----------------------------------------
Evankelikaalien vieroittaminen Sanasta – Osa 1
Weaning Evangelicals Off the Word – Part 1
McMahon, T.A.
February 1, 2007
Luopumus rehottaa tämän päivän evankelikaalisessa seurakunnassa. Se on ainakin minun näkemykseni sellaisena, joka on tarkkaillut uskonnollisia virtauksia ja kehitystä kolmen vuosikymmenen ajan. Ennen kuin esitän erityiset huolenaiheeni, salli minun määritellä joitakin käsitteitä. Sana ”evankelikaalinen” tässä artikkelissa viittaa niihin, jotka sanovat, että Raamattu on heidän auktoriteettinsa kaikissa opin ja elämän asioissa. ”Luopumus” (engl. apostasy) koostuu niistä opetuksista ja käytännöistä, jotka ovat vastoin Jumalan Sanaa ja kuitenkin viettelevät ja pettävät sekä tunnustavia kristittyjä, että todellisia uskovia. ”Raamatullinen luopumus” on luopumus, joka tuottaa Antikristuksen valvonnan alaisen väärän kristinuskon. ”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu...” (2. Ts. 2:3). Vaikkakin luopumuksen huippu tulee seurakunnan tempauksen jälkeen, niin tämän luopiouskonnon eri osa-alueet ovat jatkaneet ja tulevat jatkamaan monien uskovien saattamista ansaan kautta sen koko kehityksen.
Tietyssä vaiheessa tulevaisuudessa raamatullinen kristinusko hyljätään täydellisesti, jota seuraa Antikristuksen uskonto: se säilyttää kristinuskon ohuen pintakerroksen, joka osoittautuu hyväksyttäväksi kaikille uskonnoille. Tämä kristinuskon turmeleminen ei tapahdu yhtäkkiä, kun Antikristus ilmestyy. Petosprosessi alkoi kauan sitten Eedenin paratiisissa, kun Saatana vietteli Eevan ja sen turmeleva vaikutus aina vain lisääntyy kristikunnassa, kun väärän messiaan ilmestyminen, jota koko maailma kumartaa Ilm. 13, lähestyy. Saatana aloitti vuoropuhelunsa Eevan kanssa kylvämällä epäilyksen siemeniä koskien, mitä Jumala oli käskenyt: ”Onko Jumala todellakin sanonut...?” (1. Moos. 3:1). Nämä vastustajan avaussanat ovat siitä saakka olleet pohja hänen päästrategialleen saada aikaan kapinaa Jumalaa vastaan. Sen seuraukset, jotka kyseenalaistavat Jumalan luonteen ja oikeuttavat ihmisen järkeilyn, näyttävät loputtomilta: Miksi Jumala kieltäisi sinulta jotakin hyvää?; Sinä ymmärsit väärin Hänen käskynsä; Ei ole mitään ehdottomuuksia; Sinun täytyy ajatella omasta näkökulmastasi, mitä Hän sanoo jne. Vaikka Eeva pääosaltaan toistikin Jumalan käskyn, hän lisää oman harhaisen ajatuksensa siihen, mitä Jumala itse asiassa sanoi: ”...älkääkä koskeko siihen” (3:3).
Tämä on se, mitä tapahtuu, kun käydään vuoropuheluita koskien ehdottomuuksia: totuuteen joko lisätään, tai siitä vähennetään. On traagista, että monetkaan kristityt eivät näe mitään väärää Jumalan Sanan uudelleenkirjoittamisessa. He ovat täysin tyytyväisiä raamatunkäännöksiin, jotka ovat tehneet täsmälleen sen.
Vastauksessaan Eevalle Saatana julkeasti hylkää Jumalan varoituksen, että kuolema seuraisi synnistä: ”Ette suinkaan kuole.” Saatanan tapa on aina ollut tehdä Jumalasta valehtelija, tai hyljätä Hänet kokonaan. Sitten käärme vakuuttaa Eevalle, että Jumalan totteleminen riistäisi häneltä valaistuksen, jumaluuden ja tiedon—ja siten vakavasti rajoittaisi hänen mahdollisuuksiaan: ”Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan” (3:5).
Näiden perusvalheiden muunnelmat siltä yhdeltä, joka oli valehtelija alusta saakka (Joh. 8:44), ovat menestyksellisesti pettäneet ihmiskuntaa kautta historian. Sanat, ”Onko Jumala todellakin sanonut:...?” (Saatanan suora hyökkäys Jumalan Sanaa vastaan) ovat johtaneet sekä tunnustavia, että todellisia kristittyjä, luopumukseen.
Sen kyseenalaistaminen, mitä Jumala on sanonut Raamatussa, on uskonnollisen kapinan lietsonnan ytimessä. Syiden pitäisi olla selviä: 1) Ellei Raamattuun voi luottaa Jumalan erityisenä tiedonvälittäjänä ihmiskunnalle, niin meille ei jää muuta kuin ihmisen mielipiteet ja arvaukset Jumalasta ja siitä, mitä Hän haluaa; 2) Rajoitetun ihmiskunnan spekuloimiset äärettömästä Luojastaan eivät ole vain kauhistuttavan harhaisia—ne ovat pahoja, koska ihmisen syntinen, itseään palveleva luonto kehittää ne; 3) Jopa todellinen uskova voidaan johtaa pimeyteen ilman Jumalan Sanan valoa ja lamppua (Psalmi 119:105).
Vaikka Raamattu on ollut erilaisten hyökkäysten kohteena satoja vuosia, niin viimeisin ”onko Jumala todellakin sanonut” -strategia on ehkä sen Vanhan Käärmeen kaikkein vaarallisin. Prosessiin kuuluu evankelikaalisten kristittyjen vieroittaminen pois Jumalan sanan tuntemisesta ja ymmärtämisestä ja siitä riippuvuudesta. Päämääränä on tuottaa raamatullisesti pinnallisia kristittyjä, jotka käytännössä ovat lukutaidottomia koskien, mitä Raamattu opettaa ja joilla siksi ei ole lujaa pohjaa, tai kiinnostusta, erottaa raamatullinen totuus harhasta. ”Raamatullisesti lukutaidottomalla” tarkoitan, että sellaiset evankelikaalit tietävät, kuinka lukea ja heillä on Raamatut (jonkinlaiset), mutta he harvoin lukevat niitä katsoen paremmaksi saada raamatullinen sisältönsä jostakin muusta lähteestä.
Kumouksellisen vieroitusprosessin valmistamina näillä raamatullisesti pinnallisilla kristityillä on vain vähän, tai ei lainkaan, huolta opista. Heille kokemus on pääasia tunteiden lähes yksinomaan päättäessä, mitä he uskovat. Apostoli Paavalilla puhuessaan profeetallisesti viimeisistä päivistä näytti olleen nämä erityisesti mielessä: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3,4). Tässä tarkoitetaan lihan ja mielikuvituksen aistillisia ”himoja”.
Pari vuosikymmentä sitten äärikarismaattiset ja helluntailaiset olisivat olleet selvä kohde, mitä tulee Paavalin varoitukseen, ottaen huomioon heidän pakkomielteensä parantamiseen, menestykseen ja ihmeitä ja merkkejä etsivään hengellisyyteensä. Tänä päivänä kokemuksellinen hengellisyys on levinnyt kauas sen rajojen ulkopuolelle, jota ennen pidettiin evankelikaalisuuden reunatekijänä. Nyt se kyllästää koko seurakunnan, mukaan lukien ne kirkkokunnat ja liikkeet, jotka kerran tunnettiin konservatiivisista opillisista näkemyksistään ja Raamattuun pitäytymisestään. He ovat voimaperäisesti tukkineet etuovensa valhemerkkien ja ihmeiden viettelykseltä samalla täysin avaten sivuovensa ja nuorisotilansa kokemuksellisen kauppiaille vähemmän ilmeisissä, silti yhtä tuhoisissa muodoissa.
Ennen kuin esitetään esimerkkejä tämän päivän raamatunvastaisesta kokemuksellisesta kristinuskosta, täytyy ymmärtää, että aito kristinusko on sekä opillinen, että kokemuksellinen. Siihen kuuluu henkilökohtainen suhde Jeesuksen Kristuksen kanssa, joka alkaa, kun henkilö on ymmärtänyt opin (s.o. raamatullisen opetuksen) pelastuksesta—Kristuksen evankeliumin—ja on vastaanottanut sen uskolla. Kun tämä tapahtuu, niin Kristuksen Henki asuu tuossa henkilössä (Ef. 1:13; 4:30, Room. 8:9). Kun henkilö ymmärtää kaiken, mitä Hän teki puolestamme, niin siitä seuraa aito rakkaus Jeesukseen.
Sitten, kun henkilö kasvaa suhteessaan Jeesuksen kanssa Raamatun tuntemisen ja tottelemisen kautta, niin hänen rakkautensa ja kiintymyksensä Häneen lisääntyy. Edelleen, kun henkilö kypsyy uskossa, niin Hengen hedelmä ilmenee lisääntyvästi: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, lempeys, hyvyys, usko, sävyisyys ja itsehillintä. Näihin varmasti sisältyy kokemuksellista. Mikä on sitten ongelmana kokemuksellisessa kristinuskossa?
Pääharha evankelikaalisessa seurakunnassa on, että kokemukset (tunteet, intohimot, intuitiot jne.) ovat tulleet oppaiksi menemiselle tosi hengellisyyteen ja pyrkimykselle sen vakiinnuttamiseksi. Subjektiivisista tunteista, jotka ovat läsnä tuloksena henkilön pitäytymisestä raittiiseen oppiin, on ennemminkin tullut tuomari sille, onko henkilö todella kristitty. Sen sijaan, että opetus, tai käytäntö, koeteltaisiin Jumalan Sanalla, tuomariksi tulee: ”miltä se tuntuu.” Tämä panee ihmisen mielikuvituksen tuomarinistuimelle. Yksin tuon ajatuksen pitäisi provosoida tunne jokaisen Raamattuun uskovan kristityn sydämessä: hirveää! Opillisesti se on kuitenkin vieläkin pelottavampaa.
Sananlaskujen kirjassa meille sanotaan kahdesti melkein samoin sanoin. ”Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie” (Snl. 14:12; 16:25). Toisin sanoen, jos ihminen vaeltaa sen perusteella, mitä luulee, tai miltä hänestä tuntuu, riippumatta ja vastustaen, mitä Jumala on julistanut, niin seuraukset synnyttävät hänelle vain tuhon. Kuolema on ero, sielun ja hengen ruumiista, lisäksi kuoleman tiet sisältävät ihmisen erottamisen Jumalan totuuden valosta. ”Pysykää laissa ja todistuksessa! Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole.” (Jesaja 8:20).
Kokemuksellisuus (mikä ihmisestä tuntuu oikealta) on hapatus, joka on levinnyt läpi koko seurakunnan heikentäen raamatullista totuutta. Nykyään on monia tarttuvia ilmenemismuotoja painotuksen ollessa voimakkaasti seuraavissa: merkit ja ihmeet, uskolla parantaminen ja menestys, logos vastaan rhema, uudet apostolit ja profeetat, valtakunta-hallinta, kulttuurin lunastamisen missiot, strateginen hengellinen sodankäynti, sisäinen parantaminen, 12 askelta, kristillinen psykologia, evankelikaalinen sosiaalinen aktivismi, ekumenia, seurakuntakasvu, päämäärätietoinen, esiintuleva kirkko, kontemplatiivisuus/mystiikka, seurakuntaviihde, nykyaikainen ylistys, kulttuurisesti mukautuvat raamatunkäännökset ja visuaalisesti käännetyt Raamatut. Kaikki nämä liikkeet vastustavat selkeää Jumalan Sanan opettamista; silti suuret joukot seuraavat niitä innokkaasti.
Vaikka nämä erilaiset pyrkimykset ovat usein päällekkäisiä käsitteiden ja menetelmien puitteissa, niillä on yhteinen piirre: vaikka puhuvat kauniisti Raamatusta, ne kaikki, joko tietämättömyyden, itsepetoksen, tai suunnitellun petoksen kautta ratkaisevasti horjuttavat sen opetuksia. Tie, joka ihmisestä näyttää oikealta—tie, joka tuntuu oikealta, tuottaa numeerista kasvua, näyttää hengellisemmältä, liikuttaa ihmistä emotionaalisesti, näyttää liikuttavan Jumalaa ihmisen puolesta, tuo ihmisiä yhteen, saa ihmiset tuntemaan olevansa lähempänä Jumalaa ja tuntemaan itsensä paremmiksi, on positiivisempi, täyttää enemmän kirkonpenkkejä, vaikuttaa maailmaan, ei ole tuomitseva jne. —tuo tie eliminoi systemaattisesti kaiken huolen terveestä opista seurakunnassa. Tämä on oppia vastustavaa kokemuksellisuutta evankelikaalien keskuudessa ja se on vallannut seurakunnan auttaen tuomaan luopumuksen sisään. This is experientialism in opposition to doctrine among evangelicals, and it has the church helping to usher in the Apostasy.
Tämän artikkelin tila ei riitä selittämään kaikkia em. liikkeitä. Olemme vuosien aikana kirjoittaneet niistä useimmista. Monet niistä voi löytää etsimällä TBC:n verkkosivuilta liittyviä artikkeleja, tai tarjoamiamme kirjoja. Vaikka ne ajoittain liittyvät toisiinsa ihmisten, samanlaisten menetelmien, tai päämäärien kautta, niin perusliima, joka olennaisesti pitää kaikkia liikkeitä yhdessä, on taipumus kirjoitetun Sanan ylittävään subjektiiviseen kokemukseen. Kaikki toimivat tästä samasta epäraamatullisesta lähtökohdasta käsin.
Äärikarismaattisilla ja helluntailaisilla on perustava opetus, että Jumalan tapa kommunikoida nykyään on puhua Raamatun ulkopuolella suoraan kansalleen, varsinkin apostolien ja profeettojen uuden rodun kautta. Tämä ”uusi tie” on nimeltään Jumalan rhema, oletettu vastakohta logos'ille, joka luokitellaan vanhana kirjoitettuna muotona. Yksi sen merkittävimmistä johtajista, C. Peter Wagner, väittää, että Jumala opastaa seurakuntaa uusissa tavoissa tehdä asioita nykyajan profeettojensa kautta. Siksipä Raamatulla on vain vähän, tai ei lainkaan arvoa sen arvostelemiseksi, mitä mainostetaan. Tämä opetus on, ei vain raamatunvastainen, vaan se on ollut katalysaattori useimmille viime vuosisadan hengellisesti väärille rituaaleille aina väärien profeettojen nopeasta lisääntymisestä ns. alueellisten henkien sitomiseen ja hallinnan ottamiseen ”Herralle” kaupunkien, maiden ja lopulta maailman yli.
Jumalan kuuleminen ja kokemuksellinen lähestyminen menetelmien kautta (esim. okkulttinen visualisointi ja meditaatio) on tämän päivän evankelikaalisten kontemplatiivisten mystikoiden käytäntö. Richard Foster ja kumppanit ovat johtaneet ns. hengellisen muodostamisen ajattelutapansa katolisilta ”pyhiltä” ja mystikoilta. Foster loi Renovare'n hengellisen muodostamisen Raamattunsa (The Renovaré Spiritual Formation Bible) tukeakseen raamatullisesti mystistä ajattelutapaansa; sen kommentaarit kuitenkin herjaavat Kirjoituksia ja halventavat tervettä oppia. Foster esitteli itämaiset mystiset menetelmät seurakunnalle vuosikymmeniä sitten kirjassaan, Celebration of Discipline (joka kohta otettiin pakollisesti luettavaksi Campus Crusade'n johdolle). Nyt hänen hengellisen muodostamisen ohjelmansa on perustava esiintulevalle kirkolle, joka on laajalle levinnyt liike 20-30 -vuotiaille evankelikaaleille, joita viehättää roomalaiskatolisuuden ja idän ortodoksien aistilliset liturgiat (kynttilät, suitsutus, joikuminen, messupuvut, rituaalit, patsaat, ikonit jne.) muka keinona parantaa hengellistä muodostamistaan.
Eugene Peterson'illa, yhdellä Renovare-raamatun tekijöistä, on oma äärimmäisen suosittu raamatunkäännöksensä (The Message, Sanoma). Kokemuksellisuus muka taiteilijanvapauden kautta ilmenee räikeästi kaikkialla tässä humanistisessa ja kulttuurisesti hyväksyttävässä Jumalan Sanan perversiossa, jonka mainostamiseksi Rick Warren on tehnyt paljon. Ajattele kohtaa Matteus 16:25 Message-käännöksessä: “Oma apu ei ole apu lainkaan. Uhrautuvaisuus on tie, minun tieni itsesi löytämiseen, todellisen itsesi.” Yritäpä löytää jotakin vihjausta ”todelliseen itseensä” jossakin toisessa tämän jakeen raamatunkäännöksessä! Tämä on psykoterapian hapatusta (kokonaan kokemuksellista ja subjektiivista), joka on kyllästänyt seurakunnan.
Vaikkakin varuillaan karismaattisten raamatullisten väärinkäytösten suhteen, jopa konservatiivisimmatkin evankelikaaliset seurakunnat on vietelty psykologian itseen suuntautuneilla ja tunneystävällisillä menetelmillä. Mikään nykyajan kristikunnassa ei ole nostanut huutoa, ”Onko Jumala todellakin sanonut”, haastaessaan sen, mitä Raamattu selvästi opettaa, niin kuin on tehnyt ns. kristillinen psykologia. Aina psyko-lepertelevistä (psychobabble-ized) ja kristillistetyistä 12-askelen ohjelmista (esim.“Celebrate Recovery,” jota Saddleback on levittänyt tuhansiin seurakuntiin) okkultismin kyllästämiin sisäisen parantamisen palvelujärjestöihin (esim. John ja Paula Sandford'in Elijah House) ja Focus on the Family'n humanistisiin itse-opetuksiin, psykospirituaalinen hapatus leviää talttumatta.
Etsijäystävällinen seurakuntakasvuliike on ajanut kokemuksellisuutta (ja sen läheistä sukulaisuutta, pragmatismia) ylikierroksille markkinoinnin voimalla. Terve oppi jää väistämättä väliinputoajaksi, kun seurakunnat kohtaavat kuluttajien, joihin tähdätään potentiaalisina kristittyinä, ”tuntemat tarpeet”.
Synnintunto kun ei tunnu hyvältä, eikä se myy hyvin. Päämäärätietoisen seurakunnan toiveajattelusta on tullut Titanic, joka on ohittanut varoitukset ja heittänyt yli laidan Kristuksen opin kompassin. Orkesterin etsiessä nykyaikaista korviketta virrelle ”Sua kohti Herrani” alus on uppoamassa kompromissin syvyyksiin heittäen samalla pois tilapäiset pelastusliivit maailman pelastamiseksi ongelmistaan. Tämä on se tapa, joka näyttää oikealta maailmalle ja hämmästyttävän monille niistä, jotka tunnustavat uskovansa Raamatun.
On ironista, että aikamme on näkemässä enemmän kristillistä tiedonvälitystä ja viihdettä ja enemmän jokaisen sortin Raamattuja. Silti tuloksena on Jumalan totuuden turmeltuminen, koska ei ole sydäntä terveelle raamatulliselle opille, varsinkin koska markkinointiosastot ovat nyt johdossa! USA:n evankelikaalinen seurakunta heijastaa parhaimmillaan laodikealaisten penseyttä (Ilm. 3:14-17): rikas ja runsastunut kokemuksellisissa tavaroissa, jotka voivat tuottaa vain pinnallisia kristittyjä; pahimmillaan siitä on tullut halukas lopunaikojen eksytyksen tekijä.
Silti näinkin vaikeassa tilanteessa meillä on syytä olla sekä rohkaistuja että hedelmällisiä; se on, jos tottelemme Paavalin innoitettua kehotusta: ”Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava [kasvavasta luopumuksesta] sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.” (1. Tim. 4:16). Rukoilkaamme toistemme puolesta, että näin kävisi. TBC
Tämän uutiskirjeen ääniversio on täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti