-------------------------------------------
Kun Alfan koti, menestysevankeliumi ja Rooma kohtaavat
When the Home of Alpha the Prosperity Gospel and Rome Meet
”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.” (Mt. 7:15).
By Mark L.R. Mullins
Tuesday, 13 March 2012 17:16
”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” – 2. Tim. 3:1-5 [1].Kävin Holy Trinity Brompton'issa (HTB) uskonelämäni ensimmäiset 10 vuotta. Uskon, että se oli paikka, jossa Herra tahtoi minun olevan, mutta nyt ymmärrän, että näin oli huolimatta opillisista harhoista, jotka jo silloin olivat ryömineet sisälle. Ollessani siellä kohtasin esimerkiksi pariskunnan, jotka opettivat minulle helvetin todellisuutta ja iankaikkisuutta ja toisilta opin Kristuksessa pysymisen tärkeydestä.
Minun täytyy myös tunnustaa, että kun minusta tuli kristitty Durham -yliopistossa, niin se oli Nicky Lee, silloinen teologian opiskelija ja nykyinen apupappi HTB:ssa, joka oli avainasemassa auttamassa minua ottamaan ensimmäiset horjuvat askeleeni kristittynä. Todellakin, ellei Nicky olisi seisonut takanani, kun vastasin kutsuun tulla esille siinä missiokokouksessa, johon osallistuin helmikuun 14. päivänä 1984, en ehkä koskaan olisi aloittanut kristillistä elämää lainkaan. Sitä aikaa ja vaivaa, jonka hän ja hänen vaimonsa Sila uhrasivat minun vuokseni, en unohda, vaikka nyt pelkäänkin heitä.
Tullessani uskoon HTB:ia esiteltiin seurakuntana, jossa Jumala todella toimi enkä voinut odottaa sinne pääsemistä itse nähdäkseni. Mikä erotti HTB:n muista evankelikaalisista seurakunnista, oli se, että Hengen lahjoja opetettiin ja tunnustettiin avoimesti. Osallistuin ensimmäiselle alfa-kurssilleni luullakseni vuonna 1988 ja sen jälkeen vielä neljälle. Vuonna 1989 tein HTB:n kotiseurakunnakseni, jossa kävin aina, kun olin Englannissa, vaikka siinä oli usein katkoja, koska aina vuoteen 1993 olin usein sijoitettuna ulkomaille armeijan mukana. Kolme seikkaa alfa-kurssissa kuitenkin vaivasi minua; parannuksen tekemistä ei lainkaan painotettu; opetus helvetistä puuttui: muistan, että yhdessä tilanteessa Nicky Gumbel pyrki vakuuttamaan minulle, että helvetti oli tuhoamisen paikka eikä ikuisen tietoisen piinan paikka. En voinut olla samaa mieltä hänen kanssaan. Lopulta Nicky ei tehnyt eroa alfa-kurssilla opetetun evankeliumin ja Rooman opettaman evankeliumin välillä väittäen, että se, mikä meillä oli yhteistä (tunnustus) oli paljon suurempi kuin se, mikä meitä erotti (että Raamattu on lopullinen auktoriteettimme ja pelastus on yksin armosta yksin uskon kautta Kristukseen vastakohtana pelastukselle tekojen kautta).
Nämä heikkoudet melkein varmasti versoivat Nicky Gumbel'in tarkoituksesta (joka tiedettiin hyvin HTB:ssa tuohon aikaan) pakata evankeliumi uudelleen sen tekemiseksi houkuttelevammaksi tämän ajan sukupolvelle. Anglikaanisuudessa oli epäilemättä tyhjän muodollisuuden elementti, joka tarvitsi haastamista, mutta ei muuttamalla perustavia evankeliumin totuuden maalitolppia.
Heinäkuussa 1994 läksin rukouskokouksesta HTB:lla ajatellen itsekseni, etten voisi koskaan kuvitella olevani jossakin toisessa seurakunnassa, koska olin siellä niin onnellinen. Se tuuli, joka oli pyyhkäisevä minut HTB:sta, oli jo kuitenkin alkanut puhaltaa Ellie Mumford'in vieraillessa HTB:ssa tuomassa ns. 'Toronton Siunausta.' En ollut tuossa tilaisuudessa, mutta sen sijaan aiemmassa ehtoollistilaisuudessa, jossa löysin itseni itkemässä, vaikka en osannut selittää, miksi. Tapahtumien, niin uskon, tuli paljastaa syy. Seuraavan tilaisuuden jälkeen Toronto-kokemus hallitsi kaikkea, mitä tehtiin tulevien kuukausien ajan ja minua surettaa sanoa, että minut temmattiin siihen pyörremyrskyyn. Elokuussa minulla alkoi olla epäilyksiä Toronton suhteen. Eräs ystävistäni oli mennyt Torontoon eikä paluunsa jälkeen ollut lakannut vapisemasta siinä määrin, että kuusi viikkoa myöhemmin hänelle tuli suolirepeämä, minkä hän kirjasi johtuvan vapinastaan. Toista ystävää, joka auttoi lasten työssä, oli hillittävä holtittomassa elehdinnässään lasten edessä ja yhdelle konferenssipuhujista, joka oli ollut armeijassa, kehittyi tahatonta lihasten nykimistä näkyen hänen puhuessaan. En halunnut itse mennä samaa rataa. Seurauksena erään ystävän neuvosta, joka nyt on Herran luona ja lisäopetuksesta rukous- ja raamattuviikolla elokuun lopussa, vakuutuin, että Toronto-kokemus ei ollut raamatullinen, vaan sen sijaan tuli toisesta hengestä, aivan kuten Paavali varoittaa kohdassa 2.Kor. 11:1-4. Palattuani HTB:iin tunsin, kuin olisin ollut täysin vieras ja tiesin, etten voisi jatkaa siellä.
Seuraavana viikonloppuna osallistuin rukouspäivään maan puolesta, joka pidettiin Stroud Green'in kristillisessä seurakunnassa (Stroud Green Christian Assembly) Finsbury Park'issa. Huomasin, että pastorin vävy oli luennoitsija lakimieskoulussa, Inns of Court School of Law, johon aioin mennä ja olin innokas tapaamaan hänet. Sovittiin, että menisin tilaisuuteen ja lounastaisimme yhdessä. Kohta tilaisuuteen saavuttuani tiesin tulleeni hengelliseen kotiini. Jumalanpalvelus oli yksinkertainen ja sydämellinen ja saarna sisälsi oivalluksia Jumalan Sanasta, jotka innoittivat minua suuresti.
Seuraavana aamuna pohtiessani tilannettani päivittäinen Raamatun lukemiseni oli Hesekielin 12. luku, jossa Hesekieliä käsketään erottautumaan Israelin uppiniskaisesta suvusta merkkinä heille. Minulle kirkastui äkkiä, että tämä oli se, mitä minun pitäisi tehdä HTB:n suhteen. Siksi kirjoitin pastori Sandy Millar'ille ja myöhemmin menin tapaamaan häntä. Keskustelumme lopussa hän pyysi minua rukoilemaan seurakunnan puolesta ja heti mieleeni tulivat sanat: ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” - Hepr. 13:8. Siksipä rukoilinkin, että HTB olisi uskollinen tuolle samalle Jeesukselle. Kotiin palattuani katsoin jaetta Raamatusta ja hämmästyksekseni luin jakeen, joka seurasi tätä suurenmoista Herramme Jeesuksen muuttumatonta luonnetta koskevaa lausuntoa: ”Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä” - Hepr. 13:9.
HTB on muuttunut paljon siitä, kun jätin sen vuonna 1994 ja alfa-kurssista on tullut maailmanlaajuinen. On murheellista, että 1990-luvun alun ongelmia ei koskaan ole korjattu ja Toronto-kokemuksen hedelmä on ollut lisääntyvä erottamisen puute ja valmius hyväksyä vääriä opettajia.
Raniero Cantalamessa – paavin saarnaaja
Tämänvuotisessa HTB:n ulkopuolisessa viikon kestävässä tapahtumassa, nimeltä Focus, puhujien kokoonpanoon kuuluu Raniero Cantalamessa, paavin saarnaaja Vatikaanissa, joka vuonna 2007 itse asiassa saarnasi pelastusta kasteen kautta HTB:n saarnatuolista (Tämä sama herrasmies oli Nokiamission vieraana 31.12.2009. Suom. huom.). Viittaan kirjoittamaani artikkeliin julkaisussa CETF 42, jossa kiinnitin huomiota seuraavaan katkelmaan hänen ensimmäisestä saarnastaan: [2]
"Hän löysi meidät synnissä – kadotettuina. Kristuksen, Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta hän pelasti meidät. Kasteen kautta hän asetti meidät pelastukseen."Meidän ei pitäisi hämmästyä, että Raniero Cantalamessa opettaa tätä, koska tämä on klassinen roomalaiskatolinen oppi, joka sisältyy roomalaiskatolisen kirkon katekismukseen kappaleessa 1212:
"Kasteen kautta olemme vapautettuja synnistä ja uudestisyntyneitä Jumalan lapsina; meistä tulee Kristuksen jäseniä, meidät otetaan Kirkkoon ja tehdään osallisiksi sen tehtävästä: Kaste on veden ja sanan kautta uudestisyntymisen sakramentti."Tämä ei kuitenkaan ole evankeliumi. Ironia on tässä: kun Nicky Lee selitti minulle evankeliumin helmikuun 14. päivänä 1984, niin seuraavat jakeet avasivat silmäni:
”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” - Ef. 2:8-9.Se oli ensimmäinen kerta, kun tajusin, että pelastusta ei ansaita, vaan se on lahja. Jos kuitenkin pelastus alkaa vain kasteessa, niin pelastus ei ole armon kautta, se on sen teon kautta, että olen kastettu ja uskostani Kristuksen kuolemaan tulee vain yksi pelastuksen puoli, eikä koko pelastus. Paavali varoittaa galatalaiskirjeessä sellaisesta tekojen opista, jossa sen sijaan, että kasteesta tehtäisiin pelastuksen edellytys, kuten roomalaiskatolisuudessa, juutalaistajat olivat tehneet ympärileikkauksesta edellytyksen, mutta vaikutus on sama: siitä tulee toinen evankeliumi, joka ei ole evankeliumi lainkaan. Meitä käsketään: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja” - Mt. 7:15. Emme voi liittyä heihin evankelioimisessa, saati sitten, että sallisimme heidän saarnata Herran lampaille, jotka Hän ”omalla verellänsä on itselleen ansainnut” – Apt. 20:28.
Brian Houston – Hillsong Sydney'n pääpastori
Koska HTB ei korosta parannusta ja haluaa näyttää relevantilta nuorille, ei ole yllätys, että he ryhtyvät yhteistyöhön Hillsong'in Brian Houston'in kanssa, joka on vieraileva puhuja Focus-tapahtumassa vuonna 2012. Itsekin helluntailaisena minulle on suuri murhe, etten voi kannattaa tämän miehen palvelutyötä. Sillä on ollut lähes pandeeminen (viral) vaikutus seurakuntiin Australiassa, Uudessa Seelannissa, UK:ssa, Ranskassa, Ukrainassa, USA:ssa ja Etelä-Afrikassa. Hillsong vetää puoleensa nuoria ammattilaisia ja sen sanoma on menestyksen väärä sanoma tässä elämässä ja taivas tulevassa. (Hillsong London -ylistysryhmä vieraili Suomessa kesällä 2011 Lahden kirkkopäivillä ja helluntailaisten Iso Soitto festivaalissa Keuruulla. Suom. huom.)
Brian Houston on myös antautunut paineelle toivottaa roomalaiskatolisuus avosylin tervetulleeksi. Australian helluntaiseurakuntien (Assemblies of God) kansallisena presidenttinä Brian Houston antoi lehdistötiedotteen, joka sisälsi seuraavan Roomaa koskevan harhaanjohtavan lausunnon: [3]
"Me myös rukoilemme, että tämän paavin hallinnolle, kuten sitä edeltäville, olisi leimallista sitoutuminen siihen, että kristillinen sanoma menee jatkuvasti eteenpäin ja ihmiset muuttuvat evankeliumin totuuden voimasta. On selvää, että protestantteina näkemyksemme monissa kysymyksissä ovat huomattavasti erilaiset kuin paavilla, mutta kuitenkin meillä on yhteinen halu korottaa Kristusta ja palvella yhteisöämme parhaan kykymme mukaan."Brian Houston ei osoita, että roomalaiskatolisuuden evankeliumi ei ole Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Rooma uskoo tekojen evankeliumiin eikä evankeliumiin yksin armosta, yksin uskon kautta ja yksin Kristuksessa. Tämä on ollut Rooman historiallinen kanta, mikä aiheutti pelottavan vainon niitä vastaan, jotka vastustivat sen väärää pelastuksen sanomaa kautta vuosisatojen.
Darlene Zschech, silloinen ylistyspastori Hills'in kristillisessä keskuksessa Sydney'ssä yhdessä Hillsong'in ylistysryhmänsä kanssa esiintyi roomalaiskatoliselle maailman nuorison päivälle (World Youth Day) Sydney'ssä heinäkuun 18. päivänä 2008. Paavi Benediktus oli läsnä ja komeilun viimeisenä päivänä piti paavillisen messun. Roomalaiskatolisen opin mukaan messu on Kristuksen uhrin jatkuminen. Väitetään, että pyhitetystä ehtoollisleivästä tulee itse Kristus ja siksi sitä palvotaan, kun se on laitettu öylättiastiaan (monstrance) [4] ja sitten omaan pieneen tabernaakkeliinsa. Hillsong esiintyi Zschech'in johdolla ristin asemien (Stations of the Cross) jälkeen. Neljäntoista aseman väitetään kuvailevan Kristuksen koettelemusta ja ristiinnaulitsemista. Sen tosiasian lisäksi, että tämä ei ole uskomista vaan näkemistä ja että kuvat Jeesuksesta ovat fiktionaalisia ja Raamatun kieltämiä, useat ”asemat” ovat puhdasta legendaa. Jeesus muka kaatui kolmesti, kohtasi Marian matkalla ristille, Veronika-niminen nainen pyyhki hänen kasvonsa ja hänet otettiin alas ristiltä ja laskettiin Marian käsivarsille. Raamattu ei tue mitään tästä. Paavi lupasi täyden aneen (plenary indulgence) kaikille maailman nuorison päivään (World Youth Day) osallistuville. Tämä on tietyistä synneistä johtuvan tilapäisen rangaistuksen (liittyen rangaistukseen, joko maan päällä, tai kiirastulessa) anteeksiantamus ja jälleen korostaa sitä tekoihin perustuvaa evankeliumia, jota Rooma opettaa. Hillsong'in kompromissi edustaa sen uskon kavaltamista, ”joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu.” – Juuda 3 [5]
Brian Houston ja hänen väärä menestysevankeliuminsa
Brian Houston on kirjoittanut kirjan nimeltä, ”You need more Money: Discovering God’s Amazing Financial Plan for Your Life (Tarvitset lisää rahaa: Löydä Jumalan hämmästyttävä taloudellinen suunnitelma elämällesi)”. Tuossa kirjassa hän kirjoittaa: ”Menestys on ehdottomasti seurausta Jumalan Sanan soveltamisesta elämääsi. Miksi Hän lupaisi varallisuutta ja menestystä, jos katsoisi paremmaksi, että pysymme köyhinä?” [6]. Kirjan osiossa kaksi hän lisää: ”Jumalan tahto sinulle on, että menestyt.” [7]. Puhesarjansa, “Prosperity on Purpose (Menestystä tarkoituksella)”, toisessa puheessa hän sanoo, että jos kirjoittaisi kirjansa uudelleen, hän muuttaisi sen nimen, mutta sanoma olisi sama.
Tämä nimi ei ainakaan jätä epäilyksiä sanoman suhteen ja se on häpeämättömästi viesti, joka kannustaa ihmisiä tavoittelemaan taloudellista hyvinvointia. Brian Houston'in mukaan ero maailman varallisuuden tavoittelemiseen verrattuna on, että varallisuuden tavoitteleminen Jumalalle on erilaista ja ilmeisen oikeutettua.
Tämä ei kuitenkaan ole se, mitä Raamattu opettaa. Herra Jeesus sanoo meille, ettemme voi palvella sekä Jumalaa että rahaa ja niinpä siinä lukee, että meidän tulee etsiä ensin Jumalan Valtakuntaa ja meille annetaan, mitä tarvitsemme – (Mt. 6:24,33) ja että missä aarteemme on, siellä on myös sydämemme – (Mt. 6:21). Brian Houston'in opetuksen vaikutus uskovaan on, että hän odottaa menestyvänsä taloudellisesti uskollisuuden palkkana ja saa heidät rakastamaan tätä maailmaa. Varallisuuden tarkoitus on, että Jumalan Valtakunta menee eteenpäin. Tämä on puolitotuus. Jumala kyllä siunaa kansaansa, mutta siihen ei sisälly mitään aineellisen menestyksen odotusta. Yksi niistä selvistä kohdista, josta tämä käy ilmi, on kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta.
Lasarus vietti elämänsä kerjäläisenä omistamatta mitään ja silti hänellä oli pelastava usko ja hän meni taivaaseen, jossa sai palkkansa (ks. Lk. 16). Rikkaalla miehellä oli tässä elämässä kaikki, mutta hän käytti rikkauttaan itsensä hemmottelemiseen.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja esittää luvussa 11 meille suuret uskonsankarit esimerkkinä ja kannustuksena. Yhteenveto heidän kärsimyksistään on sisällytetty jakeisiin 35-38, joihin kuuluu ”oleminen puutteenalaisina” – (Hepr. 11: 35-38).
Raamatullisen uskollisuuden merkki on usein köyhyys. John Cook oli juuri sellainen mies. Hän syytti kuningas Charles I:tä ja nousi kansainyhteisön alaisuudessa korkeimman oikeuden presidentiksi Irlannissa, jossa hän toi oikeutta ja armoa monille köyhille vuokraviljelijöille, joita heidän rikkaat vuokraisäntänsä sortivat. Oikeudenmukaisten tuomioidensa seurauksena hän sai monia vihollisia. Juuri ennen monarkian palauttamista tämä uskollinen kristitty kavallettiin, vangittiin, teloitettiin ja hänen maansa pakko-otettiin. Tämä on ollut monen kristityn arpa. Meidän tarvitsee vain tarkastella kristittyjen oloja sellaisissa maissa kuin Afganistan, Pakistan, Irak, Iran, Laos ja Nigeria, mainitakseni vain muutamia, joissa puutteenalaisuus ja kuolema ovat hyvin tavallisia kristityille. Köyhyys voi tuntua hyvin kaukaiselta Lännen kristityistä, mutta täälläkin kristillinen uskollisuus usein tulee esiin taloudellisen menestyksen kustannuksella.
Tammikuun 30. päivänä 2003 julkaistun Sydney Morning Herald'in artikkelin mukaan Brian Houston elää reilusti leveämmin kuin useimmat seurakuntapastorit: ”Hän omistaa valtavan suuren talon, josta on näkymä pensastoa kasvavaan laaksoon, Glenhaven'issa, joka on muiden valtavan suurten talojen lähiö. Hän omistaa myös viehättävän tilan Hawkesbury -joella Windsor'in lähellä Sydney'stä länteen, saa komeaa palkkaa puheistaan ulkomailla ja osallistuu kiinteistökehitysbisnekseen (is a property developer. Hänellä on myös mm. Harley Davidson Fatboy ja Porsche. Suom. lisäys).”
Voisi näyttää moukkamaiselta arvioida ihminen pelkästään talonsa koon perusteella, vaikka voisikin kyseenalaistaa esimerkin, jonka sellainen varallisuuden näyttö asettaa hänen laumalleen. Vuosien mittaan on kuitenkin ollut monta hienoa kristittyä, joilla on ollut suuri varallisuus, jota he ovat käyttäneet Jumalan Valtakunnan hyväksi. Todellinen ongelma on, että saman artikkelin mukaan ”ylivoimaisesti suurin osa” Brian Houston'in rahoista tulee puhujavastuista ulkomailla muissa karismaattisissa seurakunnissa, kuten myös tekijänoikeuskorvauksista ”kristillisistä resursseista,” joita esitellään kirkon etuosassa kooten valtavan varallisuuden tekijänoikeuskorvauksista ja muista osakkuuksista. Tämä viittaa vahvasti siihen, että Brian Houston on käyttänyt asemaansa kristillisessä johdossa valtaisaksi henkilökohtaiseksi voitokseen. Jae 2. Piet. 2:3 nimenomaan varoittaa meitä vääristä profeetoista, jotka hyväksikäyttävät Jumalan kansaa omiin tarkoituksiinsa.
Paavali neuvoi Timoteusta vetäytymään niistä, jotka opettavat, että voitto on jumalisuus (KJV: gain is godliness. Suom. huom.) ja ”pakenemaan näitä asioita” - (1. Tim 6:11) ja sen sijaan kehottaa meitä olemaan tyytyväisiä jumalisuuden kanssa, joka on todella suuri voitto. On totta, että puhesarjassaan, Prosperity on Purpose, Brian Houston tunnustaa rikkauden vaarat ja että on mahdollista olla köyhä ja onnellinen (kuten Makedonian seurakunnan kohdalla jakeessa 2. Kor. 8:2). Kuitenkaan hän ei näytä tunnustavan näiden käsitysten ilmeistä ristiriitaisuutta ja on ehkä anteeksiannettavaa ajatella, että hän mainitsee ne raamatunkohdat, jotka ovat ristiriidassa hänen filosofiansa kanssa, että Jumala tahtoo tehdä kansansa rikkaaksi, vain koska hänellä ei ole vaihtoehtoa, mutta ei muuttaakseen kokonaissanomaansa, joka on, että Jumalan tarkoitus on, että Hänen kansansa menestyy taloudellisesti tässä elämässä. Totuus on, että kalliin helmen löytäminen vaatii, että luovumme kaikesta voidaksemme omistaa sen (Mt. 13:46).
Minulle olisi yllätys, jos Nicky Gumbel menisi Brian Houston'in mainostamaan menestysevankeliumiin, mutta epäilen, että Hillsong'in ilmeinen menestys läntisessä maailmassa on ehkä häikäissyt hänet. Kutsuessaan Brian Houston'in puhumaan tapahtumassa, Focus 2012, Nicky Gumbel kutsuu väärän opettajan.
Loppuvaroitus
On hyvin murheellista, että Nicky Gumbel on petetty ja sen seurauksena hän jatkaa pettämällä toisia aivan kuten Paavali varoittaa: ”Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen.” – 2. Tim. 3:13. On hyvin vakava läksy, että Nicky Gumbel'in kaltaiset viehättävät ja hyvää tarkoittavat miehet pitää tuomita pahoiksi, koska tuovat seurakuntaan väärää opetusta. Raamatussa on kuitenkin voimakkaita varoituksia, mitä tulee evankeliumin ehtojen muuttamiseen. Ajattele Ilm. 22:18-19: ”Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.”
Nicky Gumbel on päästänyt seurakuntaansa opettajia, jotka roomalaiskatolisen opin mukaisesti määrittelevät, että pelastuksen keinoon kuuluu luottaa hyviin tekoihin (kuten kaste, synnintunnustus ja messu) ja siten lisäten Jumalan Sanaan. Hän on myös yhdessä John Stott'in ym. kanssa uudelleen määritellyt helvetin annihilaation eli tuhoamisen paikaksi, eikä ikuisen tietoisen piinan paikaksi ja siten vähentäneet Jumalan Sanasta. Olen hyvin peloissani hänen puolestaan. Samaan aikaan on suuri tarve saavuttaa tämän ajan nuoriso ja HTB:ia ja Hillsong'ia on kiitettävä heidän huolestaan nuorten, vankien, kolmannen maailman ja kaikkien muiden puolesta, joita yrittävät saavuttaa.
Huoli HTB:n suhteen ei koske kadotettujen saavuttamista Kristukselle, mikä on ihailtavaa ja hurskasta. Nicky Gumbel'in pyrkimykset esittää sanoma ajanmukaisella tavalla ovat kiitettäviä edellyttäen, että itse sanoma pysyy muuttumattomana. Todellisuus on kuitenkin, että heidän tuomansa sanoma on turmeltu evankeliumi, jonka vaikutus on kielteinen, koska ilman todellista parannusta kuolleista teoista ei ole pelastusta. Älkäämme unohtako, että enkelit taivaassa iloitsevat yhdestä syntisestä, joka TEKEE PARANNUKSEN – (LK. 15:4-10). Katumuksen myötä tulee tiedostaminen, että vain kuolemalla vanhalle luonnolle ja pukeutumalla Kristukseen voimme elää hurskasta elämää ja se on jokapäiväinen uhri, jonka vuoksi meistä tulee tässä maailmassa muukalaisia ja pyhiinvaeltajia, jotka odottavat paremman kaupungin tulemista.
Sanoman niille, jotka suunnittelevat menoa tapahtumaan, Focus 2012, täytyy olla, että ajattelevat uudelleen uskonelämänsä suuntaa ja palaavat Jumalan Sanan puhtaan maidon pariin liittymällä niiden yhteyteen, jotka saarnaavat totuutta ja vakavasti kilvoittelevat sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu - (Juuda 3). Jakeet 2. Kor. 14-16 ovat tässä kontekstissa tärkeitä, sillä ne neuvovat tosi uskovia erottautumaan niistä, joilla on sovitteleva usko. Meidän täytyy muistaa rukoilla vakavasti Nicky Gumbel'in, Brian Houston'in, Raniero Cantalamessa'n ja niiden monien puolesta, jotka heidän väärät puheensa ovat pettäneet.
Lopuksi meidän pitäisi rukoilla toistemme puolesta, että kun esitämme kantaamme, meiltä ei jäisi huomaamatta malka omassa silmässämme, emmekä kaatuisi, juuri kun luulimme seisovamme.
Kirjoittajasta:
Viitteet:
[1] All Bible quotations, unless otherwise annotated, are taken
from the King James Version – KJV.
[2] http://cetf.co/wHBkyc
[3] A small receptacle into which the communion bread is
placed.
[4] The original letter is filed at our CWM Office.
[5] I am grateful to David Cloud for permission to use his
commentary on Hillsong's involvement in the Pope's visit
to Australia taken from his article - http://cetf.co/yPiM1j
[6] P20
[7] P55 http://cetf.co/Asr6j4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti