Kuinka läntinen sivilisaatio rapistui moraalittomuuteen omantunnon kadottamisen myötä

Tässä artikkelissa tunnettu yhdysvaltalainen raamattuopettaja kertoo miten syntinen ihmisluonto ei muutu koskaan kun nykyisen läntisen sivilisaation moraalinen murentuminen toistaa historian saatossa tapahtuneita kulttuurien rapistumisia. Nyt tämä moraalin ja omantunnon kadottaminen on sitäpaitsi tuomittavampaa kuin aikaisemmin, koska oppaanamme on ollut liki 2000 vuotta Jumalan ilmoitettu sana eli Raamattu joka on ohjannut ihmisten omaatuntoa. Tätä ennen luomakunta ja profeetat todistivat Jumalasta. Nyt on tapahtunut tietoinen Jumalan Sanan ja sen moraalikäsitysten sekä etiikan hylkääminen joka on johtanut moniin luonnottomiin synteihin ja mammonan palvontaan. Al Dager luettelee niitä alueita joille läntinen sivilisaatio on erityisesti kadottanut omantuntonsa, kuten pornografian, abortin, homoseksuaalisuuden ja samaa sukupuolta olevien avioliitot. Itse lisäisin tähän joukkoon vielä kaikenlaiset huumeet, lääkeriippuvuudet, pedofilian ja saatanallisen rockmusiikin (metallimusiikki) joka hyväksytään normina mm. valtamedian taholta. Ehkä luopumuksen huipennus on omantunnon katoaminen kristillisissä seurakunnissa kun uskonnollinen kulttuuri Lännessä ei poikkea enää maailman kulttuurista. Näin ainoa toivomme ja turvamme on Herra joka palatessaan laittaa asiat kohdalleen. Artikkelin suomensi: Samuel Korhonen

-------------------------------------



Omantunnon kadottaminen – Kuinka Länsi menetettiin
The Loss Of Conscience - How The West Was Lost


By Albert James Dager - Media Spotlight – May 11 2012 - www.mediaspotlight.org

Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa. - 2. Kor. 1:1

Herraan Jeesukseen Kristukseen uskovina olemme tietoisia tarpeesta olla Hänen Sanansa ohjauksessa, kuten on ilmoitettu Raamatussa, mutta Herra on myös antanut kaikille ihmisille sisäisen oppaan auttamaan meitä erottamaan oikea väärästä. Tuo sisäinen opas on meidän omatuntomme.

Apostoli Paavali tekee tämän selväksi:

Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä - sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan. - Room. 2:14-16.

Jokainen sivilisaatio kautta historian on kehittänyt etiikan lain, jolla sitä on pidetty yhdessä jonkin aikaa. Silti jokainen on siirtynyt hillittömyyteen, joka on johtanut sen kaatumiseen. On ollut jaloja yksilöitä, jotka ovat yrittäneet johtaa noita sivilisaatioita oikealle heidän omantuntonsa mukaiselle tielle, mutta suuri enemmistö on hukuttanut heidän ponnistelunsa vaatien ”oikeutta” itsensä ilmaisemiseen. Ei ole yllättävää, että jokainen kulttuuri on lähtenyt turmelukseen johtavalle liukkaalle rinteelle taiteen väylän kautta. Aivan kuten suu puhuu sydämen kyllyydestä, niin myös ihmisen taide puhuu sydämen kyllyydestä.

Tulee vaihe, jossa kulttuuri, kansa, on mennyt niin pitkälle irstaudessaan, että vanhurskas Luoja ei enää voi kestää sen olemassaoloa—ainakaan, että se säilyttäisi asemansa kansojen joukossa—ja se täytyy tuomita.

Kun Herra Jeesus tuli maan päälle, Hän näki, kuinka kauas Israelin kansa oli poikennut, ei vain Hänen laistaan, vaan omastatunnostaan. Ulkoisesti se jatkoi lain pakottamista luullen, että liikkeiden läpikäyminen jotenkin tekisi sen Jumalaa miellyttäväksi, mutta Jumala ilmoitti Israelille, että Laki oli tarkoitettu iskemään syvemmälle, kuin että kuinka ihmisen pitäisi toimia. Hän julisti, että jos joku vain suosi haluakin tiettyyn syntiin, hän oli syyllinen tuohon syntiin:

Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi. - 1. Joh. 3:15.

Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa. - Mt. 5:27-28.

Herra tahtoi sanoa ihmisille, että Lailla ei ole mitään vaikutusta, elleivät ihmiset tottele sitä puhtaasta sydämestä ja omastatunnosta.

Kahden seuraavan vuosituhannen aikana, kun evankeliumi levisi kaikkialle maailmaan, Jumalan totuus iski ihmiskunnan omatuntoon. Niin epätäydellinen kuin se olikin, niin jopa pyhä Rooman keisarikunta omaksui raamatullisen etiikan, joka vahvisti oikean ja väärän eron kansalaisten ajattelussa, ainakin mitä tulee moraaliin; mutta roomalaiskatolisen kirkon moraali ylitti Raamatun säännöt ja sai aikaan uusien lakien määräämisen, joka oli syntynyt hierarkian uskonnollisista asenteista. Roomalaiskatolisille opetettiin, että on ikuisen kadotuksen ansaitseva kuolemansynti syödä lihaa perjantaisin ja muina säädettyinä vuoden päivinä; on kuolemansynti lyödä laimin messu sunnuntaisin; on kuolemansynti olla alistumatta paaville koko kristikunnan päänä. Kuitenkin silloinkin omatunto näytteli osaansa. Tämä ihmisen lakien määrääminen uskovien omientuntojen yli on itsessään vakava synti, mutta sillä on vaikutus massojen hengelliseen tilaan, koska, jos ihminen uskoo jonkin olevan väärin ja silti tekee teon (tai haluaa tehdä), hän on syyllinen:

Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää. - Room. 14:14.

Sellaiset raamatunkohdat osoittavat, kuinka tärkeää on, että ihmiset toimivat omantuntonsa mukaan. Kun Paavali vietiin Kesareaan seisomaan maaherra Feeliksin edessä, hän puolusti palvelutyötään vetoamalla omaantuntoonsa:

Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa, ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin. Sentähden minä myös ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä. - Apt. 24:14-16.

Toisessa kirjeessään korinttolaisille Paavali jälleen puolustaa omaatuntoaan:

Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa. - 2. Kor. 1:12.

Uskonpuhdistuksen myötä tietyt roomalaiskatoliset rajoitukset, jotka ylittivät Jumalan Sanan, heitettiin pois, vaikka protestantismi kyllä säilytti joitakin roomalaiskatolisia sääntöjä ja jopa kehitti omat etiikan lakinsa, jotka se määräsi kannattajilleen, mutta joita Jumalan sana ei valtuuta. Silti oli selvää ainakin ulkoisesti, että läntinen sivilisaatio oli niin evankeliumin vaikuttama, että keskiverto kansalaisen omatunto ohjasi häntä hänen käytöksessään, joka pyrki kohti jumalisuutta.

Vuosisatojen ajan läntinen sivilisaatio edistyi ja sulki piiriinsä maan kolonisaation kautta. Vaikkakaan kaikki kolonisaatio ei ollut altruistista eli epäitsekästä, niin totuudeksi jää, että läntinen kulttuuri toi monia aineellisia ja hengellisiä siunauksia pakanakansoille, joita se valvoi. Ongelma oli, että läntiset kolonisoijat ja jopa heitä seuranneet kirkkojen lähetyssaarnaajat eivät katsoneet kolonisoimiensa ihmisten olevan humanitaarisessa mielessä vertaisiaan. Uskoon kääntyneiden ei sallittu tulla opettajiksi ilman lähetyssaarnaajan valvontaa edes vuosien uskollisen Herran kanssa vaeltamisen jälkeen. Silti Herra suvaitsi suoda Lännelle siunauksia, jotka olivat ja ovat ihmisen historiassa vertaansa vailla. Epäilemättä näin siksi, koska huolimatta epäonnistumisistaan monilla rintamilla läntinen sivilisaatio piti yllä raamatullista etiikkaa ja moraalikäsitystä ohjaavana periaatteena, ei vain henkilökohtaiselle käytökselle, vaan oikeuskäsitykselleen.

Se ei estänyt niitä, jotka torjuivat Jumalan Sanan harjoittamasta syntejään, mutta länsimaalaisten enemmistölle sellaiset olivat hylkiöitä ja ihmiskunnan pohjasakkaa. Oli tiettyjä asioita, joista ei katsottu olevan sopivaa puhua julkisesti, puhumattakaan, että niitä levitettäisiin kulttuurissa, mutta monien kanavien kautta tapahtuneen evankeliumin vaikutuksen vähittäisen murentamisen kautta asioita, joita kerran pidettiin tabuina, ei nyt vain harjoiteta yhteiskunnassa avoimesti, vaan juhlitaan avoimesti.

Vuosituhansia sitten psalmista valitti Israelin hengellistä tilaa:

Synti sanoo jumalattomalle: minun sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmäinsä edessä. Sillä se tekee kaiken sileäksi hänen silmissään, että hänen pahuutensa havaittaisiin ja häntä vihattaisiin. Hänen suunsa sanat ovat vääryyttä ja petosta; hän on lakannut tekemästä sitä, mikä taidollista ja hyvää on. Hän miettii turmiota vuoteessansa, hän pysyy tiellä, joka ei ole hyvä, hän ei kammo pahaa. - Ps. 36:2-5

Tänä päivänä tämä on totta jopa enemmän kuin silloin, kun psalmista sen kirjoitti. Se, ettei pahaa vihata, ei koske vain kaikkein alhaisimpia, vaan myöskään tavallinen kadunmies ei vihaa pahaa.

Jotkut voivat epäillä tätä. He voivat viitata Raamattuun ja historiaan osoittaakseen, kuinka irstailevaksi muinaiset sivilisaatiot olivat käyneet, mutta ota huomioon, että ellei laadussa, niin varmasti määrässä, läntinen sivilisaatio ylittää ne turmeltuneisuutta osoittavat teot, jotka ovat olleet luonteenomaisia menneisyyden kulttuureille. Mikä pahempaa, ottaen huomioon sen edun, että meillä on ollut Raamattu vuosisatojen ajan, niin meillä on vähemmän puolusteluja kuin heillä. Ei-kristilliset kulttuurit ovat luottaneet, että ihmisen omatunto ohjaa niitä—omatunto, joka näki vain luomakunnan todisteena korkeammasta olennosta, jolle ihmiset ehkä kerran vastaavat. Israelilla oli Jumalan profeetat ohjaamassa sen omaatuntoa ja silloinkin tuo kansa epäonnistui surkeasti. Länsimaisella sivilisaatiolla on ollut täydellisempi Jumalan Sana—sisältäen sekä apostolit, että profeetat—joka ilmoittaa Isän ja Hänen rakkautensa Hänen ainosyntyisen Poikansa kautta ja nyt me olemme epäonnistumassa, emme yhtään vähempää kuin Israel ja pakanakansat ympärillämme.

MAAILMA

Omantunnon kadottaminen maailmassa on johtamassa läntisen sivilisaation tuhon partaalle. Erityisesti omantunnon kadottamista ovat edistäneet seuraukset sodista, joita läntiset kansat ovat käyneet menneellä vuosisadalla. Oli kyllin paha, että länsivallat tulivat ahneiksi kolonialismissaan; se, mikä olisi voinut olla siunaus maailmalle, muuttui länsimaan kamppailuksi vallasta länsimaata vastaan. Ihmisistä tuli kauppatavaraa, kun orjuus yleistyi.

Kilpailu maailman hallinnasta länsimaiden keskuudessa johti lopulta ensimmäiseen maailmansotaan—sotaan kristillistettyjen kansojen keskuudessa, jota kutsuttaisiin ”sodaksi kaikkien sotien lopettamiseksi”. Tuo sota tuotti yli 15 miljoonaa kuollutta ja noin 20 miljoonaa haavoittunutta ja silvottua, sotilaat ja siviilit yhteenlaskien.

Kun sota päättyi, kansalaiset näissä kristillistetyissä maissa lähtivät juhlimaan, mistä seurasi eläväinen 20-luku (Roaring Twenties) ja moraalin murtuminen. Kieltolaki aiheutti gangsterismin nousun ja alkoholin ihannoimisen vastoin sen kannattajien tarkoituksia. Silti Jumala oli armollinen tälle maalle [USA], joka oli panostanut suuresti evankeliumin edistämiseen muiden kansojen keskuudessa. Hän sai sen polvilleen Suuren Laman kautta, jonka olisi pitänyt estää kansalaisia tuhlaamasta jumalattomiin harrastuksiin sitä vähää, mitä heillä oli. Silti suuresta lamasta näyttivät kärsivän vähiten viihde- ja alkoholiteollisuus, kuten myös uhkapeli ja prostituutio. Suuren Laman edetessä kaikki, jossa rikolliset olivat mukana, näytti vetoavan yhä enemmän tavalliseen väestöön.

Sitten tuli toinen maailmansota, vieläkin tappavampi konflikti kuin edeltäjänsä: yli 60 miljoonaa kuollutta. Se oli tuohon aikaan 2.5% maailman väestöstä. Ajattele: se on melkein kolme jokaisesta sadasta ihmisestä; ja jälleen sodan päätyttyä kristillistetyt kansat lähtivät juhlimaan, kun teknologia alkoi tarjota yhä enemmän mukavuuksia, jotka antoivat lisää vapaa-aikaa huvituksiin.

Ei niin, että kaikki henkilökohtainen nautinto itsessään olisi paha. Suuri, ellei suurin osa nautinnosta, johon osallistutaan, on moraalisesti neutraalia, mutta se vapaa-aika, jonka työtä säästävien laitteiden virta soi, ei tuonut enemmän aikaa, joka olisi vietetty Herran kanssa Hänen Sanassaan, tai voidellussa palvelutyössä. Ylivoimaisesti suurin osa vapaa-ajasta annettiin ja annetaan tavalla tai toisella itsensä tyydyttämiselle. Ylivoimaisesti suurinta osaa ihmisen teknologiasta käytetään henkilökohtaiseen nautintoon, ennemmin kuin jumalisiin harrastuksiin; Ylivoimaisesti suurinta osaa tieteestä käytetään ihmisen hyödyksi, ennemmin kuin Jumalan valtakunnan hyödyksi ja suurin osa palvelutyötä seurakunnissa asettaa ihmisen ”tarpeet” Jumalan Sanan edelle. Se on johtanut hengelliseen pahoinvointiin, joka on aiheuttanut, ei vain välinpitämättömyyttä, vaan kapinaa Jumalaa vastaan. Hänen Sanansa vetoaa niihin, jotka kutsuvat itseään Hänen nimellään:

...älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä. Sillä häpeällistä on jo sanoakin, mitä he salassa tekevät; mutta tämä kaikki tulee ilmi, kun valkeus sen paljastaa, sillä kaikki, mikä tulee ilmi, on valkeutta. Ef. 5:11-13

Vuosisatojen ajan kristityt ymmärsivät, että tietyistä asioista oli häpeällistä edes puhua. Nämä olivat asioita, jotka liittyivät seksuaaliseen moraalittomuuteen. Meidän täytyy tunnustaa, että edelleen on häpeällistä puhua näistä asioista. Silti emme voi paeta sitä, mitä niin julkeasti asetetaan eteemme, ei vain viihdemediassa, vaan myös uutismediassa. Pahempi on, että näitä asioita esitellään röyhkeästi jopa peruskouluissa ja uhataan esitellä jopa esikouluikäisille lapsille. Lisää tähän Internet ja sen laaja valikoima perverssiä sisältöä ja on varmaa, että keskiverto lapsi tänä päivänä kohtaa asioita, joista, kuten Paavali sanoi, aikuisenkin on häpeällistä edes puhua.

Minusta on tuskallista käsitellä näitä asioita tässä, mutta uskon, että Herra on antamassa varoituksen kansalleen, että Hänen kärsivällisyytensä on loppumassa, koska länsimaat, jotka kantavat Hänen nimeään väestöjensä suuren enemmistön keskuudessa, eivät ole vain hylkäämässä Hänen Sanaansa, vaan ovat kadottamassa omantuntonsa.

Pornografia

Viranomaiset monilla tasoilla ovat olleet vuosikymmenien ajan haluttomia kieltämään pornografian. Perustelu on ollut, että pornografiaa ei voida määritellä; mikä on pornografiaa yhdelle, voi olla taidetta toiselle. Tämä päättely on johtanut yhteiskunnassa mielettömiin ja jumalattomiin päätöksiin. Sanoilla on merkityksensä ja englanninkieli on selkeä siinä, mikä määritellään pornografiaksi. Sanakirjan, Webster’s New Collegiate Dictionary, (2009, Wiley Publishing, Inc., Cleveland, Ohio) mukaan pornografia on: 1) seksuaalisen halun herättämiseen tarkoitettuja kirjoituksia, kuvia jne.; 2) sellaisten kirjoitusten, kuvien jne. tuottamista.

Niin paljon, kuin jumalattomat haluavatkin kertoa meille, ettei kukaan voi määritellä pornografiaa ja että USA:n perustuslain toinen korjaus takaa ”puheen vapauden”, he ja poliitikot, joita he tukevat rahoillaan ja mediajulkisuudella, tietävät edistävänsä pornografiaa. Sitä on suvaittu läntisessä yhteiskunnassa jonakin sellaisena, joka tulee kieltää alaikäisiltä, mutta tuota kieltoa tuskin koskaan enää sovelletaan.

Esimerkkitapaus on erään äidin kokemus, kun hän vei kymmenvuotiaan tyttärensä Seattle'n yleiseen kirjastoon sunnuntaina tammikuun 22. päivänä 2012. Julie Howe meni tyttärensä kanssa DVD-osastolle etsimään jotakin sopivaa yhteistä katseltavaa. Tietokonetta (yhtä 20:stä) aivan DVD-kokoelman vieressä oli käyttämässä mies, joka katseli ”hyvin inhottavan lajin Internet-pornoa”.

Vaikka he poistuivat välittömästi, Howe'n tytär näki ruudun eikä osannut arvioida, mitä näki. Howe lähetti sähköpostia systeemijohtajalle kertoen hänelle kokemuksestaan ja kuinka hänen tyttärensä reagoi: ”Minulla oli 10-vuotias, joka itki sängyssä viime yön, koska ei ymmärrä, mitä näki ruudulla kirjastossa, jossa sinitakkinen mies istui ja se tekee hänet sisäisesti kummalliseksi ja pelokkaaksi. Tämä ei ole oikein.”

Seattle'n kirjaston edustaja sanoo, että sensuuri ei ole heidän alaansa ja Howe'n ponnistuksista huolimatta he kieltäytyivät tekemästä mitään yleisön, mukaan lukien lasten, suojelemiseksi heidän tietokoneiltaan.

Tämä on skenaario, joka toteutuu kaikkialla maassa todistuksin muilta vanhemmilta, jotka ovat huolestuneita, mitä heidän lapsensa ovat nähneet kirjastojen tietokoneilta. Meille kuitenkin kerrotaan, että se ei mitenkään liikuta viranomaisia ja kirjastojen henkilökuntia, tai poliitikkoja, jotka eivät halua ”loukata” kansalaisten USA:n perustuslain ensimmäiseen korjaukseen liittyviä ”oikeuksia”.

Valitettavasti vaikuttaa siltä, että on enemmän ihmisiä, jotka tuovat julki vastustuksensa vanhempia kohtaan, jotka haluavat suojella lapsiaan, kuin kirjastosysteemejä kohtaan, jotka vaativat myöntymistä pornofaneille.

Abortti

Puolet amerikkalaisista tänä päivänä uskoo, että naisella on oikeus päättää tappaako, vai ei, vauvansa kohtuun. (Erikoisraportissamme, Abortion: Some Cogent Arguments, olemme esittäneet riittävästi syitä, miksi abortilla ei ole eettistä, tai loogista ansiota. Sen voi tilata Media Spotlight'sta veloituksetta.) Runsaasti julkisuutta saanut rintasyöpäjärjestön, Susan G. Komen for the Cure, päätös katkaista rahoitus järjestöltä, Planned Parenthood, aiheutti niin valtavan vastareaktion naisten järjestöiltä ja poliitikoilta, että Komen peruutti päätöksensä muutamassa päivässä. Siitä huolimatta monet abortin kannattajat jatkavat Komen'in parjaamista ja ovat julistaneet haluttomuutensa antaa anteeksi heidän ”syntinsä”. Ylivoimaisesti suurin osa reaktiosta uutiseen on tukenut järjestöä, Planned Parenthood, joka on maailman suurin vauvojen tappamiseen panostava järjestö. Ei yksikään poliitikko ole ottanut kantaa Komen'in alkuperäisen aktion puolesta, mutta monet ovat ylistäneet Komen'ia tuon aktion suunnan muuttamisesta.

Abortti on niin hyväksytty, että automaatteja ilmestyy college'ien kampuksille tarjoamaan ”katumuspillereitä” opiskelijoille. Ei kestä kauan, kun myyjät alkavat vaatia oikeutta laittaa niitä lukioiden kampuksille ja lopulta peruskouluihin – kaikki ”lisääntymisterveyden” nimissä.

Homoseksuaalisuus

Homoseksuaalisuus on menneiden 30 vuoden ajan voimistunut Lännessä. Viihdemedia on näytellyt siinä valtavaa roolia. Jo niin varhain, kuin 1920- ja 1930-luvuilla, verhotut viittaukset homoseksuaalisuuteen elokuvissa toivat aiheen länsimaalaisten tietoisuuteen. Juoni on ollut nerokas: ensimmäinen askel oli katsella sitä karsaasti jonakin sellaisena, jota ei voi mainita, tunnustettuna olemassa olevaksi. Toinen askel oli käsitellä sitä huumorilla, vaikka se merkitsikin homojen pilkkaamista ”erilaisina”. Kolmas askel oli synnyttää sympatiaa homoja kohtaan yhteiskunnan hylkiöinä, tuomittuina piiloutumaan ”kammioon”. Neljäs askel oli kerjätä suvaitsevaisuutta homoseksuaalisuudelle, “elää ja antaa toistenkin elää”. Tähän kuului huomion poisottaminen sanasta “homosexual” ja sen korvaaminen sanalla “gay”. Viides askel oli hyväksyä homoseksuaalisuus ”normaalina” käytöksenä, jota ei pitäisi tuomita—edelleen “elää ja antaa toistenkin elää”. Kuudes askel oli edistää homoseksuaalisuutta sellaisena, jota tulee juhlia (esim. gay-pride-paraatit jne.). Seitsemäs askel oli vaatia, että homojen pitäisi nauttia samoja oikeuksia, kuin kaikkien muidenkin, kuten ”kotikumppanuusoikeudet”. Kahdeksas askel on nyt menossa—suoda homoille täysi aviollinen tunnustus. Kun he huusivat ”kotikumppanuusoikeuksia”, niin homoyhteisön johtajat sanoivat, että se oli kaikki, mitä he halusivat; heitä ei kiinnostanut avioliitto, vain samat oikeudet ja edut lakiin nähden, kuin mitä naimisissa olevat nauttivat. Se osoittautui valheeksi. Tulee olemaan vielä yhdeksäs askel: asettaa syytteeseen jokainen, joka sanoo jotakin väheksyvää, ei vain yksittäisestä homosta, vaan homoseksuaalisuudesta yleensä.

Kaikki tämä tapahtui noin 80 vuoden jänteellä, mutta viimeiset neljä askelta ovat tapahtuneet vain noin 20 vuoden sisällä. Samaa sukupuolta olevien avioliitto on ollut hyväksymisvaiheessa menneen vuosikymmenen ajan.

Samaa sukupuolta olevien 'avioliitto'

Parikymmentä vuotta sitten sanoin, että tulee päivä, jolloin lukisimme sanomalehdistä homoparien avioliittoilmoituksia. Se oli kauan, ennenkuin samaa sukupuolta olevien avioliitto oli laillistettu missään Yhdysvalloissa. Tuoreimmat mielipidekyselyt osoittavat nyt, että amerikkalaisten enemmistö (51%) hyväksyy samaa sukupuolta olevien avioliitot.

Kautta ihmiskunnan historian ei yksikään kansa eikä kulttuuri—ei edes kaikkein alhaisimmat pakanakulttuureista—ole koskaan harkinnut myöntää homoseksuaaleille ns. ”kotikumppanuusoikeuksia (domestic partnership rights)” avioliitosta puhumattakaan. Mihin sitten voimme yhdistää samaa sukupuolta olevien avioliiton äkillisen suosion aallon ja hyväksymisen vuoden 2001 jälkeen ja miksi tämä suosio ja hyväksyminen on niin vahva vain sellaisissa maissa, joita pidetään ”kristillisinä” valtioina? Minä uskon, että näin on siksi, koska kansalaistemme enemmistö on unohtanut Jumalan (Room. 1:28).

Vuodesta 2001 kymmenen maata (kaikki länsimaita paitsi Israel) ovat alkaneet valtakunnallisesti sallia samaa sukupuolta olevien avioliitot. Samoin jotkut kaupungit ja valtiot Meksikossa, Brasiliassa ja Yhdysvalloissa ovat liittyneet mukaan. Muutamat tunnustavat muualla vahvistetut samaa sukupuolta olevien liitot. Niiden joukossa vain Israelia ei voida pitää ”kristillisenä” valtiona. (Kristillisellä valtiolla tarkoitan valtiota, jossa kansalaisten enemmistö pitää itseään yhden, tai toisen sortin, kristittyinä)

Samaa sukupuolta olevien avioliittojen puolestapuhujat ovat olleet valmiita vapauttamaan uskonnolliset instituutiot pakosta suorittaa samaa sukupuolta olevien avioliittoseremonioita, mutta he kieltäytyvät vapauttamasta yksilöitä liikeyrityksissä, jotka perinteisesti toimittavat palveluksia häihin, kuten kukkakauppiaat, leipomot, vuokraamot, hääsuunnittelijat jne. Jokainen, joka kieltäytyy tekemästä kauppaa ”naimisiin” haluavien homojen kanssa, saa kovat sakot, tai jopa vangitaan.

Pohjimmiltaan hallitus pakottaa ihmiset toimimaan vastoin omaatuntoaan, tai kohtaamaan perikadon. Se on pähkinäkuoressa se, mikä itse asiassa määrittelee poliisivaltion: ajattelemisen valvonta. Poliisivaltiossa ihminen ei voi ilmaista valtion määräysten vastaista mielipidettään.

Tänä päivänä on ”sananvapautta” toimia vastoin raamatullista moraalia, mutta niitä, jotka protestoivat valtion vahvistamaa moraalittomuutta vastaan, yleensä sensuroidaan. Valitettavasti useimmat mukautuvat siihen, että valtio loukkaa omaatuntoa, ennemmin kuin että ”kärsivät omantunnon tähden”.

Oli aika, jolloin monissa osissa maailmaa Raamattu muodosti pohjan moraalille. Nyt moraalittomien ”moraali” muodostaa moraalin pohjan. Eikö olekin outoa, että ne, jotka väittävät moraalin ja totuuden olevan suhteellisia, kehtaavat sanella meille, mikä on moraalista?

Kaikkivoiva Mammona

Mammona on tämän maailman jumala jopa monille oikein ajatteleville, jotka toimeentulonsa säilyttääkseen kavaltavat omantuntonsa. Todellisuudessa jokainen niistä alueista, joille läntinen sivilisaatio on kadottanut omantuntonsa, liittyy tavalla tai toisella Mammonaan.

Pornografia on miljardien dollarien bisnes, jolla on keinot tehdä propagandaa median kautta ja ostaa poliitikkoja. Abortti on miljardien dollarien bisnes, jolla myös on keinot tehdä propagandaa median kautta ja ostaa poliitikkoja. Homoseksuaalisuus on iso bisnes, ei vain homoille, jotka mielistelevät toisia homoja, vaan myös heteroille, jotka näkevät keskimääräistä varakkaamman homoyhteisön mielistelemisen hyödyn.

Samaa sukupuolta olevien avioliittoa tukee ihmisten luokka—homot—joiden tulotaso on huomattavasti korkeampi kuin keskivertohenkilön, koska heillä on yhteyksiä viihde- ja uutismediaan sekä hallitukseen. Kun tähän lisätään heidän syrjivä politiikkansa edistäessään asiaansa alakulttuuristaan käsin, niin kaikki palaset ovat kohdallaan moraalin kannalla olevia ihmisiä vastaan. Nyt me kuulemme, kuinka samaa sukupuolta olevien avioliitto tulee olemaan piristysruiske sen hyväksyvien valtioiden taloudelle johtuen hääteollisuuden voittojen kasvusta, joiden odotetaan olevan miljardeja dollareita, joten taas pitää paikkansa vanha sanonta: ”Seuraa rahaa.”

Kun tämä rahallisen hyödyn väite vaikuttaa yhä enemmän poliitikkoihin muissa valtioissa, niin on vain ajan kysymys milloin liittohallitus vahvistaa samaa sukupuolta olevien avioliiton (tai ainakin tunnustaa muissa valtioissa suoritetut vihkimiset) perustuslaillisena oikeutena. Rakkaus rahaan on todella kaikenlaisen pahan juuri. Tämän maailman jumalaa rakastetaan paljon enemmän kuin tosi Jumalaa, joka loi maailman.

SEURAKUNNAT

Jos haluamme valittaa omantunnon kadottamista maailmassa, meidän täytyy sitäkin enemmän valittaa omantunnon kadottamista seurakunnissa. Kuka loppujen lopuksi äänesti ja jatkossakin äänestää virkaan poliitikkoja, jotka tarkoituksella säätävät Jumalan Sanan periaatteiden vastaisia lakeja? Ensimmäiseltä vuosisadalta saakka vihollinen on ollut työssä seurakuntien sisällä heikentääkseen Jumalan Sanan, aivan kuten se teki muinaisessa Israelissa ja ihmiset ovat liiankin mielellään majoittaneet häntä. Näin ollen muutamia poikkeuksia lukuunottamatta uskonnollinen kulttuuri Lännessä ei poikkea maailman kulttuurista.

Pornografia
Tämä on alue, jota kristittyjen keskuudessa edelleen pidetään tabuna jopa liberaaleimmissa seurakunnissa. Onneksi pornoa sentään paheksutaan yleisesti, vaikka totta puhuen monet kristityt, mukaan lukien pastorit ja muut kristilliset johtajat, ovat siihen koukussa (tutkimus on pastorien osalta antanut osuudeksi 56%). Lopulta heillä ei tule olemaan omaatuntoa, mitä tulee tähän nimenomaiseen syntiin, mutta tähän asti se vielä on pidetty salassa.

Abortti
Fundamentalistisempien seurakuntien keskuudessa myös aborttia pidetään tabuna, mutta on kasvava määrä seurakuntia, joita ollaan viemässä vasemmistolaiseen kantaan hyväksymään naisen oikeus päättää vauvansa tappamisesta. Jotkut jopa puolustavat aborttia ja taistelevat päättäväisesti pitääkseen sen laillisena.

Homoseksuaalisuus
Päälinjan protestanttiset kirkkokunnat, kuten myös monet itsenäiset seurakunnat, ovat lisääntyvästi tulossa ”inklusiivisiksi”, eli kaiken hyväksyviksi, mikä merkitsee avoimia ovia homoille, ei siksi, että heille tarjottaisiin Jumalan armoa ja autettaisiin voittamaan syntinsä, vaan että heidät asetettaisiin julistustehtäviin ja muihin arvovaltaisiin asemiin seurakuntiensa sisällä. He jopa ”juhlivat” homoseksuaalisuutta Jumalan ”lahjana”, vaikka se on vastoin Hengen lahjoja ja hedelmiä, kuten myös kirjoitettua Jumalan Sanaa. Jopa joidenkin fundamentalistien keskuudessa vallitsee käsitys, että homoilla ei ole vaihtoehtoa käytöksessään – hehän syntyivät sellaisina.

Samaa sukupuolta olevien avioliitto
Monet seurakuntaryhmät ovat nousseet kannattamaan samaa sukupuolta olevien avioliittolainsäädäntöä ja vihkineet homopareja. Tämä tulee lisääntymään ja yhä useammat kristityt tottuvat ajatukseen ja ymmärtävät rahalliset edut. Huolimatta puolustuksen – avioliittojärjestöjen parhaista ponnisteluista ja kansanäänestyksistä samaa sukupuolta olevien avioliitto on tullut jäädäkseen ja tulee niin normaaliksi, että lyhyessä ajassa kaikki kohu unohtuu.

YHTEINEN NIMITTÄJÄ

Huomaa, että näillä kansallisilla synneillä on yksi yhteinen asia: niihin kaikkiin sisältyy laitonta (Jumalan Sanan mukaan) seksuaalista toimintaa ja se on ala, johon sijoitetaan suunnattomia summia rahaa. Jopa laimeat (compromised) ”kristityt” perustelevat, että seksuaaliset synnit eivät ole niitä pahimpia, joita ihmiset voivat harjoittaa. Verrattuna murhaan, fyysiseen väkivaltaan ja jopa ryöstöön seksuaalinen synti ei vahingoita ketään. Antakaa siis ihmisten tehdä, mitä haluavat. Mitä haittaa siitä on heteropareille, jos homot menevät naimisiin? jne. jne. Anna maailman uskoa tuo valhe. Meidän oppaamme on Jumalan Sana eikä inhimillinen ”viisaus”. Homoseksuaalisuus ja abortti ovat luonnottomia syntejä, mikä jossakin määrin erottaa ne muista synneistä.

Pragmaattisesti puhuen poltinraudalla merkitylle omalletunnolle heidän perusteluissaan on jonkin verran järkeä, mutta mitä sanoo Jumalan Sana?

Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi. Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen. Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät. - Room. 1:18-32.

Ensimmäinen askel on hyljätä tieto Jumalasta, joka luomakunnan todistuksen kautta.on painettu jokaisen ihmisen omaantuntoon Omantunnon kadottaminen Jumalan suhteen johtaa seuraavaan askeleeseen: omantunnon kadottamiseen vanhurskaan elämän suhteen. Jumala on suvainnut omantunnon kadottamista itsensä suhteen, mutta tulee aika, jolloin Hän ei enää suvaitse omantunnon kadottamista edes vanhurskaalta näyttämisen suhteen. Sillä tulee olemaan hintansa.

JUMALAN VASARA

Vuonna 2009 kirjoitin katkelman otsikolla, The Hammer of God (Media Spotlight, Vol. 33– No. 1), jossa ilmaisin käsitykseni, että Herra oli valmistamassa Islamia kurittamaan Länttä. Ei ole sattumaa, että kaikki ne alueet, joilla Länsi on kadottanut omantuntonsa, ovat Islamin kiroamia: pornografia, abortti, homoseksuaalisuus, samaa sukupuolta olevien avioliitto. Ne kaikki ovat sharia-laissa kuolemalla rangaistavia. Tässä suhteessa Islam on vanhurskaampi, kuin Lännen kristinusko ja äärimuslimit ovat siitä mielissään, koska se antaa heille syyn tuomita Länsi ja kristinusko.

Se ei tarkoita, etteivätkö jotkut näistä äärimuslimeista salaa syyllistyisi pornografiaan ja homoseksuaalisuuteen, tai etteivätkö tekisi salaa aborttia, mutta paljastuessaan he menettävät henkensä.

Tämä on se, mikä antaa Herralle laillisen syyn käyttää Islamia kurittamaan niitä, jotka ohittavat Hänen nimensä. Hän on antanut meille lukuisia varoituksia lähestyvästä tuomiosta, joista vähäisimpiä eivät ole ennennäkemättömät luonnonkatastrofit ja kasvava terrorismi. Syyskuun 11. päivän tapahtumisen jälkeen Yhdysvalloissa on uutisoitu yli 30 terrori-iskun yritystä. Luulemmeko, etteivät nämä yritykset jatku? Luulemmeko, ettei Herra salli niiden onnistua?

Helmikuun 10. päivän episodi ABC:n ohjelmassa, What Would You Do?, antoi elävän todistuksen länsimaisen kristikunnan ongelmasta. Kaksi näyttelijää, toinen kristillisen neuvonantajan roolissa ja toinen homoseksuaalisen teinin, esittivät keskustelua yleisessä ravintolassa, jossa ”neuvonantaja” pojan vanhempien asialla yrittää vakuuttaa pojalle, että homoseksuaalisuus voidaan ”rukoilla pois.” Katselijoiden järkytykseksi neuvonantaja käytti poikaa hyväkseen. Eräs mies veti esiin ristin, jota pitää yllään todisteena uskonnollisuudestaan, että ”neuvonantaja” oli kyllä väärässä. Erään naisen sanat pojalle olivat arvoitukselliset: ”Vanhempasi voivat olla hämmentyneitä, sinä et ole ja maailma on tulossa samaan käsitykseen.”

Vain yksi pariskunta, muslimeja, ehdotti, että ”neuvonantaja” oli oikeassa—että rukous ja hänen uskonnollinen kasvatuksensa voisivat auttaa häntä voittamaan homoseksuaalisuutensa.

Kaikki nämä asiat ovat todistus poltinraudalla merkitystä omastatunnosta. Ei ole mitään, mitä todelliset Jeesukseen uskovat voivat tehdä koskien suuntaa, johon kulttuurimme on menossa, paitsi rukoilla ja palvella yksilöitä tarkoituksella tuoda heidät parannukseen ja uskomaan Jeesukseen Kristukseen. Jos Amerikka ja Länsi Jumalan armosta selviävät jonkin aikaa, niin meidän pitäisi olla kiitollisia, mutta ihmisluonto ei ole muuttunut. Jos joku ajattelee, että lopulta evankeliumi saa aikaan maailman kääntymyksen siinä määrin, että yhteiskunnasta tulee moraalinen ja että pahuus yleisesti rajoitetaan, niin se on turha luulo. Ihmisluonto ei muutu milloinkaan. Ihmiskunta on syntinen alusta asti. Herra sanoo meille, että kun pahuus lisääntyy, niin monien rakkaus kylmenee. Se merkitsee, että jopa ne, jotka rakastavat Häntä, kääntyvät Hänestä pois.

Meidän ainoa turvamme on Herra. Jos katsomme muualle—poliitikkoihin, seurakuntajohtajiin, jopa perheeseen ja ystäviin—niin me petymme. Palatessaan Hän laittaa asiat kohdalleen.

(Punaiset korostukset eivät ole alkuperäisessä Media Spotlight'in artikkelissa, vaan ne on otettu CWM:n painoksesta lehdessä, Contending Earnestly for the Faith. Suom. huom. )


Kirjoittajasta:

Albert (Al) James Dager syntyi vuonna 1938 Los Angeles'issa USA:n Kaliforniassa ja kasvatettiin roomalaiskatolisena. Hän uudestisyntyi syyskuussa 1964 ja palveli audiovisuaalisena insinöörinä, graafikkona, julkaisujohtajana radio- ja TV-työssä Latinalaiseen Amerikkaan vuosina 1974-1980. Heinäkuussa 1977 hän perusti järjestön, Media Spotlight, raamatullinen uskonnollisen ja sekulaarin median analyysi, joka on USA:n ensimmäinen mittasuhteiltaan kansainvälinen palvelutyöjärjestö käsittelemään kysymyksiä massamediassa – sekä sekulaareja että uskonnollisia – jotka koskevat kristittyjen elämää. Al on esiintynyt monissa paikallisissa, kansallisissa ja kansainvälisissä TV- ja radio-ohjelmissa ja on ollut vieraspuhujana ja opettajana kristillisissä seminaareissa, seurakunnissa ja kristillisissä kouluissa ja collegeissa. Hänellä ei ole muodollista raamattukoulu- tai seminaarikoulutusta. Hänen raamatuntuntemuksensa on tullut henkilökohtaisen tutkimisen kautta vuodesta 1964 sekä huolellisella paneutumisella muihin opettajiin, joiden palvelutyöjärjestöt heijastavat tervettä eksegeesiä ja motiivien puhtautta. Hän ja hänen vaimonsa Jean (nee Lampman) harrastavat yhteyttä kotiseurakunnassa (House Assembly), jolla ei ole mitään suhteita mihinkään uskonnolliseen instituutioon eikä mitään ammattimaista papistosysteemiä. Hän on siellä yksi monista vanhimmista. Al on ollut ajan kuluessa jäsenenä monissa ”kirkoissa, ” joihin kuuluu fundamentalistisia ja helluntailaisia.

KIRJAT:
1990 – Vengeance Is Ours: The Church in Dominion;
2001 - The World Christian Movement, A Great Delusion Leading to the Religio-Political State of the Anti-Christ
2004 – The House Assembly: Recapturing the First-Century Model for the Gathering of the Saints; 2004 – What Do You Believe: Why Do You Believe It?
2005 – What Is The True Gospel?
2005 – A False Doctrine of Subtle Purpose

RADIO - Media Spotlight radio programme KYMS Orange County, CA – 1977-1979; KGNW, Seattle, WA – 1992-1993.

MEDIA SPOTLIGHT – LEHTEÄ ja kommentaareja kierrätetään maailmanlaajuisesti kristillisten aikakaus- ja sanomalehtien kautta ja niitä voi löytää monilta verkkosivustoilta.

Verkkosivusto: www.mediaspotlight.org