------------------------------
PAAVI 'kaappasi' PELASTUSARMEIJAN
SALVATION ARMY ‘captured’ by POPE FRANCIS
By Cecil Andrews – 12 January 2015
Uutiskirjeeni ‘News From The Front’ kesäkuussa 1999 sisälsi lyhyen artikkelin otsikolla “The Salvation Army Sadly out of Tune (Pelastusarmeija surullisesti eksyksissä)” Johdannoksi tähän artikkeliin haluan kopioida tähän, mitä kirjoitin tuossa artikkelissa (koko tuo uutiskirje on luettavissa tästä). [Johdannon suomennos puuttuu tästä. Suom. huom.]
Varoitin siis jo vuonna 1988 siitä täydellisestä erottamisen puutteesta, jota Pelastusarmeijan johto osoitti.
Hiljattain eräs veli Herrassa ystävällisesti lähetti minulle tietoja kokouksesta, joka pidettiin Vatikaanissa korkea-arvoisten Pelastusarmeijan 'upseerien' ja paavi Fransiskuksen välillä. Raportti kokouksesta on luettavissa tästä ja seuraavassa on, mitä siinä sanotaan:
Kenraali Cox tapasi hänen pyhyytensä paavi Fransiskuksen Vatikaanissa perjantaina 12. päivä joulukuuta 2014.
Hänen pyhyytensä paavi Fransiskuksen puhe Pelastusarmeijan johtajien delegaatiolle:
Rakkaat ystävät,
Toivotan teidät Pelastusarmeijan johtajat lämpimästi tervetulleiksi. Tunnen hyvin Pelastusarmeijan sen evankelioimisesta ja hyväntekeväisyydestä. Vierailunne on onnellinen seuraus säännöllisistä ja hedelmällisistä kontakteista viime vuosina Pelastusarmeijan ja paavillisen kristittyjen yhteyttä edistävän neuvoston (Pontifical Council for Promoting Christian Unity) välillä käsittäen sarjan teologisia keskusteluja jotka on tähdätty edistämään parempaa toistensa ymmärtämistä, keskinäistä kunnioitusta ja yhteistyötä. Toivon hartaasti, että katoliset ja pelastusarmeijalaiset jatkuvasti antavat yhteisen todistuksen Kristuksesta ja evankeliumista maailmassa, jolla on niin suuri tarve kokea Jumalan rajatonta armoa.
Yhdessä muiden kristittyjen kanssa katoliset ja pelastusarmeijalaiset tunnistavat, että puutteenalaisilla on erityinen paikka Jumalan sydämellä, siinä määrin, että Herra Jeesus Kristus itse tuli köyhäksi meidän tähtemme (vrt. 2. Kor. 8:9). Sen seurauksena katoliset ja pelastusarmeijalaiset usein kohtaavat yhteiskunnan reunoilla. Toiveeni on, että yhteinen uskomme Jeesukseen Kristukseen Vapahtajana, yhtenä välittäjänä Jumalan ja ihmisen välillä (vrt. 1.Tim. 2:5) tulee alati lujemmaksi ystävyyden ja yhteistyön perustukseksi välillämme.
'Kirkko, joka ”menee ulos”, on lähetyssaarnaajaopetuslasten yhteisö, joka ottaa ensimmäisen askeleen, joka osallistuu ja tukee, joka kantaa hedelmää ja iloitsee. Evankelioiva yhteisö tietää, että Herra on tehnyt aloitteen; hän on rakastanut meitä ensin (vrt. 1. Joh. 4:19) ja siksi mekin voimme edetä, rohkeasti tehdä aloitteen, mennä ulos toisten luo, etsiä langenneita, seisoa risteyksissä ja toivottaa tervetulleiksi hylkiöitä. Sellaisella yhteisöllä on loputon halu osoittaa armoa, oman kokemuksensa hedelmää Isän rajattoman armon voimasta' (Apostolic Exhortation Evangelii Gaudium, 24).
Rukoilen, että tämän päivän maailmassa kaikki Kristuksen opetuslapset panostaisivat samalla vakaumuksella ja dynaamisuudella, kuin millä Pelastusarmeija todistaa antautuneessa ja suuresti arvostetussa palveluksessaan. Teologisten ja seurakuntaopillisten erojen katolisten ja pelastusarmeijalaisten välillä ei tarvitse estää todistustamme yhteisestä rakkaudestamme Jumalaan ja rakkaudestamme lähimmäiseen, rakkaudesta, joka pystyy inspiroimaan yhteisen sitoutumisen palauttaa niiden arvokkuus, jotka elävät yhteiskunnan reunoilla.
Rakkat ystävät, rukoilen Jumalaa Pelastusarmeijan puolesta. Saakoot vaikeuksissa olevat ihmiset jatkuvasti luottaa ponnistuksiinne, jotka tekevät mahdolliseksi sen, että Kristuksen valo loistaa heidän elämänsä pimeimmissäkin sopukoissa. Saakoot Pyhän Hengen viisauden, ymmärryksen, lujuuden ja rauhan lahjat täyttää teidät ja pelastusarmeijalaiset toverinne ja niin todistaa Herran valtakunnasta kärsivässä maailmassamme. Ja minä pyydän, että tekin rukoilette minun puolestani.
Kiitos.
Tässä muutama lyhyt kommentti lihavoimiini kohtiin. Tyypilliseen Jesuiittojen tuplapuhetyyliin (engl. doublespeak) paavi Fransiskus puhuu suunsa kummaltakin laidalta. Ensimmäisessä lihavoidussa kohdassa hän puhuu yhteisestä todistuksesta Kristuksesta ja evankeliumista ja sitten hän kolmannessa lihavoidussa kohdassa tunnustaa, että on teologisia ja seurakuntaopillisia eroja katolisten ja pelastusarmeijalaisten välillä.
Kuitenkin, ollakseni rehellinen, kun katselin Pelastusarmeijan tuottamaa pitkää asiakirjaa, joka selvittää hyvin tarkasti heidän 'opinkäsityksensä', huomasin, että heidän opinjulistuksensa sivulla 167 koskien kohtaa “A Salvation to be claimed (Pelastus joka vaaditaan)” sopisi nätisti roomalaiskatoliseen teologiaan – siinä sanotaan: ”Olemme vanhurskautetut armosta uskon kautta Herraamme Jeesukseen Kristukseen ja uudestisyntyneet Pyhän Hengen kautta, joka todistaa pelastuksesta sydämissämme, kun jatkamme kuuliaisessa uskonsuhteessa Kristuksen kanssa.”
Sanan ”yksin” puuttuminen koskien ”armoa”, ”uskoa” ja ”Kristusta”, yhdessä tarpeen kanssa ”jatkaa kuuliaisessa uskonsuhteessa Kristuksen kanssa” varmasti kelpaa katolisille teologeille, joten monin tavoin he kyllä todella jakavat yhteisen todistuksen, mutta epäilen, että messu-uhri ja lihaksitullut ehtoollisleipä vielä teoriassa edustavat teologisia ongelmia katolisten ja pelastusarmeijalaisten välillä.
Paavin viittaus yhteiseen uskoomme Jeesukseen Kristukseen Vapahtajana, yhtenä välittäjänä Jumalan ja ihmisen välillä on tietysti jälleen jesuiittojen tuplapuhetta, koska Rooma tunnustaa monta muuta 'välittäjää' ihmisen ja Kristuksen välillä emmekä saa koskaan unohtaa, että Kristus sanoi selvästi ”tulkaa MINUN tyköni” (Mt. 11:28) ja ”te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän” (Joh. 5:40).
Tie Jumalan tykö löytyy menemällä SUORAAN Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, tykö, joka sanoi: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin MINUN kauttani” (Joh. 14:6).
Palatkaamme jälleen raporttiin Vatikaanin tapaamisesta ja lukekaamme vastaus paavin tervetulotoivotukseen:
Kenraali Cox'in puhe hänen pyhyydelleen paavi Fransiskukselle:
Teidän Pyhyytenne,
On hyvin suuri kunnia saada tavata teidät henkilökohtaisesti. Pelastusarmeijalaisten puolesta 126 maassa tuon sydämelliset terveiset, mutta mikä tärkeämpää, annan vakuutuksen rukoustuesta niille valtaville vastuille, jotka Jumala on uskonut teille.
Monien julkisten puheittenne kautta niiden tekojen ohella, joihin olette ryhtyneet käsitelläksenne eri asioita katolisen kirkon sisällä, me selkeästi tunnistamme teidän kristuksenkaltaisuutenne, kun pyritte uskollisesti olemaan aito evankeliumin palvelija. Tämä pyhyyden esimerkki ylittää kirkkokunnalliset rajat ja olemme kiitollisia Jumalalle jokaisesta todisteesta hänen Henkensä asumisesta teidän elämässänne.
Teidän sitoutumisenne taisteluun köyhyyttä, epäoikeudenmukaisuutta ja korruptiota vastaan on sellaista, että se saa aikaan voimakasta vastakaikua pelastusarmeijalaisten sydämissä. Mitä itseeni tulee, se vastaa täysin omia pohjimmaisia vakaumuksiani. Teidän laillanne pelastusarmeijalaiset uskovat lujasti, että Kirkon, joka on Kristuksen ruumis, täytyy heijastaa Kristuksen mieltä. Näin ollen meidän pitäisi olla kutsuva yhteisö, joka käytännöllisin keinoin soveltaa pelastavaa läsnäoloa Jumalan hyvässä, vaikkakin langenneessa, luomakunnassa.
Pelastusarmeijalaisina olemme hyvin tietoisia, että meidän kristilliset palvontapaikkamme eivät ole maailmasta vetäytymisen retriittejä harvoille valituille. Ennemminkin ne ovat Jumalan valtakunnan sillanpääasemia maailmassa – Jeesus-keskeisiä, armontäyteisiä yhteisöjä, jotka palvelevat toisia epäitsekkäästi. Kirkkomme ovat paikkoja, joissa Kristuksen opetuslapsia voidaan varustaa, voimaannuttaa ja tehdä kykeneviksi toteuttamaan lähetyskäskyä – sanassa ja teossa. Kirjoittaessaan filippiläisille Paavali todistaa: ”Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen.”
Katoliset ja pelastusarmeijalaiset ovat liittyneet yhteen vahvistamaan jokaisen ihmiselämän arvokkuuden tunnistaen, että jokainen on luotu Jumalan kuvaksi. Me tunnustamme ilman muuta, kuinka yhteinen halumme olla uskollisia Jumalan kutsulle elämässämme, sitoo meidät yhteiseen pyrkimykseen. Meillä on yhteinen huoli toimia jatkuvaa yhteiskunnallista pahuutta vastaan, kuten orjuus, ihmiskauppa, huumeet ja HIV-positiivisten stigmatisoiminen. Lukemattomat katoliset papit ja Pelastusarmeijan upseerit elävät ja toimivat rinta rinnan yhdessä palvellen joitakin maailman köyhimpiä ja syrjityimpiä ihmisiä. Meidän täydentävyytemme toisiamme kohtaan versoo uskontäyteisestä toiminnasta, jota sekä katolisten että pelastusarmeijalaisten osalta motivoi kuuliaisuus Jeesukselle Kristukselle Jumalan suuremmaksi kunniaksi.
Pohdin, voisiko meillä niiden tapausten ohessa, kun armeijalaiset ja katoliset toimivat läheisesti yhdessä, olla myös tilaisuuksia silloin tällöin puhua yhdellä äänellä. Yksi sellainen esimerkki yhteisestä sanomasta on hiljattain julkaistu kirjamme, Conversations with the Catholic Church (Keskusteluja katolisen kirkon kanssa). Minulla on ilo ja etuoikeus tänä aamuna lahjoittaa teille yksi kappale. Tämä ei ole vain muistio mitä rikastuttavimmasta ja hedelmällisimmästä vuoropuhelusta vuosien 2007 ja 2012 välillä, vaan uskon, että tämä julkaisu antaa meille täydelliset mahdollisuudet viedä keskustelujamme pitemmälle. Toiveeni ja rukoukseni on, ettemme vaeltaisi vain toistemme rinnalla, niin rakentavaa kuin se onkin, vaan että vaeltaisimme yhdessä sen totuuden uskottavina todistajina, että Jeesus on Herra.
Hyvin paljon kiitoksia teille todellakin, kun olette niin armollisesti tavannut minut tänä päivänä. Pidän tätä mitä kallisarvoisimpana etuoikeutena.
Kommenttini on tällä kertaa hyvin lyhyt. Olen lihavoinut joitakin kohtia, jotka jokaiselle tosi uskovalle todistavat selvästi, että Pelastusarmeijan johto on täydellisesti petetty luullessaan, että Jumala on 'uskonut' paavi Fransiskukselle olla paavi, että hän uhkuu 'kristuksenkaltaisuutta' ja että hän on 'aito evankeliumin palvelija', jossa asuu Jumalan 'Henki'. He ovat myös selvästi omaksuneet ns. 'sosiaalisen evankeliumin', joka on niin roomalaiskatolisen uskonnon rakastama ja puolustama. Vastauksessani veljelle, joka hälytti minua tästä tapaamisesta, kirjoitin:
'Pelastusarmeija on nyt jo vuosien ajan ollut lisääntyvästi menossa 'pois raiteilta' – heidän olisi parempi muuttaa nimensä Sosiaaliseksi Armeijaksi, koska kaikki todellinen 'Pelastuksen' ymmärtäminen näyttää olevan vierasta sen johdolle.'
Lopuksi haluaisin kuitenkin sanoa, että olen varma, että Pelastusarmeijan riveissä on aidosti pelastunutta väkeä, jotka pyrkivät hengellisesti voittamaan kadotettuja Kristukselle. Minusta heidän täytyisi vakavasti harkita asemaansa, koska uskon, että heidän todistuksensa voi olla vain soviteltu jäädessään organisaation riveihin, joka niin avoimesti puolustaa kuviteltuja paavillisen Antikristuksen ja hänen väärän antikristillisen roomalaiskatolisen uskontonsa 'kristillisiä valtuuksia'.
Cecil Andrews – ‘Take Heed’ Ministries – 12 January 2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti