Keneltä: SamuelK
Kenelle: Undisclosed-Recipient:;@domain.invalid
Lähetetty: 04.05.2010 10:51
Rauhan tervehdys!
Tässä postissa joitakin Zac Poonen'in suomennettuja kirjoituksia hänen seurakuntansa Christian Fellowship Church, Bangalore India, verkkosivulta.
http://www.cfcindia.com/web/mainpages/home_page.php
Bileamin Aasi (Samuel Korhonen)
Poimin tähän kolme näistä kirjoituksista, jotka kertovat oleellista asiaa nykypäivän kristillisyydestä, joka pääosin on luopunutta, maailmallista ja minäkeskeistä. Zac Poonen osaa erottaa oikean ja väärän. "Nokialainen" huom.
---------------------------------
Väärennetty herätys - Zac Poonen
Counterfeit Revival - Zac Poonen
Jeesus ja apostolit varoittivat toistuvasti, että laaja-alainen petos ja suuret joukot vääriä profeettoja olisivat tunnusmerkillisiä viimeisille päiville (Mt. 24:3-5,11,24; 1. Tim. 4:1) – ja olemmekin nähneet heitä tarpeeksi asti muutamien viimeisten vuosikymmenten aikana.
Miksi nämä väärät profeetat ja nämä väärennetyt ”herätykset” pettävät miljoonittain kristittyjä? Ja miksi niin monet saarnaajat lankeavat moraalittomuuteen ja ahneuteen?
Seuraavassa joitakin tärkeimpiä syitä minun näkemykseni mukaan:
1. Useimmat kristityt eivät tänä päivänä ole tietoisia, mitä Uusi Testamentti opettaa, koska he eivät ole tutkineet sitä huolella ja senvuoksi seuraavat johtajiensa opetuksia eivätkä Uuden Testamentin opetuksia.
2. Ihmeet (yliluonnolliset lahjat) ovat tulleet heille tärkeämmiksi kuin heidän luonteensa (yliluonnollinen elämä).
3. Aineellinen rikkaus on tullut heille tärkeämmäksi kuin hengellinen rikkaus.
4. He eivät kykene erottamaan sielullista kiihotusta, eli psykologista manipulaatiota, aidosta Pyhän Hengen vaikutuksesta; syy jälleen on tietämättömyys Uudesta Testamentista.
5. He eivät kykene erottamaan psykosomaattista parantamista (parantuminen tulee oikeista mielen asenteista) yliluonnollisesta parantamisesta Jeesuksen nimessä.
6. Tunneperäinen kiihotus ja oudot ruumiilliset ilmiöt ovat tulleet heille tärkeämmiksi kuin sisäinen Herran ilo.
7. Johtajille heidän palvelutyönsä ihmisille on tullut tärkeämmäksi kuin heidän sisäinen vaelluksensa Jumalan kanssa.
8. Ihmisten hyväksyminen on näille johtajille tullut tärkeämmäksi kuin Jumalan hyväksyminen.
9. Kokouksiin osallistuvien ihmisten lukumäärä on näille johtajille tullut tärkeämmäksi kuin se, että ovatko nuo ihmiset täysin antautuneet Kristukselle.
10. Omien valtakuntiensa ja rahaimperiumiensa rakentaminen on tullut tärkeämmäksi näille johtajille kuin paikallisseurakunnan rakentaminen ja itsensä tekeminen palvelijoiksi tuossa paikallisseurakunnassa (Jer. 6:13).
Kaikki tämä on sen VASTAKOHTA, mitä Jeesus opetti. Kristuksen vastakohtaa kutsutaan Uudessa Testamentissa ”Antikristukseksi”. Elleivät kristityt näe tätä selvästi, niin silloin, kun Antikristus ilmestyy maailman näyttämölle väärine merkkeineen ja ihmeineen (2. Ts. 2:3-10), he myös hyväksyvät hänet sokeasti. Olla Kristuksen Hengen johdossa merkitsee päinvastaisen hengen omistamista kuin em. kohdissa.
Seuraavassa on parafraasi, mukaelma, Jeesuksen sanoista Matteus 7:13-27 (lue yhdessä Matteuksen lukujen 5 – 7 kanssa):
"Sekä portti, että tie IANKAIKKISEEN ELÄMÄÄN, on hyvin kapea – kuten juuri sanoin (Matteus 5 – 7). Kuitenkin on tuleva esiin vääriä profeettoja ja he kertovat teille, että portti ja tie ei ole kapea vaan helppo ja leveä. Varokaa heitä. Te pystytte tunnistamaan heidät helposti tarkkailemalla heidän luonteensa hedelmää: Elävätkö he kiukusta vapaata elämää, vapaina himosta naisiin, vapaana rakkaudesta rahaan ja vapaina kiihkeästä pyrkimyksestä aineelliseen rikkauteen (maailmallisten ihmisten tavoin)? Saarnaavatko he näitä asioita vastaan, kuten minä tässä? (Mt. 5:21-32 ja 6:24-34).
Nämä väärät profeetat saattavat käyttää monia yliluonnollisia lahjoja ja tehdä ihmeitä ja todella parantaa ihmisiä minun nimessäni, mutta silti minä lähetän heidän kaikki helvettiin viimeisenä päivänä, koska he eivät tunteneet minua (PYHÄNÄ) eivätkä yksityiselämässään luopuneet synnistä (Mt. 7:21-23). Niinpä jos tahdotte rakentaa seurakunnan kalliolle, joka ei koskaan horju eikä sorru ajassa eikä iankaikkisuudessa, niin olkaa tarkkana, että teette kaiken, minkä minä juuri teille sanoin (Matteus 5 – 7) ja opettakaa väkeänne tekemään kaiken, mitä olen myös teille määrännyt. Silloin minä olen teidän kanssanne aina ja minun arvovaltani tukee teitä aina (Mt. 28:20, 18). Mutta jos te vain kuulette, mitä minä sanon, ettekä tee, niin se, mitä te rakennatte voi kyllä näyttää ihmisistä suurelta ja vaikuttavalta seurakunnalta, mutta varmasti se murenee ja sortuu eräänä päivänä (Mt. 7:25).”
Kuinka sitten rakennamme horjumattoman seurakunnan näinä viimeisinä päivinä?
1. Meidän täytyy elää vuorisaarnaa (Matteus 5 – 7) ja saarnata siitä alituisesti.
2. Meidän täytyy elää uudessa liitossa eikä vanhassa liitossa. Kyetäksemme siihen meidän täytyy tuntea selvästi kahden liiton välinen ero (2. Kor. 3:6). Meidän täytyy myös saarnata uutta liittoa.
Kun saarnaajat tänä päivänä lankeavat vakavaan syntiin, he oikeuttavat itsensä esimerkeillä Vanhan Testamentin pyhistä, jotka myös lankesivat syntiin ja sitten he käynnistävät uudelleen palvelutyönsä hiljaisen ajan jälkeen. He lainaavat Daavidin esimerkkiä, joka teki aviorikoksen ja Elian, joka masentui ja sanovat: ”Kuitenkin Jumala edelleen käytti heitä!” Kuitenkaan he eivät lainaa Paavalin esimerkkiä, joka eli voitossa ja puhtaudessa elämänsä loppuun saakka.
Se, mitä nämä saarnaajat eivätkä useimmat kristityt ole nähneet, on, että VT:n pyhät EIVÄT tänä päivänä ole meidän esimerkkejämme. Tässä armonajassa meille on annettu paljon enemmän – ja ”jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan” (Lk. 12:48). Jeesus on UUDEN liiton Välimies ja HÄN on meidän Esimerkkimme ja uskomme Alkaja tänä päivänä – ei Daavid eikä Elia.
Ero VT:n pyhien ja Jeesuksen välillä on esitetty hyvin selvästi kohdassa Hepr. 12:1-4, mutta hyvin harvat elävät siinä todellisuudessa. Hyvin harvat ovat nähneet, että ”Jumala oli varannut uudessa liitossa meitä varten jotakin PAREMPAA” (Hepr. 11:40).
Kuka tahansa meistä voi langeta samalla tavalla kuin monet saarnaajat, ellemme valvo ja ole tarkkana – sillä Saatana on kavala vihollinen. Turvamme on siinä, että tottelemme UT:n opetusta tarkasti ja alistumme jumaliselle johdolle. (Ja ”jumalisella” johdolla tarkoitan niitä, joilla ei ole ainuttakaan edellä mainituissa 10 kohdassa luetelluista vääristä arvoista). Jos opimme toisten virheistä, voimme itse välttää samoja virheitä.
Pitäkäämme siis kasvomme tomussa Herran edessä joka aika – sillä siinä me saamme jumalallisen ilmestyksen – kuten Johannes (Ilm. 1:17). Jos nöyrrymme, saamme armon olla voittajia (1. Piet. 5:5). Ja kun Pyhä Henki näyttää meille totuuden Jumalan Sanassa ja totuuden itsestämme, niin olkaamme täysin rehellisiä ja ”rakastakaamme totuutta siten pelastuaksemme” kaikesta synnistä. Siten Jumala itse varjelee meidät kaikesta petoksesta (2. Ts. 2:10,11). Aamen.
Oikea ja väärä evankeliumi – Zac Poonen
The True Gospel And The False - Zac Poonen
Kristittyjä voidaan yleisesti ottaen luokitella kahteen ryhmään esim. seuraavilla tavoilla:
(1) "Roomalaiskatoliset" ja "protestantit" – siitä riippuen miksi kukin on syntynyt.
(2) "Kirkolliset" ja "vapaat suunnat".
(3) "Uudestisyntyneet" ja "nimikristityt" – riippuen "kokemuksesta";
(4) "Evankelikaalit" ja "liberaalit" – riippuen opista.
(5) "Karismaattiset" ja "ei-karismaattiset" – riippuen "puhuvatko kielillä".
(6) "Kokoaikaiset kristillisen työn tekijät" ja "maallisen työn tekijät" – riippuen ammatista.
Tällaisia luokituksia voisi olla muitakin, mutta mikään näistä luokituksista ei käsittele ongelman perussyytä, jota Herramme tuli ratkaisemaan.
Monet tietävät, että ”Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden” (1. Kor. 15:3), mutta monet eivät tiedä, että Raamattu sanoo, että Kristus kuoli myös siksi, ”ettemme enää eläisi itsellemme, vaan hänelle” (2. Kor. 5:15).
Raamatullisempi tapa luokitella kristittyjä olisi siis seuraava:
(1) "Ne, jotka elävät itselleen” ja ”ne, jotka elävät Kristukselle”; eli
(2) "Ne, jotka etsivät omaansa” ja ”ne, jotka etsivät sitä, mikä on Kristuksen”, eli
(3) "Ne, jotka etsivät ensiksi maallisia asioita” ja ”ne, jotka etsivät ensiksi Jumalan valtakuntaa”; eli
(4) "Ne, jotka rakastavat rahaa” ja ”ne, jotka rakastavat Jumalaa.” (Jeesus sanoi, että on mahdotonta rakastaa kumpaakin – Lk. 16:13)
En koskaan ole kuitenkaan kuullut käytettävän sellaista luokittelua. Tämä luokittelu koskee uskovan sisäistä elämää ja henkilökohtaista vaellusta Jumalan kanssa, kun taas em. menetelmät koskevat hänen elämänsä ulkoisia yksityiskohtia. Taivas kuitenkin luokittelee kristityt tällä jälkimmäisellä tavalla! Tällä menetelmällä toiset eivät voi luokitella meitä. Meidän on luokiteltava itsemme – sillä ei kukaan itseämme lukuun ottamatta voi tietää sisäisiä vaikuttimiamme ja halujamme. Edes puolisomme eivät voi olla tietoisia siitä, mille me elämme.
Herramme ei tullut ensisijaisesti antamaan ihmisille oppia tai seurakuntamallia tai puhuttamaan heitä kielillä tai edes antamaan heille kokemusta!
Hän tuli ”pelastamaan meidät synnistä”. Hän tuli asettamaan kirveen puun juurelle. Ja synnin juuri on: Itseemme keskittyminen, omamme etsiminen ja oman tahtomme tekeminen. Ellemme salli Herran hakata ja repiä pois tätä ”juurta” elämästämme, niin me olemme kristittyjä vain pinnallisesti. Saatana voi kuitenkin pettää meidät kuvittelemaan, että kuulumme korkeampaan luokkaan kuin toiset kristityt johtuen opistamme tai kokemuksestamme tai seurakuntamallistamme!
Saatana ei välitä, vaikka meillä olisikin oikea oppi, kokemus tai seurakuntamalli niin kauan kuin jatkamme ”eläen itsellemme” (Tämä muuten on vain toinen sanonta ”synnissä elämiselle”!!). Kristikunta on tänä päivänä täynnä uskovia, jotka etsivät omaansa ja elävät itselleen, jotka silti ovat vakuuttuneita, että Jumala näkee heidät ylempinä toisiin uskoviin verrattuna pelkästään johtuen oppieroista tai seurakuntamalleista tai ”kokemuksista”. Tämä vain osoittaa, kuinka suuren työn Saatana on onnistunut tekemään kristikunnassa.
Jakeessa Joh. 6:38 Herramme sanoo, että Hän tuli taivaasta maan päälle:
(1) Kieltämään inhimillisen tahtonsa (jonka Hän oli saanut tullessaan maan päälle Ihmiseksi) ja
(2) Tekemään Isänsä tahdon Ihmisenä. Sen kautta Hänestä tuli meidän esimerkkimme.
Läpi maanpäällisen elämänsä – koko 33½ vuotensa ajan – Jeesus kielsi oman tahtonsa ja teki Isänsä tahdon ja Hän sanoi opetuslapsilleen selvästi, että niiden, jotka tahtoivat olla Hänen opetuslapsiaan, olisi käytävä sama tie. Hän tuli iskemään synnin juureen elämässämme - ”oman tahtomme tekemiseen” - ja vapauttamaan meidät siitä.
Tieteen piirissä ihminen erehtyi tuhansien vuosien ajan kuvittelemaan, että maa oli maailmankaikkeuden keskipiste. Ihmisen silmään se näyttikin siltä – koska aurinko, kuu ja tähdet todella näyttivät kiertävän maan ympäri kerran 24 tunnissa. Noin 500 vuotta sitten tarvittiin Kopernikuksen kaltaisen miehen rohkeus kyseenalaistaa tämä suosittu käsitys ja osoittaa, että se oli täysin väärä ja että maa ei ollut edes aurinkokunnan keskipiste maailmankaikkeudesta puhumattakaan. Hän osoitti, että maa oli luotu keskipisteekseen aurinko. Niin kauan kuin ihmisellä oli väärä keskipiste, hänen tieteelliset laskelmansa ja päätelmänsä olivat vääriä – koska hänen keskipisteensä oli väärä, mutta heti kun ihminen löysi oikean keskipisteen, niin nämä laskelmat ja päätelmät muuttuivat oikeiksi.
Meidän laitamme on samoin, kun jäämme ”itsekeskeisiksi” sen sijaan, että olisimme ”Jumala-keskeisiä”. Raamatun ja Jumalan täydellisen tahdon ymmärryksemme (laskelmamme ja päätelmämme) ovat silloin vääriä, mutta aivan kuten ihmiset olivat yli 5000 vuoden ajan vakuuttuneita olevansa oikeassa (kuten edellä näimme), me myös saatamme kuvitella olevamme oikeassa! Todellisuudessa olemme kuitenkin 100% väärässä.
Tätä me tänä päivänä näemme jopa monien ”hyvien kristittyjen” keskuudessa. Heillä on niin monta erilaista saman Raamatun tulkintaa – ja kuitenkin jokainen on vakuuttunut, että hänen tulkintansa yksin on oikea ja kaikkien toisten väärä. He sanovat, että toiset ovat ”petettyjä”. Miksi näin? Koska heillä on väärä keskipiste.
Ihminen luotiin jumalakeskeiseksi eikä itsekeskeiseksi ja kun kristityillä on väärä keskipiste, niin myös heidän ”evankeliuminsa” on väärä. Pohjimmiltaan on vain kaksi evankeliumia, joita tänä päivänä saarnataan – toinen on ihmiskeskeinen ja toinen jumalakeskeinen.
Ihmiskeskeinen evankeliumi lupaa ihmiselle, että Jumala antaa hänelle kaiken, mitä hän tarvitsee, jotta hänen elämänsä maan päällä olisi mukavaa ja antaa hänelle myös taivaspaikan hänen elämänsä lopussa. Ihmiselle kerrotaan, että Jeesus antaa anteeksi hänen kaikki syntinsä, parantaa kaikki hänen sairautensa, siunaa ja vaurastuttaa häntä aineelliseesti, ratkaisee kaikki hänen maanpäälliset ongelmansa jne., jne.
Minä itse jää edelleen sellaisen ihmisen keskipisteeksi ja Jumala kiertää häntä – hänen juoksupoikanaan – vastatakseen hänen jokaiseen rukoukseensa ja antaakseen hänelle, mitä ikinä hän haluaa!! Hänen täytyy vain ”uskoa” ja ”vaatia jokainen aineellinen siunaus Jeesuksen nimessä”!!
Tämä on väärä evankeliumi, koska siinä ei puhuta ollenkaan ”parannuksesta”. Parannus on se, mitä Johannes Kastaja, Jeesus, Paavali, Pietari ja kaikki apostolit ennen kaikkea saarnasivat ja parannus, valitettavasti, on se, jota ei tänä päivänä saarnata - edes kaikesta viimeisenä!!
Sen sijaan jumalakeskeinen evankeliumi kutsuu ihmistä parannukseen. Se selittää ”parannuksen” tarkoittavan:
Kääntymistä POIS Itsestä oman elämänsä keskipisteenä, tekemästä omaa tahtoansa, vaeltamasta omaa itse valittua tietään, rakastamasta rahaa ja rakastamasta maailmaa ja maailmallisia asioita (lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korska) jne., ja
Kääntymistä KOHTI Jumalaa, Hänen rakastamista koko sydämestään, Hänen tekemistä elämänsä keskipisteeksi ja Hänen tahtonsa tekemistä tästä lähtien jne.
Usko Kristuksen kuolemaan ristillä voi tuoda ihmiselle syntien anteeksiantamuksen vasta, kun hän on katunut. Silloin hän voi vastaanottaa Pyhän Hengen voiman voimakseen kieltää itsensä joka päivä niin, että voi elää jumala-keskeistä elämää. Tämä on se evankeliumi, jota Jeesus ja apostolit saarnasivat.
Väärä evankeliumi tekee portin avaraksi ja tien laveaksi (helpoksi vaeltaa, koska ei tarvitse kieltää omaa Minäänsä eikä lakata elämästä omille kiinnostuksilleen eikä lakata etsimästä omaa etuaan). Miljoonat osallistuvat kokouksiin, joissa sellaista väärää ”evankeliumia” saarnataan ja monet menevät tästä portista ja vaeltavat tätä tietä kuvitellen, että se vie elämään, mutta todellisuudessa se vie tuhoon. Tämän evankeliumin evankelistat kuitenkin nauravat partaansa (gloat in) ja raportoivat suurin luvuin ihmisistä, jotka ”nostivat kätensä ja tekivät ratkaisun Kristuksen puolesta” heidän kokouksissaan!! Se kaikki on kuitenkin petosta. Vaikka jotkut todella aidosti kääntyvät sellaisissa kokouksissa vilpittömyydestään johtuen, niin monista sellaisista ”kääntyneistä” tulee lopulta ”kahta vertaa pahempia helvetin lapsia” (Mt. 23:15) – petettyjä, mitä tulee heidän todelliseen tilaansa.
Todellinen evankeliumi kuitenkin tekee portin ahtaaksi ja tien kaidaksi – ei ahtaammaksi eikä kaidemmaksi kuin Jeesus itse, kuten jotkut ”superhengelliset” kultistit sen tekevät, vaan juuri samankokoiseksi kuin Jeesus. Vähän on niitä, jotka löytävät tämän tien elämään. Tämä evankeliumi ei anna evankelistoille paljonkaan raportoitavaa eivätkä tilastot ole vaikuttavia, mutta tämä evankeliumi vie ihmiset Herran Jeesuksen tykö ja taivaaseen.
"Olkaa tarkkana, kuinka kuuntelette. Kuka ikinä tottelee kuulemaansa, sille annetaan lisää valoa ja ymmärrystä. Mutta kuka ikinä ei tottele kuulemaansa, häneltä otetaan pois sekin valo ja ymmärrys, jonka hän luulee omistavansa” (Lk. 8:18, mukaelma).
Jolla korvat on, se kuulkoon.
RISTI EROTTAA
The Cross Separates
CETF 43 March 2008 — www.christian-witness.org
By ZAC POONEN, Bangalore, South India
Golgatan kukkulalla hetkellä, jolloin Jeesus ristiinnaulittiin, kaksi hänen kanssaan tuomittua ryöväriä riippuivat Hänen kummallakin puolellaan. Kärsimyksensä ajan Jeesuksen risti erotti heidät joskin vain fyysisesti. Lopputulos oli, että heidät erotettiin ikuisesti toinen kadotukseen ja toinen Hänen luokseen. Tässä on kuva siitä, mitä Jeesuksen risti aina saa aikaan. Se erottaa ihmiset, jotka valitsevat valon, ihmisistä, jotka valitsevat pimeyden. Niin, se erottaa.
Tänä päivänä on monia vilpittömiä kristittyjä, joista tuntuu, että jokaisella yrityksellä ihmiskunnan jakamiseksi on juurensa pahassa ja että jokainen liike kohti yhteyttä on lähtöisin Jumalasta. Tämä johtuu kuitenkin vain siitä, etteivät he tunne Raamattua. Raamattu puhuu erottamisesta aivan alusta lähtien. Genesiksen ensimmäisen luvun jakeesta kolme luemme valon luomisesta ja jakeessa neljä Jumala näki, että tämä valo oli hyvä. Sitten hän erotti valon pimeydestä. Jos Hän olisi antanut niiden sekoittua, ne olisivat saaneet aikaan jonkinlaisen hämärän, mutta se tuskin olisi palvellut sitä elämän antamisen päämäärää, jonka vuoksi Jumala loi valon. Näemme siis, että Jumala oli ensimmäinen, joka erotti. Hän on omaperäisyyden (distinctiveness) Jumala ja läpi Raamatun me löydämme tämän periaatteen vahvistettuna. Lisäksi se pian siirtyy ”periaatteen erottamisesta” ihmisten erottamiseen. Jumala kielsi Israelia sekoittumasta avioliitoissa muihin kansoihin, koska heidän itsensä tuli olla valo kansoille, jotka olivat pimeydessä. Samasta syystä seurakuntaa käsketään UT:ssa erottautumaan maailmasta (2.Kor. 6:14). Itse asiassa koko kreikankielen sana ”ekklesia”, joka on englanninkielisissä käännöksissä ”church, (seurakunta, kirkko) tarkoittaa ”uloskutsutut”.
Seurakunnalla ja maailmalla on jotakin yhteistä niiden kahden ryövärin kanssa, jotka riippuivat Golgatalla Jeesuksen kummallakin puolella. Kumpikin mies oli alunperin paha, mutta toinen sai anteeksi ja vanhurskautettiin, koska katui. Toinen jatkoi synnissään ja kuoli ilman anteeksiantamusta. Siten heidän ikuisuuskohtalonsa olivat erilaiset kuten maailmalla ja seurakunnallakin, sillä maailman henki on täysin vastakkainen Jumalan Hengelle rakastaen pimeyttä ja pois kääntymistä valosta. Se valitsee oman kohtalonsa – ja löytää sen.
Valitettavasti tämä erottautuminen Jumalalle voi ajoittain merkitä eroa myös uskonnollisesta maailmasta. Kun se, mikä käy kristillisestä seurakunnasta, elää tämän maailman hengen mukaan eikä Jumalan hengen mukaan ja sitä ohjaa Jumalan Hengen asemesta ihmisten perinne, niin meidän voi olla pakko valita. Hetkellä, jolloin Herraa Jeesusta ristiinnaulittiin Jerusalemin kaupungin ulkopuolella, papit ja uskonnolliset johtajat palvoivat Jumalaa temppelissä kaupungin sisäpuolella. He ristiinnaulitsivat Jumalan Pojan, mutta sokeudessaan suorittivat edelleen tyhjiä uskonnollisia rituaalejaan siinä uskossa, että Jumala oli mieltynyt heihin! Sekä elämässään että kuolemassaan Herra Jeesus itse oli uskonnollisen muodollisuuden ulkopuolella ja niin tulevat Hänen todelliset opetuslapsensa olemaan (Joh. 16:2). Tänä päivänä on monia tunnustavia seurakuntia, jotka kuten Laodikean seurakunta, ovat asettaneet itsensä samaan asemaan kuin nuo juutalaiset.
He jatkavat toimintojaan luullen, että kaikki on heillä hyvin, samalla kun tosiasiassa Herra itse on koko ajan heidän seurakuntansa oven ulkopuolella (Ilm. 3:14, 20).
Erottautuminen maailmasta on itse asiassa UT:n johtoajatus. Ennen menoaan ristille Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että he eivät kuuluneet maailmaan. Jeesus itse oli erillään (one apart) -- ”ei tästä maailmasta”. Ja Hän vahvisti, että Hänen opetuslapsensa olivat aivan yhtä todellisesti toismaailmaisia (other-worldly). Ja koska he eivät kuuluneet siihen, Hän sanoi heille, että he tulisivat havaitsemaan tämän maailman vaikeaksi paikaksi elää (Joh. 15:19; 17:16). Opetuslasten velvollisuus on varjella itsensä maailman saastutukselta (Jk. 1:27), sillä seurakunta on Kristuksen Morsian, Hänen rakastamansa, voittamansa ja pyhittämänsä (Ef. 5:25-27). Tämä selittää Paavalin ”jumalallisen mustasukkaisuuden” Korinton uskovista. Hän sanoi haluavansa esittää heidät puhtaana neitsyenä Kristukselle ja pelkäsi, että paholainen turmelisi heidät (2. Kor. 11:2,3). Tämä selittää myös äärimmäisen voimakkaat sanat ”te avionrikkojat”, jotka Jaakob osoittaa uskoville, jotka osoittivat ystävyyttä maailman hengen kanssa (Jk. 4:4). Raamatulla on todella paljon sanottavaa erottautumisesta.
Kirjoittajasta:
ZAC POONEN oli upseeri Intian merivoimissa, joka erosi yksiköstään vuonna 1966. Hän on palvellut Herraa täysaikaisesti Intiassa viimeiset 42 vuotta ja ensisijaisesti sitoutunut perustamaan paikallisseurakuntia. Zac ja Annie menivät naimisiin 40 vuotta sitten. Annie on lääkäri, joka pyörittää ilmaisia lääkintäklinikoita naisille ja lapsille Zac'in seurakuntakonferenssien aikana Intiassa. Monet sadat tulevat saamaan lääkärinapua. Heidän neljä poikaansa ovat kaikki Herran Jeesuksen opetuslapsia maallisissa ammateissaan ohjelmointi-insinööreinä ja kaikki naimisissa uudestisyntyneiden uskovien kanssa. Zac on kirjoittanut 25 kirjaa syvemmästä kristillisestä elämästä ja hän matkustelee opettamassa konferensseissa monissa maissa. Hänen verkkosivullaan on video- audio- ja kirjoitettua materiaalia, jota voi vapaasti ladata: http://www.cfcindia.com/web/mainpages/home_page.php. Jos haluat lukea tai ladata “WORD FOR THE WEEK” aikaisempia numeroita, niin mene sivulle: http://www.cfcindia.com/web/mainpages/word_for_the_week.php
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti