Euroopan kaappaajat ovat onnistuneet

Rauhan tervehdys!

En malta olla lähettämättä tätä uutista. Irlannin EU-äänestys on väkevä ajanmerkki.

Aasi suosittelee: http://www.thefreepressonline.co.uk/

Bileamin Aasi (Samuel Korhonen)

--------------------------

Irlantilaiset on peloteltu sallimaan EU:n supervaltion eteneminen. Mikään ei nyt voi pysäyttää täystuhoa!

The Irish have been bullied into allowing the EU superstate to go ahead. Nothing can now stop the evil juggernaut!
06/10/2009

http://www.thefreepressonline.co.uk/news/1/1752.htm

Ainoa maa 27 valtion EU:ssa, joka antoi kansalaistensa äänestää EU:n perustuslaista – Irlanti – on luhistunut ja sallinut tämän pahuuden imperiumin muodostettavaksi maailman silmien edessä. Tuleva Antikristuksen vallan pohja on muodostumassa nopeasti ja Tony Blair on suosikkiehdokas sen ensimmäiseksi johtajaksi. Meitä Pat'in kanssa hämmästyttää, että urheilu näyttää nostattavan enemmän ihmisten intohimoja tällä mantereella, jonka kansallisvaltiot on riistetty heidän veltosta otteestaan heidän sitä edes huomaamatta! ALAN FRANKLIN.

Seuraavassa osa kommentista, jonka tänään lähetin kahdelle johtavalle amerikkalaiselle profeetalliselle puhujalle:

Blair on liukas operaattori, malli Obamalle ja yhtälailla homojen tukema. He ovat tietysti erikoisen hyviä juonittelussa ja vehkeilyssä. Blair'in läheinen ystävä ja päämanipulaattori on Peter Mandelson, joka tunnetaan Britanniassa “Pimeyden Ruhtinaana”. Hän on yksi niistä, jotka ovat vastuussa Britannian homo-ohjelmasta, jonka seurauksena pieniinkin kirkkoihin lähetetään kirjeitä, joissa sanotaan johtajille, että jos he kieltäytyvät suorittamasta “avioliittoseremonioita” miespareille, he joutuvat rikosrekisteriin.

Blair rupesi myös katoliseksi ja luullakseni edistääkseen agendaansa nousta huipulle. Vain katoliset saavat huippuvirkoja Euroopassa. Luulen, että hän hyvinkin voi tehdä sen, eikä vähiten siksi, koska hän tuntee kaikki oikeat – tai väärät – ihmiset. En kuitenkaan hetkeäkään usko hänen olevan Antikristus yhtään enempää kuin Obama'kaan. He ovat vasta prototyyppejä. Ellei hän olisi tehnyt niin paljon vahinkoa, minusta olisi vaikeaa ottaa hänet vakavasti ja hän taatusti ei yhtään pelota minua, kun taas Antikristus on oleva todella pelottava.

Mikään ei nyt voi pelastaa meitä supervaltiolta. Vain muutama lakiin perustuva pikkueste on sen tiellä, että 27 valtiota menettää kansallisen itsenäisyytensä. Sen pitäisi tapahtua ensi vuonna ja Blair, “hänen korkeutensa Euroopan Presidentti (His Excellency, the President of Europe)", ottaa paikkansa uudessa 280 miljoonaa puntaa maksaneessa presidentinlinnassa Brysselissä, johon asettuu myös uusi EU:n ulkoministeri esikuntineen. Unohda kustannukset – nehän ovat vain veronmaksajien rahoja.

Kun EU:n lakikoneisto lähtee käyntiin täysillä, näen sinulla olevan todella vähän tulevaisuutta, koska he ovat jo tehneet EU:n maineen vahingoittamisesta rikoksen ja sitähän minä yritän aina, kun suuni avaan. Internetin kuristaminen varmasti on heidän suuri haaveensa yhdessä kaiken vapaan sanan kanssa – aivan kuten Obama'kin suunnittelee.

Ostakaa siis kirjojamme ja DVD-levyjämme, kun se vielä on laillista. Aika on lyhyt, hyvin lyhyt, kuten totesimme hiljattaisella 5000 mailin puhematkallamme Amerikassa ja Kanadassa.

Seuraavassa ote irlantilaisten antautumisesta yhdeltä harvoista tämän päivän suurista reporttereista Telegraph'in Ambrose Evans-Pritchard'ilta. Hän on yksi siitä kourallisesta, jotka ymmärtävät, mitä on käynnissä. Ensiksi Christina Speight'in kommentti:

Tilastot puhuvat puolestaan. Katso vaikka nuorisotyöttömyyttä. Ja tämä on se raitapaita, johon irlantilaiset on pakotettu kiinnittäytymään ja heidän koko valtionsa alkaa vääjäämättömän ja väistämättömän luisumisensa köyhyyteen.

Christina
===============================

TELEGRAPH 5.10.09
Irlannin tulos osoittaa, että Euroopan kaappaajat ovat onnistuneet
The result in Ireland shows that Europe's usurpers have succeeded

http://www.thefreepressonline.co.uk/news/1/1752.htm

Se on tehty. Irlanti on pakotettu akuutin kriisin hetkellä hyväksymään EU:n sopimuksen, joka kuohitsee Irlannin korkeimman oikeuden ja jonka äänestäjät ovat jo kerran hylänneet.

By Ambrose Evans-Pritchard

Euroepäilijät ovat aina pelänneet, että rahaunionin mekanismit pakottaisivat vastahakoiset valtiot panemaan hanttiin lopussa. On käynyt juuri kuten he ennustivat. Vain hölmö voi uskoa, että irlantilaiset aidosti hyväksyivät Euroopan perustuslain (nyt Lissabon) “positiivisena hyvänä”. He suostuivat siihen selkä seinää vasten.

Irlannin talous supistui 11.6% verrattuna edelliseen kesäkuuhun. Nimellinen kansantulo supistui lähes 13%, jolla on jo merkitystä velkadynamiikalle. Ei ole ulkopuolisten asia tuomita sellaisia kuin radiotähti Eamon Dunphy, joka vaihtoi puolta pelastaakseen “työpaikkoja ja elinkeinoja”. Maa on syvässä lamassa.

Syy, miksi tämä kriisi on niin vakava, liittyy läheisesti euro-jäsenyyteen, vaikkakaan se ei ole selvää irlantilaisille äänestäjille. He näyttävät uskoneen ison valheen – jota Ryanair'in Michael O'Leary on toistanut – että Eurooppa pelasti heidän maansa Islannin kohtalolta. Se ei tehnyt mitään sellaista.

Islannin talous supistui 6.5% kesäkuuhun verrattuna (vähemmän kuin Saksan) ja on jo kääntymässä nousuun. Vienti on nousussa. Työttömyys väheni elokuussa 7.7 prosenttiin. Sellaista on kelluvan valuutan magiikka. Vajoava kruunu toimi kuin iskunvaimentaja. Islantilainen yhteiskunta on koskematon.

Euro kyllä todella suojeli Irlantia myrskyltä, mutta myrsky ei olekaan vahingon aiheuttaja – yhtään enempää kuin kuin vuoden 1929 romahdus vaikutti suureen lamaan. Maalla ei enää ole EMU:ssa keinoja vastustaa velkadeflaatiota, mikä on käyvä tuskallisen selväksi kahden seuraavan vuoden aikana. Siitä on tullut laboratorio modernin hyvinvointivaltion alasajamiselle.

Tässä Lissabonin prosessissa on jotakin tylsämielistä. EU on jo ajanut Euroopan valtioiden yhdistymisen yli toteuttamiskelpoisten rajojen. Sen pakkomielle on kehittää byrokratiaa, samalla kun unohtaa nuorisotyöttömyyden aiheuttaman yhteiskunnallisen kriisin: 39% Espanjassa, 31% Liettuassa, 28% Latviassa, 26% Irlannissa ja Slovakiassa, 25% Italiassa ja Unkarissa, 24% Ranskassa.

Se ei voi pyörittää Euroopan kalanjalostuslaitoksia, maatiloja, apuprojekteja ja budjettia minimipätevyydellä. Silti se ahnehtii lisää ja on valmis myymään poliittisen sielunsa saavuttaakseen päämääränsä. “EU näyttää olevan sokea liberaalin demokraattisen ajattelun keskeiselle näkemykselle – että keinot päästä julkisiin päätöksiin ovat aivan yhtä tärkeitä kuin päämäärä”, sanoo Oxford'in professori Larry Siedentop.

Keinoihin kuului olla välittämättä ranskalaisten ja hollantilaisten tuomiosta, kun he vuonna 2005 äänestivät ei alkuperäiselle tekstille puolen Eurooppaa odotellessa tehdäkseen täsmälleen saman ellei Bryssel säädyllisyyden vuoksi olisi peruuttanut asiaa.

Terve järki vaati silloin pysäyttämistä. Mutta ei, he yrittivät viedä sen läpi parlamentaarisilla enemmistöillä Englannin alahuoneessa, Hollannin Tweede Kamer'issa, Tanskan Folketing'issa ja Ranskan Chambre'ssa nimenomaisella ja ainoalla tarkoituksella kieltää kansalaisilta mahdollisuus ilmaista tahtoaan, vahvistaen, mitä kauan olemme epäilleet – että EU:n autoritaariset tavat ovat leviämässä kansallisiin lainsäädäntöihimme. Yksin Dublin jätettiin pärjäämään äänestäjiensä kanssa korkeimman oikeutensa velvoittamana. Ja kun he myös sanoivat ei viime vuonna, niin poliittiset ryhmät kieltäytyivät hyväksymästä päätöstä vielä uudelleen.

Kannattaa muistaa, kuinka tämä Lissabonin hirviö syntyi. Sen oletettiin olevan vastaus Tanskan ja Ruotsin ei-äänestyksille EMU:sta, Irlantilaisten Nizzasta ja EU:n vastaisille mellakoille, jotka saivat Göteborgin liekkeihin. Siitä lähtien ei olisi enää lavastuksia. Laeken'in julistus vuonna 2001 tunnusti, että ihmiset näkivät EU:n “uhkana identiteetilleen”, että “sopimukset aivan liian usein poistetaan heidän näkyvistään”, ettei ollut mitään halua “eurooppalaiseen supervaltioon eikä eurooppalaisiin laitoksiin, jotka ujuttautuvat elämän joka soppeen ja uurteeseen”. Se puhui vallan palauttamisesta jäsenvaltioille. Kokous – mallia Philadelphia – muotoilisi EU:n perustuslain palauttamaan “demokraattisen oikeudenmukaisuuden”.

Miten sitten kävi? EU:n sisäpiiriläiset kaappasivat prosessin. Toisinajattelijoiden puheet hiljennettiin työryhmissä. Superelitisti Valéry Giscard d'Estaing'in alainen puhemiehistö pani komission lakimiehet muokkaamaan sanoitusta. Lopullinen teksti peräänkuulutti EU:n presidenttiä, ulkoministeriä, oikeusministeriötä, korkeinta oikeutta, jonka lainkäyttövalta ulottuu ensi kertaa EU:n politiikan kaikille alueille, ja uusia voimia ujuttautumaan vielä enemmän “soppiin ja uurteisiin” -- toisin sanoen ehdokasvaltion koneistoon. Ja näin se jää Lissabonin valeasuun.

"Kokous epäonnistui: se oli eurooppalaisen poliittisen eliitin itsevalitsema ryhmä”, sanoi Gisela Stuart, Britannian jäsen puhemiehistössä. Kokemus riitti muuttamaan hänet Lissabonin kiihkeäksi vastustajaksi.

Menetelmät, joita käytetään pakottamaan tämä sopimus läpi sen jälkeen kun äänestäjät ovat jo puhuneet, ylittää rajan, jota ei voi ylittää. Eurooppalaisesta projektista on tullut vihollinen.

Tämä on se sopimus, jota Gordon Brown häpesi liikaa allekirjoittaakseen sen julkisesti toisten EU-johtajien kanssa Lissabonissa. Silti hän allekirjoitti.

Kysymys David Cameron'ille kuuluu vieläkö hän jatkaa tätä käytäntöä, vai ottaako kantaa, ennenkuin lisää sivuja revitään omasta Magna Carta'stamme. Jatka David, iske kaappaajia silmien väliin.