---------------------
News from Hal Lindsey Media Ministries
October 27th, 2017
Sivuston www.worldatlas.com mukaan: ”Yleisesti hyväksyttynä selityksenä, suffiksi (jälkiliite) 'stan' on muinainen persialainen ja/tai farsilainen sana tarkoittaen valtiota (country), kansakuntaa (nation), maata (land), tai paikkaa (place), joten maan nimi Afganistan tarkoittaisi siten afgaanien 'kotimaata', tai afgaanien 'paikkaa'.”
Theatlantic.com sanoo: ”Keski-Aasiassa on seitsemän maata, joilla on suffiksi '-stan': Kazakstan, Tadžikistan, Uzbekistan, Kirgisia, Turkmenistan, Afganistan ja Pakistan. Suffiksi on peräisin persialaisesta juurisanasta 'istan', tai 'maa (land)' – näin ollen 'uzbekkien maa', 'kazakkien maa', ja niin edelleen.”
On ironista, että näiden maiden nimet ovat peräisin muinaisesta persialaisesta sanasta. Tietenkin muinainen Persia on nykyajan Iran.
Tämä tekee ironiasta entistä rikkaamman, kun kerron teille, että israelilaisilla on uusi, sarkastinen nimi Israelin osille palestiinalaishallinnon (PA) valvonnassa. Se on ”Hamastan”. Oletan, että tämä tarkoittaa ”Hamasin maata”, tai ”Hamasin paikkaa”.
Se mikä tekee ironiasta täydellisen, on, että Hamas – kansainvälisesti tunnustettu terroristijärjstö – ei ole mitään muuta kuin Iranin edustaja (proxy).
Miksi sitten PA:n valvonta-aluetta kutsutaan ivallisesti ”Hamastaniksi”? Koska Fatah (PA) ja Hamas muodostivat hiljattain ”yhtenäisyyshallituksen”. Jälleen kerran.
Ja koska Hamas on palestiinalaisten keskuudessa paljon suositumpi kuin Fatah, israelilaiset olettavat, että ennen pitkää Hamas tulee syrjäyttämään Fatah'in (nykyisen palestiinalaishallinnon hallitsijat) niin kutsutun Länsirannan ”hallituksena”. Tietysti Hamas valvoo jo nyt Gazaa. Jos muistat, niin pian Israelin täydellisen – ja väkivaltaisesti suoritetun – vetäytymisen jälkeen Gazan kaistaleelta vuonna 2005, Gazan palestiinalaiset heittivät Fatah'in ulos ja valitsivat Hamasin johtamaan heitä.
Siksi on tärkeää, että kun Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu vieraili Israelin siirtokunnissa Jordanin laaksossa viime viikolla, hän antoi tämän lausunnon: ”Jos me (israelilaiset) emme ole täällä, niin Iran ja 'Hamastan' tulevat olemaan. Emme anna tämän tapahtua.”
Karkeasti sanoen, Jordanin laakso on laakso, joka ulottuu Galileanmereltä Kuolleeseenmereen asti. Se seuraa Jordan-jokea, joka on raja Israelin ja Jordanian valtion välillä siinä osassa maata.
Siksi on niin kriittistä, että Israel ylläpitää siellä vahvaa läsnäoloa. Netanyahu sanoi, ”Lähi-itä on epävakaa ja väkivaltainen. Jordanin laakso on strateginen puolustusvyöhyke tälle maalle. Ilman sitä fundamantalismin tulva voisi päästä maahan ja jopa niin pitkälle kun Dan'in alueelle. Siksi meidän puolustuksen itäraja alkaa tässä paikassa.”
Huomaa, että pääministeri varoitti erityisesti, että jos Israel ei ole läsnä Jordanin laaksossa, niin silloin Iran tulee olemaan. Ei vain Hamas – mikä on jo tarpeeksi paha – vaan Iran, joka on vieläkin pahempi.
Iran on läsnä Gazassa sen vaikutusvallan (tai hallinnan) nojalla Hamasin suhteen. Gaza on Israelin lounaisrajalla.
Se on voimakkaasti läsnä Syyriassa, joka on Israelin koillisrajalla. Läntinen osa Israelin pohjoisrajaa on Libanon, jota hallitsee toinen Iranin edustaja, Hizbollah.
Jos Iran pystyy luomaan läsnäolon Jordanin laaksoon (Israelin itäraja) sen vaikutusvallan nojalla uuden, pian Hamasin kontrolloiman yhtenäisyyshallituksen suhteen, niin silloin Israelia ympäröivät käytännössä vihamieliset voimat.
Israelin eteläisellä rajalla on Siinain niemimaa. Vaikka Siinai on virallisesti Egyptin, niin käytännössä se on ISIS'in hallitsema.
Siksi Hra Netanyahu varoitti, ”Jos emme ole täällä, Iran ja ”Hamastan” tulevat olemaan.”
Sitten hän lupasi, ”Emme anna tämän tapahtua.”
Kun otetaan huomioon Hesekielin luvun 38 ennustus siitä, että Venäjä ja Iran tulevat jonain päivänä hyökkäämään Israelin kimppuun, se on silmiä avaavaa ymmärtää, että – tänäpäivänä – Iran on kynnyksellä saada Israel saarretuksi!
Mitä tulee ”saarrettuna olemiseen”, näyttää siltä, että Jack Phillips ei vain saa helpotusta ongelmaansa!
Jack Phillips on kristitty leipuri, joka on määrätty Coloradon kansalaisoikeuskomission toimesta leipomaan hääkakkuja samaa sukupuolta oleville pareille – vaikka sen tekeminen rikkoisi hänen henkilökohtaisia uskonnollisia vakaumuksia. Jack Phillips tukee perinteistä, raamatullista avioliittoa.
Korkein oikeus tulee pian kuulemaan hänen valitustaan.
Tällä välin Hra Phillips on saanut pyynnön leipoa vielä yhden kakun, joka rikkoo hänen henkilökohtaisia uskonnollisia vakaumuksia. Ja asiakas huomautti ennalta, että koska ehdotetun kakun teemalla on uskonnollisia vaikutuksia ja koska ”uskonto on suojattu luokka”, hän toivoo, että Hra Phillips ”leipoo mielellään tämän kakun”.
Pyynnön kohteena olevan kakun tarkoitus? ”...juhlistaa Luciferin syntymäpäivää.”
Jep. Syntymäpäiväkakku Saatanalle.
En sepitä tätä!
Jos Korkein oikeus noudattaa Coloradon kansalaisoikeuskomission päätöstä, niin se tarkoittaa silloin sitä, että liittohallitus voi laillisesti pakottaa taiteellisen ilmaisun. Tai puheen.
Voitteko kuvitella, että vain koska Steven Spielberg on saanut rahaa elokuvien ohjaamiseen aiemmin, hän voisi joutua liittohallituksen pakottamana ohjaamaan minkä tahansa elokuvan, joka tuodaan hänelle ”asiakkaan” toimesta, vaikka se rikkoisi hänen henkilökohtaisia vakaumuksiaan?
Epäilen tätä koskaan tapahtuvaksi, mutta siinä on sama periaate. Mikä on oikeudellinen ero elokuvan ja kauniisti koristellun hääkakun välillä? Ne ovat molemmat ilmaisuja taiteilijan kyvyistä ja mielikuvituksesta.
Kansalaiset, ”poliittinen korrektius” on tuonut meidät uuden inkvisition kynnykselle!
Muuten ensi tiistai, lokakuun 31. päivä, on Halloween. Mutta se on myös jonkin paljon tärkeämmän, paljon elämää muuttavamman, ja paljon historiaa ravistelevamman tapahtuman muistopäivä. Se on ”Reformaatiopäivä!”
Lokakuun 31. päivä 2017 on 500. vuosipäivä siitä kun Martti Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon (All Saints' Church) oveen Saksassa.
Me kaikki muutamme maailmaa vähän joka päivä. Mutta tuo mies, tuona päivänä, muutti historiaa käsittämättömin tavoin. Ja me kaikki olemme hänelle kiitollisuuden velassa.
Jopa kardinaali Joseph Ratzinger, josta myöhemmin tuli paavi Benedictus XVI, liittyi kuoroon.
Lokakuun 31:senä 1999, kardinaali Ratzinger johti katolista kirkkoa liittymään luterilaisiin johtajiin allekirjoittamalla Augsburgin sopimuksen. Se julisti: ”Yhdessä me tunnustamme: yksin armosta, uskossa Kristuksen pelastavaan työhön eikä minkään ansion tähden osaltamme, olemme Jumalan hyväksymiä ja vastaanotamme Pyhän Hengen, joka uudistaa sydämemme samalla kun varustaa ja kutsuu meitä hyviin tekoihin.”
Teologisista eroistamme huolimatta kaikki todelliset kristityt voivat yhtyä tähän: ”Pelkästään armosta, uskosta Kristuksen pelastavaan työhön eikä omien ansioidemme tähden, olemme Jumalan hyväksymiä....”
Jumala siunatkoon sinua, Martti Luther!
Lopuksi, kun puhumme Jumalan armosta ja ”uskomisesta Kristuksen pelastavaan työhön eikä minkäänlaiseen ansioon osaltamme....”, niin haluan tällä viikolla jakaa kanssanne tarinan henkilökohtaisesta kääntymyksestäni.
Monet teistä olette kuulleet siitä aikaisemmin – kuinka tulin tietämään Kristuksen rakkaudesta lukiessani lapsuuden Gideonin Uutta Testamenttia hinaajalla Mississippi-joella. Mutta jos et ole kuullut, tai jos sinulla on rakas läheinen, joka mielestäsi ei ehkä koskaan löydä Jeesusta, niin luulen, että henkilökohtainen kokemukseni saattaa antaa sinulle rohkaisua omaan elämääsi tai toivon jonkun muun elämään.
Virittäydy tunnelmaan tällä viikolla ja juhli kanssani.
Älä missaa tämän viikon raporttia täällä sunnuntaina.
God Bless,
Hal Lindsey
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti