Onko Amerikan kohtalo jo sinetöity?! – Vieläkö Jumala vuodattaa armoaan tälle läntiselle supervallalle?!

Tässä tunnetun amerikkalaisen evankelistan ja kirjailijan, pastori Hal Lindsey'n, tuore viikkoraportti, jossa hän haluaa vielä toivoa, että Amerikan Yhdysvalloilla on yhä mahdollisuus katua tekemiään syntejä. Lindsey katsoo selvästi amerikkalaisin silmin eikä mielestäni ymmärrä sitä, että Amerikkaa ovat vuosisatoja ohjanneet vapaamuurarijohtajat ja Illuminati, vaikka Jumala on antanut maalle tietyin väliajoin hengellisiä herätyksiä, jotka ovat siunanneet maata, kuten myös Israelin tukeminen 2. maailmansodan jälkeen. Nyt kuitenkin aika on loppumassa kohti ankaraa tuomiota, sillä maa on kääntynyt kollektiivisesti pois kristillisiltä juuriltaan ja varsinkin nykyisen presidentin aikakaudella Yhdysvallat on asettanut globaalin yhteisen hyvän kansallisen etunsa yläpuolelle. Tämä tarkoittaa antikristillisten arvojen syleilemistä ja näyttämön asettamista tulevalle Raamatun Antikristukselle, joka nimenomaan hyötyy Amerikan alasajosta, kun ”pidättäjänä” (2. Tess. 2:6-7) toiminut USA ei ole enää esteenä AK:n maailmanhallitukselle, jossa vaikuttaa 10 alueellista supervaltiota (tai unionia) ilman yhtä suurta kansallisvaltiota, jolla olisi ylivertainen asema muihin nähden. Näin ollen Barack Obama on ns. Troijan hevonen Amerikan sisällä, joka aikaansaa USA:n (eräänl. Länsi-Rooma) romahduksen (The Post-American World By Obama + kuvia tästä). Tämä on tietenkin osa Raamatun profetioiden lopputäyttymystä, johon kuuluu suuren Babylonin (USA) kukistuminen (Ilm. 18). Viikkoraportin suomensi: Olli R.

------------------

Tonight on The Hal Lindsey Report

http://www.hallindsey.com/hlr-4-29-2016/

Yhdistyneissä Kansakunnissa oli sirkus viime viikolla.

Ei ollut norsuja tai häkissä olevia leijonia, ei trapetsitaiteilijoita tai miekannielijöitä. Ei edes yhtään parrakasta naista.

Mutta oli näkemisiä nähtäväksi joita emme näe sirkuksen ulkopuolella.

Kuten Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry kantamassa hänen 2-vuotiasta tyttärentytärtään yleiskokous-salin eteen allekirjoittamaan kansainvälistä sopimusta.

Niin, ja siellä oli jopa puhallinsoittoyhtyeitä soittamassa salin sisäpuolella.

Oliko tämä Ringling Brothers and Barnum & Bailey -sirkuksen vuotuinen vierailu New Yorkiin?

Ei aivan. Mutta jostain kumman syystä, se muistuttaa minua P.T. Barnum'in kuuluisasta lainauksesta: ”There's a sucker born every minute (Joka minuutti syntyy helposti hyväksi käytettävä hölmö).”

Todellisuudessa tapahtuma oli Pariisin ilmastosopimuksen, joka neuvoteltiin Pariisissa viime joulukuussa (12.12.2015), allekirjoitustilaisuus. Euroopan komissio kuvailee sitä ”ihka ensimmäisenä universaalina, oikeudellisesti sitovana ilmastosopimuksena.”

YK valitsi ”Maapallopäivän (Earth Day)” asianmukaiseksi lavasteeksi tämän uraauurtavan kansainvälisen ilmastosopimuksen historialliselle allekirjoittamiselle. (Huom: tämä 22.4. tunnetaan myös kansainvälisenä Äiti Maan päivänä, http://www.ykliitto.fi/tapahtumat/kansainvalinen-aiti-maan-paiva)

Huomaa, että EU kuvaili sitä ”oikeudellisesti sitovaksi”. Tässä se alkaa muuttua aavemaiseksi, ystävät. Mitä tuo tarkoittaa? Sopimus voi olla oikeudellisesti sitova jos kaikki osapuolet virallisesti hyväksyvät sen. Ja ennenkuin Yhdysvallat voi virallisesti hyväksyä sopimuksen, se täytyy ratifioida Yhdysvaltain senaatissa.

Senaatti ei ole ratifioinut tätä sopimusta. Ja, itseasiassa, Obaman hallinto kieltäytyy kuvaamasta sitä sopimuksena, mikä tarkoittaa, ettei presidentti tarvitse senaatin hyväksyntää kunnioittamaan sopimuksen määräyksiä.

Tämä sopimus on vain uusi tapaus kasvavassa listassa ”sopimuksia”, johon Obaman hallinto velvoittaa Amerikan. Nämä sitovat ”sopimukset”, kuten TPP-sopimus (Trans-Pacific Partnership, Tyynenmeren kumppanuussopimus) ja TTIP-sopimus (Transatlantic Trade and Investment Partnership, Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus), korvaavat kansakuntien oikeudet hallita itseään. Ja valitettavasti, Yhdysvaltain republikaanit ovat alkaneet kulkea samassa tahdissa presidentin kanssa.

Mutta nyt tämä saa osakseen jopa pelottavamman käänteen.

Mennäänpä paavi Franciscukseen. Kaikista maailman johtajista koskien ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutos-villitystä, paavi on ollut kaikkein rohkeasanaisin ja suorasukaisin.

Tuhlaamatta aikaa sanon että, paavin mielestä ilmastonmuutos-huijaus on niin uhkaava, että hän on monta kertaa ehdottanut sitä, että jokaisen kansakunnan maan päällä on alistuttava maailman ”eliitille”. Näin, koska tietenkin vain ”eliitti” tietää mitä todella tapahtuu ja miten ratkaista ongelma. Oletan hänen pitävän itseään yhtenä ”eliitin” jäsenenä.

Hän on suositellut yksittäisten kansallisvaltioiden suvereniteetin poistamista koska osa noista valtioista ”asettaa kansallisen etunsa globaalin yhteisen hyvän edelle.” Hän ehdottaa kansakuntia olemaan ”korkeamman viraston” määräysvallan alaisuudessa. Ja, ystävät, paavi EI viittaa Jumalaan tässä tapauksessa.

Olette tarpeeksi fiksuja nähdäksenne minne tämä kaikki on johtamassa. He myyvät nämä kauppasopimukset yleisölle hyödyntäen lupausta ”työpaikoista”. He myyvät ilmastosopimukset pelottelemalla suurta yleisöä epärealistisilla tulevaisuuden vaaroilla, jotka perustuvat virheellisiin ja manipuloituihin tietoihin.

Mutta kaikissa näissä ”sopimuksissa” ja ”järjestelyissä” on kyse yhdestä asiasta: KONTROLLISTA!

Sellainen globaali hallinta, joka on tarpeen helpottamaan Antikristuksen nousua.

Ilmasto, terrori, työpaikat, talous, sodat ja rauha, kansalaistottelemattomuus, massamaahanmuutot, rodulliset riidat, kulkutaudit ja vitsaukset, kaikki nämä ovat maamerkkejä tiekartalla kohti Antikristusta ja tulevat olemaan välietappeja, joita hän käyttää hyväksi noustakseen lopulta globaaliin hallintavaltaan.

Tällaiset ongelmat ja pelot luovat kysyttyä epätoivoa, joka kerran johdatti Saksan Adolf Hitlerille. Mutta tällä kertaa, epätoivo on maailmanlaajuista. Ja nytkin, joku paljon pahempi kuin Hitler on valmiina toimimaan.

Muistatko ihanan hymnin meidän rakkaalle kansakunnallemme, ”America the Beautiful”? Milloin oli viimeinen kerta kun lauloit sitä? Se saa minun silmäni aina hiukan sumuisiksi kun laulan sitä.

Oletko koskaan huomannut, että ”America the Beautiful” on täynnä rukousta? Katso sen sanoja. Kukin jae korostaa jotakin ihanaa Amerikassa, sitten päättyy rukoukseen pyytäen Jumalaa varjelemaan meitä ja jatkamaan meidän siunaamista.

Mutta rukous ensimmäisessä jakeessa on se, joka mielestäni on tärkein, ”God shed His grace on thee (Jumala vuodatti armonsa sinuun)”.

Monet ihmiset miettivät näinä päivinä, onko Amerikka mennyt ohi sen pisteen josta ei ole paluuta. Nykyiset poliittiset kisat ovat vain korostaneet valtavaa vihaa, pelkoa ja ahdistusta, mikä kuplii useimpien amerikkalaisten sisällä.

Näemme kansakuntamme repeytyvän saumoistaan. Suurin osa siitä on itse aiheutettua. Ja monet ovat täynnä epätoivoa.

Se muistuttaa minua Laodikean seurakunnasta. Amerikka on sellainen. Siitä sanotaan, ”Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.” (Ilmestyskirja 3:17)

Voiko tämä kuvaus maamme surullisesta tilasta olla yhtään täsmällisempi?

Mutta kiitos Jumalalle, Jeesus ei lopettanut siihen. Seuraavassa jakeessa, Hän tarjosi meille toivoa: ”Be zealous therefore, and repent (Siispä ole innokas ja kadu).” (Ilmestyskirja 3:18, NASB-käännös) Annettuaan seurakunnalle ensin huonot uutiset, Hän sitten antoi heille tilaa muuttamaan tapojaan.

Onko liian myöhäistä Amerikalle katua? Pitäisikö meidän luovuttaa maamme suhteen? Ei! Uskon, että niin kauan kuin olemme elossa ja meillä on edelleen mahdollisuus esirukoilla Amerikan puolesta, se ei ole liian myöhäistä.

Emme ansaitse uutta Suurta Herätystä (Great Awakening), mutta armo on Jumalan ansaitsematonta suosiota. Joten rukoile edelleen ”America the Beautiful'in” siunausta maallemme, ”Jumala vuodatti armonsa sinuun!”

Lopuksi tällä viikolla haluan jatkaa puhettani seurakunnan autuaasta toivosta, tempauksesta (Rapture). Ja tiedätkö mitä? Se voisi tapahtua tänään!

Klikkaa tästä ja katso tämän viikon raportti ennenkuin se lähetetään ilmoille!

God Bless,

Hal Lindsey