Viihdekristillisyys vs. Aito Evankeliumi

Tässä osuva saarna tälle ajalle edesmenneeltä 19. vuosisadan saarnaajalta, joka jo silloin tajusi miten paholainen pyrkii turmelemaan Jumalan seurakunnan kaikenlaisella ylimääräisellä rekvisiitalla, joka on ihmislihalle mieluisaa. Tarkoitan tässä huvikristillisyyttä, jossa varsinaista evankeliumin julistusta säestetään maailmallisella viihteellä, kuten joutavalla tarinoinnilla ja pakanallisella musiikilla. Esimerkkinä tästä Suomen ev. lut. kirkon järjestämät pop- ja metallimessut nuorille aikuisille joissakin seurakunnissa. Massoja on saatu kerättyä luopumuksen alttarille kun julistetaan maailmallisesti korvasyyhyn. Jutun suomensi: Samuel Korhonen

----------------------

Lampaiden ruokkimista vai vuohien huvittamista?
Feeding Sheep or amusing goats?

By C.H. SPURGEON

Paha asustaa Herran leiriin tunnustautuvissa niin karkeana varomattomuudessaan, että likinäköisimmätkään tuskin voivat olla huomaamatta sitä. Muutamien viime vuosien aikana se on kehittänyt epänormaaliin tahtiin pahuutta pahan vuoksi. During the past few years it has developed at an abnormal rate evil for evil (tai toisen lähteen mukaan: even for evil). Se on toiminut kuin hapatus, kunnes koko taikina käy.

Paholainen on harvoin tehnyt mitään ovelampaa, kuin vihjatessaan seurakunnalle, että osa sen tehtävää on järjestää ihmisille viihdettä heidän voittamisekseen. Puritaanien suorapuheisuudesta seurakunta on vähitellen vaientanut todistuksensa, silmää iskien hyväksynyt ja myöntänyt koskemattomuusaseman aikansa tyhjänpäiväisyyksille. Sitten se suvaitsi niitä rajoillaan. Nyt se on hyväksynyt ne massojen saavuttamisen varjolla.

Ensimmäinen väitteeni on, että Raamattu ei missään puhu viihteen tarjoamisesta ihmisille seurakunnan tehtävänä. Jos se on kristillinen tehtävä, niin miksi Kristus ei puhunut siitä? ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” Tämä on riittävän selvää. Niin olisi ollut, jos Hän olisi lisännyt: ”ja tarjotkaa huvia niille, jotka eivät pidä evankeliumista.” Mitään sellaisia sanoja ei kuitenkaan ole löydettävissä. Se ei näytä tulleen Hänen mieleensä. ”Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi palveluksen työhön.” Missä tulevat viihdyttäjät kuvaan? Pyhä Henki vaikenee heistä. Vainottiinko profeettoja, koska he huvittivat ihmisiä, tai koska kieltäytyivät siitä? Konsertilla ei ole marttyyrien luetteloa.

Jälleen huvituksen tarjoaminen on täysin vastakkaista Kristuksen ja Hänen apostoliensa opetukselle ja elämälle. Mikä oli seurakunnan asenne maailmaan? ”Te olette suola,” ei sokerimakeinen—jotakin, jonka maailma sylkee ulos, eikä nielaise. Lyhyt ja terävä oli sana: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa.” Hänellä oli kauhean vakava paikka!

Jos Kristus olisi sisällyttänyt enemmän iloisia ja mukavia tekijöitä tehtäväänsä, niin johtuen Hänen opetuksensa etsivästä luonteesta Hän olisi ollut suositumpi, kun he tulivat takaisin. En kuule Hänen sanovan: ”Juokse näiden ihmisten perään Pietari ja kerro heille, että huomenna meillä on erilainen palvelutyyli, jotakin lyhyttä ja viehättävää ja vain vähän saarnaamista. Meillä on mukava ilta ihmisille. Kerro heille, että he varmasti tulevat nauttimaan siitä. Nopeasti Pietari, meidän täytyy voittaa ihmiset jotenkin!” Jeesus sääli syntisiä, huokaili ja itki heidän vuokseen, mutta Hän ei koskaan pyrkinyt huvittamaan heitä.

On turha tutkia Kirjeitä löytääkseen joitakin merkkejä evankeliumihuvituksesta. Heidän sanomansa on: ”Tulkaa ulos, pysykää ulkona, pitäkää puhdas ulkona!” Kaiken hulluttelua muistuttavan puuttuminen on silmiinpistävää. Heillä oli rajaton luottamus evankeliumiin eivätkä he käyttäneet mitään muuta asetta. Kun Pietari ja Johannes oli pantu lukkojen taakse saarnaamisen vuoksi, seurakunta piti rukouskokouksen, mutta he eivät rukoilleet: ”Herra suo palvelijoillesi, että viisaalla ja arvostelukykyisellä virkistystoiminnalla voisimme osoittaa näille ihmisille, kuinka onnellisia me olemme.”

Jos he eivät lakanneet saarnaamasta Kristusta, niin heillä ei ollut aikaa viihdetilaisuuksien järjestämiseen. Vainon hajoittamina he menivät kaikkialle saarnaten evankeliumia. He ”käänsivät maailman ylösalaisin.” Siinä on ero!

Herra puhdista seurakunta kaikesta mädästä ja poisheitettävästä, jonka paholainen on siihen painanut ja vie meidät takaisin apostolisiin menetelmiin. Huvilähetys ei lopulta saa aikaan toivottua tulosta. Se saa aikaan vahinkoa vasta kääntyneiden keskuudessa. Puhukoot ja todistakoot huolettomat ja pilkkaajat, jotka kiittävät Jumalaa, koska seurakunta tuli puoliväliin heitä vastaan. Älkööt raskautetut, jotka löysivät rauhan konsertissa, pysykö hiljaa! Nouskoon juomari, jolle huvinäytelmä on ollut Jumalan rengas kääntymyksensä ketjussa, seisomaan!

Ei ole vastaajia. Huvilähetys ei tuota kääntymyksiä. Tämän ajan tarve saarnatyössä on uskova oppineisuus yhdistyneenä vakavaan hengellisyyteen toinen kummuten toisesta hedelmänä juuresta. Tarve on raamatullinen oppi niin ymmärrettynä ja tunnettuna, että se sytyttää ihmiset tuleen.

Julkaisusta Entertainment in the Church (Viihde seurakunnassa), muokannut David ja Tamra Lee.


Kirjoittajasta:

CHARLES HADDON SPURGEON (1834-92) oli Englannin tunnetuin 19. vuosisadan jälkipuoliskon saarnaaja. Vuonna 1854, vain neljä vuotta kääntymyksensä jälkeen, Spurgeon, silloin vasta 20 vuotias, tuli pastoriksi Lontoon maineikkaaseen New Park Street Church'iin (jota aikaisemmin paimensi kuuluisa baptistiteologi John Gill). Seurakunta kasvoi nopeasti ulos rakennuksesta, muutti Exeter Hall'iin ja sitten Surrey Music Hall'iin. Näissä paikoissa Spurgeon saarnasi säännöllisesti yli kymmenentuhannen hengen yleisöille—aikana ennen sähköistä äänenvahvistusta. Vuonna 1861 seurakunta muutti pysyvästi vasta rakennettuun Metropolitan Tabernacle'een. Spurgeon’in painetut teokset ovat laajat ja niihin kuuluu hänen suurteoksensa The Treasury of David (http://www.spurgeon.org/treasury/treasury.htm). Lähes kaikkia Spurgeon'in painettuja teoksia painetaan edelleen ja ne ovat saatavana kustantajalta: Pilgrim Publications, http://www.pilgrimpublications.com/books/spurgeon-books