Amillennialismi-teologian harha – riistää kirjaimelliselle Israelille annetut lupaukset Raamatussa

Tässä oikein hyvä artikkeli, joka varoittaa Raamatun profetioiden hengellistämisestä Israel-nimen kohdalla. Tämä korvausteologia tarkoittaa Israelin korvaamista kristillisellä seurakunnalla mitä tulee VT:n lupauksiin Israelin ennallistamisesta ja Ilmestyskirjan puheeseen tuhatvuotisesta valtakunnasta. Nämä amillennialistit eivät usko kirjaimelliseen tuhatvuotiseen valtakuntaan (millennium) Jeesuksen paluun jälkeen jota hallitaan maallisesta Israelista käsin vaan kirkkoisä Augustinuksen oppiin että kristittyjen kirkko on perinyt Israelille annetut lupaukset ja toteuttaa mukamas parhaillaan symbolista millenniumia jonka loputtua Jeesus tulee takaisin ja ikuisuus alkaa silloin. Amillenniaalisen valheen avulla Israelin valtiota pidetään ”miehitysvaltana” joka alistaa palestiinalaisia. Tämmöinen näkemys voimistuu nyt viimeisinä päivinä kun profetiat ennustavat antisemitismin nousua ennen profeetallisia lopputapahtumia. Kaikki pakanakansat kokoontuvat Jerusalemia vastaan Sakarjan kirjan luvun 12 mukaisesti. Artikkelin suomensi: Samuel Korhonen

--------------------------------------

AMILLENNIALISMIN HARHA
THE ERROR OF AMILLENNIALISM

by Andrew D. Robinson

Tämä artikkeli on julkaistu David Reagan'in lehdessä Lamplighter (November – December 2011).


Andrew D. Robinson

(Toimittajan huomautus: Amillennialismi on käsitys, että Jeesus ei koskaan palaa tämän maan päälle hallitsemaan tuhanneksi vuodeksi. Se on käsitys, jota kannattaa tunnustavien kristittyjen valtava enemmistö, sekä protestanttien, että katolisten. Se perustuu Raamatun hengellistämiseen. Tämän merkittävän amillennialismin kumoamisen kirjoitti vanhempi pastori Hazel Grove'n täyden evankeliumin seurakunnasta, joka sijaitsee Englannissa Stockport'in kaupungissa Manchesterin lähellä. Artikkeli ilmestyi ensi kerran Prophetic Witness Movement International'in julkaisussa. Se on tässä lyhennetyssä muodossa kirjoittajan luvalla.)

Näin sanoo Herra, Herra: ”Katso, minä otan israelilaiset pois pakanakansojen keskuudesta, minne vain he ovat kulkeutuneet, kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa. Minä teen heidät yhdeksi kansaksi siinä maassa, Israelin vuorilla, ja yksi kuningas on oleva kuninkaana heillä kaikilla. Eivätkä he enää ole kahtena kansana eivätkä enää jakaantuneina kahdeksi valtakunnaksi. … Ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa.” (Hes. 37:21-23).

Kirjoittaen karkotuksen syvyyksistä Hesekiel näki ennalta sen kunniakkaan päivän, jolloin Juudan ja Israelin erotetut valtakunnat uudelleen yhdistyisivät muinaisessa kotimaassaan Herran kuninkuuden alaisuudessa. . .

Historia opettaa, että Israel ja Juuda eivät koskaan palanneet ennustetuksi valtiokseen Raamatun aikoina ja se on saanut jotkut tutkijat päättelemään, että Hesekielin profetia ei pitänyt paikkaansa. Nähdäksemme Jumalan Sanan toteutumisen meidän on kuitenkin katsottava raamatullisen horisontin yli nykyiseen aikaan noin 2500 myöhemmin.

Meidän ajassamme maailma on saanut todistaa ennennäkemättömän merkittäviä skenaarioita, kun juutalaiset sadoin tuhansin ovat palanneet Israelin maalle. He ovat tehneet alija'n (heprealainen sana maahanmuutolle Israeliin) yli sadasta maasta . . . Juuda ja Israel, Hesekielin profetian (Hes. 37:15-23) ”kaksoissauvat”, ovat nopeasti tulossa yhdeksi Jumalan kädessä ja on vain ajan kysymys, milloin Messias tekee oman alija'nsa ja perustaa valtaistuimensa heidän keskelleen Jerusalemiin.

Ihmistekoinen oppi

Amillennialistit näkevät uskon Israelin ennallistamiseen ja Messiaan tuhatvuotiseen hallintaan tarinakirjojen aineksena ja tarpeettoman pilkan kohteena...

Amillennialismi on olemassaolonsa velkaa Augustinukselle (354-430 jKr.), yhdelle kirkon vaikutusvaltaisimmista teologeista, jota sekä katoliset että protestantit kunnioittavat yhtälailla. Augustinus sai ideansa Tykoniukselta (kuoli n. 400 jKr.), donatistiselta teologilta, jonka kirjoituksilla oli syvällisin vaikutus häneen. Häneen vaikuttivat voimakkaasti myös Platonin (427-327 eKr.) opit, joista monet auttoivat häntä muotoilemaan teologisen ohjelmansa.

Se, mikä on ehkä yllättävää, on, että kerran Augustinus vaelsi premillenniaalisten isien askelissa; kuten hän sanoo: ”Itsekin kerran olin tätä mieltä.” Augustinus on seurakunnan Charles Darwin, joka hylkäsi raamatullisen kirjaimellisuuden allegorian hyväksi ja oli edelläkävijä sopivimpien eloonjäämisen teologiselle systeemille, joka keskittyi seurakuntaan ”uutena Jumalan kansana.” Hän uskoi, että Israel oli valmis ja että kaikki toteutumattomat VT:n profetiat tuli tulkita hengellisesti, eli allegorisesti (vertauskuvallisesti), seurakunnan eduksi.

Näin ollen viittauksia Israeliin, Siioniin ja Jaakobiin siitä johtuvine lupauksineen ei enää tulkittu juutalaiseen valtioon viittaavina. Seuraavassa, kuinka Augustinus selitti käsitystään juutalaisia koskevista profetioista: [1]

Ja siksi meidän pitäisi ottaa tämä sanonta: ”Ja minä tuon teidät [juutalaiset] omaan maahanne ...Ja te asutte maassa, jonka minä annoin teidän isillenne”, ei kirjaimellisesti, ikäänkuin se viittaisi Israeliin lihan mukaan, vaan hengellisesti hengelliseen Israeliin viittaavana. Sillä seurakunta, ilman tahraa ja ryppyä, koottu kaikista kansoista ja määrätty hallitsemaan ikuisesti Kristuksen kanssa, on itse siunattujen maa, elävien maa.

Tämä ”riivaajien oppi” on johtanut hyväuskoisten kristittyjen sukupolvia harhaan. Hengellinen sovellus on tärkeä, mutta ei tekstin selvän, ensisijaisen merkityksen kustannuksella. Suuri 19. vuosisadan Liverpool'in piispa, J. C. Ryle, protestoi Raamatun allegorisoimista vastaan ja kirjoitti: ”Uskon, että mikään Raamatussa ei oikeuta sitä tapaa ja että se vetää perässään pitkän pahojen seuraamusten junan.” [2]

Esitin tämän näkökohdan eräälle amillennialistiselle saarnaajalle, joka väitti, että seurakunta ei vain perinyt Israelin lupauksia, vaan että Kristus toteutti jokaisen maantieteellisen maan ominaisuuden, mitä on kirjattu Raamatussa. Tämä on allegoriaa kehnoimmillaan ja suorastaan cowboy-eksegeesiä.
Ei tarvitse ihmetellä, että Jumalan huone on tänä päivänä niin surkeassa tilassa.

Historiallinen kehitys

”Amillennialismi on pesty oppirakennelma joka on valkaissut Kirjoitusten ilmiselvän merkityksen”

Augustinuksen amillennialismista tuli nopeasti seurakunnan hyväksytty näkemys ja se hyväksyttiin virallisesti Efeson kirkolliskokouksessa 431 jKr. Tuossa kokouksessa piispat myös tuomitsivat premillennialismin taikauskona, mikä näennäisesti kielsi sen. Se oli musta päivä raamatullisen tulkinnan historiassa ja päivä, joka on heittänyt tumman varjon seurakunnan ylle nykyaikaan saakka. Niin ratkaiseva ja vaikutusvaltainen oli Augustinuksen vallankaappaus Raamattuun, että hänen oppinsa muodostivat pohjakallion, jolle protestanttiset uskonpuhdistajat rakensivat teologiansa.

Luterilaisuus ja varsinkin kalvinismi ovat suunnattomassa velassa Augustinukselle, kuten myös monoliittinen Westminster'in tunnustus premillennialismin nollatoleransseineen. [3] Itse asiassa ne, jotka kannattavat premillennialismia, tuomitaan hereetikkoina laajemman Westminster'in tunnustuksen perusteella (Greater Westminster Confession). [4] Kaikki reformoidut uskontunnustukset ovat itse asiassa nimenomaan amillenniaalisia ja hylkäävät muiden millenniaalisten käsitysten tärkeimmät opinkappaleet. . .

Westminster'in tunnustus kohoaa protestanttisen kirkon yläpuolelle vaatien hoviniiausta yhtälailla presbyteereiltä, anglikaaneilta ja episkopaaleilta. Se sisältää Raamatun suuret opit, jotka ovat vahvistaneet evankelikalismia sen vuosisataisessa Rooman vastustuksessaaan ja siitä me kiitämme Jumalaa, mutta kivenkovassa premillenniaalisen totuuden vastustamisessaan se on heittänyt Israelin lupaukset historian pölyyn ja tämä on syy vakavaan huoleen.

Amillennialismi, joka on olennainen osa reformoitua liittoteologiaa, ei tee eroa Israelin ja seurakunnan välillä, väittäen väärin, että on vain yksi Jumalan kansa ja yksi kattava liitto, armoliitto. Amillennialismi väittää edelleen, että millennium symbolisoi seurakunta-aikaa, jossa Kristus hallitsee uskovien sydämissä maan päällä ja taivaassa olevien pyhien sielujen yli. Millennium nähdään siten määrittelemättömänä ajanjaksona Kristuksen ensimmäisen ja toisen tulemuksen välissä, joka päättyy Hänen paluuseensa. Sitten tulevat tuomiot, ylösnousemukset ja ikuinen tila...

Amillenniaalinen antisemitismi

Kirjassaan, The Momentous Event (1945), amillennialisti W. J. Grier solvaten tuomitsee ”kohtuuttomana ja järjettömänä” kaiken uskon premillenniaaliseen oppiin. [5] Hän seuraa kasvattajansa John Calvin'in esimerkkiä, joka teoksessaan, Institutes of the Christian Religion, parjasi aikansa premillennialisteja samanlaisella pahantahtoisuudella: ”Joko sellaiset ihmiset ovat täysin tietämättömiä kaikesta jumalallisesta, tai he yrittävät kavalalla ilkeydellä tehdä tyhjäksi kaiken Jumalan armon ja Kristuksen vallan . . . Sokeakin voi nähdä, mitä typerää roskaa nämä ihmiset puhuvat . . .” [6]

Törmäsin joitakin vuosia sitten tähän kliseiseen asenteeseen eräällä teologian luennolla. Luennoitsijamme, merkittävä teologi, esitti kartan muodossa seurakunta-aikaa inkarnaatiosta toiseen tulemukseen. Huomasin, että tuhatvuotinen valtakunta puuttui hänen kartastaan ja kyseenalaistin sen poisjättämisen. Näyttäen äärimmäisen hämmästyneeltä hän kääntyi minuun sanoen: ”Ei kukaan tänä päivänä usko tuhatvuotiseen valtakuntaan!” Pöytäkumppanini ja minä vakuutimme uskovamme ja viittasimme siihen tosiasiaan, että niin uskoivat monet varhaisista kirkko-isistä, seikka, jonka hän kyllä myönsi, kuten pitikin.

Huolimatta selvästä Raamatun ja historian päinvastaisesta todistuksesta amillennialistit, kuten postmillennialistiset serkkunsa, uskovat, että seurakunta on Jumalan uusi Israel. Suosittu kirjailija ja puhuja, R. C. Sproul, perustelee paljon julkisuutta saaneella lausunnollaan, että näin on: ”Me uskomme, että seurakunta on tosiasiallinen Israel. Me uskomme, että vastaus kysymykseen: 'Entä juutalaiset?' on: 'Tässä me olemme.'” [7] [Toisin sanoen tämän päivän juutalaiset ovat niitä, jotka ovat kristittyjä. Toimittajan huom.] Juutalainen raamatunopettaja, Arnold Fruchtenbaum, vastasi Sproul'in outoon lausuntoon seuraavalla terävällä vastaiskulla: ”Harmi, ettet ollut julistamassa tätä Berliinin kaduilla vuonna 1941.”

Vaikka amillennialistit sen kiukkuisesti kieltävätkin, niin siitä ei ole epäilystä, että amillennialismin juuret ovat augustinuslaisessa roomalaiskatolisessa maaperässä ja siksi sillä on taipumus antisemitismiin. Amillennialistinen kirkko on kahdesti ryöstänyt juutalaista kansaa: ensin heidän profeetalliset kirjoituksensa ja sitten heidän maansa. Jos amillennialistit tahtovat todistaa syyttömyytensä, niin kutsun heitä kertomaan juutalaisyhteisölle, että Raamatun lupaukset maasta edelleen koskevat Israelia.

Eräs amillennialisti, joka ei varmasti ole valmis siihen, on Stephen Sizer, Surrey'n Kristus-kirkon kirkkoherra Englannissa. Hän on suorapuheinen silmittömän vihamielisessä antisiionistisessa asenteessaan. Sizer puhuu amillenniaalisen akateemisen maailman puolesta perustellessaan, että ”on olennaisen tärkeää, että kristityt lukevat Raamattua kristityin silmin.” [8]

Kun ajattelemme, että noin 80% Raamatusta liittyy Israeliin ja siitä vähintään 26% on ennustavaa ja että nimeä ”Israel” on käytetty Raamatussa yli 2000 kertaa, niin voi vain ihmetellä, kuinka Sizer voi uskoa, että se kaikki viittaa seurakuntaan. Jopa silloin, kun nimi Israel esiintyy UT:ssa (yli 70 kertaa), se aina viittaa etniseen Israeliin mukaanlukien paljon kiistelty teksti Gal. 6:16, jonka jopa Geneva-raamatun amillenniaaliset kääntäjät varustivat alaviitteillä, jotka viittaavat juutalaisiin. [9] On teologianhistorian tosiasia, että seurakuntaa ei milloinkaan samaistettu Israeliin, ennenkuin noin 160 jKr. (Ireneuksen aikana), jossa vaiheessa korvausteologia oli saamassa vakiintuneen aseman kristinuskon valtavirran uskonkäsityksen ytimessä.

Amillennialisteja on kuvailtu ”Raamatun hengellistämisen suurimpina puoskareina, mitä löytyy”, mikä on sattuva kuvaus niistä, jotka myyvät Herran neuvon ihmisen mielipiteestä. Paavali puhui sellaisista ihmisistä varoittaessaan efesolaisia pyhiä ajelehtimisesta pois ”kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa” (Ef. 4:14) . . . Jumalan sanan vääntelemisessä on suuria vaaroja, kuten J. C. Ryle huomauttaa: “Ei koskaan voi omaksua väärää Raamatun tulkinnan periaatetta, ilman että tuo periaate tuo hankalia seurauksia ja antaa uuden sävyn ihmisen uskonnolle.” [10]

“Epävirallinen” KJV-käännös (The “Unauthorized” Version)

Amillennialismi on pesty systeemi, joka on valkaissut Raamatun tavallisen merkityksen. Oppia ei voida johtaa Raamatun tutkimisesta, vaan se täytyy opettaa. Käsitykseni on, että kukaan, joka lukee Raamattua ensi kertaa, ei ilman opettajaa koskaan tulisi amillennialistiseen käsitykseen. Toisaalta tiedän ihmisiä, jotka avattuaan Raamatun ensimmäisen kerran heti ymmärsivät Jumalan tarkoitukset Israelille.

Yksi menestyksellisimpiä amillenniaalisen korvausteologisen propagandan esimerkkejä, mitä kirkko on koskaan tuottanut, näkyy KJV-raamatunkäännöksessä (King James Version). Se julkaistiin ensi kerran vuonna 1611 ja juhlien 400-vuotispäiväänsä tänä vuonna se hallitsi englantia puhuvaa seurakuntaa (ja edelleen hallitsee monissa paikoin) lähes 300 vuotta aina vuoden 1881 muutettuun käännökseen (Revised Version), jota seurasi nopeasti peräkkäin useita muita käännöksiä. KJV sisältää lukuisia epävirallisia allegorisia lukuotsikoita, jotka ovat aivopesseet lukijoiden sukupolvia uskomaan amillenniaalisen valheen. Jotkut amillennialistit suhtautuvat näihin lisäyksiin melkein kanonisella kunnioituksella ja sitkeästi puolustavat niiden säilyttämistä.

Vaikka jotkut myöhäisemmistä KJV:n painoksista eivät sisällä näitä lukuotsikoita, niin on tärkeää huomioida, että ne muodostivat olennaisen osan vuoden 1611 painoksen ja senjälkeisten painoksien kudoksesta aina 19. vuosisadalle. Seuraavat lukuotsikot osoittavat, kuinka läpikotaisin amillenniaalinen dogmi kyllästää KJV-käännöksen: [11]

Jesaja 30: ”Jumalan armot hänen kirkkoaan kohtaan.”

Jesaja 33: ”Jumalan tuomiot kirkon vihollisia vastaan.”

Jesaja 43 & 44: “Jumala lohduttaa kirkkoa lupauksillaan.”

[Muista, että kirkkoa ei ollut edes perustettu, kun nämä luvut kirjoitettiin. Ne on osoitettu Israelille, ei kirkolle — ellet tietysti hengellistä niitä soveltamalla niitä kirkkoon. Toimittajan huom.]

[Kuningas Jaakon aikaan] ne, jotka pitäytyivät profetian kirjaimelliseen toteutumiseen, mitä tulee Israelin ennallistamiseen, vaaransivat henkensä. Esimerkiksi Sir Henry Finch (1558-1625), lakimies, joka julisti, että missä ”Juuda, Siion, Jerusalem . . .on nimeltä mainittu . . .Pyhä Henki tarkoittaa . . .Jaakobin kupeista oikeasti polveutuvaa Israelia. Sama arvio tulee tehdä heidän paluustaan maahansa ja muinaisiin asemiinsa . . . Nämä ja vastaavat eivät ole vertauskuvia . . .vaan tarkoittavat todella ja kirjaimellisesti juutalaisia.” [12]

Finch’in millenniaaliset näkemykset, varsinkin se, että tulisi vielä päivä, jolloin kaikki hallitsijat luovuttaisivat valtansa ennallistetulle juutalaisvaltiolle, olivat liikaa kuningas Jaakolle, joka vangitutti hänet raa'asti.

Kommentoiden Finch'in ja muiden samanmielisten näkemyksiä, Thomas Fuller (1608-1661), anglikaaninen historioitsija, reagoi paljolti samalla tavalla, kuin modernit kriitikot. Hän kirjoitti: ”On nykyajan juutalaisten omahyväistä kerskaa, että eräänä päivänä he palaavat . . .Kanaanin maahan ja Jerusalemin kaupunkiin ja heidät asetetaan sen täyteen omistukseen. . .heidän maansa joka on nyt halpa ja karu, ei ole takaisinsaamisen arvoinen . . .” [13]


Thomas Fuller

 Thomas Fuller ja hänen aikansa teologinen valtavirta pilkkasi jokaista mahdollisuutta, että juutalainen kotimaa voitaisiin ennallistaa, väittäen, kuten heidän amillenniaaliset seuraajansa tänä päivänä, että kaikki ennallistamisen lupaukset toteutuivat jo juutalaisten paluussa Babylonin vankeudesta. Tämän päivän premillennialisteja ei ehkä enää panna lukkojen taakse heidän amillenniaalisten vastustajiensa toimesta, mutta se sama uhkaileminen ja pelotteleminen, jota Sir Henry Finch kohtasi, on luonteenomaista monille israelinvastaisessa leirissä. Olkoon miten tahansa, niin älkäämme koskaan unohtako, että yksi ihminen ja totuus on aina enemmistö.

Mainitsemisen arvoinen tunnustus

”Amillennialistit ovat suurimpia maagikkoja hengellistämään mitä tahansa Raamatun kirjoituksia”

Jokainen sukupolvi on tuottanut omat premillenniaaliset esitaistelijansa, ne, jotka ovat valmiita ”harrastamaan israelilaisten parasta” (Nehemia 2:10). Heidän joukossaan ovat sellaiset merkkimiehet, kuin John ja Charles Wesley, Charles Spurgeon, Lord Shaftesbury, J. N. Darby ja F. B. Meyer, Advent Testimony -liikkeen perustaja (nykyisin Prophetic Witness Movement International).


J.C. Ryle

Erityisen huomionarvoinen on J. C. Ryle, joka kehysti 11 tunnustusjulistusta liittyen lopunaikoihin ja hän nimesi ne: ”profeetallisen tunnustukseni pääartiklat.” Ne tulivat hyvin vaikuttaviksi profeetallisen konferenssiliikkeen kehityksessä 19. vuosisadan lopulla ja 20. vuosisadan alussa. Ryle’in lopunaikojen tutkimuksen pohdiskelujen pitäisi liikuttaa sydämiämme. Hän kirjoitti: ”Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vakuuttuneemmaksi tunnen itseni niiden totuudesta ja sitä tyydytetympi olen, että mitkään muut periaatteet eivät voi selittää seurakunnan ja maailman tilaa.” Kaksi hänen tunnustuksensa artiklaa ovat toistamisen arvoiset: [14]

Artikla 7: Minä uskon, että juutalaiset lopulta kootaan jälleen erillisenä kansana, palautetaan omaan maahansa ja käännytetään uskomaan Kristukseen läpikäytyään suuren ahdistuksen.

Artikla 8: Minä uskon, että kirkot ovat laiminlyöneet aivan liikaa VT:n profetioita . . .ja että virheellisen Raamatun kielen hengellistämisen ja sovittamisen alaisuudessa kristityt ovat liian usein täydellisesti kadottaneet sen merkityksen.

John Brown

Toinen juutalaisten ennallistamisen esitaistelija oli John Brown (1722-1787), skotlantilainen paimenpoika, josta tuli pastori ja joka opetteli hepreaa ja kreikkaa alkeellisessa majassa kukkuloilla. Hänen tutkimuksensa johtivat uskomattoman suosittuun itseään tulkitsevaan Raamattuun (Self-Interpreting Bible).

Erityisen mielenkiintoista on, että useimpiin painoksiin on sisällytetty ”kokoelma profetioita”, joka koskee ”juutalaisten kutsumusta ja sitä kirkkautta, joka on oleva viimeisinä päivinä”. Seuraavat esimerkit siitä ovat täynnä raamatullisia viittauksia: [15]

Juutalaiset kootaan kaikista maailman osista, joissa he nyt ovat hajotettuina ja tuodaan kotiin omaan maahansa.

Juudean maa tehdään mitä suurimmassa määrin hedelmälliseksi, kuin paratiisi.

Jerusalem jälleenrakennetaan ja juutalaisten täyden palauttamisen jälkeen sitä ei koskaan enää hävitetä eivätkä viholliset valtaa sitä.

He [juutalaiset] voittavat kaikki vihollisensa ja kaikki kuninkaat ja kansat alistuvat heidän valtaansa.

Historia tekeillä

Viime vuosina olemme saaneet todistaa Lähi-Idän historian näennäistä uudelleenkirjoittamista, kun kristityt ovat olleet mukana historiallisen revisionismin prosessissa. Tämä on amillenniaaliseen kaapuun puettua antisemitististä opportunismia, jonka avulla juutalaisia kuvataan siionistisina nousukkaina, laittomina maahanmuuttajina ja kiusaajapoikina, jotka ovat anastaneet palestiinalaisten oikeudet ja varastaneet arabien maan. Järjestö nimeltä, Christian Aid, kuuluu niihin järjestöihin, jotka edistävät amillenniaalista valhetta leimaamalla Israelin ”miehitysvallaksi,” joka on vastuussa palestiinalaisten köyhyydestä. [16]

Mitä tulee maanhankintaan, niin tosiasiat ovat aivan muuta, kuin mitä amillennialistit kaupittelevat. 1930-luvulla ennen modernin Israelin valtion perustamista siionistiset järjestöt maksoivat ylihintoja arabimaanomistajille valtavista alueista jouto- ja suomaata, josta suuri osa oli malarian vaivaamaa. Lehti Geographical Magazine (heinäkuu 1936) uutisoi, että Jewish Corporation maksoi 192 000 puntaa oikeudesta muuttaa 10 000 eekkeriä Hule-järven malariasoita viljelysmaaksi ehdolla, että kolmasosa annetaan veloituksetta hökkeleissä asuville arabiviljelijöille.

Noista varhaisista pioneerien päivistä erämaa on todella puhjennut kukkaan kuin ruusu Israelin Jumalan valvovan silmän alla. Israelin oikeus maahan on raamatullinen, historiallinen ja laillinen, mutta se ei pysäytä valheiden levittämistä. Israel on ainoa demokraattinen valtio Lähi-Idässä; se on selvinnyt viidestä suuresta sodasta, joissa se oli syytön osapuoli ja se on kärsinyt lukemattomia terroristien iskuja.

On uskomatonta, että poliitikot ja papisto yhtä lailla ovat heittäneet Israelin hyökkääjän rooliin, mikä selittää, miksi vuosien 1955 ja 1992 välillä 65 YK:n turvallisuusneuvoston päätöstä oli sitä vastaan, mutta ei ainutkaan palestiinalaisia vastaan. Kuinka hyvin israelinvastaiset amillenniaaliset lobbaajat ovatkaan oppineet Josef Göbbels'in sanonnan, että ”jos kerrot kyllin ison valheen ja toistat sitä, niin ihmiset lopulta alkavat uskoa siihen”. Se on täsmälleen sitä, mitä tapahtuu seurakunnassa, joka julistaa israelinvastaista sanomaansa, ei hakaristin alla, kuten natsit, vaan Ristin varjossa . . .

Valmis Kristuksen paluuseen?

Juutalaista kansaa kootaan Maahan valmiudessa Jeesuksen paluulle, mutta monien kristittyjen silmät on suljettu sille todellisuudelle. Kysymyksen väistämisen asemesta johtajien pitäisi asettaa itsensä rehelliseen Jumalan profeetallisen Sanan tutkimiseen koskien Juutalaisen kansan ennallistamista. Heidän täytyy tunnistaa ajan myöhäisyys. Raamatunprofetian vuoksi velloo amillenniaalisen kirkon jaloissa, mutta kuten turhamainen kuningas Knut, se istuu ylpeästi valtaistuimellaan uskoen turhamaisesti voivansa pysäyttää sen, mitä Jumala omalla vallallaan on säätänyt.

Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalalla tulee olemaan viimeinen sana ja siitä me voimme olla varmoja. Hän osoittaa kansansa olevan oikeassa ja vahvistaa heidät vanhurskaudessa. Kansat tulevat kumartumaan Israelin jalkojen juureen; ne kutsuvat sitä "Herran kaupungiksi", "Israelin Pyhän Siioniksi". (Jes. 60:14). Sitä ennen sen kuitenkin täytyy taas kerran läpikäydä Jumalan tahdon ”julma hyvyys” ”Jaakobin ahdistuksen ajan” kautta (Jer. 30:3-9), josta kansa pelastetaan.

Antisemitismi kasvaa korkeaksi kirkkojemme amillenniaalisilla kutupohjilla ja Israel etsii tosi ystäviä seisomaan rinnallaan näinä pimeinä päivinä. Tehkäämme juuri sitä, mutta mikä vielä tärkeämpää, kertokaamme hyvää uutista, että Messias voi palata millä hetkellä tahansa viemään Morsiamensa Isänsä kotiin. Amen, tule, Herra Jeesus!

Viitteet:

1) Augustine, On Christian Doctrine, Book III, Chapter XXXIV.
2) J. C. Ryle, Prophecy, (Fearn, Scotland: Christian Focus Publications Ltd, 1991, p.147). Previously published in 1867 under the title Coming Events and Present Duties.
3) The Westminster Confession of Faith (1646), www.reformed.org/documents/westminster_conf_of_faith.html.
4) The Westminster Larger Catechism (1647) www.reformed.org/documents/larger1.html.
5) W. J. Grier, The Momentous Event: A Discussion of Scripture Teaching on the Second Advent (Carlisle, PA: Banner of Truth Trust, 1945).
6) John Calvin, Institutes of the Christian Religion (London, England: Bonham Norton, 1599), Book III, Chapter XXV. Available on the Internet at www.reformed.org/master/index.html?mainframe=/books/institutes.
7) R. C. Sproul, Table Talk magazine (Spring 1999), p2.
8) Stephen Sizer, “An Alternative Theology of the Holy Land: A Critique of Christian Zionism”, Churchman journal, vol. 113, issue 2, 1999.
9) Geneva Bible (complete Bible published in 1560). Available on the Internet at www.genevabible.org/Geneva.html.
10) J. C. Ryle, Prophecy, page 148.
11) King James Bible, 1611. The original edition can be found on the Internet at www.kingjamesbibleonline.org/1611-Bible.
12) Henry Finch, The World’s Great Restauration or the Calling of the Jews, and with them all the Nations and Kingdomes of the Earth, to the Faith of Christ, (London, England: William Bladen, 1621).
13) Thomas Fuller, A Pisgah-sight of Palestine and the Confines thereof, with the Historie of the old and new Testament acted thereon, (London, England: John Williams, 1650).
14) J. C. Ryle, Prophecy, pages 6-9.
15) John Brown, Self-Interpreting Bible (Glasgow, Scotland: William MacKenzie, 1778).
16) Christian Aid’s website can be found at www.christianaid.org.uk.

-------------------------------------

Andrew D. Robinson’s email address is: a.robinson557@ntlworld.com. His mailing address is Hazel Grove Full Gospel Church, 68, London Road, Hazel Grove, Stockport SK2 6EY, United Kingdom