-----------------------
Nefilimien paluu
January 31, 2016
“Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva.” (Matteus 24:37)
Johdanto
Vastatessaan opetuslastensa kysymyksiin koskien ”lopunaikaa” (Matt. 24:3) Jeesus piti pitkän puheen (Matteus 24, Markus 13 ja Luukas 21) puhuen monista erityisistä merkeistä, joita heidän pitäisi ”valvoa” (vrt. Mark. 13:32-37). Lähellä tämän Öljymäen puheen loppua Matteuksen ja Luukkaan esityksissä Jeesus antaa jotakin, jonka monet ovat ottaneet pelkästään yhteenvetona maailman olosuhteista juuri ennen tempausta ja senjälkeistä Ahdistuksen (s.o. Danielin 70. viikon; Dan. 9:27) alkamista ja jolla on oletettu olevan suhteellisen vähän erityistä merkitystä, mutta joka voi tosiasiassa olla kaikkein tärkein seurakunta-ajan loppumiseen liittyvä merkki. Jeesus sanoi: ”Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva” (Matt. 24:37; Luuk. 17:26). Jeesus luonnehti maailman olosuhteita tempauksen edellä samanlaisiksi kuin Nooan vedenpaisumuksen edellä. Mitä hän tällä tarkoitti?
Nooan päivät
Sekä Matteus että Luukas jatkavat Jeesuksen sanoilla: ”Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta . . . naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin” (Matt. 24:38; Luuk. 17:27). Useimmat ovat käsittäneet näiden sanojen tarkoittavan, että vedenpaisumusta edeltävä maailma oli täysin normaali, jopa arkinen ja ihmiset elivät elämäänsä eikä heillä ollut mitään käsitystä, että jotakin tavallisuudesta poikkeavaa oli lähellä ja he yllättyivät täydellisesti Jumalan äkillisestä väliintulosta historiaan. He ovat käyttäneet tätä ymmärrystä perustelemaan, että Jeesus tarkoitti tällä, että maailman tila juuri ennen tempausta on normaali, tavanomainen, arkipäiväinen, eikä kukaan odota lopun lähestyvän.
Ongelma tässä käsityksessä on, että 1. Moos. 6. luvun selostus olosuhteista, jotka pystyttävät näyttämön Nooan vedenpaisumukselle, ei kuvaile normaalia, tavanomaista arkista skenaariota. Siitä löytyvä konteksti Jumalan vedenpaisumuksen tuomiolle, joka tuhosi kaikki, paitsi kahdeksan ihmistä, on, että ”Jumalan pojat huomasivat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka parhaiksi katsoivat” (1. Moos. 6:2; huomaa, että jakeessa Matt. 24:8 Jeesus nimenomaan mainitsee, että he ”naivat” ja ”naittivat”). Kaikki muinaiset juutalaiset varhaiskristilliset kommentaattorit ymmärsivät ”Jumalan poikien” olevan viittaus enkeleihin (Job 1:6; 2:1; 38:6) ja tässä tapauksessa langenneisiin enkeleihin, jotka yhtymällä ihmisten naisiin tuottivat hybridirodun, Nefilimit (jättiläiset), joilla oli yli-inhimillisiä kykyjä [1]. (1. Moos. 6:4). Tämä enkelien aktiviteetti oli niin yleistä, että se uhkasi täysin turmella ihmisrodun tehden ennustetusta Messiaan tulemuksesta kiistakysymyksen (vrt. Hepr. 2:14-16). Siksi Jumala vedenpaisumuksessa tuhosi kaiken lihan (1. Moos. 6:17) paitsi Nooaa, joka oli ”aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton” (s.o. geneettisesti turmeltumaton; 1. Moos. 6:17) ja vangitsi nuo langenneet enkelit, jotka olivat osallistuneet tähän perkeleelliseen suunnitelmaan. Tämä ei ole spekulaatiota, koska sekä Pietari että Juuda viittaavat näihin muinaisiin historian tosiasioihin profetioissaan tulevasta maailmanlaajuisesta luopumuksesta (2. Piet. 2:4-5; Juuda 6-7).
Ja myöhemminkin
1. Moos. 6:4 sanoo, että tämä ilmiö, jossa enkelit hyökkäsivät maan päälle tarkoituksella yhtyä naisiin jättiläisten tuottamiseksi, tapahtui Nooan päivinä ”ja myöhemminkin”. Kun israelilaiset vakoilivat Luvattua Maata Egyptistä lähtönsä jälkeen, he kieltäytyivät menemästä sinne, koska se oli ”jättiläisten” (hepr. nefilim; 4. Moos. 13:33) asuttama. Vaikka yksityiskohtia ei ole annettu, oletamme, että toinen langenneiden enkelien hyökkäys oli tapahtunut, tällä kertaa ilmeisesti rajoitetulla maantieteellisellä alueella Kanaanissa jättiläisrodun uudelleen aloittamiseksi. Toimien rajoitetulla tiedollaan ennen vedenpaisumusta Saatanan oli yritettävä turmella koko ihmisrodun perimä estämään Messiaan tulemus (jonka tuli olla Aadamin ja Eevan inhimillinen jälkeläinen; 1. Moos. 3:15). Mooseksen aikana Saatana ymmärsi Jumalan ilmoituksen kautta, että Messias olisi Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläinen (s.o. Juutalainen; 1. Moos. 12:3) ja vieläkin tarkemmin Jaakobin pojan Juudan jälkeläinen (1. Moos. 49:10), joten hän saattoi kohdistaa suunnitelmansa ihmisen perimän turmelemiseksi juutalaisen rodun perimään. Tämän ymmärtäminen tekee ymmärrettäväksi Jumalan kiellon avioitua kanaanilaisten, amorilaisten ja Luvatussa Maassa asuvien heihin liittyvien heimojen kanssa (vrt. 5. Moos. 7:1-3), koska he olivat nefilimejä (jopa naiset ja lapset!). Jumalan käsky tuhota Kanaanin heimot johtui samasta syystä ja oli saman päämäärän saavuttamiseksi kuin vedenpaisumuksessa, nimittäin hävittää nefilimien rotu ja heidän turmeltunut geneettinen kantansa, jonka avulla Saatana yritti estää Messiaan tulemuksen.
Käärmeen tuleva siemen
Ensimmäinen Raamattuun kirjattu profetia on 1. Moos. 3:15. Tuomioksi käärmeelle (s.o. Saatanalle; Ilm. 12:9) sen osallistumisesta ihmiskunnan lankeemukseen, Jumala julisti: ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän." Tämä jae ennustaa kahden henkilön tulemuksen: 1) naisen siemenen, joka on Kristus ja 2) käärmeen siemenen, joka on Antikristus. Kun Kristus tuli, hän oli geneettisesti ainutlaatuinen sekoitus jumalallista siementä ja turmeltumatonta ihmissiementä, Jumal-ihminen (Lk. 1:35). Vastaavasti, kun Antikristus tulee, niin hän on geneettinen sekoitus Saatanan enkelien siementä ja ihmissiementä, Nefilim. Tästä syystä sekä Daniel että Ilmestyskirja viittaavat Antikristukseen ”petona”, sillä hän ei ole (kokonaan) ihminen.
Enkelien hyökkäys maan päälle viimeisinä päivinä ei kuitenkaan ole eristetty, yksittäinen tapahtuma ollen rajoitettu Antikristuksen sukupolveen. Syistä, jotka eivät ole täysin selviä, enkelien hyökkäys on oleva paljon laajempi: ”niinkuin se oli Nooan päivinä” (Luuk. 17:26). Daniel 2:40-44 osoittaa, että ennustetun neljännen pakanavaltakunnan, elpyneen Rooman, 10 kuningasta, ”sekaantuvat toisiinsa ihmissiemenellä” (Dan. 2:43). Laajentaen Danielin profetioille Johannes paljastaa, että neljännen pedon (Dan. 7:7) ”10 sarvea”, vastaten neljännen valtakunnan (Dan. 2:40-42) ”kymmentä varvasta”, ”ovat 10 kuningasta” (Ilm. 17:12). Sanalla ”ovat” käännetty kreikan verbi on eisin preesensissä tarkoittaen, että nämä ”10 kuningasta” olivat olemassa Johanneksen aikana (n. 95 AD), mutta ”eivät vielä ole saaneet kuninkuutta, mutta saavat vallan niinkuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi pedon kanssa.” Koska yksikään ihminen ei elä ensimmäiseltä vuosisadalta Antikristuksen tulemukseen saakka ainakin 2000 vuotta myöhemmin, niin ilmeinen johtopäätös on, että nämä elpyneen Rooman valtakunnan ”10 kuningasta” eivät ole ihmisiä, vaan enkeliruhtinaita (kuten myös kohtien Dan. 10:13,20 mukaan). Näin ollen, kun Daniel ennustaa, että nämä enkeliruhtinaat ”sekaantuvat toisiinsa ihmissiemenellä” (Dan. 2:43), hän puhuu vielä uudesta enkelien hyökkäyksestä maan päälle tuottamaan Nefilimejä, joihin Antikristus kuuluu, mutta ei ainoana.
Johtopäätös
Raamattu ilmoittaa, että langenneita enkeleitä on tullut maan päälle ja he käyttivät naisia tuottamaan hybridirodun, hepreaksi Nefilim. Ensimmäinen sellainen hyökkäys tapahtui ennen Nooan vedenpaisumusta ja oli todella syy Jumalan maailmanlaajuiselle tuomiolle tuolloin. Ainakin yksi lisähyökkäys tapahtui menneisyydessä vedenpaisumuksen jälkeen Kanaanin alueella ja oli syy Jumalan kutsulle Israelilaisille hävittää täydellisesti nuo Luvatussa Maassa asuvat kansat. Saatanan päämäärä näissä aikaisemmissa enkelien hyökkäyksissä näyttää olleen ihmisen (tai juutalaisten) perimän turmeleminen ja siten estää Messiaan tulemus, Hänen, joka on hänen oman ennustetun tuhonsa välittäjä (1. Moos. 3:15).
Kun Jeesus opetti opetuslapsiaan, että ”niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva” (Matt. 24:37), Hän epäilemättä tahtoi sanoa, että Hänen tulemustaan edeltävää aikaa luonnehtisi uusi enkelien hyökkäys maan päälle tuomaan lisää nefilimejä, joiden keskeinen hahmo on oleva kirjaimellinen Saatanan siemen, jota Raamattu useimmiten nimittää Pedoksi, mutta joka yleisemmin tunnetaan tänä päivänä Antikristuksena.
Viitteet:
[1] Nefilim on kohdassa 1. Moos. 6:4 käytetty heprean sana, joka monissa englanninkielisissä käännöksissä on käännetty sanalla ”giants (jättiläiset)”. Nefilimit olivat jättiläisiä (korkeita kuin setri-puut; vrt. Aamos 2:9), mutta niiden yliluonnollisiin ominaisuuksiin kuului enemmän kuin vain fyysinen koko. Se edistynyt teknologia, jonka on todettu olleen olemassa muinaisessa maailmassa ja jonka nykyajan epäuskoiset ovat aina niin innokkaita yhdistämään avaruusmuukalaisiin, pitäisi todennäköisesti ymmärtää olevan nefilimien saavutuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti