Rick Warren'in "uskonpuolustuksen" viikonloppukonferenssi 2010

Seuraavassa erikoisraportti Lighthouse Trails'ilta, jossa analysoidaan esiintulevan kirkon pääarkkitehdin, Rick Warren'in, järjestämää 2. vuosittaista uskonpuolustuksen viikonloppua syksyllä 2010. Kyseessä ei kuitenkaan ollut raamatullisen kristinuskon puolustustilaisuus, vaan päämäärätietoinen uuden uskonpuhdistuksen lanseeraustapahtuma, joka oli ekumeeninen, kontemplatiivinen ja esiintuleva. Kyse ei ole mistään muusta kuin apostoli Paavalin varoittamasta toisesta "evankeliumista" (Gal. 1:6-10), joka tunkee nyt läpi koko kristikunnan lopunajan luopumuksena, jolla edistetään Ilmestyskirjan porton (Ilm. 17) eli maailmankirkon syntymistä Antikristuksen hallintakaudelle. Rick Warren pyrkii aikaansaamaan "toisen uskonpuhdistuksen seurakunnassa", mikä toisi eukaristisen, mystisen "Kristuksen", maailmaan kaikkien kumarrettavaksi. Tätä todistaa Saddleback'in uskonpuolustuksen viikonlopun puhujalista, josta erottuu kolme kontemplatiivisen hengellisyyden edustajaa. Heidän päämääränsä on "tie Roomaan", jota valotetaan tässä raportissa. Raportin suomensi: Samuel Korhonen

------------------------------

YEAR END SPECIAL REPORT

Rick Warren'in ”uskonpuolustuksen” viikonlopun pitäisi pyytää anteeksi ”toisen evankeliumin” edustamista

Rick Warren's "Apologetics" Weekend Should Apologize for Representing "Another Gospel"

December 30, 2010

Dear Samuel,

Tämä on viimeinen erikoisraporttimme vuodelta 2010. Se on ehkä koko vuoden tärkein artikkelimme. Se on pitkä ja seikkaperäinen, mutta toivomme, että varaat aikaa sen lukemiseen. Pyydämme sinua harkitsemaan sen jakamista niille postituslistallasi, jotka ehkä tänä päivänä ovat kiinnostuneita seurakunnan hyvinvoinnista.

Lähde: http://www.lighthousetrailsresearch.com/blog/?p=5393

Kahdeksan vuotta kirjan The Purpose Driven Life (Suomeksi: Tavoitteena elämä : mitä ihmettä varten olen täällä? Päivä Oy 2005, 3. painos 2010) julkaisemisen ja lukuisien erottamiskykyisten kristittyjen tästä liikkeestä varoittamisyritysten jälkeen Saddleback Apologetics Weekend ( Saddleback'in uskonpuolustuksen viikonloppu) paljastaa selvemmin kuin koskaan sen hengellisen suunnan, jota kohti evankelikaalinen seurakunta kiitää . . .

Syyskuussa 2009 Rick Warren piti ensimmäisen uskonpuolustuksen viikonloppukonferenssinsa Saddleback -seurakunnassa. Konferenssissa puhuivat muutamat tunnetut uskonpuolustajat, kuten Norman Geisler ja Gary Koukl. (Siellä oli myös kontemplatiivinen opettaja J.P. Moreland.) Konferenssi oli yllätys muutamille, jotka ovat seuranneet arvostellen Rick Warren'in opetuksia ja mainostamisia viimeisen vuosikymmenen aikana – tuntui vähän hassulta, että sellainen, joka on mainostanut esiintulevaa kirkkoa, kontemplatiivista rukousta ja Valtakunta Nyt -käsityksiä, tarjoaa ”uskonpuolustuksen” konferenssin. Epäilemättä jotkut olettivat, että Rick Warren olisi muuttanut tapansa. Vain kuukautta aiemmin jokavuotisessa Greg Laurie'n ristiretkessä Harvest Crusade Chuck Smith (Calvary Chapel'in perustaja) seisoi tuhansien ihmisten edessä ja esitteli ”hyvänä ystävänään” Rick Warren'in, joka istui lavalla ja kutsui hänet johtamaan yleisön rukoukseen (ks. video). Vain kolme vuotta aikaisemmin Chuck Smith tuomitsi päämäärätietoiset opetukset yhteensopimattomina Calvary Chapel'in opetusten kanssa ja poisti Warren'in kirjan Calvary Chapel'in kirjanmyynnistä.

Ei ole ihme, että Harvest Crusade'n ja Saddleback'in uskonpuolustuksen viikonlopun välissä, molemmat vuonna 2009, jotkut luulivat, että Rick Warren ja päämäärätietoinen liike olivat nyt tulossa yhteisymmärrykseen perinteisen evankelikaalisen ajattelun kanssa. Mikään ei kuitenkaan osoittanut, että Warren'in painotukset, tai suunta, olisivat todella muuttuneet. Ja vuosi vuoden 2009 Saddleback'in uskonpuolustuksen viikonlopun jälkeen pidettiin 2. vuosittainen uskonpuolustuksen viikonloppu ja se on todistanut (jälleen kerran), että Rick Warren'in päämäärätietoinen liike (Purpose Driven movement) on todella menossa alaspäin polkua, joka on kontemplatiivinen, esiintuleva ja myös ekumeenisella tiellä ”Roomaan”. Vuoden 2010 ”uskonpuolustuksen” konferenssin teema oli: ”Kuka on Jeesus?” Me uskomme, että se ”Jeesus”, jota tässä konferenssissa edustettiin, on toinen Jeesus, jolla on toinen evankeliumi, kuten tässä artikkelissa osoitamme (2. Kor. 11:4, Gal. 1:8).

Tämän vuoden uskonpuolustuksen viikonlopun puhujalista oli yllätys jopa Lighthouse Trails'ille. Ei siksi, että olisimme luulleet Warren'in puhujavalintojen olevan vastoin, mitä hän uskoo, vaan koska se näytti niin räikeältä ja ilmeiseltä.

Tämä raportti keskittyy kolmeen puhujaan Saddleback'in uskonpuolustuksen viikonloppukonferenssissa: Philip Yancey, Peter Kreeft ja Scot McKnight. Siinä vaiheessa, kun lukijat pääsevät tämän artikkelin loppuun, me luulemme, että he ovat kanssamme samaa mieltä, että Rick Warren'in uskonpuolustuksen konferenssin nimi pitäisi olla: "Rick Warren'in esiintuleva kontemplatiivinen tie Roomaan -uskonpuolustuksen viikonloppu."

Christianity Today-lehden yleistoimittaja (editor-at-large), Philip Yancey, on ollut useiden Lighthouse Trails'in artikkelien aiheena johtuen voimakkaasta taipumuksestaan kontemplatiiviseen rukoukseen, kuten myös julkisista lausunnoistaan koskien homoseksuaalista elämäntapaa. Viime viikolla postitimme artikkelin koskien Yancey'n puhesopimusta ”homokristittyjen verkoston kanssa”. Roger Oakland käsittelee joitakin Yancey'n näkemyksiä kirjassaan, Faith Undone (s. 215):

Vuonna 2004, Philip Yancey suostui Candace Chellew-Hodge'n haastateltavaksi Whosoever'iin, joka on ”homojen, lesbojen, biseksuaalien ja sukupuolta vaihtaneiden kristittyjen nettilehti”. Kun Chellew-Hodge kysyi Yancey'lta hänen näkemyksistään koskien homoja ja lesboja seurakunnassa, tämä vastasi:

”Kun on kysymys tietyistä menettelytavoista, kuten homojen ja lesbojen papeiksi vihkimisestä, olen hämmentynyt, kuten niin monet. On muutamia – ei monta, vaan muutamia – raamatunkohtia, jotka pysähdyttävät minut. En tiedä vastausta noihin kysymyksiin.”

Kysynkin Yancey'lta ja muilta julistavilta kristillisiltä johtajilta: Miksi te ette tiedä vastausta?
Raamattu on tässä asiassa selväsanainen. Me emme aina ehkä ymmärrä, mutta kristittynä olemiseen kuuluu Jumalan Sanan hyväksyminen ja luottaminen siihen, että se todellakin on juuri sitä. Yancey ei ehkä ole esiintuleva johtaja, mutta hänen käsityksensä taatusti sopivat esiintulevaan hengellisyyteen. Seuraava hänen antamansa lausunto osoittaa, että hän jakaa samanlaisen raamatullisen opin halveksunnan:

”Aikamme kenties vaatii uudenlaista ekumeenista liikettä: ei uudenlaista oppia, eikä edes uudenlaista uskonnollista yhteyttä, vaan sellaista, joka rakentaa sille, mitä juutalaiset, kristityt ja muslimit pitävät yhteisenä.... Juutalaisilla, kristityillä ja muslimeilla on todellakin paljon yhteistä (lähde).”

Yancey ei vain aiheuta hämmennystä koskien homoseksuaalisuuden harjoittamisen synnillisyyttä, vaan hän on myös kontemplatiivisen mystisen hengellisyyden vahva puolustaja. Hänen vuonna 2006 ilmestyneessä kirjassaan, (josta on uusi laitos vuodelta 2010 sisältäen samat perusasiat), Prayer: Does it Make Any Difference, (Suomeksi: Vaikuttaako rukous? Aikamedia 2008) sisältää mystisen rukouksen ”kuka kukin on” ja panenteistisia viittauksia, joista muutamien lähteitä ovat Thomas Merton, jumalattaren palvoja Sue Monk Kidd, Henri Nouwen, Evelyn Underhill, Kenneth Leach, Meister Eckhart, Teresa Avilalainen, kirja The Cloud of Unknowing, Francis de Sales, Richard Rohr (viitaten häneen ”teologina” - s. 205) ja Anne Lamott – mainitsematta esiintulevia uudistajia, kuten Phyllis Tickle, Jurgen Moltmann ja Walter Brueggemann. Yancey viittaa kirjassa usein Thomas Merton'iin ja kehottaa lukijoitaan kääntymään Merton'in (s. 337) ja David Steindl-Rast'in puoleen (p. 338) saamaan hengellistä ohjausta. Yancey'n on täytynyt lukea näitä kirjailijoita, sillä hän ei vain suosittele heitä, vaan myös lainaa heidän kirjoistaan. Tämä ei ole syyllisyyttä kumppanuuden perusteella, vaan syyllisyyttä mainostamisen perusteella. Voisimme antaa sinulle lähes lukemattomia esimerkkejä siitä, mitä nämä kirjailijat uskovat, mutta tarkastelkaamme vain lyhyesti muutamia lainauksia.

Kirjassaan, A Time of Departing, Ray Yungen paljastaa, että: "David Steindl-Rast kysyi kerran Thomas Merton'ilta, mitä osaa buddhismi näytteli hänen menemisessään syvemmälle hengelliseen elämään. Merton vastasi täysin vilpittömästi: ”Luulen, etten voisi ymmärtää kristillistä opetusta siten, kuin ymmärrän, ellei se olisi buddhismin valossa” (The Dawn of the Mystical Age, Tuoti, s. 127, ATOD, s. 140).

Vielä huolestuttavampi on Steindl-Rast'in näkemys Kristuksen sovituksesta:

Valitettavasti vuosisatojen saatossa tätä [kristinuskoa] on alettu esittää melkein lakikielellä, ikäänkuin se olisi jonkinlainen liiketoimi, sopimus Jumalan kanssa; oli olemassa tämä aukko meidän ja Jumalan välissä ja jonkun oli hoidettava se – koko homma. Voimme hylätä sen. Oikeudellinen vertaus tuntuu auttaneen muita sukupolvia. Hienoa. Kaikki mikä auttaa, on hyvä, mutta kun se [sovitus] tulee tielle, kuten on tänä päivänä, niin meidän pitäisi hylätä se. (The Ground We Share, s. 45)

Ja viimeiseksi esitämme sinulle tämän lainauksen toiselta Yancey'n kirjailijalta, Richard Rohr'ilta:

Sanonta ”kosminen Kristus” muistuttaa meitä, että kaikki ja jokainen kuuluvat johonkin. . . Jumalan toivo ihmiskunnalle on, että eräänä päivänä me kaikki tunnistamme, että jumalallinen asuinpaikka on koko luomakunta. Kristus tulee takaisin aina, kun näemme, että aine ja henki ovat rinnakkain olemassa. (lähde)

Eivät vain nämä kirjailijat, joita Yancey resonoi, ole yksilöllisesti pahoja – se on heidän kollektiivinen liikkeensä, joka on paha. Tämä on se sama liike, johon Yancey selvästi tuntuu olevan viehättynyt. Juuri tästä syystä Lighthouse Trails on olemassa, ei lyödäkseen, vaan varoittaakseen ihmisiä, mihin kontemplatiivinen esiintuleva liike heitä vie – lopulta pois ristin sanomasta.

Jos jotkut näistä nimistä, joita olemme maininneet tässä artikkelissa, ovat sinulle tuntemattomia, niin näppäile ne Lighthouse Trails'in hakukoneeseen – se, mitä löydät, on toinen ”evankeliumi”, joka on universalistinen, mystinen, sosiaalinen ja interspirituaalinen.

Lainaten erästä Mertonin elämäkerran kirjoittajaa Yungen kertoo skenarion, joka paljastaa Merton'in näkemyksen Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta.

Kontemplatiivisen rukouskonferenssin aikana Thomas Merton'ille esitettiin kysymys: ”Kuinka parhaiten voimme auttaa ihmisiä saavuttamaan yhteyden Jumalan kanssa?” Hänen vastauksensa oli hyvin selvä: ”Meidän täytyy kertoa heille, että he ovat jo Jumalaan yhdistettyjä. Kontemplatiivinen rukous ei ole mitään muuta kuin 'tietoisuuteen tulemista' siitä, mitä jo on.” (Brennan Manning'in kirjasta, The Signature of Jesus, s. 211)

Ray Yungen selittää: ”Merton viittaa tässä puhtaaseen Jumalan kirkkaus jokaisessa -maailmankatsomukseensa. Hän ei puhu ainoastaan kristityistä. Hänen universalisminsa toisaalla torjuu sen.” (ATOD, s. 83).

Philip Yancey'n esiintyminen Rick Warren'in ”uskonpuolustuksen” konferenssissa antaa toisen vihreän valon panenteistiselle kontemplatiiviselle rukousliikkeelle ja esiintulevalle teologialle, jotka käyvät käsikkäin. Webster'in sanakirjan mukaan sana "apologetics (uskonpuolustus)" tarkoittaa "teologian haaraa, joka on omistettu kristinuskon jumalallisen alkuperän ja arvovallan puolustamiselle" (s.o. raamatullisen kristinuskon puolustaminen).

Scot McKnight, yksi Rick Warren'in konferenssin puhujista, on myös osa esiintulevaa hengellisyyttä. Roger Oakland puhuu McKnight'ista kirjassaan, Faith Undone. Se, mitä Oakland osoittaa tässä, valottaa esiitulevassa/kontemplatiivisessa seurakunnassa olevien ”tie Roomaan”-näkemyksiä:

McKnight, toinen esiintulevan kirkon vaikuttaja, oli North Park -yliopiston uskontotutkimuksen professori ja Emergent Village'n (http://www.emergentvillage.com/) koordinoivan ryhmän jäsen. Koskien esiintulevaa kirkkoa hän sanoo:

”Teologina olen tutkinut liikettä ja vuosien ajan ollut vuorovaikutuksessa sen avainjohtajien kanssa. Olen onnellinen saadessani pitää itseäni osana tätä liikettä, eli ”keskustelua”. Evankelikaalina minulla on ollut omat huolenaiheeni, mutta luulen, että pääpiirteissään se, mitä esiintulevat kristityt tuovat pöytään, on elintärkeää seurakunnan kaikinpuoliselle terveydelle.” ...

Viitatessaan anglikaaniseen jumalanpalvelukseen McKnight puhuu ehtoolliseen keskittymisestä. Hän sanoo:

”Anglikaanien kokoontumisen tarkoitus sunnuntai-aamuna ei ole kuulla saarnaa, vaan palvoa Herraa ehtoollisen viettämisen kautta.... Ensin vähän raamatunlukemista ja sitten saarna ja sitten joitakin ilmoituksia ja sitten ehtoollisliturgia, jossa kaikki tulevat eteen polvistumaan ja osallistumaan – julkisesti – ruumiiseen ja vereen.”

McKnight sanoi, että ”ehtoollinen tekee syvällisesti mahdolliseksi Jumalan armon vastaanottamisen kaikkine ihanuuksineen ja siunauksineen” (Turning to Jesus, s. 7). Epäilemättä McKnight'illa on ollut vaikutus esiintulevan kirkon liikkeessä oleviin ja hänen näkemyksensä ehtoollisesta tarttuvat toisiin. (Faith Undone, sivut 136-137)

Kirjoissaan Embracing Grace: A Gospel for All of Us (Armon hyväksyminen: Evankeliumi meille kaikille) (sisältäen Brian McLaren'in suosituksen etukannessa ja viittauksia McLaren'iin tekstissä) ja A Community Called Atonement (Yhteisö vaati sovituksen), McKnight ei välttämättä hylkää sijaissovitusta (kuten McLaren), mutta sanoo, että on monta tapaa nähdä sovitus ja vertaa sitä erilaisiin golf-mailoihin, joista kutakin käytetään eri tarkoitukseen (johdanto). Kannattaa huomioida, että McKnight'in Atonement -kirjan julkaisi Abingdon Press'in ja Emergent Village'n kustannuskumppanuus. McKnight nähdään esiintulevassa kirkossa sitä edustavana ja McKnight'in verkkosivu ja hänen kirjansa vahvistavat tämän lukuisin hyväksyvin viittauksin näissä kysymyksissä. Kirjassaan, Jesus Creed (Jeesus-tunnustus), hän suosittelee kokoelmaa kirjoja kontemplatiivisuuden kannattajilta, kuten Gary Thomas'in kirja, Sacred Pathways (Pyhiä polkuja), jossa tämä neuvoo lukijoita toistamaan jotakin sanaa 20 minuuttia (mikä on mantran käyttämistä) ja useita muita kirjailijoita, joita olemme jo maininneet tässä artikkelissa. Yksi McKnight'in suosittelemista kirjoista on Eternal Wisdom from the Desert: Writings from the Desert Fathers (Ikuinen viisaus erämaasta: Erämaa-isien kirjoituksia). Pyhä Antonius on yksi tämän kirjan erämaa-isistä. Kontemplatiivinen opettaja, Willigis Jager, paljastaa seuraavaa:

Kristillinen kirjallisuus viittaa moniin episodeihin, jotka vastaavat niiden kokemuksia, jotka kulkevat joogan tietä. Pyhä Antonius, yksi ensimmäisiä erämaamystikoita, kohtasi ollessaan rukouksessa usein outoja ja joskus kauhistuttavia psykofyysisiä voimia. (Jager, Contemplation: A Christian Path, s. 72)

Se, mitä tässä kuvaillaan, on Kundalini-kokemus, joka voi esiintyä mantramietiskelyyn liittyvissä episodeissa. Vaikka McKnight ei suoraan kirjoissaan suosittele tätä, hän suosittelee niitä, jotka tekevät sen. Me katsomme McKnight'in olevan "sillanrakentaja", sellainen, joka väittää olevansa oikeaoppinen, mutta jota itseasiassa käytetään siltana oikean opin ja vaarallisen mystisen harjoituksen välillä.

Lopuksi tämä artikkeli tarkastelee Peter Kreeft'ia, yhtä muista Saddleback'in ”uskonpuolustuksen” opettajista viime syksynä. Kreeft oli hollantilainen reformoitu protestantti, joka kääntyi katolisuuteen. Monet pitävät häntä katolisen uskon johtavana uskonpuolustajana. Kreeft hyväksyy kokosydämisesti ne opinkohdat, jotka perinteisesti ovat erottaneet katolisia ja protestantteja, kuten Marian palvonnan oikeutus ja katolisten sakramenttien oikeutus. Kirjassaan, Ecumenical Jihad, hän sanoo seuraavaa:

Näen, että Jumala katsoo paremmaksi toimia välittäjien kautta – Marian ja pyhimysten . . . Hän tahtoo meidän rukoilevan Marian kautta, eikä ainoastaan suoraan. (s. 154)

Maria voi tuoda kirkot jälleen yhteen ja parantaa kyyneleet Poikansa näkyvässä ruumiissa maan päällä, hän, juuri se yksi, joka näyttää erottavan katoliset protestanteista. Silmiinpistävimmin katoliset opit, varsinkin ehtoollista ja Mariaa koskevat, voivat osoittautua kaikkein yhdistävimmiksi ja puoleensavetävimmiksi. (s. 158)

Pyhitä elämäsi Marian tahrattomalle sydämelle. Hän on se, joka tulee voittamaan tämän sodan. Hän on se (kuten Raamattu sanoo), joka voittaa Saatanan. (s. 169 – sulkeet alkuperäistekstissä)

Kirjassaan, Faith Undone, Roger Oakland selittää Kreeft'in ennustuksia katolisen kirkon suunnitelmista tuoda eukaristinen, mystinen ”Kristus”, jota maailma tulee kumartamaan. Oakland sanoo:

Entäpä jos se eukaristinen Jeesus, jota katoliset palvovat ja jumaloivat, alkaisi ihmeellisesti parantaa niitä, jotka jumaloivat hänen läsnäoloaan? Olisiko se voimakas veto niille, jotka ovat vielä katolisen kirkon ulkopuolella? Ja kuten Boston College'n professori ja mietiskelyn kannattaja Peter Kreeft ennusti kirjassaan, Ecumenical Jihad, eukaristisella palvonnalla tulee olemaan väkevä ekumeeninen ja interspirituaalinen vaikutus. Hän sanoo, että ”se voima, joka tulee uudelleen yhdistämään [katolisen] kirkon ja voittamaan maailman, on eukaristinen palvonta”. (Faith Undone, sivut 141-142)

Niitä lukijoita, jotka eivät ymmärrä paavinvallan yrityksiä voittaa takaisin kadotetut veljet (protestantit) kaikkien kirkkojen Äidille (Rooma) eukaristisen ”Kristuksen” ja uuden evankelisaatiosuunnitelman kautta, kehotamme lukemaan Roger Oakland'in väkevän paljastuksen, Another Jesus (meillä on useita leikkeitä siitä vapaasti sivuillamme).

Paitsi, että Kreeft on ehdottomasti sitoutunut katolisen kirkon eukaristiseen ”Kristukseen” ja Marian rooliin, hän on myös kontemplatiivisen hengellisyyden kannattaja. Kreeft on eräs puhuja DVD:llä, Be Still, kontemplatiivisen rukouksen kaupallisella mainoksella, Beth Moore'n ja Richard Foster'in kanssa. Kuten useimpien, ellei kaikkien pitkäaikaisten kontemplatiivisuuden kannattajien, niin Kreeft'inkin interspirituaaliset taipumukset tulevat valoon hänen kirjoituksissaan. Kirjassaan, Ecumenical Jihad, hän sanoo, että on ”hyvin todennäköistä”, että hinduismissa ja Islamissa on ”kätketty Kristus” (s. 156). Lainaten edesmennyttä panenteistia ja interspiritualistia Raymond Pannikar'ia ("uskontojenvälisen vuoropuhelun apostoli"), Kreeft antaa uskottavuutta Pannikar'in kosmiselle kristukselle, jonka Pannikar uskoo olevan kaikissa ihmisissä.

Kreeft uskoo, että jos kaikki maailman uskonnot voisivat tulla yhteen yhteydessä (ja tahrattoman [synnittömän] Marian palvonnassa), niin maailman epäkohdat voitaisiin parantaa.

Sen muistaminen, mitä Rick Warren sanoi noin neljä vuotta sitten viitatessaan ”toiseen uskonpuhdistukseen seurakunnassa”, auttaa ymmärtämään, miksi Warren resonoi riittävästi Kreeft'in kanssa kutsuakseen hänet konferenssinsa uskonpuolustajaksi:

Rauhan mies on avoin ja vaikutusvaltainen ... ja tässä on toinen asia, rauhan miehen ei tarvitse olla kristitty uskova; hän voisi olla muslimi; hän voisi olla juutalainen. (Charlie Rose'n haastattelussa - 29:00 min. kohdalla)

Yancey, McKnight ja Kreeft – raamatullisen kristinuskon puolustustako? Kuinka sinä vastaisit tähän kysymykseen sen perusteella, mitä juuri olemme tässä osoittaneet? Ilmeisesti nämä eivät kuitenkaan ole Rick Warren'ille tärkeitä kysymyksiä. Rick Warren sanoi kerran Larry King'ille, että hänen päämääränsä elämässä on saada aikaan uusi uskonpuhdistus, mutta se uskonpuhdistus, jonka Warren on määritellyt uudelleen ja uudelleen, on ekumeeninen, kontemplatiivinen ja esiintuleva. On selvää, että hän pitää Yancey'ta, McKnight'ia ja Kreeft'ia kanssauskonpuolustajina. Meidän täytyy kuitenkin kysyä itseltämme, mitä uskoa Rick Warren puolustaa?

Sojourner -lehden artikkelissa (ks.*alla) Philip Yancey sanoi kerran olevansa yllättynyt, kuinka paljosta hän oli evankelikaalisessa seurakunnassa selvinnyt, kuin koira veräjästä. Pohdimme, onko Rick Warren ehkä näinä päivinä sanomassa samaa asiaa. Rukoilemme kristillisiä johtajia, jotka ovat julkisen sitoutumisensa kautta auttaneet edistämään päämäärätietoista liikettä, astumaan lavalle ja sanomaan: ”Minä olin väärässä, minä olin väärässä mainostaessani häntä. Oli väärin olla hiljaa, kun vihdoin ymmärsin totuuden.” Onko se todellakin noin vaikeaa kristillisille johtajille nähdä se suunta, johon Rick Warren on mennyt kaiken aikaa? Johtajat, pastorit, opettajat, aiotteko jatkuvasti pitää kädestä ”Amerikan Pastoria,” joka selvästi tulee yhä lähemmäksi ja lähemmäksi hengellisyyttä, jonka David Steindl-Rast'in kaltaiset hyväksyisivät? Vai päätättekö pitää lujasti kiinni Jeesuksen Kristuksen evankeliumista? Haluatteko miellyttää ihmisiä, vai haluatteko olla Kristuksen palvelijoita?

Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. (Gal. 1:6-10)

Huomautuksia:
* Philip Yancey: "Olen itse ollut yllättynyt siitä, mistä voin selvitä, kuin koira veräjästä. Kun lähetin kirjan, Mikä armossa on niin ihmeellistä, käsikirjoituksen, sanoin Janet -vaimolleni: ”Se on todennäköisesti viimeinen kirja, jonka kirjoitan evankelikaalisille markkinoille.” Siinä on kokonainen luku Mel White'sta, joka on nyt homoaktivisti ja siinä on kokonainen luku Bill Clinton'ista, joka ei ole kaikkein suosituin evankelikaalien presidentti." Sojourner Magazine Sex, Lies and Living on the Evangelical Edge

(Korostukset punaisella suomentajan)