Tietoja minusta

Oma valokuva
Olen 52-vuotias poikamies ja ex-nokialainen. Ennen urheilin maallisesti, mutta nyt kilvoittelen hengellisesti päästäkseni maaliin (1 Kor. 9:24-27). Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. (2 Piet. 1:19) NIV-käännöksestä mottoni: Have nothing to do with the fruitless deeds of darkness, but rather expose (=paljastaa) them. (Efesolaiskirje 5:11) sekä tietenkin "Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivän valoon." (Luukas 8:17)

Hae tästä blogista

Tässä tuon esille aikaamme koskevia profeetallisia katsauksia Raamatun profetioiden valossa. Näihin kuuluu myös eksytysten paljastaminen, koska Jeesus varoitti niistä (Matt. 24:4-5,11,23-26). Olen toiminut Cutting Edge Finland -sivuston toisen toimittajan virassa omilla kirjeilläni ja artikkeleiden suomentajana nimimerkillä "nokialainen". Tähän pyrin aina silloin tällöin myös panemaan suomennettuja artikkeleita englanninkielisistä profeetallisista sivustoista sekä tietenkin omia kirjoituksiani.

torstai 30. joulukuuta 2010

Philip Yancey ja homomyönteisyys esiintulevassa kirkossa

Rauhan tervehdys!

Philip Yancey on yksi maailman parhaiten myyvistä ”evankelikaalisista” kirjailijoista. Hänen kirjojaan on suomeksikin 14 kpl, joista suurimman osan (10 kpl) on julkaissut helluntailainen Aikamedia Oy. Yancey'n homomyönteisyys on tähän mennessä tullut selvimmin esiin hänen kirjassaan ”Mikä armossa on niin ihmeellistä?”, josta em. kustantaja on julkaissut kaksikin painosta. Tässä kirjassa on kokonainen pitkä luku omistettu homojen puolustamiselle.


Nyt pitäisi jo sinisempisilmäistenkin erottaa, mikä mies on Philip Yancey, kun hänen on määrä olla ensi tammikuussa homokristittyjen konferenssin pääpuhuja. (
napsauta tähän)

Liitteenä lyhyt asiaa kommentoiva artikkeli Lighthouse Trails'in uutiskirjeestä. Siinä sanotaan mm. näin: ”On hirvittävä häpeä, kun Philip Yancey'n kaltainen erittäin suosittu julistava kristillinen kirjailija auttaa poistamaan aktiivihomoilta tilaisuuden löytää tiensä aitoon katumukseen ja vapauteen Jeesuksessa Kristuksessa.”


Bileamin Aasi (Samuel Korhonen)


-----------------------

From the Lighthouse                              
E-Newsletter                                                                   
                                                                  December 14, 2010

Kontemplatiivinen Philip Yancey pääpuhujaksi Gay Christian Network'in vuoden 2011 konferenssiin.
(Gay Christian Network = homokristittyjen tai homokristillinen verkosto)

"Gay Christian Network" pitää vuosittaisen Mountain Top Experience (vuorenhuippukokemus) -konferenssinsa tammikuussa 2011. Heidän verkkosivunsa mukaan kontemplatiivinen/esiintuleva Christianity Today -lehden toimittaja Philip Yancey on tämän vuoden pääpuhuja. (
napsauta tähän). Tässä ei tarvitse sanoa paljon, mutta kuten Roger Oakland osoittaa kirjassaan Faith Undone, niin yksi kontemplatiivisten/esiintulevien hahmojen taipumuksista on siirtyminen kohti homoseksuaalisen elämäntavan hyväksymistä ja omaksumista. Seuraavassa on Oakland'in artikkeli "Sexuality in the New Reformation (Seksuaalisuus uudessa uskonpuhdistuksessa)." On hirvittävä häpeä, kun Philip Yancey'n kaltainen erittäin suosittu julistava kristillinen kirjailija auttaa poistamaan aktiivihomoilta tilaisuuden löytää tiensä aitoon katumukseen ja vapauteen Jeesuksessa Kristuksessa.

"Seksuaalisuus uudessa uskonpuhdistuksessa"

by Roger Oakland
(kirjasta Faith Undone)

Voi tuntua kaukaa haetulta ottaa tähän postmodernia uskonpuhdistusta koskevaan lukuun jakso seksuaalisuudesta. Aiheen erästä puolta ei kuitenkaan voi ohittaa ja siitä on tullut korvamerkki esiintulevassa kirkossa – tuo puoli liittyy homoseksuaalisuuteen.

Tässä jaksossa aion esittää pelkästään tiettyjä lausuntoja esiintulevassa kirkossa olevilta tarkoituksenani osoittaa sinulle tämän paradigman muutoksen asenteessa seksuaalisuuteen. On sinun asiasi, kuinka tulkitset näitä lausuntoja, mutta rukoukseni on, että katselisit niitä raamatullisilla silmälaseilla. Yksi asia on varma; luettuasi tämän jakson, luulen, että olet samaa mieltä, että esiintuleva hengellisyys yrittää määritellä uudelleen sen, kuinka kristityt näkevät seksuaalisuuden ja kuinka ajattelevat siitä. Aloitan Jumalan Sanalla:
"Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä." (Room. 12:1-2)
Yksi esimerkki tästä uuden uskonpuhdistuksen seksuaalisuutta koskevasta ajattelutavasta löytyy Dan Kimball'in kirjasta, They Like Jesus but Not the Church (He pitävät Jeesuksesta, mutta eivät seurakunnasta). Kimball omistaa kokonaisen luvun (otsikolla ”Seurakunta on homofobinen”) homoseksuaalisuudelle ja sanoo, että kristittyjen täytyy uudelleentulkita se, mitä luulimme Raamatun sanovan homoseksuaalisuudesta. Hän sanoo:
Koska tämä on niin valtava kysymys kulttuurissamme ja koska kaikki jännitys ja keskustelu tästä kysymyksestä koskee sitä, mitä Raamattu siitä sanoo, niin emme enää voi vain märehtiä sitä, mitä meille on opetettu koskien homoseksuaalisuutta... Emme voi tehdä sitä enää ... Meidän täytyy lähestyä Raamattua nöyryydellä, rukouksella ja herkkyydellä ottaen huomioon kreikan ja heprean sanojen alkuperäinen merkitys ja katsoen niihin historiallisiin konteksteihin, joissa kohdat kirjoitettiin....emme enää voi rehellisesti pelkästään lainata joitakin eristettyjä jakeita ja sanoa. ”Asia käsitelty.” [1]
Kimball erittelee:
Toivon joskus täysin rehellisesti -- ja jotkut voivat raivostua minuun sanoessani näin, että tämä [homous] ei olisi syntikysymys, koska olen tavannut homoja, jotka ovat ystävällisimpiä, rakastavimpia, vakaimpia ja kannustavimpia ihmisiä, mitä koskaan olen tavannut. Kun puhun heille ja kuulen heidän tarinoitaan ja pääsen tuntemaan heitä, niin ymmärrän, että heidän seksuaalinen suuntautuneisuutensa ei ole jotakin sellaista, jonka he voivat noin vain sammuttaa. Homoseksuaalinen viehtymys ei ole sellaista, jonka ihmiset voivat valita omakseen, kuten hyvin usein virheellisesti opetetaan monista saarnatuoleista. [2]
Kimball ei seiso yksin esiintulevan kirkon riveissä sallivassa, hyväksyvässä homoseksuaalisuuden näkemyksessään.

Eräs toinen tässä leirissä on Jay Bakker, entisen PTL Club'in Jim Bakker'in poika. Radar-lehden haastattelussa Bakker sanoo: ”Tunsin kuin Jumala olisi puhunut sydämeeni sanoen ”homoseksuaalisuus ei ole synti” [3]. Bakker pitää verkkosivullaan esillä tätä näkemystä [4] Ja Larry King'in haastattelussa 15.12.2006 käytiin seuraava keskustelu:

KING: Sanoisitko, että olet osa kristikunnan liberaalia sektoria?
JAY BAKKER: Well, sanon ehdottomasti, että olen kyllä luultavasti hiukan liberaalimpi kuin useimmat.
KING: Vihkisitkö esimerkiksi kirkossasi homoja?
JAY BAKKER: Jos vain laki sallisi, niin kyllä.
KING: Kannatat kuitenkin sellaista lakia?
JAY BAKKER: Kyllä kannatan. [5]

Brian McLaren ilmaisi näkemyksensä (tai niiden puuttumisen) aiheesta ja sanoi:
Suurin osa tuntemistani esiintulevista johtajista jakaa kipuni tästä kysymyksestä [homoudesta]...
Ollakseni rehellinen monet meistä eivät tiedä, mitä meidän pitäisi ajatella homoudesta.
Olemme kuulleet kaikkia puolia, mutta mikään kanta ei ole vielä voittanut luottamustamme, niin että voisimme sanoa: ”se näyttää hyvältä Pyhälle Hengelle ja meille.” ...Tarvitsemme ehkä viiden vuoden jatkoajan lausuntojen antamiseen. [6]
Eräs pastori, joka johtaa palvelutyötä, joka auttaa homoja luopumaan elämäntavastaan, voi auttaa
meitä näkemään näiden homouteen kohdistuvien muuttuvien asenteiden laajuuden. Hän selittää:
He kutsuvat itseään uusevankelikaaleiksi. Philip Yancey omisti kokonaisen luvun homoudelle kirjassaan What's So Amazing About Grace? (Suomeksi: Mikä armossa on niin ihmeellistä? Aikamedia Oy 2009. 2. painos) Hän ajattelee, että meidän täytyy ulottaa armo ihmisiin, jotka eivät voi muuttaa homouttaan.... Tony Campolo ajattelee, että ihmisten, jotka eivät voi muuttaa homouttaan, pitäisi elää selibaattisissa homosuhteissa. Hänen vaimonsa ajattelee, että homojen pitäisi vain avioitua keskenään. Lewis Smedes on samaa mieltä kuin Richard Foster. He kaikki näyttävät olevan samaa mieltä, että on joitakin homoja, jotka eivät voi muuttaa homouttaan eivätkä kykene elämään pidättyvyydessä ja siksi poikkeuksia pitäisi tehdä heidän vuokseen. [7]
Tämä pastori, ex-homo, on eri mieltä niiden seurakuntalaisten kanssa, jotka julkisesti hyväksyvät homouden ja uskoo, että näihin postmoderneihin näkemyksiin löytyy vastaus. Hän sanoo:
Mistä saakka Richard Foster, Philip Yancey, Tony Campolo ja Lewis Smedes ovat olleet asiantuntijoita, mitä tulee homouden muutettavuuteen? ... Olen elänyt tätä asiaa suurimman osan 42 vuodestani. Seitsemäntoista vuoden aikana olen auttanut satoja, ehkä jopa tuhansia ulos homoudesta. En ole koskaan nähnyt kahta samanlaista parantumista. Enkä koskaan ole nähnyt ketään, jota Jumalan armon avulla ei olisi voitu parantaa. Siinä on siis se, mikä on niin ihmeellistä armossa! Se antaa meille voiman elää moraalista ja muuttunutta elämää Kristuksessa. [8]
Vuonna 2004, Philip Yancey (Christianity Today -lehden kirjoittaja ja toimittaja) suostui Candace Chellew-Hodge'n haastateltavaksi Whosoever'iin, joka on ”homojen, lesbojen, biseksuaalien ja sukupuolta vaihtaneiden kristittyjen nettilehti.” Kun Chellew-Hodge kysyi Yancey'lta hänen näkemyksistään koskien homoja ja lesboja seurakunnassa, tämä vastasi:
Kun on kysymys tietyistä menettelytavoista, kuten homojen ja lesbojen papeiksi vihkimisestä, olen hämmentynyt, kuten niin monet. On muutamia – ei monta, vaan muutamia – raamatunkohtia, jotka pysähdyttävät minut. En tiedä vastausta noihin kysymyksiin. [9]
Kysynkin Yancey'lta ja multa julistavilta kristillisiltä johtajilta: Miksi te ette tiedä vastausta? Raamattu on tässä asiassa selväsanainen. Me emme aina ehkä ymmärrä, mutta kristittynä olemiseen kuuluu Jumalan Sanan hyväksyminen ja luottaminen siihen, että se todellakin on juuri sitä. Yancey ei ehkä ole esiintuleva johtaja, mutta hänen käsityksensä taatusti sopivat esiintulevaan hengellisyyteen. Seuraava hänen antamansa lausunto osoittaa, että hän jakaa samanlaisen raamatullisen opin halveksunnan:
Aikamme kenties vaatii uudenlaista ekumeenista liikettä: ei uudenlaista oppia, eikä edes uudenlaista uskonnollista yhteyttä, vaan sellaista, joka rakentaa sille, mitä juutalaiset, kristityt ja muslimit pitävät yhteisenä.... Juutalaisilla, kristityillä ja muslimeilla on todellakin paljon yhteistä. [10]
(kirjasta Faith Undone, luku 12)

Notes:
1. Dan Kimball, They Like Jesus but Not the Church, op. cit., p. 137.
2. Ibid., p. 138.
3. Interview with Jay Bakker, "Empire of the Son" (Radar, http://radaronline.com/features/2006/12/empire_of_the _son _par t_ iii.php).
4. Bakker's website: http://www.revolutionnyc.com/links.htm.
5. Interview by Larry King with Jay Bakker; see transcript: http://transcripts.cnn.com/TRANSCRIPTS/0612/15/lkl.01.html.
6. Brian McLaren, "Leader's Insight: No Cowardly Flip-Flop: How should pastors respond to "the Homosexual Question"?(Christianity Today, January 23, 2006, http://www.christianitytoday.com/leadersnewsletter/2006/cln60123.html).
7. Mario Bergner, "Conversations with Jason about Homosexuality" (Redeemed Lives News, Spring/Summer 2001, http://www.redeemedlives.org).
8. Ibid.
9. Interview by Candace Chellew-Hodge with Philip Yancey, "Amazed by Grace" (Whosoever online magazine, http://www.whosoever.org/v8i6/yancey.shtml).
10. Philip Yancey, "Hope for Abraham's Sons" (Christianity Today, November 1, 2004).

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Kristus ja Joulu -- Katolisen kirkon väärennetty Messias

Tässä Joulun aikaan sopiva artikkeli 20 vuoden takaa, jossa varoitetaan palvomasta väärää Kristusta. Sama harha, joka vallitsi Jeesuksen opetuslasten aikana, vallitsee nyt Valtakunta Nyt -teologian muodossa, kun käsitetään väärin Messias ja Hänen toinen tulemuksensa. Kyseessä on ekumeeninen petos, jota varsinkin joulunviettotavat edesauttavat. Joulun "Jeesus-lapsi" korostus edistää ekumeniaa ja katolisia harhaoppeja, joihin pureudutaan seuraavassa. Tämän artikkelin suomensi: Samuel Korhonen

-------------------------

Kristus ja Joulu
Christ and Christmas

(Kirjoitettu joulukuussa 1989)

Dave Hunt

Joulu sellaisena, kuin sitä yleensä tänä päivänä vietetään, on yksi monista siirtymistä katolisuudesta, joka jäi eloon uskonpuhdistuksessa. Historioitsija Will Durant muistuttaa, että roomalaiskatolisuus kasvoi pakanuuden ja kristinuskon välisestä sulautumisesta, joka tapahtui Konstantinuksen alaisena 300-luvun alussa. Ottaen kantaa siitä johtuvaan Rooman valtakunnan ”kristillistämiseen”, jota rekonstruktionistit, kuten Herätyksen Koalition (Coalition on Revival = COR) johtaja Jay Grimstead, katsovat hellien mallina jollekin sellaiselle, jonka toivovat saavuttavansa, Durant kirjoittaa:
Pakanuus säilyi...suvaittujen muinaisten riittien ja tapojen muodossa...usein periksiantavan kirkon taholta....Horuksen ja Isiksen patsaille annettiin uudet nimet Maria ja Jeesus...Saturnalia [Saturnuksen juhla talvipäivän seisausta vietettäessä] korvattiin Joulun viettämisellä...suitsutus, valot, kukat, kulkueet, puvut...jotka olivat miellyttäneet ihmisiä vanhemmissa pakanallisissa kulteissa, kotiutettiin ja puhdistettiin kirkon rituaalissa....
Huolimatta pakanallisesta/katolisesta alkuperästään ja karkeasta kaupallistumisestaan, me voimme iloita, että Joulu tuo vuosittain muistutuksen Vapahtajan syntymästä. Valitettavasti kuitenkin Joulun juhlallisuudet yleensä pitävät yllä sekaannusta siitä, kuka Jeesus todellisuudessa on, miksi Hän tuli ja mitä Hän sai aikaan. Tämä ei ole yllättävää, ottaen huomioon väärinkäsitykset jopa Hänen omien opetuslastensa keskuudessa ensimmäisenä adventtina – ja paljon suuremman hämmennyksen, jonka Raamattu varoittaa edeltävän Hänen toista tulemustaan. Todellakin koko maailma – mukaan lukien miljoonat ”kristityt” -- tulevat seuraamaan ja palvomaan Antikristusta vakuuttuneina, että hän on todellinen Kristus.

Joulunviettotavat muistuttavat meitä, että samat väärinkäsitykset, jotka estivät niin monia tunnustamasta Kristusta Hänen tullessaan maan päälle ensimmäisen kerran, tulevat vallitsemaan Hänen palatessaan. Hämmennyksen syyt 1900 vuotta sitten ovat edelleen avainkysymyksiä tänä päivänä: Mikä on Messiaan todellinen tehtävä – ja Hänen valtakuntansa luonne? Milloin, kuinka ja kenen toimesta Valtakunta perustetaan – ja mikä on sen suhde Israeliin ja seurakuntaan? Monet ”kristityt” tänä päivänä ovat sokeita samalla tavalla, kuin nuo varhaiset ”opetuslapset”, jotka kääntyivät pois Kristuksesta, koska Hän ei täyttänyt heidän vääriä messiaanisia odotuksiaan.

Jopa Johannes Kastaja oli niin pettynyt, että tiukkasi Kristukselta: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?" (Mt 11:3). Sellaiset epäilykset tuntuvat mahdottomilta siltä, jonka Jumala oli lähettänyt ”valmistamaan tietä Herralle”! Jo kuusikuisena sikiönä Johannes oli täyttynyt Pyhällä Hengellä ja hypähtänyt äitinsä Elisabetin kohdussa kuultuaan neitsyt Marian äänen tämän saatua juuri tietää, että synnyttäisi Jumalan Pojan. Jumalan kutsumana ja innoittamana olemaan ”Messiaan edelläkävijä” Johannes todisti: ".... hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se....' Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika." (Joh. 1:33-34). Luottaen täysin tähän yliluonnolliseen ilmoitukseen Johannes julisti rohkeasti: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" (Joh. 1:29). Silti tuli päivä, jolloin hän epätoivoisena lähetti kaksi opetuslasta kysymään Kristukselta, oliko Hän todella lopultakaan Messias!

Vaikka oli saanut yliluonnollisen ilmoituksen Hänen henkilöllisyydestään, Johannes väärinkäsitti Kristuksen tehtävän täydellisesti. Eivätkö profeetat olleet sanoneet, että Messias perustaisi valtakuntansa ja hallitsisi Jerusalemista? Miksi sitten hän, Messiaan airut, oli vankilassa? Johannes ei ymmärtänyt, että Kristus oli tullut kuolemaan syntiemme tähden, jotta sekä juutalaiset, että pakanat, yhdistyneenä yhdeksi seurakunnaksi voisivat päästä taivaaseen. Hän ei myöskään käsittänyt, että oli oltava Toinen Tulemus.

Sama koski opetuslapsia Getsemanessa. Ihmeissään he katselivat sitä Yhtä, jolla luulivat olevan kaikki voima, kuinka Hänet näköjään voimattomana pidätettiin, sidottiin ja vietiin pois. Oli selvää, ettei Jeesus Nasaretilainen lopulta voinutkaan olla Messias! Unelmat murskaantuivat, he pakenivat henkensä edestä. Samoin kaksi Emmauksen tien kulkijaa: ”Me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin... [mutta he] ristiinnaulitsivat hänet!” (Lk 24:19-24). Hänen kuolemansa, jonka me tänä päivänä tunnustamme olevan evankeliumin ydin ja jota ilman meillä ei olisi elämää, sai Kristuksen aikalaiset vakuuttuneiksi, että Hän ei mitenkään voinut olla Messias, maailman Vapahtaja.

"Onhan hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen!" (Mt 27:40-44) oli verenhimoisen väkijoukon ja Hänen ristinsä juurella nauttien katselevien uskonnollisten johtajien ilkeilevä pilkkahuuto. ”Jos sinä olet Kristus, niin pelasta itsesi ja meidät!” toisti toinen hänen vierellään riippuvista ryöväreistä. Ketä Hän tuli pelastamaan, mistä, mihin ja kuinka, sitä ei selvästikään kukaan tuolla hetkellä ymmärtänyt – eivät edes hänen läheisimmät opetuslapsensa.

Kun Kristus yritti selittää, että Hänen on kuoltava maailman syntien tähden, niin Pietari nuhteli Häntä, että Hän oli niin ”negatiivinen”. Vain joitakin hetkiä aiemmin Pietari oli kuitenkin julistanut Isältä tulleen ilmestyksen kautta, että Jeesus on Kristus (Mt. 16:16-17). On selvää, ettei hän ymmärtänyt Messiaan tehtävää, vaikka tiesikin, kuka Hän oli. ”Väisty taakseni, Saatana!” (Mt 16:22-23), oli Kristus nopeasti vastannut Pietarille osoittaen, kuinka tärkeänä Hän piti tehtäväänsä koskevan karkean väärinkäsityksen oikaisemista.

Näin oli laita niiden Jerusalemissa (Joh. 2:23-25), jotka ”uskoivat hänen nimeensä, kun näkivät Hänen tekemänsä ihmeet.” He uskoivat Hänen olevan Messias, mutta heillä oli väärä käsitys, mitä se merkitsi. ”Jeesus ei uskonut itseänsä heille”, koska Hän tiesi, mitä heidän sydämissään oli ja että he eivät uskoisi totuutta. Me näemme saman harhan Joh. 6. luvussa niissä, jotka, koska Kristus oli parantanut ja ruokkinut heitä, aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet, tehdäkseen hänet kuninkaaksi (Joh. 6:15). Oli monia, jotka kutsuivat itseään Hänen ”opetuslapsikseen” (tänä päivänä heitä kutsuttaisiin ”kristityiksi”), joilla oli väärä käsitys Messiaasta ja kun Hän yritti selittää heille totuutta, he eivät halunneet kuulla sitä, vaan ”vetäytyivät pois, eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa” (Joh. 6:66).

Opimme Kristuksesta, kuinka tulee käsitellä joukkoja, jotka tahtovat seurata Häntä vääristä vaikuttimista. Meidän täytyy tehdä tänä päivänä, mitä Hän teki silloin. Monet tulivat ”eteen” kertomaan Jeesukselle uskovansa Häneen ja tahtovansa seurata Häntä uskollisesti. Vastoin tämän päivän menetelmiä Kristus ei pannut opetuslapsiaan pikaisesti merkitsemään sellaiset henkilöt ”seurakunnan jäseniksi”, ennenkuin he muuttaisivat mielensä ja saamaan heidät mukaan kuoroon, tai johonkin komiteaan heidän pitämisekseen aktiivisina seurakunnassa. "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi" (Mt 8:20), sanoi Jeesus innokkaille käännynnäisehdokkaille. ”Oletteko varmoja, että todella tahdotte seurata minua?” Mitä ”negatiivisuutta”!

”Tahdot siis seurata minua?” Kristus sanoisi. ”Salli siis minun kertoa, minne olemme menossa. Minä olen matkalla Jerusalemin ulkopuolelle kukkulalle nimeltä Golgata, jossa ne naulaavat minut ristiin. Jos siis haluat olla minulle uskollinen loppuun saakka, niin voit myös valmistaa mielesi: ota ristisi heti ja seuraa minua, koska sinne me olemme menossa!”

Tänä päivänä me olemme aivan liian viisaita esittääksemme evankeliumin niin negatiivisesti. Olemme tutkineet menestymisen motivaatioita, psykologiaa ja Dale Carnegie'n kursseja, ”Kuinka voittaa ystäviä ja vaikuttaa ihmisiin” ja katsomme sellaisten uusien menetelmien olevan ihanteellisia ”ihmisten voittamiseksi Kristukselle”. Niinpä täytämme kirkot suurilla joukoilla, jotka kuvittelevat, että Kristuksen tehtävä on saada heidät tuntemaan itsensä hyviksi rakentamalla heidän itsetuntoaan, vastaamalla heidän itsekkäisiin rukouksiinsa ja toteuttamalla heidän itsekeskeiset suunnitelmansa.

Rekonstruktionistit/Valtakunta nyt-liike/dominionistit ovat vielä enemmän sekaisin kuin Johannes Kastaja, vaikka heidän harhansa on sama. He eivät suostu vaeltamaan hyljättyinä Kristuksen kanssa kantaen Hänen ristinsä häpeää, koska se olisi ”tappiomielialaa”. He kuvittelevat, että olemme jo tuhatvuotisessa valtakunnassa ja meidän muka pitäisi toimia kuin ”Kuninkaan lapset”. He luulevat, että meidän tehtävämme on perustaa Valtakunta ottamalla ”hallintaan” media, kasvatukselliset instituutiot ja poliittinen johto. ”Merkkien ja ihmeiden” kannattajat kuvittelevat olevansa prosessissa ottaa hallintaan kaikki sairaus ja jopa itse kuolema ilman ylösnousemusta ja Kristuksen paluuta.

Se kaikki on hyvin positiivista ja ekumeenista. Kristilliset lobbarit ovat valmiita toimimaan moonilaisten ja mormonien ja kaikkien muiden kanssa, jotka suosivat perinteisten arvojen palauttamista Amerikalle ja jälleen kerran Joulun aikaan se, että voidaan julkisesti esitellä ristiä ja seimiasetelmaa, tulee yhdistäväksi periaatteeksi – hyvin matala yhteinen nimittäjä ekumeeniselle sovulle. Puolustaessaan sellaista höperyyttä kristilliset johtajat päättäväisesti puolustavat yhteistyötä kaikkien kanssa, jotka ”sanovat Jeesusta 'Herraksi'.” Kristuksen sanat: "Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ... tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni...'" (Mt 7:22-23). On suuria joukkoja, kuten mormonit ja katoliset (sanomatta mitään monista baptisteista, luterilaisista, metodisteista ym.), jotka sanovat Jeesusta ”Herraksi”, mutta eivät ole pelastettuja.

Lokakuun 17. päivänä [1989], Paul ja Jan Crouch toivottivat tervetulleeksi kolme katolista ohjelmaansa Praise the Lord: kaksi pappia ja naispuolinen maallikkojohtaja. Paul osoitti tavanomaista naiviuttaan ja uskomatonta tietämättömyyttään teologiasta silittelemällä kaikki erot protestanttien ja katolisten välillä ”pelkästään semantiikkakysymyksinä”. Innokkaassa transsubstaation hyväksymisessään, harhaopin, joka on niin suuri, että tuhannet kuolivat mieluummin roviolla, kuin hyväksyivät sen, hän julisti: ”Hyvä, me [protestantit] uskomme samaan. Näemme siis, että yhden näistä asioista, joka on jakanut meitä kaikkia kaikki nämä vuodet [transsubstaatio], ei olisi pitänyt jakaa meitä kaiken aikaa, koska todellisuudessa tarkoitimme samaa asiaa, mutta sanoimme vain sen vähän eri lailla.... minä olen hävittämässä koko sanaa 'protestantti' jopa sanavarastostani.... minä en enää protestoi mitään...on....aika katolisten ja ei-katolisten tulla yhteen yhtenä Hengessä ja yhtenä Herrassa.” Katolisilla on kuitenkin erilainen pelastuksen evankeliumi teoilla ja rituaalilla tuon kirkon olennaisen välittämisen kautta.

Korostaessaan ”Jeesus-lasta” Joululla on taipumus edistää toista vakavaa katolista harhaoppia: turmiollista myyttiä Kristuksen alistumisesta äidillensä, jota roomalaiskatolisuus on tarkoituksella edistänyt vuosisatojen ajan. Herramme äitinä Mariaa on varmasti syytä kutsua ”siunatuksi”, mutta hän ei ole ”kanssavälittäjätär” eikä ”kanssalunastajatar”, kuten roomalaiskatolisuus opettaa. Esimerkiksi katolisissa katedraaleissa kaikkialla maailmassa voi nopeasti huomata, että maalaukset, patsaat ja lasimaalaukset antavat Marialle hallitsevan roolin. Välillä hänet jopa näytetään ristillä lunastajanamme. Jeesus on joko avuton vauva äitinsä rinnoilla, pieni lapsi hänen polviensa välissä, tai eloton ristin uhri hänen käsivarsillaan. Maria ei koskaan ole alamainen Hänelle ja harvoin, jos koskaan, Häntä näytetään ylosnousemuksensa voitossa. Siinä, missä Maria on ”Taivaan Kuningatar”, Jeesus jää lapseksi hänen ohjauksessaan.

Tyypillinen on kaunis 13. vuosisadan lasimaalausikkuna, jonka hiljattain havaitsimme eräässä kirkossa Ranskassa. Ylinnä ovat sanat, Le Pergatoire, osoittaen, että se on ”kiirastulen” kuvaus. Maria ja Jeesus näytetään pilvellä (s.o. taivaassa) ja piinatut sielut kiirastulen liekeissä heidän alapuolellaan rukoilemassa kädet ylöspäin ojennettuina. Huutavatko he apua Kristukselta? Eivät, he vetoavat Mariaan. Hänellä on päässään kuninkaallinen kruunu?

Entä Jeesus, Kunnian Herra, joka voitti Saatanan ristillä ja istuu nyt Isän oikealla puolella – kuinka Häntä kuvataan? Noin seitsemän vuoden ikäisenä lapsena, joka seisoo ”Taivaan Kuningattaren” polvien välissä! Ei ihme, että sielut ”kiirastulessa” eivät vetoa Häneen saadakseen apua. Tämän kauniin lasimaalauskuvauksen alaosassa ovat sanat: Mère Marie, sauvez nous! ("Äiti Maria, pelasta meidät!")

Sellainen harhaoppi ei synny taiteilijoiden mielikuvissa, vaan roomalaiskatolisen kirkon perinteessä ja opissa, jota se ei vain suvaitse, vaan myös edistää. Kiirastulen pelko on katoliselle hyvin todellinen ja ”Maria” on hankkinut pakotien uskollisilleen. Hänen väitetään ilmestyneen pyhälle Simon Stock'ille heinäkuun 16. päivänä 1251 ja antaneen hänelle jotakin sellaista, joka tunnetaan ”Suurena Lupauksena”: ”Kuka tahansa kuolee yllään scapularium [kaksi palaa ruskeaa kangasta toisella Marian lupaus ja toisella hänen kuvansa ”Jeesus-lapsen” kanssa; toista pidetään edessä, toista selässä yhdistettynä kahdella nauhalla olkapäiden yli] hänen ei pidä kärsimän ikuista tulta.” Kuten mormonin maaginen alusasu, katolinen scapularium muka saa aikaan, mitä Kristuksen kuolema, hautaus ja ylösnousemus eivät voineet tehdä. Vuonna 1322 paavi Johannes XXII sai lisälupauksen ”Marialta”, joka tunnetaan ”sapatillisena etuoikeutena”: ”Minä, Armon Äiti, laskeudun heidän kuolemansa jälkeisenä lauantaina ja kenet ikinä löydän kiirastulesta [joka vain on kuollut scapularium yllänsä], sen minä vapautan.” Pyhän Simon Stock'in kuuluisa rukous päättyy siten: ”Oi, suloinen Marian sydän, ole meidän pelastuksemme!”

Joulu tarjoaa harvinaisen tilaisuuden kertoa aito Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ja paljastaa ja oikaista se ekumeeninen ja hämmennetty kuva, jonka se joka vuosi esittää maailmalle. Miljoonat on vietelty luulemaan olevansa kristittyjä, koska heillä on sentimentaalinen tunne ”Jeesus-lapsen” vuoksi. Muistakaamme, mitä Kristus sanoi niille, jotka uskoivat Häneen: ”Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi" (Joh. 8:31-32). Tämä on se totuus, jota meidät on kutsuttu julistamaan selvästi ja voimakkaasti.


[TBC: Tämä 23 vuotta vanha Dave Hunt'in sanoma ei ole yhtään menettänyt ajankohtaisuuttaan tämän päivän seurakunnalle. Edelleen on paljon hämmennystä koskien Jeesuksen tehtävää ja Jumalan valtakuntaa. Monet eri liikkeet, jotka tunnustavat olevansa kristillisiä ja raamatullisia, ovat tulossa yhteen yrityksessä auttaa perustamaan Kristuksen fyysinen valtakunta maan päälle ennen Hänen paluutaan. Siitä kun Dave ensi kerran kynäili tämän artikkelin, ”valtakunnan tässä ja nyt” kannattajat näyttävät kasvattavan vaikutusvaltaansa eksponentiaalisesti, kuten olemme osoittaneet sarjassamme "The Temporal Delusion (Ajallinen harha)." Osan III on määrä ilmestyä tammikuussa 2011.

Vaikka Dave on suurimmaksi osaksi jäänyt palvelutyöstä eläkkeelle, olemme kiitollisia, kun voimme kaivaa sitä aarteistoa, jonka hän vuosien saatossa on kirjoittanut ja esittää hänen materiaaliaan lukijoillemme jatkuvasti. Herra on armossaan antanut hänelle valtavia oivalluksia vartijana koskien virtauksia ja kysymyksiä, jotka vaikuttavat vahingollisesti seurakuntaan tänä päivänä ja tulevina päivinä.]    TBC

torstai 16. joulukuuta 2010

Totuus Jeesuksen neitseellisestä syntymästä

Tätä artikkelia Saatana vihaa, kuten varmaan myös suurin osa suomalaisista. Tässä nimittäin pureudutaan yhteen kristinuskon perustavimmista ja kiistellyimmistä totuuksista, eli Jeesuksen neitseelliseen sikiämiseen äitinsä Marian kohdussa. Ilman tämän totuuden hyväksymistä ei kukaan voi sanoa olevansa kristitty tai olevansa matkalla Taivaaseen, sillä Vapahtajamme täytyi olla luonnoltaan Jumala sovittaakseen ihmiskunnan synnit ja ilman Pyhän Hengen "siittämistyötä" tämä ei voinut olla mahdollista. Tätä oppia vastaan hyökätään voimakkaasti ateistisen tiedemaailman taholta, mutta myös monet pastorit eri puolilla maailmaa kieltävät Jeesuksen jumaluuden. Artikkelin kirjoittaja todistaa vastaansanomattomasti Raamatun sanalla, että Jeesuksen neitseellinen syntymä oli totta. Kaikki luopiokristityt, jotka kieltävät tämän fundamentin, joutuvat vielä häpeään. Kristinuskon perusfundamentteja (huom. fundamentalismi) on viisi: (1) Jeesuksen neitseellinen syntymä maan päälle, (2) Jeesuksen sovituskuolema ristillä, (3) Jeesuksen ylösnousemus kuolleista ja Taivaaseen astuminen, (4) Jeesuksen kirjaimellinen takaisintulo lopunajalla, sekä se, että (5) Raamattu on Jumalan sanaa, joka on kirjoitettu Pyhän Hengen inspiroimien ihmisten toimesta ajan saatossa. Artikkelin suomensi: Samuel Korhonen

-------------------------

Totuus neitseellisestä syntymästä
The Truth of the Virgin Birth

Dr. David R. Reagan

“Marian Ilmestys” (enkeli Gabrielin ilmestyminen Marialle)
Ranskalaisen taidemaalari Philippe de Champaigne'n
vuonna 1644 maalaamana

Haluaisin aloittaa aiheeni julistamisen heti alussa: Usko Jeesuksen neitseelliseen syntymään on täysin olennainen kristilliselle uskolle. Jeesuksen neitseellisen syntymän kieltäminen merkitsee Jeesuksen jumaluuden kieltämistä ja jos Jeesus ei ollut Jumala lihassa, niin sinulla ja minulla ei ole mitään toivoa.

Oppi, jota vastaan hyökätään

Ja kuitenkin huolimatta neitseellisen syntymisen opin keskeisyydestä ja olennaisuudesta ei ole toista oppia koko kristikunnassa, jota olisi enemmän solvattu ja ivattu.

Ajattele Thomas Jefferson'ia. Hän oli deisti, joka hylkäsi yliluonnollisen. Hän tuotti oman versionsa Uudesta Testamentista. Se on leikkaa ja liimaa -työ, joka tuhosi neitseellisen syntymän, kaikki Jeesuksen ihmeet ja tietysti Hänen ylösnousemuksensa. Koskien ylösnousemusta Jefferson kirjoitti:
Päivä on tuleva, jolloin Jeesuksen mystinen sikiäminen neitsyen kohdussa Korkeimman Olennon kautta hänen isänään luokitellaan taruksi, kuten Minervan syntyminen Jupiterin aivoissa. [1]

Kun korkeamman kritiikin saksalainen koulukunta 20. vuosisadan alussa valtasi tämän maan, tuon liberaalin näkemyksen johtava ja suosittu puhemies oli Harry Emerson Fosdick, New York'in Riverside -kirkon pastori. Seuraavassa hänen ylimielinen huomautuksensa koskien neitseellistä syntymää: ”En tietenkään usko neitseelliseen syntymään. . . Enkä tiedä yhtään älykästä saarnamiestä, joka uskoisi.” [2]

Vuonna 1983 julkaistussa kirjassaan, In Quest of Jesus (Jeesusta etsimässä), W. Barnes Tatum, Pohjois-Carolina'n Greensboro College'n professori, kutsuu neitseellistä syntymää ”teologiseksi taruksi”. [3]

Hans Kung, maineikas katolinen teologi, jota hänen oma kirkkonsa on virallisesti nuhdellut harhaoppisten käsitystensä vuoksi, sanoi neitseellisestä syntymästä näin: ”Vaikka neitseellistä syntymää ei voida ymmärtää historiallisbiologisena tapahtumana, sitä voidaan pitää merkityksellisenä symbolina ainakin tuolle ajalle.” [4]

Teologi Robert Funk, pahamaineisen Jeesus-seminaarin perustaja ja johtaja, kirjoitti nämä sanat koskien neitseellistä syntymää:

Jeesuksen neitseellinen syntymä on solvaus modernille älylle ja se pitäisi hylätä. Sitäpaitsi se on turmiollinen oppi, joka vähättelee naisia. [5]

Ja sitten on tietysti vielä John Shelby Spong, Newark'in episkopaalinen piispa, joka on kuuluisa luopioista näkemyksistään. Seuraavassa mitä sanottavaa hänellä oli koskien neitseellistä syntymää:
Aikanaan kertomus neitseellisestä syntymästä tulee liittymään Aadamin ja Eevan seuraan. . . selvästi tunnustettuina mytologisina osatekijöinä uskon perinteessämme, joiden tarkoitus ei ollut kuvailla kirjaimellista tapahtumaa, vaan vangita Jumalan tuonpuoleiset ulottuvuudet ensimmäisen vuosisadan inhimillisten olentojen maallisin sanoin ja käsittein. [6]
Toisin sanoen neitseellinen syntymä on, kuten tarina Aadamista ja Eevasta, vain primitiivisten ja tietämättömien ihmisten uneksima myytti.

Näiden hyökkäysten merkittävyys

Hämmästyttävä seikka koskien kaikkia näitä esimerkkejä, on se tosiasia, että kaikki lainaamani henkilöt olivat tunnustavia kristittyjä! En siis puhu ateistien tai agnostikkojen hyökkäyksistä. Heidän hyökkäyksensä ovat odotettuja. Minä puhun nyt tunnustavien kristittyjen hyökkäyksistä.

Ja ettet luulisi, että tämän kaltainen epäusko on tunnusomaista vain kaikkein liberaaleimmille kristityille, niin ottakaamme tarkastelumme kohteeksi Rob Bell. Hän on Michigan'in Grand Rapids'issa sijaitsevan megaseurakuunan, nimeltä Mars Hill, pastori. Lisäksi hän on yksi sellaisen liikkeen johtajista, jota kutsutaan esiintulevaksi seurakuntaliikkeeksi (Emergent Church Movement), liikkeeksi, joka väittää olevansa evankelikaalinen, mutta todellisuudessa on luopio. Bestseller-kirjassaan, Velvet Elvis: Repainting the Christian Faith (Sametti-Elvis: Kristinuskon uudelleen maalaaminen), Rob Bell, koskien neitseellistä syntymää, kirjoittaa seuraavaa:
Jos saisit tietää, että Jeesuksella olikin maallinen isä nimeltä Larry ja he löytävät Larry'n haudan, ottavat DNA -näytteitä ja osoittavat ilman epäilyksen häivääkään, että neitseellinen syntymä oli todellisuudessa vain mytologisoimista. . . Voisitko silti olla kristitty? [7]
Huomaa, kuinka salakava hän on lausunnossaan. Ilman, että kieltäisi neitseellistä syntymää, hän vain etenee heittäen kaikenlaisia sitä koskevia epäilyksiä tehden niiden kautta selväksi, että jos se on myytti, se ei vaaranna hänen uskoaan, koska hän ilmeisestikään ei katso sen olevan olennaista kristinuskossa.

Hämmästyttäviä syntymiä

So, what about it? Onko neitseellinen syntymä vain palanen mytologiaa? Vaikuttaako se mitenkään kristilliseen uskoon? Raamattu kertoo monista ainutlaatuisista syntymistä. Iisak esimerkiksi syntyi lähes 100-vuotiaille vanhemmille. Ja sitten ovat Simsonin, Samuelin ja Johannes Kastajan syntymät — jotka kaikki syntyivät hedelmättömille naisille.


McCaughey'n seitoset
Samalla tavalla on tapahtunut muutamia huomattavia syntymiä Raamatun aikojen jälkeen — kuten Dionne'n viitoset Kanadassa vuonna 1934, ensimmäinen lajissaan, jossa kaikki selviytyivät imeväisiksi. Vuonna 1974 Etelä-Afrikassa Rosenkowitz'in perheeseen syntyi kuutoset; jälleen ensimmäinen sellainen synnytys, jossa kaikki kuusi jäivät eloon. Ja sitten olivat vielä McCaughey'n seitoset Iowa'ssa vuonna 1997, joille ovat pärjänneet vain Suleman'in kahdeksaiset, jotka syntyivät Kaliforniassa vuonna 2009.

Kuitenkaan mikään näistä synnytyksistä, niin näyttäviä kuin ehkä ovatkin olleet — ei ole nykyisen ajan näyttävin synnytys. Hämmästyttävimmäksi syntymiseksi sitten Raamatun aikojen olisi ehkä katsottava Louise McCaughey'n seitoset Brown'in syntyminen Lancashire'ssa Englannissa heinäkuun 25. päivänä 1978. Hän oli ensimmäinen ihmisruumiin ulkopuolella siinnyt vauva — ensimmäinen ”koeputkilapsi”.


Maailman ensimmäinen koeputkilapsi, Louise Brown, täytti 30 vuonna 2008.

Historia todistaa hedelmättömien kohtujen synnyttäneen. Historia todistaa hämmästyttävistä moninkertaisista synnytyksistä. Historia todistaa syntymisestä kohdun ulkopuolella.

Kuitenkaan mikään näistä syntymistä ei ole yhtä hämmästyttävä, yhtä ihmeellinen, yhtä ällistyttävä, kuin Nasaretin Jeesuksen syntymä — syntymä, jonka Jumalan enkelit julistivat Betlehemin paimenille. Jeesus Nasaretilaisen syntymä on koko kirjoitetun historian ainutlaatuisin syntymä, sillä Raamattu kertoo meille, että Hän syntyi neitsyestä ja haluaisin, että menemme siihen nyt heti — Raamattuun. Aloittakaamme Jeesuksen neitseellisen syntymän tutkimus tutkimalla Raamattua. (Korostus suomentajan)

Jeesuksen neitseellinen syntymä

Pystyttääksemme tutkimuksemme näyttämön pohtikaamme kohtaa Matteus 1:18-21. Otan nämä jakeet raamatunkäännöksestä, joka tuskin on sinulle tuttu. Siitä käytetään nimeä Juutalainen Uusi Testamentti. Sen on kääntänyt David Stern, Jerusalemissa asuva messiaaninen juutalainen. [8]

Tämän käännöksen päämäärä on osoittaa, että UT on juutalaisten kirjoittama kirja ja juutalaisen kulttuurin läpitunkema. Hän tekee sen palauttamalla ihmisten ja paikkojen juutalaiset nimet, jotka on anglikanisoitu englantilaisissa käännöksissämme (ja suomalaistettu suomalaisissa). Ajattele tarkoin tätä hyvin tuttua kohtaa:

18. Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Miriam oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Ruach HaKodesh'ista [Pyhästä Hengestä].
19. Hänen tuleva miehensä Joosef, oli mies, joka teki sitä, mikä oli oikein, joten hän suunnitteli purkaa kihlauksen hiljaisuudessa sen sijaan, että saattaisi hänet julkiseen häpeään.
20. Mutta kun hän tätä ajatteli, niin hänelle ilmestyi unessa Adonain enkeli ja sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Miriamia kotiisi tykösi vaimoksesi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Ruach HaKodesh'ista.
21. Hän on synnyttävä pojan ja sinun on annettava hänelle nimi Jeshua [joka tarkoittaa, 'Adonai pelastaa,'], sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä."
22. Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Adonai on puhunut profeetan kautta:
23. "Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja he kutsuvat Häntä nimellä Immanuel." [joka tarkoittaa: "Jumala meidän kanssamme."]

Saatanallinen hyökkäys

Kuten voit nähdä Raamattu sanoo selvästi, että Jeesus syntyi neitsyestä ja luulen, ettei ole liioiteltua sanoa, että Saatana vihaa tosiasiaa neitseellisestä syntymästä. Hän vihaa sitä, koska se todistaa Jeesuksen jumaluudesta ja Saatana on päättänyt tehdä kaiken mahdollisen saadakseen maailman vakuuttuneeksi, että Jeesus oli vain ihminen.

Ajattele esimerkiksi erästä suosittuun Broadway -musikaaliin ja sen esitykseen sisältyvistä lauluista. Maria Magdaleena laulaa Jeesuksesta, kun tämä nukkuu. Sanat menevät jotenkin näin (korostus lisätty): [9]

I don’t know how to love him (En tiedä kuinka rakastaa häntä)
What to do, how to move him. (Mitä tehdä, kuinka vaikuttaa häneen.)
I’ve been changed, yes really changed. (Olen muuttunut, todella muuttunut.)
In these past few days, when I’ve seen myself, (Näinä menneinä päivinä, kun olen nähnyt itseni,)
I seem like someone else. (Tuntuu kuin olisin joku toinen.)
I don’t know how to take this. (En tiedä kuinka tämä tulisi ottaa.)
I don’t see why he moves me. (En näe, miksi hän vaikuttaa minuun.)
He’s a man. He’s just a man. (Hän on mies. Hän on vain mies.)
And I’ve had so many men before, (Ja minulla on ollut monia miehiä ennenkin,)
In very many ways, (Hyvin monin tavoin,)
He’s just one more. (Hän on vain yksi lisää.)


Sassoferrato'n madonna ja lapsi.
Huomaa sanat: “Hän on mies. Hän on vain mies.” Saatana on järjestänyt tämän kaltaisia hyökkäyksiä neitseellistä syntymää vastaan aina siitä saakka, kun se julistettiin Betlehemin paimenille. Filosofit ja tiedemiehet pilkkaavat sitä ei yhtään enempänä, kuin ”lapsellisena myyttinä”. Juutalaisten johtajat varhaisimmista ajoista saakka ovat hylänneet sen ”julmana väärennöksenä”. Ja mikä kaikkein murheellisinta, monet nykyajan kristityt teologit väittävät, että se on ”epäolennainen legenda.”

Saatanan hyökkäykset ovat olleet hyvin onnistuneita.

Tänä päivänä monet kristillisten seminaarien professorit törkeästi kieltävät neitseellisen syntymän. Itseasiassa rohkenisin sanoa, että se on kristinuskon ivatuin oppi. Se yleensä torjutaan vain Sassoferrato'n madonna ja lapsi. ”uutena tulokkaana myyttien joukossa (johnny-come-lately myth)”, ensimmäisen vuosisadan tietämättömän paimenporukan esiin loihtimana.

Tätä havaintoa tukevat gallupit. Vuonna 1998 Harris'in ryhmä haastatteli yli 7000 pappismiestä USA:ssa ja totesi, että seuraavat prosenttiosuudet pappismiehistä kielsivät neitseellisen syntymän: [10]
19% Amerikan luterilaisesta papistosta
34% Amerikan baptistipastoreista
44% episkopaalisista papeista
49% presbyteerisistä saarnamiehistä
60% metodistipapistosta
79% kongregationaalisista pastoreista
Tämä epäusko papiston keskuudessa vaatii veronsa Amerikan kansan keskuudessa. Vuonna 1998, jolloin papiston haastattelu tehtiin, 83% amerikkalaisista uskoi neitseelliseen syntymään. Kymmenen vuotta myöhemmin tuo prosenttiosuus oli pudonnut 20 pistettä eli 61%:iin. [11]

Nämä kyselyt kuitenkin osoittavat, että kansan keskuudessa on paljon enemmän uskoa Jumalan Sanaan, kuin papiston keskuudessa!

Epävarmuus (ambivalence) Jeesuksen aikana

On mielenkiintoinen asia, että tämä epävarmuus koskien Jeesuksen alkuperää, ei ole mitään uutta. Jopa Jeesuksen aikana Hänen alkuperänsä oli epävarmuuden ja jatkuvan spekulaation kysymys.

Johanneksen 6. luvussa kerrotaan, että juutalaisten johtajat pilkkasivat hänen väitettään, että Hän oli tullut taivaasta. He sanoivat: "Kuinka voit väittää, että olet tullut taivaasta, kun me tunnemme äitisi ja isäsi?"

Johanneksen 7. luvussa kerrotaan, että jotkut Jerusalemin asukkaista hylkäsivät Jeesuksen väitteen, että Hän on Messias, koska sanoivat: "Kuitenkin, me tiedämme, mistä tämä on; mutta kun Kristus tulee, niin ei kukaan tiedä, mistä hän on."

Ja Johanneksen 8. luvussa kerrotaan, että jotkut kansasta syyttivät Jeesusta aviorikoksesta syntyneeksi, samalla kun toiset sanoivat hänen olevan sekarotuinen samarialainen.

Toinen mielenkiintoinen seikka on, että Jeesus itse paljasti syyn tähän kaikkeen epävarmuuteen alkuperästään. Seuraavassa, mitä Hänellä oli sanottavaa siitä jakeissa Matteus 16:13-17:
13 Kun Jeesus tuli Filippuksen Kesarean tienoille, kysyi hän opetuslapsiltaan sanoen: "Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?"
14 Niin he sanoivat: "Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista".
15 Hän sanoi heille: "Kenenkä te sanotte minun olevan?"
16 Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika".
17 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa."
Pane tarkoin merkille viimeinen jae. Jeesus sanoi, että Isäjumala oli ilmoittanut Pietarille Hänen jumaluutensa. Se tarkoittaa, että ainoa mahdollisuus kuinka kukaan voi koskaan tietää Jeesuksen jumaluuden, on jumalallisen ilmoituksen kautta Jumalalta. Ihminen ei milloinkaan tule tähän tietoisuuteen filosofian, teologian tai tieteen kautta. Se täytyy ilmoittaa.

Oman tietonsa kautta ihminen päättelee aina, että Jeesus oli suuri oppinut, innoitettu opettaja, visionäärinen profeetta, moraalinen johtaja — tai vaikka mitä.

Oman järkensä varassa ihminen kuitenkin aina ohittaa sen keskeisen tosiasian, että Jeesus on Elävän Jumalan Poika ja siksi lihassa toimiva ihminen aina kieltää neitseellisen syntymän, koska neitseellinen syntymä ja Jeesuksen jumaluus ovat erottamattomat.

Jos Jeesus on Jumala, niin Hänen on täytynyt syntyä Jumalasta. Hän ei voi olla syntynyt inhimillisistä vanhemmista. Minun kantani on siksi, että neitseellisen syntymän kieltäminen merkitsee Jeesuksen jumaluuden kieltämistä.

Sillä kuten näet, niin ilman neitseellistä syntymää Jeesus on — Broadway-musikaalin sanoin — “vain uusi mies” syntynyt sen saman synnin luonnon kanssa, jonka me kaikki perimme Aadamilta. Ja jos Jeesus on vain uusi mies, niin sinulla ja minulla ei ole mitään toivoa missään eikä milloinkaan. Siksi neitseellinen syntymä ei ole toisarvoinen kysymys. Se on kristilliselle uskolle keskeinen.

Neitseellisen syntymän keskeisyys

Tarkastelkaamme hetkisen ajan neitseellisen syntymän keskeisyyttä. Miksi se on niin tärkeä kristinuskolle? Väittäisin, että siihen on kolme syytä.

Ensiksikin se liittyy Raamatun eheyteen Jumalan Sanana. Raamattu sanoo yksikäsitteisesti, että Jeesus syntyi neitsyestä. Jos se ei pidä paikkaansa, niin mitä me silloin voimme uskoa Raamatusta? Jos se, mitä se sanoo Jeesuksen syntymästä on tarua, niin kuinka voimme uskoa siihen, mitä se sanoo Hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan?

Toiseksi, se liittyy Jeesuksen uskottavuuteen Messiaana. Ollakseen Vapahtajamme, Jeesuksen oli täytettävä kolme ehtoa:
a) Hänen oli oltava ihminen. Yksikään enkeli ei voinut kuolla puolestamme.
b) Hänen oli oltava Jumala. Pelkästään kuolevainen ei voinut kantaa sitä ääretöntä hintaa, joka oli maksettava syntiemme tähden.
c) Hänen oli oltava synnitön. Syntinen ei voinut kuolla toisten syntien tähden.
Neitseellinen syntymä takasi kaikkien näiden kolmen ehdon täyttymisen:
a) Koska Hän syntyi Mariasta, Hän oli Ihminen.
b) Koska Hän sikisi Pyhästä Hengestä, Hän oli Jumala.
c) Koska Hän syntyi pyhäksi ilman synnin luontoa, Hän oli kelvollinen palvelemaan Vapahtajana.
Viimeinen kohta on äärimmäisen tärkeä. Vaikka sekä Aadam että Eeva kumpikin tekivät syntiä, niin Jumala piti Aadamia vastuullisena (1. Moos. 3:17-19). Room. 5:12-21 painottaa tätä seikkaa. Se sanoo, että aivan kuten kuolema tuli maailmaan yhden ihmisen, Aadamin, synnin kautta ja sai aikaan tuomion kaikille, niin myös elämän ja vanhurskauden toivo on tullut yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, kautta.

Olennaista on, että synnin luonto välittyy isän kautta ja siksi, jotta Jeesus saattoi syntyä ilman synnin luontoa, Hänen oli synnyttävä ilman maallista isää ja tämä tuo meidät toiseen tärkeään seikkaan. Se ei ollut Jeesuksen syntymä, joka oli ihme. Hänhän oli Marian kohdussa 9 kuukautta ja syntyi aivan kuin kuka tahansa. Se, mikä oli ihme, oli Hänen sikiämisensä. Suuressa luomisen ihmeessä Pyhä Henki asetti Hänet Marian kohtuun.

Tri. Henry Morris, Institute for Creation Research'in perustaja, kuvailee prosessia näin:

Joosef ja Kristus-lapsi
Marian kohdussa kasvavan ruumiin, voidakseen olla vapaa syntyperäisestä synnin vammasta, on täytynyt olla erikoisesti luotu täysin täydelliseksi ja Pyhän Hengen sinne asettama.

Kristus oli lisäksi “Daavidin siemenestä” (Room. 1:3), koska Maria, joka itse oli Daavidin siementä, ravitsi ja synnytti Hänen ruumiinsa. Silti Hän olisi Ihmisen Poika, joka jakoi kaiken yleisen inhimillisen kokemuksen sikiämisestä kuolemaan syntiä lukuunottamatta. Hän on todella ”naisen siemen” (1. Moos. 3:15), jonka ruumis on muodostunut, ei miehen siemenestä eikä myöskään naisen munasolusta, vaan kasvanut itse Jumalan naisen ruumiiseen istuttamasta ainutlaatuisesta siemenestä.

Se merkitsee, että Jumala välittömästi muodosti ruumiin toiselle Aadamille, aivan kuten ensimmäisellekin (Genesis 2:7).

Tämä ei ollut yhtään vähemmän kuin luomisen ihme, johon suoritukseen vain Jumala pystyi. [12]

Ilmoitus

Palatkaamme nyt Raamattuun ja jatkakaamme syntymäkertomuksessa lukemalla Luukkaan 1. luvusta alkaen jakeesta 26 — käyttäen jälleen juutalaista Uutta Testamenttia.
26 Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gavrielin Galilin kaupunkiin, jonka nimi on Natseret,
27 neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Miriam.
28 Lähestyessään häntä enkeli sanoi: "Shalom, armoitettu nainen! Adonai olkoon sinun kanssasi!"
29 Mutta hän huolestui suuresti hänen sanoistaan ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa.
30 Enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Miriam, sillä sinä olet saanut suosion Jumalan kanssa.
31 Katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeshua.
32 Hän on oleva suuri ja hänet pitää kutsuttaman HaElyon'in [Korkeimman] Pojaksi. Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen esi-isänsä, valtaistuimen;
33 ja hän on hallitseva Jaakobin huonetta iankaikkisesti — hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman."

Lääkäri Luukas
Pysähtykäämme hetkeksi, koska haluan muistuttaa eräästä hyvin tärkeästä tosiasiasta: se henkilö, joka kirjoitti nämä jakeet, oli mies nimeltä Luukas, joka sattui olemaan lääkäri.

Tämä on tärkeää, koska hän antaa meille enemmän tietoa neitseellisestä syntymästä, kuin kaikki toiset evankeliumien kirjoittajat yhteensä.

Ja luulenpa, ettei se ollut sattuma. Ajattelehan — Jumala käytti lääkäriä, tiedemiestä, antamaan meille tarkkoja tosiasioita koskien neitseellistä syntymää! Ja minä uskon, että Jumala teki sen tarkoituksella, jotta kukaan ei voisi oikeutetusti hyljätä kertomusta tietämättömän ja taikauskoisen ihmisen mytologisina kuvitelmina. Neitseellisen syntymän tärkein todistaja on lääketieteen tohtori!

Toinen seikka, joka meidän täytyy muistaa pohtiessamme näitä Luukkaan jakeita, on, että tuohon aikaan ei ollut sellaisia asioita kuin pakkoavioliitot — niitä ei tunnettu!

Virallinen avioliittosopimus, nimeltä Ketubah, neuvoteltiin ja allekirjoitettiin, jossa vaiheessa parin katsottiin olevan naimisissa, mutta avioliitto tuli valmiiksi vasta 9-12 kuukauden odotusajan jälkeen. Tuona aikana aviomies valmisti heille talon, jossa asua ja vaimo todisti uskollisuutensa.

Ja jos nainen tuli raskaaksi tuona aikana, niin se oli hyvin vakava asia. Se merkitsi, että hänet joko kivitettäisiin kuoliaaksi uskottomuudesta tai muutoin nöyryytettäisiin erosäädöksellä. Niinpä Gabrielin ilmoitus, että Maria oli tuleva raskaaksi tuona odotusaikana, toi mukanaan vähintäänkin vakavia seurauksia.

Pohtikaamme Marian reaktiota Gabrielin ilmoitukseen:
34 "Kuinka tämä voi tapahtua, koska minähän olen neitsyt?" kysyi Miriam enkeliltä.
35 Enkeli vastasi hänelle: "Ruach HaKodesh [Pyhä Henki] tulee sinun päällesi, HaElyon'in [Korkeimman Jumalan] voima varjoaa sinut; sentähden myös sinulle syntyvä pyhä lapsi pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.
36 Sinulla on sukulainen Elisheva, joka on vanha nainen; ja kaikki tietävät, että hän on hedelmätön, mutta hän kantaa kohdussaan poikaa ja on raskaana kuudetta kuukautta,
37 sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta."
38 Miriam sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan".
Marian vastaus

Ensimmäinen asia, joka meidän täytyy huomioida Marian vastauksessa on, että vaikka hän todennäköisesti ei ollut vanhempi kuin 14, hän ei ollut lapsi. Hän tiesi, mitä se edellytti saada vauva ja niinpä hän välittömästi huudahti: "Kuinka tämä voi tapahtua, minähän olen neitsyt?" Gabriel vastaa kertomalla hänelle, että sikiäminen on oleva ihme Pyhän Hengen voimasta. Epäilen, että Marialla ei ollut mitään käsitystä, mitä se merkitsi — aivan kuten mekään emme tänä päivänä täysin ymmärrä sitä — mutta siitä huolimatta tietäen, että se suuresti hankaloittaisi hänen elämäänsä ja suhdettaan Joosefiin, hän vastasi: "Minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan." Hyvät ystävät, se oli uskomattoman rohkea uskon julistus!

Marian viattomuus

Marian vastaus ei kuitenkaan ole ainoa osoitus hänen viattomuudestaan. Lisätodisteita voidaan löytää Luukkaan kertomuksesta. Jatkakaamme lukemista:

39 Viivyttelemättä Maria nousi ja kulki kiiruusti vuorimaahan erääseen Juudan kaupunkiin,
40 jossa Sakarja asui, meni hänen taloonsa ja tervehti Elishevaa.
41 Kun Elisheva kuuli Miriamin tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan. Elisheva täytettiin Ruach HaKodesh'illa [Pyhällä Hengellä]42 ja puhui suurella äänellä: "Kuinka siunattu sinä oletkaan naisten joukossa! Ja kuinka siunattu onkaan lapsi sinun kohdussasi!
43 Mutta kuka olen minä, että minun Herrani äidin pitäisi tulla minun tyköni?
44 Sillä heti kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani!
45 Sinä olet todella autuas, koska olet luottanut, että se lupaus, jonka Adonai on antanut sinulle, toteutuu."

Huomaa, että nimenomaan näissä jakeissa Marian viattomuus vahvistetaan uudelleen ja uudelleen. Esimerkiksi ensimmäinen seikka, jonka ne kertovat meille, on, että Maria kiiruhti sukulaisen, Elisabetin, tykö jakamaan hänen kanssansa hyvän uutisen raskaudestaan. Sallinet minun kysyä kuinka monen raskaaksi tulleen naimattoman tytön olet koskaan nähnyt käyttäytyvän noin? He ovat tavallisesti häpeän valtaamia ja viimeisiä, joiden he haluavat tietävän tilanteestaan, ovat heidän sukulaisensa!

Hänen viattomuuttaan vahvistaa vielä enemmän se tosiasia, että hän valitsi pappisperheen, jonka kanssa jakoi uutisen! Se tarkoittaa, että Elisabetin mies, Sakarias, oli pappi. Jos Maria oli raskaana huoruudesta, niin Sakariaan velvollisuus olisi ollut ilmiantaa hänet ja saattaa oikeuteen ja kivitettäväksi hengiltä.

Luulen, että Marian viattomuutta vahvistaa myös Elisabetin reaktio, kun hän huudahti: ”Kuinka siunattu sinä oletkaan naisten joukossa! Ja kuinka siunattu onkaan lapsi sinun kohdussasi!” Hän teki sen ennenkuin Maria edes ehti kertoa käyntinsä tarkoitusta!

Kohta sanoo, että hän teki sen Pyhän Hengen voitelun alaisena. Toisin sanoen Elisabetille annettiin yliluonnollinen tiedon sana ja tämän on täytynyt palvella Gabrielin Marialle antaman sanoman
vahvistuksena.

Ja lisävahvistusta antaa Johannes Kastaja, joka tuolloin oli vielä äitinsä Elisabetin kohdussa. Hän alkoi hypähdellä ilosta äitinsä kohdussa, kun Maria saapui, koska tunsi Messiaan läsnäolon!

Marian virsi

Jatkakaamme todisteiden etsimistämme Marian viattomuudesta. Seuraava todiste löytyy kauniista laulusta, jonka Maria laulaa Elisabetille:

46 Silloin Miriam sanoi: "Minun sieluni suuresti ylistää Adonaita,
47 ja minun henkeni riemuitsee Jumalassa, Vapahtajassani,
48 joka on huomioinut palvelustyttönsä hänen alhaisuudessaan. Sillä kuvittele sitä! Tästedes kaikki sukupolvet sanovat minua autuaaksi.
49 Voimallinen on tehnyt minulle suuria! Todellakin, Hänen nimensä on Pyhä;
50 ja jokaisessa sukupolvessa Hänellä on laupeus niille, jotka Häntä pelkäävät."

Kysyn sinulta, kuka naimaton ja raskaana oleva tyttö, on koskaan käyttäytynyt näin laulaen ylistysvirsiä Jumalalle sukulaistensa edessä? Marian käytös on viattoman käytöstä!

Joosefin reaktio

Hänen viattomuutensa vahvistetaan sillä, mitä Matteus kertoo meille hänen miehensä Joosefin menettelystä. Matteus sanoo, että koska Joosef oli hurskas mies, niin hän ensin tahtoi erota Mariasta hiljaisesti, mutta sitten muutti mielensä ja päätti edetä avioitumalla, koska hänelle ilmestyi enkeli ja sai hänet vakuuttuneeksi Marian viattomuudesta (Mt. 1:18-23).

Matteus tekee selväksi, että Joosefin alkureaktio uutiseen Marian raskaudesta oli järkytys. Hän oli selvästi viaton osapuoli ja hänen halunsa jatkaa avioitumalla osoitti, että enkelin vierailu sai hänet vakuuttuneeksi, että myös Maria oli täysin viaton.

Maailman vastaväitteitä

Maailma, mukaanlukien jotkut tunnustavat kristilliset johtajat, kuitenkin kirkuu: ”Hölynpölyä!” ”Se on tieteellisesti mahdotonta!” he sanovat. Hyvä, tietysti se on sitä! Mutta Jeesuksen sikiäminen olikin Jumalan ihme, jonka suoritti se Yksi, joka puhui koko maailmankaikkeuden olevaiseksi. Kuten Gabriel sanoi Marialle: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.”

Kriitikot vastaavat: ”Mutta sehän on mainittu vain Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Markuksella ja Johanneksella ei ole siitä mitään mainintaa, eikä siitä ole myöskään mitään mainintaa Paavalin, Pietarin eikä Johanneksen kirjeissä.” Vastaan tähän kysymällä: ”Kuinka monta kertaa Jumalan täytyy sanoa, jotakin, että se olisi totta?” Minulle riittää yksi kerta.

Se on ilmoitettu tarkemmin kahdessa evankeliumissa ja Paavali viittaa siihen epäsuorasti jakeessa Gal. 4:4, jossa hän viittaa Jeesukseen ”naisesta syntyneenä”, mikä on hyvin erikoislaatuinen sanonta miesten hallitsemassa kulttuurissa. (KR-38: vaimosta, valitettava käännösvirhe. Suom. huom.)

Kriitikot torjuvat tämän väittämällä, että varhaiset kristityt vain yrittivät jumaloida Jeesuksen liittämällä hänen syntymänsä pakanallisiin myytteihin suurista ihmisistä, kuten Aleksanteri Suuri — ihmisistä, joiden oletettiin syntyneen jumalan ja maallisen naisen liitosta. Kuitenkin kaikki sellaiset myytit karkeasti kuvailivat jumalia, jotka tulivat maan päälle ja harjoittivat seksiä naisten kanssa.

Ajatus, että ensimmäisen vuosisadan oikeaoppiset juutalaiset yrittäisivät jumaloida Messiaansa soveltamalla Häneen pakanallisia myyttejä, on naurettava. Yhtä naurettavaa on uskoa, että he omistaisivat elämänsä myytille ja olisivat valmiita kuolemaan sen puolesta.

Kriitikoiden viimeinen hengenveto on heidän väitteensä, että neitseellinen syntymä ei ollut ennakoitu missään heprealaisissa Kirjoituksissa ja siksi sen täytyi olla myytti, jonka tietämättömät ja taikauskoiset ihmiset myöhemmin loihtivat esiin.

Tämä kuitenkin ohittaa sen tosiasian, että ne kaksi kirjoittajaa, jotka mainitsevat neitseellisen syntymän, olivat kumpikin oppineita miehiä — Matteus, entinen roomalainen verojen kerääjä ja Luukas, lääketieteen tohtori.

Väite ohittaa myös sen tosiasian, että Messiaan neitseellinen syntymä ehdottomasti oli ennakoitu Raamatun profetiassa.

Raamatun profetia

Kun Aadam ja Eeva historian aamunkoitossa Eedenin paratiisissa tekivät syntiä, niin Jumala lupasi heille, että eräänä päivän heidät tuotaisiin sovintoon Hänen kanssaan ”naisen siemenen” kautta. Tuohon ilmoitukseen sisältyy selvästi Messias, joka syntyisi neitsyestä. Voit löytää tämän ilmoituksen jakeesta 1. Moos. 3:15 —
Ja minä panen vihollisuuden sinun ja naisen välille, sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille. Hän on murskaava sinun pääsi ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän. 
Tuhansia vuosia myöhemmin profeetta Jesaja ilmoitti, että Messias nimenomaan syntyisi neitsyestä. Jakeesta Jes. 7:14 löydämme nämä sanat: ”Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.”

Jotkut liberaaliteologit väittävät, että tässä kohdassa käytetty heprean neitsyttä tarkoittava sana voi myös tarkoittaa ”naimaton tyttö (engl. maiden)”, mutta he katsovat sormien läpi kahta tosiasiaa:
1) Kun heprealainen Raamattu käännettiin kreikaksi noin 280 vuotta ennen Jeesusta ja tuloksena saatiin käännös nimeltä Septuaginta, niin ne 70 juutalaista oppinutta, jotka tekivät käännöstyön, käyttivät tässä kohdassa kreikan sanaa, joka voi tarkoittaa vain neitsyttä, koska se oli heidän tulkintansa tämän kohdan merkityksestä.
2) Ja tuo sana, parthenos, on se sana, jota Matteus käytti evankeliumissaan lainatessaan profetiaa. Se voi jälleen tarkoittaa ainoastaan neitsyttä.
Todisteisiin perustuva usko


Kuten olemme nähneet, Raamattu on täynnä luotettavia todisteita neitseellisestä syntymästä. Kuitenkaan ne eivät todista neitseellistä syntymää, koska neitseellinen syntymä, kuten Jeesuksen Kristuksen jumaluus ja Hänen ylösnousemuksensa täytyy lopultakin ottaa vastaan uskolla.

Meitä ei kuitenkaan vaadita harjoittamaan sokeaa uskoa. Meille annetaan vankat todisteet, joille perustaa uskomme.

Silti maailma edelleen kirkuu: ”Se on mahdotonta!” Vastatessamme meidän täytyy pitää mielessä enkeli Gabrielin sanat Marialle. Hän sanoi: "Jumalalle ei mikään ole mahdotonta."

Se, mitä maailma tänä päivänä niin epätoivoisesti tarvitsee, on Marian yksinkertainen lapsenkaltainen usko, kun hän sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan".

Ajatuksia Mariasta

Sitä ajatellen haluaisin lisätä sanan Mariasta. Protestanttisessa perinteessä hänet on lähes täydellisesti sivuutettu johtuen pääasiassa siitä tosiasiasta, että katoliset ovat antaneet hänelle niin paljon huomiota.

Varmaa on, että häntä ei tule korottaa jumalan asemaan, kuten jotkut ovat tehneet, mutta hän kyllä ansaitsee huomiomme. Yksi asia on, että useimmat eivät näytä olevan tietoisia siitä tosiasiasta, että hän oli todennäköisesti vain noin 13-vuotias, kun enkeli Gabriel vieraili hänen luonaan. Se oli naima-ikä Israelissa tuohon aikaan, kuten se edelleen on suuressa osassa tuota osaa maailmaa.

Puhumme siis tässä teini-ikäisestä tytöstä, joka on uskon ja puhtauden ja Jumalalle antautumisen malli. Ja eräs avain hänen luonteeseensa paljastuu siinä riemuvirressä, jonka hän veisasi tullessaan raskaaksi Kristus-lapsesta. Tuo virsi, joka on kirjoitettu Luukkaan 1. luvussa, paljastaa, että hän oli Kirjoitusten läpitunkema. Ilmeisesti hän oli syntynyt hurskaaseen perheeseen, jossa hänelle oli lapsuudesta saakka opetettu Jumalan Sanaa.

Siitä huolimatta Raamattu ilmoittaa, että hänkin oli syntinen ja tarvitsi Vapahtajaa, kuten me kaikki toiset. Hän aloittaa virtensä julistamalla: ”Minun sieluni suuresti ylistää Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani” (Lk. 1:47).

Ja kuten Maria me kaikki olemme tehneet syntiä ja vailla Jumalan kirkkautta. Me kaikki tarvitsemme Vapahtajaa.


Viitteet:

1) ReligiousTolerance.org, “The Virgin Birth of Jesus: Fact or Fable?”, www.religioustolerance.org/virgin_b.htm, page 1.
2) Keep Believing Ministries, “Born of a Virgin”, sermon by Dr. Ray Pritchard, www.keepbelieving.com/sermon/2008-12-09-Born-of-a-Virgin/, page 1.
3) Ibid., page 2.
4) ReligiousTolerance.org, “The Virgin Birth of Jesus: Fact or Fable?”, page 1.
5) Dr. Mark D. Roberts, “The Birth of Jesus: Hype or History?”, www.markroberts.com/htmfiles/resources/jesusbirth.htm, page 10.
6) ReligiousTolerance.org, “Common Beliefs of Many Liberal Theologians, Skeptics, Humanists, etc”, www.religioustolerance.org/virgin_b1.htm, page 4.
7) Dr. Gregory R. Reid, Trojan Church: The New Age Corruption of the Evangelical Faith, (LaVergne, TN: Xulon Press, 2008), page 100.
8) David Stern, The Jewish New Testament (Clarksville, MD: Messianic Jewish Communications, 1989).
9) STL Lyrics, “I Don’t Know How To Love Him”, www.stlyrics.com/lyrics/jesuschristsuperstar/dontknowhowtolovehim.htm, page 1.
10) ReligiousTolerance.org, “Beliefs of Christian Clergy & Public”, www.religioustolerance.org/virgin_b7.htm, page 1.
11) Wtop.com, “61 Percent Believe in Jesus’ Virgin Birth”, www.wtop.com/?nid=773&sid=1544302.
12) Henry Morris, “Creation and the Virgin Birth,” pamphlet published by The Institution for Creation Research (no date), pages 5-6.

tiistai 14. joulukuuta 2010

MITÄ VÄÄRÄÄ EKUMENIASSA?

Tässä edelleenkin ajankohtainen artikkeli, joka julkaistiin jo 10 vuotta sitten, oikeasta ja väärästä ekumeniasta. Kaikkia maailman kirkkokuntia pyritään saamaan roomalaiskatolisen kirkon yhteyteen yhdeksi maailmankirkoksi, joka muodostaa lopunajan uskonnollisen Babylonin (Ilm. 17,18).Tämä on sitä väärää ekumeniaa, kun taasen tosi Kristuksen ruumis (morsian), joka koostuu eri yksilökristityistä yli kirkkokuntien, on jo oikeassa yhteydessä jäsentensä osalta. Ekumeenisen liikkeen ajamalla porttokirkolla ei ole muuta yhteistä kuin Raamatun opin vääristäminen ja kauniit ulkoiset puitteet. Artikkelin suomensi: Samuel Korhonen

---------------------------

The Alliance of Biblical Pentecostals
MITÄ VÄÄRÄÄ EKUMENIASSA?
WHAT IS WRONG WITH "ECUMENICAL"?

Dr. Opal Redding

Jos aiomme puhua ”ekumeniasta” niin, että sillä olisi jotakin merkitystä, meidän täytyy määritellä käsitteemme, että voimme tietää puhuvamme samasta asiasta. Tarvitsemme määritelmät seuraaville käsitteille: ”ekumenia”; ”ekumeeninen”; ”moderni ekumeeninen järjestö”; ”ekumeeninen liike”.

"Ekumeeninen" voi olla hyvä ja hyödyllinen sana

Sana "ekumeeninen" tulee kreikan sanasta oikoumene; se on tietysti ihan hyvä sana, jota on käytetty UT:ssa 15 kertaa. Se merkitsee aina joko ”asutettu maailma tai maa” tai ”maailman asukkaat” (Vrt. Mt. 24;14; Lk. 2:1; 4:5; 21:26; Apt. 11:28; 17:6, 31; 19:27; 24:5; Room. 10:18; Hepr. 1:6; 2:5; Ilm. 3:10; 12:9; 16:14). Webster’in sanakirjan mukaan: ”ekumeeninen: asutettu maailma, laajuudeltaan ja vaikutukseltaan maailmanlaajuinen.” Mitä tahansa toimintaa, joka sulkee piiriinsä maailman, tai käsittää maailman asukkaat, voidaan kuvailla ”ekumeenisena”. Tietysti ensisijainen esimerkki on evankeliumin levittäminen koko maailmaan Herramme lähetyskäskyn mukaan. Ensimmäisen vuosisadan seurakunta evankelioi maailman niin, että Paavali saattoi kirjoittaa Rooman pyhille, että evankeliumi oli kulkenut maailman (oikoumene) ääriin. (Room. 10:18). Sanaa voidaan käyttää myös maallisessa merkityksessä ilman mitään toivottuja seurauksia, kuten ”ekumeeninen maailman nälkäkonferenssi ”.


Kun sanasta ”ekumeeninen” tulee vaarallinen sana

Sanasta "ekumeeninen" tulee vaarallinen, kun se yhdistetään sanaan ”liike” ja sovelletaan seurakuntiin ja kristittyihin. Webster määrittelee, että ”ekumeeninen liike on kaikkien kristittyjen suunniteltua tuomista näkyvään yhteyteen”. Useimmat ekumeeniset järjestöt määrittelevät ”ekumeenisen liikkeen” keinona todistaa maailmalle kaikkien kristittyjen yhteys. Väitetään, että se on vastaus Jeesuksen rukoukseen jakeessa Joh. 17:22. Vaikka ”Webster'in” ei tarvitse olla huolestunut ”kristityn” ja ”yhteyden” määrittelemisestä, niin meidän täytyy! On tosiasia, että nykyinen ekumeeninen liike tuo aina yhteen niitä, jotka ovat uskollisia Jumalan Sanan opille ja niitä, jotka eivät sitä ole. Ei ole mitään kristillistä yhteyttä siellä, missä ei ole yhteyttä kerta kaikkiaan pyhille annetussa uskossa (Juuda 3).


Tosi Kristuksen ruumis ON jo yhteydessä

Rukouksessaan Jeesus määritteli millaiset henkilöt voivat olla yhteydessä, kuten Hän on yhteydessä Isänsä kanssa (Joh. 17:22). Hän teki selväksi, että haluttu yhteys olisi hengellistä yhteyttä (17:5; 10:30), yhteyttä totuudessa (17:17) ja agape-rakkaudessa (17:23,26). Se tosiasia, jota yleensä ei oteta huomioon, on, että Jeesuksen rukoukseen ON JO vastattu ja vastataan jatkuvasti, kunnes Hän noutaa morsiamensa. Maailma näkee satoja kirkkokuntia; Jumala näkee yhden seurakunnan, Kristuksen ruumiin, joka käsittää muutamia monista kirkkokunnista. Ainoa tapa olla tosi seurakunnassa on olla Pyhän Hengen asettama Kristuksen ruumiiseen uudestisyntymisessä: ”...ruumis on yksi . . .kaikki jäsenet ovat yksi. . . sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi” (1. Kor. 12:12-13). "Kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa" (Gal. 3:28).


Vääränlainen ”yhteys”

Nykyajan ekumeenista liikettä edistää yleensä Kirkkojen Maailmanneuvosto (World Council of Churches =WCC) ja roomalaiskatolinen kirkko. Se saa suurimman osan vauhtiaan roomalaiskatolisesta paavillisesta ekumenianeuvostosta (Roman Catholic Pontifical Council on Ecumenism). Heidän PÄÄMÄÄRÄNSÄ puettiin ytimekkäästi sanoiksi Vatikaani II:ssa. Puhuen ”vuoropuhelusta eronneiden veljien” kanssa kirjattiin seuraava suunnitelma: ”Seurauksena on oleva, että vähitellen, kun esteet täydelliselle seurakunnalliselle kanssakäymiselle on voitettu, kaikki kristityt kootaan yhteisessä eukaristian vietossa YHDEN JA AINOAN KIRKON YHTEYTEEN” ("Documents of Vatican II" by Flannery, p. 456). WCC on edistänyt monien kirkkokuntien opillisten mallien murtamista ja ajanut ekumeenista liikettä; WCC on nyt kuitenkin yhä enemmän lähestymässä katolisia, koska Rooman kirkolla on ”AUKTORITEETTI” ehdottomasti ”erehtymättömässä paavissa.”


Kun Nehemia johti Jumalan kansaa muurien jälleenrakentamisessa, hänen arkkivihollisensa Sanballat, Tobia ja Gesem, näkivät juutalaisten menestyksen. Kun eivät voineet pysäyttää Jumalan kansaa, he yrittivät toista temppua. He lähettivät kutsun Nehemialle kutsuen hänet vuoropuheluun Onon tasangolla. Nehemia sanoi: ”Onoonko? Ei käy! Minulla on käynnissä suuri työ, joten en voi tulla alas.” Hän tiesi, että heidän PÄÄMÄÄRÄNSÄ oli paha; hän säilytti kurssin ja menestyi (Neh. 6:1-15). Helluntailaiset kirkkokunnat yleensä ja AOG (Assemblies of God) nimenomaan, ovat raamatullisesti määriteltynä kokeneet suurta menestystä. Nyt Sanballatit ja Tobiaat tahtovat vuoropuhella.


Ekumeenista liikettä johtaa kirkko, joka tunnetusti suunnittelee tuoda kaikki kirkot valvontansa alaisiksi. Esimerkiksi ”Isä” Ray Ryland, teologian professori fransiskaanisessa Steubenville'n yliopistossa Oklahoma'ssa, toimii järjestön "Coming Home Network (Kotimatkaverkosto)" kanssa, jonka päämäärä on ”vetää eronneita veljiä.” Artikkelissa katolisessa lehdessä, THIS ROCK, maaliskuussa 2000, hän selittää, kuinka katolisten tulee suorittaa Vatikaani II:n ekumeeninen agenda sekä salaisesti että julkisesti. Hän kirjoittaa: ”Katolisen ekumenian päämäärä on palauttaa yhteys eronneisiin perinteisiin tuomalla ne katolisen kirkon yhteyteen.”

Entä "Celebrate Jesus 2000"?

Sattuu, että fransiskaaninen yliopisto hoitelee suunniteltua ekumeenista tapahtumaa 22-25.6.2000 nimeltä "Celebrate Jesus 2000". Sitä sponsoroi North American Renewal Service Committee (NARSC), ekumeeninen järjestö, joka tuo yhteen monia karismaattisia, kolmas-aaltolaisia ja helluntailaisia monista kirkkokunnista. On olennaista, että muistamme, että osallistuvilla roomalaiskatolisilla papeilla on ohjelma. Jos he eivät ole lojaaleja paaville hänen kiertokirjeessään Ut Unum Sint (Että he yhtä olisivat), he eivät jää papeiksi. Paavi Johannes Paavali II ei ole karismaatikko, mutta hän on valmis suvaitsemaan ja ”käyttämään” niitä, jotka puhuvat kielillä, toteuttaakseen häijyn päämääränsä. Lampaita varoitettakoon ja tosi paimenet olkoon varuillaan.


AOG (Amerikan suurin helluntaisuunta) on puhunut

AOG:n yleiskokous vahvisti uudelleen pitkäaikaisohjesäännön kaksivuotiskokouksessaan St. Louis'issa vuonna -95. Artikla XI, kappale 11, sanoo:


"AOG:n yleiskokous ei hyväksy saarnamiehiä tai seurakuntia, jotka osallistuvat mihin tahansa nykyajan ekumeenisiin järjestöihin paikallisella, kansallisella tai kansainvälisellä tasolla sillä tavalla, että se edistää ekumeenista liikettä, koska:

a) Me uskomme, että k.o. liikkeen opillinen yhteys on niin lavea, että se käsittää ihmisiä, jotka hylkäävät Raamatun innoituksen, Kristuksen jumaluuden, synnin yleismaailmallisuuden, sijaissovituksen ynnä muut pääopetukset, joiden ymmärrämme olevan oleellisia raamatullisessa kristinuskossa.

b) Me uskomme, että ekumeenisen liikkeen korostukset ovat ristiriidassa niiden asioiden kanssa, joita me pidämme raamatullisina prioriteetteina ja säännöllisesti asettavat yhteiskunnalliset huolenaiheet yksilöllisen pelastuksen tilalle.

c) Me uskomme, että monien uskonnollisten järjestöjen yhdistäminen maailman superkirkoksi tulee kulminoitumaan Ilmestyskirjan 17. ja 18. lukujen uskonnolliseksi Babyloniksi."
Määritelmänsä perusteella NARSC on ”nykyaikainen ekumeeninen järjestö” ja "Celebrate Jesus 2000" on ekumeeninen konferenssi. "Celebrate Jesus 2000" kattaa ekumeenisen ohjelman yhteisen karismaattisen kokemuksen sateenvarjon alla. Hengellinen kokemus YKSINÄÄN ei kuitenkaan voi milloinkaan olla yhteyden pohja. Yhteys täytyy perustaa terveeseen OPPIIN. ”Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne .... sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa.” (2. Joh. 10,11). Pietari oli Hengellä täytetty helluntailainen (tai karismaatikko, jos niin haluat) alkaessaan veljeillä juutalaistajien kanssa heidän lakihenkisyyden harhaopissaan; Paavali nuhteli häntä julkisesti hänen tekopyhyydestään (Gal. 2:11-16). Roomalaiskatolinen oppi ajaa samanlaista lakihenkisyyttä, kuin minkä Paavali julisti kirotuksi. Pietari teki parannuksen ja siten hyvä yhteys säilytettiin uskonyhteydessä (Apt. 15: 7-11; 1.Joh. 1:7).

Mitä Jeesus tekisi? Mitä Paavali tekisi?

Jos Jeesus olisi ollut ekumeeninen, Hän olisi vuoropuhellut rakastavasti juutalaisten johtajien kanssa, jotka rakastivat Jumalaa (kuten he ”Jumalan” määrittelivät) ja olivat täysin syventyneet ”tekemään hyvää”, aivan kuten ekumeenisen liikkeen johtajat tänä päivänä. Hän olisi harjoittanut ”sovittelua” kaikkien kanssa, jotka mainitsivat Jahven nimeä ja Hän olisi voinut paeta ristiä. On vain yksi ongelma: missä me olisimme, jos Hän olisi tehnyt sen?


Jos Paavali olisi ollut ekumeeninen, hän ei koskaan olisi nuhdellut Pietaria eikä julistanut Jumalan kirousta niille, jotka saarnasivat ”toista evankeliumia”! Itseasiassa häntä ei koskaan olisi vangittu ja lähetetty Neron luokse, jos hän vain olisi harjoittanut ”sovittelua” kaikkien kanssa, jotka sanoivat olevansa kristittyjä. Jos Paavali olisi elossa tänä päivänä, hän nuhtelisi jälleen niitä, jotka opettavat hengellisistä kokemuksistaan huolimatta väärää oppia. Se tosiasia, että jotkut katoliset puhuvat kielillä ei todista mitään, sillä jos kielilläpuhuminen on aidosti Pyhän Hengen antamaa, niin Hän johtaa heidät pois harhasta totuuteen. Kun he pitävät kiinni raamatullisesta pelastuksen opista Kristuksen täytetyn työn kautta Golgatalla täysin ilman roomalaiskatolisen kirkon sakramentteja, niin heidät erotetaan kirkosta, elleivät lähde omasta aloitteestaan. Myös mormonit puhuvat kielillä. Milloin me ”yhdistymme” heidän kanssaan? Heidän oppinsa eivät ole paljonkaan kauempana oikeasta opista, kuin roomalaiskatolisen kirkon.

Onko roomalaiskatolinen kirkko muuttanut oppejaan?

Kuka tahansa, joka lukee viimeisintä katolista katekismusta (1995), voi nähdä, että kaikki menneiden vuosisatojen harhaopit, ynnä muutamia uusia, ovat siellä: lopullisen auktoriteetin asettaminen KIRKON PERINTEESEEN ja paavinvaltaan ennemmin kuin Pyhän Raamatun 66 kanoniseen kirjaan; kirkon sakramenttien välttämättömyys pelastumiseksi; transsubstaatio, s.o. armon vastaanottaminen osallistumalla eukaristiaan (ehtoolliseen), jonka väitetään olevan Jeesuksen todellinen ruumis ja veri; yletön marianpalvonta Marialle tehdyin rukouksin ikäänkuin hän olisi kaikkialla läsnäoleva; kiirastuli, joka useimpien täytyy kestää ennen Herran tykö menemistä; ja aneet tulevaisuuden syntien puolesta. Etsi tämä kirja kirjastostasi ja lue sitä itse. Roomalaiskatolinen teologia esittää ”toisen evankeliumin” (Gal. 1:1-9) ja "toisen Jeesuksen" (2. Kor. 11:4).

Johtajien tekopyhyys katolisessa karismaattisessa liikkeessä näkyy korostetun helposti sen tosiasian kautta, että he kieltävät eukaristian (Herran ehtoollisen) jopa niiltä, joiden kanssa toivovat ”yhdistyvänsä” ekumeenisissa juhlallisuuksissa. Lähetin sähköpostin Fransiskaanisen yliopiston yhteystoimistoon ja kysyin: ”Onko ‘Celebrate Jesus 2000' -tapahtumassa ehtoollisjuhla? Sain seuraavanlaisen vastauksen: ”Kyllä, roomalaiskatolisille heidän omassa erillisessä aamukokouksessaan.” Sitten kysyin: ”Miksi eivät toiset voi osallistua, jos kerran kaikki juhlivat samaa Jeesusta?” Siihen en saanut vastausta. Oikea vastaus olisi, että he eivät juhli samaa Jeesusta. He juhlivat Jeesusta, jonka täytyy kuolla päivittäin; hehän ristiinnaulitsevat Hänet uudelleen jokaisessa messussa. Oikea kristillinen usko lepää Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, joka sanoi: ”Se on täytetty!” ja nousi ylös todistamaan sen.


Ekumenia ei voi muuttaa TOTUUTTA

Kristikunnassa on muodostumassa jakolinja. Pastori James Bridges, AOG:n rahastonhoitaja (General Treasurer), sanoi johtavien AOG:n kasvattajien kokoukselle: ”Monet ovat tänä aikana lopettamassa kirkkokuntia, mutta haluaisin mieluummin monia kirkkokuntia, jotka ovat tulleet esiin uskonpuhdistuksesta, kuin että Roomalainen kolossi, joka jatkuvasti pitää kannattajansa taikauskossa, tietämättömyydessä ja hengellisessä pimeydessä, orjuuttaa minua. Varokaa tänä päivänä niin pinnalla olevaa ekumeenista liikettä, ettei, kun uusi asu on riisuttu, se osoittautuisi olevan se sama vanha orjuus” (oma arkisto).

NYT on aika rukoilla ja puhua; jos vaikenemme, voimme kadottaa opillisen lahjomattomuutemme (integrity). Herramme on Totuus, Persoona; Raamattu on Totuus, kirja. Pyhä Henki tuo ne yhteen aidossa kokemuksessamme! Nykyinen Ekumeeninen Liike on vastakohta Herramme käskylle saarnata evankeliumia kaikille luoduille. Tiedämme liian paljon ja meille on annettu liian paljon, että voisimme harkita antautumista ekumenian hengelle. Historia tulee tallentamaan ratkaisusi. Millaisen perinnön sinä jätät lapsillesi ja heidän lapsilleen? Meidän on oltava uskollisia hinnalla millä hyvänsä!

This article first appeared in the Spring Issue of Contending for the Faith section of the Central Bible College Bulletin.

Dr. Opal Reddin is Professor Emeritus in Bible and Theology at Central Bible College Springfield, Missouri. Dr. Reddin presently holds the Chair of Pentecostal Truth at CBC.

maanantai 13. joulukuuta 2010

Viihdekristillisyys vs. Aito Evankeliumi

Tässä osuva saarna tälle ajalle edesmenneeltä 19. vuosisadan saarnaajalta, joka jo silloin tajusi miten paholainen pyrkii turmelemaan Jumalan seurakunnan kaikenlaisella ylimääräisellä rekvisiitalla, joka on ihmislihalle mieluisaa. Tarkoitan tässä huvikristillisyyttä, jossa varsinaista evankeliumin julistusta säestetään maailmallisella viihteellä, kuten joutavalla tarinoinnilla ja pakanallisella musiikilla. Esimerkkinä tästä Suomen ev. lut. kirkon järjestämät pop- ja metallimessut nuorille aikuisille joissakin seurakunnissa. Massoja on saatu kerättyä luopumuksen alttarille kun julistetaan maailmallisesti korvasyyhyn. Jutun suomensi: Samuel Korhonen

----------------------

Lampaiden ruokkimista vai vuohien huvittamista?
Feeding Sheep or amusing goats?

By C.H. SPURGEON

Paha asustaa Herran leiriin tunnustautuvissa niin karkeana varomattomuudessaan, että likinäköisimmätkään tuskin voivat olla huomaamatta sitä. Muutamien viime vuosien aikana se on kehittänyt epänormaaliin tahtiin pahuutta pahan vuoksi. During the past few years it has developed at an abnormal rate evil for evil (tai toisen lähteen mukaan: even for evil). Se on toiminut kuin hapatus, kunnes koko taikina käy.

Paholainen on harvoin tehnyt mitään ovelampaa, kuin vihjatessaan seurakunnalle, että osa sen tehtävää on järjestää ihmisille viihdettä heidän voittamisekseen. Puritaanien suorapuheisuudesta seurakunta on vähitellen vaientanut todistuksensa, silmää iskien hyväksynyt ja myöntänyt koskemattomuusaseman aikansa tyhjänpäiväisyyksille. Sitten se suvaitsi niitä rajoillaan. Nyt se on hyväksynyt ne massojen saavuttamisen varjolla.

Ensimmäinen väitteeni on, että Raamattu ei missään puhu viihteen tarjoamisesta ihmisille seurakunnan tehtävänä. Jos se on kristillinen tehtävä, niin miksi Kristus ei puhunut siitä? ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” Tämä on riittävän selvää. Niin olisi ollut, jos Hän olisi lisännyt: ”ja tarjotkaa huvia niille, jotka eivät pidä evankeliumista.” Mitään sellaisia sanoja ei kuitenkaan ole löydettävissä. Se ei näytä tulleen Hänen mieleensä. ”Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi palveluksen työhön.” Missä tulevat viihdyttäjät kuvaan? Pyhä Henki vaikenee heistä. Vainottiinko profeettoja, koska he huvittivat ihmisiä, tai koska kieltäytyivät siitä? Konsertilla ei ole marttyyrien luetteloa.

Jälleen huvituksen tarjoaminen on täysin vastakkaista Kristuksen ja Hänen apostoliensa opetukselle ja elämälle. Mikä oli seurakunnan asenne maailmaan? ”Te olette suola,” ei sokerimakeinen—jotakin, jonka maailma sylkee ulos, eikä nielaise. Lyhyt ja terävä oli sana: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa.” Hänellä oli kauhean vakava paikka!

Jos Kristus olisi sisällyttänyt enemmän iloisia ja mukavia tekijöitä tehtäväänsä, niin johtuen Hänen opetuksensa etsivästä luonteesta Hän olisi ollut suositumpi, kun he tulivat takaisin. En kuule Hänen sanovan: ”Juokse näiden ihmisten perään Pietari ja kerro heille, että huomenna meillä on erilainen palvelutyyli, jotakin lyhyttä ja viehättävää ja vain vähän saarnaamista. Meillä on mukava ilta ihmisille. Kerro heille, että he varmasti tulevat nauttimaan siitä. Nopeasti Pietari, meidän täytyy voittaa ihmiset jotenkin!” Jeesus sääli syntisiä, huokaili ja itki heidän vuokseen, mutta Hän ei koskaan pyrkinyt huvittamaan heitä.

On turha tutkia Kirjeitä löytääkseen joitakin merkkejä evankeliumihuvituksesta. Heidän sanomansa on: ”Tulkaa ulos, pysykää ulkona, pitäkää puhdas ulkona!” Kaiken hulluttelua muistuttavan puuttuminen on silmiinpistävää. Heillä oli rajaton luottamus evankeliumiin eivätkä he käyttäneet mitään muuta asetta. Kun Pietari ja Johannes oli pantu lukkojen taakse saarnaamisen vuoksi, seurakunta piti rukouskokouksen, mutta he eivät rukoilleet: ”Herra suo palvelijoillesi, että viisaalla ja arvostelukykyisellä virkistystoiminnalla voisimme osoittaa näille ihmisille, kuinka onnellisia me olemme.”

Jos he eivät lakanneet saarnaamasta Kristusta, niin heillä ei ollut aikaa viihdetilaisuuksien järjestämiseen. Vainon hajoittamina he menivät kaikkialle saarnaten evankeliumia. He ”käänsivät maailman ylösalaisin.” Siinä on ero!

Herra puhdista seurakunta kaikesta mädästä ja poisheitettävästä, jonka paholainen on siihen painanut ja vie meidät takaisin apostolisiin menetelmiin. Huvilähetys ei lopulta saa aikaan toivottua tulosta. Se saa aikaan vahinkoa vasta kääntyneiden keskuudessa. Puhukoot ja todistakoot huolettomat ja pilkkaajat, jotka kiittävät Jumalaa, koska seurakunta tuli puoliväliin heitä vastaan. Älkööt raskautetut, jotka löysivät rauhan konsertissa, pysykö hiljaa! Nouskoon juomari, jolle huvinäytelmä on ollut Jumalan rengas kääntymyksensä ketjussa, seisomaan!

Ei ole vastaajia. Huvilähetys ei tuota kääntymyksiä. Tämän ajan tarve saarnatyössä on uskova oppineisuus yhdistyneenä vakavaan hengellisyyteen toinen kummuten toisesta hedelmänä juuresta. Tarve on raamatullinen oppi niin ymmärrettynä ja tunnettuna, että se sytyttää ihmiset tuleen.

Julkaisusta Entertainment in the Church (Viihde seurakunnassa), muokannut David ja Tamra Lee.


Kirjoittajasta:

CHARLES HADDON SPURGEON (1834-92) oli Englannin tunnetuin 19. vuosisadan jälkipuoliskon saarnaaja. Vuonna 1854, vain neljä vuotta kääntymyksensä jälkeen, Spurgeon, silloin vasta 20 vuotias, tuli pastoriksi Lontoon maineikkaaseen New Park Street Church'iin (jota aikaisemmin paimensi kuuluisa baptistiteologi John Gill). Seurakunta kasvoi nopeasti ulos rakennuksesta, muutti Exeter Hall'iin ja sitten Surrey Music Hall'iin. Näissä paikoissa Spurgeon saarnasi säännöllisesti yli kymmenentuhannen hengen yleisöille—aikana ennen sähköistä äänenvahvistusta. Vuonna 1861 seurakunta muutti pysyvästi vasta rakennettuun Metropolitan Tabernacle'een. Spurgeon’in painetut teokset ovat laajat ja niihin kuuluu hänen suurteoksensa The Treasury of David (http://www.spurgeon.org/treasury/treasury.htm). Lähes kaikkia Spurgeon'in painettuja teoksia painetaan edelleen ja ne ovat saatavana kustantajalta: Pilgrim Publications, http://www.pilgrimpublications.com/books/spurgeon-books

Google Website Translator Gadget

Hae tästä blogista (täsmähaku)

Loading

Lukijat (jos lukijat ei näy, mene osoitteeseen nokialainen.blogspot.com.br)

Sivuja

Donald Trumpista artikkeleita ja sivustoja

Blogiarkisto

Uusi Vieraskirja (sis. ajankoht. linkkejä) -- Guestbook and The Conversation Forum (alkoi 25.3.2015)

Amerikan vapaamuurari-perustajaisät omistivat maan Saatanalle vuodesta 1791, 1890-luvun loppupuolelle (Cutting Edgen artikkeli)

Paul Begleyn ajankohtaisprofeetallinen YouTube-kanava -- uusia videoita päivittäin maailman tilanteesta

Thomaksen NWO-blogi -- uusi maailman (epä)järjestys (tässä julkaisu: Suomi ja NWO)

E-mail: nokialainen.info (at) gmail.com