Kontemplatiivinen hengellisyys leviää kristikunnassa

Eräs johtava amerikkalainen pastori, Scazzero, on saanut tehtäväkseen levittää katolilaista kontemplatiivista rukousta ja käytäntöä evankelikaalien keskuuteen. Tämä huolestuttaa tämän artikkelin kirjoittajaa, Orrel Steinkamp'ia, Plumpline Ministries'in johtajaa. Scazzerolla on kuulemma maailmanlaajuinen kysyntä evankelikaalisten pastorien joukossa ja hänet on kutsuttu puhumaan mm. AOG:n pastorien konferensseihin. Tämän kaiken tarkoituksena on saada aikaan käytännön yhteys Rooman kirkon ja evankelikaalien välillä, mikä johtaisi myöhemmin ekumeeniseen maailmankirkkoon eli Ilmestyskirjan porttokirkkoon (Ilm. 17). Itämaista mystistä rukousta tai keskittyvää rukousta käytetään välineenä yhteyden muodostamiseen eri kirkkokuntien ja uskontojen välille. Tämä tunnetaan kontemplatiivisena hengellisyytenä, joka leviää kulovalkean tavoin esiintulevan kirkon kautta läntisessä kristikunnassa. Tässä artikkelissa luodaan katsaus kontemplatiivisuuteen ja kaikkeen itämaiseen uskomusjärjestelmään, johon se liittyy (esim. panteismi). Oppi, että Jumala asuu jokaisessa ihmisessä hänen sisimmässään, on kontemplatiivisen mallin keskeinen piirre. Tätä yritetään nyt syöttää länsimaiseen kristillisyyteen. Eksytys on jo edennyt pitkälle kontemplatiivisuuden erilaisten ilmaisujen muodossa. Artikkelin suomensi: Samuel Korhonen

--------------------------------------

Scazzero pelottaa minua
Scazzero Scares me
By Orrel Steinkamp, The Plumbline, Volume 15, No. 6, December 2010

Silta yli Tiber-joen takaisin ihanaan Rooman kotiin on nyt liikenteelle avoin.

Otsikko ja alaotsikko ovat vertauskuvallista symboliikkaa. Rooman lähellä sijaitsevan Tiber-joen ylitystä käytetään usein vertauskuvana roomalaiskatolisuuteen palaavista protestanteista. Scazzero on Peter Scazzero'n italialainen nimi. Hän on New York'in Queens'issa sijaitsevan New Life -seurakunnan johtava pastori. Pastori Scazzero ei ole ilmoittanut Roomaa viralliseksi asuinpaikakseen, mutta tekee paljon matkoja yli Tiberin. Scazzero'n ilmoitettu tehtävä on tuoda katolinen kontemplatiivinen rukous ja käytäntö evankelikaaleille. Ilmeisistä syistä Scazzero välttää sanaa katolinen, mutta käyttää ”kontemplatiivista rukousta” vapaasti olettaen todennäköisesti oikein, että evankelikaalit eivät tiedä sanan merkitystä. Scazzero'n kirja, Emotionally Healthy Spirituality (Emotionaalisesti terve hengellisyys), kertoo, kuinka seminaarikokemuksensa jälkeen Gordon-Conwell'issa hän alkoi kasvattaa erästä evankelikaalista kirkkoa Queens'issa. Kuitenkin vuosien vieriessä hänen avioliittonsa melkein hajosi ja hänen aikaa vievä palvelutyönsä pysähtyi. En varmasti tiedä miksi hän ja hänen vaimonsa Geri ottivat puolen vuoden sapattivapaan ja vierailivat luostareissa ulkomailla, kuten Ranskan Taize'ssa. He palasivat kotiin, kuitenkin Kontemplatiiviseen Hengellisyyteen kääntyneinä (tästä lähtien KH). He olettivat, että heidän seurakuntansa kieltäisivät sen, mutta vanhimmat olivatkin avoimia kokeilemaan sitä. Loppu on historiaa. He toteuttivat Benedictine Daily Office -hartausrutiinia, (http://www.youtube.com/watch?v=djFPv-82Uf0) sapattikokemusta ja elämän sääntöä (Rule of Life). Kaikki tämä esitetään ratkaisuna Scazzero'n riittämättömään kokemukseen perinteisessä evankelikaalisessa hengellisyydessä. Mennen vielä pitemmälle Scazzero on vakuuttunut, että kun elää kontemplatiivisten rytmien ja harjoitusten elämää, niin se on tärkein keino tervehdyttää evankelikaalinen emotionaalinen ja hengellinen elämä.

Scazzero on huomannut, että hänellä on maanlaajuinen kysyntä evankelikaalisten pastorien keskuudessa. Häntä on kutsuttu puhumaan AOG:n (Assemblies of God, Amerikan johtava helluntaikirkko, jonka linjauksia Suomenkin helluntailiike aina noudattaa. Suom. huom.) pastorien konferensseihin, CMA:n pastorien kokouksiin ja jopa järjestön, Focus on the Family, retriitteihin. Hän lainaa ensisijaisesti kuuluisilta katolisilta luostarimystikoilta, sekä eläviltä, että kuolleilta ja ylpeästi ilmoittaa säännöllisesti käyvänsä trappistisessa luostarissa Mississipissä osallistuen luostarielämän ankariin harjoituksiin. Näyttää, että hänen yleisöillään ei ole mitään ongelmia hänen aineistonsa lähteiden suhteen. Hänen kirjoituksensa lainaavat runsaasti trappistimunkkeja ja muita esiintulevia universalisteja ja AINA hyväksyvästi. Voi vain olettaa, että hän näkee heidän kirjoituksistaan löytyvän opetuksen hyödyllisenä ja että hänen evankelikaaliset yleisönsä joko eivät välitä, tai tiedä, keihin hän viittaa kirjoituksissaan.

Tämän laajempi konteksti on, että vuosien ajan on ollut käynnissä pyrkimyksiä saada aikaan käytännön yhteys Rooman ja evankelikaalien välillä. Näkyvä hahmo tässä pyrkimyksessä on ollut ja jatkuvasti on Charles (Chuck) Colson. Hän on muutaman vuoden ajan johtanut tätä pyrkimystä, jota nyt kutsutaan nimellä ECT (Evangelicals and Catholics Together = Evankelikaalit ja katoliset yhdessä). Voisi sanoa, että Colson rakensi sillan Tiberin yli ja nyt Scazzero ja muut ovat leventäneet sillan ja ottaneet pois kaikki varoituskilvet kuitenkin jättäen sen verran, että evankelikaalit osaavat helposti mennä ja tulla. Nyt evankelikaalit voivat rynnätä yli Tiberin ja päätyä joihinkin historiallisista luostareista. Kaikki tämä nyt ilman, että kukaan herää, tai edes liikahtaa, evankelikaalien keskuudessa, jotka ovat olemassaolonsa velkaa protestanttiselle uskonpuhdistukselle. Vain muutamat kypäräpäiset ”turvamiehet” päästävät ähkyviä ääniä. Ottaen huomioon lähes kaikkien totuusväitteiden postmodernin purkamisen hiljaisen tunkeutumisen seurakuntaan ja vallitsevat suvaitsevaisuuden tuulet, niin sopimus voidaan nyt sinetöidä mieluummin pian, kuin myöhemmin. Luther, Calvin ja Zwingli on hiljaa luokiteltu muinaisen kirkkohistorian roskaläjään. Uskonpuhdistus voidaan haudata valitettavana erehdyksenä ja epämukavana kirkkohistorian episodina. Monet evankelikaalit ovat vakuuttuneita, että KH on vain tapa hiljentää vauhtia ja pitää hiljaisia hartauksia kiireisessä elämäntavassa, mutta niille, jotka tietävät – se ei mitenkään muistuta hiljaista Raamatun tutkistelua. Vie vain muutaman minuutin tietokoneella vahvistaa, että KH ei todellakaan ole vaihtoehto. Thomas Merton ja Henri Nouwen, kaksi suurta luostarimystikkoa, eivät jätä mitään epäilystä, että ”meneminen hiljaisuuteen” on olennaisesti itämainen tapa eliminoida kaikki tietoinen ajattelu niin, että voimme paljastaa Jumalan läsnäolon, joka on jo haudattuna syvälle kaikkiin ihmisiin ja kaikkiin eläviin asioihin (panenteismi). Scazzero'n lainaukset ovat lähes kaikilta KH:n kuuluisuuksilta, mutta hän ei kuitenkaan etene kuvailemaan yksityiskohtaisesti heidän harjoituksiaan ja opetuksiaan. Tämä on valitettavaa, sillä hyvin nopeasti se paljastaisi muutamia kiistämättömiä KH:n piirteitä. Ensiksikin mietiskelymenetelmillä ja harjoituksilla halutaan saavuttaa hengellisen tietoisuuden muutostila, jossa tietämättömyys (unknowing), ennemmin kuin tietäminen (knowing), on päämäärä. Menneinä vuosisatoina tuon luostarien päämäärän saavuttaminen vaati usein vuosia, mutta viime aikoina isä Thomas Keating, jota Scazzero vapaasti lainaa [Thomas Keating, Intimacy With God: An Introduction To Centering Prayer, s. 44 Daily Office] yhdessä isä Basil M. Bennington'in kanssa [kuuluisa lainaus: ”Inhimillisen perheen sielu on Pyhä Henki”] löysivät tavan saavuttaa mielen hiljaisuus ja tietämättömyys noin 20 minuutissa. Isä Keating osallistui hiljattain kuudenteen vuosittaiseen kristillisbuddhistiseen meditaatiokonferenssiin. Siellä hän esitti tämän keskittyvän rukouksen ”Nirvanan” oikotien aasialaisille buddhistimunkeille. Isä Keating'ia ylistettiin hyvänä siltana kristinuskon ja buddhismin välillä. Eräs osallistuja sanoi, että hänen keskittyvä rukouksensa näytti pitävän yhtä TM:n, joogaan liittyvän mantramietiskelyn, Jeesuksen rukouksen ja hindulaisten mietiskelykirjoitusten kanssa. Tilden Edwards, Shalem-instituutin (http://www.shalem.org/) perustaja, jota myös on lainattu Scazzero'n kirjassa sivulla 170, sanoo kirjassaan, että ”tämä mystinen virta (KH) on läntinen silta Kauko-Idän hengellisyyteen”. (Spiritual Friend, NY, NY, Paulist Press, 1980, s. 18).

Kontemplatiivinen rukousliike ja sen alkuperä
Koonnut S. E. Ray

On olemassa rukouskäytäntö, joka on tulossa suosituksi evankelikaalisessa seurakunnassa. Yleensä se tunnetaan kontemplatiivisena rukouksena. Sitä sanotaan myös keskittyväksi rukoukseksi (engl. centering prayer), kuuntelevaksi rukoukseksi, henkäysrukoukseksi (breath prayer) ja sydämen rukoukseksi. Käytäntö on nyt laajalti hyväksytty ja sitä opetetaan sekulaareissa ja kristillisiksi tunnustetuissa yksityisissä seminaareissa, collegeissa, yliopistoissa, organisaatioissa, palvelutyöjärjestöissä ja -kursseilla kaikkialla USA:ssa. Akateemiset mainostajat ovat esitelleet nämä käytännöt lääketieteessä, liike-elämässä ja lakialalla, samalla kun lukemattomat sekulaarit ja kristilliset kirjat, lehdet, seminaarit ja retriitit opettavat ihmisiä, kuinka sisällyttää näitä menetelmiä arkielämäänsä. Mainostajat lupaavat fyysisiä, henkisiä ja hengellisiä etuja... Kontemplatiivisen rukouksen keskeinen funktio on päästä tietoisuuden muutostilaan ihmisen todellisen minän löytämiseksi ja siten pyrkiä löytämään Jumala. Kontemplatiivisen rukouksen kannattajat opettavat, että kaikilla inhimillisillä olennoilla on jumalallinen keskus ja että kaikkien, ei ainoastaan uudestisyntyneiden uskovien, pitäisi harjoittaa kontemplatiivista rukousta. Tyhjyyden tilan saavuttamiseksi he käyttävät ”mantraa”, sanaa, jota toistetaan uudelleen ja uudelleen mielen keskittämiseksi samalla pyrkien syvemmälle itseensä. Seurauksena on hypnoosin kaltainen tila: keskittyminen yhteen asiaan, irroittautuminen muista ärsykkeistä, korkean asteen avoimuus suggestiolle, psykologinen ja fysiologinen tila, joka ulkoisesti muistuttaa unta, mutta jossa tietoisuus on sisäistetty (interiorized) ja mieli alistettu suggestiolle.

Varhaisella keskiajalla 4 - 6. vuosisadoilla Lähi-Idän erämaa-alueilla eli ryhmä erakkoja. Historia tuntee heidät Erämaa-isinä. He asuivat pienissä eristetyissä ryhmissä päämääränä omistaa elämänsä Jumalalle ilman häiriöitä. Kontemplatiivinen liike voidaan jäljittää näihin munkkeihin. He olivat ensimmäisiä, jotka alkoivat edistää mantraa rukouksen työkaluna. [Nämä erämaa-isät päättelivät, että niin kauan kuin halu Jumalaan oli vilpitön, voitaisiin hyödyntää mitä tahansa Jumalan saavuttamiseksi. Jos kerran menetelmä toimi hinduilla heidän jumaliensa saavuttamiseksi, niin silloin kristillisiä mantroja voitaisiin käyttää Jeesuksen saavuttamiseksi] (Ray Yungen, A Time of Departing). Kaksi vaikutusvaltaisinta kirjoittajaa, jotka ovat popularisoineet kontemplatiivista rukousta, ovat Richard Foster ja Brennan Manning. Kumpikin mies on kirjoittanut suosittuja kontemplatiivista rukousta käsitteleviä kirjoja ja kumpikin lainaavat katolisia mystikoita, sellaisia kuin Thomas Merton ja Thomas Keating. Läpi 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun isä Keating ja isä Bennington pitivät yhteisiä tapaamisia pyrkien ymmärtämään nuorten katolisten joukkopakoa aikana, jolloin nämä ihmiset vedettiin osittain Idän meditaatioharjoituksiin. Heidän tutkimuksensa johti siihen, että Keating'in, Massachusetts'in luostarin silloinen apotti, aloitti samankaltaisen kristilliseen perinteeseen [Erämaa-isiin] perustuvan mietiskelymenetelmän esiin kaivamisen. Itä sekoitettiin katolisuudella, jotta sillä olisi uusi vetovoima tuon ajan nuoremman sukupolven loikkareihin.

Kontemplatiivinen rukous eroaa kristillisestä rukouksesta siinä, että menetelmän tarkoitus on tuoda harjoittajansa oman olemuksensa keskustaan. Siinä hänen tulee kokea muka Jumalan läsnäolo, joka [jo] asuu hänessä. Sitä vastoin kristillinen rukous keskittyy Jumalaan suhteen kautta riippumattomana voimana erossa rukoilijasta, mutta tiedostettuna läheisesti Pyhän Hengen kautta. Tämän menetelmän sekoittaminen kristilliseen rukoukseen johtuu väärinkäsitetystä Jumalan sisäisestä asumisesta. Se tosiasia, että Jumala asuu meissä, ei tarkoita, että voisimme vangita Hänen läsnäolonsa mielentekniikoilla. Se ei myöskään tarkoita, että syvimmässä minuudessamme voisimme samaistaa itsemme Häneen....

Hiljaisuus, asianmukainen ruumiin asento ja ennen kaikkea mielen tyhjentäminen toistavan rukouksen kautta – ovat olleet mystikkojen käytäntöjä kaikissa suurissa maailmanuskonnoissa ja ne muodostavat pohjan, jolle useimmat nykyajan hengelliset johtajat opastavat niitä, jotka tahtovat lähestyä Jumalaa... Hiljaisuus on kieli, jota Jumala puhuu, sanoo Thomas Keating, joka viime vuonna opetti “keskittyvää rukousta” yli 31 000 ihmiselle. Keating ehdottaa, että ne, jotka rukoilevat, toistaisivat jotakin “pyhää sanaa”, kuten Jumala, tai Jeesus. (Newsweek, January 6, 1992, artikkeli otsikolla, “Talking to God” s. 44.)

Jumala joka on [jo] siellä

Francis Schaeffer kirjoitti kerran kirjan nimeltä, The God Who IS There (Jumala, joka ON siellä). Nyt päinvastoin kontemplatiiviset mystikot opettavat, että Jumala on jo siellä, eli Hän asuu jokaisessa ihmisessä hänen sisäisessä “korkeammassa minässään”. Mutta lisäksi he opettavat, että Jumala ei asu vain jokaisessa ihmisessä, vaan Hän asuu myös kaikessa luomakunnassaan. Tämä ei ole tarkasti ottaen panteismia, vaan muunnos, jota kutsutaan panenteismiksi. Panteismi opettaa, että Jumala on kaikki asiat, mutta panteismi on nyt yhdistetty teismiin (Jumala on persoona) ja tämä tuottaa panenteismin, joka yrittää säilyttää Jumalan persoonallisuuden, mutta lisää, että Hän asuu myös jokaisessa luodussa asiassa. Kontemplatiiviset, jotka ovat täysin oppineita kontemplatiivisessa paradigmassa, hyväksyvät panenteismin. Fr. Ken Kaisch, kontemplatiivisuuden merkittävä opettaja, on kirjoittanut kirjassaan Finding God: “Tämän rukouksen ensimmäinen ja tärkeä seuraus on kasvava tunne Jumalan läsnäolosta kaikissa asioissa.” Myös William Johnson sanoo kirjassaan, The Mystical Way, että: “Jumala on olemukseni ydin ja kaikkien asioiden ydin.” (koottu Ray Yungen'ilta). Tämä opetus kuitenkin vie pohjan Raamatun opetukselta kaikkien ihmisten syntisyydestä ja tekee sovituksen ristillä tarpeettomaksi. Sitäpaitsi, jos Jumala on jokaisessa ihmisessä ja kaikissa asioissa, niin silloin Hän on kaikissa uskonnoissa. Tony Campolo ja kumppanit näkevät tämän välttämättömänä seurauksena ja Campolo onkin sanonut: “Mystiikka antaa toivon yhteisestä pohjasta kristinuskon ja Islamin välillä.” (Speaking My Mind = Puhetta mielelleni).

Kaikkien mystiikan lajien houkutus osoittaa vääräksi valtavan koverretun tyhjiön nykyisessä evankelikaalisessa hengellisyydessä, etsijäystävällisyyden kohteliaisuuden. Mikä muu voisi selittää näennäisesti kyltymättömän nälän kaikkiin mystisiin asioihin ja varsinkin fyysisiin menetelmiin, jotka johtavat jonkinlaiseen mystiseen ja muuttuneeseen hurmostilaan. Kautta koko evankelikaalisen kirjon ihmiset ovat pestautumassa kontemplatiivisuuden erilaisiin ilmaisuihin. Seuraavassa sarja esimerkkejä, jotka menevät yli ymmärryksen.

• Kirjassaan “The Signature of Jesus”, joka antaa koulutusta nimenomaan keskittymismenetelmissä, Brennan Manning'illa on suosittelut Max Lucado'lta ja Amy Grant'ilta.
• Järjestö Youth Specialties on agressiivisesti ajanut kontemplatiivista hengellisyyttä Zondervan'in tukiessa. Youth Specialties'in presidentin M.Oestreicher'in kerrotaan sanoneen, että: “Kristinusko on itämainen uskonto.” Seuraavissa lainauksissa hän hylkää kritiikin: “Jos buddhisti käyttää hengitysharjoitusta tuodakseen vähän rauhaa elämäänsä – siunaa häntä. Sillä ei kuitenkaan pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa, jos minä olen päättänyt keskittyä Jumalan minulle antamaan hengitykseeni.” Kuitenkin Mike Perschon, Edmonton'in mennoniittakirkon toinen pastori, kuvailee lehdessä “Youth Worker” kontemplatiivista kokemustaan: “Rakensin itselleni huoneen – pikkuisen pyhäkön kellarikomerossa täynnä kirjoja hengellisistä harjoituksista, kontemplatiivisesta rukouksesta ja kristillisestä mystiikasta. Tuossa komerossa sytytin kynttilät, poltin suitsutusta, ripustin rukousnauhoja ja kuuntelin benediktiinimunkkien nauhoja. Mietiskelin tuntien ajan sanaa, kuvia ja ääniä. Pääsin pisteeseen, jossa pystyin saavuttamaan alfa-aivomallit (alpha brain patterns).”

Tämä on paljon enemmän, kuin keskittymistä “Jumalan minulle antamaan hengitykseeni”. Vaikka jotkut voivat tavoitella kontemplatiivisuutta tapana olla hiljaa jne., niin tämän kaiken alkuperä on muinainen katolinen mystiikka, joka on lainattu itämaisesta mystiikasta 4. vuosisadalla ja sekoitettu katoliseen perinteeseen ja luostarielämään.

Kontemplatiivinen paradigma (malli)

• Jumala asuu syvällä jokaisen ihmisen sisällä.
• Ihmisen ongelma: Kaikki ihmisen ongelmat johtuvat siitä, ettei hän ole yhteydessä sisällään asuvaan Jumalaan.
• Muinaisilla rukousmenetelmillä ihminen voi palauttaa yhteyden Jumalaan.
• Synti on yhteyden laiminlyömistä sisällä asuvaan Jumalaan.

Evankeliumin paradigma

• Jumala vaatii vanhurskautta.
• Ihmisen ongelma: Aadamista saakka kaikki ovat tehneet syntiä ja seisovat tuomittuina pyhän Jumalan edessä.
• Kristus kuoli maksaakseen ihmisen syntivelan.
• Kristuksen vanhurskaus lasketaan uskovan syntisen tiliin.
• Jumala uudestisynnyttää syntiset, jotka uskovat evankeliumin ja antaa heille Pyhän Hengen asumaan heissä.
• Ihminen on siten hyväksytty Jumalan silmissä.
• Nyt uskova keskittyy Jumalaan ja siihen, mitä Hän on tehnyt hänen puolestaan.

Rev. Orrel Steinkamp, Master of Divinity, and Doctor of Ministry, (Theology)
Plumbline Ministries, 74425 Co. Rd. Renville, MN 56284... orrelsteinkamp@hotmail.

ORREL STEINKAMP on Plumbline Ministries'in johtaja ja julkaisee uutiskirjettä Plumbline (luotilanka). Hän on palvellut lähetyssaarnaajana Vietnamissa, professorina ja pastorina Australiassa ja viimeksi AoG:n helluntaikirkon pastorina USA:n Minnesota'n Redwood Falls'issa. Hän sai oppiarvonsa (MDiv, master of divinity ja DMin, doctor of ministry) Bethel Theological Seminary'sta Minnesota'n StPaul'issa. Hän on kirjoittanut monia artikkeleita, jotka käsittelevät laajaa aihepiiriä, kuten ennallistetut apostolit ja profeetat, petolliset merkit ja ihmeet, evankelisaatio poliittisella vallalla ja lihan töiden karkottaminen. Hänen tärkein keskittymisalueensa on uudet opit, jotka ovat muotoutuneet 1950-luvun Latter Rain-liikeestä ja ryömineet karismaattiseen liikkeeseen, sitten helluntailaisiin kirkkokuntiin ja nyt viimeksi laajempien evankelikaalisten piirien sisäpuolelle.