--------------------------------------------
Maailmankaikkeus, Luoja ja ihmisen kohtalo (osa 2)
Cosmos, Creator, and Human Destiny (Part 2)
February 2010
By Dave Hunt
Viime kuussa aloitimme avaruuden suunnattomuudella ja ihmisen täydellisellä mielettömyydellä kuvitellessaan voivansa tutkia sitä miehitetyissä kulkuvälineissä. Nyt siirrymme ihmisen yhtä mielettömiin yrityksiin löytää evoluutioyhteys itsensä ja alempien olioiden välillä. Evolutionistit ovat kaivaneet epätoivoisesti löytääkseen fyysisen yhteyden, mutta turhaan. Ei ole olemassa fossiileja, jotka osoittaisivat sellaiseen yhteyteen. Sitä paitsi vaikka olisikin, se ei todistaisi mitään.
Vaikka Albert Einstein'in, Charles Dickens'in ja Ludwig van Beethoven'in täydelliset luurangot voitaisiin löytää, niin ne eivät paljastaisi näiden miesten neroutta. Todellinen persoona on ei-fyysinen olento, joka elää fyysisessä ruumiissa.
Ihmisen ruumis majoittaa väliaikaisesti sielun ja hengen, jotka tekevät todellisen persoonan.
Einstein ylisti A. S. Eddington'ia, että tämä kirjoitti parhaan maallikon selityksen hänen suhteellisuusteoriastaan. Eddington uskoi lujasti, että aivot eivät ole mieli. Todellinen persoona on ei-fyysinen olento, joka sai alkunsa, kun Jumala "puhalsi hänen [Aadamin] sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu" (1. Moos. 2:7).
Jumala erottaa ruumiin, sielun ja hengen välillä. "...ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi" (Lk 12:15, myös 1 Thes 5:23). Silti ihmiskunta ohittaa tämän viisauden ja sitkeästi tavoittelee rikkautta ja sillä ostettavia omistuksia ja nautintoja, joista mikään ei kestä tuonpuoleiseen. Ihminen on ikuisuusolento, joka elää väliaikaisesti fyysisessä ruumiissa. Ne, jotka uskovat ruumiin olevan kaikki, mistä koostumme, tuhlaavat koko elämänsä yrittäen tyydyttää lihan haluja.
Jeesus kysyi: "Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa" (Mt. 16:26; Mk. 8:36)? Hän osoittaa materialistisen katsantokannan mielettömyyden vertauksessa rikkaasta viljelijästä, jonka sato oli niin runsas, että hän sanoi itselleen: "Minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'. Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?' Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä" (Lk. 12:16-21).
Tulevassa kirjassani, Cosmos, Creator, and Human Destiny, me käsittelemme kysymyksiä, joita ei odottaisi löytävänsä tiedettä ja ateismia koskevasta kirjasta, mutta niitä ei voi välttää, jos meidän tulee kohdata kysymys ihmisen kohtalosta. Ateistille ihmisen kohtalo on toivottu unhola kuoleman jälkeen, jonka kautta voi paeta Jumalan tuomiota. Se on jumalattoman turha toivo. Suodaanko tuo toivo? Ei milloinkaan? Kuolema ei ole ihmisen olemassaolon loppu, sillä Jumala on julistanut: "Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio" (Hepr. 9:27).
Vaikka ruumis kuoltuaan mätänee, niin sielu ja henki ovat määrätyt olemaan iankaikkisesti. Me olemme iankaikkisuusolentoja. Ruumiin tappaminen ei anna pakenemismahdollisuutta. Kuoleman jälkeen kristityt seisovat Kristuksen tuomioistuimen edessä saamassa palkkansa, tai kärsimässä menetyksen. Kadotetut kohtaavat Jeesuksen suuren valkean valtaistuimen tuomiolla ja sieltä heidät heitetään tuliseen järveen, jota kutsutaan ”toiseksi kuolemaksi”.
Kuten osoitamme Cosmos- kirjassamme, että vaikka elämä on korkeintaan hyvin lyhyt, niin useimmat ihmiset ajattelevat vain vähän iankaikkisuutta, joka on kuoleman oven tuolla puolen. Tämä lyhytnäköinen katsantokanta on täyttä mielettömyyttä. Mikä murhenäytelmä!
Ateistit ovat palavia evankelistoja, jotka ovat päättäneet vetää koko ihmiskunnan mukanaan helvettiin. He vihaavat Jumalaa intohimoisesti. Tuntuu aika oudolta vihata kiihkeästi jotakuta, joka ei ole olemassa. Paavali kuitenkin ennusti, että tulisi olemaan ”Jumalan vihaajia” (Room. 1:30). Cosmos -kirjassa lainaamme lukuisia ateistisia tiedemiehiä, jotka purkavat tätä myrkkyä. On traagista, että heidän lukumääränsä ja vaikutuksensa näyttää olevan kasvussa.
Cosmos kirjoitettiin tähän pahuuden ja petoksen verkkoon pyydystettyjen pelastamiseksi. Jumalan jälkeen ei ole mitään, jota Richard Dawkins ja kumppanit vihaisivat enemmän, kuin ajatusta päämäärästä, suunnitelmasta ja tarkoituksesta maailmankaikkeudelle ja kaikelle, mitä se käsittää. Silti he eivät voi paeta sitä tosiasiaa, että nämä ideat kyllästävät elämämme. Se nostaa esiin kysymyksen, kuinka sellaiset ideat olisivat voineet tulla väitetyn Ison Pamauksen (Big Bang) kaaoksesta?
Dawkins, yksi Uusien Ateistien neljästä ratsastajasta, ilmoittaa kaikella paavin bullan arvovallalla: ”Suurin osa siitä, mihin pyrimme nykyaikaisessa elämässämme, käyttää tavoitteidenetsimislaitetta, joka oli alunperin asetettu [luonnonvalinnan kautta] etsimään tavoitteita luonnon tilassa. Mutta nyt tavoitteidenetsimislaite on kytketty etsimään erilaisia tavoitteita, kuten rahan ansaitseminen, tai yhden, tai toisen sortin hedonistiset nautinnot.” [1]
Tavoitteidenetsimislaite? Mistä Dawkins tietää, että sellainen ”laite” on olemassa? Mikä tuo ”laite” voisi olla? Mihin ruumiin elimeen, tai mihin geeniin se keskittyy – kenties kunnianhimoiseen osaan? Ja missä se on? Ja mitkä kirjaimet DNA:ssa määrittelevät sen? Tietenkään hänellä ei ole mitään todisteita, että sellainen ”laite” koskaan on ollut olemassa. Tämä on villiä spekulaatiota, kuten suurin osa siitä, mitä Dawkins julistaa niin arvovaltaisesti. Se on osa sitä häpeämätöntä hölynpölyä, joka on ollut evolutionistien kauppatavara alusta saakka: arvauksia höystettyinä loputtomilla sanoilla ”ehkä...kenties...jos” jne.
Kokeeko kukaan elämän itsekkäiden geenien orjana, tai oman ruumiinsa molekyylien luoman illuusion uhrina? Sellaisia ovat mielettömyydet, joihin ateismi johtaa. ”Mikä on minun elämäni tarkoitus?” on looginen kysymys, jonka jokainen järkevä ihminen joutuu kohtaamaan. Tämä oivallus ei nouse evolutionistisesta kehityksestä aivoissa, tai DNA:ssa, vaan ei-fyysisen mielen päättelystä.
Geenit eivät tiedä, millaista ruumista, tai mitä sen osaa ne miehittävät, eivätkä ne siitä välittäisi. Porkkanoilla, puutarhaetanoilla ja sienillä on sama DNA kuin meilläkin, mutta geenit eivät tiedä eroa. DNA-aakkosto on identtinen kaikissa elävissä asioissa. Se, mikä merkitsee, on sanojen järjestys DNA:ssa, mutta geenit eivät ymmärrä sisältämiensä sanojen merkitystä sen enempää, kuin paperi ja muste sanakirjassa ymmärtävät tarjoamaansa tietoa. Ihmisen fyysiset aivot eivät ole sen kykenevämpi ajattelemaan, kuin kaalinkerä.
Silti aine on kaikki, mitä materialistiset ateistit väittävät olevan olemassa. Aivot ovat itse asiassa kuin tietokone, hyvin hyödyllinen ajattelevalle henkilölle, mutta tietokone ei ajattele sen enempää kuin sormet, jotka tarkoituksellisesti painelevat näppäimistöä. Teisti, joka uskoo, että mieli on ei-fyysinen, kuten käsitteet, joita se synnyttää ja käyttää, tietää oikein hyvin olevansa ajattelija, jota pidetään vastuullisena jokaisesta ajatuksesta, sanasta ja teosta.
Onko koskaan esitetty vahvistusta huolellisilla ja laajoilla kokeilla sille, kuinka ja milloin luonnonvalinta kehitti ihmisessä moraalisen ja hengellisen luonnon? Sellainen kehitys olisi mahdotonta, koska luonnonvalinta voi vaikuttaa vain ihmisen fyysiseen olemukseen. Moraalisuus ja hengellisyys eivät selvästikään ole fyysisiä. Dawkins ei voi tunnustaa tätä yleisesti hyväksyttyä tieteellistä tosiasiaa hylkäämättä ateismiaan. Onko esitetty mitään todisteita, jotka osoittaisivat, että tämä hengellinen puoli on tarpeeton, koska etiikkaa, moraalia, sääliä, rakkautta kauniiseen musiikkiin, kunnioitusta ja palvontaa, kaikkia voidaan kuvailla ja selittää puhtaasti fyysisin termein? Onko kukaan ateisti osoittanut, että se raja, jonka Mortimer J. Adler julisti ja jota evoluutio ei voisi ylittää, on itse asiassa ylitetty, tai voitaisiin teoreettisesti ylittää? [2] Kukaan ei ole yrittänyt, koska jopa ateistit tietävät, että on suuri kuilu, joka erottaa fyysisen, henkisen ja moraalisen maailman toisistaan.
Ateismi ja sen seuraus, materialismi, jäävät sanattomiksi pyydettäessä selittämään ihmisen ominaisuuksia, joita me kaikki arvostamme niin suuresti ja jotka erottavat meidät kaikista muista olioista: musiikin ja runouden arvostaminen, nauttiminen luonnon kauneudesta (josta jopa Dawkins riemuitsee), kyky muodostaa käsitteellisiä ideoita ja ilmaista niitä sanoin, ymmärtää matematiikkaa suhteessa maailmankaikkeuteen, käyttää mielikuvitusta, kuten arkkitehdit ja insinöörit, tai tuntea ja ilmaista rakkautta, joka on niin selvästi uniikkia ihmiselle. Me kaikki tiedämme, että eläimet eivät jaa näitä ominaisuuksia ja kykyjä kanssamme. Alemmat oliot eivät omista mitään näistä puhtaasti inhimillisistä ominaispiirteistä, joita me niin suuresti arvostamme, eikä näitä kykyjä voida selittää myöskään luonnonvalinnan, tai evoluution avulla. Emme ole moraalisista, eettisistä ja hengellisistä ominaisuuksistamme mitään velkaa näille muka tieteellisesti todistetuille prosesseille.
Dawkins protestoi äänekkäästi, kuten olemme kuulleet hänen tekevän useissa väittelyissä: ”Tietenkään evoluutio ei voinut tapahtua sattumalta! Luonnonvalinta on sattuman vastakohta!” Dawkins syyllistyy alkuperän ongelman kiistämiseen. Kun teistit sanovat, että evoluutio ja luonnonvalinta eivät voineet tapahtua sattumalta, he puhuvat totuuden. Ateistit unohtavat, että nämä teoriat, joihin he luottavat, vaativat kopioituvien organismien aikaisempaa olemassaoloa. Mistä tämä organismi tuli? Sen on täytynyt tapahtua sattumalta, mutta matematiikka osoittaa selvästi sen olevan mahdotonta. Riippumatta, kuinka äänekkäästi Dawkins protestoi, on kiistämätöntä, että evoluutio ja luonnonvalinta eivät voi selittää biologisen elämän alkuperää.
Entä yhteinen moraalinen omatunto, jonka kaikki ihmiset jakavat? Se ei ole voinut kehittyä, koska se ei ole fyysinen ominaisuus, joka asuu fyysisessä ruumiissa. Ateistit kiistävät tämän näkymättömän ajatusten ja ideoiden maailman, kuten myös omantunnon ja moraaliset käsitteet. Tämä yritys kiistää se, minkä jokainen tietää olevan totta arkipäivän elämässä, paljastaa edelleen sitä epätoivoista asemaa, josta ateistit löytävät itsensä.
Yksi monista ateistien kohtaamista ongelmista on kysymys informaatiosta, jota ilman ei voi olla elämää. Mistä tulee informaatio alkaen yksisoluisesta bakteerista ja päättyen ihmisen aivoihin? Dawkins ei koskaan kerro meille. Kahdessa kirjoistaan hän tekee muutamia yrityksiä, mutta epäonnistuu. Informaatio voi tulla vain mielestä. Mikä mieli se voisi olla? Se voi olla vain Luojan rajaton mieli.
Mikä voisi olla lähde uudelle DNA:lle, joka vaaditaan ”korkeammiksi” lajeiksi muuttumiselle? Ilman sellaista muutosta ei ole evoluutiota. Muutos ei kuitenkaan voi tapahtua ilman uuden informaation tuomista, koska informaatio DNA:ssa on se, joka määrittelee ja erottaa lajit toisistaan. Uusien lajien määrittämiseksi olennainen informaatio voi tulla vain rajattomasta älystä. Kuka muu se voisi olla paitsi Jumala?
Johns Hopkins -yliopiston professori Steven Stanley maa- ja planeettatieteen osastolta julisti: ”Tunnetut fossiilit eivät todista ainuttakaan esimerkkiä, että kehitysopillinen evoluutio olisi saanut aikaan suurta morfologista siirtymistä [polveutumiseen liittyvä rakenteellinen muutos] eivätkä siten anna mitään todisteita, että gradualistinen malli olisi pätevä.” [3] Samaan tyyliin professori Heribert Nilsson, Lund'in yliopiston kasvitieteellisen instituutin johtaja julisti 40-vuotisen tutkimuksen jälkeen:
Fossiiliaineisto on nyt niin täydellinen, että...siirtymäsarjojen puutetta ei voida selittää aineiston vähyydestä johtuvana. Puutteet ovat todellisia; niitä ei koskaan tulla täyttämään....Todellinen tilanne on, että niitä fossiileja ei ole löydetty, joita odotettiin. Juuri siellä, missä uusien haarojen oletettiin haarautuvan päärungosta, on ollut mahdotonta löytää yhdistäviä tyyppejä. [4]Stephen Jay Gould myönsi, että: ”Myöhemmät niveljalkaiset eivät koskaan ole ylittäneet varhaisten trilobiittien silmiä monimutkaisuudessa, tai näön tarkkuudessa.” [5] Kuulostaako se ”evoluutiolta” yksinkertaisesta monimutkaiseksi? Tuossa teoriassa on jokin hirveän pielessä!
Meritähdellä on havaittu olevan yli 1000 silmää ja kussakin samanlainen linssi, joka ylittää tämän päivän teknologian. Evolutionistit ajoittavat tämän olion miljoonia vuosia ennen ihmistä evoluution aikataulussa. Silti sen monet silmät ovat joillakin tavoilla ylivoimaiset verrattuna ihmisten omistamiin. Tämä on niin hurja määrä silmiä, että luonnonvalinta tuskin saattoi tuottaa niitä olennaisina eloonjäämiselle. Nauraako Luoja evolutionisteille? Kuulostaako seuraava lyhyt kuvaus lainkaan joltakin sellaiselta, jonka satunnaiset mutaatiot olisivat kehittäneet niin varhain väitetyssä evoluution prosessissa?
Rakennettuna meritähden kovaan kalsiittiseen luurankoon ovat mikroskooppisten kiteiden ryhmittymät, jotka kohdistavat valon 10 kertaa tarkemmin, kuin mikään teollisesti valmistettu mikro-optiikka. Sellaisen havainnot tekivät Joan Aizenberg ja hänen kolleegansa Lucent Technologies'illa ja Los Angeles'in piirikunnan luonnonhistorian museolla. Molekyylibiologi Daniel Morse, joka johtaa meribioteknologiaohjelmaa Kalifornian yliopistolla Santa Barbara'ssa, sanoi, että se on merkittävää, koska se osoittaa, että elävät organismit kontrolloivat nanorakenteita...tarkkuudella, joka ylittää nykyajan tekniikan.Todellakin mikroinsinööreille, jotka yrittävät valmistaa äärimmäisen pieniä linssejä nopeampiin optisiin tietokoneisiin, tunnistimiin ja kytkimiin, käärmetähden (Ophiocoma wendti) silmä on elävä piirustus. Se voisi johtaa etevämpiin ja tehokkaampiin tietoliikennejärjestelmiin ja optisiin verkostoihin. Hummerin silmät yksittäisten yksiköiden tarkkoine geometrisine suhteineen on kopioitu NASA:n röntgenkaukoputkiin.
”Hermosyiden verkoston yhdistäminä tuhannet mikrolinssit näyttävät yhdessä muodostavan eräänlaisen yksittäisen yhdistelmäsilmän, joka peittää olion koko ruumiin kaikkinäkevässä panssarissa”, sanoi Aizenberg, joka on asiantuntija biomateriaaleissa... ”Näiden linssien todellinen optinen suorituskyky ylittää paljon nykyisen teknologian.” [6]
Ihmisen silmä ei mitenkään voinut toimia apuna selviytymisessä ilman sarveiskalvoa, iiristä, pupillia, maculaa, lasiaisnestettä, sauvoja ja käpyjä, sataamiljoonaa valoherkkää solua, jotka lähettävät tietoa aivoille näköhermon miljoonan syyn kautta, itse aivoja ja sataamiljardia hermosolua, joita yhdistää toisiinsa noin 240 000 mailia hermosyitä ja satabiljoonaa (10 potenssiin 14) hermosolujen ja aivojen välistä kytkentää. Kuten on huomautettu, niin: ”Koska silmällä selvästikään ei ole lainkaan käyttöä, paitsi lopullisessa ja täydellisessä muodossaan, niin kuinka luonnonvalinta on toiminut noissa sen kehityksen alkuvaiheissa, kun variaatioilla ei ollut mitään arvoa eloonjäämisen kannalta...? Ja on muitakin yhtä provosoivia esimerkkejä elimistä ja prosesseista, jotka näyttävät uhmaavan luonnonvalintaa...” [7] Kuvitella, että silmän monet oleelliset osat olisivat kehittyneet miljoonien vuosien aikana samalla vaikuttamatta mitään eloonjäämiseen, ennenkuin kaikki pelasi, on toiveajattelua niiltä, jotka tarrautuvat mihin tahansa ideaan pönkittääkseen konkurssikypsää teoriaa.
Olemme jo nähneet, että kaikista puhtaasti materialistisista tieteellisistä tiedon hankinnoista ja pyrkimyksistä puuttuu jotakin. Miksi tavoittelemme tätä? Miksi pitäisi maailmankaikkeutta koskevien tieteellisten tosiasioiden jättää vastaamatta sellaisiin kysymyksiin? Ihmisessä on osa, joka vaatii sellaisia vastauksia, eivätkä ne koskaan tule itse fyysisen maailmankaikkeuden tutkimisesta.
Kaikki maailmankaikkeudessa osoittaa Luojaan. Kuinka voimme muuta kuin huudahtaa psalmistan kanssa: ”Niinkuin peura halajaa vesipurolle, niin minun sieluni halajaa sinua oi Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa...” TBC
Endnotes
1. "Dawkins, Darwin's Dangerous Disciple", Interview with Frank Miele, http://scepsis.ru/eng/articles/id3.php.
2. Mortimer J. Adler, The Difference of Man and the Difference It Makes (New York: Fordham University Press, 1967).
3. Steven M. Stanley, Macroevolution: Pattern and Process (San Francisco: W. H. Freeman, 1979), 39.
4. N. Heribert-Nilsson, Synthetische Artbildung (The Synthetic Origin of Species) (1953), 1212.
5. Stephen Jay Gould, "The Ediacaran Experiment", Natural History, February 1984, 22-23.
6. Robert Lee Hotz, "A Lens into Nature's Gifts: A Starfish Grows Tiny Crystals that far Outperform Synthetic Optics Yielding a Design Breakthrough", http://www.rdrop.com/~cary/html/naontech.html.
7. Gertrude Himmelfarb, Darwin and the Darwinian Revolution (Garden City, NY: Doubleday, 1959) 320-21.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti