission to use his
commentary on Hillsong's involvement in the Pope's visit
to Australia taken from his article - http://cetf.co/yPiM1j
[6] P20
[7] P55 http://cetf.co/Asr6j4

Seurakunnan muokkaaminen postmoderniksi ja Raamatun uudelleentulkinta

Tässä päätösosa artikkelisarjalle jossa käsitellään Esiintulevan Kirkon Liikkeen (Emerching Church Movement = ECM) tapoja vieroittaa evankelikaaleja Sanasta ajassamme. Aikaisemmat osat löytyvät tästä1 ja tästä2. Kirjoittaja selittää miten oikeaa uskoa tuhotaan uudenlaisella lähestymistavalla evankeliumiin joka on nykyajan kapinaa Luojaa ja Hänen kirjoitettua Sanaansa vastaan. Kuten Saatana vietteli Eevan paratiisissa, niin ECM:n johtajat viekoittelevat kirjoituksillaan ja puheillaan ihmisiä tyyliin: ”Onko Jumala todellakin sanonut?” Tämä kaikki tähtää Raamatun vääristelemiseen ja ”toisen Jeesuksen” tarjoamiseen postmodernin aikakauden ihmisille, joita viehättävät kokemuksellisuus, uskonnollinen taide, nykyaikainen musiikki, mystiikka, kirkkojen imelät liturgiat ja koristeelliset sisustukset sekä psykososiaaliset saarnat tähdäten maalliseen elämään. Näillä uusilla menetelmillä pyritään ”räjähtävään seurakuntakasvuun” vetäen nuoria 20-30 -vuotiaita aikuisia kirkkosaleihin viihtymään ja jättäen synnintunnosta ja parannuksenteosta puhumisen sikseen. Esiintulevat kirkot ”rekonstruoivat” Kirkkoa nykyään kaikkialla ja se tähtää tulevaan Antikristuksen maailmanuskontoon (huom. porttokirkko, Ilm. 17). Elämme vaarallisia aikoja ihmisten pettämisen tiellä, josta Jeesus varoitti (Matt. 24). Artikkelin suomensi: Samuel Korhonen

-------------------------------------

Evankelikaalien vieroittaminen Sanasta – Osa 3
Weaning Evangelicals Off the Word - Part 3

McMahon, T.A.
August 31, 2007

Tämän sarjan aiemmat osat tekivät joitakin havaintoja, joiden pitäisi suuresti huolestuttaa niitä, jotka katsovat olevansa Raamattuun uskovia kristittyjä. Paavali varoitti, että tulisi aika, jolloin ”terve oppi” (2. Tim. 4:3,4) antaisi tietä sellaiselle, joka ”miehen mielestä on oikea tie” (Snl. 14:12) päätettäessä, mikä on totta. On oleva luopioita ”opettajia”, jotka edistävät kokemuksellisuutta, joka tyydyttää lihan himoja mainostaen itsekkäitä ”taruja” tai myyttejä. Lisäksi nämä ”petolliset työntekijät” ja ”vanhurskauden palvelijoiksi” tekeytyvät (2. Kor. 11:13,15) ”noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim. 4:1). Paavalilla varmasti oli mielessään sellaiset opettajat varoittaessaan efesolaisia vanhimpia, että hänen lähtönsä jälkeen ”raatelevia susia” tulisi heidän keskelleen ja puhuisivat ”väärää puhetta, vetääkseen opetuslapset mukaansa” (Apt. 20: 29,30). Ei tarvitse epäillä, etteivätkö nämä jakeet olisi toteutumassa ajassamme.

Vaikka on aivan liian monta esimerkkiä seurakuntaan vaikuttavasta luopumuksesta lainattavaksi tässä lyhyessä artikkelisarjassa, niin on yksi väärennetty trendi, joka pitää sisällään lähes kaiken, mistä em. jakeet puhuvat. Sitä kutsutaan nimellä Esiintulevan Kirkon Liike (Emerging Church Movement = ECM). ECM on kehitys evankelikaalien keskuudessa, jolla näyttää olevan joitakin arvokkaita päämääriä: 1) Se tunnustaa puhuvansa nykykulttuurissa kristinuskon osuvuudesta ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumin arvosta; ja 2) Se toivoo saavansa nuoret evankelikaalit jatkamaan uskossa. Liike käsittää useita seurakuntia (enimmäkseen kirkkokuntiin kuulumattomia), joitakin tukevia palvelutyöjärjestöjä ja paraseurakunnallisia järjestöjä sekä useiden huomattavien evankelikaalisten johtajien ja kirjoittajien tuen.

ECM:llä ei ole virallista organisaatiota eikä johtoa, vaikkakin muutamat sen kannattajista ovat ”tulleet esiin” tunnustettuina johtajina ja puhemiehinä. Monilla niistä, jotka auttavat edistämään liikettä, heidän motivaationsa ”yrittää jotakin erilaista” kasvoi heidän omasta hyvin vaatimattoman menestyksensä aiheuttamasta turhautumisesta evankelioidessaan ja kasvattaessaan nuoria. Jotkut johtajista olivat etsijäystävällisissä ja päämäärätietoisissa seurakunnissa ja he näkivät paikan päällä, että heidän seurakuntakasvumarkkinointisuunnitelmansa eivät olleet tehokkaita vetämään niitä, jotka olivat vanhempia teini-ikäisiä, kaksikymppisiä ja vähän päälle kolmekymppisiä. Useimpien kuluttajavetoisten seurakuntien pääohjelma käsittää nykyaikaista musiikkia pinnallisin toistavin kuorosäkein, ajankohtaisia alle 30 minuutin saarnoja (enimmäkseen psykologiaan perustuvia), joukon sosiaalisia ohjelmia vetämään kadotettuja (ja kristittyjen lihallista luontoa) ja ”raamattutunteja”, joilla puhutaan kaikesta muusta paitsi Raamatusta (katso “Consumer Christianity I & II”, TBC, 2/05, 3/05). Yllättävän suurelle joukolle nuoria aikuisia se oli hengellinen sammuminen.

Kirjassaan, The Emerging Church, (avustajana ja suosittelijana Rick Warren), Dan Kimball kertoo omasta läpimurrostaan, kun voitti turhauttavat kokemuksensa yrittäessään motivoida nuoria siinä evankelikaalisessa seurakunnassa, jossa oli nuorisopastorina. Hän kertoo kuinka myöhään eräänä iltana katseli nuorisosuuntautuneesta MTV-verkosta konserttia, joka oli kynttilöin valaistu, täysin akustinen esitys. Tietäen, että MTV varmasti tuntee yleisönsä ja nuorisokulttuurin, hän sisusti uudelleen seurakuntansa nuorisosalin hillityksi ”katakombimaiseksi” kynttilöin valaistuksi ympäristöksi ja pani ylistysbändin käyttämään akustisia kitaroita hyläten tavanomaisen värivaloshow’n ja äänekkään sähköisen musiikin. Hän ilahtui erään tavallisesti vastahakoisen teinin reaktiosta, joka sanoi: ”Minä tykkään tästä. Se oli todella hengellistä.”

Se oli Kimball'ille jumalallinen ilmestys. Laajentaessaan jumalanpalvelusta sellaisella, jota piti ”aidompina kristillisinä” elementteinä ja liturgiana, se veti satoja nuoria ja vanhoja yhtälailla. Hän on vakuuttunut, että on löytänyt, mitä tämän päivän seurakunta tarvitsee: ”Kun esiintuleva kirkko palaa raaempaan ja klassisempaan (engl. more vintage) kristinuskon muotoon, voimme nähdä räjähtävää kasvua, paljolti, kuten alkuseurakunta.”

Alkuseurakunnassa ”räjähtävä kasvu” päinvastoin tuli lähestymistavasta, joka ECM:ssä on lähes olematon. Pietarin hyökkäävä puhe väkijoukolle helluntaina Apostolien tekojen luvussa 2 on suoraan ristiriidassa esiintulevien johtajien toimintatavan kanssa. Pyhän Hengen voimassa Pietarin saarna toi synnintunnon, katumuksen ja uskon ja 3000 tuli Kristuksen tykö tuona päivänä. Kimball'in ”kristinuskon valiomuoto”, johon kuuluu rituaaleja, seremoniaa, kynttilöitä, suitsutusta, rukousasemia ja kuvia luomaan hengellisesti kokemuksellisen ilmapiirin evankelikaaleille on ”valiota (vintage)” vain siinä mielessä, että se on myöhempien epäraamatullisten idän ortodoksisten ja keskiajan roomalaiskatolisten liturgioiden jäljittelyä. Uuden Testamentin alkuseurakunta ei tiennyt mitään tästä epäjumalia palvovasta ja aisteihin suuntautuneesta palvonnasta.

On ironista, että esiintulevat kirkot kaikkialla maailmassa yrityksessään ”rekonstruoida” kirkko ovat ohittamassa toisensa, kuin laivat yössä. Kimball'in ponnistukset hengellisessä stimulaatiossa ottamalla käyttöön nuorille evankelikaaleille katoliset, ortodoksiset, luterilaiset ja korkeakirkolliset, episkopaaliset ja presbyteeriset rituaalit, on ristiriidassa joidenkin eurooppalaisten katedraalien ja kirkkojen kanssa, joista on tulossa esiintulevia. Eurooppalaiset yrittävät herättää vuosisataisen kuvakielen ja rituaalien kuolettamat seurakuntansa peittämällä goottilaiset sisustuksensa koristelluilla kankailla, vaihtamalla urut ja perinteiset virret sähkökitaroihin ja nykyaikaisiin kuoroihin ja lisäämällä irtotyynyjä istumismukavuuden vuoksi luomaan etsijäystävällistä ympäristöä. Nämä kirkot ovat hylkäämässä juuri niitä asioita, jotka ovat ”hengellisesti” houkuttelevia Amerikan esiintuleville evankelikaaleille. Aistillisia menetelmiä koskien Raamattu sanoo: ”Liha ei mitään hyödytä.”

Lukiessamme ECM-johtajien teoksia yhdymme moniin heidän nykyisen kristinuskon arvosteluihinsa. On niin paljon vastustettavaa, kun luopumus ja Sanan hylkääminen lisääntyy kristikunnassa, mutta ECM:n korjaukset, sen sijaan, että niillä olisi parantavaa vaikutusta seurakunnalle, ovat ihan yhtä raamatunvastaisia, jopa pahempia. Ne menevät paljon yli sen, että hienovaraisesti ”vieroittavat evankelikaalit Sanasta” tulkiten Raamattua ja sen oppeja vihollisena, kun on kysymys maailmasta yleensä ja erityisesti postmodernin kulttuurimme vetämisestä Jeesuksen rakkauteen.

Esiintulevan Kirkon Liike (ECM) sanoo haluavansa—ennen kaikkea—näyttää Kristuksen rakkautta ja elämää kulttuurille, joka on epäluuloinen kristinuskoa kohtaan, jonka se näkee ahdistavana ja itsevaltaisena. ECM:n kirjoittajat vakuuttavat meille, että ”Jeesus viehättää monia postmoderneja, mutta he inhoavat Hänen kirkkoaan” ja heidät voidaan siksi saavuttaa esiintulevan kirkon lähestymistavalla. Se sanoo olevansa mukautuvampi kulttuuriin, käyttökelpoisempi kristinuskon harjoittamisessaan ja uskollisempi sille, mitä Jeesuksella oli mielessä kirkolleen maan päällä.

Mainiota—mutta katsokaamme, kuinka uskollinen se on Raamatulle. Kuten Jesaja kehottaa: ”Pysykää laissa ja todistuksessa! (s.o. Jumalan Sana)” Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole.

Ennen kaikkea on ihmeteltävä, mitä postmoderni—henkilö, jota luonnehditaan pääasiassa hänen yleisen auktoriteettien ja ehdottomuuksien inhonsa perusteella, varsinkin moraalikysymyksiä ja uskontoa koskevien—ajattelee tästä ”Jeesuksesta”, jonka tykö häntä muka vedetään. Kriittinen kysymys on ”Mikä Jeesus?” Onko se Raamatun Jeesus, josta he pitävät, se, joka julisti ehdottomasti: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (Joh. 14:6)? Entä se autoritaarinen Jeesus, joka julisti: ”Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani” (Joh. 15:10)? Hänen sanansa eivät viitanneet vain kymmeneen käskyyn, vaan ennemmin jokaiseen Hänen antamaansa ohjeeseen. Onko tämä Jeesus se, jota postmoderni haluaa? Entä se Jeesus, joka antoi ihmiskunnalle uhkavaatimuksen: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä” (Joh. 3:36)?

Raamatun Jeesus ei varmasti mahdu postmodernismiin, joka on yksi lisäesimerkki ihmiskunnan kapinasta Luojaansa vastaan. Hyvä uutinen on, että Jeesus tarjoaa vapautuksen postmodernismin harhasta, kuten myös kaikista muista ihmiskeskeisistä ismeistä: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi” (Joh. 8:31,32). Huono uutinen on, että esiintulevan kirkon lähestymistapa yrittää mukauttaa Jeesuksen ja Raamatun (itseasiassa ”toisen Jeesuksen” sekä turmellun ja kuohitun Sanan) postmoderniin kulttuuriimme.

Vaikka jotkut pitävät Esiintulevan Kirkon Liikettä vain ohimenevänä hengellisenä muoti-ilmiönä nuorten evankelikaalien keskuudessa, sen mahdollisuudet haaksirikkouttaa nousevan polvemme usko (ellei Herra pian tule pyhilleen) on huikea. Seuraavassa vain joitakin uskoa tuhoavia käsityksiä esiintulevien johtajien kirjoituksissa omaksuttuina. Ennen kaikkea ECM:lle on perustavaa Raamatun kumoaminen. Se on sukua Saatanan juonelle horjuttaa Eevan luottamusta siihen, mitä Jumala käski: ”Onko Jumala todellakin sanonut...?” (Genesis 3:1). He puhuvat kauniisti Jumalan Sanan tärkeydestä samalla murentaen sen erehtymättömyyttä, arvovaltaa ja riittävyyttä.

Rob Bell kirjoittaa kirjassaan, Velvet Elvis, heti sen perään, kun on 22 sivulla heikentänyt Raamatun arvovaltaa (antamalla sellaisia lausuntoja, kuin: ”On mahdollista saada Raamattu sanomaan mitä ikinä haluamme, eikö totta?” ja ”Kun nyt Jumala on niin valtava ja peljättävä ja täynnä totuutta, niin miksi hänen kirjansa pystyy olemaan niin sekava?”): ”Tehkäämme yhdessä päätös luopua kertakaikkiaan kielikuvasta, että Raamattu olisi omistajan käsikirja [s.o. Jumalan erityinen ohje ihmiskunnalle]. Se on kauheaa. Se todella on....Meidän on omaksuttava Raamattu sinä villinä, sensuroimattomana, intohimoisena selontekona, joka se on elävän Jumalan kokemisesta.” [1] Ei! ”...vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta” (2. Piet 1:21).

Hänen näkemyksensä, yhteinen useimmille esiintuleville kirjoittajille, on, että avain Raamatun arvovaltaan on ihmisen oma tulkinta ja se on arvovaltaisin, kun tulkinta tapahtuu yhteisössä ja vahvistetaan ”ryhmäpäätöksellä”: ”Yhteisö. yhteisö, yhteisö. Yhdessä toisten kanssa, painiskellen ja etsien ja sitoutuen Raamattuun ryhmänä ihmisiä, joilla on nälkä tuntea Jumala voidakseen seurata Jumalaa.” [2]

Vaikka löydämme tuhansia kertoja kautta Raamatun selviä, suoria ja ehdottomia käskyjä, joita edeltää sellaisia lauseita, kuin ”Näin sanoo Herra” ja ”Herran sana tuli minulle”, niin meille sanotaan, että sen ymmärtäminen ja totteleminen, mitä Jumala on sanonut, ovat yhteisön tulkinnan asia. Näin ollen ECM halveksii saarnaa ja arvovaltaista opetusta, mutta silti he iloitsevat keskustelusta saaden jotkut hylkäämään saarnatuolin dialogin johtaman Starbuck-ympäristön hyväksi. Kun yhteisön päämäärät muuttuvat, niin meille sanotaan, että myös tulkinta voi muuttua.

Väite, että ECM ei olisi heittänyt tervettä oppia yli laidan, on joko harhaa, tai suoranaista petosta. Se käy selväksi, kun kysyy raamatullista kantaa jossakin asiassa. Kristen Bell tunnustaa Christianity Today-lehden esiintulevaa kirkkoa käsittelevässä artikkelissa: ”Kasvoin luullen, että me ymmärsimme Raamattua...että tiesimme, mitä se tarkoittaa. Nyt minulla ei ole mitään käsitystä, mitä suurin osa siitä tarkoittaa, ja silti minusta tuntuu kuin elämä olisi taas iso—kuin elämä olisi ennen ollut mustavalkoista ja nyt se on värillinen.” [3] Brian McLaren, merkittävin esiintulevista johtajista, toistaa Bell'in karttamisen ”oppia” koskien sitä, mitä Raamattu sanoo homoseksuaalisuudesta:

Tarvitsemme ehkä viiden vuoden keskeytyksen [opillisten] julistusten antamisessa. Sen aikana harjoitamme rukouksentäyteistä kristillistä vuoropuhelua kuunnellen kunnioittavasti, ollen eri mieltä sopuisasti. Kun päätöksiä täytyy tehdä, ne ovat varmasti väliaikaisia. Pidämme korvamme höröllä oppineille Raamatun eksegetiikassa, teologiassa, etiikassa, psykologiassa, genetiikassa, sosiologiassa ja siihen liittyvillä aloilla. Sitten viiden vuoden kuluttua, jos meillä on selvyys, me puhumme; ellei, niin asetamme toiset viisi vuotta jatkuvalle pohdinnalle. [4]

TBC on saanut lukuisia kirjeitä vanhemmilta ja evankelikaalisilta pastoreilta, jotka huomaavat nuortensa etsivän esiintulevia kirkkoja saadakseen ”uusia” kokemuksia, joita ne tarjoavat yllin kyllin: uskonnollista taidetta (etupäässä impressionistisia kuvia ”Jeesuksesta”), ”raamatullisia” filmejä, katoliseen/ortodoksiseen liturgiaan perustuvia rituaaleja, yhteisöllisyyttä, henkilösuhteita, kontemplatiivista hengellisyyttä ja mystiikkaa (jotkut sisällyttävät joogaa), raamattudialogeja, ekumeenista vuorovaikutusta ”uskon ihmisten” kanssa, sosiaalista evankeliumia, suunnitelmia pelastaa planeetta, ennallistaa valtakunta jne.

Koskien sellaisten asioiden viettelevää luonnetta, muutamilla evankelikaaleilla, nuorilla ja vanhoilla, on puolustus. Liian monet toimivat raamatullisesti lukutaidottomina, mikä tarkoittaa, että he tietävät joitakin asioita Raamatusta ja kykenevät lukemaan sitä, mutta eivät vain ole nähneet vaivaa sen ulkopuolella, että seuraavat pastorinsa sunnuntaisia opetuksia. He ovat hengellisen huijarin ilo.

Saatana aloitti Eevan viettelemisen ovelasti: ”Onko Jumala todellakin sanonut?” Se oli sekaannuksen taktiikka, pannen Eevan uskomaan hänen valheensa ja hylkäämään sen, mitä Jumala oli sanonut: ”Niin käärme sanoi vaimolle: ’Ette suinkaan kuole.’” Se oli hänen juonensa tuhota ihmisrotu. Eeva lankesi siihen; Aadam meni mukaan.

ECM:n johtajien kirjoituksista voi löytää hätkähdyttävän samankaltaisen lähestymistavan evankeliumiin koskien uskon tuhoamista: Brian McLaren johdattaa epäilyksillä koskien sitä, mitä Jumala on sanonut:

Seurakunta tarrasi tuohon vanhaan oppiin perisynnistä, kuin koira keppiin ja ennenkuin tiesitkään, koko evankeliumi kietoutui sen ympärille. Sen sijaan, että olisi ollut Jumalan iso sanoma Hänen pelastavasta rakkaudestaan koko maailmalle, evankeliumista tuli hiukkanen salaista tietoa, kuinka ratkaista perisynnin ärsyttävä oikeudellinen ongelma. [5]

Hän sanoo toisaalla: ”Luulen, ettemme vielä ole oikein käsittäneet evankeliumia. Mitä merkitsee olla pelastettu??....Kukaan meistä ei ole päässyt oikeaoppisuuteen.”

Brittiläinen esiintuleva johtaja ja Zondervan'in kirjailija, Steve Chalke, tarjoaa moton, joka häpeämättömästi hylkää olennaisen evankeliumin uskon, että Kristus maksoi täyden rangaistuksen ihmiskunnan synneistä, joka oli välttämätön jumalallisen oikeudenmukaisuuden tyydyttämiseksi. On uskomatonta, että hän tuomitsee tuon opin ”kosmisena lapsen hyväksikäytön” muotona ja ”vääristettynä versiona tapahtumista, jotka ovat moraalisesti arveluttavia ja suunnaton este uskolle.” [6] Tähän nämä esiintulevat pillipiiparit, tahallaan tai tahattomasti, ovat viettelevästi johtamassa nuoriamme.

Toivottavasti edellä sanottu vie sinut rukoukseen ja toimintaan koskien omien lastesi ja seurakuntasi nuorten raamatullista vahvistamista. Jos tarvitset enemmän kannustusta (tämä lyhyt artikkeli sallii minun paljastaa sinulle vain tämän ”esiintulevan” jäävuoren kärjen), niin katso julkaisuamme TBC Extra (sivu 8), jossa on monia lainauksia esiintulevilta johtajilta koottuina Roger Oakland'in viimeisessä kirjassa, Faith Undone: The emerging church...a new reformation or an end-time deception? (Usko mitätöity: Esiintuleva kirkko...uusi uskonpuhdistus vai lopunajan petos?, kirja suomennettu)   TBC

(Siinäpä olisi hyvä kirja Suomenkin ”kristillisille” kustantajille. Suomessa ei juuri puhuta mistään esiintulevasta kirkosta, mutta tuomasmessuja pidetään joka puolella. Suom. huom.)


Viitteet:

1. Velvet Elvis: Repainting the Christian Faith (Grand Rapids, MI: Zondervan, 2005), 044-45, 062-63.
2. Ibid., 053.
3. Andy Crouch, “The Emergent Mystique”, Christianity Today, November 2004, Vol 48, No 11, 36ff.
4. http://www.christianitytoday.com/leaders/newsletter/2006/cln60123.html.
5. Brian McLaren, The Last Word and the Word After That (San Francisco: Jossey-Bass, 2005), 134.
6. Steve Chalke and Alan Mann, The Lost Message of Jesus (Grand Rapids, MI: Zondervan, 2003), 182-83.

Chuck (Charles) Colson kuollut – petturi ja mies, jolle Jumalan Sana ei merkinnyt mitään

Entinen presidentti Richard Nixonin erikoisneuvonantaja ja kristillinen dominionisti ja hereetikko Charles Colson kuoli 80 vuoden ikäisenä 21.4.2012. Colson koki uskonnollisen herätyksen 1970-luvulla ja julkaisi paljon uskonnollista kirjallisuutta. Colson oli Prison Fellowship Ministries’in puheenjohtaja joka vuonna 1994 yhdessä Pat Robertsonin kanssa solmi häpeällisesti yhteyssiteitä konservatiivisiin roomalaiskatolisiin johtajiin ns. ECT-sopimuksen muodossa ("Evankeliset ja katoliset yhdessä: Kristikunnan tehtävä 2000-luvulla."). Colson oli selvästi väärä profeetta ja evankelisten puolelta oli aloitteentekijänä tässä ekumeenisessa sopimuksessa. Seuraavassa mielipidekirjoituksessa messiaaninen juutalainen raamattuopettaja James Jacob Prasch sanoo suorat sanat tästä miehestä jonka teot ja opit eivät kestä päivänvaloa Kristuksen tuomioistuimella. Kirjoituksen suomensi: Samuel Korhonen

---------------------------------

Chuck (Charles) Colson kuollut – petturi ja mies, jolle Jumalan Sana ei merkinnyt mitään.

Jacob Prasch'in mielipide
24/04/2012

http://www.thefreepressonline.co.uk/news/1/2392.htm


   

Huom. Colson on kuin Leo Mellerin ”kaksoisveli” ja yhtä sokea hengellisesti. Lue esim. http://www.sunpoint.net/~patato/kirje396.html


Tässä artikkelissa ystävämme Jacob paljastaa myytit Colson'in ympärillä, miehen, joka ei lainkaan piitannut Raamatusta, vaikka hänet julkisuudessa hyväksyttiin taistelevana kristittynä. Tuo kuvaus heitetään liian helposti. Jos rakastat Herraa, niin rakastat Hänen Sanaansa. Colson toimi Jeesuksen Kristuksen evankeliumia vastaan joka tilanteessa. Nyt hän on mennyt saamaan palkkansa.........AF

Johanneksen evankeliumissa Jeesus puhuu niistä, jotka vainosivat juutalaisia uskovia, mutta pahaa tehdessään luulivat palvelevansa Jumalaa (Joh. 16:2-3). He toimivat niin, koska eivät tunteneet Jeesusta eivätkä Hänen Isäänsä. Chuck Colson oli kuitenkin mies, joka teki pahaa, väitti tuntevansa Jeesuksen ja olevansa ”uudestisyntynyt,” mikä oli hänen väitettyä uudestisyntymistään koskevan kirjansa nimi.

Colson oli ns. ECT-sopimuksen johtava arkkitehti (Evangelicals and Catholics Together) Muut evankelikaaliset allekirjoittajat olivat Pat Robertson, kalvinistinen kirjailija J. I. Packer, Nazarene -kirkon John Kent ja edesmennyt Bill Bright. Asiakirja hyväksyi katolisuuden raamatullisesti kristillisenä mainitsematta sitä tosiasiaa, että vaikka tosi evankeliumi opettaa, että Kristuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä, niin roomalaiskatolisuudessa ihminen sovittaa oman syntinsä kiirastulessa eikä pelastus tule uudestisyntymisen kautta, vaan sakramentaalisten rituaalien.

Kuvainpalvonta ja leivän ja viinin palvonta Jeesuksen Kristuksen uutena inkarnaationa tappaen Hänet uudelleen messussa ja syöden Hänet uskonnollisen kannibalismin teossa, eivät merkinneet mitään Colson'ille. Eukaristian väärä Kristus, kuolleille osoitettujen rukousten nekromantia ja vampyristinen veren juominen – Apt. 15. luvussa apostolien kieltämä – eivät merkinneet Colson'ille sen enempää kuin Rooman väärä evankeliumikaan.

Colson vain ei välittänyt. Jumalan Sana ei merkinnyt mitään Colson'ille. Hänen tekonsa uhmasivat sitä avoimesti. Jos se olisi merkinnyt hänelle jotakin, hän tuskin olisi voinut saada Templeton'in uskontopalkintoa. Hän ei myöskään olisi muuttanut vankilatyötään roomalaiskatoliseksi.

Se oli Colson, jonka Saatana vihki suostuttelemaan evankelikaalit pidättäytymään roomalaiskatolisten evankelioimisesta. Sellaisena, jolla on roomalaiskatolinen äiti matkallaan ikuiseen helvettiin luottaen pelastuksen asiassa Jeesuksen tosi evankeliumin asemesta scapulariumeihin ja ihmisten perinteisiin, minä inhoan tämän petturin perintöä, joka oli paholaisen harhaanjohtama ja Saatanan inspiroima johtamaan harhaan muita. Ei ole ollut monta Kristuksen asialle yhtä tuhoisaa helvetin agenttia, kuin Chuck Colson. Roomalaiskatoliset tarvitsevat pelastusta ja heille pitäisi antaa tosi evankeliumi. Ehdotan, että tyhmästi Colson'ia kannattavat kysyisivät entisiltä pelastuneilta katolisilta.

Vaikka poliittisesta korruptiosta tuomittu ja vankilaan lähetetty rikollinen, Colson oli aktivisti, joka radiopuheissaan yritti samaistaa republikaanisen puolueen evankelikaaliseen kristinuskoon. Ronald Reagan'in Hollywood -ero ja uusi avioituminen, Nancy Reagan'in Jean Dixon'in kaltaisilta ennustajilta saadut neuvot ja se, että George Bush asetti Valkoiseen taloon Koraanin, joka sanoo, että Jumalalla ei ole Poikaa (Joh. 1. luvun mukaan antikristuksen merkki), olivat merkityksettömiä Colson'ille.

Että presidentti Eisenhower'in Earl Warren'in johtama republikaaninen korkein oikeus määräsi Jumalan ulos luokkahuoneesta, että Nixon'in Warren Berger'in republikaaninen korkein oikeus määräsi Jumalan ulos synnytysosastolta Roe vs Wade -ennakkotapauksella ja että Reagan'in nimittämä aborttia puolustava Sandra Day O'Connor määräsi Jumalan ja 10 käskyä ulos oikeussalista ja oikeustalosta, eivät tehonneet Colson'iin. Ei myöskään se, kun O'Connor kirjoitti ulkomaiseen ennakkotapaukseen perustuvan oikeuden päätöksen kumoamaan Teksasin sodomian vastaisen lain, mikä avasi portit kansalliselle samaa sukupuolta olevien avioliittojen tulvalle: se kaikki vältti Colson'in kritiikin. Colson'ille uskonto oli politiikkaa. Hän oli ollut valehtelija korruptoituneelle Nixon'in Valkoiselle Talolle ja muuttui valehtelijaksi korruptoituneelle pedofiileja suojelevalle Vatikaanille.

Colson myös suositteli ex-evankelikaali Peter Kreeft'in kirjaa, Ecumenical Jihad, joka vaatii ekumeenista unionia Islamin kanssa yhteiskunnan lunastamiseksi moraalisesti. Colson'illa oli antikristuksen henki ja hän palveli Saatanaa väkevästi. Meidän kaikkien pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen eikä minun asiani ole tuomita Chuck Colson'ia. Meille kaikille kuitenkin kuuluu arvostella hänen oppinsa ja hänen hankkeensa Jumalan Sanan pohjalta. Jos sen teemme, on selvää, että Chuck Colson'in teot ja opit virtasivat suoraan helvetin kuilusta.

Epäilemättä tulee olemaan kuoro tietämättömiä uskonnollisia intoilijoita, jotka loukkaantuvat näistä Colson'ia koskevista huomautuksista tietämättöminä siitä tosiasiasta, että kaikki mitä olen kirjoittanut koskien Colson'ia, on kiistatta totta. Ainoa vastaukseni heidän typerään uskonnolliseen retoriikkaansa on käsitellä vahvistettuja tosiasioita – tai olla käsittelemättä ollenkaan.

(Suomeksi on julkaistu yksi Colson'in kirja: Syyllinen herra tuomari, Ristin Voitto 1976. Suom. huom.)

Obama tukee julkisesti homoavioliittoja – Eliitin äänestyskoneet muokkaavat vaalituloksia USA:ssa

Tässä Cutting Edgen tuorein uutishälytyskirje (News Alert), jossa David Bay tarttuu aluksi viimeaikojen kuumimpaan uutiseen profeetallisesti kun Yhdysvaltojen presidenttinä toimiva henkilö ensimmäistä kertaa historiassa sanoo puoltavansa julkisesti homoseksuaalien avioliittoja samaistaen ne perinteisten avioliittojen rinnalle. Tämä on ennenkuulumatonta ja asettaa Yhdysvallat jumalallisen tuomion alle nykyajan Sodomana kun vielä mielipidekyselyjen mukaan valtaosa kansasta suhtautuu myönteisesti näihin perverssiliittoihin. Toiseksi luodaan lyhyt katsaus sähköisiin äänestyskoneisiin Yhdysvalloissa kun tuoreessa uutisessa paljastetaan vuoden 2010 New Yorkin pormestarin vaaleissa äänten laskentaan käytettyjen vaalikoneiden ylikuumentuminen joka aiheutti vaalituloksen vääristymisen. Näillä sähköisillä äänestyskoneilla voidaan muokata vaalitulosta haluttuun suuntaan Illuminatin toimesta. Eräät vaalikoneiden omistajafirmat toimivat eliitin piikkiin. Tämä on ajankohtainen ja tärkeä asia koska USA:ssa pidetään presidentinvaalit tänä vuonna. Uutishälytyskirjeen suomensi: Olli R.

-----------------------------------

News Alert (Uutishälytys) Cutting Edgen sivuilla

Key Events (Avaintapahtumat)

Thursday, May 10, 2012

DVD Combo (kaksi DVD’tä, klikkaa kuvaa)

I. Presidentti Obama tukee homoavioliittoja!

Yrittääkö presidentti antaa uutta pontta hänen radikaalille äänestäjäkunnalleen ennen vaaleja?

UUTISKATSAUS: ”Presidentti Obama kannattaa homoavioliittoja”, Chicago Tribune, 9. toukokuuta 2012

”Vuosien ’pyörittelyn’ jälkeen tässä kysymyksessä, presidentti sanoi keskiviikkona että hän uskoo, että samaa sukupuolta oleville pitäisi sallia avioituminen, asenne, joka todennäköisesti tulee miellyttämään hänen poliittista leiriään … ’Minulle on tärkeää kulkea edellä ja vahvistaa että mielestäni samaa sukupuolta olevien parien pitäisi voida avioitua’, Obama sanoi haastattelussa ABC-uutiskanavan Robin Roberts’in kanssa.”

Ei kukaan toinen presidentti ole koskaan julkisesti tukenut homoavioliittoja. Kuinka merkityksellistä tämä fakta on?

”’Tämä on merkittävä käännekohta Amerikan kansalaisoikeuksien historiassa’, sanoi New Yorkin pormestari Michael Bloomberg, riippumaton, jonka kaupunki sijaitsee yhdessä kuudesta osavaltiosta jotka sallivat samaa sukupuolta olevien avioliitot.”

Muutkin virkailijat ja poliitikot ilmaisivat samanlaista ylistystä.

Me uskomme että Obama, todellakin, toi julki näin rohkean tuen homoavioliitoille keinona jonka avulla hän haluaa innostaa hänen radikaalia äänestäjäkuntaansa. Kuitenkaan, presidentti ei kykene keräämään evankelikaalien tai konservatiivisten katolilaisten ääniä, huolimatta siitä mitä hän sanoo tai tekee. Sen vuoksi, hän voisi yhtä hyvin jättää laskuista nämä äänestäjäblokit ja saada hänen avainryhmittymänsä innostumaan uudelleenvalinnastaan.

Kuitenkin, tämä homomielinen asennoituminen saattaisi hyökätä riippumattomia äänestäjiä vastaan jotka vastustavat homoavioliittoja – ja se saattaisi olla hyvin merkityksellistä.

”Jotkut sanoivat että se voisi johdattaa riippumattomat äänestäjät, jotka vastustavat homoavioliittoja, kannattamaan Mitt Romney’ta … Kiinnittämällä huomion siihen että 29 osavaltiota ovat hyväksyneet kiellot samaa sukupuolta oleville avioliitoille, he sanoivat että Obaman ilmoitus myös voisi auttaa Romney’ta lujittamaan kannatustaan evankelikaalisten kristittyjen joukossa, jotka, kuten Romney, vastustavat homoavioliittoja.”

Romney’n kampanjavirkailijat näyttävät ilahtuneen Obaman ilmoituksesta.

”Lisättynä Usko ja Vapaus Koalition (Faith and Freedom Coalition) Ralph Reed’illä: ’Tämä on odottamaton lahja Romney’n kampanjalle. Se varmasti antaa polttoainetta uskovaisten äänestäjien ennätysosanotolle äänestyspaikkoihin tämän vuoden marraskuussa’.”

Samalla kun Obama ehkä haluaa innostaa hänen radikaalia homomielistä äänestäjäkuntaansa, niin hänen ilmoituksensa saattaisi juurikin antaa pontta evankelisille äänestäjille joilla tulee nyt olemaan vielä enemmän syytä äänestää häntä vastaan, jotta häneltä mitä varmimmin evättäisiin toinen virkakausi?

Me haluamme päättää eräällä havainnolla. Palataan meidän esille ottamaan uutisjuttuumme:

”Äskettäinen Reuters/Ipsos -mielipidekysely kertoi että enemmän kuin 39 prosenttia amerikkalaisista uskoo että samaa sukupuolta olevien parien pitäisi voida avioitua laillisesti. Toiset 23.5 prosenttia sanoivat että sellaisille pareille pitäisi antaa lupa muodostaa siviililiittoja mutta ei avioliittoja, kun taas lähes 27 prosenttia vastusti avio- tai siviililiittoja homo- ja lesbopareille.”

Tämä mielipidetutkimus tarkoittaa sitä että 39 % plus 23.5 % katsovat suotuisasti homoavioliittoihin. Tämä tekee yhteensä huimaavat 62.5 % äänestysväestöstä! Kuinka voi entinen kristitty kansakunta tulla tähän surulliseen tilaan missä me näemme Sodoman ja Gomorran nousevan tuhkista Amerikassa? Kuten yläpuolella olevat DVD’t osoittavat, Amerikan julkiset koulut ovat opettaneet jo vuosikymmenien ajan nyt, että homoavioliitto on aivan yhtä hyväksyttävä kuin perinteinen avioliitto.

Jumalan tuomio ei ole kovinkaan kaukana! [Iltalehden pääkirjoituksessa spekuloidaan tuoretta Obaman kannanottoa vaalitaktiikkana. Lue http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/2012051115556306_pk.shtml. Suom. huom.]

Trailer

II. Äänestyskoneiden on jälleen osoitettu olevan epäluotettavia parhaimmillaan ja pahimmillaan työkaluja ryöstämään vaalit.

UUTISKATSAUS: ”Kone luo haamuääniä Bronx’issa, mitätöiden todelliset äänet”, The Empire News, 9. toukokuuta 2012

”Testit elektronisella äänestyskoneella joka tilastoi järkyttävän korkeita lukemia ylimääräisistä äänistä vuoden 2010 vaaleissa osoittavat että ylikuumeneminen on ehkä aiheuttanut enemmän kuin 30 prosenttia Etelä-Bronx’in äänestysalueen äänistä menemistä laskemattomiksi (äänien hylkääminen)… jos henkilö ei olisi äänestänyt kilpailussa, heillä olisi voinut olla ääni kuuluvaksi niille joita he eivät koskaan aikoneet äänestää. Se mitä tuo merkitsi näiden äänestäjien Etelä-Bronx’issa tapauksessa, oli se, että he itse asiassa tarkoittivat äänestävänsä jotakuta ja kone lisäsi äänet noissa kilpailuissa koska se oli ylikuumentunut.” [Tämä tarkoittanee sitä että henkilö äänesti jotakuta, mutta joutui hylätyksi, ja ääni menikin toiselle ehdokkaalle kun äänestyskone ylikuumentui luoden haamuääniä. Lue vuoden 2010 sähkövaaleista myös sivulta http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/ylikuumentunut+vaalikone+hylkasi+jopa+kolmanneksen+aanista/a807318. Suom. huom.]

”Otaksuen että kaupunki käyttää enemmän kuin viittätuhatta tällaista sähköistä äänestyskonetta, tällaisella virheellä, korjaamattomana, voisi olla katastrofaaliset seuraukset lähiajan vaaleissa.”

Muistatko lainauksen eräältä Diebold-äänestyskoneen omistajalta muutama vaali sitten? Lainataan poimintoja meidän arkistoidusta Headline-uutisartikkelista, NEWS1976:

”Yli vuosi sitten, Diebold-äänestyskoneiden pääjohtaja kertoi Ohion osavaltion republikaaneille että hän ja hänen yhtiönsä olivat omistautuneet luovuttamaan osavaltion presidentti Bushille vuonna 2004!”

UUTISKATSAUS: ”Äänestyskonekiista”, by Julie Carr Smyth, Cleveland Plain Dealer, 28. elokuuta 2003, uusintapainos Common Dreams News Center’issä, 28. elokuuta 2003

”COLUMBUS – Yhtiön johtaja kilpaillen äänestyskoneiden myynnistä Ohiossa kertoi republikaaneille äskettäisessä varojenkeruukirjeessä että hän on ’sitoutunut auttamaan Ohiota luovuttaakseen sen sähköiset äänet presidentille seuraavana vuonna’. Elokuun 14. päivän kirje Walden O’Dell’iltä, Diebold Inc:n pääjohtaja – josta on tullut aktiivinen presidentti Bushin uudelleenvalintakampanjassa – yllytti demokraatteja tällä viikolla kyseenalaistamaan sopivaisuuden koskien luvan antamista O’Dell’in yhtiölle laskea äänet vuoden 2004 presidentinvaaleissa.”

Josif Stalin osui naulan kantaan kun hän kommentoi sitä miten hän voisi voittaa jokaisen vaalin joihin hän ikinä osallistuisi:

”Hän joka äänestää, ei merkitse mitään, mutta hän joka laskee äänet, merkitsee kaikkea.”

"He who votes counts for nothing, but he who counts the votes counts for everything."

Kysymys näissä vaaleissa on helppo: kumman ehdokkaan Illuminati haluaa voittavan?

Suomentajan kommentti: On selvää että jos sähköisiä äänestyskoneita käytetään USA:n pressanvaaleissa yksityisten firmojen omistamina, niin tulos on todennäköisesti miljardööri Mitt Romney’ta suosiva, joka haluaa verohelpotuksia yrityksille ja rikkaille. Samoin oli vuoden 2004 vaaleissa kun republikaani George W. Bush oli Diebold-yhtiön suosikki. Lammasfarmarin (lampuri) sivuilta löytyy kattava selostus linkkeineen USA:n ja Illuminatin vaalikoneesta, jolla on manipuloitu vaalituloksia: http://lampuri.fi/vaalikone.htm. Hän kirjoittaa mm. ”Bush on saanut molemmissa presidentinvaaleissa selvästi vähemmän ääniä kuin vastustaja, mutta microsoftin ohjelmistolla ja diebold äänestyskoneella tulos on käännetty päinvastaiseksi!”. Suomessakin on ohjattu vaalituloksia haluttuun suuntaan eliitin omistaman pörssiyrityksen Tieto Oyj (ent. Tieto Enator) toimesta. Lue http://keskustelu.suomi24.fi/node/10555049.


 

 

Evankelikaalit liukumassa epäjumalanpalvelukseen visuaalisten kuvien kautta

Tässä toinen osa kirjoitussarjaan, jossa käsitellään ja analysoidaan nykyajan evankelikaalien vieroittamista Jumalan kirjoitetusta Sanasta joka johtaa suureen lopunajan luopumukseen. Ensimmäisessä osassa käsiteltiin kristinuskon opin syrjäyttämistä tietyillä uskonnollisilla kokemuksilla, jotka sopivat Saatanan taktiikkaan vieroittaa kristikunta totuudesta, joka on Jumalan Sana, ja siirtää painopiste epäoleelliseen aistillisuuteen Jumalan tuntemisen sijasta joka ilmoittaa itsensä Sanassa. Kokemuksellisuus myöskin toimii ponnahduslautana lopulliselle Antikristuksen uskonnolle, josta on riistetty Jeesuksen jumaluus. Nyt tässä artikkelisarjan toisessa osassa päähuomio kiinnitetään niihin epäjumalanpalvelusmuotoihin, joilla seurakunta yrittää korvata todellisen ja aidon Jumalan palvelemisen. Vanhan Testamentin esimerkeillä ja varoituksilla kirjoittaja antaa lukijoille ymmärryksen siitä mistä epäjumalanpalvelus koostuu. Jumala kieltää kaikenlaisten jumalankuvien tekemisen joka pahimmassa tapauksessa luo puitteet materialismin ja paholaisen palvonnalle. Uskonnolliset kuvat, kuten venäläisen ortodoksikirkon ikonit ja roomalaiskatolisuuden uskonnolliset patsaat, maalaukset jne. ruokkivat kokemuksellisuutta ja rituaalien kanssa synnyttävät taikauskoa pannen Raamatun syrjään. Myöskin uskonnolliset elokuvat nykyaikana, kuten esim. Passion of the Christ (lue David J. Meyerin arvostelu linkistä), ovat visuaalisia kuvia, jotka vääristävät Sanaa ja manipuloivat aisteja ja tunteita haluttuun suuntaan synnyttäen idolatrian. Hollywood-filmit toimivat usein Antikristuksen työkaluina uskonnollisen ekumenian tiellä. Evankelikaalinen seurakunta nykyään on nimenomaan sortunut näihin uskonnollisiin elokuviin, joita Hollywood on tuottanut. Artikkelin suomensi: Samuel Korhonen

---------------------------------------------

Evankelikaalien vieroittaminen Sanasta – osa 2
Weaning Evangelicals Off the Word - Part 2

McMahon, T.A.
March 1, 2007

Viime kuussa tämän sarjan osassa 1 lainasimme apostoli Paavalia, kun hän puhuu siitä, kuinka kristityt näkevät opin aikana ennen Kristuksen paluuta seurakunnalleen: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3,4). On selvää, että raamatullista oppia ei tulla katsomaan suopeasti. Siitä seuraa, että opin katsotaan olevan ennemmin taakka, jotakin, jota tulevaisuuden kristityt eivät tahdo ”sietää”. Terveeseen oppiin mukautuminen sisältää hengellisen kurinalaisuuden, harkitun huolellisuuden ja valintojen tekemisen Jumalan Sanan perusteella, jotka ovat lihan haluja vastaan.

Mitä on terve oppi? Hyvin yksinkertaisesti se on Jumalan opetukset, sisältäen Hänen ohjeensa, Hänen periaatteensa, Hänen käskynsä—lyhyesti, se on kaikki sanat, jotka Hän sanoo Genesiksestä Ilmestyskirjaan. ”Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä'.” (Lk. 4:4). Silti viimeisinä päivinä monet, ehkä jopa useimmat, eivät siedä tervettä oppia.

Mitä siis jää jäljelle? Luopumus—kristinuskon muoto, joka on pelkkä kuori sille, mitä Raamattu opettaa. Siihen mahtuvat lihan himot jumalisuuden varjolla, kuten Paavali sanoo toisessa kirjeessään Timoteukselle. Lisäksi tulee joka puolella olemaan runsas tarjonta vakuuttavista kristityistä, jotka tietoisesti tai tietämättään, hienovaraisesti, tai ei niinkään hienovaraisesti (mutta siitä huolimatta varmasti), horjuttavat tervettä oppia. Ja prosessi on jo hyvässä vauhdissa.

Kuten osoitimme osassa 1, Saatanan päästrategia ihmiskunnan viettelemisessä on heikentää, vääristellä, vääntää, turmella, herjata, mustamaalata ja kiistää Kirjoituksia kaikin mahdollisin keinoin. Hänen tehtävänsä lopputuote on oleva luopio uskonto ja seurakunta, jossa sen kannattajat kumartavat ja seuraavat Antikristusta, laittomuuden ihmistä, jolle Saatana antaa voiman.

Hänen tehtävänsä täyttämiseen sisältyy aika yksinkertainen kaava, joka oli kauhistuttavan tehokas Eedenin paratiisissa ja kautta Vanhan Testamentin ja apostolisten aikojen. Se on jatkunut läpi koko kirkkohistorian aina nykyiseen aikaamme asti: saada ihmiskunta poikkeamaan siitä, mitä Jumala on sanonut ja sitten lopulta hylkäämään sen. Aadam ja Eeva olivat ensimmäiset periksi antaneet. Peritty synnin luonto teki heidän jälkeläisistään helpompaa riistaa vastustajalle, paholaiselle, joka kiertää kuin kiljuva leijona, ”etsien kenet saisi niellä” (1. Piet. 5:8).

Jumala julisti jatkuvasti israelilaisille, että jos he tottelisivat Häntä, heitä siunattaisiin ja jos he vaeltaisivat tottelemattomuudessa, he kärsisivät tuhoisia seurauksia synnistään: heidät erotettaisiin Jumalasta ja Jumala erottautuisi heistä, he menettäisivät vanhurskaan ohjauksen ja suojeluksen ja kokisivat Jumalan kurinpidollisia toimia, johon sisältyisi oleminen Hänen vihansa alaisena. Israelin erämaakokemukset Eksoduksessa ja kapinan ja katumuksen jaksot Tuomarienkirjassa todistavat siitä tosiasiasta, että Jumala on uskollinen Sanalleen ja varoituksilleen. Viides Mooseksenkirja vaikuttaa irtisanomisharjoitukselta, kun Mooses uudelleen ja uudelleen jakaa Jumalan ohjeita Israelin lapsille ja varoittaa heitä tarkoin tottelemaan, mitä on heille määrännyt. Siinä ei ollut kysymys ainoastaan laista, vaan elämästä: ”...sanoi hän heille: Painakaa sydämiinne kaikki ne sanat, jotka minä tänä päivänä teen todistajiksi teitä vastaan, niin että käskette lapsianne tarkoin täyttämään kaikki tämän lain sanat. Sillä ei ole se turha sana, joka ei koskisi teitä, vaan siinä on teidän elämänne” (5. Moos.32:46,47).

Samuel, profeetta ja tuomari, toistaa Mooseksen kehotusta yli kolme vuosisataa myöhemmin: ”...vaan palvelkaa Herraa kaikesta sydämestänne. Älkää poiketko seuraamaan turhia jumalia, joista ei ole hyötyä eikä apua, sillä turhia ne ovat.” (1. Sam. 12:20,21). Jumalasta kääntyminen ei ole vain turhuuden tavoittelemista, jotakin arvotonta, vaan prosessi itsessään on pahuutta: ”Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta.” (1. Sam. 15:23). Samuel’in innoitettu analogia korostaa, ei vain kapinan pahuutta, koska se liittyy epäjumalanpalvelukseen, vaan antaa ymmärrystä ja auttaa meitä tunnistamaan Saatanan houkutuksia tottelemattomuuteen, jotka tänä päivänä ovat yleisiä seurakunnassa.

Epäjumalanpalvelus oli hallitseva asia. Israelin lapsia oli kielletty tekemästä veistettyjä kuvia, tai jumalia, kullasta tai hopeasta (2. Moos. 20:3,4,23). Mitä he vastasivat? ”Kaikkea, mitä Herra on puhunut, me noudatamme ja tottelemme” (2. Moos. 24:7). Silti muutaman päivän kuluttua, kun Mooses ei palannut Siinain vuorelta ja heitä alkoi pelottaa, he kääntyivät Jumalan sanoista, johonkin sellaiseen, jonka olettivat paremmin täyttävän heidän emotionaaliset ja hengelliset ”tunnetut tarpeensa.” He muovailivat fyysisen esineen kumarrettavaksi—kultaisen vasikan.

Vaikka heidän tekonsa oli täyttä kapinaa Jumalaa vastaan, niin pohtikaamme, mikä hyvin todennäköisesti vaikutti heidän ajatteluunsa. Heidän hengellinen johtajansa oli kadonnut. Paniikki sai heistä otteen. Egyptiläisiltä opitut palvonnan fyysiset muodot tuntuivat heistä mukavammilta, kuin käskyt näkymättömältä Jumalalta. Ehkä Aaron ajatteli, että paras tapa rauhoittaa kansa oli antaa heille jotakin, johon heidät fyysiset aistinsa voivat liittyä—jotakin kokemuksellisesti rauhoittavaa.

Mitä väärää on holistisen asenteen ottamisessa s.o. ruumiin, mielen ja hengen tarpeiden täyttämisessä? Eikö heidän fyysisen asian palvontansa, kuten myös rituaalin hengellinen stimulaatio, olisi ”hyväksyttävä” niin kauan, kuin se suunnattiin kohti Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa? Aaronin on täytynyt ajatella niin. Hän teki kultaisen vasikan, rakensi alttarin, valvoi liturgian ja omisti juhlan ”Herralle”. Israelilaisten vastaus oli edeltäjä sille tänä päivänä niin vallitsevalle uskonnollisen ekumenian ja kompromissin hengelle, joka myös perustuu valheisiin: ”Tämä on sinun jumalasi, Israel, se, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta” (2. Moos. 32:4).

Tarvitsemme ehdottomasti raamatullisen ymmärryksen siitä, mistä epäjumalanpalvelus koostuu. Jumala on antanut sitä vastaan Vanhan Testamentin esimerkit ja varoitukset. Miksi niillä olisi merkitystä meille? Koska tämän ajan evankelikaalinen seurakunta seuraa Aaronin esimerkkiä! Useimmat kristityt määrittelisivät epäjumalanpalveluksen ”minä tahansa, joka ottaa Jumalan paikan elämässämme”. Totta. Silti liian usein tuo aika yleinen vastaus ei auta meitä ymmärtämään niitä tapoja ja keinoja, joilla epäjumalanpalvelus toimii. Näin ollen meillä ei ehkä ole erottamiskykyä ollaksemme varuillamme sitä vastaan.

Miksi epäjumalanpalvelus on niin kriittinen? Aloittakaamme ilmeisestä: Raamattu määrittelee epäjumalat vääriksi jumaliksi (Ps. 96:5). Ne ovat petoksen esineitä ja mikä vieläkin pahempaa, ihmisten ja paholaisten luomuksia. Palvoa niitä on harhaa. Itse kunnioitus koostuu usein irstailusta ja turmeltuneisuudesta, täysin fyysisten aistien käyttöön annetuista rituaalitoimista. Epäjumalanpalvelus sisältää totaalisesti lihaa kohti suuntautunutta materialismia ja kokemuksellisuutta. Niin sanotut jumalat ovat fyysisesti edustettuja ja aistillisesti palvottuja. Useimmat evankelikaalit tietävät tämän kaiken, mutta se, mitä monikaan ei näytä ymmärtävän, on epäjumalanpalveluksen luonne ja kuinka se horjuttaa meidän todellisen ja elävän Jumalan palvontaamme.

Se palvonta, jota Jumala halusi israelilaisilta, kansaltaan, jonka Hän erotti vastaanottamaan Hänen Messiaansa, on räikeässä ristiriidassa pakanakansojen uskonnollisten pyrkimysten kanssa. Kuvien antamisen asemesta Mooses puhui heille Jumalan sanat ja sitten kirjoitti sanat Kirjaan. ”Sitten Mooses kirjoitti kaikki Herran sanat...Ja hän otti liitonkirjan ja luki sen kansan kuullen” (2. Moos. 24:4,7). Hän sanoi heille (sitten kirjoitti sen), että kuvien tekeminen edustamaan Jumalaa on tuomittua: ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä” (2. Moos. 20:4-5).

Miksi Jumala antaisi sellaisen käskyn? Koska mikään kuva, jonka ihminen koskaan voisi veistää, maalata, hakata, muovata millään välineellä, tai loihtia esiin mielessään, ei voisi todella edustaa Jehova Jumalaa. Hän on ääretön (1. Kun. 8:27). Hän on henki (Joh. 4:24). Hän on näkymätön (Joh. 1:18). Jopa Jumalan palvelukseen määrätyt paikat olivat ratkaisevasti erilaisia kuin pakanalliset vastineensa. Niissä ei ollut mitään fyysistä palvottavaa! Kaikkeinpyhin ilmestysmajan sisällä ja myöhemmin Salomon temppelissä ei sisältänyt Jumalan kuvaa, vaan Jumalan Sanan, jota edusti Liitonarkki. Arkin sisällä oli Jumalan todistus, toinen sarja Jumalan oman käden kirjoittamia tauluja (5. Moos. 10:1,2).

Jälleen Jumalan tarkoituksella painotus on Sanassa. Jumala on päättänyt ilmoittaa itsensä sanojen, ei kuvien, kautta. Samalla tavalla palvonta täytyy tapahtua Hänen Sanansa kautta Hänen Sanansa mukaan. Epäilemättä Hän valitsi sanat, koska ne sopivat parhaiten välittämään täsmälleen sen, mitä Hän tahtoo ihmiskunnan tietävän ja tekevän. Sanoilla on täsmällinen merkitys ja ne voidaan tulkita objektiivisesti. Vain sanat, puhutut tai kirjoitetut, voivat päästä lähelle sitä, että tarkasti välittävät tuonpuoleisen Jumalamme ja Hänen jumalallisen luontonsa ominaisuuksia. Toisaalta kuvien herättämä palvonta perustuu enemmän mielikuvitukseen, kuin Raamatun opetuksiin. Uskonnolliset kuvat voivat parhaimmillaan välittää tietoa vertauskuvallisesti ja pinnallisesti. Niiden tulkinnat ovat enimmäkseen subjektiivisia, kokemuksellisia ja nojaavat pääasiassa havainnoitsijan mielikuvitukseen. Raamatun sanoma ei kuitenkaan koske esteettistä tyydytystä, vaan lunastustamme; se ei koske tunteitamme, vaan Hänen totuuttaan, jota kuvat eivät koskaan voi ilmaista, vaan ainoastaan vastustaa. Jeesus rukoili Isäänsä opetuslastensa puolesta: ”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus” (Joh. 17:17).

Raamatun teologia on ohjeellinen. Se on annettu sanoissa niin, että ihminen voi ymmärtää sen. ”Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.” (Snl. 4:7). Raamattu tukee uskoa, joka perustuu todisteisiin, logiikkaan ja järkeen.

Ei yksikään kuviin nojautuva uskomussysteemi voi esittää noita väitteitä ja kun kirjan kansa kääntyy uskonnollisiin kuviin, he hylkäävät järjen ja seuraavat epäjumalanpalvelusta. Sitä tapahtui israelilaisille kautta heidän historiansa, mukaan lukien se, kun Jumala käski heidän tehdä vaskikäärme symboliksi, joka lopulta osoitti Kristuksen kuolemaan ristillä maailman syntien maksuksi. Myöhemmin he muuttivat sen epäjumalanpalvonnan kohteeksi ja siksi Jumala käski heitä tuhoamaan sen (2. Kun. 18:4).

Kautta historian kristikunta on samoin sortunut epäjumalanpalvelukseen kuvien ja liturgisen rituaalin kautta. Roomalaiskatolinen perimätieto kertoo, että Pyhä Veronika vangitsi Kristuksen kuvan hunnulleen, josta oletetaan tulleen lähde myöhemmille Jeesusta esittäville ikoneille, maalauksille ja veistoksille. Pyhää Veronikaa kunnioitetaan edelleen, kun katoliset suorittavat ristin asemien rituaaliaan. Kreikkalaiskatolisuus kehitti Kristuksen, Marian ja pyhimysten ikonit ajallisuuden mystiseen ylittämiseen kuvien kautta, mikä tekee ihmisen kykeneväksi ”näkemään hengellisesti” kuvaamattoman jumaluuden. Yhdeksännellä vuosisadalla venäläinen ortodoksinen kirkko sisällytti ikonit keskeisenä osana palvontaansa, sisältäen ennustamisen muodon, joka tunnetaan ”rukoilemisena ikonien kautta”. Tämä on jälleen uskonnollista kapinaa, jonka Raamattu sanoo olevan kuin taikuuden syntiä.

Keisari Konstantinus teki paljon tuodessaan epäjumalanpalveluksen kuvat kristikuntaan rauhoitellakseen suuria pakanoiden joukkoja, joita hän pakotti liittymään valtakunnan hiljattain suosituksi tulleeseen uskontoon. Keski-ajalla kuitenkin roomalaiskatolinen kirkko suuresti lisäsi näkyviä kuviaan. Uskonnollisia patsaita, maalauksia, reliefejä, pyhäinjäännösten näyttelyitä, kuten myös laajentunutta liturgiaa yhdessä ylellisten pukujen, suitsutuksen, kynttilöiden ja kulkueiden käyttämisen kanssa painotettiin lisääntyvästi edistämään enimmäkseen lukutaidottoman väestön osallistumista. Sen sijaan, että olisi valistanut kansaa, Rooman kirkko ruokki sitä kokemuksellisella, visuaalisella teologialla, joka piti sitä tietämättömyydessä Raamatusta ja synnytti taikauskoa. Jumalan armon kautta Gutenberg'in kirjapaino 15. vuosisadalla ja uskonpuhdistus 16. vuosisadalla auttoivat kääntämään niitä, jotka ”protestoivat” katolisen kirkon väärinkäytöksiä vastaan, takaisin Raamattuun.

On hämmästyttävää, että evankelikaalinen seurakunta on vähitellen liukumassa epäjumalanpalvelukseen kääntyessään Jumalan Sanasta visuaalisiin kuviin. Amerikan raamattu-yhdistyksen (American Bible Society) päämäärä on panna koko Raamattu videolle sopeuttamaan visuaalisesti suuntautunut sukupolvemme (jota lukeminen ei paljon kiinnosta). Jeesus-filmi, Luukkaan evankeliumin draama-esitys, on ollut Campus Crusade'n pääasiallinen materiaali evankelioimisponnisteluissa ulkomailla. Perikatolisesta elokuvasta, The Passion of the Christ, tuli hurja myyntimenestys johtuen paljolti evankelikaaleilta saamastaan valtavasta tuesta. Raamatullisesti konservatiiviset lähetysjärjestöt, kuten Gospel for Asia, käyttävät Mel Gibson'in Hollywood-produktiota osana työ-ohjelmaansa. Evankelikaaliset seurakunnat ostivat miljoonia Passion-DVD:eitä pyhäkoulujaan, raamattupiirejään ja pienryhmiensä kokoontumisia varten.

Uskonnolliset elokuvat ovat nousussa (esim. The Nativity Story, One Night with the King), kun evankelikaalit ”partneroivat” Hollywood'in kanssa ja osoittavat olevansa innokas ja tuottoisa markkina. Eräs pastori, jonka seurakunta osti teattereita Passion'in (joka sai aikaan vain ”yhden kääntymyksen”) yksityisiä näytäntöjä varten, katui. Hän tuli siihen vakaumukseen, että hänen seurakuntansa sen sijaan, että olisi ”partneroinut”, itse asiassa ”paritti Hollywood'ille”. Niin totta kuin se ehkä onkin ja niin kiitettävä, kuin hänen katumuksensa on, niin ellei hän ymmärrä, kuinka vakavaa luonteeltaan on esittää Jumalan Sanaa visuaalisen draaman muodossa, hän on vaarassa toistaa samaa visuaalisen idolatrian erehdystä.

Tämä ei ole kokonaisvaltainen filmi- ja videovälineen tuomitseminen, mutta filmejä ei voida käyttää esittämään Raamattua visuaalisesti sekaantumatta idolatriaan. Kuvat eivät ole vain historiallisesti vääriä (ne on loihdittu käsikirjoittajan tai ohjaajan mielikuvituksesta), vaan niiden täytyy noudattaa myös välineen mekaniikkaa (näytteleminen, elokuvaus, taide-ohjaus, valaistus, musiikki, äänitehosteet jne.), jotka on suunniteltu manipuloimaan aisteja ja tunteita näyttämöteosten tarkoituksiin (ks. tarkempi selitys: Showtime for the Sheep?, www.thebereancall.org).

Raamatulliset elokuvat ovat vain yksi trendi kymmenien joukossa, jotka vaikuttavat evankelikaalien vieroittamiseen Jumalan Sanasta ja tuottavat raamatullisesti lukutaidottomia kristittyjä. Tämä on erityisen totta koskien visuaalisesti suuntautunutta nuorisoa. Tämän sarjan viimeisessä osassa haluamme antaa kattavampia esimerkkejä liikkeistä evankelikaalisessa kristikunnassa, jotka ovat aggressiivisesti kääntämässä seuraavan sukupolvemme pois Raamatusta ja kohti kokemuksellisuuden idolatriaa.

Palvelemme armollista Jumalaa, joka voi pelastaa sielun mitä pimeimmistä olosuhteista, mutta joka ei armollaan tue ihmisen uskonnollisia tapoja ja keinoja hänen yrityksissään palvella Häntä. ”Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra” (Jesaja 55:8). Siinä määrin kuin poikkeamme Hänen tieltään, siinä määrin me vajoamme idolatriaan. Kuten Jeesus selitti: ”Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa” (Joh. 4:24).    TBC

Tämän uutiskirjeen ääniversio on täällä.