-----------------------------------------
Postmoderni purkaminen globaalissa mittakaavassa
Postmodern Deconstruction on a Global Scale
Prof. Johan Malan, Mossel Bay, South Africa (July 2012)
Menneiden kahden vuosikymmenen aikana postmodernit uudistukset käytännössä kaikissa valtioissa maailmanlaajuisesti ovat nopeasti lisääntyneet. Huomattavaa jännitystä aiheutuu yhteiskunnassa, kun vanha järjestys antaa periksi paineelle ja alkaa mukautua esiintulevan uuden järjestyksen vaatimuksiin. Jännitys nousee siitä tosiasiasta, että monet pysyvät sitoutuneina vanhan järjestyksen periaatteisiin ja käsityksiin ja siitä syystä pitävät postmodernin yhteiskunnan laajoja uudistuksia mahdottomina hyväksyä ja vastustavat niitä. Tärkein väite esiintulevaa uutta järjestystä vastaan on, että se on humanistinen ja antikristillinen, vailla selvästi määriteltyjä tavoitteita ja kiinteitä moraalisia ankkureita. Siitä huolimatta enemmistö kannattaa uudistuksia, joista on jo tullut pysäyttämätön muutosvoima.
Seuraavassa inhimillisen kehityksen kolme tärkeintä vaihetta, jotka ovat merkityksellisiä keskustelulle nykyisestä siirtymisestä kohti postmodernismia:
Esimoderni. Kaikki kulttuurit siirtyivät kohti esimodernismin loppuvaihetta, kestäen usein tuhansia vuosia. Tämä vaihe yleensä yhdistetään teknologiseen primitiivisyyteen, lukutaidottomuuteen ja mystiseen maailmankuvaan, joka mahdollisti taikauskon eri muotojen nousun, kuten myös uskon maagisiin voimiin, joilla on hallitseva rooli inhimillisen elämän hallinnassa.
Moderni. Sysäys modernin ajan saapumiselle tuli eri lähteistä, joista kristinusko oli tärkein. Kun kristinusko oli tuotu moniin yhteiskuntiin kaikkialla maailmassa, niin kauaskantoiset uudistukset alkoivat joko vähitellen tai nopeasti. Lukutaito-ohjelmat tuotiin nopeasti tekemään kansalle mahdolliseksi lukea Raamattua siten nostaen esiin kristilliseen maailmankuvaan perustuvan koulutusjärjestelmän. Moderneja terveyskeskuksia toimitettiin korvaamaan alkuperäiskansojen hoitomuotoja, jotka perustuivat uskoon taikavoimiin tärkeimpänä syynä sairauksiin ja tauteihin. Demokratia istutettiin poliittiseen systeemiin lisäämään ihmisoikeuksia ja korvaamaan perinnöllisten johtajien itsevaltainen hallinto. Oikeusjärjestelmää kehitettiin kristillisen yhteiskunnan periaatteiden ja tarpeiden mukaisesti. Osana uudistuksia edistettiin uutta työmoraalia, mikä johti ylijäämätuotantoon, kauppaan, vapaisiin markkinoihin ja rahatalouden kehittymiseen. Nämä modernin ajan kulttuurilliset instituutiot Euroopassa antoivat pohjan kehittyville kansallisvaltioille, joissa tärkeät kulttuurilliset ryhmät, kuten esim. saksalaiset, kreikkalaiset ja ranskalaiset, kehittyivät itsenäisiksi valtioiksi omine itsenäisine hallituksineen. Tämä kehityksen malli tuotiin moniin osiin maailmaa, mutta muutamissa tapauksissa (esim. Japanissa) omaksuttiin vain länsimainen teknologia, vapaa markkinajärjestelmä ja demokratia – ei kristinuskoa.
Osissa Itä-Eurooppaa ja Aasiaa esimodernit ja jopa kehittyvät kristilliset yhteiskunnat alistettiin pakolla kommunistisen ideologian puolestapuhujille siten muuttaen ne moderneiksi (vaikkakin heikosti kehittyneiksi) kommunistisiksi maiksi. Arabimaissa modernius tuotiin öljyn viennin heille tarjoaman vaurauden kautta. Kaupunkisuunnittelu kukoisti ja moderni arabikulttuuri liittyneenä yhteen islamilaisen kiihkon kanssa hallita maailmaa juurtui voimakkaasti Lähi-Idässä. Esimoderni maailmankuva jatkui useimmissa näistä yhteiskunnista, mutta öljyvarat ja länsimaisen teknologian tuominen antoivat näille yhteiskunnille petollisen ulkoisen kuvan täysin kehittyneestä moderniudesta.
Postmoderni. (Jälkimoderni) Tämän ideologian leviäminen muodostaa uuden maailmanjärjestyksen perustamisen liikkeen, joka tarjoaa ihmisille rajoittamattomia vapauksia – poliittisesti, moraalisesti, hengellisesti ja kaikilla muilla elämän alueilla. Diktaattorien ja yhden puolueen hallitusten poliittinen valta ei ole hyväksyttävää, samalla kun tiukkoja moraalinormeja ei noudateta, koska ne estävät ihmisten yhdistymisen ja seksuaalisen suuntautumisen vapauden. Fundamentalististen uskonnollisten ryhmien asettamat ohjeelliset elämäntavat hyljätään myös. Viime kädessä postmodernismi tavoittelee pan-humanismin eli globalismin ihannetta, joka visioi maailmanvaltion muodostamista. Tämän valtion ominaispiirteisiin kuuluu planetaarisista kansalaisista koostuva väestö, joka elää yhdistyneessä maailmassa ilman tiukkoja rajoja, maailmanhallitus, joka kunnioittaa samoja yleisesti hyväksyttyjä ihmisoikeuksia, keskitetysti valvottu maailmantalous, jossa on yksi valuutta kaikille, rikkaiden ja köyhien maiden, kuten myös yksilöiden, välisen kuilun poistaminen ja maailman uskontojen liiton muodostaminen, jossa kaikki uskonnot liittyvät yhteen päämääränä tulla yhteen yhteisesti hyväksytyn maailmanmessiaan johdon alaisina. Liittyminen yhteen tai useampaan olemassa olevista uskonnoista, tai ei mihinkään niistä, on täysin vapaaehtoista, samalla kun uskonnollisten instituutioiden valikoituja yhdistelmiä sekä läheisiä ekumeenisia yhteyksiä suositellaan. Postmodernismin lopullinen päämäärä on saavuttaa vaihe, jossa kaikki ihmiset voivat sanoa: “Me olemme yksi – meillä on yksi johtaja, yksi valuutta ja me palvomme samaa kaikkien uskontojen universaalista Jumalaa.” Tuleva moniuskonnollinen messias tulee olemaan tämän globaalin ideologian lopullinen ilmaus.
Purkaminen
Nykyisessä vaiheessa koko maailma on pitkällä moderniuteen liittyvien instituutioiden hajottamis- eli purkamisprosessissa. Perinteisessä läntisessä maailmassa tämä prosessi ilmenee kristillisen sivistyksen hylkäämisenä eli sen tyypillisten instituutioiden radikaalina uudistamisena. Entiset kristilliset perustuslait on jo korvattu sekulaareilla tai moniuskonnollisilla perustuslaeilla, kristillinen kasvatus on lakkautettu aikaisemmin valtion tarjoamana palveluna, kristillisestä moraalista on luovuttu alueilla, joilla se rajoittaa ihmisen vapautta, kristillisiä avioliittoja ei enää pidetä ainoina yhteiskunnan perusyksiköinä, kristillisen hallituksen alaista kansallista itsenäisyyttä ei enää nähdä yhteiskunnan ohjaamisen tinkimättömänä periaatteena, samalla kun kulttuuriin pohjautuvaa kansakuntaa väheksytään laajempien geopoliittisten rakenteiden hyväksi, jotka tasoittavat tietä kohti alueellista, mannerkohtaista ja lopullista maailman yhtenäisyyttä.
Entisessä kommunistisessa maailmassa (Kiinaa lukuunottamatta) postmodernit uudistukset johtivat kommunististen hallitusten sekä tiukasti pakotetun sosialistisen elämäntavan purkamiseen. Monipuoluevaaleja pidettiin, uskonnollinen suvaitsevaisuus ja valinnanvapaus hyväksyttiin, mikä johti riippumattomien hallitusten perustamiseen entisissä sosialistisissa tasavalloissa, jotka olivat Kremlin valvonnan alaisia. Maan ja taloudellisten varojen yksityinen omistaminen sallitaan mukaan lukien vapaan markkinatalouden kehitys. Nämä uudet valtiot eivät maailmankuvaltaan ja julkisilta instituutioiltaan ole kristillisiä ja siksi niiltä puuttuu moraalinen vakaus ja selkeä tunto Jumalan säätämästä kansallisvaltiosta.
Kiina jatkaa vielä kommunistisen hallinnon ja lännentyylisen talouden tökeröä ja irrationaalista yhdistelmää. Kuitenkin kommunistiset johtajat ankarasti rajoittavat henkilökohtaisia vapauksia ja valinnan vapautta ja tämä iso valtio toimii ilman vahvaa julkista tukea omalle hallitukselleen ja sen itsevaltaisille hallintomenetelmille. Paine kasvaa väestön ja sen johtajien välillä ja sillä on mahdollisuus päättyä suureen vallankumoukseen.
Japani ja muut vastaavat maat ajettiin moderniin aikaan kopioimalla länsimaisia taloudellisia ja poliittisia uudistuksia, mutta ilman moraalista ja uskonnollista pohjaa terveen yhteiskunnan rakentamiselle. Postmodernit uudistukset tapahtuvat tarvitsematta purkaa vahvaa ideologista perinnettä.
Arabien keskuudessa viimeaikaiset arabien kansannousut ovat olleet elävä todistus postmodernista purkamisesta. Rikastunutta modernia eliittiä vastustettiin ja vastustetaan sotaisien joukkoaktioiden keinoin. Tässä jälleen olemassa olevien rakenteiden ja instituutioiden purkamista tavoitellaan ilman, että edistettäisiin muuta selkeää vaihtoehtoa, kuin että vaaditaan rajoittamatonta vapautta.
Postmodernien uudistusten vahvistaminen
Kysymys, joka kaikkien maailman johtajien ja ajattelevien ihmisten pitäisi esittää, on: Mitkä ovat postmodernien uudistusten tärkeimmät vaikutukset ja mitkä ovat niihin sisältyvät riskit? Nykyinen tilanne Euroopassa on ihanteellinen tilaisuus tutkia nykyisen muutosprosessin vaikutuksia. Perustavien moderniudesta pois vievien uudistusten avulla Eurooppa on ottanut valtavia harppauksia kohti uutta maailmanjärjestystä ja sen seurauksena kärsii jo suuresti:
● Euroopan kristillisen perinteen kitkeminen hallinnosta ja yhteiskunnasta on jo edennyt vaiheeseen, jossa usein viitataan jälkikristilliseen Eurooppaan. Kristillinen moraali ei enää mene jakeluun, mutta sellaiset raamatunvastaiset käytännöt kuin homoseksuaalisuus ja pornografisen materiaalin laaja jakelu ovat yleisiä. Islam on nopeasti saamassa jalansijaa Euroopassa, mutta tämä kehitys ei näytä paljonkaan huolestuttavan ihmisiä, jotka iloisesti menevät postmodernin yhteiskunnan globaalin ekumeenisen monikulttuurisen luonteen mukana.Huolimatta yhteyttä edistävistä toimenpiteistä on olemassa hyvin reaalinen mahdollisuus euroalueen täydellisestä hajoamisesta, johtuen sellaisten maiden, kuin Kreikka, Italia, Espanja ja Portugal, hyvin korkeasta velkatasosta. Myös useat muut maat ovat heikentymässä ja niillä voi pian olla edessään korkean julkisen velan aiheuttama konkurssin mahdollisuus, kuten myös kriisi pankkisektorillaan johtuen työttömien ja alipalkattujen asiakkaiden maksamatta jätetyistä kiinnitetyistä joukkovelkakirjalainoista.
● Kansallista itsenäisyyttä Jumalan määräämänä periaatteena ei enää pidetä arvossa ja se on vapaaehtoisesti uhrattu eurooppalaisen yhteyden hyväksi, joka tulee olemaan tärkeä vallan keskittymä esiintulevassa globaalissa hallinnossa. Euroopan valtioiden kansalliset hallitukset on jo alennettu alueellisten poliittisten instituutioiden tasolle, jotka ovat alamaisia Euroopan hallinnon ylärakenteelle Brysselissä.
● Taloudellista riippumattomuutta ja itsemääräämisoikeutta, jota tällä alueella olevat maat ennen nauttivat, on tiukasti rajoitettu. Monet taloudelliset toiminnot ja päätökset kuuluvat nyt Euroopan hallitukselle ja sen elimille. Jopa kansalliset valuutat ovat prosessissa, jossa ne korvataan eurolla. Kuinka kauan Saksan kaltaiset rikkaat maat kykenevät kantamaan taloudellista kuormaa monista Euroopan maista, jotka ovat konkurssin edessä? Kuka viime kädessä ottaa vastuun tästä katastrofista?
Kuten edellä on osoitettu, tämä ei kuitenkaan ole pelkästään taloudellinen ongelma, joka nousee ylikulutuksesta, liiallisesta luotonannosta ja taloudellisen kurin puutteesta, vaan ennemmin seuraus kulttuurillisesta hajoamisesta, kuten myös uskonnollisten arvojen ja niitä seuraavien moraalinormien hajoamisesta. Perinteisen kansallisvaltion perustuksia ravistellaan ytimiään myöten ja joissakin tapauksissa ne ovat murenemisen partaalla. Yhteiskunnan tukirakenne on menettämässä elinvoimansa ja yhdistävän voimansa.
Lähestyvästä sosiaalipoliittisesta ja taloudellisesta romahduksesta on monia osoituksia. Täyden itsemääräämisoikeuden menettämiseen liittyy vastaava kansallisen ylpeyden hupeneminen. Kun kansalaiset eivät enää ole valtionsa ylpeitä jäseniä, jotka ovat valmiita tekemään uhrauksia valtionsa rakentamisessa ja vahvistamisessa, niin heistä tulee epälojaaleja ja tuottamattomia (varsinkin virkamiehistä). Sellaiset ihmiset ovat itsekkäitä, kiinnostuneita vain omista eduistaan ja tavallisesti vaativat hyvinvointivaltion ilmaiset palvelut, helpon elämän, alennetun eläkeiän ja korkeat eläkkeet.
Poliittisten puolueiden on hyvin vaikeaa miellyttää äänestäjiä saadakseen riittävästi kannatusta vaalien voittamiseksi. Holtittomia ja epärealistisia lupauksia annetaan ja valtaan päästyään he nopeasti kohottavat maan velka-astetta rahoittaakseen ylettömiä kehityssuunnitelmiaan. Kun velka-aste saavuttaa kriittisen vaiheen, jossa edes hallituksen joukkovelkakirjalainojen korkoja ei kyetä kokonaan maksamaan, niin hallitseva puolue äänestetään ulos ja heidän seuraajansa perivät käytännössä ratkaisemattomat ongelmat, jotka ovat kehittyneet vuosien mittaan.
Pakkosäästäminen johtaa väistämättä taloudelliseen romahdukseen, köyhyyteen, työttömyyteen, julkisiin mielenosoituksiin ja lopulta uuden hallinnon kaatumiseen. Virkamiehet ja poliitikot korruptoituvat ja rikastuttavat itseään, samalla kun heillä on epävarma etuoikeus hallita ja johtaa maata. Myös äänestäjät korruptoituvat ja yrittävät kaikkea mahdollista välttääkseen heille asetetun korotetun tuloveron.
Näitä tilanteita pahentaa uskonnollisen identiteetin ja Jumalalle vastuullisuuden menettäminen, kuinka ihmisen pitäisi elämäänsä elää. Uskonnollisella sitoutumattomuudella on selviä vaikutuksia henkilökohtaiseen eheyteen ja protestanttisen työn etiikan kunnioittamiseen. Koska monet kansalaiset menettävät kansallisen ylpeyden ja lojaalisuuden hallitusta kohtaan, niin sen sijaan, että olisivat resurssi, heistä tuleekin valtiolle kuorma. Sellaisiin maihin tulvii yleensä maahanmuuttajia ottamaan matalapalkattuja työpaikkoja, mikä edelleen heikentää kansakunnan kulttuurista identiteettiä.
Postmodernismi on varma tapa tuhota jokainen kristillinen valtio, joka kovan työn ja antaumuksen kautta on vahvistanut itsensä poliittisesti itsenäisenä ja taloudellisesti omavaraisena valtiona kansojen yhteisön keskuudessa.
Raamatun profetiat
Mitä voimme odottaa maailmassa nykyisen kehityksen valossa? Raamattu on jälleen vastaus tähän. Kristittyjä, jotka arvostavat Raamattua Jumalan innoitettuna Sanana ihmiskunnalle, ei ole jätetty pimeään sen suhteen, mihin nykyiset radikaalit uudistukset ovat meitä viemässä. Raamatun profetiat kuvailevat antikristillisen uuden maailmanjärjestyksen esiintulemista lopunajassa ja on selvää, että Eurooppa, Lähi-Itä, Venäjä ja Kiina tulevat näyttelemään hyvin huomattavaa osaa esiintulevassa skenaariossa. Nämä profetiat antavat meille laajemman kuvan, jonka puitteissa meidän pitäisi ajatella nykyistä vanhan järjestyksen purkamista ja pahaenteisen uuden järjestyksen esiintulemista.
Ilmestyskirjan 13. luvun mukaan viimeiset seitsemän vuotta ennen Kristuksen toista tulemusta tulevat näkemään maailmanhallituksen perustamisen, maailman uskontojen liiton sekä keskitetysti valvotun maailmantalouden, jotka kaikki toimivat Antikristuksen suoran valvonnan alaisina. Näiden profetioiden kirjaimellisuudesta ei voi olla mitään epäilystä. Antikristuksella tulee olemaan vallassaan “kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot” (Ilm. 13:7), kaikki globaalin valtakunnan kansalaiset tulevat julkisesti palvomaan häntä (Ilm. 13:4, 8) ja hän tulee saamaan täydellisen valvonnan maailmantaloudessa, jossa käytetään vain yhtä valuuttaa (Ilm. 13:16-18).
Tulevassa uudessa maailmanjärjestyksessä kansallinen itsenäisyys, taloudellinen riippumattomuus ja omavaraisuus tulevat olemaan menneitä muistoja. Antikristus julistaa kerskaten: “Oman käteni voimalla minä sen tein ja viisaudellani, sillä minä olen ymmärtäväinen. Minä siirsin kansojen rajat ja ryöstin heidän aarteensa ja puskin kumoon kuin härkä valtaistuimella-istujat” (Jes. 10:13).
Jesajan 10. luvun Antikristusta koskevissa profetioissa häntä kuvaillaan “Assyrian kuninkaana” ja “assyrialaisena”. Hänen politiikastaan ja teoistaan puhutaan lopunajassa ennallistetun Israelin kontekstissa, kun assyrialainen yrittää hävittää Israelin. “Mutta kun Herra on päättänyt kaiken työnsä Siionin vuorella ja Jerusalemissa, niin minä kostan Assurin kuninkaalle hänen sydämensä ylpeyden hedelmän ja hänen kopeitten silmiensä korskan. … Sentähden sanoo Herra, Herra Sebaot, näin: "Älä pelkää, minun kansani, joka Siionissa asut, Assuria (KJV: Assyrian = assyrialainen), kun hän sinua vitsalla lyö ja kohottaa sauvansa sinua vastaan Egyptin tavalla." ” (Jes. 10:12, 24).
On pidettävä mielessä, että Assyria oli muinoin mahtava valtakunta ja sen alueen ydin käsitti nykyajan Irakin ja Syyrian. Daniel viittaa tämän alueen hallitsijaan Pohjan kuninkaana (s.o. pohjoiseen Israelista), jolla oli yhteenotto Etelän kuninkaan Egyptissä kanssa (Dan. 11:40-45). Näistä profetioista käy selväksi, että lopunaikana Israelin vihamielisten naapurien keskuudessa muotoutuu kaksi vastustavaa valtakeskittymää – yksi pohjoisessa (Syyria, Irak ja niiden liittolaiset) ja toinen etelässä (Egypti ja sen liittolaiset). Ne kumpikin yrittävät tuhota Israelin ja tehdä Jerusalemista islamilaisen maailmanvaltion pääkaupungin. Lopussa Pohjan kuningas, Antikristuksen suorassa valvonnassa, pääsee niskan päälle.
Lisäksi Hesekielin luvut 38 ja 39 kuvailevat lopunajan venäläisten/arabien hyökkäystä Israeliin, jossa Persia (nykyinen Iran) myös tulee näyttelemään merkittävää roolia Israelin vannoutuneena vihollisena. Ilm. 9:13-21 kuvailee kiinalaisten johtamaa hyökkäystä Lähi-Itään ja läntiseen maailmaan. Jännitys kasvaa joka puolelta. Sekä Kiina että Venäjä käyttävät Syyrian kriisiä muuta maailmaa vastaan puolustelemalla Damaskon nykyisen hallituksen radikalismia. Kun kaikki nämä tosiasiat huomioidaan, niin Syyrian kansannousulla on kyky kiihdyttää lopunajan profetioiden toteutumista koskien Antikristuksen ilmestymistä ja hänen uuden maailmanjärjestyksensä voimaantuloa.
Syyrian tilanne on todella hyvin monimutkainen. Siellä ei ole vain hallituksen ja opposition välinen sisällissota, vaan myös shiitti- ja sunnimuslimien välinen suuri yhteenotto (kuten Irakissakin). Presidentti Bashar al-Assad on Irakin ja Iranin shiittijohtajien kannalla, kun taas tärkeimmät opposition ryhmät ovat Egyptin, Saudi-Arabian ja muiden muslimimaiden sunnijohtajien kannalla. Globaalissa kontekstissa Assad luottaa Venäjän ja Kiinan tukeen, samalla kun oppositioryhmät nauttivat käytännöllisesti katsoen koko muun maailman tukea.
Paheneva tilanne
Laaja-alainen arvio pitäisi tehdä nykyisestä pahenevasta maailmantilanteesta, jossa ennennäkemättömät taloudelliset ongelmat eri kehittyneissä maissa liittyvät myös poliittiseen ja sotilaalliseen kehitykseen Lähi-Idässä. Eräs sellainen analyysi tulee huomattavalta amerikkalaiselta akateemikolta. Hän on professori Nouriel Roubini, Roubini Global Economics'in puheenjohtaja ja taloustieteen opettaja New York'in yliopiston Stern'in liike-elämän koulussa, joka on toinen kirjan, Crisis Economics (2012), kirjoittaja. Siinä hän korostaa sitä hyvin vaarallista tilannetta, joka nyt on paljastumassa maailmassa.
Roubini sanoo, että uhkaava myrsky on kehittymässä taloudellisessa horisontissa ja synkät pilvet ovat vyörymässä euro-alueelta, Amerikasta, Kiinasta ynnä muualta. Verorajoitusten ja valtionvelan kuorma on saavuttanut pisteen, jossa eri maat eivät enää voi täyttää vastuitaan. Euro-alueen kaoottinen hajoaminen jää hyvin todelliseksi mahdollisuudeksi.
Yhdysvalloissa talouden kasvuvauhti on laskenut vain 1.9 prosenttiin ja työttömyysluvut ovat kasvussa. Kiinassa tarvitaan perustavia uudistuksia maan taloudessa ja poliittisessa systeemissä, että se pystyisi menestyksellä kohtaamaan myrskyn.
Lisäksi kasvava jännite Lähi-Idässä Israelin ja Yhdysvaltain välillä yhtäällä ja Iranin toisaalla koskien kysymystä ydinaseista voi saavuttaa kiehumispisteen vuonna 2013. Nykyiset neuvottelut todennäköisesti epäonnistuvat ja ankarammatkaan pakotteet eivät pelota Irania kehittämästä ydinaseita. Jos Yhdysvallat turvautuu sotilaalliseen vaihtoehtoon ongelman ratkaisemiseksi, niin öljyn hinta nousee pilviin ja laukaisee maailmanlaajuisen laman. Verrattuna vuosien 2008-2009 kriisiin hallituksilla ja pankeilla ei ole kykyä ratkaista nykyistä luotto- ja maksukyvyttömyyskriisiä. Globaali taloudellinen romahdus lyhyellä tähtäimellä ei mitenkään ole epätodennäköinen skenaario.
Mitä on edessä
Älä mene lankaan lupauksista paremmasta elämästä, mikäli hyväksymme esiintulevan uuden maailmanjärjestyksen. Raamatun näkökulmasta on täysin varmaa, että lopunajan maailma ei ole matkalla utopiaan, vaan sen sijaan “suureen ahdistukseen, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule” (Mt. 24:21).
Tuleva ahdistuksen aika Antikristuksen hallinnon alla tuodaan globalismin ideologialla, joka johtaa yleiseen maailmanjohtajan, maailmanhallituksen, maailman uskontojen liiton ja maailmantalouden hyväksymiseen. Väärä rauhan ja yhteyden tunne juurrutetaan näillä uudistuksilla ja kaikki ihmiset seuraavat Antikristusta ihmetellen hänen saavutuksiaan.
Mutta kun tämä uusi maailmanjärjestys ei täytäkään kansainvälisen yhteisön odotuksia, niin Antikristus julistaa olevansa Jumala, vaatii kaikkien ihmisten palvonnan, vahvistaa sotilasdiktatuurin ja armottomasti pakottaa politiikkansa kaikille.
Vasta silloin useimmat ymmärtävät kristillisen modernismin ja antikristillisen postmodernismin välisen perustavan erilaisuuden. Edessämme ei ole vain poliittinen ja ideologinen valinta, mitä tulee sen maailman luonteeseen, jossa haluamme elää – pohjimmiltaan meidän on tehtävä uskonnollinen valinta. Jeesus Kristus oli ”pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa” ja myös muussa maailmassa (Lk. 2:34).
Hänen hylkäämisensä merkitsee kristillisen elämäntavan ja siksi myös kristillisen sivilisaation perustusten hylkäämistä. Sellaisen kohtalokkaan päätöksen seurauksia ovat hengellinen sokeus, moraalinen turmelus, epävarmuus omasta ja kansallisesta identiteetistä (kuka sinä todella olet ja mikä sinun pitäisi olla), korruptoituneet ja väärät elämäntavat, auktoriteetin kunnioituksen puute sekä epävanhurskaat ja sortavat hallinnon muodot. Ne ovat hedelmiä tahallisesta altistumisesta pimeyden valtakunnalle ja sallimista niiden kylvää kaaosta ja epäjärjestystä, juurruttaa niiden vääristyneitä arvoja ja vaalia synnin kulttuuria.
Kristuksen vastaanottaminen on ainoa tapa nousta uuteen elämään Hänen alaisuudessaan ja elää päivittäin Hänen jumalallisten oikean käytöksen ohjeidensa mukaisesti. Kun Hän tulee uudelleen, Hän perustaa rauhan ja vanhurskauden hallintonsa Sanansa ohjeiden ehdoilla.
Mitä tulee nykyhetkeen, niin ei Jumalan eikä myöskään Saatanan valtakuntaa ole fyysisesti paljastettu eikä perustettu maan päällä, mutta kumpikin on tarkoitettu olemaan lopunajassa. Meidän on valittava, kumman mukaan ojentaudumme. Jos hyväksymme Kristuksen Vapahtajana ja Kuninkaana, niin meidän pitäisi vastustaa antikristillisiä uudistuksia yhteiskunnassa. Ellemme tule Hänen opetuslapsikseen niin väistämättä joudumme pimeyden valtakuntaan ja meistä tulee Antikristuksen kannattajia (vrt. Joh. 5:43).
Maailman tuleva tie riippuu joko päätöksestä palata kolmiyhteisen Jumalaan ja Hänen Sanaansa, tai edetä postmodernien uudistusten tiellä kohti antikristillistä uutta maailmanjärjestystä. Ei mikään poliittinen eikä taloudellinen ohjailu ratkaise nykyisiä ongelmia, koska nämä toimet eivät käsittele perussyytä, joka on kapina Raamatun Jumalaa ja Hänen Poikaansa vastaan (vrt. Ps. 2:1-3).
Kun suurin osa maailman väestöä on yhdistynyt Jumalan neuvoa vastaan tavalla, joka muistuttaa Nooan ja Lootin ajoista, niin Hän ottaa pois todelliset uskovat maan päältä lähestyvien tuomioiden näyttämöltä (Lk. 21:36; Ilm. 3:10). Sitten Jumala antaa pahat Antikristuksen hallintaan ja myös vuodattaa jumalalliset tuomionsa heidän päällensä (Ilm. 6-19).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti