"KAATUMINEN": MITÄ RAAMATTU SANOO?

Tässä vielä kerran analyysia kiistellystä aiheesta tämän päivän kristittyjen keskuudessa. Kyse on karismaattisia seurakuntia edelleenkin riehaannuttavasta kaatumisilmiöstä. Kokousten lopussa osallistujat kerääntyvät salin eteen jonkun saarnamiehen kaadettaviksi toivoen samalla saavansa hengellisen uudistumiskokemuksen. Seuraavassa jo viisitoista vuotta vanhassa artikkelissa eräs edesmennyt pastori osoittaa, että kyse voi olla todellisesta ilmiöstä, mutta Raamatusta sille ei löydy esimerkkiä kristillisenä käytäntönä. Pikemmin se on hindulaisuudesta peräisin oleva maailmallisen voiman transsivaikutus, jossa demoneilla voi olla sijaa. Voi näin vain ihmetellä miten alas seurakuntamaailma on vajonnut, kun sallii tällaista tapahtuvan kokouksissaan. Tämä on juuri sitä lopunajan luopumusta ja eksytystä, jota pitää varoa. Suomenkin karismaattiset, eritoten Nokia-missio, ovat tässä mielettömyydessä mukana ja tulevat kokemaan tuomionsa aikanaan Jumalan taholta. Artikkelin suomensi: Samuel Korhonen

--------------------------

The Alliance of Biblical Pentecostals

"KAATUMINEN": MITÄ RAAMATTU SANOO?

"SLAIN IN THE SPIRIT": WHAT DOES THE BIBLE SAY?

Rev. Larry Thomas

http://www.biblical-pentecostals.org/slain.htm

Eräs kasvava rieha seurakunnassa on nykyisin ”kaatumisen” ilmiö. Se on jotakin sellaista, josta täytyy puhua johtuen sen jatkuvasta kasvusta karismaattisessa ja helluntailaisessa liikkeessä. Tämä ilmiö on läheisesti kytketty ”nauruherätykseen” ja käymässä aivan tavalliseksi.

Ennenkuin pääsen todelliseen tämän kokemuksen käsittelyyn, haluan selkiyttää joitakin asioita.

Ensiksikin, salli minun sanoa, että Jumala on Jumala ja että Hän on kaikkivaltias. Hän voi vaikuttaa ja toimia seurakunnassaan millä tavalla tahansa Hän katsoo tarpeelliseksi ja sopivaksi. En halua enkä voikaan rajoittaa sitä tapaa, jolla Jumala on käsitellyt ja tulee käsittelemään yksilöuskovia tai syntisiä.

Toiseksi, en kiistä enkä halua osoittaa, että tämä ilmiö, josta olemme alkaneet käyttää nimitystä ”slain in the spirit (kaatuminen hengessä)” ei voisi olla todellinen. Mitä hyvänsä manifestaatioita sitten seuraakaan tätä ”kaatumista” (niitä käsitellään tarkemmin jäljempänä), niin siitä ei ole epäilystä, etteikö tämä ilmiö olisi todellinen. (Se voi olla myös jäljennetty.) Kuitenkin yhtä kiistatonta on, ettei tälle ilmiölle ole raamatullista ennakkotapausta merkkinä Jumalan toiminnasta tai siunauksesta uskovan elämässä.

EI TAVOITELTAVA

Samalla kun ”kaatumisesta” on tullut paljon tavoiteltu kokemus, niin Raamattu näyttäisi osoittavan, että sellainen ilmiö ei ole hengellisyyden merkki. Itseasiassa nykyisen kaltaisten manifestaatioiden tutkiminen osoittaa juuri päinvastaista. Se merkitsee, että se on todennäköisesti osoitus synnistä ihmisen elämässä. Meidän ei kuitenkaan pidä yleistää sitä.

Minulla on monta hyvää ystävää, saarnaajatovereita ja sukulaisia, jotka huolestuvat siitä, mitä sanon, koska he ovat kokeneet tämän ilmiön itse, tai ovat nähneet sitä tapahtuvan tilaisuuksissaan. Luotan, että he lukevat tämän artikkelin loppuun, ennenkuin päättävät, että olen menettänyt sen vähäisen arvostelukyvyn, joka minulla vielä oli.

Mikään tässä artikkelissa sanottu ei ole tarkoitettu syytökseksi kenellekään, joka on ollut ”hengen kaatamana” eikä siinä ole mitään kätkettyä vihjausta koskien heidän hengellisyyttään, tai pelastumistaan.

Viime vuosina tästä ilmiöstä on tullut saarnamiehen tai ”kaadettavan” henkilön hengellisyyden (eli voitelun) merkki. Se on paljon tavoiteltu kokemus varsinkin karismaattisissa piireissä. Useat nykyiset palvelutyöjärjestöt ovat kehittäneet melkoisen maineen sellaisten kokemusten esiintymiselle heidän tilaisuuksiensa aikana. Näitä ovat Charles ja Frances Hunter, John Jacobs ja Kenneth Hagin. Laajimmin tunnettu tämän ilmiön vuoksi on tänä päivänä Benny Hinn, mutta Rodney Howard-Browne, viimeinen tähti karismaattisella näyttämöllä, on valtaamassa maata.

JOITAKIN SELITYKSIÄ

Kokemukselle on useita selityksiä, joita antavat ilmiötä tutkineet. Yleisin selitys on, että kokemus on pelkästään inhimillinen reaktio itsesuggestioon, tai henkinen manipulaatio saarnaajan kautta. Ne, jotka osallistuvat joukkokokoukseen, jota tukee tähän manifestaatioon erikoistunut palvelutyöjärjestö, ovat valmistautuneet henkisesti ja hengellisesti kokemaan sen. Kun se sitten tapahtuu, niin voi näyttää siltä, että osallistuja ei mitenkään hallinnut tapahtunutta, mutta siitä hetkestä, kun yksilö alkoi suunnitella kokoukseen osallistumista, hän oli valmistautunut kokemukseen.

Toinen tekijä on ”vertaispaine”. Tilaisuudessa, jossa monet kaatuvat, Hengellä täytetyt uskovat tuntevat painetta kaatua itsekin, ettei heitä pidettäisi vähemmän hengellisinä.

On myös mahdollista, että seurakuntalainen ”alistuu voimalle”, ettei aiheuttaisi pettymystä saarnaajalle. Eräs sokea nainen Oral Roberts'in parantamiskokouksessa sanoi parantuneensa tilaisuuden aikana, mutta myönsi jälkeen päin, että mikään ei ollut muuttunut. ”En halunnut aiheuttaa hänelle (Oralille) pettymystä”, hän tunnusti Oralin elämäkerran kirjoittajalle.

On muitakin mahdollisuuksia, kuten vain halu saada kokemus. Eräs naispuolinen ystävä myönsi avoimessa kokouksessa seurakunnassaan, että hän jäljitteli kokemusta tilaisuuksissa voidakseen ”tuntea kuten osa yleisöstä.”

Lisäksi olisi vakava virhe olla mainitsematta demonisen alkuperän mahdollisuutta ilmiölle. Ainakin kaksi entistä okkultistia on kertonut meille uskovansa ”vainajahenkien” olleen vastuussa monista manifestaatioista Benny Hinn'in tilaisuuksissa, joihin he olivat osallistuneet. Monet tutkijat vertaavat tätä karismaattista ilmiötä ”transsipossessioon”, jota monissa väärissä uskonnoissa koetaan. Yhteiskuntatieteilijät sanovat, että ilmiö ei ole tavallisuudesta poikkeava karismaattisessa liikkeessä, eikä myöskään kristikunnassa yleensä.

OKKULTTISIA ESIMERKKEJÄ

Ellis Stewart, Bill Rudge Ministries'in tutkimusjohtaja, artikkelissa otsikolla "Hindu Occultism" kirjoittaa:

"Hinduismin pelätyin ja kunnioitetuin jumaluus on jumalatar Kali (Durga), Shiva'n, tuhoojan, vaimo. Hänet tunnetaan myös nimellä Shakti, mikä merkitsee voima ja edustaa persoonatonta voimaa, jonka okkultismi opettaa pyörittävän maailmankaikkeutta. Gurun jumalallinen voimakosketus on Shakti Pat. Se on nimitys, jota käytetään gurun käden kosketuksesta palvojan otsaan, mikä saa aikaan yliluonnollisia vaikutuksia.

Shakti tarkoittaa kirjaimellisesti maailmankaikkeuden taustalla olevaa voimaa. Shaktin yliluonnollinen vaikutus gurun kosketuksen kautta voi lyödä palvojan lattiaan, tai hän voi nähdä kirkkaan valon ja saada valaistumisen tai sisäisen illuminaation kokemuksen, tai hänellä voi olla muita mystisiä tai psyykkisiä kokemuksia.”

Samanlaisia selityksiä annetaan samanlaiselle ilmiölle afro-karibialaisissa kulteissa.

Alan Morrison, Diakrisis Publications'ista Englannista, käsittelee tätä ilmiötä. Koskien ”kaatumisilmiön (slain in the spirit manifestation)” alkuperää hän kirjoittaa:

”Ellei tälle kokemukselle ole mitään tukea aitona kristinuskon käytäntönä [kuten hän selvästi osoittaa ja myös me myöhemmin artikkelissamme], niin kuinka meidän tulee tunnistaa se? Mikä on sen todellinen alkuperä? Ilmiö voidaan jäljittää jopa varhaisemmaksi kuin helluntailaisuuden alku vuosisadan vaihteessa.

"Yksi varhaisimmista ja pahamaineisimmista tämän kokemuksen kannattajista oli ns. 'pyhyysliikkeen (Holiness Movement)' kiertävä saarnaaja Maria Woodworth-Etter (1844-1924), joka saavutti myös mainetta väärällä profetiallaan, että San Francisco tuhoutuisi maanjäristyksessä vuonna 1890. Saarnatessaan 1880-luvulla hän kannatti uskonnollista kokemusta, jota kutsui 'Voimaksi', ja meni usein transsiin tilaisuuksien aikana seisoen kädet kohotettuina ilmaan yli tunnin ajan. Häntä kutsuttiin 'transsievankelistaksi' ja jopa 'voodoo-papittareksi' ja syytettiin usein ihmisten hypnotisoimisesta ja tässä me tulemmekin 'kaatumisilmiön' tärkeimpään kysymykseen.”

Morrison jatkaa sanoen, että se, mitä Woodworth-Etter oli löytänyt, oli hypnotismin vanha taito, jonka Anton Mesmer, oli popularisoinut melkein 100 vuotta aikaisemmin. Anton Mesmer oli hypnotismin, eli mesmerismin, jona se nykyisin tunnetaan, isä ja okkulttinen uskollaparantaja. Morrison lainaa erästä tutkijaa, joka sanoo, että ”ilmiöt, jotka nykyisin määritellään 'hypnoottisiksi', tulivat esiin Mesmer'in uskollaparantamisen toimissa 18. ja 19. vuosisatojen vaihteessa”.

Erästä Mesmer'in kuuluisaa parantamisistuntoa kuvaillaan eräässä toisessa okkultismia käsittelevässä kirjassa:

"Mesmer marssi ympäriinsä majesteettisesti liilanvärisessä viitassa kuljettaen käsiään potilaiden ruumiiden yllä, tai koskettaen heitä pitkällä rautasauvalla. Tulokset vaihtelivat. Jotkut potilaat eivät tunteneet kerrassaan mitään; jotkut tunsivat ikään kuin hyönteisiä ryömisi heidän päällään. Toiset saivat hysteerisiä naurukohtauksia, kouristuksia tai nikottelukohtauksia. Jotkut alkoivat riehua ja raivota, mitä kutsuttiin 'kriisiksi' ja sitä pidettiin äärimmäisen terveellisenä.”

Hänen aikalaisensa ymmärsivät parhaiten Mesmer'in istuntojen todellisen merkityksen. Ranskan kuningas määräsi vuonna 1784 kaksi kunnioitettua laitosta, tiedeakatemian ja kuninkaallisen lääketieteen yhdistyksen, tutkimaan Mesmer'in väitteitä.

Tämän mitä terävimmän arvion kohokohtien joukossa olivat seuraavat huomiot:

"Tämä mies voi vaikuttaa ihmiseen milloin tahansa ja melkein miten haluaa vaikuttamalla hänen mielikuvitukseensa niin, että mitä yksinkertaisimmilla eleillä ja merkeillä voi olla mitä voimakkaimpia vaikutuksia ja niin, että miehen vaikutus mielikuvitukseen voidaan alentaa taidoksi ja suorittaa menetelmällä kohteissa, joilla on uskoa.”

Morrison veti tutkimuksestaan seuraavan johtopäätöksen:

"Aivan kuten länsimaiset psykologit tarjoavat muinaisia shamanistisia harjoituksia valeasussa, joka on maittavampi vihkiytymättömille länsimaalaisille, niin myös tunnustavat kristilliset seurakunnat, jotka kaupittelevat 'uskonnollista pyörtymistä', ovat tehneet shamanismin possessio-transsi-tilan helpommin hyväksyttäväksi erottamiskyvyttömille lampaille, jotka osallistuvat heidän lämmitettyihin kokouksiinsa. Tämä on niiden outojen ilmiöiden todellinen alkuperä, joista niin laajalti kerrotaan tänä päivänä ja jotka ovat viemässä evankeliumin ja Jeesuksen Kristuksen seurakunnan niin paljolti huonoon maineeseen.”

KANNATTAJAT JA HISTORIA

Tämä historiallinen tausta auttaa torjumaan nykyistä virtausta, mutta jotkut kannattajat sanovat, että historia on heidän puolellaan. Tarkastelkaamme joitakin heidän väitteitään.

Vaikka monta kirjaa, kirjasta ja lehtistä on kirjoitettu tämän ilmiön tueksi, niin yksi, joka minulla on, entisen AOG:n johtavan vanhimman, Marvin Gorman'in artikkeli on hyvä tyyppiesimerkki siitä kehnosta oppineisuudesta ja virheellisestä logiikasta, jota käytetään kelpuuttamaan tämä kokemus raamatullisena.

Gorman julistaa artikkelinsa alussa, että ilmiö on selvästi merkki Herran läsnäolosta. Sitten hän torjuu ja haukkuu sellaiset, joita kutsuu Saatanan innoittamiksi väärennöksiksi. On mielenkiintoista, kun hän huomauttaa, että hänen historiallisessa aineistossaan on ”harvoin suoraa viittausta itse todelliseen esiintymiseen”.

Sitten Gorman aloittaa kolmesivuisen selostuksen eri kerroista, alkaen vuodesta AD 115 aina nykyaikaan, joissa on muistiinpanoja yliluonnollisista tapahtumista. Yleisimmin raportoitu oli puhuminen muilla kielillä. Useimmat hänen lainauksistaan eivät anna yhtään mitään todisteita mistään sellaisesta kuin ”kaatuminen (being slain in the spirit)”. Vasta raporteissa viime vuosisadalta on jokin maininta ”kaatumisesta (falling)”. Lisäksi kaikki hänen viitteensä viittaavat sanaan "prostration", mikä merkitsee kaatumista kasvoilleen. (Tämä ero on olennaisempi myöhemmin käsittelyssämme.)

Myöhemmin Gorman huomauttaa, että jotkut olivat ”voiman alla”. Olettaisin hänen ”kaatumismyönteisestä” asenteestaan, että hän uskoo tämän tarkoittavan, että ihmiset lyötiin maahan. Hän ei kuitenkaan missään tee täysin selväksi, mitä tarkoittaa, tai mitä hänen lähteensä tarkoittivat sanoilla ”voiman alla”.

Monissa yrityksissään kelpuuttaa kokemus Raamatulla hän vääntää tekstiä sopimaan ennakko-oletuksiinsa. Hän esimerkiksi yrittää osoittaa, että Abramin ”raskas uni” jakeessa 1. Moos. 15:12 osoittaa ”täydellistä luonnollisen mielen sammuttamista silloin, kun Jumala puhuu Henkensä kautta ihmisen sydämelle”.

Ennen kaikkea Abramin raskas uni ei mitenkään muistuta ”kaatumisen” nykyaikaista versiota. Toiseksi Gorman'in käsite ”luonnollisen mielen sammuttamisesta” tuo mieleen Rodney Howard-Browne'n typerän ja epäraamatullisen opetuksen Jumalan tekojen ymmärtämisestä luonnollisella järjellä.

VENYTTÄMISTÄ

Gorman lainaa monia muita raamatunkohtia, joista useimpia käsittelemme myöhemmin. Kaksi kuitenkin ovat kyllin absurdeja huomioitaviksi tässä. Hän väittää, että opetuslapset kirkastusvuorella kaatuivat (were slain in the spirit) (Mt. 17:6). Teksti kuitenkin sanoo selvästi, että he kaatuivat pelosta kasvoilleen, kun Jumala puhui. Se ei muistuta mitään niistä manifestaatioista, joita olen tarkkaillut. Toiseksi hän osoittaa (indicates), mutta ei missään selvästi väitä (claims), että Filippin vanginvartija myös kaatui (was slain) (Apt. 16:29). Teksti kuitenkin jälleen tuhoaa Gorman'in väitteet. Toimien henkensä menettämisen pelosta eikä Jumalan pelosta, tai Jumalan siunauksen vuoksi, vanginvartija ”juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen”.

Gorman luettelee kokemuksen ”kestävistä vaikutuksista” mm. seuraavia: 1) yksi henkilö sanoi saaneensa rukousvastauksen; 2) toinen näki näyn Herrasta; ja 3) eräs sanoi, ”kaikki ympärillä kävi merkityksettömäksi”; 4) ja toinen tunsi ”suurempaa rakkautta Jumalaan”. Nämä näyttävät enemmän tilapäisiltä, kuin kestäviltä ja jos ne kaikki ovat totta, niin Jumala olisi voinut saada ne aikaan ilman teatteritemppuja. Hän on tehnyt kaikkia näitä asioita Raamatussa ilman, että koskaan olisi kaatanut ketään saadakseen sen aikaan. Gorman päättää sanomansa seuraavalla haasteella:

"Etsikäämme Jumalaa entistä vakavammin, vaikka se merkitsisi, että yhä useammat tulevat 'Hengen lahtaamiksi (slain in the Spirit)', tai 'kaatuvat voiman alla'.”

Olen täydestä sydämestä Jumalan vakavan etsimisen kannalla, mutta olen sitä mieltä, että meidän ei pitäisi etsiä manifestaatioita, ei edes oikeita ja raamatullisia eikä ainakaan sellaisia, joilla on tämän kaltainen petollinen historia.

Unohtakaamme hetkeksi historialliset (ja välistä hysteeriset) perustelut. Katsokaamme, mitä Raamattu sanoo, tai mitä se ei sano, tästä kokemuksesta. Sehän on lopullinen auktoriteetti kaikissa asioissa. Vaikka kokemuksen kannattajat käyttävät hyvin monia tekstejä oikeuttamaan ilmiön ”käyttämisen”, niin ei löydy yhtään selvää raamatullista viittausta tai ennakkotapausta ”kaatumisesta (being slain in the spirit.)”

Useat kokemuksen hengellisyyden todisteeksi lainatut tapaukset täytyy hylätä, koska ne, jotka kokivat jotakin nykyisen ilmiön kaltaista, eivät olleet uskovia, vaan uudestisyntymättömiä. Itseasiassa Raamatussa on vain kaksi tapausta, joissa jotakin tämän kaltaista tapahtui ”uskoville”. Nämä esimerkit ovat Hesekiel (1:28 ja 2: 1), joka ”lankesi kasvoilleen” (ei taaksepäin) ja Johannes Patmos-saarella (joka myös kaatui kasvoilleen). Lisäksi nämä kokemukset näyttävät olevan näkyjä ennemmin kuin transseja, tajuttomuuden tiloja tai muita tietoisuuden muutostiloja.

(Ja salli minun sanoa, että kaatumissuunta ei kelpuuta eikä kiistä nykyistä riehaa. Eräs nainen päätti, kun asiasta oli keskusteltu, että kaatuminen eteenpäin oli se, mikä erotti oikean kokemuksen väärästä. Sekään ei ole totta. Hän on langennut siihen nykyiseen ansaan, kun oletetaan, että koska on jäljittely, niin täytyy olla aitokin. Voit kyllä väärentää viiden dollarin setelin, mutta et kolmen. Sinun on luotava sellainen ja kun olemme aiheessa, niin salli minun mainita, että sillä ei ole väliä, kuinka kauan henkilö ”viipyy lattiassa”. Erottamiskyvyttömät kristityt ovat jälleen yrittäneet luoda mallin oikean ja väärän kokemuksen arvostelemiselle.)

Joitakin kokemuksen oikeuttamiseen käytettyjä lainauksia edellä mainittujen lisäksi ovat vartijat Getsemanen puutarhassa, vartijat haudalla ja Paavalin Damaskon tien kohtaaminen Kristuksen kanssa. Sen pitäisi kuitenkin riittää, kun huomautamme, että jokaisessa tapauksessa mukana olevat miehet olivat epäuskoisia, mukaanlukien apostoli Paavali, joka tuohon aikaan tunnettiin nimellä Saul. Vain hänen tapauksessaan on jotakin merkkiä, että käynnissä oli pelastumisen prosessi. Raamatun likeisimmin tätä nykyisin harjoitettua kokemusta sivuava tapaus on kertomus Ananiaasta ja Safirasta Apostolien Tekojen 5. luvussa. Heidät ”lahdattiin hengessä (slain in the Spirit)” valehtelemisen vuoksi. He eivät milloinkaan nousseet todistamaan euforisista tuntemuksistaan.

Kokoustensa alkuaikoina Woodworth-Etter kirjoitti niistä, jotka kaatuivat voiman alla. Hän samaisti heidät ”pilkkaajiin”, (epäuskoisiin), jotka kaatuivat voiman alla. Samanlaisia raportteja tuli esiin George Whitefield'in ja Charles Finney'n aikana.

MIKSI ETSIÄ SITÄ?

Jos, kuten näyttää kirkkohistoriasta ja Raamatusta, että tätä ilmiötä kokevat uudestisyntymättömät, niin miksi niin monet etsivät kokemusta? Henkilökohtaisessa ja epätieteellisessä tutkimuksessani, joka käsitti monia ihmisiä, jotka ovat kokeneet elämyksen, useimmat myöntävät, ettei heissä tietynlaisen euforian lisäksi tapahtunut mitään huomattavaa muutosta kokemuksen tuloksena (ei pelastusta, ei parantumista, ei Pyhän Hengen kastetta, ei näkyjä jne.). On suuri joukko, jotka ovat antaneet todistuksen sellaisista yliluonnollisista seurauksista. Kuten sanoin, tämä on epätieteellistä, mutta ei näytä olevan mitään takuuta, että jotakin muuttuisi ”kaatumisen” kokemisen jälkeen eikä että olisi olemassa malli sille, mitä todella tapahtuu niille, jotka todistavat muutoksesta.

Vielä yksi pikainen tarkastelu. Huomio kiinnitetään saarnaajaan ja sitten ”kaadettuun (slain)” henkilöön. Kristuksen asemesta korotetaan ihmistä. Kaikki, mikä vetää huomion välikappaleeseen enemmän kuin Mestariin, täytyy kyseenalaistaa. Sana sanoo, että Pyhä Henki todistaa Kristuksesta ja osoittaa ihmisiä Hänen tykönsä. On myös mielenkiintoista panna merkille, että kaikissa selostuksissa, joita kannattajat lainaavat historiasta ja Raamatusta, ”voimaa” ei kertaakaan kanavoida välittäjän kautta. Kaikissa heidän väitteissään sen kelpuuttamiseksi tapahtuma esitetään suorana toimintana Jumalan ja yksilöiden välillä – ei mitään välittäjää. Tämän päivän karismaattisissa piireissä Jumala kuitenkin ”toimii” miehen tai naisen kautta suorittaessaan tämän voimannäytteen. Olen usein pohtinut, kuinka ”kanava” pystyy kestämään pystyssä sellaisen voiman aallon henkensä kautta, joka lyö maahan sadoittain ihmisiä yhdellä kertaa eikä koskaan vaikuta häneen eikä yleensä hänen kiinniottajiinsa.

Olen aina pitänyt siitä, kun pastori Bert Clendenen sanoi kerran: "Jos olisi vähemmän kiinniottajia, olisi vähemmän kaatujia." Aamen! Jotkut, jotka matkustelevat kaatamiseen erikoistuneiden palvelutyöjärjestöjen kanssa, sanovat, että heidän palvelutyökutsumuksensa on ”kiinniottaja”. Olen lukenut uudelleen ja uudelleen jaetta Ef. 4:11 (jossa Paavali luettelee Jumalan palvelutyölahjat seurakunnalle) ja en ole vielä löytänyt ”kiinniottajaa” (edes uudemmista käännöksistä) mainittavan apostolin, profeetan, evankelistan, paimenen ja opettajan joukossa. Olen sanonut leikillisesti, että vain yksi mies kutsuttiin kiinniottajaksi – ja se oli Yogi Berra (amerikkalainen v. 1925 syntynyt baseball'in pelaaja).

EROTTAMISEN PUUTETTA

Luulen, että olisi tarpeetonta mainita nämä esimerkit silkasta typeryydestä (joka lähentelee rienausta), mutta tänä päivänä minua hämmästyttää jatkuvasti keskiverto kristityn ja jopa joidenkin ”johtajien” erottamiskyvyn puute ja sitä seuraava sinisilmäisyys.

Kuten alussa sanoin, Jumala on kaikkivaltias ja jos Hän päättää vaikuttaa ihmiseen tällä tavalla, niin se on Hänen oikeutensa. Raamatun tutkiminen kuitenkin osoittaa selvästi, ettei sellaiselle kokemukselle ole mitään todistusaineistoa. Raamatussa ei ole yhtään mainintaa, että kukaan olisi kaatunut Hengen voiman alla, kun apostolit, tai Herra itse rukoilivat, tai panivat kätensä heidän päällensä. Kuka oli enemmän täynnä Pyhää Henkeä, kuin Jeesus, Jumalan Poika?

Minun mielestäni se lähentelee rienausta, jos kuka tahansa väittää, että hänellä on voitelu voimalla, joka ylittää sen, mikä Kristuksella itsellään oli. Sellaisia väitteitä esitetään kuitenkin tuon tuostakin. Ja nyt, kun olen asiassa, niin kuinka voi kukaan olla niin paisunut omasta hengellisyyden tunnostaan, että uskoo voivansa pelkällä puhalluksella ihmisten päälle saada heidät vastaanottamaan Pyhän Hengen voitelun ja kasteen?

Kristus puhalsi apostolien päälle ylösnousemuksensa iltana ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki”, mutta he eivät ”kaatuneet”. Pyhän Hengen kaste ei ole jotakin, jota voidaan siirtää puhaltamalla, tai panemalla kädet jonkun päälle. Jeesus on edelleen Pyhällä Hengellä Kastaja. Hän ei ole antanut tätä kunnioitettua asemaa ihmiskunnalle eikä taatusti kenellekään yksilölle.

Jotkut teistä sanovat: ”Mitä vahinkoa siitä on? Jos se saa ihmiset tuntemaan olevansa vähän hengellisempiä, tai lähempänä Jumalaa, niin miksi ei anneta heidän nauttia pienessä haihatuksessaan?” Juuri tuon kaltainen asenne on johtanut kauhistuttavaan petokseen tämän päivän seurakunnassa. Tämä ”kaikki käy” -asenne ei ainoastaan avaa seurakuntaa demonisille vaikutuksille, vaan myös sallii ihmisen hengen hallita siellä, missä ainoastaan Jumalan Hengen (Totuuden Hengen) pitäisi hallita.

Epäraamatullisten käytäntöjen salliminen seurakunnassa merkitsee, että Jumalan Sanan totuus voidaan muuttaa sopivaksi tarpeille ja haluille. Sanoa, että Jumalan tiet eivät ole erotettuja ja poikkeavia kaikista muista teistä, merkitsee Hänen Sanansa totuuden kieltämistä. Sitä ei voida sallia.

Tiedostan, että se, mitä on kirjoitettu, on paljolti vastoin sitä, mikä on tänä päivänä tullut laajalti hyväksytyksi normaalina ja hyväksyttävänä karismaattisissa ja helluntailaisissa seurakunnissa, mutta uskon koko sydämestäni, että meidän täytyy etsiä yksin Sanasta hengellisten kokemusten ennakkotapaukset, esimerkit ja rajat.

Hengelliset kokemukset, joita ei voida rehellisesti perustella Jumalan Pyhällä Sanalla, ovat kyseenalaisia, eikä niitä pitäisi ainakaan tavoitella.

Tämä artikkeli on lainaus Larry Thomas’in uutiskirjeestä, The Inkhorn. Pastori Thomas oli Amazing Grace Ministries'in presidentti kuten myös ABP:n perustajavisionääri. Veli Larry meni Herran luokse loppuvuodesta 1997.


Lopuksi vielä havainnollinen esitys videolla kaatumisilmiön demonisuudesta.