Yksin Raamattu riittää nykyaikana -- ulkopuoliset ilmoitukset hylättävä

Tässä aiheellinen artikkeli yhdysvaltalaiselta "hereskooppi"-blogilta (Discernment Research Group) nykypäivän kristikuntaa koskettelemaan, koska Raamattu ainoana ja täydellisenä Jumalan ilmoituksen antajana Uudessa Liitossa on hylätty monissa kristillisissä seurakunnissa, varsinkin helluntailaiskarismaattisissa, ja tilalle on tuotu profetioita, näkyjä, ilmestyksiä, kokemuksellisuutta ja väärien opettajien Raamatun ylittävää opetusta. UT tekee selväksi, että Jumala puhuu nykyään vain Poikansa eli Hänen Sanansa kautta (Modern Talking), ja näin menetelmät ja tavat ovat muuttuneet VT:n ajoista, jolloin Jumala puhui profeettain kautta. Raamatun 66 kirjaa siis riittävät, mutta tietenkin yksilötasolla Jumalan johdatus tai jokin kokemus voi olla Jumalan puhetta, kuten myös Pyhän Hengen kautta tapahtuva sisäinen ohjaus. Numerot puhuvat myös usein omaa kieltään elämän- ja maailmantapahtumissa. Kirjoittajan viesti tässä on se, että suuri osa modernista kristikunnasta on hylännyt Raamatun täydellisyyden (1. Kor. 13:10-12) ja näin luopumus on vallitseva tila. Artikkelin suomensi: Samuel Korhonen

-----------------------------------------

Herescope

”Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.” (1 Joh. 4:1)

TIISTAINA ELOKUUN 30. PÄIVÄNÄ 2011

Yksin Raamattu
Only Scripture

By Pastor Anton Bosch

Yksi oikeaoppisen kristinuskon tinkimättömistä perusehdoista on aina ollut Raamatun täydellisyys. Täydellisyydellä tarkoitamme, että Raamattu (66 kirjaa) on täydellinen (valmis) ja lopullinen Jumalan ilmoitus ihmiselle. Mitään ei tule lisätä Raamattuun, mitään ei tule ottaa siitä pois ja mitään ei tule asettaa sen yläpuolelle tai edelle (arvovallassa tai tärkeydessä). Raamattu seisoo itsensä varassa, on täydellinen ja lopullinen mitta, jolla jokainen muu oppi, lausunto, uskontunnustus tai ilmoitus tulee arvioida.

Vuosisatojen aikana eri ryhmät ovat eksyneet Raamatun täydellisyyden periaatteesta. Merkillepantavinta on, että roomalaiskatolinen kirkko asettaa apokryfikirjat, Magisteriumin, kanonisen lain, paavin Ex Cathedra -julistukset ja joukon muita sellaisia juttuja samalle, tai korkeammalle tasolle, kuin Raamattu.

Yksi niistä asioista, joka useimmilla kulteilla on yhteinen, on, että niillä kaikilla on kirjansa, profetiansa ja opetuksensa, jotka ovat tasavertaisia Raamatun kanssa, tai ottavat sen paikan.

Jotkut historialliset kirkot pitävät perinteitään, uskontunnustuksiaan ja neuvostopäätöksiään tasavertaisina Raamatun kanssa. Monet myös uskovat kuolleiden opettajien opetusten olevan Jumalan sanan yläpuolella. Useimmat (eivät kaikki) karismaattiset ja helluntailaiset seurakunnat asettavat profetian, näyt, ilmestykset, kokemukset ja erityisillä lahjoilla varustettujen johtajien (usein apostoleiksi ja profeetoiksi kutsuttujen) opetuksen Raamatun yläpuolelle.

Tämä on vanha ongelma, mutta se on viime aikoina ollut eskaloitumassa uusille tasoille. Monet evankelikaalit, jotka aiemmin pitäytyivät Raamatun täydellisyyteen, erehtymättömyyteen ja riittävyyteen, ovat hylkäämässä nuo totuudet.

Toiset, jotka aiemmin olisivat kiistäneet lisäävänsä jotakin Raamattuun, nyt avoimesti ja rohkeasti puolustavat siirtymistään Raamatun yläpuolelle. Lainaan kahta esimerkkiä:

C Peter Wagner on ”suurapostoli” ja Uuden Apostolisen Uskonpuhdistuksen (New Apostolic Reformation = NAR) ”perustaja”, joka nyt käsittää melkein kaikki karismaattiset ja helluntailaiset sekä valtaisan osan evankelikalismia. Wagner'in mukaan: ”....NAR sulkee syliinsä maailman kristikunnan suurimman ei-katolisen lohkon. Se on myös nopeimmin kasvava lohko, ainoa kristinuskon lohko, joka nykyisin kasvaa nopeammin, kuin maailman väestö...” [i]

Wagner siis edustaa valtaisaa osaa modernista kristikunnasta ja on viime viikolla avoimesti julistanut, että NAR hylkää Raamatun täydellisyyden: ”Jotkut vastustavat ajatusta, että Jumala kommunikoi suoraan kanssamme, olettaen, että kaikki, mitä Jumala tahtoi ilmoittaa, Hän ilmoitti Raamatussa. Se ei kuitenkaan voi olla totta... Hän ilmoittaa myös uusia asioita profeetoille...” Hän jatkaa sanoen, ettei usko, että Raamattu on täydellinen 66 kirjassaan ja että kaikki tämä uusi ilmoitus täydentää sitä, mitä Raamatussa on kirjoitettu. [ii]

Tom Horn on yksi niistä kirjoittajista ja opettajista, joka on saanut seurakuntamaailmassa aikaan myrskyn villeillä spekulaatioillaan mutanteista elämän muodoista Vanhassa Testamentissa, muukalaisvierailuista ja -sieppauksista, kuten myös mielikuvituksellisella tieteistarulla, jota on myyty uutena kristinuskon ilmoituksena (kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin scientologia – ja on). Paitsi omaan villiin mielikuvitukseensa ja vääristeltyyn Raamatun käyttöönsä, Horn on perustanut monet opeistaan apokryfikirjoihin, kuten myös astrologiaan. Hän puolustaa lujasti Raamatun ulkopuolisten lähteiden käyttöään ja monet evankelikaalit ovat samaa mieltä hänen kanssaan. Monet evankelikaaliset pastorit ja johtajat suosittelevat häntä.

Nämä ovat vain kaksi kymmenistä, ellei sadoista esimerkeistä ”kristillisiä” johtajia, jotka hylkäävät totuuden, että Raamattu on täydellinen (valmis) ja suljettu.

Onko siis Raamattu täydellinen? Paljastaako Jumala jatkuvasti uusia totuuksia, joita ei paljastettu pyhille miehille, joita Pyhä Henki liikutti tuottamaan Kirjoitukset (2. Piet. 1:21)?

No niin, mitä tähän tulee, meidän täytyy tutkia Raamatun todistusta. Hepr. 1:1-2 sanoo: ”Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta.” Nämä jakeet käsittelevät Jumalan puheen kolmea puolta: Edustajia, joiden kautta Jumala puhui, Jumalan puhuessaan käyttämää menetelmää ja Jumalan puheen ajoitusta.

Jumala puhui isille Vanhassa Testamentissa profeettain kautta, jotka toimivat puhetorvina Jumalan puolesta, mutta teksti sanoo selvästi, että tuo on muuttunut. Jumala ei enää puhu profeettain kautta, vaan Poikansa kautta. Jumala kyllä edelleen käyttää ihmisiä selittämään Hänen Sanaansa ja puhumaan kansalleen, mutta kaikki, mitä ihminen voi sanoa ja mitä hänen pitäisi sanoa, on toistaa, mitä Jumala on jo sanonut. Siitä syystä Paavali näkee paljon vaivaa todistaakseen, että hänen kirjoituksensa ovat ne asiat, jotka Jeesus Kristus käski hänen kirjoittaa (Gal. 1:12, 1. Kor. 11:23, 1. Kor. 15:3 jne.). Johannes tekee samoin kohdissa 1. Joh. 1:1-5, Ilm. 1:1-2 jne. Ja niin myös Pietari kohdassa: 2. Piet.1:16-21.

Ne, jotka väittävät, että Jumala edelleen käyttää profeettoja, kuten Hän teki VT:ssa, ovat selvästi tyytymättömiä Jumalan puheeseen ainoastaan Poikansa kautta (UT:ssa) ja tahtovat palata Vanhaan Testamenttiin, jolloin Hän puhui profeettain kautta.

Heprealaiskirje ilmoittaa, että Jumala ei enää puhu ihmisten kautta, vaan Poikansa kautta; ja myös, että se tapa, jolla Jumala puhuu (menetelmä), on muuttunut. Se sanoo, että VT:ssa Jumala puhui monesti ja monella tapaa. Hän puhui ukkosen ja salaman, aasin, näkyjen, unien, profeettain (hyvien ja huonojen), merkkien, esikuvien, enkelien jne. kautta. Hän jopa kirjoitti kivitauluihin ja seinälle. Mutta nyt Hän on supistanut kaikki nuo erilaiset menetelmät yhteen ainoaan keinoon: omaan Poikaansa.

Huomaa, että tämä ei ole minun mielipiteeni, vaan selvästi ja ilmeisesti se, mitä teksti opettaa. Sanon uudelleen, että jos tänä päivänä väitetään, että Jumala edelleen puhuu VT:n menetelmien kautta, niin se merkitsee Herran Jeesuksen Kristuksen hylkäämistä.

Kolmanneksi teksti puhuu ajoituksesta. Se sanoo, että Jumala puhui ”monesti ja monella tapaa.” Ilmaisutapa viittaa siihen tosiasiaan, että yksikään VT:n profeetoista ei saanut täydellistä ilmoitusta. Kukin sai palasen koko ilmoituksesta ja Jumala puhui vain silloin tällöin. Joskus oli useita profeettoja, jotka puhuivat yhtä aikaa ja joskus Jumala oli hiljaa pitkiä aikoja, mutta tätä verrataan siihen tosiasiaan, että Hän on puhunut Jeesuksen Kristuksen kautta ja että Kristuksessa meillä on täydellinen ja lopullinen ilmoitus Jumalan sanomasta ihmiselle. Jälleen kerran pane merkille, että teksti piirtää selvän kontrastin osittaisen ja satunnaisen ilmoituksen ja kertakaikkisen, täydellisen ja lopullisen ilmoituksen välille.

Vielä katsaus kielioppiin. Kreikankielessä sanat ”Jumala. . .on. . .puhunut” ovat ensimmäisen aoristin indikatiivissa. Aoristi merkitsee loppuun vietyä, ainutkertaista toimintaa. Englanniksi (kuten suomeksikin) lause on oikein käännetty perfektiin. Jumala ei puhu edelleen, vaan Hän ON puhunut. Hän on valmis, Hän ei jatka – Hän on puhunut.

Niinpä ehdottaa, että Jumala jatkuvasti puhuu ja antaa lisää ilmoitusta, on selvästi ristiriidassa kohdan Hepr. 1:1-2 kanssa. Puhumme kyllä Jumalan puheesta saarnan, jonkin kokemuksen tai Hänen Henkensä kautta. Jos tarkoitamme Hänen muistuttavan meitä siitä, mitä on sanottu Jeesuksen Kristuksen kautta, niin olemme oikeassa. Jos tarkoitamme hänen kertovan meille uusia asioita, joita ei ole kirjoitettu 66 kirjaan, niin meidät on johdettu harhaan ja kuulemme jotakin toista ääntä, joka ei ole Hänen.

Jatkuu....

Totuus:

"Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa." (2. Piet. 1:16)

Viitteet:
[i] C Peter Wagner. The New Apostolic Reformation. An Update. August 18, 2011. http://www.globalspheres.org/
[ii] Ibid.

Lisälukemista tästä aiheesta:
http://www.discernment-ministries.org/Newsletters/NL2006JanFeb.pdf 
http://www.discernment-ministries.org/Newsletters/NL2008JulAug.pdf

posted by Discernment Research Group @ 8/30/2011 10:27:00 AM