Psalmi 83 Israelin naapureiden lähestyvä kohtalo
Psalm 83 The Soon Coming Fate of Israel's Near Neighbours
by Bill Randles
Jumala, älä ole niin ääneti, älä ole vaiti, älä ole, Jumala, niin hiljaa. Sillä, katso, sinun vihollisesi pauhaavat, ja sinun vihaajasi nostavat päätänsä. Heillä on kavalat hankkeet sinun kansaasi vastaan, ja he pitävät neuvoa sinun suojattejasi vastaan. He sanovat: "Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta". Sillä he neuvottelevat keskenään yksimielisesti, he tekevät liiton sinua vastaan: Edomin teltat ja ismaelilaiset, Mooab ja hagrilaiset, Gebal, Ammon ja Amalek, Filistea ynnä Tyyron asukkaat. Myös Assur on liittynyt heihin, nämä ovat käsivartena Lootin lapsilla. Sela. - Psalmi 83:2-9
Eräs ongelma, joka ihmisillä on profeetallisen sanoman tunnistamisessa ollut, on, että he useinkaan eivät osaa yhdistää kaupunkien, kansojen ja valtakuntien raamatullisia nimiä nykyajan kansoihin ja paikkoihin.
On ironista, että tullessani uskoon 1970-luvun lopulla, siinä evankelikaalisessa ja helluntailaisessa maailmassa, johon uudestisynnyin, eskatologiset kysymykset olivat tärkeydessä etusijalla, mikä asiain tila yleensä puuttuu tänä päivänä. Eräs eniten myydyistä kirjoista oli Hal Lindsey'n, Maa entinen suuri planeetta. Oli evankelioiva filmisarja nimeltä Kuin varas yöllä, koskien tempausta ja kaikki etsivät ajanmerkkejä päivän tapahtumista. Ja aina silloin tällöin, ehkä noin puolen vuoden välein, jokin uutisaihe pani meidät kaikki Raamattujemme ääreen etsimään tukea Kirjoituksista.
Tässä me olemme 30 vuotta myöhemmin ja nyt, kun lähes päivittäin eskatologiset tapahtumat tulevat jonossa kaikkien nähtäväksi – geopoliittiset ryhmittäytymiset suoraan Jesajasta, Hesekielistä, Danielista ja Ilmestyskirjasta – niin evankelikalismin kirkot, opettajat, johtajat ja seurakunnat vain harvoin arvostavat kaikkien näiden tapahtumien merkitystä. Näyttää olevan niin, että se tosiasia, ettei se tapahtunutkaan vuonna 1988, 1994 eikä tietenkään Y2K:n aikaan, jätti ihmiset tuntemaan itsensä vähän hölmöiksi ja nolatuiksi johtuen 1970-luvun lopun maranatahehkutuksestaan. Omistan tämän artikkelin tuon kauniin, intohimoisen, pyhän kaipuun Vapahtajan paluuseen, Herramme ja Jeesuksen Kristuksen ”parousiaan”, uudelleen sytyttämiselle (parousia, kreikan sana, joka tarkoittaa todellista ruumiillista ilmestymistä).
Eräs ongelma, joka ihmisillä on profeetallisen sanoman tunnistamisessa ollut, on, että he useinkaan eivät osaa yhdistää kaupunkien, kansojen ja valtakuntien raamatullisia nimiä nykyajan kansoihin ja paikkoihin. Silloin, kun tämä avain on annettu, me ihmettelemme meille annettua tarkkaa kuvausta ajoista, joissa elämme ja jotka ovat johtamassa hyvin todelliseen kliimaksiin, Herramme Jeesuksen Kristuksen ”apokalypsiin” (kreikan sanasta, joka tarkoittaa ilmestymistä) tälle maailmalle.
Hätkähdyttävä esimerkki profeetallisen geopoliittisen ryhmittäytymisen toteutumisesta on Psalmi 83. Se on piiritetyn Israelin epätoivoinen rukous Jumalalle, jossa pyydetään vastausta, sodan julistus, että Jumala toimisi vihollisliittoutumaa vastaan. Kaikki Israelin muinaiset viholliset ovat yhdistyneet sitä vastaan ennennäkemättömässä ”pahuuden allianssissa”, joka uhkaa avoimesti pyyhkäistä pois Israelin nimen ja olemassaolon.
On ilmeistä, että ainutlaatuiset olosuhteet ovat rohkaisseet näitä vihollisia. Meille kerrotaan: “Sinun vihaajasi nostavat päätänsä” uhmakkaassa luottamuksessa, “Heillä on kavalat hankkeet sinun kansaasi vastaan.” Heistä tuntuu todella, että nyt on heidän aikansa. Tämä nimenomainen liittoutuma ei ole esiintynyt aiemmin historiassa, ennenkuin nyt, koska aina on ollut liian monta kilpailevaa tekijää, jotka ovat riitauttaneet Israelin naapureita keskenään – mutta nyt jokin on yhdistänyt niitä niin paljon, että ne voivat ylittää pienet erimielisyytensä. Minä uskon, että tuo yhdistävä jokin on Islam.
Keitä ovat nämä liittoutuneet viholliset, jotka aiheuttavat sellaisen myllerryksen?
Seuraava on lainausta Walid Shoebat'in erinomaisesta kirjasta, God's War On Terror.
Edom - joka ulottuu Jordaniasta Saudi-Arabiaan (ks. Hesekiel 25). Edomin kuvaillaan ulottuvan Teemanista Dedaniin (Arabiaan). Edom viittaa myös Eesauhun, Jaakobin kaksosveljeen. Edomilaiset ovat Israelin veljeskansa, mutta he eivät ole kovin veljellisiä, koska ovat pitäneet ”ikuista vihaa” Israelia kohtaan, kuten Jumala kuvailee henkilökohtaisessa sanassa heille Hesekielin luvussa 35. Israelin muslimiarabi-lähinaapurit eivät ole vain Eesaun fyysisiä jälkeläisiä, vaan heillä on myös tunne hengellisestä sukulaisuudesta hänen kanssaan vihatessaan Jaakobia hänen esikoisuutensa vuoksi.
Mooab, Ammon, Lootin lapset – Jordania, Mooab ja Ammon, insestin kautta siinneet 'Lootin lapset' ovat myös sukua Israelille. Loot oli Aabrahamin veljenpoika. He myös ovat omaksuneet Israelin vihaamisen, paheksumisen ja pelkäämisen. Heidän jälkeläisensä olivat pohjoisen ja keskisen Jordanian asuttajia. Ammanin kaupunki on saanut nimensä Ammonista.
Gebal – Unger'in Raamatun sanakirjan mukaan tämä on Libanon, 25 mailia pohjoiseen Beirutista. Libanonia pidettiin yhteen aikaan Lähi-Idän ainoana kristittynä maana, kunnes syyrialaiset baathistit ja islamilaiset ryöstelijät silpoivat sen ajaen kristityt ulos ja vahvistaen islamilaisen enemmistön 1970-luvun lopulla. Vaikka siellä oli USA:n tukema ”seetrivallankumous”, jossa syyrialaiset pakotettiin vetäytymään Libanonista, tämä kerran niin kaunis Lähi-Idän helmi on nyt tulossa islamilaiseksi ruttopesäksi.
Tyyro – Tämä on tänä päivänä Hizbollahin keskus ja jälleen Libanonissa. Eteläinen Libanon oli säilyttänyt kristillisen identiteettinsä – kiitos siitä Israelin vuoden 1982 valtaukselle, mutta hellittämätön poliittinen paine pakotti juutalaiset vetäytymään sieltä ja tyhjiöön astui Hizbollah, iranilaisten tukema terrorismin shiittiläinen ”ryhmä”. Viimeksi he ovat tulleet kuuluisiksi Pohjois-Israelin hellittämättömästä rakettitulituksesta.
Filistea - Gaza, tänä päivänä Hamasin keskus, Israelin lounainen nurkka ja muinaisen filistealaisen linnoituksen paikka, on tullut maailman poliittisen painostuksen kautta linnoitukseksi häijylle terroristiryhmä Hamasille ja Israelia vastaan vihaa, murhaa ja katkeruutta kiehuvaksi padaksi. Siitä on tullut myös lavastustukikohta terroristiarmeijoille, joiden päämäärä on tuhota Israel.
Ismaelilaiset ja hagrilaiset – Arabeja yleensä. Haagar oli Saaran, Aabrahamin vaimon, egyptiläinen palvelijatar ja Aabrahamin pojan, Iisakin, korvikeäiti. Muslimit julistavat Ismaelia Aabrahamin valittuna poikana ja viettävät vuosittain EID:iä [1], jossa he erheellisesti juhlivat ns. Ismaelin uhraamista. Jumala sanoi hänestä Aabrahamille, että hän olisi ”mies kuin villiaasi, jonka käsi olisi kaikkia vastaan ja kaikki häntä vastaan ja joka kävisi veljiensä kimppuun”. Aika osuva kuvaus islamilaisen arabin hengestä. Kun Saara ajoi Ismaelin ja Haagarin ulos talosta, niin myös he alkoivat ruokkia sitkeää ”ikuista vihaa”.
Assyria – Tähän sisältyvät Irak, Syyria ja Turkki. Laajimmillaan se käsitti myös Egyptin ja Iranin. Assyria, suuri valtakunta, käsitti alueet, jotka nykyisin tunnetaan Irakina, osia Syyriasta ja Turkista. Sitä yhdistää nykyisin Islamin uskonnon henki.
Amalek - Jordania, kaakkoon Kuolleestamerestä (1. Moos. 14; 7). Amalekilaiset olivat niitä, jotka kävivät sissisotaa Israelia vastaan 2. Moos. 17. luvussa luultavasti tappaen vanhat, sairaat, heikot ja myös lapset muiden muassa. Amalek oli Eesaun, eli Edomin, pojanpoika. Nämä ovat seuraavan suuren sodan taistelijat. He tuntevat saaneensa rohkeutta ja heillä on yleviä tavoitteita. Heidän ylevä päämääränsä on hävittää Jumalan valittu kansa ja peruuttaa Jumalan säädös, joka toi Israelin takaisin maahansa. He pyrkivät ottamaan itselleen ja väärän jumalansa Allahin nimissä, sen, minkä Jumala armossaan on testamentannut tunnustetusti ansiottomalle kansalle, Israelille. Se on ”jumalien kamppailu” ja tulee vielä käymään mielenkiintoiseksi.
Miksi he nostavat sellaisen myllerryksen?
Olemme tarkastelleet Psalmin 83 kysymystä ”kuka”. Keitä ovat nämä kansat, jotka nostavat myllerryksen Jumalan kansaa vastaan neuvotellen yhdessä ”hävittääkseen heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta”? Nykyajan nimet tälle liitolle ovat ne kansat, jotka ympäröivät nykypäivän Israelin valtiota – Jordania, Libanon, Syyria, Gazan kaista, palestiinalaiset ja myös jotkut Irakista ”ovat auttaneet Lootin lapsia”.
Tämä “muinainen-ikuinen viha” ruumiillistuu nykyisin Islamissa, mutta on vanhempi kuin se. Se palautuu Ismaeliin, Aabrahamin vanhimpaan poikaan.
Tämä on se tilanne, josta tänä päivänä löydämme itsemme geopoliittisesti. Israel'in konflikti arabinaapureidensa kanssa, jotka pääasiassa ovat muslimeja, on onnistunut nielaisemaan koko maailman ”myllerrykseen”. He ovat muodostaneet hyvin todellisen liittoutuman. Islamilaisten valtioiden järjestö (The Organization of Islamic States) on liittänyt vaikutusvaltansa maailmanyhteisöihin, kuten YK, sekä myös hyödyntänyt menestyksellisesti huomattavaa öljyyn perustuvaa vaikutusvaltaansa eristääkseen Israelin, ainoan todellisen demokratian Lähi-Idässä.
Tarkoituksemme on nyt tutkia kysymystä: miksi? Miksi he nostavat sellaisen ”myllerryksen”? Kuinka voi olla, etteivät he yksinkertaisesti voi tehdä rauhaa Israelin kanssa, hyväksyä sitä kauppakumppanina ja osallistua ”erämaan kukoistamisen” ihmeeseen, jota Israel on kokenut yli 60 vuotta? Miksi ei maan luovuttaminen ole tuonut mitään rauhaa?
Psalmista, koska on profeetta, on samaa mieltä toisten heprealaisten profeettojen kanssa tämän Edomin vihamielisyyden syistä veljeään Israelia kohtaan. Hesekiel kutsuu sitä ”muinaiseksi (NKJV: ancient) vihaksi” ja ”ikuiseksi (KJV: perpetual) vihaksi”.
Uudelleen ja uudelleen juutalaisten historian kriittisinä aikoina edomilaiset ovat luovuttaneet juutalaisia veljiään orjuutettaviksi. He riemuitsivat, kun temppelit hävitettiin, he auttoivat ja rohkaisivat niitä, jotka orjuuttivat, raiskasivat ja teurastivat juutalaista kansaa.
Kuunsirppi oli pakanallisen Sin-jumalan symboli. Myöhemmin hänet tunnettiin nimellä Bel, sitten Habul, joka oli nabatealainen kuujumala, josta lopulta tuli Allah. Rukous on tarkka: ”...tee heille niinkuin Seballe ja Salmunnalle...” Se sisältää kuunsirppisymbolin ja niiden ruhtinaiden tuhon, jotka ovat vehkeilleet Jumalan ”suojatteja” vastaan (Ps. 83:3).
Koska liittoutuma vaatii itselleen sitä, minkä Jumala antoi Israelille, niin Jumalaa pyydetään tekemään heidät ”kuiviksi korsiksi tuulen viedä”:
Se, mikä koskee juutalaisia ja muslimimaailmaa, koskee koko maailmaa niin, että Israelin seuraavan kauhean sodan kautta koko maailma tuodaan valinnan paikalle – puolueettomuus ei ole vaihtoehto.
Se, mikä koskee juutalaisia ja muslimimaailmaa, koskee koko maailmaa, että Israelin seuraavan kauhean sodan kautta koko maailma tuodaan valinnan paikalle – puolueettomuus ei ole vaihtoehto. Profeetallisen sanansa tämän täyttymyksen kautta Jumala kutsuu kaikkia ihmisiä kaikkialla parannukseen. Tämä tuodaan esiin tämän Psalmin viimeisessä jakeessa:
Viitteet:
1) Lyhenne sanoille: Eid al-Fitr, muslimien vapaapäivä, joka päättää Ramadanin, islamilaisen pyhän paastokuukauden. Ks. http://en.wikipedia.org/wiki/Eid_ul-Fitr
2) Pään haavat Raamatussa yleensä muistuttavat protoevankeliumista Genesis 3:15.
3) Kirjaimellisesti “Jumalan laitumet”- maa, joka vuotaa maitoa ja hunajaa.
4) Kirjaimellisesti “kuin ohdakkeen untuva”
Psalm 83 The Soon Coming Fate of Israel's Near Neighbours
by Bill Randles
Jumala, älä ole niin ääneti, älä ole vaiti, älä ole, Jumala, niin hiljaa. Sillä, katso, sinun vihollisesi pauhaavat, ja sinun vihaajasi nostavat päätänsä. Heillä on kavalat hankkeet sinun kansaasi vastaan, ja he pitävät neuvoa sinun suojattejasi vastaan. He sanovat: "Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta". Sillä he neuvottelevat keskenään yksimielisesti, he tekevät liiton sinua vastaan: Edomin teltat ja ismaelilaiset, Mooab ja hagrilaiset, Gebal, Ammon ja Amalek, Filistea ynnä Tyyron asukkaat. Myös Assur on liittynyt heihin, nämä ovat käsivartena Lootin lapsilla. Sela. - Psalmi 83:2-9
Eräs ongelma, joka ihmisillä on profeetallisen sanoman tunnistamisessa ollut, on, että he useinkaan eivät osaa yhdistää kaupunkien, kansojen ja valtakuntien raamatullisia nimiä nykyajan kansoihin ja paikkoihin.
On ironista, että tullessani uskoon 1970-luvun lopulla, siinä evankelikaalisessa ja helluntailaisessa maailmassa, johon uudestisynnyin, eskatologiset kysymykset olivat tärkeydessä etusijalla, mikä asiain tila yleensä puuttuu tänä päivänä. Eräs eniten myydyistä kirjoista oli Hal Lindsey'n, Maa entinen suuri planeetta. Oli evankelioiva filmisarja nimeltä Kuin varas yöllä, koskien tempausta ja kaikki etsivät ajanmerkkejä päivän tapahtumista. Ja aina silloin tällöin, ehkä noin puolen vuoden välein, jokin uutisaihe pani meidät kaikki Raamattujemme ääreen etsimään tukea Kirjoituksista.
Tässä me olemme 30 vuotta myöhemmin ja nyt, kun lähes päivittäin eskatologiset tapahtumat tulevat jonossa kaikkien nähtäväksi – geopoliittiset ryhmittäytymiset suoraan Jesajasta, Hesekielistä, Danielista ja Ilmestyskirjasta – niin evankelikalismin kirkot, opettajat, johtajat ja seurakunnat vain harvoin arvostavat kaikkien näiden tapahtumien merkitystä. Näyttää olevan niin, että se tosiasia, ettei se tapahtunutkaan vuonna 1988, 1994 eikä tietenkään Y2K:n aikaan, jätti ihmiset tuntemaan itsensä vähän hölmöiksi ja nolatuiksi johtuen 1970-luvun lopun maranatahehkutuksestaan. Omistan tämän artikkelin tuon kauniin, intohimoisen, pyhän kaipuun Vapahtajan paluuseen, Herramme ja Jeesuksen Kristuksen ”parousiaan”, uudelleen sytyttämiselle (parousia, kreikan sana, joka tarkoittaa todellista ruumiillista ilmestymistä).
Eräs ongelma, joka ihmisillä on profeetallisen sanoman tunnistamisessa ollut, on, että he useinkaan eivät osaa yhdistää kaupunkien, kansojen ja valtakuntien raamatullisia nimiä nykyajan kansoihin ja paikkoihin. Silloin, kun tämä avain on annettu, me ihmettelemme meille annettua tarkkaa kuvausta ajoista, joissa elämme ja jotka ovat johtamassa hyvin todelliseen kliimaksiin, Herramme Jeesuksen Kristuksen ”apokalypsiin” (kreikan sanasta, joka tarkoittaa ilmestymistä) tälle maailmalle.
Hätkähdyttävä esimerkki profeetallisen geopoliittisen ryhmittäytymisen toteutumisesta on Psalmi 83. Se on piiritetyn Israelin epätoivoinen rukous Jumalalle, jossa pyydetään vastausta, sodan julistus, että Jumala toimisi vihollisliittoutumaa vastaan. Kaikki Israelin muinaiset viholliset ovat yhdistyneet sitä vastaan ennennäkemättömässä ”pahuuden allianssissa”, joka uhkaa avoimesti pyyhkäistä pois Israelin nimen ja olemassaolon.
On ilmeistä, että ainutlaatuiset olosuhteet ovat rohkaisseet näitä vihollisia. Meille kerrotaan: “Sinun vihaajasi nostavat päätänsä” uhmakkaassa luottamuksessa, “Heillä on kavalat hankkeet sinun kansaasi vastaan.” Heistä tuntuu todella, että nyt on heidän aikansa. Tämä nimenomainen liittoutuma ei ole esiintynyt aiemmin historiassa, ennenkuin nyt, koska aina on ollut liian monta kilpailevaa tekijää, jotka ovat riitauttaneet Israelin naapureita keskenään – mutta nyt jokin on yhdistänyt niitä niin paljon, että ne voivat ylittää pienet erimielisyytensä. Minä uskon, että tuo yhdistävä jokin on Islam.
Keitä ovat nämä liittoutuneet viholliset, jotka aiheuttavat sellaisen myllerryksen?
Seuraava on lainausta Walid Shoebat'in erinomaisesta kirjasta, God's War On Terror.
Edom - joka ulottuu Jordaniasta Saudi-Arabiaan (ks. Hesekiel 25). Edomin kuvaillaan ulottuvan Teemanista Dedaniin (Arabiaan). Edom viittaa myös Eesauhun, Jaakobin kaksosveljeen. Edomilaiset ovat Israelin veljeskansa, mutta he eivät ole kovin veljellisiä, koska ovat pitäneet ”ikuista vihaa” Israelia kohtaan, kuten Jumala kuvailee henkilökohtaisessa sanassa heille Hesekielin luvussa 35. Israelin muslimiarabi-lähinaapurit eivät ole vain Eesaun fyysisiä jälkeläisiä, vaan heillä on myös tunne hengellisestä sukulaisuudesta hänen kanssaan vihatessaan Jaakobia hänen esikoisuutensa vuoksi.
Mooab, Ammon, Lootin lapset – Jordania, Mooab ja Ammon, insestin kautta siinneet 'Lootin lapset' ovat myös sukua Israelille. Loot oli Aabrahamin veljenpoika. He myös ovat omaksuneet Israelin vihaamisen, paheksumisen ja pelkäämisen. Heidän jälkeläisensä olivat pohjoisen ja keskisen Jordanian asuttajia. Ammanin kaupunki on saanut nimensä Ammonista.
Gebal – Unger'in Raamatun sanakirjan mukaan tämä on Libanon, 25 mailia pohjoiseen Beirutista. Libanonia pidettiin yhteen aikaan Lähi-Idän ainoana kristittynä maana, kunnes syyrialaiset baathistit ja islamilaiset ryöstelijät silpoivat sen ajaen kristityt ulos ja vahvistaen islamilaisen enemmistön 1970-luvun lopulla. Vaikka siellä oli USA:n tukema ”seetrivallankumous”, jossa syyrialaiset pakotettiin vetäytymään Libanonista, tämä kerran niin kaunis Lähi-Idän helmi on nyt tulossa islamilaiseksi ruttopesäksi.
Tyyro – Tämä on tänä päivänä Hizbollahin keskus ja jälleen Libanonissa. Eteläinen Libanon oli säilyttänyt kristillisen identiteettinsä – kiitos siitä Israelin vuoden 1982 valtaukselle, mutta hellittämätön poliittinen paine pakotti juutalaiset vetäytymään sieltä ja tyhjiöön astui Hizbollah, iranilaisten tukema terrorismin shiittiläinen ”ryhmä”. Viimeksi he ovat tulleet kuuluisiksi Pohjois-Israelin hellittämättömästä rakettitulituksesta.
Filistea - Gaza, tänä päivänä Hamasin keskus, Israelin lounainen nurkka ja muinaisen filistealaisen linnoituksen paikka, on tullut maailman poliittisen painostuksen kautta linnoitukseksi häijylle terroristiryhmä Hamasille ja Israelia vastaan vihaa, murhaa ja katkeruutta kiehuvaksi padaksi. Siitä on tullut myös lavastustukikohta terroristiarmeijoille, joiden päämäärä on tuhota Israel.
Ismaelilaiset ja hagrilaiset – Arabeja yleensä. Haagar oli Saaran, Aabrahamin vaimon, egyptiläinen palvelijatar ja Aabrahamin pojan, Iisakin, korvikeäiti. Muslimit julistavat Ismaelia Aabrahamin valittuna poikana ja viettävät vuosittain EID:iä [1], jossa he erheellisesti juhlivat ns. Ismaelin uhraamista. Jumala sanoi hänestä Aabrahamille, että hän olisi ”mies kuin villiaasi, jonka käsi olisi kaikkia vastaan ja kaikki häntä vastaan ja joka kävisi veljiensä kimppuun”. Aika osuva kuvaus islamilaisen arabin hengestä. Kun Saara ajoi Ismaelin ja Haagarin ulos talosta, niin myös he alkoivat ruokkia sitkeää ”ikuista vihaa”.
Assyria – Tähän sisältyvät Irak, Syyria ja Turkki. Laajimmillaan se käsitti myös Egyptin ja Iranin. Assyria, suuri valtakunta, käsitti alueet, jotka nykyisin tunnetaan Irakina, osia Syyriasta ja Turkista. Sitä yhdistää nykyisin Islamin uskonnon henki.
Amalek - Jordania, kaakkoon Kuolleestamerestä (1. Moos. 14; 7). Amalekilaiset olivat niitä, jotka kävivät sissisotaa Israelia vastaan 2. Moos. 17. luvussa luultavasti tappaen vanhat, sairaat, heikot ja myös lapset muiden muassa. Amalek oli Eesaun, eli Edomin, pojanpoika. Nämä ovat seuraavan suuren sodan taistelijat. He tuntevat saaneensa rohkeutta ja heillä on yleviä tavoitteita. Heidän ylevä päämääränsä on hävittää Jumalan valittu kansa ja peruuttaa Jumalan säädös, joka toi Israelin takaisin maahansa. He pyrkivät ottamaan itselleen ja väärän jumalansa Allahin nimissä, sen, minkä Jumala armossaan on testamentannut tunnustetusti ansiottomalle kansalle, Israelille. Se on ”jumalien kamppailu” ja tulee vielä käymään mielenkiintoiseksi.
Miksi he nostavat sellaisen myllerryksen?
Olemme tarkastelleet Psalmin 83 kysymystä ”kuka”. Keitä ovat nämä kansat, jotka nostavat myllerryksen Jumalan kansaa vastaan neuvotellen yhdessä ”hävittääkseen heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta”? Nykyajan nimet tälle liitolle ovat ne kansat, jotka ympäröivät nykypäivän Israelin valtiota – Jordania, Libanon, Syyria, Gazan kaista, palestiinalaiset ja myös jotkut Irakista ”ovat auttaneet Lootin lapsia”.
Tämä “muinainen-ikuinen viha” ruumiillistuu nykyisin Islamissa, mutta on vanhempi kuin se. Se palautuu Ismaeliin, Aabrahamin vanhimpaan poikaan.
Tämä on se tilanne, josta tänä päivänä löydämme itsemme geopoliittisesti. Israel'in konflikti arabinaapureidensa kanssa, jotka pääasiassa ovat muslimeja, on onnistunut nielaisemaan koko maailman ”myllerrykseen”. He ovat muodostaneet hyvin todellisen liittoutuman. Islamilaisten valtioiden järjestö (The Organization of Islamic States) on liittänyt vaikutusvaltansa maailmanyhteisöihin, kuten YK, sekä myös hyödyntänyt menestyksellisesti huomattavaa öljyyn perustuvaa vaikutusvaltaansa eristääkseen Israelin, ainoan todellisen demokratian Lähi-Idässä.
Tarkoituksemme on nyt tutkia kysymystä: miksi? Miksi he nostavat sellaisen ”myllerryksen”? Kuinka voi olla, etteivät he yksinkertaisesti voi tehdä rauhaa Israelin kanssa, hyväksyä sitä kauppakumppanina ja osallistua ”erämaan kukoistamisen” ihmeeseen, jota Israel on kokenut yli 60 vuotta? Miksi ei maan luovuttaminen ole tuonut mitään rauhaa?
Psalmista, koska on profeetta, on samaa mieltä toisten heprealaisten profeettojen kanssa tämän Edomin vihamielisyyden syistä veljeään Israelia kohtaan. Hesekiel kutsuu sitä ”muinaiseksi (NKJV: ancient) vihaksi” ja ”ikuiseksi (KJV: perpetual) vihaksi”.
Minulle tuli tämä Herran sana: "Ihmislapsi, käännä kasvosi Seirin vuorta kohti ja ennusta sitä vastaan ja sano sille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, Seirin vuori, ojennan käteni sinua vastaan ja teen sinut autioksi ja hävitetyksi. Sinun kaupunkisi minä teen raunioiksi ja sinä itse tulet autioksi. Ja sinä tulet tietämään, että minä olen Herra. Koska sinä pidit ikuista vihaa ja annoit israelilaiset alttiiksi miekalle heidän onnettomuutensa aikana, aikana, jolloin syntivelka tuli loppumääräänsä – Hes. 35:1-5.
Tämä “muinainen-ikuinen viha” ruumiillistuu nykyisin Islamissa, mutta on vanhempi kuin se. Se palautuu Ismaeliin, Aabrahamin vanhimpaan poikaan, jolta Iisakin syntymä ja valinta riisti hänen perintönsä (omasta ja äitinsä Haagarin mielestä). ”Sillä ainoastaan Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset...” Tämä kiista palvelijattaren lapsen ja Aabrahamin valitun siemenen välillä on paljon enemmän kuin vain pyhäkoululäksy koskien suoraan ainakin kolmannesta kaikista nykyisin elävistä ihmisistä!
Muslimit (joka seitsemäs maailman ihmisistä) uskovat, että Ismael oli Aabrahamin valittu siemen ja he viettävät EID-juhlaa muistellakseen omaa versiotaan Aabrahamin tarinasta, Ismaelin uhraamista. Koska Saara ja Aabraham muka riistivät Ismaelilta oikeudet tullessaan karkotetuksi Aabrahamin teltasta, niin arabimuslimimaailma hoivaa tuota samaa tunnetta katkerasta oikeuden menettämisestä keskittäen kaunansa juutalaisiin ja kristittyihin.
Myös Eesaun ja Jaakobin tarina ruokkii samaa hyvin todellista ”muinaista vihaa”. Jumala valitsi Jaakobin, ei Eesauta, olemaan Aabrahamin siunauksen kantaja. Iisak kuitenkin valitsi Eesaun, oman suosikkinsa kaksosista. Eesau kiehui raivosta havaitessaan, että Jaakob oli pettänyt Iisakin siunaamaan itsensä Eesaun esikoisoikeudella! Vielä nytkin Eesaun jälkeläiset ovat raivoissaan juutalaisille uskoen näiden olevan etuilevia petkuttajia, jotka anastavat Edomin esikoisoikeuden! Iisak kylläkin siunasi Eesaun hyvin kyseenalaisella siunauksella, joka on profeetallinen:
"Katso, sinun asuinsijasi on oleva kaukana lihavasta maasta ja vailla taivaan kastetta ylhäältä. Miekkasi varassa sinä olet elävä ja palveleva veljeäsi. Mutta valtoimena kierrellen sinä riisut hänen ikeensä niskaltasi." - 1. Moos. 27:39-40.
Eesau tulisi todella elämään maasta poissa. Hän tulisi myös olemaan 'siunattu' niin, että hänen olisi 'elettävä miekan varassa'. Sitäpaitsi Jumalan valinnan kautta ylpeän Eesaun olisi palveltava veljeään Jaakobia. Kuten Rebekka, Iisakin vaimo, sai tietää: ”Vanhempi palvelee nuorempaa...” (1. Moos. 25:23). Iisak profetoi myös, että viimeisinä päivinä Eesau tulisi levottomaksi ja heittäisi pois veljensä ikeen. Onko tämä sitä, mitä me näemme nyt?
Ismaelille, Eesaulle ja heidän siemenelleen pelastus tulisi olemaan riippuvainen siitä ovatko he 'iestetyt' ottamaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin uskonnon. Islamin esiintuleminen seitsemännellä vuosisadalla oli rinnastettavissa jokaisen Ismaelin ja Eesaun siemenen, s.o. Arabialaisen Lähi-Idän, koskaan hyväksymän juutalaiskristillisen ikeen ”pois ravistamiseen”. Islam on tuon muinaisen Israel-vihan nykyinen vartija liekehtien ns. 'arabikadun' sorrettujen, työttömien ja turhautuneiden jo kurjien massojen intohimoja.
Uudelleen ja uudelleen juutalaisten historian kriittisinä aikoina edomilaiset ovat luovuttaneet juutalaisia veljiään orjuutettaviksi. He riemuitsivat, kun temppelit hävitettiin, he auttoivat ja rohkaisivat niitä, jotka orjuuttivat, raiskasivat ja teurastivat juutalaista kansaa.
Koska sinä pidit ikuista vihaa ja annoit israelilaiset alttiiksi miekalle heidän onnettomuutensa aikana, aikana, jolloin syntivelka tuli loppumääräänsä, sentähden, niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, minä teen sinut verivirraksi, ja veri on sinua vainoava: totisesti, vereen saakka sinä olet vihannut, ja veri on sinua vainoava.… - Hes. 35: 5-6.
Mieleeni tulee se alituinen piikittely, jota nykyajan edomilaiset harjoittavat niitä kohtaan, joihin juutalaiskristillinen elämän kunnioitus on tehnyt vaikutuksen: ”Te rakastatte elämää, mutta me rakastamme kuolemaa!” Mieleeni tulee myös muutaman vuoden takainen Time-lehden kansikuva, jossa ns. ”palestiinalainen” nojaa ulos yläkerran ikkunasta näytellen verisiä käsiään raivoavalle ja hurraavalle edomilaisten roskajoukolle, joka on juuri osallistunut kahden onnettoman juuri maahanmuuttaneen venäjänjuutalaisen murhaan, jotka ovat tehneet väärän käännöksen kaupungin ”palestiinalaiselle” alueelle.
Sentähden, niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, minä teen sinun kiukkusi ja kiivautesi mukaan, teen sen, minkä sinä vihassasi olet heille tehnyt. Ja minä teen itseni heille tunnetuksi, kun niin tuomitsen sinut, ja sinä tulet tietämään, että minä olen Herra. Minä olen kuullut kaikki sinun pilkkasi, jotka olet puhunut Israelin vuoria vastaan, kun olet sanonut: 'Ne ovat autioina, ne ovat annetut meidän syötäviksemme'. - Hes. 35:11-13.
Aina näihin aikoihin saakka Eesaun, Ismaelin ja Lootin lapset – kauan sitten keskinäisten avioliittojen yhdistäminä ja kulttuurisesti ja uskonnollisesti Islamin toisiinsa sulauttamina – ovat pyrkineet tuhoamaan juutalaiset. Hitler oli Islamin ihailija ja nykyajan Islam maksaa takaisin tuon imartelun.
Tämä tulee päätökseen viimeisinä päivinä; tämä ”muinainen viha” on tuotava ilmi ja se etsii tyydytystään juutalaisvaltion täystuhosta. Eesaulla on perintöoikeus, joka on 40 kertaa Israelille annettu maa-alue, ja hän on tyytymätön himoiten Jaakobin perintöoikeutta. Tämä on se, mikä tulee johtamaan meidät seuraavaan suureen katastrofaaliseen arabien sotaan Israelia vastaan.
Väkivallan tähden veljeäsi Jaakobia kohtaan peittää sinut häpeä, ja sinut hävitetään ikiajoiksi. Sinä päivänä, jona sinäkin olit läsnä, päivänä, jona vieraat veivät pois hänen rikkautensa, jona muukalaiset tunkeutuivat sisään hänen porteistaan ja heittivät Jerusalemista arpaa, olit myöskin sinä niinkuin yksi heistä. Mutta älä katso iloiten veljesi päivää, hänen onnettomuutensa päivää; älä ilku juutalaisia heidän turmionsa päivänä äläkä suullasi suurentele ahdistuksen päivänä. Älä tunkeudu sisään minun kansani portista heidän hätäpäivänänsä. Älä katso iloiten, myös sinä, hänen onnettomuuttansa hänen hätäpäivänänsä. Älä ojenna kättäsi hänen rikkauteensa hänen hätäpäivänänsä. Älä seiso tienhaarassa hävittämässä hänen pelastuneitansa. Älä luovuta hänen pakoonpäässeitänsä ahdistuksen päivänä. - Obadja 10-14.
Israelin lähinaapureiden kohtalo on siksi kammottava. Jumala itse on innoittanut nämä epätoivoiset vapahduksen pyynnöt ja varmasti vastaa näihin huutoihin aikanaan.
Millaiselta vastaus sitten näyttää?
Tee heille, niinkuin teit Midianille, niinkuin Siiseralle, niinkuin Jaabinille Kiison-joen rannalla. Heidät tuhottiin Eendorissa, he joutuivat lannaksi maahan. Anna heidän ylhäisillensä käydä, niinkuin kävi Oorebille ja Seebille, ja kaikille heidän ruhtinaillensa niinkuin Seballe ja Salmunnalle... Täytä heidän kasvonsa häpeällä, että he etsisivät sinun nimeäsi, Herra. - Ps. 83:10-17.
Koska uskomme, että Psalmit ovat Jumalan antamia Israelin ja varsinkin Israelin Messiaan toiveiden, halajamisten, rukousten ja ylistyksen ilmauksia, niin me uskomme, että Jumala on vastaava näihin rukouksiin yhtä varmasti kuin mihin tahansa lupaukseen, profetiaan tai kirjoitukseen. “Herran sana on varma ja pysyy iäti” (Ps. 19).
Israelin lähinaapureiden kohtalo on siksi kammottava. Jumala itse on innoittanut nämä epätoivoiset vapahduksen pyynnöt ja varmasti vastaa näihin huutoihin aikanaan. Millaiselta sitten sellainen vastaus voisi näyttää?
Tee heille, niinkuin teit Midianille, niinkuin Siiseralle, niinkuin Jaabinille Kiison-joen rannalla. - Ps. 83:10
Psalmista johdettiin rukoilemaan Tuomarienkirjan luvuissa 4 ja 5 kerrotun tapauksen toistumista, kun Jumala käytti huomattavissa asemissa olevia naisia johtamaan Israelin sotajoukot tuhoamaan arabien valtaisan joukon. Naisprofeetta Debora mobilisoi Israelin siviili-armeijan 20-vuotisen sorron jälkeen ja sai sanan Herralta, taistelusuunnitelman sen ylivoiman voittamiseksi, joka arabeilla oli aseistuksessa (900 sotavaunut). Heidät tuli vetää Kiisonin puron tulvivalle tasangolle ja siten tuhota vaunujen liikuntakyky.
Kun Siisera, viholliskomentaja, pakeni jalan pelastaakseen henkensä, hänet houkuteltiin erään liittolaisen vaimon – Jaaelin – telttaan, joka antoi nääntyneelle kenraalille lämmintä maitoa ja pani tämän nukkumaan. Sitten hän otti telttakiilan ja lekan ja löi kiilan hänen päänsä läpi!
Siunattu olkoon vaimojen joukossa Jaael, keeniläisen Heberin vaimo, siunattu vaimojen joukossa, jotka teltoissa asuvat. Vettä toinen pyysi, maitoa hän antoi, toi juhlamaljassa kermaa. Hän ojensi kätensä ottamaan vaarnaa, oikean kätensä työvasaraa; ja hän iski Siiseraa, löi murskaksi hänen päänsä, musersi ja lävisti hänen ohimonsa. - Tuom. 5:24-26.
Jollakin tavalla tämä tarina tulee toistumaan. Itseasiassa tämä on kaikkein vanhin tarina. Deboran ja Jaaelin tarina on alkulupauksen toistuminen – naisen siemenestä, käärmeen murskaajasta. Jaaelille annetaan samankaltainen siunaus kuin Marialle – ”siunattu olet sinä vaimojen joukossa”.
Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän. - 1. Moos. 3:15.
Ei ole epäilystä, etteikö Israelia vastaan muodostettu liittoutuma olisi saatanallinen ja rukous on, että Israel, kuten Debora ja Jaael, saisivat voiman murskata käärmeen pään.
Anna heidän ylhäisillensä käydä, niinkuin kävi Oorebille ja Seebille, ja kaikille heidän ruhtinaillensa niinkuin Seballe ja Salmunnalle - Psalmi 83:11.Tämä viite koskee Israelin sortoa naapuriensa midianilaisten (myös arabeja) toimesta. Jumala nosti heille Gideonin tuomariksi ja pelastajaksi. Hänen kansansa armeijan tultua vähennetyksi vain 300 valittuun mieheen lukematon arabien joukko käännettiin kokonaisuudessaan pois, ajettiin ulos Pyhästä Maasta ja hajotettiin!! Heidän johtajansa Oreb ja Seeb (Korppi ja Susi) mestattiin päättömiksi [2].
Erikoisen mielenkiintoinen on Seban ja Salmunnan kohtalo. Nämä ruhtinaat otettiin kiinni ja esitettiin Gideonille, joka omin käsin tappoi heidät.
Jumalan Sana kertoo myöhemmin, että: ”Gideon nousi ja surmasi Seban ja Salmunnan. Ja hän otti heidän kameliensa kaulasta puolikuukorut (NASB: crescent ornaments = kunnsirppikoristeet).” - Tuom. 8:21.
Kuunsirppi oli pakanallisen Sin-jumalan symboli. Myöhemmin hänet tunnettiin nimellä Bel, sitten Habul, joka oli nabatealainen kuujumala, josta lopulta tuli Allah. Rukous on tarkka: ”...tee heille niinkuin Seballe ja Salmunnalle...” Se sisältää kuunsirppisymbolin ja niiden ruhtinaiden tuhon, jotka ovat vehkeilleet Jumalan ”suojatteja” vastaan (Ps. 83:3).
Koska liittoutuma vaatii itselleen sitä, minkä Jumala antoi Israelille, niin Jumalaa pyydetään tekemään heidät ”kuiviksi korsiksi tuulen viedä”:
Koska he sanovat: "Anastakaamme itsellemme Jumalan asunnot [3]". Jumalani, tee heidät lentäviksi lehdiksi [4], kuiviksi korsiksi tuulen viedä. Niinkuin kulovalkea metsää polttaa, niinkuin liekit kärventävät vuoria, niin aja sinä heitä rajuilmallasi ja kauhistuta heitä tuulispäälläsi. - Psalmi 83:13-16
Kauhistuttava tuho on tulossa arabimaailmalle. Kun psalmista sanoo, että se ”sytyttää vuoret tuleen (KJV: set the mountains on fire)”, niin tämä on viittaus maailman kaikkiin hallituksiin, jotka imetään tähän konfliktiin. Tuho, joka on tulossa, käsittää Damaskon (Jesaja 17), Jordanin itäpuolen kaupunkien (Jeremia 49), Egyptin (Jesaja 19) ja lopulta kaikkien kansojen (Joel 3:1-3) täydellisen hävityksen.
Vastaus näihin anomuksiin nostaa konfliktin, joka lopulta johtaa lähes Jerusalemin tuhoon, mikä on se viimeinen törkeys, joka tuo Jumalan Messiaan todellisen ruumiillisen paluun:
Katso, Herran päivä on tuleva, ja sinun saaliisi jaetaan sinun keskelläsi. Minä kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista. Ja Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä… - Sak. 14:1-3.
Linnoittautunut Israel anoo Jahvea saattamaan täydelliseen häpeään ne, jotka liittoutuvat sen koko olemassaoloa vastaan. Se rukoilee kahdesti, että heidät saatettaisiin häpeään... mikä on mielenkiintoista, koska arabi-islamistinen kulttuuri on häpeään perustuva yhteisö ja kuten pilakuvajupakka on osoittanut, he tuskin pelkäävät mitään enemmän kuin häväistyksi tulemista.
Täytä heidän kasvonsa häpeällä, että he etsisivät sinun nimeäsi, Herra. Joutukoot häpeään ja kauhistukoot ikuisesti, tulkoot häpeään ja hukkukoot… - Ps. 83:17-18
Psalmista rukoilee kahdesti vihollisen häpeään saattamista, mutta toisessa näistä kirouksista on ehkä toivon pilkahdus. Kun hän ensimmäisen kerran rukoilee häpeään saattamista – he voivat jopa ”etsiä sinun nimeäsi”. Toisin sanoen hän itseasiassa rukoilee heille synnintuntoa ja katumusta pelastukseksi! Uskon, että miljoonat, jotka nyt ovat ansassa Islamin tyrmässä, vapautetaan ja pelastetaan Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta! Mutta toinen rukous häpäisemiseksi on karmea: ”Joutukoot häpeään ja kauhistukoot ikuisesti, tulkoot häpeään ja hukkukoot.” Niitä, jotka ovat valinneet tiensä, vahvistetut ”muinaisessa-ikuisessa vihassaan”, antautuneet kuujumalalle, etsivät Allahin ja 72 neitsyen kunniaa, ei odota mikään muu kuin “häpeä ja iankaikkinen kauhistus (KJV: everlasting shame and contempt, Daniel 12:1-2)” Jumalan tulisessa järvessä.
Se, mikä koskee juutalaisia ja muslimimaailmaa, koskee koko maailmaa niin, että Israelin seuraavan kauhean sodan kautta koko maailma tuodaan valinnan paikalle – puolueettomuus ei ole vaihtoehto.
Se, mikä koskee juutalaisia ja muslimimaailmaa, koskee koko maailmaa, että Israelin seuraavan kauhean sodan kautta koko maailma tuodaan valinnan paikalle – puolueettomuus ei ole vaihtoehto. Profeetallisen sanansa tämän täyttymyksen kautta Jumala kutsuu kaikkia ihmisiä kaikkialla parannukseen. Tämä tuodaan esiin tämän Psalmin viimeisessä jakeessa:
Ja tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra, että sinä olet Korkein kaikessa maassa. - Ps. 83:18.
Viitteet:
1) Lyhenne sanoille: Eid al-Fitr, muslimien vapaapäivä, joka päättää Ramadanin, islamilaisen pyhän paastokuukauden. Ks. http://en.wikipedia.org/wiki/Eid_ul-Fitr
2) Pään haavat Raamatussa yleensä muistuttavat protoevankeliumista Genesis 3:15.
3) Kirjaimellisesti “Jumalan laitumet”- maa, joka vuotaa maitoa ja hunajaa.
4) Kirjaimellisesti “kuin ohdakkeen untuva”
Kirjoittajasta:
BILL RANDLES tuli uskonsanan liikkeestä ja on Believers in Grace Fellowship'in perustaja ja pastori Iowa'n Marion'issa sen perustamisesta vuonna 1982. Hän on kirjoittanut neljä kirjaa: Making War in the Heavenlies, Weighed & Found Wanting, Beware the New Prophets ja Mending the Nets. Hän on matkustellut Nigeriassa, Etelä-Afrikassa, Zimbabwessa, Englannissa, Australiassa, Uudessa Seelannissa, Intiassa, Venäjällä ja Filippiineillä saarnaamassa evankeliumia ja puolustamassa uskoa, joka on pyhille annettu. Hänellä on Kristin-vaimonsa kanssa kuusi lasta ja 10 lastenlasta.
Saada viestiä Jumalalta, saada parempi elämä, ajatella meille suomalaisille kielilläpuhua, vaikka olisivatkin ulkomaankielisiä, ajatella. Jumala. Pyhä Henki. Mitä tahdot, jotta minulle sanoisit Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen Nimessä. "Olen naimaton" "Kysyn varoja" "Olen Herran antamien kykyjen suhteen absoluuttinen" EM. HENKILÖNI HYVÄSIKÄYTTÄÄ .... Amen.
VastaaPoista