”Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” (2 Kor. 4:16-18)
Loppuosion suomensi: Olli R.
-----------------------------------
Cutting Edgen viikkokirjeestä 2.3.2011
--------Concluding Inspiration ---------"Encouragement"
--------Loppuinnoitus ---------"Rohkaisu"
--------Concluding Inspiration ---------"Encouragement"
--------Loppuinnoitus ---------"Rohkaisu"
”Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.” (2 Kor. 4:16)
Se on totta että jos me riipumme Herrassa yksistään tätä elämää varten, niin meillä totisesti on syytä olla surkuteltavia. Näin ei asianlaidan pitäisi olla lainkaan. Herra on luvannut meille elämän kuoleman jälkeen ruumiissa mikä on kuin Hänen loistokas ylösnousemusruumiinsa. Meillä on toivo tulevasta elämästä Jeesuksen ja rakkaittemme kanssa; palatsissa taivaissa. Koska me uskomme että sama Herra joka nosti Jeesuksen ”tulee nostamaan myöskin meidät Jeesuksen huostaan ja viemään meidät pois täältä” (1 Kor. 6:14), me voimme voittaa masennuksen. Me voimme sanoa Paavalin tavoin ”me emme lannistu”.
Kaksi asiaa tapahtuu meille samanaikaisesti. Ensiksi, ”meidän ulkonainen ihmisemme menehtyy”. Herra ei kiellä sitä tosiasiaa että meidän ulkoinen ihmisemme rappeutuu, heikentyy ja kuolee. Meidän ruumiimme ovat alttiita ränsistymiselle ja epäonnistumiselle. Tämä on tosiseikka jonka hyväksymistä me usein lykkäämme läpi meidän aikuiselämämme. Syy miksi niin monet ihmiset kamppailevat hirvittävästi elämänloppumisasioiden kanssa, on se, että he kieltäytyvät käsittelemästä kuolemaa eläessään, vaan yrittävät elää sen todellisuuden kieltämisessä. Meitä kristittyjä opetetaan Herran taholta käsittelemään kuolemistamme varhaisessa vaiheessa, jotta me voimme kuluttaa elämämme lopun maapallolla valmistautuessa meidän ihanaa tulevaisuutta varten Herran kanssa autuudessa.
Toinen asia, joka tapahtuu meille, on se, että ”meidän sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä”. Tämä on todellisuutta vain kristityissä, koska Pyhä Henki asuu meidän sisällämme, ruokkien meidän hengellistä elämää lohdutuksella, totuudella ja voimalla. Meidän sisäinen ihmisemme on Kristuksen ikuinen elämä asumassa sisällämme nyt, Pyhän Hengen voiman avulla. Kun me luemme Jumalan Sanaa, rukoilemme, palvomme, ja rakastamme Hänen nimessään, Jumala toimii meissä antaakseen meille kasvua ja kypsymistä meidän sisäiseen ihmiseemme. Sinä voit nähdä Jumalan työn säteilevissä pyhissä, jotka makaavat kuolinvuoteillaan antaen siunausta muille, ja olemalla levollisina huolimatta heidän olosuhteistaan. Etsikäämme Herraa itsestämme, ja niin me emme koskaan voisi lannistua kärsimyksissämme, vaan antautua kahdelle todellisuudelle joita me koemme. Kun me olemme fyysisesti heikkoja, me voimme todellakin olla vahvoja henkisesti.
Rakas Herra, me rukoilemme että sinä auttaisit meitä näkemään mitä sinä olet tekemässä elämissämme, jotta me emme murehtisi meidän ruumiimme kuolemista, vaan riemuitsisimme meidän sielujemme uudistamisesta. Kiitos että työskentelet meissä. Jeesuksen nimessä, aamen.
(”Going Home: Meditations on Finishing the Race (Menossa kotiin: Pohdintoja koskien kilvoittelun loppuunsaattamista)”, by J.D. Ashcroft)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti