-----------------------
Tonight on The Hal Lindsey Report
http://www.hallindsey.com/hlr-3-4-2016/
Vuonna 1954 Amerikan Legioona (the American Legion) sponsoroi sarjaa TV-lähetyksiä, joita kutsuttiin nimellä ”Back to God (Takaisin Jumalaan)”. Yhdessä näistä kansallisista televisiolähetyksistä, presidentti Dwight D. Eisenhower näyttäytyi Valkoisesta Talosta. Hän kiitti Amerikan Legioonaa, joka kehotti amerikkalaisia tunnustamaan Jumalan heidän päivittäisessä elämässään.
Sitten presidentti sanoi, ”Entisenä sotilaana, olen ilahtunut siitä, että meidän veteraanimme tukevat liikehdintää lisäämään tietoisuuttamme Jumalasta jokapäiväisessä elämässämme. Taisteluissa, he (veteraanit) oppivat suuren totuuden, etteivät he ole ateisteja juoksuhaudoissa.”
Voitko kuvitella, että tällaista tapahtuisi nykyään?
Presidentti viittasi nöyrästi itseään ”entiseksi sotilaaksi”. Todellisuudessa, hän oli yksi vain viidestä amerikkalaisesta, jotka ansaitsivat rankkauksen viiden tähden kenraaliksi. Hän oli Euroopassa olleiden liittoutuneiden ylipäällikkö 2. maailmansodassa. Hän ja kenraali George Washington ovat kiistatta eniten ihaillut sotilaat Amerikan historiassa.
Nopeasti eteenpäin vuoteen 2013. Ilmavoimien kappalainen Joint Base Elmendorf-Richardson -sotilastukikohdassa lähellä Alaskan Anchorage'a kirjoitti kolumnin tukikohdan verkkosivuille. Pidä mielessä, että everstiluutnantti Reyes on pappi. Hänen kolumninsa otsikko oli: ”No Atheists in Foxholes: Chaplains Gave All in World War II (Ei ateisteja juoksuhaudoissa: Kappalaiset antoivat kaikkensa 2. maailmansodassa).”
Hänen taaksevilkaisunsa kappalaisten panoksiin ja uhrauksiin 2. maailmansodan taistelukentillä lainasi yhtä Amerikan rakastetuimmista sotilaista ja presidenteistä, Dwight Eisenhower'ia. Nyt, tämä kuulostaa sotilaspapille melko turvalliselta alueelta astua, eikö vain? Upseeri, jonka tehtävänä on tarjota hengellistä lohtua ja ohjausta joukoilleen muistelee toisten upseerien uhrauksia, jotka tarjosivat hengellistä lohtua ja ohjausta joukoilleen taistelukentällä? Ja perustana on lainaus yhdeltä Amerikan suurimmalta sotilaalta ja presidentiltä?
Väärin.
Ihmiset, tämä ei ole vuosi 1954 ja se ei ole sinun isäsi Oldsmobile!
Pappi Reyes'iä moitittiin kolumnista ja hänen tukikohtakomentajansa pahoitteli julkisesti, ettei pysäyttänyt häntä käsittelemästä uskonnollisia aiheita tukikohdan verkkosivustolla. Mistä kappalaisen odotettiin sanailevan? Autojen korjausvinkeistäkö?
Joten mikä on muuttunut vuodesta 1954? Paljon asioita, tietenkin, mutta kaksi erottuu: 1. Nämä ovat viimeisiä päiviä. 2. Mikey Weinstein.
Varmaan muistat Mr. Weinstein'in aikaisemmista ohjelmista. Hän johtaa hyväntahtoisesti ja harhaanjohtavasti nimettyä Military Religious Freedom Foundation (MRFF) -säätiötä (Armeijan uskonnonvapaus-säätiö). (Sopivampi nimi olisi Military Freedom FROM Religion Foundation (Armeijan vapaus uskonnolliselta perustukselta)).
MRFF valitti kappalaisen kolumnista ja viiden tunnin sisällä se poistettiin Elmendorf-tukikohdan verkkosivuilta.
Ilmeisesti mikään paikka ei ole turvassa Mr. Weinstein'in lähes kaikkialla läsnäolevalta katseelta. Hän on kaveri, joka julkisesti kutsui kristillisen palvelujärjestön jäsenen suorittamaa uskonsa jakamista, ”henkiseksi raiskaukseksi”. Hän on leimannut kristityt ”hirviöiksi”, ”terroristeiksi”, sekä ”Perustuslain vihollisiksi”.
Mitä väliä, sinä sanot? Hän kuulostaa kahjolta! No, olen samaa mieltä, mutta presidentti Obama ei ole. Itseasiassa, Weinstein'ista on tullut Obaman hallinnon suurlähettiläs (go-to guy) koskien ”uskonnollisen suvaitsevaisuuden” aihepiiriä Yhdysvaltain armeijassa. Mikä kuulostaa ihan tyypilliseltä näinä päivinä – niin poimi vain joku, jolla EI ole uskonnollista suvaitsevaisuutta ja antaa kuitenkin röyhkeästi neuvoja uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta.
Vain muutama vuosikymmen sitten, meidän kansalliset johtajamme todella edistivät uskoa Jumalaan ja Jumalan sisällyttämistä elämään ja kansakunnan kehikkoon. Sinä ymmärrät, he kohtasivat maailman vastakkaisen supervallan haamun, joka pyrki poistamaan Jumalan ja määräämään Hänen auktoriteettinsa valtiolle kuuluvaksi.
He ymmärsivät, että Amerikan vahvuus lepää kansalaistensa uskossa ja tottelevaisuudessa auktoriteettiin, joka on korkeampi kuin ihmisen aikaansaama hallinto: jumalallinen Luoja. Se vapautti meidät epäilyltä, epäröinniltä ja pelolta, joka vallitsee, kun meidän elämämme kulku määräytyy yksinomaan sillä kuka on parhaillaan vallassa.
Se on lyhyt ja kiistaton periaate: Ihminen muuttuu. Jumala ei. Ei tarvita rakettitiedemiestä tai aivokirurgia selvittämään kumpi näistä kahdesta tarjoaa vakaamman kansallisen ympäristön.
Elokuun 21. päivänä 1941, presidentti Franklin Roosevelt ja Britannian pääministeri Winston Churchill istuivat yhdessä, satojen merimiesten ja merijalkaväen sotilaiden kanssa, seurakunnan jumalanpalveluksessa HMS Prince of Wales -laivan kannella, satamassa, Newfoundland'in rannikolla. He lauloivat seurakunnan veisuja ja joivat voimassa, jonka tarjosi keskinäinen hengellinen perintö ja usko yhteiseen Jumalaan. [No mutta hyvänen aika Mr. Lindsey, Roosevelt ja Churchill olivat myös korkean asteen vapaamuurareita! Suom. huom.]
Myöhemmin Roosevelt kertoi pojalleen, että jumalanpalvelus ”liimasi meidät” Toisen Maailmansodan synkkiä päiviä varten jotka olivat edessäpäin. Churchill itki ”Onward, Christian Soldiers (Eespäin, kristityt sotilaat)” -laulun aikana ja huomautti myöhemmin että, ”Jokainen sana tuntui sekoittavan sydämen. Se oli hieno hetki elää.”
Se tuo kyyneleet silmiini juuri kirjoittaessani näitä sanoja. Ystäväni, tuo on maailma, joka on kaukana takanapäin.
Nykyään Britanniassa, harvempi kuin 10% osallistuu jumalanpalveluksiin, ja suurin osa heistä on muslimeja. Tällä hetkellä, eräs valinta vauvan nimeksi Yhdistyneessä Kuningaskunnassa on ”Mohammed”.
Luukkaan luvussa 18:8, Jeesus itse kysyi tämän kysymyksen: ”Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” Jotkut tutkimukset osoittavat, että ateismi tulee korvaamaan ”uskonnon” hallitsevana hengellisenä käytäntönä vuoteen 2041 mennessä.
Itse en murehdi liikaa ateismista, koska jokaisella miehellä ja naisella on synnynnäinen tietoisuus Jumalasta. Mutta minä murehdin kristillisen kirkon suhteen. Tuleeko meistä niin epätoivoisia houkuttelemaan ihmisiä kirkon penkkeihin, että me muokkaamme ja vesitämme evankeliumin sanoman? Täydellisiä esimerkkejä tästä ovat liberaalit kirkkokunnat, joista on tullut kuin tyhjiä hautakammioita. Ja nyt se tapahtuu monissa evankelisissa megakirkoissa.
Tällä nopeudella jolla menemme, ja jos presidentti ja hänen puolueensa saa tahtonsa läpi, en ole varma löytääkö Jeesus uskoa armeijan sisältä kun Hän palaa. Samoin epäilen, että löytääkö Hän uskoa akateemisista riveistä tai jopa alemmista virkaportaista meidän koulutussysteemissämme. Näyttää siltä, että uskosta on kipeästi pulaa viihdeteollisuudessa jo nyt. Hallinto, ainakin liittovaltiotasolla, on jo julistanut riippumattomuuttaan uskosta ja omastatunnosta. Monet uskovat että bisnes, erityisesti Big Business (iso liiketoiminta), käänsi selkänsä Jumalalle kauan sitten ja palvoo ainoastaan dollarin alttarilla.
Joten, mistä Jeesus etsii uskoa kun Hän palaa? Sinun ja minun sydämestä. Siksi huolimatta siitä mitä tapahtuu maailmassa ympärillämme (ja se tapahtuu nopeasti ja raivokkaasti), seiso huoletta vankalla perustalla Jumalan muuttumattomia lupauksia meille. ”Sitten taistelun jälkeen tulette yhä seisomaan lujina.” (Efesolaiskirje 6:13, NLT)
Älä missaa tämän viikon raporttia täällä sunnuntaina.
God Bless,
Hal Lindsey
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti